Sveitsiläisen Credit Suisse –pankin tutkimuksen
mukaan rikkain 1 % maailman kansalaisista omistaa 48 % maailman
varallisuudesta. Vastaavasti puolet ihmiskunnasta omistaa vain 1 % maailman
vaurauksista. Maailman mammonasta keskittyy 34,7 % Pohjois-Amerikkaan ja 32, 3
% Eurooppaan. Loput siitä jakautuu pääosin Aasiaan. Maailman 100 suurimmasta
taloudesta 51 on yrityksiä ja vain 49 valtioita. Maailman 200 suurinta yritystä
tuottaa yhteensä suuremman liikevaihdon kuin maailman kaikkien maiden
bruttokansantuote on poislukien 10 suurinta maata. Monikansallisten
suuryritysten taloudellinen etu ajaa kansallisvaltioiden etujen ylitse. Kansallisvaltioiden
johtava rooli taloudessa hiipuu Euroopassa pikkuhiljaa historiaan.
Credit Suissen selvityksen mukaan
10 % briteistä hallitsee yli puolta maansa varallisuudesta. Eriarvoisuus
kukoistaa Yhdistyneissä kuningaskunnassa. Joseph
Rowntree Foundation –ajatushautomon selvityksen mukaan saarivaltiossa asuu
13 miljoonaa köyhää ihmistä. Tämä käsittää 21,7 % väestöstä. Iso-Britanniassa
on harjoitettu Margaret Thatcherin
ajoista alkaen määrätietoisesti uusliberalistista talouspolitiikkaa. Saari on
jakautunut sen seurauksena pohattojen ja perseaukisten valtakunnaksi.
Matalapalkka-alojen työntekijät eivät tule toimeen heikolla palkallaan.
Saksan taloustutkimusinstituutti
DIW arvioi saksalaisten yhteisen omaisuuden arvoksi 6 000 miljardia euroa. Vauraus
jakautuu maassa epätasaisesti. Rikkain 10 % saksalaisista omistaa 60 % kaikesta
omaisuudesta. Kansasta 20 % ei omista yhtään mitään. Eniten varallisuuttaan
ovat menettäneet työttömät. Työttömäksi joutuneiden netto-omaisuus on huvennut
10 vuodessa n. 30 000 eurosta 18 000 euroon. Lähes 8 000 000 saksalaista
joutuu turvautumaan sosiaaliapuun kyetäkseen suoriutumaan arjen menoistaan. Saksassa
köyhyys ja huono-osaisuus keskittyvät entisen DDR:n alueelle.
Saksa on keskeinen vaikuttaja ja
suunnannäyttäjä Euroopan unionissa. Saksassa aiotaan kiristää työttömien asemaa
entisestään. Uudistuksen keskeisiin ideoihin kuuluu, että pitkäaikaistyöttömän
on kulutettava ennen avustuksen saamista oma omaisuutensa ja myytävä yksityinen
eläkevakuutuksensa, jos sellainen sattuu olemaan. Saksassa astui voimaan juuri laki
8,5 euron minimituntipalkasta. Sitä ei kuitenkaan tarvitse maksaa alaikäisille,
harjoittelijoille ja vasta työllistyneille pitkäaikaistyöttömille.
Saksaan on luotu minijob-työmarkkinat,
joilla työskentelee jo n. seitsemän miljoonaa ihmistä. Etenkin
palvelusektorilla tarjotaan työpaikkoja, joista maksetaan palkkaa 400 – 450
euroa/kk. Verottomasta ansiosta ei kerry eläkettä, jos työntekijä anoo siitä
vapautuksen. Työnantaja maksaa omat osuutensa sosiaaliturvamaksuista. Kapitalistien
ei tarvitse viedä enää tehtaitaan Aasiaan, koska halpatyövoimaa löytyy jo Euroopastakin.
Suomen tuhat suurituloisinta
tienasi v. 2013 kukin yli 600 000 euroa. Miljoonakerhoon heistä kuului 443
henkilöä. Kuinka paljon vaurautta ja valtaa tälle kotimaiselle kultatonnistolle
on keskittynyt? Suomessa yli miljoona kansalaista elää köyhyysrajan alapuolella
ja sen liepeillä (20 %). Suomessakin toimivat omat minijob-työmarkkinat. Kuntouttavassa
työtoiminnassa, työkokeilussa ja työharjoittelussa olevan henkilön toimeentulo
koostuu yleensä työmarkkina- ja asumistuesta. Ansiokertymä jää alle Suomen
köyhyysrajan.
Euroopan unionissa näyttää olevan
suotavaa jopa toivottavaa, että sen jäsenvaltioissa 20 % kansasta elää
köyhyydessä ja että eriarvoisuus rehottaa yhteiskunnassa. Jos yhteiskunnalliseen
demokratiaan ei liity taloudellista ulottuvuutta, on naurettavaa puhua mistään
kansanvallasta ja kaikkia koskevista perusoikeuksista, koska taloudellinen
valta määrittää viime kädessä yhteiskunnan luokkasuhteet, vallanjaon ja
tuotantotavan. Euroopan unionissa kaikki päätökset tehdään kapitalistisen
järjestelmän elossa säilymisen ehdoilla – ei kansalaisten ihmisarvoisen elämän
ehdoilla.
Matti Laitinen
6.1.2015
