2.5.2013


 
 
Juha Kieksi, STP

Työväen ja Nuorison vappujuhlassa Helsingin Tokoinrannassa Vappuna 2013 

Hyvät Toverit,

Britannian entinen pääministeri Margaret Thatcher kuoli viime kuussa. Thatcher muistetaan ankarana hyvinvointivaltion kriitikkona ja suurpääoman etujen puolustajana. Julkisesta keskustelusta voisi kuvitella, että liki 20 vuotta Thatcherin valtakauden jälkeen thatcherilainen uusliberalismi ei enää olisi ajankohtaista. Näin ei kuitenkaan ole. Uusliberalistista talouspolitiikkaa on systemaattisesti edistetty koko ajan. Tämän politiikan seurauksena on romutettu pikku hiljaa työväestön ankaralla taistelulla hankkimia saavutuksia. Eipä ihme, että kokoomuspoliitikot antoivat Thatcherista niin ylistäviä lausuntoja. Augusto Pinochetin ja Ronald Reaganin ohella Thatcher onkin uusoikeistolaisen vallankumouksen keskeisin vaikuttaja.

Uusiliberalismi on korkeimpaan, imperialistiseen vaiheeseen edennyttä kapitalismia. Sen ominaispiirre on, että suupääoma pyrkii muodostamaan monopoleja voittojensa turvaamiseksi. Tähän politiikkaan kuuluu että valtio ottaa kriisiaikoina vastattavakseen pankkien ja muun suurpääoman velat. Tähän valtio tarvitsee rahaa ja se raha otetaan julkisista palveluista kuten terveydenhuollosta, vanhusten huollosta ja koulutuksesta.

Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995. Tämän jälkeen suomalaista yhteiskuntaa on systemaattisesti muutettu siihen suuntaan, että se turvaa suurpääoman edut kansalaisten etujen kustannuksella. Riippumatta siitä, millainen eduskunta ja hallitus meillä on ollut, meno on ollut saman suuntaista.

Otetaanpa jokunen esimerkki. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa järjestellään uudelleen yhä suurempiin kokonaisuuksiin. Suurissa kokonaisuuksissa tavallisen sairaan ihmisen mahdollisuudet saada tasa-arvoisia, joustavia ja oikea-aikaisia palveluita heikkenevät. Moni ehtii kuolla ennen hoitoa. Samalla tutkimukset osoittavat, että suuremmat kokonaisuudet eivät välttämättä pysty järjestämään palveluita halvemmalla. Miksi sitten suunta on kuitenkin suuriin kokonaisuuksiin? Muodostamalla suuria SOTE-alueita palveluiden yksityistäminen käy helpommin. Niistä tulee houkuttelevia kokonaisuuksia kansainvälisille terveysyrityksille. Kohta sinuakin voi hoitaa intialainen lääkäri puhelimen välityksellä.

Toinen esimerkki on jätehuoltolain säädännön uudistaminen, jossa jätehuollon järjestämisvastuu siirtyi kunnille. Tämä saattaa kuulostaa hyvältä, varsinkin jos jätteenkeräilystä vastaisivat kunnan omistamat yhtiöt. Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että kunta voi kilpailuttaa jätteen keräilyn yhtenä kokonaisuutena niin, että siitä voi vastata vain suuri, monesti kansainvälinen yritys, jolla on riittävästi kapasiteettiä. Pienet yritykset on pelattu pois markkinoilta ja bisnes siirtyy kansainvälisille suuryrityksille.

Tällä tavoin yhteiskuntaa muokataan osa kerrallaan vastaamaan kansainvälisen suurpääoman tarpeisiin tavallisen ihmisen kustannuksella. Tämä kaikki liittyy kiinteästi EU -politiikkaan ja EU onkin uusliberalistisen politiikan ilmenemismuoto.

Entäpä sitten NATO. Suomea viedään hivuttamalla NATOn jäseneksi. Käytännössä kaikki sotilaalliset järjestelmät on muutettu jo NATO-yhteensopiviksi ja olemme jo melkein NATOn jäseniä. Mihin NATOa sitten tarvitaan? NATO-jäsenyyttä yritetään myydä Suomen kansalle ainakin epäsuorasti Venäjän uhalla. Todellisuudessa Venäjä ei kuitenkaan muodosta minkäänlaista uhkaa Suomelle. NATOon liittyminen ja ns. siviilikriisinhallinnan tavoitteet ovat ihan toisaalla. NATO varmistaa uusliberalistisen talouspolitiikan etenemisen kaikkialla maailmassa, riistää edulliset luonnonvarat kansainvälisen suurpääoman käyttöön ja viimekädessä varmistaa, että Suomessa tai muualla Länsi-Euroopassa ei pääse muodostumaan EU:n ja uusliberalismin vastaista kansannousua. NATO edustaa kaikkea sitä, mitä vastaan työväenluokka taistelee kaikkialla maailmassa. Suomen osalta ulkopolitiikassamme edelleenkin ainoa oikea linja on puolueettomuus ja pysyttäytyminen sotilasliittojen ulkopuolella.

Työväenluokan tieteellinen maailmakatsomus syntyi työn ja taistelun myötä 150 vuotta sitten. Keskeisenä tavoitteena oli: kaikkien maailman työläiset liittykää yhteen. Työväenluokka on muuttunut paljon tämän jälkeen. Yhä suurempi osa työväestöstä saa toimeentulonsa muusta kuin tehdastyöstä. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut. Vain pieni osa ihmistä omistaa tuotantovälineet, joilla lisäarvo tuotetaan. On harhaanjohtavaa väittää, että työväenluokka olisi pienentynyt ja että olisi muka muodostuvassa yhä suurempi keskiluokka. Edelleenkin 98 % maailman ihmistä kuuluu luokkaan, joka ei omista tuotantovälineitä. Ja näiden ihmisten edut ovat yhteneväiset.

Tämän vuoksi iskulause ”kaikkien maiden työläiset liittykää yhteen” on yhä ajankohtaisempi. Porvaristo on yhdentynyt jo ajat sitten EU:n ja erilaisten muiden talous- ja sotilasliittojen myötä. Pääomat liikkuvat vapaasti.

Samaan aikaan sosiaalidemokratia ja sitä myötäilevä vasemmisto liittoutuu oman asemansa säilyttääkseen porvariston kanssa ja on osoittautunut kykenemättömäksi puolustamaan ja turvaamaan kansalaisten tasa-arvoisia palveluita ja hyvinvointia. Työväestön ja porvariston etuja ei voi sovittaa yhteen. Tämä on jo tieteellinen mahdottomuus mikä näkyy myös käytännössä joka päivä.

Vasemmisto sekä meillä että muualla on jakautunut useisiin ryhmiin ja puolueisiin mikä palvelee vain porvariston etuja. Tänään meidän on yhdistettävä voimamme ja muodostettava suurpääoman vastainen yhteistyörintama, jossa kaikki järjestöt toimivat tasa-arvoisuuden pohjalta yhteisen tavoitteen puolesta. Meidän on yhdessä luotava uskottava poliittinen ja vallankumouksellinen vaihtoehto uusoikeistolaiselle pääoman vallalle. Vain tällä tavalla muodostamme riittävän voimakkaan rintaman suurpääomaa vastaan, ja voimme puolustaa tavallisen kansan oikeutta oman työnsä tuottamaan lisäarvoon ja sen myötä oikeutta tasa-arvoiseen terveydenhuoltoon, koulutukseen ja puhtaaseen ympäristöön.

Kaikkien maiden työläiset, liittykää yhteen.