15.10.2009



Kun kapitalismi astui Neuvostoliittoon

NKP:n 27. edustajakokous esitti v. 1986 kulutuksen kasvua ja tuottavuuden tuplaamista vastaukseksi sosialistisen yhteiskunnan kehittämiselle ja sen ongelmille: ”Puolueen taloudellisen strategian ylin tavoite on ollut ja on edelleen kansan aineellisen ja sivistyksellisen elintason vakaa kohottaminen. Tämän tavoitteen toteutuminen edessä olevana aikana vaatii sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen nopeuttamista ja tuotannon kaikkinaista voimaperäistämistä ja tehokkuuden lisäämistä tieteellis-teknisen edistyksen pohjalta.”

Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja N.I. Ryžkov hehkutti edustajakokouksessa omassa selostuksessaan edistymisen mahdollisuuksia: ”Tarkoitus on kaksinkertaistaa kansantulo ja teollisuuden tuotto. Maan talouskoneisto kasvaa tuntuvasti ja uudistuu perin pohjin. Näin luodaan 15 vuoden aikana osapuilleen yhtä suuret taloudelliset potentiaalit kuin on saatu luotua kaikkina edellisinä neuvostovallan vuosina, ja otetaan mittava edistysaskel kommunismin aineellis-teknisen perustan rakentamisessa.”

Miksi näin ei tapahtunut, vaan kävi aivan päinvastoin? Kommunismin aineellisen perustan rakentamisen sijaan koko Neuvostoliitto lakkautettiin v. 1991. Neuvostoliiton aikaista kansantuloa ja teollisuustuotantoa ei ole saavutettu Venäjällä vieläkään.

Miksi Neuvostoliiton talous pysähtyi?

Presidentti Mihail Gorbatsovin talouspoliittinen neuvonantaja Leonid Abalkin esitti v. 1987 NL:n yhteiskunnallista ongelmia koskien itselleen seuraavan kysymyksen: ”Miksi 70- ja 80-luvun vaihteessa Neuvostoliiton talouden kasvuvauhti hidastui huomattavasti, siinä olevat epäsuhdat kärjistyivät ja ilmeni muita kielteisiä tekijöitä, vaikka tuotanto laajeni?”

Abalkin vastasi esittämäänsä kysymykseen: ”Tärkein syy on siinä, ettemme ajoissa arvioineet poliittisesti taloudellisen tilanteen muuttumista emmekä tajunneet loppuun asti, kuinka ehdottomasti ja kiireellisesti talouselämässä on siirryttävä tehokkuuteen perustuvaan kasvuun ja käytettävä aktiivisesti hyväksi tieteellis-teknisen kehityksen saavutuksia.”

Uusliberalistinen talouspolitiikka sukelsi Neuvostoliittoon

Abalkin ehdotti Neuvostoliiton modernisoimisen ratkaisuksi jatkuvan talouskasvun harhaa ja tuotannon jakosuhteiden uudelleen järjestelyä. Samaa reseptiä oli sovellettu ja sovelletaan edelleenkin kapitalistisissa maissa välittämättä maailman rajallisten luonnonvarojen tuhlaamisesta. Abalkinin mielestä tieteellis-teknisen kehityksen, investointi- ja rakennemuutoksen nopeuttaminen vaati muutoksia NL:n rahoituspolitiikassa. Hän koki maansa tulojen tasauskäytännön ongelmalliseksi, koska tappiollisten tuotantolaitosten, ministeriöiden ja alueiden menojen kattaminen tuottavien kustannuksella oli laajalle levinnyt, virheellinen käytäntö. Hänen mielestään investoinnit tuli kohdistaa teollisuuden tekniseen uudistamaan, sen tehokkuuden kasvuun ja taloudellisen toiminnan parantamiseen. Tällainen priorisointi johti työttömyyden kasvuun ja työläisten sosiaalietuuksien kaventumiseen.

Talousuudistuksen keskiöön Abalkin asetti jakosuhteiden kehittämisen. Hänen selvityksensä mukaan ensinnäkin työn ja siitä saatavan palkkion oli oltava suorassa yhteydessä keskenään. Toiseksi tulosvastuuta täytyi syventää ja kolmanneksi oli turvattava kulutustavaroiden kysynnän ja tarjonnan vastaavuus.

Perestroikan asiantuntija Natalia Rimaševskaja täydensi vielä Abalkinin ajatuksia selvittämällä, että ”yksi näkökohta, jota voisimme nimittää yltiöoikeudenmukaisuuden näkökannaksi, on se, että sosialismin vallitessa ei palkkauksessa, tuloissa eikä kulutuksessa tulisi olla huomattavia eroja. Erot loukkaavat sosiaalista oikeudenmukaisuutta, haittaavat yhteiskunnan kiinteyttä ja sen sosiaalirakenteen yhtenäisyyttä.”

Natalia Rimaševskaja kehotti hylkäämään tällaisen kulutuksen tasa-arvon. Hän perusteli kantansa työtehtävien laadullisilla eroilla ja työn tulosten eroavuudella, jonka vuoksi ei pitäisi olla myöskään tasa-arvoa kulutuksessa. Hänen mielestään lisäksi ihmisten kulutustottumukset niiden suuntautuminen ja arvomaailma olivat huomattavan erilaisia. Rimaševskaja hyväksyi luonnollisina ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta johtuvat kulutustottumusten eroavuudet. Hänen perustelunsa suosi yhteiskunnan etuoikeutettuja.

Perestroika kehotti palkkaerojen kasvattamiseen

Rimaševskaja kehotti kapitalismin palkkapolitiikan ja kulutuskulttuurin tuomista sosialismiin. ”Jotta palkka täyttäisi sille asetetut kannustamisvaatimukset, on määrältään, laadultaan, tuottavuudeltaan ja tehokkuudeltaan erilaisten työn palkkauksessa oltava huomattavia eroja.” Samainen taloustieteilijä kehtasi vielä väittää, että ”taloustieteellisessä kirjallisuudessa on ruvettu puhumaan siitä, että palkkaus on kadottamassa kannustavaa merkitystään. Merkitsevämmäksi ovat nousemassa ammatin arvostus, työolosuhteet, elinolosuhteet, ympäristön laatu ja ilmastolliset olot. Mielestäni asia ei ole lainkaan niin.”

Maatalous ja kestävä kehitys

Leonid Abalkin ehdotti maatalouden voimakasta teollistamista, tieteellisesti perusteltuja viljely- ja karjankasvatusmenetelmiä sekä tehokasta teknologiaa, jotta elintarvikkeiden kysyntä voidaan tyydyttää. NKP:n 27. edustakokous velvoitti maatalouden siirtämistä teolliselle pohjalle kokonaisvaltaisen koneellistamisen, kemiallisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön, sähköistämisen, maanparannuksen ja voimaperäisen teknologian laajan käytön avulla. Kasvinviljelyssä ja karjataloudessa puolue suositteli siirtymistä voimaperäisiin teknologioihin ja laajaa bioteknologian ja geenimanipulaation hyväksikäyttöä.

Nyky-ymmärryksen valossa rappeutuvassa NL:ssa otettiin 80-luvun lopussa iso harha-askel kestävän kehityksen periaatteissa.

Mihin hallinnasta luisuneet uudistukset johtivat?

Mihail Gorbatsovin neuvonantajien esittämät uudistukset myös toteutettiin Neuvostoliitossa. Maan teollisuustuotanto itsenäistyi valtion ja puolueen hallinnasta niin ikävin seurauksin, että se johti lopulta kapitalismin palautumiseen Venäjällä. Palkkaerojen tietoinen kasvattaminen aiheutti eriarvoisuuden kasvua yhteiskunnassa ja ihmisten vieraantumista sekä omasta työstään että sosialistisesta yhteiskunnasta. Uusi kapitalistiluokka syntyi hyvin palkatuista ja tulosvastuullisista teollisuuslaitosten johtajista. Tämä kapitalismin etujoukko harjoitti niin hyvin itsehallintoa, että se katsoi 1990-luvun alussa sosialistisen yhteiskunnan tarpeettomaksi omille liiketoimilleen.

Sosialistisen yhteiskunnan ei pidä koskaan kilpailla kapitalismin kanssa kulutuksen volyymista, koska se johtaa viime kädessä kapitalististen elementtien tunkeutumiseen sosialistiseen yhteiskuntaan. Insinööri- ja taloustieteen ottaessa ylivallan suhteessa filosofiaan ja yhteiskuntatieteisiin tapahtuu yhteiskunnallinen katastrofi.

Matti Laitinen


Lähteet: Perestroika, naapurin talouden uudet tuulet, 1987 SN-kirjat Oy; Neuvostoliiton taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen perussuunnat v. 1986–1990 ja vuoteen 2000, Sosialismin teoria ja käytäntö 14/1986; NKP:n ohjelma (uusi laitos) ST&K 13/1986.

8.10.2009



THL:n henkilöstö eduskunnan rappusilla: Ei irtisanomisille


Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n henkilöstö marssi Helsingissä ulos työpaikoiltaan tänään torstaina puolen päivän aikaan. Henkilöstö suuntasi eduskuntatalon portaille ilmaisemaan huolensa kansanedustajille ja eduskuntaryhmille: työpaikkojen on säilyttävä ja vasta vajaan vuoden ikäisen laitoksen toimintaan on löydyttävä rahaa. THL:läiset vaativat eduskunnalta ensi vuoden budjettiin sitä puuttuvaaa 2,4 miljoonaa euroa sekä fuusiokustannuksia.

Eduskuntaryhmät liikuttavan yksimielisiä

Eduskuntaryhmät olivat puheenvuoroissaan liikuttavan yksimielisiä siitä, että rahat laitokselle on löydyttävä ja henkilöstön irtisanomisista luovuttava. Niin RKP:n kuin Kokoomuksenkin edustajat ilmaisivat sympatiansa THL:läisille ja lupasivat ryhmiensä puolesta tahdä parhaansa, että fuusion yhteydessä annetut lupaukset pidetään. Raikuvat aplodit sai kokoomuksen Sirpa Asko-Seljavaara, kun hän lupasi, että budjettivaje korjataan ja että THL:läiset saavat pitää työnsä.Samoilla linjoilla olivat myös oppositiopuolueiden SDP:n, kristillisten sekä vasemmistoliiton edustajat, jotka kuin yhdestä suusta vakuuttivat, että jos rahaa ei löydy, on aikaisemmin laadittuja lakeja rikottu, ja että työpaikkojen on THL:sssä säilyttävä.

Eduskunnan portaille kaivattiin kokoomuksen ja RKP:n lisäksi myös kahta muuta hallituspuoluetta sekä ministereitä, mutta niin vihreät kuin keskusta sekä ministerit pysyivät näkymättömissä.

Ammattiliitot THL:läisten takanaEduskunnan portaille olivat saapuneet myös JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori että Pardian puheenjohtaja Antti Palola. Santamäki-Vuori muistutti THL:läisiä, että liitto tukee voimakkaasti laitoksen henkilöstöä je sen toimia. JHL:n puheenjohtaja sanoi että nyt ollaan testaamasssa sitä, lähteekö valtio oman henkilöstönsä irtisanomisiin, vaikka töitä olisi yllin kyllin.
- Valtion "tilauskirjat" ovat täynnä, silti henkilötöä halutaan vähentää. Jos valtio nyt ryhtyy sanomaan irti, ei sillä ole minkäänlaista kanttia ryhtyä vaatimaan muilta maltillista henkilöstöpolitiikka, kun se itse on sanomassa irti, Santamäki-Vuori muistutti.

THL:ssä henki korkealla

JHL:n pääluottamusmies Raija Rantamäki sanoi kuuntelevansa oikein hyvällä mielellä eduskuntaryhmien lupauksia. Tosin pientä varausta Rantamäkikin myönsi tuntevansa kaikkein auliimpia lupauksia kohtaan.- Täss tuli ryhmiltä kyllä hyvin vahva viesti siitä, että ne haluavat työpaikkojemme säilyvän ja rahoituksen löytyvän. Ne jopa lupasivat, että rahaa löytyisi. Jos nämä sanat nyt syödään, en kyllä tiedä, mitä enää ajattelisin eduskunnasta, hän sanoo.

Rantamäki sanoo, että THL:ssä oltiin kautta linjan, niin henkilöstö kuin johto järkyttynyt siitä, että laitoksen pitää aloittaa yt-neuvottelut väen vähentämiseksi.- Meillä on tällä hetkellä vahva yhteishenki päällä ja valmius katsoa tämä juttu loppuun saakka, hän sanoi.

Mitä loppun saakka meneminen sitten tarkoittaa, sitä Raija Rantamäki ei vielä halunnut määritellä.

THL:n henkilöstöjärjestöt Pardia, JUKO ja JHL vaativat hallitusta ja eduskuntaa palauttamaan THL:n budjettiin siitä leikatut 2,4 milj. euroa sekä fuusion kulut. Vaatimuksensa tueksi THL:n henkilöstö marssii ulos työpaikalta torstaina 8.10. klo 12.00 sekä esittää vaatimuksensa eduskuntatalon edessä klo 13.00, soppaa tarjolla klo 12.30 alkaen.

Vuoden 2009 alussa syntynyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on ajautunut rahoituskriisiin ja aloittaa YT-neuvottelut jopa 110 työntekijän vähentämisestä. Tämä on yli kymmenen prosenttia budjettihenkilöstöstä ja on valtiolla tähän asti laajin irtisanomistoimi. Henkilöstö on tyrmistynyt tilanteesta. Miten on mahdollista, että käynnistettiin monta miljoonaa euroa maksava fuusio ilman tietoa, onko siihen varaa? Ja miksi ministeri Risikko lupasi, että ketään ei fuusiossa irtisanota ja nyt omilla toimillaan ajaa laitoksen YT-neuvotteluihin alle vuoden kuluttua fuusiosta? THL:n henkilöstö vaatii, että ministeri pitää kiinni lupauksistaan ja palauttaa THL:n talouden kuntoon.

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) päätti käynnistää Stakesin ja Kansanterveyslaitoksen fuusion talvella 2008 osana koko hallinnonalan uudelleenjärjestelyjä. Positiivisesta asenteesta huolimatta henkilöstöllä oli epäilyksiä fuusion hyödyistä suhteessa sen kustannuksiin. Epäilykset näyttävät osuneen oikeaan. Näyttää siltä, että hallitus on käynnistänyt niin perusteellisen valtionhallinnon remontin, ettei oikea käsi enää tiedä, mitä vasen tekee. Valtion talousarvioesityksessä THL:ltä on leikattu lähes miljoona euroa FIMEA:lle. Maksaako THL:n henkilöstö nyt Lääkelaitoksen alueellistamisen kuluja, jota ei aikanaan osattu laskea. Valviralle on siirretty 580000€. Yhteensä budjetista on leikattu 2,4 milj. euroa. Samaan aikaan laitoksen maksullinen toiminta on vähentynyt, osin fuusion seurauksena. Fuusion suorista kustannuksista on katettu vain yksi kolmasosa. Lisäksi laitos on joutunut investoimaan niihin tehtäviin, joita STM on vaatinut vahvistettavaksi ja THL:ään on siirretty uusia tehtäviä, mutta niiden budjeteista vain osa on siirretty THL:lle.

Vastuutonta valtion varojen käyttöä

Sosiaali- ja terveyspalveluita uudistetaan laajasti. STM on asettanut THL:lle runsaasti tehtäviä tämän uudistuksen tukemiseksi. Oliko järkevä käynnistää fuusiota ja rampauttaa organisaatio silloin, kun laitoksilta vaaditaan aiempaa enemmän? Organisaatiot eivät ole tehokkaimmillaan keskellä fuusiota ja kestää vähintäänkin kaksi vuotta että onnistuneessakin fuusiossa organisaatio palaa normaalille suoritustasolle. Kun fuusio kuitenkin käynnistettiin, olisi se pitänyt viedä kunnialla loppuun saakka. Ei ole mitään järkeä jättää fuusio puolitiehen heikentämällä talous nykyiselle tasolle. Suurten organisaatioiden fuusio on valtava investointi. Nyt tämän investoinnin hyödyt ajetaan alas. Fuusion mahdollinen hyöty olisi voinut olla rinnakkain toimivien laitosten osaamisen yhdistäminen. THL oli fuusion jälkeen vasta palaamassa normaalityöhön ja toivottua yhteistyötä oltaisi voitu alkaa rakentaa. YT-neuvottelut siirtävät laitoksen takaisin lähtökuoppiin tai siitäkin taaksepäin. Työyhteisön ilmapiiri heikkenee väistämättä ja henkilöstön jaksaminen romahtaa.


Antsu/JHL:n ajankohtaiset