Yhteistyön ja yhteisrintaman rakentaminen on avainkysymys
UPM ilmoitti keväällä vähentävänsä 3 000 työpaikkaa Suomesta ja sulkemalla maineikkaan Voikkaan paperitehtaan. Fortum on vähentänyt henkilöstöä saman verran ja on nostanut sähkön hintaa 35 %. Molemmat yhtiöt ovat toimillaan kartuttaneet johdon optioita, jotka rahat on ulosmitattu irtisanottujen palkoista ja sähkön hinnan korotuksilla ulosmittaamalla pienet eläkkeiden, työttömyyspäivärahojen ja opintotukien korotukset herrojen taskuihin. Molemmat tapahtumat kertovat räikeästä vääryydestä tämän päivän Suomessa. Tämä vääryyden vahvistaa rikkailta poistettu varallisuusvero.
Maailman tasolla pääoman valta on kasvanut. Rikkaimpien osuus maailman tuloista ja varallisuudesta kasvaa. Palkkojen osuus kansantulosta on alentunut Suomessa, muttei vain Suomessa vaan yleisesti perinteisissä teollisuusmaissa.
Globalisaatio jakaa työpaikat maailmanlaajuisesti uudelleen hävittäen niitä yhtäällä ja synnyttäen toisaalla siellä missä voitot ovat suurimmat, palkat pienimmät ja työehdot heikoimmat. Pääomien vapaa liikkuvuus mahdollistaa lähdön sieltä, missä työntekijät puolustavat oikeuksiaan ja siirtymisen sinne, missä voittojen saalistus on mahdollista.
Suomi on ollut tässä kehityksessä häviäjä. Se näkyy katkuvana massatyöttömyytenä ja työntekijöiden aseman ja työehtojen heikentymisenä. 10 vuodessa suomalaisten yritysten ulkomailla olevien työpaikkojen määrä on lisääntynyt yli 150 000:lla eli yli kaksinkertaiseksi nyt jo yli 300 000 työpaikkaan. Suomalaisella työllä hankittu raha virtaa maasta monin eri tavoin. Otettaessa euro käyttöön, luvattiin päinvastaista, investointeja Suomeen. Jo silloin tiesimme, että tämä ei ole totta.
Samaan aikaan suomalaisten suuryritysten omistus on liukunut ulkomaisiin käsiin.
Suomen kansantalouden kannalta suurena vaaratekijänä on, että pörssiyritysten omistuksesta puolet ei ole enää Suomessa. Keskeisissä suuryrityksissä ulkomainen omistus on hallitseva. Pääoman ja työpaikkojen lähdön ohella suurena vaarana on pääkonttorien lähtö, kun uudet omistajat niin haluavat. Nordea jo siirtää pääkonttorinsa Ruotsiin. Elqoteq kaavailee konttorinsa siirtämistä esimerkiksi Unkariin. Vikingin ja Siljan pääkonttorit ovat vielä toistaiseksi olleet Suomessa verohelpotusten takia. Vaikeus onkin, että kun pääkonttorit lähtevät, Suomi menettää niiden maksamat yhtiöverot ja paljon muita tuloja. Pääomapiirit vaativat yhtä uusia vero- ja muita etuja käyttäen hyväksi uhkausta lähteä maasta, jos tahtoon ei suostuta. Kuudennen ydinvoimalan vaatimus on yksi tällainen asia. Ei ole kyse siitä, onko se tarpeen ja onko vaihtoehtoja, vaan painostuksesta, jossa uhkauksena on pääoman lähtö, jos vaatimuksiin ei suostuta. Kansainväliset kaivosyhtiöt puolestaan tekevät valtauksiaan jo suomalaisten kotien pihoilla aikomuksenaan viedä Suomen maaperän rikkaudet käsistämme.
Olemme huonon politiikan seurauksena ajautuneet tilanteeseen, jossa päätösvalta karkaa kansan ja kansan valitsemien päättäjien ulottumattomiin. Kansa syrjäytetään omissa asioissa päättämisestä. Sen seurauksena päätökset eivät ole kansan edun ja oikeustajun mukaisia.
Päätösvallan karkaaminen koskee päätösvallan kaikkia tasoja. Taloudellinen valta siirtyy muualta kuin Suomesta johdettujen globaalitasolla toimivien suuryritysten käsiin. Hallituksen piirissä kaavaillaan, että EU:n perustuslaki hyväksyttäisiin Suomen eduskunnassa EU-puheenjohtajakauden edellä. Se merkitsee Suomen itsenäisyydestä ja täysvaltaisuudesta luopumisen sinetöimistä. Emme saa enää päättää omista asioistamme myöskään valtiollisella tasolla emmekä niissä asioissa, jotka ovat kansalaisia lähellä ja kansalaisille tärkeitä.
On kyse vastuun pakoilusta kansalaisilla tärkeissä kysymyksissä, kun useat tahot Suomessa ajavat Suomea sotilasliitto-NATO:n jäseneksi. Uhkat eivät ole luonteeltaan sotilaallisia. Suurin turvallisuusuhka koskee oikeuttamme päättää asioistamme Suomessa ja työn ja toimeentulon turvaa sekä ympäristöön kohdistuvia uhkia. Suuri turvallisuusuhka koskee työsuhdeturvaa. Joka kuukausi irtisanotaan tuotannollis-taloudellista ja vastaavista syistä 2000 työntekijää. Vuodessa se merkitsee noin 25 000 työntekijää ja laman aikana ja sen jälkeen puolta miljoonaa irtisanomista, joista osa on kohdistunut samaan henkilöön useammin kuin kerran. Irtisanomiset ja työpaikan menettämisen uhka on tehokas kurinpidollinen keino, jota käyttämällä pehmennetään ammattiyhdistysliikettä nykyisessä Euro-Suomessa. Samoin maailmanlaajuisesti suurimmat turvallisuusuhkat koskevat ihmisten oikeutta työhön ja toimeentuloon ja sosiaalisia ongelmia, nälkää, köyhyyttä, kuivuutta ja muita ympäristöongelmia sekä eriarvoisuuden lisääntymistä. Niihin pitää hakea ratkaisuja ja poistaa konfliktien sen sijaan, että lisätään sotilaallista varustelua ja käytetään imperialistista uhkaamista, painostamista ja alistamista.
Me olemme samanlaisessa tienhaarassa kuin työväenliike 100 vuotta sitten: haluammeko valita paremman vai huonomman tulevaisuuden. Työväenliike halusi valita paremman tulevaisuuden. Valinta johti toimintaan, jolla saavutettiin paljon myönteisiä tuloksia. Sotia ei kumminkaan kyetty estämään ja tuli myös paljon epäonnistumisia. Kaikesta siitä meidän on tarpeen ammentaa kokemusta.
Kaikkein tärkein kysymys vaikuttamisessa on kysymys yhteisrintaman rakentamisesta.
Yhtenäistä kansaa ei voi voittaa, lauloivat chileläiset. Ranskan nuoret ja ammattiyhdistysliike kaatoivat katumielenosituksin hallituksen yritykset jatkaa irtisanomissuojan heikentämistä lakkauttamalla nuorten irtisanomissuoja kahden vuoden ajaksi. Italian ammattiyhdistysliike kaatoi yrityksen heikentää irtisanomissuojaa Berlusconin esityksellä, että irtisanottua ei tarvitse palkata takaisin, jos pian irtisanomisen jälkeen otetaan lisää henkilökuntaa. Hallituksen esitys kaadettiin lakkoliikkeellä, jossa kukin ammattiliitto oli vuoron perään päivän lakossa kunnes hallitus joutui perääntymään. Nepalin katumielenosoituksien tuloksena kuningas joutui palauttamaan parlamentin vallan. Venezuelassa ja muualla Etelä- ja Keski-Amerikassa kansan tuki muutokselle on avannut mahdollisuuden luoda maiden yhteistyöryhmittymä, joka ei enää olisi alisteinen yhdysvaltalaiselle pääomalle.
Suomessa yhteisen rintaman rakentaminen on kohdannut monia vaikeuksia alkaen siitä, kun SKDL meni hajalle. Kaikkein suurin kynnys yhteisrintaman rakentamisessa on siinä, osaammeko riittävästi kunnioittaa erilaisia mielipiteitä. Jos pakotetaan kaikki olemaan samaan mieltä käytännössä kaikista kysymyksistä, yhteistä voimaa ei kyetä rakentamaan eikä muutosta aikaansaamaan. On tärkeä keskittää yhteinen vaatimusliike tärkeisiin pääkysymyksiin. Niitä ovat oikeus työhön, työsuhdeturvaan, toimeentuloon ja peruspalveluihin jokaiselle, yhteiskunnallisen tasa-arvon saavuttaminen ja oikeudenmukainen tulonjako. Yhteistä on kansanvallan ja Suomen täysivaltaisuuden turvaaminen, sotilaallisen liittoutumisen torjuminen ja yhteistyöhön rakentuvan ulkopolitiikan peruslinjan turvaaminen siten, että oikeutamme päättää omassa maassamme asioistamme ei loukata, vaan sitä kunnioitetaan, kuten kunnioitamme kaikkien kansojen oikeutta. Ympäristön pilaamisen pysäyttäminen kuuluu yhteisiin tavoitteisiin. Tärkeää on vääryyksien oikaiseminen ja oikeuden käytön riippumattomuus taloudellisesta ja poliittisesta eliitistä ja sen turvaaminen, että kansalaisille on tehty mahdolliseksi ajaa oikeuksiaan riippumattoman oikeusjärjestelmän kautta. Tavoitteissa ei lue sosialismi tai kommunismi, koska on tarve koota laajaa yhteisrintamaa, jossa sosialismia ja kommunismia kannattavat ja muulla tavalla näihin kysymyksiin suhtautuvat ovat tasavertaisessa yhteistyössä mukana ilman syrjintää mihinkään suuntaan. Tärkeää on, että nojataan kansan tahtoon laajoissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä ja edetään kansan tahdon mukaisella tavalla.
On tarpeen, että yhteiset tavoitteet konkretisoidaan yhdessä. Yhteistyössä mukana olevilla on silloin oikeus ajaa omia tavoitetaan erityiskysymyksissä eikä pelkästään oikeus vaan on tärkeä osa yhteisrintamaa, että mukana olevat saavat näkyvyyttä omille tavoitteilleen ja painotuksilleen.
On hyväksyttävää, että tällaisissa asioissa voi olla myös erilaisia näkemyksiä ilman, että jollain tavoin painostetaan yhdenmukaisuuteen.
Osassa tällaisia kysymyksiä yhteiset linja löytyvät ajan oloon yhteiskunnallisen keskustelun myötä. Kaikissa kysymyksissä näin ei tarvitse olla ja yhteistyössä mukana olevilla on oikeus esittää omia näkemyksiään silloin, kun ajetaan yhteisiä tavoitteita keskeisissä yhteisissä kysymyksissä. Jotta kyettäisiin kokoamaan yhteistä voimaa, yhteisrintamaa, keskeisissä yhteistyökysymyksissä, perusedellytys on, että ei edellytetä yksimielisyyttä kaikissa kysymyksissä, vaan erilaisuus nähdään myös arvokkaana yhteiskunnallisen kriittisen keskustelun edistämisessä. Painostusta yhdenmukaisuuteen ei saa olla, vaan mielipide ja näkemys on vapaa valinta ja siinä jokaisen oikeutta kunnioitetaan eikä tätä oikeutta rikota.
Tämä avainkysymys, joka mahdollistaa myöskin yhteistyöjärjestön aikaansaamisen yhteisten tavoitteiden ajamiseen. Jos tätä asia ei ymmärretä, yhteistyö ajautuu ennemmin tai myöhemmin karille niin kuin on monesti käynyt. Liian usein. Siksi ollaan hajallaan.
Suomen Työväen Puolue on eräs tapa alkaa rakentaa tällaisiin lähtökohtiin nojaavaan yhteistyöjärjestöä. Tarve tämän kaltaiseen etenemiseen on ilmeinen.
- Emme ole onnistuneet löytämään tapaa koota yhteistä voimaa ja tämän asian ratkaiseminen on avainkysymys, jotta päästäisiin eteenpäin ja ratkaisuihin Suomen kansan tulevaisuuden kannalta tärkeissä kysymyksissä.
- Kukaan ei oikeasti aja työläisten, toimihenkilöiden, kaupunkien ja maaseudun työtätekevien yrittäjien, työttömien, nuorten ja tavallisten eläkeläisten etuja, näin koetaan. Kun puhumme työväestä, ymmärrämme sen tällä tavoin laajasti koskemaan kaikkia, jotka hankkivat toimeentulonsa työllä, tai ovat hankkineet tai tulevat hankkimaan, mutta puolustaen myös niitä, jotka esimerkiksi terveydellisistä syistä tarvitsevat sosiaalista tukea elääkseen. Työn ymmärrämme tällöin kattavan niin suorittavan työn, palvelu- ja hoivatyön kuin tietotyönkin samoin kuin erilaisen luovan työn. Näin ymmärrettynä työväen puolue ajaa työväen ja kansan etua, joka asetetaan rahamaailman ja taloudellisen ja poliittisen eliitin etujen edelle.
- Ongelma liittyy eliitin irtautumiseen kansasta, taloudellisen ja poliittisen päätösvallan karkaamiseen kansalaisilta sekä siihen, että lähes kaikki haluavat olla yleispuolueita olematta kenenkään puolueita. Mm. sosiaalidemokraattinen puolue on halunnut muuttua yleispuolueeksi, mikä näkyy vaikkapa siinä, että Helsingin työväentalo ei ole enää nimeltään työväentalo ja sana työväen on muutenkin karsittu pois eri yhteyksistä ja on jäljellä enää lähinnä työväenyhdistysten nimissä.
- Nimellä Suomen Työväen Puolue liitämme liikkeen rakentamisen Suomen työväenliikkeen juuriin samalla kun rakennamme 2000-luvun tulevaisuutta.
- Tällä tavoin rakennettuna yhteisrintama voi olla yhteistä rintamaa kokoava laajasti yli nykyisten puoluerajojen ja murtaa esteet, joita nykyiset poliittiset raja-aidat asettavat muutoksen tielle.
Vuoden 2007 keväällä ovat seuraavat eduskuntavaalit. Näistä lähtökohdista olisi mahdollista rakentaa yhteistyötä myös näitä eduskuntavaaleja varten.
Nämä ovat haasteita keskustelulle. Onko tämä oikea tie työssä ja toiminnassa rauhan, kansanvallan, työn ja toimeentulon, ympäristöstä huolehtimisen ja kansojen oikeuksien kunnioittamiseen rakentuvan kansainvälisyyden puolesta vappuna 2006?
Helsingin Työväen Vappumarssiyhdistyksen vapputilaisuus
Kiasma 1.5.2006
Pekka Tiainen, valt.tri
24.4.2006
Uusi työväenpuolue on vastaus nykyiselle politiikalle
Kansanvalta-ryhmä on hiljattain aloittanut keskustelun aiheesta, tarvitaanko Suomessa uusi työväenpuolue - Puolue, joka kykenisi yhdistämään maan edistykselliset voimat yhteisiksi näkemiensä tavoitteiden taakse. Näinä tavoitteina mainittakoon mm. Suomen irtaannuttaminen EU:n talutusnuorasta, monopolien vastainen taistelu, Suomen militarisoimisen estäminen, kansalaisia eriarvoistavan ja kurjistavan pääomakeskeisen politiikan kukistaminen jne. Edellä mainitut asiat ovat aina olleet yhteisiä nimittäjiä kaikille maamme edistyksellisille piireille, joskaan ne eivät vielä ole onnistuneet työväenliikettä yhdistämään taisteluun niitä vastaan. Erimielisyydet eri liikkeiden strategisissa ja taktisissa näkemyksissä - jopa erimielisyydet ideologisissa kysymyksissä - ovat onnistuneet pitämään järjestöt poissa yhteisen taistelutunnuksen ja lipun alta. Ehkäpä asiat eivät tähän asti ole olleet sellaisella mallilla, että työväenliike olisi ymmärtänyt ottaa neuvosta vaarin ja lyöttäytyä "käsi kätehen".
Tilanne Suomessa ja kansainvälisesti on kuitenkin tänään erittäin tulenarka ja kansamme enemmistöä kurjistava. Euroopan Unioni yrittää kovaa vauhtia muodostua militaristiseksi ja pääomien kontrolloimaksi voimaksi, Suomen rähmällään oleva eliitti ajaa alas työväenluokan vuosikymmeniä rakentamaa hyvinvointivaltiota ja kansainvälinen pääoma murskaa alleen Suomalaisen työn tulokset vieden tuotannon ja pääomat sinne, missä käsitteet "oikeus" ja "kohtuus" ovat löydettävissä vain sivistyssanakirjoista. Näissä olosuhteissa yhteistyön merkitys kasvaa entisestään.
Suomalaiset "työväenpuolueet" SDP ja Vasemmistoliitto ovat pelkkiä irvikuvia todellisista työväenpuolueista. Ne ovat aatteensa myyneet aikoja sitten - jos niillä sellaista nyt koskaan on ollutkaan. Vasemmistoliiton tuore kriisi on hyvä osoitus selkärangattomasta puolueesta, joka ei kykene vastaamaan kansan enemmistön toiveisiin ja tarpeisiin puhumattakaan niistä tarpeista, jotka liittyvät ideologiseen arvomaailmaan ja jämptiin luokkakantaisuuteen.
Koska Suomen ja Euroopan poliittinen elämä alkaa entistä enemmän muistuttaa villin lännen meininkiä, on työväenliikkeen aika katsoa totuutta silmiin ja ryhtyä toimeen, ennen kuin on liian myöhäistä.
Me tarvitsemme puolueen, joka turvaa voimansa edistyksellisiin periaatteisiin, Suomalaisen työväenliikkeen kunniakkaaseen perintöön, riippumattomuuteen, omavaraisuuteen ja luovuuteen. 2000-luvun kovenevassa mustavalkeassa poliittisessa myrskyssä meidän on kyettävä vastaamaan haasteeseen ja luotava puolue, joka kykenee keskustelemalla ratkaisemaan ongelmansa eikä sotkeennu sisäiseen jupinaan ja kaunaisuuteen.
Tovereiden on vihdoin ymmärrettävä, että useamman vuosikymmenen kyteneet kiistat on vihdoin haudattava ja ryhdyttävä taisteluun isäntämme, työväenluokan puolesta. Mm. Vasemmistoliiton sisäinen tilanne on tuonut päivänvaloon ne tahot, jotka myös ovat valmiita liittymään uuden taistelutunnuksen alle.
Meidän on rakennettava puolue, joka on kuin peilikuva kansasta. Puolue joka on suomalainen, mutta samalla kansainvälinen. Kommunistina jaan mielessäni varmasti lukuisten muiden ihmisten kanssa sen unelman, että jonain päivänä meillä on puolue, joka elää kansasta ja kansalle. Sellaisen puolueen, joka on jälkeensä jättänyt riidat ja hajaannukset ja käy eteenpäin yhteistyössä yhtenäisesti.
Vetoan kommunistina kaikkiin edistyksellisiin tovereihin, että he ymmärtäisivät tämän päivän todellisen tilanteen ja ryhtyisivät vastapainoksi luomaan uutta Työväenpuoluetta, joka ei kaadu ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa tielle. Tie tulee olemaan tuskainen ja rankka, mutta lyömällä viisaat päämme yhteen me teemme sen, mitä erikseen emme ole koskaan kyenneet.
Antti Siika-aho
Haapajärvi
Kansanvalta-ryhmä on hiljattain aloittanut keskustelun aiheesta, tarvitaanko Suomessa uusi työväenpuolue - Puolue, joka kykenisi yhdistämään maan edistykselliset voimat yhteisiksi näkemiensä tavoitteiden taakse. Näinä tavoitteina mainittakoon mm. Suomen irtaannuttaminen EU:n talutusnuorasta, monopolien vastainen taistelu, Suomen militarisoimisen estäminen, kansalaisia eriarvoistavan ja kurjistavan pääomakeskeisen politiikan kukistaminen jne. Edellä mainitut asiat ovat aina olleet yhteisiä nimittäjiä kaikille maamme edistyksellisille piireille, joskaan ne eivät vielä ole onnistuneet työväenliikettä yhdistämään taisteluun niitä vastaan. Erimielisyydet eri liikkeiden strategisissa ja taktisissa näkemyksissä - jopa erimielisyydet ideologisissa kysymyksissä - ovat onnistuneet pitämään järjestöt poissa yhteisen taistelutunnuksen ja lipun alta. Ehkäpä asiat eivät tähän asti ole olleet sellaisella mallilla, että työväenliike olisi ymmärtänyt ottaa neuvosta vaarin ja lyöttäytyä "käsi kätehen".
Tilanne Suomessa ja kansainvälisesti on kuitenkin tänään erittäin tulenarka ja kansamme enemmistöä kurjistava. Euroopan Unioni yrittää kovaa vauhtia muodostua militaristiseksi ja pääomien kontrolloimaksi voimaksi, Suomen rähmällään oleva eliitti ajaa alas työväenluokan vuosikymmeniä rakentamaa hyvinvointivaltiota ja kansainvälinen pääoma murskaa alleen Suomalaisen työn tulokset vieden tuotannon ja pääomat sinne, missä käsitteet "oikeus" ja "kohtuus" ovat löydettävissä vain sivistyssanakirjoista. Näissä olosuhteissa yhteistyön merkitys kasvaa entisestään.
Suomalaiset "työväenpuolueet" SDP ja Vasemmistoliitto ovat pelkkiä irvikuvia todellisista työväenpuolueista. Ne ovat aatteensa myyneet aikoja sitten - jos niillä sellaista nyt koskaan on ollutkaan. Vasemmistoliiton tuore kriisi on hyvä osoitus selkärangattomasta puolueesta, joka ei kykene vastaamaan kansan enemmistön toiveisiin ja tarpeisiin puhumattakaan niistä tarpeista, jotka liittyvät ideologiseen arvomaailmaan ja jämptiin luokkakantaisuuteen.
Koska Suomen ja Euroopan poliittinen elämä alkaa entistä enemmän muistuttaa villin lännen meininkiä, on työväenliikkeen aika katsoa totuutta silmiin ja ryhtyä toimeen, ennen kuin on liian myöhäistä.
Me tarvitsemme puolueen, joka turvaa voimansa edistyksellisiin periaatteisiin, Suomalaisen työväenliikkeen kunniakkaaseen perintöön, riippumattomuuteen, omavaraisuuteen ja luovuuteen. 2000-luvun kovenevassa mustavalkeassa poliittisessa myrskyssä meidän on kyettävä vastaamaan haasteeseen ja luotava puolue, joka kykenee keskustelemalla ratkaisemaan ongelmansa eikä sotkeennu sisäiseen jupinaan ja kaunaisuuteen.
Tovereiden on vihdoin ymmärrettävä, että useamman vuosikymmenen kyteneet kiistat on vihdoin haudattava ja ryhdyttävä taisteluun isäntämme, työväenluokan puolesta. Mm. Vasemmistoliiton sisäinen tilanne on tuonut päivänvaloon ne tahot, jotka myös ovat valmiita liittymään uuden taistelutunnuksen alle.
Meidän on rakennettava puolue, joka on kuin peilikuva kansasta. Puolue joka on suomalainen, mutta samalla kansainvälinen. Kommunistina jaan mielessäni varmasti lukuisten muiden ihmisten kanssa sen unelman, että jonain päivänä meillä on puolue, joka elää kansasta ja kansalle. Sellaisen puolueen, joka on jälkeensä jättänyt riidat ja hajaannukset ja käy eteenpäin yhteistyössä yhtenäisesti.
Vetoan kommunistina kaikkiin edistyksellisiin tovereihin, että he ymmärtäisivät tämän päivän todellisen tilanteen ja ryhtyisivät vastapainoksi luomaan uutta Työväenpuoluetta, joka ei kaadu ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa tielle. Tie tulee olemaan tuskainen ja rankka, mutta lyömällä viisaat päämme yhteen me teemme sen, mitä erikseen emme ole koskaan kyenneet.
Antti Siika-aho
Haapajärvi
21.3.2006
Suomeen työväenpuolue?
Hyvät toverit!
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana maailman talousjärjestystä on muutettu ra-dikaalisti. Sosialistinen järjestelmä on pääosin lakkautettu. Samoin on lakkautettu kansallisvaltioiden kauppaa suojaava kansainvälinen tullijärjestelmä GATT. Molemmat muutokset on korvattu pääomien tavaroiden ja palvelusten vapaalla liikkumisella, vapaakaupalla, jonka toteuttaminen ja valvonta on luovutettu Maailman kauppajärjestölle, WTO:lle. Lisäksi Euroopassa sitä tukee ja valvoo Eta-sopimus sekä Euroopan Unioni, jonka lainsäädäntö-, tuomio- ja budjettivalta ylittää jäsenmaiden päätösvallan.
Muutosten seurauksena kansallisvaltioiden välinen kilpailu on korvattu yritysten väli-sellä globaalilla kilpailulla. Siitä huolimatta kaikissa kehittyneissä teollisuusmaissa kokonaistuottavuus on kasvanut keskeytyksettä. Mutta, kun entinen yritysten välinen hintakilpailu on muutettu markkina-arvolla kilpailuksi. Se vaatii enimmäisvoittoja ja niiden kasvun turvaamista. Siksi koko kansantalouden tulonjakoa on muutettu radikaalisti voittojen hyväksi.
Tämän uusliberalistisen politiikan seurauksena kaikista kehittyneistä teollisuusmaista tuotantoa on siirretty halvan työvoiman maihin. Tässä Suomi ei tee poikkeusta. Enimmäis-voittojen kasvun turvaamiseksi on toisaalta kaikin tavoin heikennetty yleisiä työehtoja, palkkoja ja työllisyyttä, on synnytetty valtava työn puute, joukkotyöttömyys. Toisaalta sosiaaliturvan ja kaikkien hyvinvointipalvelujen leikkaukset on kanavoitu suuryritysten ja niiden harvalukuisen omistajajoukon hyväksi.
Tähän uusliberalistiseen talous- ja yhteiskuntapolitiikkaan on Suomessa sidottu kaikki oikeiston ja vasemmistonkin eduskuntapuolueet. EU:ssa ne ovat tinkimättömästi toteuttaneet kaikki vapaakaupan vaatimukset kansallisista eduista piittaamatta. Palkkatyöläisten kannalta vanhojen puolueiden suhteen muutosta parempaan ei ole näköpiirissä.
Kommunistinen työväenliike on vallankumouksellinen. Nykymaailmassa ja yhteiskun-nallisessa tilanteessa se ei vetoa palkkatyöläisten laajaan joukkoon. Siksi uusliberalistiselle politiikalle ei ole syntynyt vahvaa vastavoimaa, vaikka sillä saattaa olla merkittävä sosiaalinen tilaus.
Suomeen tarvitaan demokratian laajentamista, kansallisten ja ylikansallisten monopoli-en vallan rajoittamista ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista vaativa sekä militarisointia vastustava yhtenäinen voima. Tämä lienee kiistatonta. Tällaisen voiman kokoamiseksi olisi löydettävä mahdollisuudet. Voisiko se syntyä radikaalin, mutta ei-vallankumouksellisen, uuden puolueen, vaikkapa Suomen Työväenpuolueen rakentamisella? Voisiko siitä syntyä todellinen vaihtoehto Sosialidemokraattiselle puolueelle ja Vasemmistoliitolle?
Tästä voimien kokoamisen aiheesta voisi käydä järjestölliset, julkiset ja yksityiset keskustelut, joiden perusteella voisi arvioida mahdollisuudet valmistelevan ja ehkä perustavankin kokouksen koollekutsumiseksi.
Toverillisesti
Kai Kontturi
Hyvät toverit!
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana maailman talousjärjestystä on muutettu ra-dikaalisti. Sosialistinen järjestelmä on pääosin lakkautettu. Samoin on lakkautettu kansallisvaltioiden kauppaa suojaava kansainvälinen tullijärjestelmä GATT. Molemmat muutokset on korvattu pääomien tavaroiden ja palvelusten vapaalla liikkumisella, vapaakaupalla, jonka toteuttaminen ja valvonta on luovutettu Maailman kauppajärjestölle, WTO:lle. Lisäksi Euroopassa sitä tukee ja valvoo Eta-sopimus sekä Euroopan Unioni, jonka lainsäädäntö-, tuomio- ja budjettivalta ylittää jäsenmaiden päätösvallan.
Muutosten seurauksena kansallisvaltioiden välinen kilpailu on korvattu yritysten väli-sellä globaalilla kilpailulla. Siitä huolimatta kaikissa kehittyneissä teollisuusmaissa kokonaistuottavuus on kasvanut keskeytyksettä. Mutta, kun entinen yritysten välinen hintakilpailu on muutettu markkina-arvolla kilpailuksi. Se vaatii enimmäisvoittoja ja niiden kasvun turvaamista. Siksi koko kansantalouden tulonjakoa on muutettu radikaalisti voittojen hyväksi.
Tämän uusliberalistisen politiikan seurauksena kaikista kehittyneistä teollisuusmaista tuotantoa on siirretty halvan työvoiman maihin. Tässä Suomi ei tee poikkeusta. Enimmäis-voittojen kasvun turvaamiseksi on toisaalta kaikin tavoin heikennetty yleisiä työehtoja, palkkoja ja työllisyyttä, on synnytetty valtava työn puute, joukkotyöttömyys. Toisaalta sosiaaliturvan ja kaikkien hyvinvointipalvelujen leikkaukset on kanavoitu suuryritysten ja niiden harvalukuisen omistajajoukon hyväksi.
Tähän uusliberalistiseen talous- ja yhteiskuntapolitiikkaan on Suomessa sidottu kaikki oikeiston ja vasemmistonkin eduskuntapuolueet. EU:ssa ne ovat tinkimättömästi toteuttaneet kaikki vapaakaupan vaatimukset kansallisista eduista piittaamatta. Palkkatyöläisten kannalta vanhojen puolueiden suhteen muutosta parempaan ei ole näköpiirissä.
Kommunistinen työväenliike on vallankumouksellinen. Nykymaailmassa ja yhteiskun-nallisessa tilanteessa se ei vetoa palkkatyöläisten laajaan joukkoon. Siksi uusliberalistiselle politiikalle ei ole syntynyt vahvaa vastavoimaa, vaikka sillä saattaa olla merkittävä sosiaalinen tilaus.
Suomeen tarvitaan demokratian laajentamista, kansallisten ja ylikansallisten monopoli-en vallan rajoittamista ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista vaativa sekä militarisointia vastustava yhtenäinen voima. Tämä lienee kiistatonta. Tällaisen voiman kokoamiseksi olisi löydettävä mahdollisuudet. Voisiko se syntyä radikaalin, mutta ei-vallankumouksellisen, uuden puolueen, vaikkapa Suomen Työväenpuolueen rakentamisella? Voisiko siitä syntyä todellinen vaihtoehto Sosialidemokraattiselle puolueelle ja Vasemmistoliitolle?
Tästä voimien kokoamisen aiheesta voisi käydä järjestölliset, julkiset ja yksityiset keskustelut, joiden perusteella voisi arvioida mahdollisuudet valmistelevan ja ehkä perustavankin kokouksen koollekutsumiseksi.
Toverillisesti
Kai Kontturi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
