23.3.2015

IHMISARVOISEMPAAN YHTEISKUNTAAN


 
Ihminen on biologinen ja psykososiaalinen kokonaisuus, joka elää aktiivisessa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Hän muuttaa ympäristöään, mutta samalla hän on myös itse muutoksen kohde, koska hän on vain osa luontoa – ei sen herra. Ihminen on siitä merkillinen eläinlaji, että hän kykenee tuhoamaan sekä elinympäristönsä että myös itsensä lajina.

Ihminen kasvaa ihmiseksi vain ihmisyhteisössä. Hän oppii uusia asioita mallintamalla ja tekemällä oppien. L.S. Vygotskin mukaan:Ihminen omaksuu ihmisyhteiskunnan tiedolliset, taidolliset ja esteettiset saavutukset oman toimintansa kautta.” Ihmisäly on luonteeltaan yhteisöllistä. Tieto siirtyy sukupolvelta toiselle sosiaalisen perimän kautta. Ihmisen kasvatuksen neljä pääkanavaa ovat: koti, koulu, kaverit ja tiedotusvälineet. Jos media asettuu kasvatuksen pääkanavaksi, seuraukset ovat nykyisen kaltaiset.

Ihmiselle on ominaista tietoisuus ja tahto. Valta on ihmisten välinen suhde. Vallankäyttö on ihmisen tietoista valtaa hallita toista ihmistä, hänen tahattomien ja tahallisten tekojen valvomista ja tarpeen vaatiessa myös niiden tukahduttamista. Sama periaate on sovellettavissa myös yhteisöihin. Päämäärä ja keinot sanelevat tietoisen tahtotoiminnan arvolatauksen eli onko toimenpide oikein vai väärin.

Nykymaailmassa vallankäyttö on lähes järjestään yksisuuntaista vuorovaikutusta, jossa toinen alistaa ja toinen alistuu. Yksilöllisen vallan määrä on sidoksissa yhteiskunnalliseen luokka-asemaan, yksilön kykyihin ja taitoihin (sekä psyykkisiin että fyysisiin) sekä sukupuoleen, etniseen taustaan ja kuulumiseen johonkin marginaaliryhmään (vammaiset, lapset ja vanhukset). Yksilötasolla yksisuuntainen vallankäyttö ilmenee mm. koulu- ja työpaikkakiusaamisena.

Vastuu on ihmisen kiinnostusta ja etenkin halua vastata puheidensa ja tekojensa aiheuttamista seuraamuksista. Vastuullisuus liittyy suhtautumiseen toisiin ihmisiin, omaan itseensä, muihin elollisiin olentoihin, ympäristöön, työhön, esineisiin ja omaisuuteen. Rehellinen ja vastuunsa kantava ihminen seisoo puheidensa ja tekojensa takana. Jokaisella ihmisellä on eettinen vastuu tekemistään valinnoista. Nykymaailmassa kulutuksesta on tullut ihmisen elämän tärkein sisältö. Maamme kansallisomaisuuden yksityistäminen on teko, jonka tekijät pitäisi saattaa vastuuseen teoistaan.

Ihmisen luonteenpiirteet, kognitiiviset kyvyt, sosiaaliset taidot ja syntymätausta luovat perustan hänen itsetunnolleen. Itsetunto eli omanarvontunne on ihmisen subjektiivinen tunne hänen omasta toiminnallisesta suoriutuvuudestaan ja sosiaalisesta selviytyvyydestään sekä hänen itseluottamuksensa ja itsenäisyytensä määrästä. Itsetunto on minuuden kunto, joka sekä nousee että laskee inhimillisessä toiminnassa. Itsetuntoa on kahdenlaista, sitä mitä ihminen on itselleen ja sitä millaisen vaikutelman hän antaa itsestään muille. Itsetunto ei ole sukupuolisidonnainen.

Heikko itsetunto johtaa kalvavaan huonouden ja riittämättömyyden tunteeseen. Suomalainen yhteiskunnan synnyttämä kasvava yhteiskunnallinen eriarvoisuus tuottaa kansalaisilleen kasvavia itsetunnon ongelmia syrjäytymisen, osattomuuden ja työttömyyden myötä. Kun ihminen ei saa toteuttaa osallisuuttaan yhteiskunnassa oman toimintansa kautta, siitä aiheutuu mielenterveysongelmia, jotka ilmenevät mm. ahdistuksena, väkivaltaisina tekoina, itsetuhoisuutena ja masentuneisuutena.

Kapitalismi on osoittautunut ihmiskunnan ja luonnon kannalta tuhoisaksi yhteiskuntajärjestelmäksi, jossa osalle ihmiskuntaa ihmisarvoisen elämän ja itsekunnioituksen saavuttaminen on poissuljettua. Se on myös huono vallankäyttöympäristö, joka mahdollistaa yksityisen omistusoikeuden nimissä laillistetun riiston ja mielivallan käytön. Kapitalistit eivät pysty ottamaan vastuuta ihmiskunnan tulevaisuudesta. Kapitalismi on taloudellista narsismia, joka loukkaa vastuuttomuudellaan ihmiskunnan enemmistön ihmisarvoa ja jossa yhteiskunta on valjastettu vain tuotantoa varten.

Matti Laitinen
16.3.2015 Helsinki