27.2.2012


Marssimaan ja osallistumaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta 29.2. kello 16.00

Karkauspäivän kulkue vaatii sosiaalista oikeudenmukaisuutta

Hakaniemessä keskiviikkona 29.2.2012 kello 16.00 kokoontuva kulkue marssii sosiaalisten oikeuksien puolesta Senaatintorille. Kello 17.00 Senaatintorille saapuva tapahtuma vaatii kaupunginvaltuustolta tekoja juhlapuheiden sijaan.

- Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja lupaukset sosiaalisista oikeuksista eivät toteudu käytännössä. On aika puhkaista tämä kupla, Laura Kontiala kansanliikkeestä kertoo.

Helsingin sosiaalinen oikeudenmukaisuus (HSO) ja tapahtuman ympärille kerääntynyt kansanliike vaatii nuorten syrjäyttämisen lopettamista, kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja sekä perustuloa tukiviidakon sijaan.

 Hakaniemessä Helsingin Työttömät ry tarjoaa soppaa ennen kulkueen lähtöä. Senaatintorilla tarjolla on tietoa, puheita ja musiikkia.

- Rahat sosiaalisten oikeuksien toteuttamiseen ovat karanneet jonnekin muualle, siksi karkauspäivä on oikea aika vaatia niitä takaisin.

Karkauspäivä kokoaa ihmisiä myös Tampereella ja Turussa. Tapahtumassa on mukana myös ammattiyhdistysväkeä, osana eurooppalaista ay-toimintapäivää julkisten palvelujen leikkauksia vastaan.

24.2.2012

Kaksi vanhustenhoidon yksikköä palkittiin

STTK:laisen Suomen lähi- ja perushoitajaliiton SuPerin valtakunnallisilla opintopäivillä palkittiin kaksi vanhustenhoidon yksikköä: Koskelan vanhustenkeskuksen osasto C3 Helsingistä ja hoitokoti Pikkupiha Tohmajärveltä. La Carita -säätiö on yhteistyössä SuPerin kanssa jakanut työryhmille tunnustuspalkintoja hyvästä vanhustyöstä vuodesta 2002 saakka. Säätiön tarkoitus on tukea gerontologista tutkimusta ja suorittajatason tekemää työtä. Tavoitteena on ikääntyvien hyvinvoinnin edistäminen ja vanhustyön arvostuksen nostaminen Suomessa. Palkinnot ottavat tilaisuudessa vastaan perushoitajat Pirjo Kosonen ja Tarja Haapanen Helsingistä ja lähihoitajat Maarit Lappalainen ja Susanna Konsti Tohmajärveltä.

Koskelan vanhustenkeskus, osasto C3, Helsinki

Koskelan vanhustenkeskuksen osastolla C3 hoidetaan pääasiassa pitkäaikaissairaita ja paljon apua tarvitsevia vanhuksia. Organisaatiomuutoksen myötä osaston toimintaa ryhdyttiin kehittämään. Hoitoa ja hoivaa voidaan tarjota nyt kokonaisvaltaisemmin huomioiden asiakkaiden fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet. Työskentelyssä korostuu kuntoutumista tukeva ja toimintakykyä ylläpitävä työote. Organisaatiomuutoksessa yhteiseen tavoitteeseen on pystytty sitoutumaan ja tehdyn työn tulokset ovat lisänneet motivaatiota ja parantaneet työilmapiiriä.

Palkintoperusteissa kiitetään vanhuslähtöisyyttä ja hoitajien ammattitaitoisuutta. Osasto on esimerkki muutoksen mahdollisuudesta ja siitä, että miten muutoksen vaikutukset ovat olleet asiakkaan, työntekijän ja työnantajan kannalta myönteiset.

Hoitokoti Pikkupiha, Pikkupihan tiimi, Tohmajärvi

Hoitokoti Pikkupihan toiminnassa korostuvat asukaslähtöisyys, kotoisuus ja turvallisuus. Asiakkaiden kanssa ulkoillaan ympäri vuoden, ateriat valmistetaan paikan päällä ja päivän toimintoihin jokainen asukas osallistuu kykyjensä mukaan. Levotonta vanhusta pyritään rauhoittamaan myös lääkkeettömillä tavoilla ja WC-käynteihin on mahdollisuus yölläkin.

Palkintoperusteissa kiitetään toiminnan vanhuslähtöisyyttä ja sen vaikutusta työntekijöiden motivaatioon ja innostuneisuuteen. Toiminnassa korostuu työnantajan joustava asenne ja työntekijöiden kokemus siitä, että heillä on vaikutusmahdollisuuksia työhönsä.

Suomen Työväenpuolueen verkkolehti Vapaa sana onnittelee voittajia ja toivottaa kaikille hoitajille jaksamista korvaamattomassa työssänne ja hyvää alkavaa kevättä.
Yhteiskunnan hävitys käynnissä - Tommi Lievemaa

Elinkeinoelämän keskusliiton, OECD:n, EU:n ja muiden tuholaisjärjestöjen käskystä ollaan maassamme toteuttamassa kuntien hävitystä. Kunnissa tuotetaan kansalaisille tärkeimmät peruspalvelut, kuten opetus, päivähoito ja terveydenhoito.
Uusliberalistisessa EU-Suomessa julkinen sektori on kirosana. Vallitsevan uskonopin mukaan julkisen sektorin osuutta kansantaloudessa pitää supistaa. Julkinen sektori näet haisee Kekkoselta ja sosialismilta.

Ihmisillä ei niin paljon ole väliä. Näinhän kapitalismin ylipappi Björn Wahlrooskin meitä opetti Hesarissa. Ihmisen perusolemus on oman edun tavoittelu. Joten mitä sitä ponnistelemaan yhteisen hyvän eteen, antaa mennä vain viidakon lakien mukaan. Se on tätä päivää.


Kaiken hyvän ja järkevän hävitys on ollut maamme lännettymiskehityksen välttämätön edellytys. Se alkoi jo 1980-luvun lopulla pääomamarkkinoiden vapauttamisella ja jatkui 1990-luvulla EU- ja EMU-jäsenyydellä. Sama meno on jatkunut 2000-luvulla. Mittarit ovat punaisella, ihmisten pahoinvointi ja köyhyys vain lisääntyvät.


Mutta ei se mitään, se on tätä päivää. Ennen oli ennen ja nyt on nyt, Kekkosta ja Neuvostoliittoa ei enää ole. Joten mennään vain Wahlroosin opeilla. Jokainen huolehtikoon vain omasta edustaan.


Olen varma, että enemmistö suomalaisista ei tätä hyväksy. Sosialismilla peloteltu kansa äänestää hädissään kokoomusta. Olen varma, että tämä ei ole pysyvä asiaintila.

14.2.2012
Tommi Lievemaa


Tämä onnekas potilas saa kunnallista hammashoitoa Haagan terveysasemalla. Valtava osa päivystyspotilaita ohjataan Helsingissä nykyisin ulkomaisessa omistuksessa olevaan Attendo MedOne yritykseen. Verorahamme valuvat yksityisille pääomasijoittajille veroparatiiseihin.

23.2.2012


Ukot ja akat Fennovoimaa vastassa

Valtatie 8:n varteen Pyhäjoen Parhalahdelle kerääntyi lauantaina reilun 70 ”ukon ja akan” joukko, jotka aikovat seistä pellolla ydinvoimavapaan Hanhikivenniemen puolesta yötä päivää seuraavat kolme viikkoa. Kyseessä on Pro Hanhikivi ry:n organisoima tempaus, jossa rakennettiin lumesta ja heinäseipäistä sitkeä mielenosoittajien joukko kymmenien vapaaehtoisten voimin.
– Tämä kansa on hiljainen osoitus siitä, ettei Fennovoima edelleenkään ole tervetullut Parhalahdelle, toteaa yhdistyksen puheenjohtaja Helena Maijala.

Hanhikivellä ja lumiukkotempauksessa vierailivat lauantaina kansanedustajat Oras Tynkkynen ja Satu Haapanen (vihr.), joiden kanssa keskusteltiin mm. Fennovoiman hankkeen rakentamisluvan käsittelyn esteistä. 
– Vaarana tällä hetkellä on, että yhtiölle luodaan mahdollisuudet aloittaa luonnon kannalta tuhoisat valmistelevat rakennustyöt, ennen kuin edellytykset edes rakentamislupaan ovat täyttyneet. Yhtiö ei omista tai hallinnoi kaikkia tarvitsemiaan maa- ja vesialueita, ydinjätteen loppusijoituskysymys on kokonaan avoinna, ja yleis- ja asemakaavoitusprosessi on tällä hetkellä hallinto-oikeudessa, Pro Hanhikiven varapuheenjohtaja Hanna Halmeenpää listaa hankkeen puutteita.
 


Pro Hanhikivi kritisoi hankkeen julkista rahoitusta

Fennovoima Oy:n ydinvoimalaa on markkinoitu hankkeena, johon julkisia varoja ei tarvitse käyttää. Huomattavia summia hankkeen edistämiseen käytetään kuitenkin mm. maakuntaliitossa, seutukunnassa ja kunnissa. Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallitus käsittelee tulevana maanantaina 20. helmikuuta kokouksessaan ydinvoimalahanketta valmistelevan projektin reilun 160.000 euron rahoitusta.
– Julkista rahaa on käytetty mm. kaaavoitukseen ja strategioihin, Pyhäjoen kunnan johto on myös anonut liikenneministeriltä valtion tukea hankkeen vaatiman infran rakentamiseen, Maijala kertoo.
Myös Fennovoimassa osakkaana olevat paikalliset sähköyhtiöt tulevat investointipäätöksiä harkitessaan pohtimaan kuntalaisten, siis omistajiensa varojen käyttöä, ei suinkaan yksityistä rahoitusta.

Pro Hanhikiven toimintapäivään sisältyi myös Greenpeacen järjestämä koulutus ajankohtaisista ydinvoima-asioista, mm. taloudellisen kannattavuuden riskeistä.
– Maailmanlaajuisesti ydinvoiman suosio on Fukushiman katastrofin jälkeen laskenut pohjalukemiin, ydinvoiman nettokannatus on vain noin 6 %, kertoi Greenpeacen energiavastaava Jehki Härkönen.
Uutta uusiutuvaa energiaa rakennettiin Euroopassa viime vuonna reilut 32.000 MW, ydinvoiman osuus puolestaan on Saksan päätösten myötä vähentynyt.
– Euroopassa ydinvoimaa ei konkreettisesti rakenneta tällä hetkellä muualla kuin Suomessa, Ranskassa ja Venäjällä, toteaa Härkönen.


Lisätiedot:
Pro Hanhikivi ry
Helena Maijala p. 040 7069 567
Hanna Halmeenpää p. 050 5644 122

Guggenheim-taidemuseohankkeen talous

Ritva Oesch (ent. Pitkänen) Pro-kuntapalvelut verkostolle 9.2.2012

Arvioin tässä lyhyesti Guggenheim-taidemuseohankkeen taloutta ja sen vaikutuksia kaupungin talouteen. En käsittele hankkeen kulttuuripoliittisia perusteluita tai vaikutuksia. Arvioni perustuu yksinomaan hankkeesta tehtyyn selvitysraporttiin ”Concept and Development Study for a Guggenheim Helsinki” ( The Solomon R. Guggenheim Foundation, 2011).

Julkisuudessa on esitetty käsityksiä, että museohanke toisi turisteja Helsinkiin niin että hanke olisi taloudellisesti kannattava Helsingille tai Suomelle. Tämä käsitys on väärä. Hankkeen selvitysraportin mukaan museohanke on Helsingille  tappiollinen – sen tuotot ovat kustannuksia pienemmät.   Kaupunki maksaa säätiölle 2 milj. € vuodessa ohjelma- ja hallintomaksuna ( programming and management fee) sekä 20 vuoden ajalta lisenssimaksu (licensing fee) 30 milj. $.  Kaupunki antaa käytännössä ilmaiseksi käyttöön rakentamansa uuden n.150 milj. € arvoisen rakennuksen ja  kaupungin arvokkaimman rakennuspaikan.

Hankkeen talous koostuu seuraavista osista (laskelmat selvitysraportista):
itse museohanke on tappiollinen. Tappion määrä riippuu arvioiduista kävijämääristä, tappio Helsingille on vuodessa 6-8 milj. €. Llaskelmat lähtevät siitä, että museo toisi Helsinkiin 55 000- 100 000 uutta kävijää vuosittain. Koska uuteen museoon sulautettaisiin osa Helsingin taidemuseon nykyisistä toiminnoista, kaupungin lisäkustannus nykyiseen toimintaan verrattuna tulisi olemaan n. 3,7 milj. € vuodessa. Tästä lisäkustannuksesta 2 milj. € on hallintomaksua Guggenheim-säätiölle. Kaupunki veloittaisi museolta kiinteistövuokrana 0,3 milj. € vuodessa. Museorakennuksen rakentamiskustannukset olisivat n. 150 milj. €. Kokonaisvaikutus kuntien ja valtion talouteen olisi 0,7 milj. € positiivinen vuodessa.


20.2.2012

MODERATO


Helsingin kaupungintalon
juhlasalin katossa on
146 kultapalleroitua ruusuketta.
Lattiaa peittää parketti.

Pylvässalia valaisee
yhdeksän kristallikruunua.
Kultauksissa ei ole säästetty.

Kruunu ja vene seilaavat
Kolera-altaan hopeisilla
laineilla.

Minä istun salissa kuuntelemassa
Schnittken vihlovaa musiikkia.
Jousitrion jouset nirhaavat
viiltävän maltillisesti.

Helsingin kaupunki tuotti
viime vuonna voittoa
303 miljoonaa euroa.

Pääkaupunki aikoo olla
esimerkillinen.
Se karsii julkisia menoja.

Matti Laitinen
19.2.2012

14.2.2012

KYYNIKKOKAPITALISTI


Pankinjohtaja Björn Wahlroos on luonteeltaan omaa etuaan ajatteleva yksilö. Se on hänen mukaansa jokaisen elävän organismin perusominaisuus vuosituhansien saatossa. Jos pankinjohtaja ajaa vain omaa etuaan, se vie lopulta hänet itsensä ja hänen toimintaympäristönsä tuhoon. Ympäristön radikaali muutos kyseenalaistaa yksilön jopa koko lajin oman olemassaolon.

Jokaisen elävän organismin tärkein perusominaisuus on vuorovaikutteisuus ympäristön kanssa. Kaikki kasvit ja eläimet elävät symbioosissa jonkun toisen eläväisen kanssa. Symbioosi tarkoittaa biologiassa kahden tai useamman eliölajin edustajien läheistä yhteiseloa. Yhteisöllisen symbioosin ytimenä on sen kaikkien osapuolten hyöty. Tällaisen yhteiselon sivuraiteena toimii loisinta. Kapitalismi on yhteiskuntajärjestelmä, jossa moinen loisinta on laillista. Loinen kuten tämä ylimielinen pankinjohtaja imee yksipuolista hyötyä työväenluokasta ja sen tekemän työn tuottamista arvoista. Hän kuittasi Sammon ryövääjänä helmikuun alussa itselleen 14 miljoonan euron osinkotulot. Samainen Sampo on pohjoismaiden suurimman pankin Nordean suurin osakkeenomistaja.

Ahneus on pankinjohtajalle puhtaasti emotionaalinen sana. Hän ei myönnä ahneuden saattavan olla myös konkreettinen teko, joka kohdistuu valtaan ja omistamiseen. Yhteiskunnallinen asema ja tuotantovälineiden omistaminen ovat sumentaneet hänen kohtuudentajunsa ahneuden suorittavassa puolessa.

Pankinjohtaja ylistää kapitalismia järjestelmänä, jossa kauppa on mahdollisimman vapaata ja jossa kuluttajien mieltymykset toisaalta ja tuottajien kekseliäisyys määräävät lopputuleman. Missä maassa pankinjohtaja elää, koska kapitalistisessa Suomessa käytännössä kaikki kaupankäynti on keskittynyt vain muutaman toimijan käsiin. 900 000 köyhyydessä elävän kansalaisen ja pienituloisten maksalaatikko- ja pastatalouksien mieltymykset ja toiveet eivät kiinnosta suomalaisia kapitalisteja.

Pankinjohtaja kehtaa väittää Suomen olevan yksi maailman tasavertaisimmista maista, jossa sosiaalinen liikkuvuus on erittäin suurta ja että ilmainen koulutus on merkinnyt sitä, että ei menetetä varmaankaan yhtään lahjakkuusreserviä. Kuinka Nokian irtisanotuille insinööreille ja paperitehtaiden osaajille on mahtanut käydä? Koulutuskaan ei takaa työpaikan saantia. Kuinka lahjakkuutta voi realisoida, jos ei ole työpaikkoja?

Pankinjohtajalle ei ole juolahtanut koskaan mieleen, että pitkäaikainen työttömyys masentaa ihmispolon mieltä, jonka seurauksena tämän työkyky alentuu olennaisesti tai johtaa jopa työkyvyttömyyteen ja sen myötä syrjäytymiseen yhteiskunnasta. Työmarkkinatuki ja toimeentulotuki ovat niin surkeita kannustimia, että niillä ei saa pidettyä huolta työmarkkinakelpoisuudesta ja terveydestä. Noilla tuloilla ei myöskään hankita kotimaisia kultakauden taideaarteita.

Kapitalismissa ihmiset jakautuvat edelleen yhteiskuntaluokkiin. He eroavat toisistaan siinä, mikä on heidän asemansa yhteiskunnassa ja tuotantoelämässä, mikä on heidän suhteensa tuotantovälineisiin ja mikä on heidän osuutensa yhteiskunnallisesta vauraudesta. Tällaisen panssarilasikaton suojassa pankinjohtaja Wahlroos juo toistaiseksi rauhassa mokkaansa ja syyllistää ihmisiä kapitalismin itsensä aiheuttamille ongelmille.

Jos me nostamme valtaan ihmisiä, jotka edistävät ihmisten syrjäyttämistä työelämästä, niin saamme vain lisää syrjäytettyjä ihmisiä. Meidän täytyy ottaa haltuumme tuotantoelämän yhteiskunnallinen valvonta. Vasta tämä johtaa syrjäytettyjen osallisuuteen, työllistymiseen ja tuotantoelämän demokratisoitumiseen. Tällaisen joukkotoiminnan voisi aloittaa tilanteissa, joissa valtion laitoksia ja yhtiöitä yksityistetään, ja tai kun suuret tehtaat lopettavat toimintansa ja muuttavat ulkomaille. Me emme tarvitse kapitalisteja. He tarvitsevat meitä.


Matti Laitinen

9.2.2012

ALUEELLISEN ITSEHALLINNON PUOLESTA - VETOOMUS KUNTAUUDISTUKSEN HYLKÄÄMISEKSI


Suomi jakautuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Vuoden 2012 alussa Suomessa toimi yhteensä 336 kuntaa. Niistä kaupunkeja oli 108 ja muita kuntia 228. Suurimmillaan maamme kuntien määrä oli v. 1944, jolloin niitä oli yhteensä 601 kappaletta.


Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan (valtio ja kunnat) on turvattava perusoikeuksien, peruspalveluiden ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Kunnalle laissa säädetyt tehtävät liittyvät terveydenhuoltoon, perusopetukseen, päivähoitoon, asumiseen sekä sosiaalihuoltoon. Lisäksi niihin kuuluvat lastensuojelu, vanhusten-, vammaisten- ja päihdehuolto sekä toimeentulotuki. Teiden ja katujen ylläpito sekä pelastustoimi sisältyvät myös kuntien velvoitteisiin. Vesi- jäte- ja energiahuollon toiminta on ollut perinteisesti kuntien hallussa. Kunnilla on myös verotusoikeus.


Me vetoomuksen allekirjoittaneet uusmaalaiset kansalaiset emme hyväksy kuntauudistusta ja siihen liittyvää Espoon, Helsingin, Kauniaisen, Sipoon ja Vantaan yhdistämistä yhdeksi yli miljoonan asukkaan suurkunnaksi. Me emme myöskään hyväksy kuntien pakkoliitoksia. Verovarat riittävät kuntatalouksien ylläpitämiseen, kun niitä ei haaskata EU:n talouskriisin kustantamiseen.

Kuntien valtionapujen rankka leikkauspolitiikka aloitettiin 1990-luvulla. Julkinen sektori nähdään vain rasitteena. Palvelut keskitetään mahdollisimman isoiksi kokonaisuuksiksi. Täten ne ovat paremmin hinnoiteltavissa villeillä markkinoilla. Arvoa on vain toiminnalla, mikä tuottaa voittoa. Emme ole mukana tässä ihmisarvoa rapauttavassa suuntauksessa.

Perustelut kuntauudistuksen hylkäämiseen löytyvät varsinaisesta adressista.

Allekirjoita vetoomus osoitteessa:


 Helsingissä helmikuun 8. päivänä 2012

Matti Laitinen                        Asko Särkelä                       
Helsinki                                 Sipoo 

Tommi Lievemaa                   Unto Nikula
 Espoo                                    Vantaa