31.3.2008



Taiteilijat valitsivat uuden puheenjohtajan


PAND (Performers and Artists for Nuclear Disarmament) Taiteilijat rauhan puolesta ry. on taiteilijoiden kansainvälinen rauhanjärjestö, joka toimii rauhan, aseistariisunnan ja ihmisoikeuksien puolesta.
Suomen PAND valitsi käsitetaiteilija Juha-Pekka Väisäsen puheenjohtajakseen lauantaina 29.3.2008 Helsingissä pidetyssä vuosikokouksessa.

PANDin hallituksessa on nimekkäitä suomalaisia eturivin taiteilijoita ja kulttuurialan toimijoita; puheenjohtaja, käsitetaiteilija, Juha-Pekka Väisänen; koreografi, taiteilijaprofessori, Alpo Aaltokoski; kulttuurituottaja, Sampo Laurikainen; teatteriohjaaja, Rauni Salminen; toimittaja ja muusikko Marko Korvela; muusikko, Tommi Lievemaa; valokuvaaja, Meri Mononen; muusikko, opiskelija, Lauri Alhojärvi; nuorisonohjaaja, Eeva-Helena Inomaa; atk-kouluttaja, kirjailija, Matti Laitinen; muusikko, graafikko, toimitussihteeri, Pia Laulainen ja kuvataiteilija, graafikko, Noora Ojala.

PAND hyväksyi vuosikokouksessaan seuraavan julkilausuman:

KANNANOTTO BRYSSELIN POLIISIN VÄKIVALTAISUUTTA VASTAAN

Olemme syvästi huolestuneita Brysselin poliisin harjoittamasta ylenpalttisesta väkivaltaisuudesta Nato Game Over -mielenosoittajia kohtaan viime pääsiäisenä Belgiassa.

Tietojemme mukaan, jotka perustuvat osanottajien kertomuksiin, noin viitisensataa ihmistä pidätettiin. Mielenosoittajia nimiteltiin, uhkailtiin ja osoiteltiin vesitykillä. Heitä hakattiin pampuilla ja heidän kimppuunsa usutettiin koiria. Heidän joukossaan oli myös työtehtävissä olleita toimittajia ja valokuvaajia. Pidätettyjä pidettiin vangittuina mm. seitsemän tuntia usein ilman mahdollisuutta käydä edes vessassa.

Mielenosoitukseen osallistuneet noin 800–1 000 ihmistä olivat sitoutuneet kirjallisesti väkivallattomuuteen. He vastustivat ydinaseitten olemassaoloa Euroopan maaperällä sekä laitonta sotaa Irakissa, jossa hyödynnetään EU:n alueella sijaitsevia USA:n sotilastukikohtia.

Perustuen Nürnbergin sopimukseen kansalaistottelemattomuus on – ei ainoastaan hyväksyttävää –vaan myös toivottavaa tapauksissa, jolloin jokin valtio osallistuu arveluttavaan käyttäytymiseen ihmisiä kohtaan. Kaikkinainen ydinasepuuha on tietenkin tällaista toimintaa. Käsityksemme mukaan tällaista on myös sotiminen, joten nämä mielenosoittajat olivat esimerkillisellä asialla.

Bryssel on Euroopan unionin pääkaupunki ja sen poliisivoimilta voinee edellyttää kansalaisoikeuksien ymmärtämistä ja kunnioittamista. EU:lla ei ole minkäänlaista moraalista auktoriteettia tuomita mitään muita valtioita ihmisoikeusloukkauksista, mikäli sen omalla maaperällä sorretaan ihmisoikeuksia rankasti, kuten nyt jälleen kerran on tapahtunut.

Edellytämme, että EU:n jäsenvaltiot ottavat totaalisen myönteisen kannan rauhan puolesta ja aseita vastaan tapahtuviin mielenosoituksiin ja kansalaistoimintaan, sekä pistävät omat kansalliset poliisivoimansa puhutteluun ja kuriin ihmisoikeuksien kunnioittamisen suhteen.

Edellytämme myös, että Brysselin poliisi pyytää anteeksi Nato Game Over -toi-mintaan osallistuneilta mielenosoittajilta, ja että Belgian hallitus korvaa heille tapahtumista aiheutuneet jälkiseuraukset sekä kärsityn kivun ja säryn.

Olemme oppineet, että sota tulee tekemällä - niin myös rauha.

PAND - Taiteilijat rauhan puolesta

27.3.2008



SUOMI RAHOITTAA NATO:a


Nato perustaa nettiin oman Tv-kanavan. Sota on raakaa ja maksaa myös tiedotuspuolella. Ei mikään ihme, että myös Suomea tarvitaan rahoittamaan NATO:n sotilaallisia operaatioita.


Puolustusliitto Nato on kertonut perustavansa oman televisiokanavan Internetiin. Televisiokanavan tarkoituksena on kiillottaa Naton julkisuuskuvaa. Naton edustajan James Appathurain mukaan NATO-Tv käynnistetään ensi viikolla huippukokouksessa Romanian Bukarestissa. Suurin osa NATO-Tv:n tarjonnasta keskittyy Naton yhteensä 47 000 sotilaan komennukseen Afganistanissa. Nato vie maahan viisi kuvausryhmää ja aikoo raportoida sieltä säännöllisesti. Kanava on nähtävissä liittouman Internet-sivuilla.


26.3.2008 AP / Kalevi Wahrman


Stora Enso ja valtion omistajaohjaus

Olipa kerran suomalainen puunjalostusyhtiö Enso-Gutzeit, josta myöhemmin yhdistyttyään ruotsalaisen Stora AB:n kanssa tuli Stora Enso - Euroopan suurin ja maailman kolmanneksi suurin metsäteollisuusyhtiö sekä maailman suurin paperin- ja kartonginvalmistaja. Näin alkavat sadut, mutta tämä tarina on tosi.

Tarinan uskomattomin vaihe alkoi Mustana torstaina 25.10.07, jolloin Stora Enso ilmoitti aikovansa sulkea Suomessa Kemijärven sellutehtaan, Summan paperitehtaan ja yhden paperikoneen Anjalankoskella. Kaikkiaan Suomessa jäisi vaille työtä yli 1000 paperityöläistä. Nämä yhtiön järjettömät suunnitelmat tulivat yllätyksenä kaikille. Stora Enson johto antoi virheellistä tietoa mm. tehtaan kannattavuudesta ja sähkötaseesta. Hesarin taloustoimittaja Jyrki Iivonen kertoi 27.10. kolumnissaan, että tehdas on varsin kannattava. Kun Stora Enson tuottotavoite sijoitetulle pääomalle on 13 %, Kemijärvi on ylittänyt tavoitteen jo monta vuotta. Hesarin mukaan Kemijärven sellutehdas on vuosina 2001–2005 pönkittänyt konserniavustuksina Stora Enson muita tehtaita lähes 70 miljoonaa euroa. Stora Enso onkin tarjonnut tehtaan lakkauttamisen pääsyyksi Pohjois-Suomen uhkaavaa puupulaa. Jyrki Iivonen jatkaa: ”Samassa rytäkässä Kemijärven lakkauttamisen yhteydessä Stora Enso lopettaa Ruotsissa sijaitsevan Norrsundetin tehtaan, jota ruokitaan Baltian maista hankitulla raaka-aineella. Baltian puu on paljon kalliimpaa kuin Lapin puu. Asiantuntija-arvioiden mukaan Stora Enson johto halusi ensi sijassa lopettaa Norrsundetin, mutta tasapainosyistä jotain piti uhrata myös Suomesta.”

Välittömästi yhtiön ilmoituksen järjestettiin pari mielenosoitusta ja 30.10.07 perustettiin Massaliike. Joukkoliike perustettiin puolustamaan taloudellisesti kannattavan ja teknisesti hyvässä kunnossa olevan Kemijärven sellutehtaan toimintaa.


Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies on koko lopettamispäätöksen jälkeisen ajan toistanut, ettei valtio suuromistajanakaan voi puuttua Stora Enson politiikkaan. Samaa on tänä vuonna alkanut toistaa pääministeri Matti Vanhanen. Vanhanen kävi Kemijärvellä ilmoittamassa, että sellutehdas todella loppuu. Massaliike vastasi, että se perustaa Kemijärvelle uuden sellutehtaan vanhan viereen – sellaisen, joka tuottaa sekä sellua että biopolttoaineita, biodieseliä ja etanolia. Ideaa asettui tukemaan työministeri Tarja Cronberg (HS 10.12.07). Uuden tehtaan kannattavuus tulisi Massaliikkeen mukaan olemaan hyvä, sen suunnitelmat ovat selvät ja myös rahoitus on valmiiksi katsottu. Suunnitelma uudesta tehtaasta olikin Hesarin nettisivujen pääuutinen lähes koko päivän. Jostain syystä se oli seuraavan päivän painetussa lehdessä kutistunut pieneksi maininnaksi Vanhasen vierailujutun sisällä.

”Kemijärven sellutehdas suljetaan, keksikää perusteet!”

Sellutehtaan henkilöstön tiedottaja Juha Pikkarainen kertookin, miten kevein eväin Stora Enso asiassa on liikkeellä. Toimitusjohtaja Karvisen yrittäessä perustella suunnitelmiaan hän hätääntyi silminnähden, koska hänen tietonsa tehtaan asioista ja Lapin puuvaroista olivat lievät. Stora Enson hallitus olikin ilmeisesti käskyttänyt firman johdolle ”Kemijärven sellutehdas suljetaan, keksikää syyt!” Syiden keksiminen ei olekaan ihan yksinkertainen asia ja mielikuvitusta siinä joutuu käyttämään. Idea Kemijärven selluloosatehtaan lakkauttamisesta ei ole ihka uusi: pankkiiriliike Mandatumin
silloinen toimitusjohtaja Björn Wahlroos esitti sitä jo 1995. Miekkosen motiiveista minulla ei ole tietoa – tehdas oli jo silloin liiketaloudellisesti ja aluetaloudellisesti kannattava.

Jokainen yhtiön esittämät lopettamisen veruke on ammuttu alas, viimeisimpänä yhtiön raskain argumentti – puun riittävyys. Kemijärven sellutehtaan sulkemisen syiksi kerrottiin Mustan torstain tiedotustilaisuudessa sekä yt-neuvotteluissa puupula ja pitkäkuituisen sellun ylitarjonta. Tehtaan väki ja Itä-Lapin puuraaka-aine on uhrattava yhtiön isompien yksiköiden toimintaedellytysten turvaamiseksi. Puupula on osoitettu huu-haa-jutuksi. Metsäkeskuksen johtajan Jukka Ylimartimon mukaan Lapin hakkuut lisääntyvät tänä vuonna 1.4 milj. m³, eli juuri saman verran kuin Kemijärven sellutehdas puuta käyttää. Metsähallitus on ilmoittanut, että puuttumatta suojelualueisiin tai Keski-Lapin suojeluvarauksiin Pohjois-Suomen hakkuutavoitetta voidaan nostaa seuraavan 10 vuoden ajaksi 400 000 kiintokuutiometriä vuodessa. Imatran tiedotustilaisuudessa 18.1.2008 Stora Enson johto ilmoitti, ettei pitkäkuituisen sellun ylitarjonta ole ollut Stora Enson perusteena lopettaa Kemijärven sellutehdas.

Kun on todistettu, että Kemijärvelle voidaan toimittaa puuta paljon nykyistä enemmän puuta, satusedät kertovat, että Kemijärven sellutehtaalla keitetty puu olisi Stora Enson käytettävissä muilla tehtailla: Lapin ja Koillismaan puun kuljettaminen etelään esim. Uimaharjuun olisi kestävän kehityksen mukaista! Toimitusjohtaja Karvinen luultavasti ei valehtele: hän on saanut vajavaisia tietoja. Kun yhtiön osakkaat, hallitus ja toimiva johto saavat tietoa asiasta, järjetön sulkupäätös on helppo perua. Vanhasen hallitus uskoo vielä yhtiön hihasta ravistettuja juttuja enemmän kuin sellutehtaan väen ja asiantuntijoiden asiaperusteita. Tieto kulkee, järki on uusiutuva luonnonvara, jostain varmasti vielä muutama järjenhiukkanen tipahtaa senaatintorin tienoille ja Arkadianmäelle.


Kemijärven selluloosatehdas on itsessään ollut kannattava, ja se on maksanut Stora-Ensolle tytäryhtiönä konserniavustuksia. Tehtaan raaka-aine tulee Itä-Lapista, mitä varten tehdas perustettiin valtiotoimin poistamaan Itä-Lapista puunkorjuun 0-aluetta
sekä parantamaan vaikean työttömyysalueen työllisyystilannetta 1960-luvulla.

Kemijärven sellutehtaan merkitys bioenergian tuottajana


EU komissio nosti Suomelle asettamaansa tavoitetta uusiutuvan energian osuudesta 38 % vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttamista teollisuus pitää kalliina. Yhtiön pörssitiedote 17.1.08 sisälsi virheellisiä tietoja, joita yhtiö ei ole korjannut. Kemijärven sellutehtaan lopettamisen väitettiin vähentävän yhtiön sähkönkulutusta 140 GWh. Totuus on päinvastainen: tehtaan energiatase on omavarainen ja se myy energiaa 50 GWh/v, mikä riittää 1400-1950 normaalikokoisen suorasähköllä lämmitettävän omakotitalon tarpeisiin.

Stora Enson johto hukkuu Kemijärven sellutehtaan jätevesijärveen?
Kemijärven sellutehtaan sulkemissuunnitelma sisältää myös suuren ympäristönsuojelullisen kysymyksen. Tehtaan toiminnan alusta asti v. 2006 syksyyn ja hetkittäin sen jälkeenkin käytössä ollut 80 ha jätevesijärvi on suunniteltu puhdistettavan uudella aktiivilietelaitoksella. Jätevesijärvessä on 2,4 miljoonaa kuutiometriä jätevettä ja sen pohjassa on laskeutunutta sedimenttiä kenties saman verran. Aktiivilietelaitoksen toiminta edellyttää sellutehtaan käymistä, koska sen laitteet on mitoitettu sillä tavalla. Aktiivilietelaitoksen toiminta tarvitsee toimivalta tehtaalta tulevaa lämpökuormaa ja riittävää biomassaa. Jätevesijärven veden puhdistaminen talvisin, ilman sellutehtaan käyntiä, tuntuu mahdottomalta. Talvisin jätevesijärvi jäätyy eikä biologinen toiminta onnistu kylmässä vedessä. Lisäksi aktiivilietelaitoksen lopputuote, bioliete, on voimassaolevan luvan mukaan hävitettävä toimivan tehtaan soodakattilassa.

Kemijärven sellutehdas käytti sellun valkaisuprosessissa alkuaineklooria 28 vuotta. Pohjaan on muodostunut erilaisia vaarallisia klooriyhdisteitä ns. kloorattuja hiilivetyjä, joista muodostuu supermyrkkyjä. Näiden tarkasta määrästä ei kenelläkään ole tietoa. Voimassaolevan ympäristöluvan mukaan yhtiön on esitettävä suunnitelma jätevesijärven ennallistamisesta lähi aikoina.

Vaihtoehdot halutaan ohittaa

Massaliikkeen ja maan metsäalan ja kemiallisen metsäteollisuuden asiantuntijoiden esittämät vaihtoehdot sellutehtaan lopettamiselle on haluttu unohtaa. Stora Enson johto ja Vanhasen hallitus teeskentelevät olevansa umpikuuroja. Massaliike esittää, että sellutehtaan sulkemispäätös perutaan ja että puolueeton taho, esimerkiksi VTT, tutkisi Lapin puun erityisominaisuudet ja sen käyttömahdollisuudet kemiallisessa metsäteollisuudessa. Samalla tutkittaisiin puun ja biomassan korjuuseen ja kuljettamiseen liittyvät logistiset ongelmat. Näin vältyttäisiin niiltä valtavilta virhearvioinneilta mitä metsäyhtiöt Suomessa, Kemijärvellä Stora Enso, ovat tekemässä. Kärsijöinä eivät olisi pelkästään itälappilaiset ihmiset vaan koko Suomen kansantalous ja metsiin perustuva teollisuutemme. Sellaista virhettä ei saa hyväksyä.

Kemijärven sellutehtaan biojalostamovaihtoehto eli liukosellun tuottaminen ja etanolin tuottaminen olisi erittäin kannattavaa toimintaa Kemijärven sellutehtaalla. Kaasutukseen perustuvaan biodiesellaitos vaatii lisäselvityksiä ja -laskelmia investointikustannusten ja tekniikankin toimivuuden suhteen. Kaiken kaikkiaan näyttäisi siltä, että Kemijärven sellutehtaan alueelle olisi rakennettavissa mielenkiintoinen biojalostamokonsepti, joka perustuisi sellu-, etanoli- ja biodieseltehtaan integraatioon. Kemijärven sellutehtaan käyttämää pohjoista puuta riittää ja että metsäinvestointien perusteella puu sisältää väkevyydeltään korkeimmat uuteaineet maailmassa, millä olisi merkitystä biopolttoaineisiin liittyen.

Biojalostamoksi muuttamista ehdotti viime joulukuussa emeritusprofessori Johan Gullichsen, Ahlström-yhtymän entinen hallituksen puheenjohtaja. Sellu- ja ympäristötekniikan professori Olli Dahl Teknillisestä Korkeakoulusta on yksi niistä asiantuntijoista, joka näkee Liukosellun tuotannon Kemijärvellä mahdollisena. Hän perää lopettamispäätöksen yhteyttä myös uusiutuvaan energian tuotantoon. Dahlin mielestä Suomesta ei kannata lopettaa sellutehtaita, koska ne tuottavat sellun lisäksi myös energiaa. Kemijärven tehdas olisi sopiva yksikkö tutkimuksen käyttöön. Kemijärven tehtaalla voitaisiin tehdä koeajoja, mikä olisi ainutlaatuista. Laboratoriotutkimuksista saadaan vain suuntaa-antavaa tietoa. Jos Suomi haluaa edetä maailman ykköseksi metsäpohjaisten biokemikaalien tuottajana, olisi meillä pakko olla paikka, jossa uusia ideoita ja innovatiivisia prosessiratkaisuja voitaisiin testata. Professori Dahlin mielestä Kemijärven sellutehdasta ei pitäisi vielä romuttaa. Tuotannon suunnan Dahl muuttaisi paperisellusta liukoselluksi, josta valmistetaan tekstiilejä Liukosellusta voidaan valmistaa muun muassa kehruukuituja. Liukosellusta tehdään hygieniatuotteita terveydenhuollon käyttöön sekä patjojen täytettä. Markkinoiden arvioidaan kasvavan 5 - 10 % vuodessa.

Karapuu-menetelmä lisää biomassan määrää merkittävästi Kemijärven tehtaalla on menestyksellisesti kokeiltu 1980 ja -90-luvuilla jatkuvassa tuotannossa karsimattoman rangan eli karapuun käyttöä sellun raaka-aineena. Karapuun puusaanto on parantunut ja tekniikka kehittynyt; biomassavaihtoehto kannattaisi selvittää.

Kemijärven sellutehdas on tuottanut Stora Ensolle enimmillään 7-kertaisen pääoman tuoton koko konsernin sijoitetun pääoman tuottoon verrattuna eli yhtiöllä on hallussaan Kemijärvellä iso kimpale Lapin kultaa. Tilalle ollaan tarjoamassa Kemijärvelle liimapalkkituotantoa, mikä muutenkin on vaikeuksissa. Sellunteko kannattaa loistavasti ja muuttamalla tehtaan tuotantosuuntaa enemmän biopolttoaineita tuottavaksi, autetaan Suomea selviytymään EU:n asettamista tiukemmista tavoitteista.

Massaliike ja Helsingin herrat ja rouvat

Marraskuussa pieni lähetystö kävi eduskunnassa, pääministerin ja puolustusministerin pakeilla kertomassa puuvaroista, sellutehtaan hyvästä kunnosta ja kannattavuudesta sekä tehtaan lopettamisen aluetaloudellisista vaikutuksista. Vaatimus oli: Stora Enso peruu tehtaan lopettamisen tai myy tehtaan. Seurasi Itä-Lapin ministeriralli. Mauri Pekkarinen, Kimmo Tiilikainen ja Tarja Cronberg olivat uskovaisia: he uskoivat enemmän yhtiön tiedotteita kuin valtion omien virkamiesten eli Metlan, VATTin, TKK:n ja Metsäkeskusten ”propagandaa”.

Sellutehtaan rauhanomainen valtaus 3.1. yllätti paikallisjohdon täydellisesti. Sen poliisille esittämä tutkimuspyyntö oli lapsellinen paniikkireaktio.
Pääministeri on kieltänyt ministereitä kommentoimasta sellutehtaan asioita. Jokuhan voisi vahingossa lipsauttaa tosiasiat.

Massaliike keräsi pikavauhtia nettiadressiin lähes 30 000 nimeä eli kolme kertaa Kemijärven koko asujamisto.

Sitten sellutehtaansa tulevaisuutta puolustava massaliike osoitti mieltään 4.2.Helsingissä. 500 ihmisen kulkue marssi päätyi eduskuntatalon eteen. Mielenosoittajat toivat selkeät terveiset eduskuntaryhmille ja kuulivat näiden meriselityksiä. Sellutehtaan pääluottamusmies Seppo Kenttäkumpu varoitti, että kemijärveläiset eivät ala valheita kuuntelemaan ja kysyi, kenellä hallitus on töissä. Yhtiökokoukseen tullaan joukolla. Sellutehtaan henkilöstön tiedottaja Juha Pikkarainen ihmetteli, miksi selluntekijöiden on todistettava, että sellun tekoa Kemijärven sellutehtaalla kannattaa jatkaa. Miksi alan parhaita asiantuntijoita ei kuunnella?

Hallitusryhmät: Eihän me mitään, muuten vaan…

Keskustan Hannes Manninen söpötti, että valtion omistus ja äänet eivät yhtiökokouksessa välttämättä riitä valtion tahdon toteuttamiseen. Kokoomuksen Kimmo Sasi totesi, että valtiolla ei ole enemmistöä yhtiössä ja että eduskunta ei päätä sellutehtaan kohtalosta, vaan siitä päättää Stora Enson hallitus. Vihreiden Anni Sinnemäki totesi, etteivät vihreät "voi luvata ylimääräistä yhtiökokousta". Miksi pitäisi, kun Stora Enson seuraava normaali yhtiökokous on jo 26.3.
SDP:n Jukka Gustafsson lupasi eduskuntaryhmänsä puolesta, että demarit vaativat Stora Enson ylimääräistä yhtiökokousta koolle päättämään, että tehdasta ei suljeta. Kyselin paikallaolijoilta, kuka uskoo Gustafssonin lupaukseen. Kukaan ei uskonut; lupausta pidettiin hyvänä, mutta katsottiin, että demarit olivat hallituksessa vielä viime vuonna ja pyrkivät sinne uudestaan, joten he voivat vain urputtaa asiasta.

Massaliikkeen puheenjohtaja Heikki Nivala kysyi, tiesikö ja hyväksyikö hallitus yhtiön toimet etukäteen ja aiheutti näin em. työpaikkojen menetykset. Kun tilanne on ajautunut näinkin sotkuiseksi, kannattaa sekä Stora Enson johdon että hallituksen muistaa vanha kansanviisaus; jos vaikeassa tilanteessa mikään muu ei näytä enää auttavan, kannattaa viimeisenä keinona kokeilla rehellisyyttä.
Opposition edustajat vakuuttivat tekevänsä kaikkensa, jotta hallitus joutuu ahtaalle omistajapolitiikasta. Stora Enso keikuttaa jo poliittistakin venettä ja on muodostunut pahaksi ongelmaksi hallituspuolueille. Se on saanut ne puolustuskannalle ja harjoittamaan suoranaista poliittista sumutusta.

Jyri, Jyri, homman tyri” oli mielenosoittajien keskeinen iskulause. Suuri sinipohjainen banderolli ”Hallitus on vankka, kätyrlauma sankka” kuvaa mielenosoittajien tunnelmia. Kaiken kaikkiaan mielenosoituksen tunnelma oli: "Luottamus hallituksen toimiin on mennyt, mutta periksi ei anneta”. Näillä näkymin seuraava etappi taistelussa on Stora Enson yhtiökokous.

Omistajaohjaus” vai ajopuu Kemijoen koskessa?

Hallituksen ministerit eivät ole kertoneet, mitä "aktiivinen ja määrätietoinen" omistajaohjauspolitiikka Stora Ensossa on. Suomen valtiolla, Kelalla ja valtion eläkerahastolla on Stora Enson äänivallasta 35,1 %. Hannes Manninen on antanut ymmärtää suomalaisen työeläkeyhtiö Varman liittoutuneen Wallenbergien kanssa. Vaikka se olisikin totta, Wallenbergien ja Varman osuus äänivallasta on vain 25 %. Tällä Wallenbergin säätiö on saanut Stora Enson hallitukseen kaksi jäsentä. Ministeri Jyri Häkämies on maininnut, ettei olisi reilua muita omistajia kohtaan, mikäli valtion käyttäisi voimakkaasti valtaansa. Ovatkohan Wallenbergit myös reiluja suomalaisia veronmaksajia, Stora Enson omistajia kohtaan?

Hesarissa 3.1.08 Häkämies hyväksyy Stora Enson hallituksen perustelut Kemijärven tehtaan lakkauttamiseksi. Eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtajan Jouko
Skinnarin (sd) mielestä Häkämies on "piiloutunut Stora Enson ruotsalaisjohtoisen hallituksen selän taakse". Skinnari toteaa, että Häkämies ei ole kuitenkaan jäänyt toimettomaksi valtion omaisuuden myynnissä.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
ja ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen ovat luvanneet toimia tehtaiden toiminnan jatkamiseksi. Tarja Cronbergin on aika siirtyä sanoista tekoihin.

Pekkarinen väitti TV:ssä muutama päivä ennen opposition välikysymyksen käsittelyä, että jos valtio vaatisi lakkautuspäätöksen kumoamista, se joutuisi korvaamaan muille osakkeenomistajille siitä aiheutuvan vahingon. Pekkarinen on tyhmä tai hän kuvittelee TV-katsojia tyhmiksi. Osakeyhtiössä korvausvelvollisuus voi syntyä vain lain tai yhtiöjärjestyksen vastaisista päätöksistä.


Hallituksen toimista tulee väkisin mieleen takavuosina TV:ssä esitetty ohjelma ”Valehtelijoiden klubi”. Puheenjohtajan tehtäviä klubissa hoitelee Helge Heralan sijasta Matti Vanhanen.

Suomen valtio voi tulevassa yhtiökokouksessa pyörtää kannattavien tehtaiden alasajopäätökset. Valtio voi myös päättää tehtaan myynnistä.

Todennäköisesti Kemijärven tehtaan lopettamispäätös tulee esiin yhtiökokouksessa 26.3. Mikäli ministerimme ja eduskuntaryhmät toimivat kuten ovat kansalaisille luvanneet eikä Suomen valtio vaadi lopettamista, yhtiökokouksen selkeä enemmistö säilyttää kannattavan tehtaan.

Juhani Tanski
STP:n puheenjohtaja



Hyvinhuonostivointivaltio Suomessa olen minä syntynyt – loton kolme ja lisänumero oikein


Hiljaa kuin lammen laine, hiljaa kuin kevään ensi solahdus siihen aikaan, kun vielä oli lunta talvella, hiljaa kuin nuorukaisen ensimmäinen rakkaudentunnustus saapui maahamme osakkeenomistajien etu, saapui ryöstöaate nimeltään uusliberalismi.

Oikeammin sanottuna, hiljaa muttei hiljalleen saapui maahamme kansainvälinen rikollisuus, jota markkinavoimiksi ja ainoaksi totuudeksi bilderbergiläisten toimesta puetaan.

Uusliberalismi saa aina voimansa kriiseistä; kriisien varjolla kansalle voidaan syöttää mitä tahansa paskaa pelastuskeinona. Pelastuskeinona mistä? Lamasta.
Maatamme 1990-luvun alussa koetelleesta lamasta, jonka uskallan väittää olleen tarkoituksenmukaisen järjestelykysymyksen.

Mikäpä se olikaan se ajatus pääoman vapauttamisesta 1980-luvulla? Sekö ajatus syntyi tyhjästä, tavalla, kuten väitetään Jumalan luoneen maan?

Ensin mediat ja erilaisten käyttömuotien luojat ohjattiin puhumaan yksilöllisyydestä, individualismista, jolla saatiin ostava massa uskomaan omaan ainutlaatuisuuteensa.


Saatiin irtisanottavan työhön jäävä työtoveri uskomaan omaan yksilölliseen erinomaisuuteensa, minkä vuoksi juuri hän sai jäädä. No, okei, ehkä vähän muotoiltiin hänenkin etujaan, ne joustivat kuin hetekan jouset alaspäin. Ylöspäin ne eivät sitten nousseetkaan enää.

Samaan aikaan päästettiin televisioon röyhtäilemään yhden ja ainoan totuuden miehet Paavo Lipponen, Iiro Viinanen ja säästöpankkien pilkkojamies Esko Aho. En usko tämän kaiken olleen sattumaa.


Yhtä vähän sattumaa oli satojen kaljakuppiloiden perustaminen pahimpaan ns. lama-aikaan janoiselle kansallemme. Leipää ja sirkushuveja-malli toimi, toimii yhä ja porukka meni miinaan. Syrjäytyneiden alkoholistien ja valtavien terveyshaittojen lisääntyminen ei osoita hiipumista. Sama mekanismihan on iltapäivälehtiemme kesälööpeissä kun pitäisi puhua ilmastomuutoksen kauhuista, mm. hirveästä helteestä ja vanhustemme kuolemista niiden seurauksina. (Lämmin, ihana kesäsää jatkuu kaikkien iloksi vielä kaksi kuukautta…)

Tällä hetkellä voidaan avoimesti puhua valkolahtareista maassamme vuoden 1918 luokkasodassa ja sen jälkeen. Köyhä kansa kyykytettiin – ja sitten ammuttiin.

Viaton veri virtasi ja lopulta ulkovalloilta tuli ukaasi: Suomen itsenäisyyttä ei tunnusteta, jos ei viattomien verenvuodatus lopu.

Kuten nykyisinkin, maamme päättäjät nuolivat eurooppalaista takapuolta ja siirtyivät sofistikoidumpaan tappamiseen. Siitä ei tietoja kantautunut ja maamme sai itsenäisyystunnustuksensa.

Tämän lama-ajan yhtäläisyydet vuoteen 1918 ovat täysin selkeät, erona on se, että laman aikaiset lahtarimme Esko Aho, Paavo Lipponen ja Iiro Viinanen olivat oppineet läksynsä, nyt 1990-ja alkaneella 2000-luvuilla ei ketään ampumalla teloitettu eikä teloiteta.

Mitä nyt kaupunginvaltuutettu Bogomoloff lausahteli vanhusten sairaanhoidon kustannuksista ja hoitojakson liiasta pitkittämisestä jotain, mutta aika ei ollut vielä hänen ajatuksilleen kypsä.

Vanhuksiamme ja eläkeläisiämme ei siis virallisesti tapeta, heidät kannustetaan omatoimiseen kuolemaan vedoten siihen, että ei ole kerta kaikkiaan hoitopaikkoja, eikä niihin varaa, ei kerta kaikkiaan, joten soitapa lapsesi hoitamaan tai pysy kotona.

Slogania ”kerta kaikkiaan” käytettiin lama-aikaan varsin usein tämän yhden totuuden markkinointiin, tämän anglosaksisen totuuden, tämän uusliberalismin markkinointiin ainoana ja oikeana talousoppina.

Muistettakoon, että lahtarit toivoivat ja saivat Saksalta ylimääräisen väkemme teloittamiseen apua ja tukea, EU-eliittimme on kaiketi yhä elänyt siinä samassa toiveessa.

Hyvinhän Suomi on sopeutunut Saksa-vetoiseen EU:iin, ihan mallioppilaana.
Minä vihaan Euroopan Unionia.

On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka Nokia luuli saksalaisia duunareita voitavan kohdella samoin kuin suomalaiset ovat itse antaneet itseään kohdeltavan.

Bochumin tulokset ovat osoittaneet Nokian kärsineen juuri sen arvovaltatappion, mitä eliittimme kouristuksen omaisesti on vuosisatoja pelännyt, se, mitä ”muut sanovat” taitaa olla kylmää tekstiä juuri nyt.
Ei auta, vaikka medioita nuoleskeltaisiin.

Muistaako kukaan sitä, kuinka 1970-luvun loppupuolella saatiin kansan kiinnostus poliittisuuteen ja jopa vallankumoukselliseen ajatteluun hiipumaan?
Se saatiin hupenemaan leivällä ja sirkushuveilla.

Leipänä ja huveina toimi USAn maailmalle masinoima rockabillyboomi uusine hampurilaispaikkoineen. Erinomaista aivopesua, minäkin innostuin tuosta 50-luvun musasta uudelleen…

Muistatteko, kuinka 1945 - noin 1965 USA soluttautui ammattijärjestöihimme rahoittaen niitä?

Onko näissä valoissa mitenkään outoa ajatella, että EU ja uusliberalismi (siis individualismi) masinoitiin samalla tavalla meille ja taas kansa meni ansaan.

Onko vasemmisto ja ammattiyhdistysliike sitten ollut hampaaton, kun näin on voinut tapahtua ja kun olemme päätyneet tähän hetkeen, jolloin yhä saneerataan sosiaalirahoja, yhä vähennetään ja supistetaan julkista alaa?

Hampaattomaksihan tullaan iän tai tautien vuoksi, tai sitten pelaamalla jääkiekkoa.

Vasemmistomme laittoi Paavo Lipposen ja kumppaneiden johdolla ja käskystä suunnitellusti ihan itse hampaat naulaan. Laita sitten tietämätön työläinen puremaan herrojen, kotireaganien, persuuksia pelkillä ikenillä.

Työväen joukkovoima on edelleen se ase, jonka varassa vasemmistomme joko elää tai kuolee, joukkovoima on ase, joka tehoaa Stora Ensoon kuin muihinkin.
Ammattiyhdistys on hampaaton, kun joukot puuttuvat.

Toverit, eiköhän oteta kätemme pois taskuista ja puristeta ne vaihteeksi nyrkkiin ja lähdetä toimimaan luokkana, kuten toimii vastapuolikin koko ajan!
Luokat eivät ole hävinneet. Eivätkä häviä, ennen kuin saadaan luokaton yhteiskunta. Niin, onhan toki nytkin maamme luokaton.
Nimittäin luokattoman huono työläisilleen ja toimihenkilöilleen.

Juhani Valo

26.3.2008



MASENNUKSEN MENTÄVÄ MUSTA AUKKO


Kaikkihan me toki tiedämme, että mielenterveyden häiriöistä ja ongelmista kärsivät ihmiset eristäytyvät muista ihmisistä ja syrjäytyvät helposti yhteiskunnasta. Sairastumisen myötä heidän sosiaaliset taitonsa hupenevat. Heidän on usein vaikea huolehtia itsestään ja puolustaa itseään. Jopa normaalin arjen pyörittäminen kuten omasta ja kodin hygieniasta huolehtiminen, oman maksuliikenteen hoito ja työssä käyminen saattavat osoittautua ylivoimaiseksi. Yksinäisyys, asumiseen liittyvät ongelmat ja taloudellinen turvattomuus ovat myös tunnusomaisia piirteitä tälle yhä kasvavalle ihmisryhmälle.

Kenellekään ei liene salaisuus, että mielenterveyden häiriö on edelleen yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen/pääsemisen syy. Vuonna 2006 Suomessa piti majaansa 256 300 työkyvyttömyyseläkkeensaajaa. Heistä 44 % oli eläkkeellä mielenterveydellisistä syistä. Ilmiö ei ole kuitenkaan uusi. Masennusdiagnoosilla myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kaksinkertaistui jo 1990-luvulla samaan aikaan, kun työkyvyttömyyseläkkeiden kokonaismäärä vähentyi. Voidaankin pohtia, minkälaisen koron maamme kansalaiset saavat maksaa 90-luvun pankkikriisistä ja toinen toistaan seuraavista sosiaali- ja terveydenhuollon säästöohjelmista.

Vuonna 2006 mielenterveyden häiriöiden vuoksi sai 61 100 ihmistä toimeentulonsa sairauspäivärahasta. Heistä yli puolet poti masennusta. Depression vuoksi myönnetyt sairauspäivärahakaudet ovat lisääntyneet v. 2000 33 % (miehet 25 % ja naiset 38 %). Eläketurvakeskuksen laatimien tuoreiden tilastojen mukaan v. 2007 runsaat 4 000 suomalaista joutuivat masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Lukumäärä on 10 vuodessa puolitoistakertaistunut.

Jopa porvarihallituksessa istuva ministeri Liisa Hyssälä on trendikkäästi huolissaan siitä, että masennusperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet ovat nousussa. Aikaa seuraavana ihmisenä hän totesikin muodikkaasti MASTO-hankkeen korkean tason koordinaatioryhmän ensimmäisessä kokouksessa 4.3.2008 Helsingissä, että voimakkaita toimia tarvitaan: ”Merkittävänä huolenaiheena työikäisen väestön pienentyessä on työntekijöiden ennenaikainen eläkkeelle siirtyminen. Sairauksista erityisesti masennus uhkaa katkaista suomalaisten työuran liian varhain.”

Tutkimusprofessori Raimo Raitasalo ja pääsuunnittelija Kaarlo Maaniemi totesivat KELA:n julkaisemassa Sosiaalivakuutus-lehdessä 6/2007: ”Suomalaiset tutkimukset osoittavat, että tällä hetkellä suuri osa masennuspotilaista on sairautta parantavan hoidon ja työkykyä kohentavan kuntoutuksen ulkopuolella. Tämä osa työvoimasta pitäisi ensi vaiheessa saada terveydenhuollon ja kuntoutuksen piiriin, jotta lisääntyvää työkyvyttömyyttä voitaisiin ehkäistä. Osittain ongelma johtuu tarpeellisten hoito- ja niitä tukevien kuntoutusmahdollisuuksien puutteesta.
Ongelman ydin on kuitenkin siinä, että mainittu prosessi – tunnista, arvioi ja ohjaa hoitoon ja kuntoutukseen, seuraa paranemisen ja kuntoutumisen etenemistä – ei toimi, vaan katkoksia ja viiveitä syntyy. Nykyisin mielenterveyden häiriöiden varhainen tunnistaminen onnistunee melko hyvin, mutta sen jälkeen alkavat vaikeudet hoidon tarpeen arvioinnissa ja hoitoon sekä sitä tukevaan kuntoutukseen ohjaamisessa. Pelkät sairauslomat ja lääkehoito eivät useinkaan ole riittäviä mielenterveyspotilaiden hoidossa ja työkyvyn palauttamisessa.”

Suomen perustuslaissa mainitaan:” Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.”

Näinkö on?

Matti Laitinen

Lähteet: Mielenterveyden häiriöt työkyvyttömyyseläkkeen syynä – ajatuksia ehkäisystä, hoidosta ja kuntoutuksesta. Helsinki 2005. (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 1236-2115; 2005:1) ISBN 952-00-1593-0
http://www.nkl.fi/airut/airu0806/airu069.htm
Sosiaalivakuutus 6/2007

24.3.2008


KAUNIS JA TYLY STADI



Vuosina 1994-1997 toimeentulotuella eläviä kotitalouksia oli Helsingissä vuosittain noin 55 000. Tuensaajien määrä supistui v. 2006 mennessä parikymmentä tuhatta pienemmäksi. Saajien määrän pienentyminen herättää ihmetystä, kun yleisesti tiedetään tuloerojen maassamme kasvaneen kiivaasti ja että Suomessa kituuttelee vaihtelevalla menestyksellä 600 000 köyhyydessä elävää ihmistä. Valtaapitävien on helppo mätkiä ja väheksyä vähävaraisia, puolustuskyvyttömiä ihmisiä, koska he harvemmin lyövät takaisin.

HIRVIÖNPESÄ NIMELTÄ HELSINKI

Sosiaaliasiamiesten Helsingin kunnanhallitukselle 7.5.2007 toimittaman selvityksen mukaan pääkaupungin sosiaalihuollon asiakkaita kohdellaan kehnosti ja heidän oikeutensa toteutuvat huonosti. Sosiaaliasiamiesten laatima raportti todentaa meille sen tosiasian, että Suomi jakautunut sisäisesti kahteen erilliseen valtioon – vaurauden ja köyhyyden valtakuntiin. Niiden välissä kiemurtelee euroista rakennettu ylittämätön muuri. Vähäosaisia kansalaisia pompotellaan ja kohdellaan tylysti. Yhteiskunta siirtää velvoitteitaan muille tahoille. Kokoomuksen hallitsemassa Helsingissä sosiaalihuollon eettiseksi koodiksi on muotoutunut periaate – älä neuvo, vaan nöyryytä ja luukuta.

ASIAKASPALVELU SURKEATA

Sosiaaliasiamiesten mukaan v. 2006 aikana sosiaalihuollon asiakkaiden asema ja heidän saamansa palvelu näyttäytyi yhä huolestuttavampana. ”Asiakkaat kertoivat yhteydenotoissaan säännöllisesti siitä, ettei heidän yksilöllisiä elämäntilanteitaan huomioida riittävästi heille tehdyissä päätöksissä. Asiakkaat kertoivat toistuvasti myös vaikeuksistaan tavoittaa heidän asioitaan hoitavia työntekijöitä sekä vaikeuksistaan päästä tapaamaan näitä työntekijöitä. Asiakkaat toivat säännöllisesti esille myös sen, ettei heitä oltu neuvottu tai ohjattu riittävästi asioidensa hoitamisessa tai selviytymisessään.”

VASTUUN SYSÄÄMINEN MUILLE


Asiakkaan asialla –selvityksen mukaan: ”Näyttää siltä, että yhä useampi taloudellisissa vaikeuksissa elävistä asiakkaista joutuu kääntymään kirkon diakoniatyön puoleen ja hakemaan ruoka-apua. Näin myös silloin, kun asiakkailla olisi selkeästi ollut oikeus myös toimeentulotukeen, mikäli päätöksenteko olisi järjestetty asiakaslähtöisemmin ja työntekijät olisivat perehtyneet asiakkaan avuntarpeeseen kokonaisvaltaisesti ja joutuisasti. ”

KOHTELU TÖRKEÄÄ

Sosiaalihuollon asiakkaita potkitaan virkailijalta ja paikasta toiseen. Työntekijöiden kielenkäyttö on törkeää ja asiakkaita syyllistävää. Ammattiauttajien arvomaailma on koventunut. Sosiaalivirastossa toteutetut henkilöstö- ja tehtävärakennemuutokset sekä v. 2005 organisaatiouudistus ovat etäännyttäneet työntekijöitä yhä enemmän asiakkaiden avun ja tuen tarpeesta.

TOIMEENTULOTUEN ALIKÄYTTÖ

Tutkimusten mukaan toimeentulotuen alikäyttö on Suomessa merkittävää. Syitä sen hakematta jättämiseen on useita. ”Käyttöä vähentää mm. tietämättömyys järjestelmästä, riittämättömät tiedot tuen saannin ja sen myöntämisen perusteista. Hakemukseen tarvittavien tositteiden määrä tai pelko yhteiskunnan elätiksi leimautumisesta voi estää tuen hakemisen. Kun tuen hakemiseen liitetään lisäksi nöyryyttäviä piirteitä, kontrollia sekä väärinkäytösten epäilyä, tukea haetaan vähemmän. Tutkimuksen mukaan valtaosa tuen alikäyttäjistä määrittyy köyhiksi ja suurimmalla osalla heitä on myös taloudellisia vaikeuksia. Toimeentulotuen alikäyttö on siten suuri haaste kansalaisten tasavertaisuuden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Jotta tuki kohdistuisi heille, joille se on tarkoitettu, tuen alikäyttöä tulisikin aktiivisesti pyrkiä vähentämään eikä päinvastoin (Kuivalainen, Yhteiskuntapolitiikka 72(2007):1).”

SOSIAALIVIRASTON SÄÄSTÖTOIMENPITEET JA KOVENEVAT ARVOT

Toimeentulotuki ei ole mikään kultainen kädenpuristus yhteiskunnalta. Sen perusosa riittää juuri ja juuri kattamaan ne kotitalouksien menot, jotka perusosalla on tarkoitus kattaa. Mitä pidempään kansalainen joutuu elämään toimeentulotuen varassa, sitä laihemmaksi kuihtuu hänen rahapussinsa. Niukinta toimeentulotuen suoma kulutustaso on tutkimusten mukaan yksinasuvien kohdalla.

Vähävaraisten ihmisten taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen kannalta on käsittämätöntä, että sosiaalivirastossa ehdotettiin maaliskuussa 2007 ennaltaehkäisevän toimeentulotuen lakkauttamisesta kuluvalta vuodelta.

Laissa mainitun kokonaisen etuuden lakkauttaminen ole lain mukaista eikä vastaa eduskunnan tahtoa lisätä ehkäisevän tuen käyttöä erityisesti sosiaalityön välineenä.

KUN KUNTAA JOHDETAAN KUIN LIIKEYRITYSTÄ, SOSIAALIVIRASTON PERUSTEHTÄVÄT MENETTÄVÄT MERKITYKSENSÄ

Selvityksen mukaan: ”Sosiaaliturvanetuuksien, etenkin perusturvaetuuksien (esim. työmarkkinatuki ja kansaneläke) taso ja ostovoima ovat jääneet jälkeen yleisestä palkka- ja kustannustason kehityksestä. Jos perusturvaetuudet palautettaisiin v. 1993 tasolle suhteessa palkkatasoon, niitä jouduttaisiin nostamaan noin 30 %. Käytännössä väliaikaiseksi tarkoitetusta toimeentulotuesta, on tullut muiden etuuksien paikkaaja. Suomi eroaa useimmista muista Euroopan maista kasvavan tulokuilun ja pienituloisiin kohdistuvan lisääntyvän tarveharkinnan maana.”

Kunnan tarkoituksena on tuottaa tarvittavia palveluja asukkailleen. Kunnan etu ei voi siten poiketa sen asukkaiden edusta. Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja myös turvattava niiden toteutuminen.
Perustuslain 19 §:n mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Kysymyksessä on jokaiselle kansalaiselle kuuluva subjektiivinen oikeus, jonka mukaan julkisen vallan on myös turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.

”Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvatta perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteuttaminen. Tätä voidaan pitää perustuslain supersäännöksenä, jonka perusteella jokaisen virkamiehen yleisenä velvollisuutena, niin valtion kuin kunnan palveluksessa, on perus- ja ihmisoikeuksien aktiivinen edistäminen.”

VANHUUS TULEE LIIAN USEIN YKSIN

”Iäkkäiden ihmisten kanssa keskusteltaessa tuli selvästi ilmi heidän yksinäisyytensä ja turvattomuutensa. Ystäväpiiri on voinut harventua, lapset asuvat toisella paikkakunnalla tai eivät ehdi käymään tai heitä ei ole. Vanhukset usein toteavat, että he tuntevat ”sekoavansa” koska eivät voi puhua kenenkään kanssa tai eivät pääse ulos asunnostaan. He kertoivat kokevansa sanojen ja puhekyvyn häviävän, kun katsovat vain passiivisesti televisiota. Usein vanhukset ovatkin alakuloisia ja itku on ollut herkässä myös puhelinkeskustelun aikana.”

Matti Laitinen


Lähde: ASIAKKAAN ASIALLA: Mitä asiakkaat kertovat yhteydenotoillaan?
SELVITYS HELSINGIN SOSIAALIASIAMIESTEN TOIMINNASTA VUONNA 2006
Lilli Autti & Marja-Terttu Soppela 7.5.2007

23.3.2008

Alppilan Ankat perustettu

Pääsiäisenä tapasivat Alppilan Demokraattisen Yhdistyksen kansainvälisen jaoksen jäsenet ystävällismielisessä kokoontumisessa Costa Rica -kabinetissa Helsingin keskustassa. Tapaamisen yhteydessä perustettiin surf-yhdistys Alppilan Ankat erään Dem. yhdistyksen jäsenen 70- vuotispäivien kunniaksi.

Kansainväliset vieraat tapaamisessa jäivät tällä kertaa ilman tilaisuuteen kutsutun Kominform tietotoimiston edustajan kv. katsausta.Tässä liitteessä etenkin Timolle vanha edellinen katsaus: http://www.kominf.pp.fi/yindex.html

17.3.2008




HYVINVOINTI-

VALTIO


Yhteiskunta polarisoituu.
Sosiaaliturva kaventuu.
Tuki teollisuudelle runsastuu.
Irtisanomiset lisääntyvät.
Pankit kuittaavat
ennätysvoittojaan.

Tuotantoa ulkoistetaan.
Palveluita yksityistetään.
Pääomat kiertävät
kaukaa kotimaan.

Logistiselle syklille
on ominaista nopeus
sekä
kapitalistien kasvava
ahneus ja kopeus.

Köyhyydessä elää
yli puolimiljoonaa
suomalaista
lasta ja aikuista.

Missä parveutuu
markkinaraha,
väijyy myös
nöyryytys ja paha.

Ainoastaan aika
– ei raha
voi liikkua vain
yhteen suuntaan.

Kuinka monta
sataatuhatta nyrkkiä
meidän on iskettävä pöytään
saadaksemme takaisin
ihmisarvomme?


Matti Laitinen

13.3.2008


kuvassa: keskellä Sergei Skvotrsov ja vasemmalla Kalevi Wahrman
NKP:n pääsihteeri Kommunistien Liiton vieraana

Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen pääsihteeri Sergei Skvortsov ja sen Leningradin alueen varapuheenjohtaja Sergei Pashanin kävivät Kommunistien Liiton vieraina Helsingissä ja Porvoossa. Vierailunsa yhteydessä he tapasivat mm. Kommunistien Liiton puheenjohtajan Kalevi Wahrmanin ja muita puolueen jäseniä. NKP toimii paitsi Venäjällä myös useimmissa entisissä Neuvostotasavalloissa.

Pääsihteeri Sergei Skvortsovin, hänen vaimonsa Jelenan ja varapuheenjohtaja Sergei Pashanin ohjelmaan kuului ensin vierailu Kansainvälisen Naisten päivän tilaisuuteen Helsingissä. Tämän jälkeen vuorossa oli käynti Porvoossa.

Puolueet pitivät 9.3.2008 Helsingissä yhteisen seminaarin aiheesta ”Sosialismin näköalat ja kommunistisen liikkeen tehtävät tämän päivän maailmassa”. Seminaarin tuloksena puolueet päättivät yhteisen vetoomuksen laatimisesta kansainvälisen kommunistisen liikkeen voimien uudelleenkokoamiseksi nykyistä globaalia kapitalismia ja sen aiheuttamia ilmiöitä, massairtisanomisia, työttömyyttä, sosiaaliturvan polkemista ym. seurauksia vastaan.

Kalevi Wahrman


Arviota HOK-Elannon vaaleista

HOK-Elannon edustajiston vaaleissa ääniä annettiin kaikkiaan 136 689 eli äänestysaktiivisuus oli 26,8 %. Vaaleissa oli äänioikeutettuja kaikkiaan 509 696, mikä on 140 000 enemmän, kuin edellisissä v. 2003 toimitetuissa vaaleissa. Silloin äänesti 150 774 asiakasomistajaa ja äänestysvilkkaus oli 41,1 %.

Suomen Työväenpuolueen ja pienituloisten lista sai kaikkiaan 1 539 ääntä, mikä on 1,1 % äänistä. Tätä tulosta voimme pitää erittäin hyvänä tuloksena. Listallamme oli 27 ehdokasta. Tässä yhteydessä voi mainita, että Kommunistien ja edistysmielisen osuustoiminnan ehdokaslistalla oli 75 ehdokasta, KTP:n ja SKP:n asettamat ehdokkaat. Ääniä he saivat 4 073, mikä on 3 % annetuista äänistä. Tältä listalta edustajistoon valittiin Yrjö Hakanen.

Alla olevassa taulukossa ovat Suomen Työväenpuolueen ja pienituloisten listan ehdokkaiden äänimäärät:

Auervuolle Esko 55
Haavisto Juho 17
Huuskonen Ilmari 20
Kasurinen Teuvo 70
Katajaranta Reijo 23
Kautto Hannu 30
Kivivirta Lyyli 219
Koivisto Esko 43
Kyrönlahti-Keskivaara Rosa-Maria 113
Lehtola Larmo 32
Muilu Jaakko 57
Männikkö Heikki 27
Männikkö Tarja 141
Nevalainen Anna 249
Nieminen Timo 14
Nokkala Pirkko 29
Orava Matti 51
Paakkolanvaara Liisa 41
Pietikäinen Wäinö 27
Pietiläinen Jaakko 19
Pääkkö Jouko 35
Sipilä Heikki 18
Tanski Juhani 13
Tiainen Pekka 135
Typpö Heikki 19
Wahrman Kalevi 27
Wickholm Leo 15


Yhteistyön kuvioista HOK-Elannon vaaleissa

Neljä vuotta sitten pidetyissä ensimmäisissä HOK-Elannon vaaleissa Kansan ääntä julkaisevat järjestöt olivat mukana yhdessä SKP:n kanssa "Edistysmielisen osuustoiminnan puolesta"- listalla. Silloin saimme runsaat 2 700 ääntä ja HOK-Elannon edustajistoon valittiin Yrjö Hakanen. Näissä vaaleissa Suomen Työväenpuolueen ja Kansan äänen järjestöjen ehdokkaat (27 kpl) olivat "Suomen Työväenpuolueen ja pienituloisten"-listalla. KTP ja SKP esiintyivät yhteisellä "Kommunistien ja edistysmielisen osuustoiminnan puolesta"- listalla. Sekä Tiedonantajassa, että Työkansan Sanomissa meitä syytettiin siitä, että kieltäydyimme kommunistien kanssa yhteisestä vaalityöstä emmekä halunneet esiintyä heidän kanssaan yhteisellä listalla. Miten tämän asian laita oikeasti on?

Yhteistyöstä SKP:n ja KTP:n kanssa emme kieltäytyneet neljä vuotta sitten emmekä nytkään. Marras-joulukuussa SKP:n taholta (Yrjö Hakanen esitti) tehtiin meille esitys muodostaa yhdessä vuoden 2003 vaalien tapaan myös näihin vaaleihin "Edistysmielisen osuustoiminnan puolesta"-lista. Tähän vastasimme myöntävästi ja valitsimme keskuudestamme neuvottelijat yhteisiä valmisteluja varten. Tilanne kuitenkin muuttui, kun SKP:n taholta meille vähän myöhemmin esiteltiinkin yhteisen listan uudeksi nimeksi "Kommunistien ja edistysmielisen osuustoiminnan lista". Tämä käänne asetti meidät vaikean päätöksen eteen.

Edellisellä kerralla neljä vuotta sitten meillä oli selkeä yhteislista, jossa äänestäjille viestitettiin, että tässä ovat mukana kaikki edistyksellistä osuustoimintaa ajavat voimat. Kuluneen neljän vuoden aikana asiat ovat järjestöllisesti muuttuneet siten, että olemme perustaneet Suomen Työväenpuolue STP:n kehittääksemme laajan työkansan yhteisrintaman, jossa tasa-arvoisina yhteisen päämäärän puolesta esiintyvät erilaiset työkansaa edustavat järjestöt.

SKP:n ja KTP:n esittämä lista ei täyttänyt näitä vaatimuksia. Käytännössä, kuten Tiedonantaja esittikin, "kyse oli SKP:n esittämästä listasta", jossa muut olivat SKP:n mukana. Viime vuonna keräsimme yli 5 000 kannattajakorttia STP:n rekisteröimiseksi. Samalla esittelimme laajasti STP:n yhteisrintama-ajatuksen. Olisimme pettäneet lupauksemme, jos olisimme asettaneet ehdokkaamme pelkästään kommunistien listan kautta.

Olimme valmiita yhteiseen ehdokasasetteluun v. 2003 tapaan. Esitimme myös aivan kirjallisesti, että olisimme solmineet yhteisen vaaliliiton. Näistä esityksistä SKP (ja KTP) kieltäytyivät. Tämä antaakin aiheen olettaa, että esitys asettaa ehdokkaat pelkästään kommunistien listan sisälle oli nyt tehty sen vuoksi, että keskeisin ajatuksemme kansanrintaman rakentaminen ei olisi päässyt esiin. Edelleenkin olemme vakuuttuneita siitä, että ilman laajaa yhteistyötä vaihtoehtoista politiikkaa nykymenolle tuskin voidaan kehittää. Ennakkoehdoitta olemme valmiit käymään keskusteluja yhteistyöstä KTP:n ja SKP:n kanssa.

Johtopäätös

Jos SKP ja KTP eivät olisi päättäneet heittää STP:tä ulos vaaliliiton nimenmuutoksella, olisimme todennäköisesti saaneet puolueisiin kytkemättömällä eli Edistysmielisen osuustoiminnan listalla enemmän ääniä, kuin puoluelistoilla, mikä olisi voinut tuoda meille 3 edustajapaikkaa. Jos kommunistiset puolueet välttämättä halusivat olla puoluetunnuksilla vaaleissa, kieltäytyminen tämän vuoksi vaaliliitosta kanssamme oli turhaa: puolueet olisivat hoitaneet tiedotuksensa niin kuin lystäävät, eikä vaaliliitto olisi puolueiden imagoa mitenkään haitannut. Vaaliliitossa olisimme saaneet 2 paikkaa eli - Yrjö Hakasen seuraksi - olisi meidän listaltamme mennyt läpi Anna Nevalainen.

Eli jos SKP:n ja KTP:n tavoite vaalissa oli kiusanteko muille yhteisen vaaliohjelman hyväksyneille eli STP:lle, tavoite onnistui. Jos taas haluttiin edistää edistysmielisen osuustoiminnan tavoitteita, tuloksena oli epäonnistuminen.

Uskomme, että saimme arvokasta kokemusta uusliberalismin vastaisen rakentamisesta; uskomme ja toivomme, että tämä muistetaan kesällä, kun solmimme kuntavaalien vaaliliittoja eri paikkakunnilla. Yhteistyö on voimaa!


Kiitos vielä kaikille listamme ehdokkaille vaalityöstä.