Uusi työväenpuolue on vastaus nykyiselle politiikalle


Kansanvalta-ryhmä on hiljattain aloittanut keskustelun aiheesta, tarvitaanko Suomessa uusi työväenpuolue - Puolue, joka kykenisi yhdistämään maan edistykselliset voimat yhteisiksi näkemiensä tavoitteiden taakse. Näinä tavoitteina mainittakoon mm. Suomen irtaannuttaminen EU:n talutusnuorasta, monopolien vastainen taistelu, Suomen militarisoimisen estäminen, kansalaisia eriarvoistavan ja kurjistavan pääomakeskeisen politiikan kukistaminen jne. Edellä mainitut asiat ovat aina olleet yhteisiä nimittäjiä kaikille maamme edistyksellisille piireille, joskaan ne eivät vielä ole onnistuneet työväenliikettä yhdistämään taisteluun niitä vastaan. Erimielisyydet eri liikkeiden strategisissa ja taktisissa näkemyksissä - jopa erimielisyydet ideologisissa kysymyksissä - ovat onnistuneet pitämään järjestöt poissa yhteisen taistelutunnuksen ja lipun alta. Ehkäpä asiat eivät tähän asti ole olleet sellaisella mallilla, että työväenliike olisi ymmärtänyt ottaa neuvosta vaarin ja lyöttäytyä "käsi kätehen".

Tilanne Suomessa ja kansainvälisesti on kuitenkin tänään erittäin tulenarka ja kansamme enemmistöä kurjistava. Euroopan Unioni yrittää kovaa vauhtia muodostua militaristiseksi ja pääomien kontrolloimaksi voimaksi, Suomen rähmällään oleva eliitti ajaa alas työväenluokan vuosikymmeniä rakentamaa hyvinvointivaltiota ja kansainvälinen pääoma murskaa alleen Suomalaisen työn tulokset vieden tuotannon ja pääomat sinne, missä käsitteet "oikeus" ja "kohtuus" ovat löydettävissä vain sivistyssanakirjoista. Näissä olosuhteissa yhteistyön merkitys kasvaa entisestään.

Suomalaiset "työväenpuolueet" SDP ja Vasemmistoliitto ovat pelkkiä irvikuvia todellisista työväenpuolueista. Ne ovat aatteensa myyneet aikoja sitten - jos niillä sellaista nyt koskaan on ollutkaan. Vasemmistoliiton tuore kriisi on hyvä osoitus selkärangattomasta puolueesta, joka ei kykene vastaamaan kansan enemmistön toiveisiin ja tarpeisiin puhumattakaan niistä tarpeista, jotka liittyvät ideologiseen arvomaailmaan ja jämptiin luokkakantaisuuteen.

Koska Suomen ja Euroopan poliittinen elämä alkaa entistä enemmän muistuttaa villin lännen meininkiä, on työväenliikkeen aika katsoa totuutta silmiin ja ryhtyä toimeen, ennen kuin on liian myöhäistä.

Me tarvitsemme puolueen, joka turvaa voimansa edistyksellisiin periaatteisiin, Suomalaisen työväenliikkeen kunniakkaaseen perintöön, riippumattomuuteen, omavaraisuuteen ja luovuuteen. 2000-luvun kovenevassa mustavalkeassa poliittisessa myrskyssä meidän on kyettävä vastaamaan haasteeseen ja luotava puolue, joka kykenee keskustelemalla ratkaisemaan ongelmansa eikä sotkeennu sisäiseen jupinaan ja kaunaisuuteen.

Tovereiden on vihdoin ymmärrettävä, että useamman vuosikymmenen kyteneet kiistat on vihdoin haudattava ja ryhdyttävä taisteluun isäntämme, työväenluokan puolesta. Mm. Vasemmistoliiton sisäinen tilanne on tuonut päivänvaloon ne tahot, jotka myös ovat valmiita liittymään uuden taistelutunnuksen alle.

Meidän on rakennettava puolue, joka on kuin peilikuva kansasta. Puolue joka on suomalainen, mutta samalla kansainvälinen. Kommunistina jaan mielessäni varmasti lukuisten muiden ihmisten kanssa sen unelman, että jonain päivänä meillä on puolue, joka elää kansasta ja kansalle. Sellaisen puolueen, joka on jälkeensä jättänyt riidat ja hajaannukset ja käy eteenpäin yhteistyössä yhtenäisesti.

Vetoan kommunistina kaikkiin edistyksellisiin tovereihin, että he ymmärtäisivät tämän päivän todellisen tilanteen ja ryhtyisivät vastapainoksi luomaan uutta Työväenpuoluetta, joka ei kaadu ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa tielle. Tie tulee olemaan tuskainen ja rankka, mutta lyömällä viisaat päämme yhteen me teemme sen, mitä erikseen emme ole koskaan kyenneet.

Antti Siika-aho
Haapajärvi

Suomeen työväenpuolue?

Hyvät toverit!

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana maailman talousjärjestystä on muutettu ra-dikaalisti. Sosialistinen järjestelmä on pääosin lakkautettu. Samoin on lakkautettu kansallisvaltioiden kauppaa suojaava kansainvälinen tullijärjestelmä GATT. Molemmat muutokset on korvattu pääomien tavaroiden ja palvelusten vapaalla liikkumisella, vapaakaupalla, jonka toteuttaminen ja valvonta on luovutettu Maailman kauppajärjestölle, WTO:lle. Lisäksi Euroopassa sitä tukee ja valvoo Eta-sopimus sekä Euroopan Unioni, jonka lainsäädäntö-, tuomio- ja budjettivalta ylittää jäsenmaiden päätösvallan.

Muutosten seurauksena kansallisvaltioiden välinen kilpailu on korvattu yritysten väli-sellä globaalilla kilpailulla. Siitä huolimatta kaikissa kehittyneissä teollisuusmaissa kokonaistuottavuus on kasvanut keskeytyksettä. Mutta, kun entinen yritysten välinen hintakilpailu on muutettu markkina-arvolla kilpailuksi. Se vaatii enimmäisvoittoja ja niiden kasvun turvaamista. Siksi koko kansantalouden tulonjakoa on muutettu radikaalisti voittojen hyväksi.

Tämän uusliberalistisen politiikan seurauksena kaikista kehittyneistä teollisuusmaista tuotantoa on siirretty halvan työvoiman maihin. Tässä Suomi ei tee poikkeusta. Enimmäis-voittojen kasvun turvaamiseksi on toisaalta kaikin tavoin heikennetty yleisiä työehtoja, palkkoja ja työllisyyttä, on synnytetty valtava työn puute, joukkotyöttömyys. Toisaalta sosiaaliturvan ja kaikkien hyvinvointipalvelujen leikkaukset on kanavoitu suuryritysten ja niiden harvalukuisen omistajajoukon hyväksi.

Tähän uusliberalistiseen talous- ja yhteiskuntapolitiikkaan on Suomessa sidottu kaikki oikeiston ja vasemmistonkin eduskuntapuolueet. EU:ssa ne ovat tinkimättömästi toteuttaneet kaikki vapaakaupan vaatimukset kansallisista eduista piittaamatta. Palkkatyöläisten kannalta vanhojen puolueiden suhteen muutosta parempaan ei ole näköpiirissä.

Kommunistinen työväenliike on vallankumouksellinen. Nykymaailmassa ja yhteiskun-nallisessa tilanteessa se ei vetoa palkkatyöläisten laajaan joukkoon. Siksi uusliberalistiselle politiikalle ei ole syntynyt vahvaa vastavoimaa, vaikka sillä saattaa olla merkittävä sosiaalinen tilaus.

Suomeen tarvitaan demokratian laajentamista, kansallisten ja ylikansallisten monopoli-en vallan rajoittamista ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista vaativa sekä militarisointia vastustava yhtenäinen voima. Tämä lienee kiistatonta. Tällaisen voiman kokoamiseksi olisi löydettävä mahdollisuudet. Voisiko se syntyä radikaalin, mutta ei-vallankumouksellisen, uuden puolueen, vaikkapa Suomen Työväenpuolueen rakentamisella? Voisiko siitä syntyä todellinen vaihtoehto Sosialidemokraattiselle puolueelle ja Vasemmistoliitolle?

Tästä voimien kokoamisen aiheesta voisi käydä järjestölliset, julkiset ja yksityiset keskustelut, joiden perusteella voisi arvioida mahdollisuudet valmistelevan ja ehkä perustavankin kokouksen koollekutsumiseksi.

Toverillisesti

Kai Kontturi