21.12.2016


PERUSSUOMALAISUUS ASTINLAUTANA VALTAAN

Perussuomalaiset sai ennen viime eduskuntavaaleja paljon julkisuutta mediassa. Puolue lupasi puolustaa kantaväestöön kuuluvien suomalaisten vanhusten, vammaisten, lasten ja pienituloisten ihmisten perusturvaa. Päästyään hallitukseen se kesyyntyi nopeasti Suomen taloudellisen ja poliittisen eliitin etua ajavaksi, kuuliaiseksi oikeistopuolueeksi. Se petti oman kannattajakuntansa. Tämä ilmeni pienituloisten ja vähäosaisten ihmisten syventyvänä kurjistamispolitiikkana. Uusliberalistinen talouspolitiikka ei aja koskaan pienituloisten asiaa. Oikeistopopulismi on siitä merkillistä protestia, että se kääntyy aina kannattajakuntansa enemmistöä vastaan, kun se pääsee osalliseksi valtaan.

Perussuomalaiset, kuinka te kehtaatte höpistä radiossa edelleen? ”Kansalle kyllä ja eliitille ei.” Tehän ajatte hallituksessa vain eliitin asiaa. ”Kansalle kyllä” tarkoittaa teidän politiikassanne – kansalle kurjuutta ja maamme eliitille lisäetuja. Teidän oikeistolainen työväenpuolueenne eroaa jyrkästi vasemmistolaisesta työväenpuolueesta siinä, ettei se vastusta koskaan kapitalismia. Te ainoastaan sumennatte toiminnallanne yhteiskunnallisia luokkaeroja ja juovutatte nationalismillanne tietämättömien ihmisten päät. Kuinka tällainen vedätys voi mennä Suomessa yhä lävitse? Onko rehellisyys saanut uuden ulottuvuuden?

SANOJEN KORTTITALOT

Miksi ihmiset uskovat saarnamies Timo Soinin sanoihin? Hän lupaa sellaista, mitä hänellä ei ole tarkoitustakaan toteuttaa. Hän vain luo toivon illuusioita, joiden todellisen luonteen tajuaa vasta, jos niitä tarkastelee luokkanäkökulmasta. Hänen tarjoamissaan sanojen korttitaloissa on läpinäkyvät seinät. Niiden hajoamista ei huomaa, koska niitä ei ole ollut koskaan olemassakaan. Vaaleissa hän on kansan puolella ja jyrkästi EU-kriittinen. Vaalien jälkeen päästyään ulkoministeriksi hän unohti kansan, kadotti EU-kriittisyytensä ja toi Nato-myönteisyytensä vahvasti esille. Tämä tuuliviiri pyörii oman vain etunsa mukaisesti. Isojen poikien kerhoon pääsy kiihottaa tätä miestä. Röhkeys on nykyisin suurempi hyve kuin pyyteettömyys.

Perussuomalaiset on oikeistolainen herätyssosiaalinen liike, jonka arvomaailma koostuu miesvaltaisesta konservatismista, nationalismista ja kristillisestä fundamentalismista. Puolueen kannatus perustuu karismaattiseen johtajaan, herravihaa potevien syrjäytyneiden ihmisten mielistelyyn, turhautuneisiin poliiseihin, katkeroituneisiin pienyrittäjiin sekä paljon mediajulkisuutta nauttiviin omiin, äärikansallisiin asiantuntijoihin. Näistä aineksista koostuva keitos maistuu kritiikittä puolueen kannattajille.

NATIONALISMI

Perussuomalaisten ohjelmateksti on muodoltaan maahanmuuttokriittistä, mutta sisällöltään se on rasistista. Johonkin väestöryhmään kohdistuvan parjaamisen, nöyryyttämisen ja syrjinnän arkipäiväistyttyä ihmiset alkavat hyväksyä tällaisen käyttäytymisen luonnolliseksi olotilaksi etenkin, jos se ei koske heitä itseään. He jopa katsovat kyseisen kohderyhmän itsensä aiheuttaneen ja ansainneen oman huonon kohtelunsa. Seuraavassa vaiheessa kyseinen väestöryhmä syyllistetään kaikkien vallitsevien yhteiskunnallisten ongelmien aiheuttajiksi. Nationalismi on osoittautunut hyväksi kylvöalaksi vihanpidolle. Kun sortoa aletaan perustella ”tieteellisesti” tai kansalliseen turvallisuuteen vedoten ja kun se ottaa itselleen järjestäytyneen väkivallan muodon ja lisäksi kun yhteiskunnan eliitti hyväksyy sen, tie fasismiin aukenee.

PETTÄJÄN TIE

Timo Soini kirjoitti v. 1988 enteellisesti pro gradu –tutkielmassaan ”Populismi – politiikka – poltinmerkki”: ”Populistien argumentaatio nähdään heikkona ja teesit iskulauseenomaisina. Populistit nähdään demagogeina, kansankiihottajina. Nämä demagogit käyttävät ”yksinkertaista” tavallista kansaa omien etujensa astinlautana. Kerran yhteiskunnan kyydistä pudonnutta kansanosaa petetään siis vielä kerran. Petetty pettyy siis jälleen kerran?” (T. Soinin gradu s. 7)

Matti Laitinen
19.12.2016