22.9.2013


VEIKKO ILMARI HUUSKOSEN MUISTOKSI 21.9.2013


Ilmari Huuskonen – kirjailija, lehtimies ja luennoitsija, kuului työväenluokan lukeneistoon. Hän oli monipuolisesti sivistynyt mies, vapaa-ajattelija ja kommunisti. Häntä kiinnosti erityisesti filosofia. Hän oli myös kulttuurimies, joka oli perustamassa Koiton Nuorisokuoroa. Hän piti v. 1969–1994 yhteensä 380 muistopuhetta uskonnottomien ihmisten hautajaisissa.

 Immu syntyi v. 1920 Stadin Kalliossa duunariperheeseen. Hänen isänsä oli vankileirin julmuuden kokenut punakaartilainen. Äiti hoiti lapsia kotona. Faijalla oli suuri vaikutus poikansa aatteelliseen kehitykseen. Isä piti demareita porvareiden kätyreinä, koska nämä veljeilivät porvariston kanssa sisällissodassa.

Immu oli jo nuorena lahjakas kirjoittaja. Hän osallistui 1930-luvulla sosiaalidemokraattisen nuoriso-osaston kirjoituskilpailuun jutullaan ”Kun TUL:n pojat kilpailevat”. Elämä vei miehen myöhemmin tiukemmin vasemmalle. Hän oli aina periaatteellinen toveri.

Käytyään kansakoulun Immu siirtyi työelämään, jossa hän ehti toimia muutaman vuoden, kunnes joutui v. 1939 suorittamaan asevelvollisuuttaan. Hän osallistui seuraavat viisi vuotta hänelle itselleen vastenmieliseen sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Hän haavoittui sodassa. Sodan jälkeen hän työllistyi postilaitoksen palvelukseen postinkantajaksi. Hän oli lopun elämäänsä rauhanliikkeen mies.

Immu liittyi v. 1944 Suomen Demokraattiseen Nuorisoliittoon ja seuraavana vuonna Suomen Kommunistiseen Puolueeseen. Nuorisoliitossa hän toimi jonkin aikaa sen liittohallituksessa ja kulttuuritoimitsijana. Hän täydensi marxismin tuntemustaan v. 1947–48 Sirola-opistossa. Opintojensa ohessa hän veti opiston näytelmäkerhoa. 1980-luvulla hän kuului Sosialismin opiston johtokuntaan. Elämänsä myöhemmissä vaiheissa hän oli Kommunistisen Työväenpuolueen ja Kommunistien Liiton jäsen.

Immu perusti v. 1967 Helsingin työväenopiston yhteyteen Kulttuuriryhmä Horsman. Hän toimi ryhmän vetäjänä/tuntiopettajana v. 1991 asti. Hän hyödynsi valistustyössään kattavaa marxilais-leniniläisen filosofian tietämystään. Hän julkaisi v. 1980 kolme laajaa tutkielmaa – Luonto ja yhteiskunta, Maailman ja tiedon kehitys sekä Tiede – Vapaa-ajattelijain liiton kustantamana.

Hän totesi Maailman ja tiedon kehitys –aineistossaan mm. seuraavaa: ”Tieteellinen käsitys maailman synnystä ja kehityksestä vie pohjan uskonnolta, joka selittää kaiken kaikkivaltiaan, yliluonnollisen persoonan, luomaksi. Tiede etsii tutkimuksissaan maailman synnylle ja kehitykselle luonnollisia ja järjellisiä syitä, jolloin se sulkee huomiostaan pois yliluonnollisen luojakäsitteen…

Elämä on materian erityinen olotila, sen liikunnan erityinen muoto. Se on mahdotonta ilman valkuaisaineiden ja nukleiinihappojen toimintaa. Elämä on maan vesivaipan, sen hydrosfäärin johdannainen. Se on maailmankaikkeuden päättymätöntä liikettä, luonteenomaisena erikoisuutena aineenvaihdunta ulkoisen ympäristön kanssa, itsensä kaltaisten tuottaminen sekä jatkuva kehitys.”

Ilmari Huuskosen panos Helsingin Vapaa-ajattelijat ry:n toiminnassa sekä aktivistina että työntekijänä vuosikymmenten ajan oli merkittävä. Hän ilmaisi siviilirohkeuttaan vaatiessaan julkisesti Helsingin yliopiston promootiokulkueen saapuessa Suurkirkkoon: ”Kirkko eroon valtiosta!”

Bertrand Russel kirjoitti v. 1927 julkilausumassaan ”Miksi vapaa-ajattelija ei voi olla kristitty” seuraavaa: ”Me haluamme seistä omilla jaloillamme ja katsella rehellisesti ja suoraan maailmaa – sen hyviä asioita, sen huonoja asioita, sen kauneuksia ja sen rumuuksia; nähdä maailma sellaisena kuin se on eikä olla peloissamme siitä. Valloittaa maailma älyn avulla eikä ainoastaan olemalla orjamaisesti maailmasta nousevan pelon hillitsemä. Koko Jumala-mielikuva on muinaisesta itämaisesta despotismista peräisin oleva käsitys. Se on aivan arvoton käsitys vapaalle miehelle… Meidän pitäisi olla pää pystyssä ja katsella maailmaa ystävällisesti kasvoihin. Meidän pitäisi tehdä maailmasta niin hyvä kuin kykenemme…”

ELÄMÄ

Elämä alkaa jakamalla
ja jakautumalla.
Elämä jatkuu
jakautumalla sukupolviin.

Elämä päättyy kuolemaan.
Atomit palautuvat
ikuiseen kiertoon.
Hyvyys ja pahuus periytyvät
sosiaalisesti.

Suru taittuu suremalla.
Muistot lohduttavat.
Niiden jakaminen
auttaa palautumista arkeen.

Yö lannistuu,
aurinko nousee.

Jää hyvästi Ilmari – ystävä ja toveri.

Matti Laitinen 21.9.2013