Stora Enso ja valtion omistajaohjaus

Olipa kerran suomalainen puunjalostusyhtiö Enso-Gutzeit, josta myöhemmin yhdistyttyään ruotsalaisen Stora AB:n kanssa tuli Stora Enso - Euroopan suurin ja maailman kolmanneksi suurin metsäteollisuusyhtiö sekä maailman suurin paperin- ja kartonginvalmistaja. Näin alkavat sadut, mutta tämä tarina on tosi.

Tarinan uskomattomin vaihe alkoi Mustana torstaina 25.10.07, jolloin Stora Enso ilmoitti aikovansa sulkea Suomessa Kemijärven sellutehtaan, Summan paperitehtaan ja yhden paperikoneen Anjalankoskella. Kaikkiaan Suomessa jäisi vaille työtä yli 1000 paperityöläistä. Nämä yhtiön järjettömät suunnitelmat tulivat yllätyksenä kaikille. Stora Enson johto antoi virheellistä tietoa mm. tehtaan kannattavuudesta ja sähkötaseesta. Hesarin taloustoimittaja Jyrki Iivonen kertoi 27.10. kolumnissaan, että tehdas on varsin kannattava. Kun Stora Enson tuottotavoite sijoitetulle pääomalle on 13 %, Kemijärvi on ylittänyt tavoitteen jo monta vuotta. Hesarin mukaan Kemijärven sellutehdas on vuosina 2001–2005 pönkittänyt konserniavustuksina Stora Enson muita tehtaita lähes 70 miljoonaa euroa. Stora Enso onkin tarjonnut tehtaan lakkauttamisen pääsyyksi Pohjois-Suomen uhkaavaa puupulaa. Jyrki Iivonen jatkaa: ”Samassa rytäkässä Kemijärven lakkauttamisen yhteydessä Stora Enso lopettaa Ruotsissa sijaitsevan Norrsundetin tehtaan, jota ruokitaan Baltian maista hankitulla raaka-aineella. Baltian puu on paljon kalliimpaa kuin Lapin puu. Asiantuntija-arvioiden mukaan Stora Enson johto halusi ensi sijassa lopettaa Norrsundetin, mutta tasapainosyistä jotain piti uhrata myös Suomesta.”

Välittömästi yhtiön ilmoituksen järjestettiin pari mielenosoitusta ja 30.10.07 perustettiin Massaliike. Joukkoliike perustettiin puolustamaan taloudellisesti kannattavan ja teknisesti hyvässä kunnossa olevan Kemijärven sellutehtaan toimintaa.

Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies on koko lopettamispäätöksen jälkeisen ajan toistanut, ettei valtio suuromistajanakaan voi puuttua Stora Enson politiikkaan. Samaa on tänä vuonna alkanut toistaa pääministeri Matti Vanhanen. Vanhanen kävi Kemijärvellä ilmoittamassa, että sellutehdas todella loppuu. Massaliike vastasi, että se perustaa Kemijärvelle uuden sellutehtaan vanhan viereen – sellaisen, joka tuottaa sekä sellua että biopolttoaineita, biodieseliä ja etanolia. Ideaa asettui tukemaan työministeri Tarja Cronberg (HS 10.12.07). Uuden tehtaan kannattavuus tulisi Massaliikkeen mukaan olemaan hyvä, sen suunnitelmat ovat selvät ja myös rahoitus on valmiiksi katsottu. Suunnitelma uudesta tehtaasta olikin Hesarin nettisivujen pääuutinen lähes koko päivän. Jostain syystä se oli seuraavan päivän painetussa lehdessä kutistunut pieneksi maininnaksi Vanhasen vierailujutun sisällä.

”Kemijärven sellutehdas suljetaan, keksikää perusteet!”

Sellutehtaan henkilöstön tiedottaja Juha Pikkarainen kertookin, miten kevein eväin Stora Enso asiassa on liikkeellä. Toimitusjohtaja Karvisen yrittäessä perustella suunnitelmiaan hän hätääntyi silminnähden, koska hänen tietonsa tehtaan asioista ja Lapin puuvaroista olivat lievät. Stora Enson hallitus olikin ilmeisesti käskyttänyt firman johdolle ”Kemijärven sellutehdas suljetaan, keksikää syyt!” Syiden keksiminen ei olekaan ihan yksinkertainen asia ja mielikuvitusta siinä joutuu käyttämään. Idea Kemijärven selluloosatehtaan lakkauttamisesta ei ole ihka uusi: pankkiiriliike Mandatumin silloinen toimitusjohtaja Björn Wahlroos esitti sitä jo 1995. Miekkosen motiiveista minulla ei ole tietoa – tehdas oli jo silloin liiketaloudellisesti ja aluetaloudellisesti kannattava.

Jokainen yhtiön esittämät lopettamisen veruke on ammuttu alas, viimeisimpänä yhtiön raskain argumentti – puun riittävyys. Kemijärven sellutehtaan sulkemisen syiksi kerrottiin Mustan torstain tiedotustilaisuudessa sekä yt-neuvotteluissa puupula ja pitkäkuituisen sellun ylitarjonta. Tehtaan väki ja Itä-Lapin puuraaka-aine on uhrattava yhtiön isompien yksiköiden toimintaedellytysten turvaamiseksi. Puupula on osoitettu huu-haa-jutuksi. Metsäkeskuksen johtajan Jukka Ylimartimon mukaan Lapin hakkuut lisääntyvät tänä vuonna 1.4 milj. m³, eli juuri saman verran kuin Kemijärven sellutehdas puuta käyttää. Metsähallitus on ilmoittanut, että puuttumatta suojelualueisiin tai Keski-Lapin suojeluvarauksiin Pohjois-Suomen hakkuutavoitetta voidaan nostaa seuraavan 10 vuoden ajaksi 400 000 kiintokuutiometriä vuodessa. Imatran tiedotustilaisuudessa 18.1.2008 Stora Enson johto ilmoitti, ettei pitkäkuituisen sellun ylitarjonta ole ollut Stora Enson perusteena lopettaa Kemijärven sellutehdas.

Kun on todistettu, että Kemijärvelle voidaan toimittaa puuta paljon nykyistä enemmän puuta, satusedät kertovat, että Kemijärven sellutehtaalla keitetty puu olisi Stora Enson käytettävissä muilla tehtailla: Lapin ja Koillismaan puun kuljettaminen etelään esim. Uimaharjuun olisi kestävän kehityksen mukaista! Toimitusjohtaja Karvinen luultavasti ei valehtele: hän on saanut vajavaisia tietoja. Kun yhtiön osakkaat, hallitus ja toimiva johto saavat tietoa asiasta, järjetön sulkupäätös on helppo perua. Vanhasen hallitus uskoo vielä yhtiön hihasta ravistettuja juttuja enemmän kuin sellutehtaan väen ja asiantuntijoiden asiaperusteita. Tieto kulkee, järki on uusiutuva luonnonvara, jostain varmasti vielä muutama järjenhiukkanen tipahtaa senaatintorin tienoille ja Arkadianmäelle.

Kemijärven selluloosatehdas on itsessään ollut kannattava, ja se on maksanut Stora-Ensolle tytäryhtiönä konserniavustuksia. Tehtaan raaka-aine tulee Itä-Lapista, mitä varten tehdas perustettiin valtiotoimin poistamaan Itä-Lapista puunkorjuun 0-aluetta sekä parantamaan vaikean työttömyysalueen työllisyystilannetta 1960-luvulla.

Kemijärven sellutehtaan merkitys bioenergian tuottajana

EU komissio nosti Suomelle asettamaansa tavoitetta uusiutuvan energian osuudesta 38 % vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttamista teollisuus pitää kalliina. Yhtiön pörssitiedote 17.1.08 sisälsi virheellisiä tietoja, joita yhtiö ei ole korjannut. Kemijärven sellutehtaan lopettamisen väitettiin vähentävän yhtiön sähkönkulutusta 140 GWh. Totuus on päinvastainen: tehtaan energiatase on omavarainen ja se myy energiaa 50 GWh/v, mikä riittää 1400-1950 normaalikokoisen suorasähköllä lämmitettävän omakotitalon tarpeisiin.

Stora Enson johto hukkuu Kemijärven sellutehtaan jätevesijärveen?
Kemijärven sellutehtaan sulkemissuunnitelma sisältää myös suuren ympäristönsuojelullisen kysymyksen. Tehtaan toiminnan alusta asti v. 2006 syksyyn ja hetkittäin sen jälkeenkin käytössä ollut 80 ha jätevesijärvi on suunniteltu puhdistettavan uudella aktiivilietelaitoksella. Jätevesijärvessä on 2,4 miljoonaa kuutiometriä jätevettä ja sen pohjassa on laskeutunutta sedimenttiä kenties saman verran. Aktiivilietelaitoksen toiminta edellyttää sellutehtaan käymistä, koska sen laitteet on mitoitettu sillä tavalla. Aktiivilietelaitoksen toiminta tarvitsee toimivalta tehtaalta tulevaa lämpökuormaa ja riittävää biomassaa. Jätevesijärven veden puhdistaminen talvisin, ilman sellutehtaan käyntiä, tuntuu mahdottomalta. Talvisin jätevesijärvi jäätyy eikä biologinen toiminta onnistu kylmässä vedessä. Lisäksi aktiivilietelaitoksen lopputuote, bioliete, on voimassaolevan luvan mukaan hävitettävä toimivan tehtaan soodakattilassa.

Kemijärven sellutehdas käytti sellun valkaisuprosessissa alkuaineklooria 28 vuotta. Pohjaan on muodostunut erilaisia vaarallisia klooriyhdisteitä ns. kloorattuja hiilivetyjä, joista muodostuu supermyrkkyjä. Näiden tarkasta määrästä ei kenelläkään ole tietoa. Voimassaolevan ympäristöluvan mukaan yhtiön on esitettävä suunnitelma jätevesijärven ennallistamisesta lähi aikoina.

Vaihtoehdot halutaan ohittaa

Massaliikkeen ja maan metsäalan ja kemiallisen metsäteollisuuden asiantuntijoiden esittämät vaihtoehdot sellutehtaan lopettamiselle on haluttu unohtaa. Stora Enson johto ja Vanhasen hallitus teeskentelevät olevansa umpikuuroja. Massaliike esittää, että sellutehtaan sulkemispäätös perutaan ja että puolueeton taho, esimerkiksi VTT, tutkisi Lapin puun erityisominaisuudet ja sen käyttömahdollisuudet kemiallisessa metsäteollisuudessa. Samalla tutkittaisiin puun ja biomassan korjuuseen ja kuljettamiseen liittyvät logistiset ongelmat. Näin vältyttäisiin niiltä valtavilta virhearvioinneilta mitä metsäyhtiöt Suomessa, Kemijärvellä Stora Enso, ovat tekemässä. Kärsijöinä eivät olisi pelkästään itälappilaiset ihmiset vaan koko Suomen kansantalous ja metsiin perustuva teollisuutemme. Sellaista virhettä ei saa hyväksyä.

Kemijärven sellutehtaan biojalostamovaihtoehto eli liukosellun tuottaminen ja etanolin tuottaminen olisi erittäin kannattavaa toimintaa Kemijärven sellutehtaalla. Kaasutukseen perustuvaan biodiesellaitos vaatii lisäselvityksiä ja -laskelmia investointikustannusten ja tekniikankin toimivuuden suhteen. Kaiken kaikkiaan näyttäisi siltä, että Kemijärven sellutehtaan alueelle olisi rakennettavissa mielenkiintoinen biojalostamokonsepti, joka perustuisi sellu-, etanoli- ja biodieseltehtaan integraatioon. Kemijärven sellutehtaan käyttämää pohjoista puuta riittää ja että metsäinvestointien perusteella puu sisältää väkevyydeltään korkeimmat uuteaineet maailmassa, millä olisi merkitystä biopolttoaineisiin liittyen.

Biojalostamoksi muuttamista ehdotti viime joulukuussa emeritusprofessori Johan Gullichsen, Ahlström-yhtymän entinen hallituksen puheenjohtaja. Sellu- ja ympäristötekniikan professori Olli Dahl Teknillisestä Korkeakoulusta on yksi niistä asiantuntijoista, joka näkee Liukosellun tuotannon Kemijärvellä mahdollisena. Hän perää lopettamispäätöksen yhteyttä myös uusiutuvaan energian tuotantoon. Dahlin mielestä Suomesta ei kannata lopettaa sellutehtaita, koska ne tuottavat sellun lisäksi myös energiaa. Kemijärven tehdas olisi sopiva yksikkö tutkimuksen käyttöön. Kemijärven tehtaalla voitaisiin tehdä koeajoja, mikä olisi ainutlaatuista. Laboratoriotutkimuksista saadaan vain suuntaa-antavaa tietoa. Jos Suomi haluaa edetä maailman ykköseksi metsäpohjaisten biokemikaalien tuottajana, olisi meillä pakko olla paikka, jossa uusia ideoita ja innovatiivisia prosessiratkaisuja voitaisiin testata. Professori Dahlin mielestä Kemijärven sellutehdasta ei pitäisi vielä romuttaa. Tuotannon suunnan Dahl muuttaisi paperisellusta liukoselluksi, josta valmistetaan tekstiilejä Liukosellusta voidaan valmistaa muun muassa kehruukuituja. Liukosellusta tehdään hygieniatuotteita terveydenhuollon käyttöön sekä patjojen täytettä. Markkinoiden arvioidaan kasvavan 5 - 10 % vuodessa.

Karapuu-menetelmä lisää biomassan määrää merkittävästi Kemijärven tehtaalla on menestyksellisesti kokeiltu 1980 ja -90-luvuilla jatkuvassa tuotannossa karsimattoman rangan eli karapuun käyttöä sellun raaka-aineena. Karapuun puusaanto on parantunut ja tekniikka kehittynyt; biomassavaihtoehto kannattaisi selvittää.

Kemijärven sellutehdas on tuottanut Stora Ensolle enimmillään 7-kertaisen pääoman tuoton koko konsernin sijoitetun pääoman tuottoon verrattuna eli yhtiöllä on hallussaan Kemijärvellä iso kimpale Lapin kultaa. Tilalle ollaan tarjoamassa Kemijärvelle liimapalkkituotantoa, mikä muutenkin on vaikeuksissa. Sellunteko kannattaa loistavasti ja muuttamalla tehtaan tuotantosuuntaa enemmän biopolttoaineita tuottavaksi, autetaan Suomea selviytymään EU:n asettamista tiukemmista tavoitteista.

Massaliike ja Helsingin herrat ja rouvat

Marraskuussa pieni lähetystö kävi eduskunnassa, pääministerin ja puolustusministerin pakeilla kertomassa puuvaroista, sellutehtaan hyvästä kunnosta ja kannattavuudesta sekä tehtaan lopettamisen aluetaloudellisista vaikutuksista. Vaatimus oli: Stora Enso peruu tehtaan lopettamisen tai myy tehtaan. Seurasi Itä-Lapin ministeriralli. Mauri Pekkarinen, Kimmo Tiilikainen ja Tarja Cronberg olivat uskovaisia: he uskoivat enemmän yhtiön tiedotteita kuin valtion omien virkamiesten eli Metlan, VATTin, TKK:n ja Metsäkeskusten ”propagandaa”.

Sellutehtaan rauhanomainen valtaus 3.1. yllätti paikallisjohdon täydellisesti. Sen poliisille esittämä tutkimuspyyntö oli lapsellinen paniikkireaktio.
Pääministeri on kieltänyt ministereitä kommentoimasta sellutehtaan asioita. Jokuhan voisi vahingossa lipsauttaa tosiasiat.

Massaliike keräsi pikavauhtia nettiadressiin lähes 30 000 nimeä eli kolme kertaa Kemijärven koko asujamisto.

Sitten sellutehtaansa tulevaisuutta puolustava massaliike osoitti mieltään 4.2.Helsingissä. 500 ihmisen kulkue marssi päätyi eduskuntatalon eteen. Mielenosoittajat toivat selkeät terveiset eduskuntaryhmille ja kuulivat näiden meriselityksiä. Sellutehtaan pääluottamusmies Seppo Kenttäkumpu varoitti, että kemijärveläiset eivät ala valheita kuuntelemaan ja kysyi, kenellä hallitus on töissä. Yhtiökokoukseen tullaan joukolla. Sellutehtaan henkilöstön tiedottaja Juha Pikkarainen ihmetteli, miksi selluntekijöiden on todistettava, että sellun tekoa Kemijärven sellutehtaalla kannattaa jatkaa. Miksi alan parhaita asiantuntijoita ei kuunnella?

Hallitusryhmät: Eihän me mitään, muuten vaan…

Keskustan Hannes Manninen söpötti, että valtion omistus ja äänet eivät yhtiökokouksessa välttämättä riitä valtion tahdon toteuttamiseen. Kokoomuksen Kimmo Sasi totesi, että valtiolla ei ole enemmistöä yhtiössä ja että eduskunta ei päätä sellutehtaan kohtalosta, vaan siitä päättää Stora Enson hallitus. Vihreiden Anni Sinnemäki totesi, etteivät vihreät "voi luvata ylimääräistä yhtiökokousta". Miksi pitäisi, kun Stora Enson seuraava normaali yhtiökokous on jo 26.3.
SDP:n Jukka Gustafsson lupasi eduskuntaryhmänsä puolesta, että demarit vaativat Stora Enson ylimääräistä yhtiökokousta koolle päättämään, että tehdasta ei suljeta. Kyselin paikallaolijoilta, kuka uskoo Gustafssonin lupaukseen. Kukaan ei uskonut; lupausta pidettiin hyvänä, mutta katsottiin, että demarit olivat hallituksessa vielä viime vuonna ja pyrkivät sinne uudestaan, joten he voivat vain urputtaa asiasta.

Massaliikkeen puheenjohtaja Heikki Nivala kysyi, tiesikö ja hyväksyikö hallitus yhtiön toimet etukäteen ja aiheutti näin em. työpaikkojen menetykset. Kun tilanne on ajautunut näinkin sotkuiseksi, kannattaa sekä Stora Enson johdon että hallituksen muistaa vanha kansanviisaus; jos vaikeassa tilanteessa mikään muu ei näytä enää auttavan, kannattaa viimeisenä keinona kokeilla rehellisyyttä.
Opposition edustajat vakuuttivat tekevänsä kaikkensa, jotta hallitus joutuu ahtaalle omistajapolitiikasta. Stora Enso keikuttaa jo poliittistakin venettä ja on muodostunut pahaksi ongelmaksi hallituspuolueille. Se on saanut ne puolustuskannalle ja harjoittamaan suoranaista poliittista sumutusta.

”Jyri, Jyri, homman tyri” oli mielenosoittajien keskeinen iskulause. Suuri sinipohjainen banderolli ”Hallitus on vankka, kätyrlauma sankka” kuvaa mielenosoittajien tunnelmia. Kaiken kaikkiaan mielenosoituksen tunnelma oli: "Luottamus hallituksen toimiin on mennyt, mutta periksi ei anneta”. Näillä näkymin seuraava etappi taistelussa on Stora Enson yhtiökokous.

”Omistajaohjaus” vai ajopuu Kemijoen koskessa?

Hallituksen ministerit eivät ole kertoneet, mitä "aktiivinen ja määrätietoinen" omistajaohjauspolitiikka Stora Ensossa on. Suomen valtiolla, Kelalla ja valtion eläkerahastolla on Stora Enson äänivallasta 35,1 %. Hannes Manninen on antanut ymmärtää suomalaisen työeläkeyhtiö Varman liittoutuneen Wallenbergien kanssa. Vaikka se olisikin totta, Wallenbergien ja Varman osuus äänivallasta on vain 25 %. Tällä Wallenbergin säätiö on saanut Stora Enson hallitukseen kaksi jäsentä. Ministeri Jyri Häkämies on maininnut, ettei olisi reilua muita omistajia kohtaan, mikäli valtion käyttäisi voimakkaasti valtaansa. Ovatkohan Wallenbergit myös reiluja suomalaisia veronmaksajia, Stora Enson omistajia kohtaan?

Hesarissa 3.1.08 Häkämies hyväksyy Stora Enson hallituksen perustelut Kemijärven tehtaan lakkauttamiseksi. Eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtajan Jouko Skinnarin (sd) mielestä Häkämies on "piiloutunut Stora Enson ruotsalaisjohtoisen hallituksen selän taakse". Skinnari toteaa, että Häkämies ei ole kuitenkaan jäänyt toimettomaksi valtion omaisuuden myynnissä.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen ja ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen ovat luvanneet toimia tehtaiden toiminnan jatkamiseksi. Tarja Cronbergin on aika siirtyä sanoista tekoihin.

Pekkarinen väitti TV:ssä muutama päivä ennen opposition välikysymyksen käsittelyä, että jos valtio vaatisi lakkautuspäätöksen kumoamista, se joutuisi korvaamaan muille osakkeenomistajille siitä aiheutuvan vahingon. Pekkarinen on tyhmä tai hän kuvittelee TV-katsojia tyhmiksi. Osakeyhtiössä korvausvelvollisuus voi syntyä vain lain tai yhtiöjärjestyksen vastaisista päätöksistä.

Hallituksen toimista tulee väkisin mieleen takavuosina TV:ssä esitetty ohjelma ”Valehtelijoiden klubi”. Puheenjohtajan tehtäviä klubissa hoitelee Helge Heralan sijasta Matti Vanhanen.

Suomen valtio voi tulevassa yhtiökokouksessa pyörtää kannattavien tehtaiden alasajopäätökset. Valtio voi myös päättää tehtaan myynnistä.

Todennäköisesti Kemijärven tehtaan lopettamispäätös tulee esiin yhtiökokouksessa 26.3. Mikäli ministerimme ja eduskuntaryhmät toimivat kuten ovat kansalaisille luvanneet eikä Suomen valtio vaadi lopettamista, yhtiökokouksen selkeä enemmistö säilyttää kannattavan tehtaan.

Juhani Tanski
STP:n puheenjohtaja

Hyvinhuonostivointivaltio Suomessa olen minä syntynyt – loton kolme ja lisänumero oikein


Hiljaa kuin lammen laine, hiljaa kuin kevään ensi solahdus siihen aikaan, kun vielä oli lunta talvella, hiljaa kuin nuorukaisen ensimmäinen rakkaudentunnustus saapui maahamme osakkeenomistajien etu, saapui ryöstöaate nimeltään uusliberalismi.

Oikeammin sanottuna, hiljaa muttei hiljalleen saapui maahamme kansainvälinen rikollisuus, jota markkinavoimiksi ja ainoaksi totuudeksi bilderbergiläisten toimesta puetaan.

Uusliberalismi saa aina voimansa kriiseistä; kriisien varjolla kansalle voidaan syöttää mitä tahansa paskaa pelastuskeinona. Pelastuskeinona mistä? Lamasta.
Maatamme 1990-luvun alussa koetelleesta lamasta, jonka uskallan väittää olleen tarkoituksenmukaisen järjestelykysymyksen.

Mikäpä se olikaan se ajatus pääoman vapauttamisesta 1980-luvulla? Sekö ajatus syntyi tyhjästä, tavalla, kuten väitetään Jumalan luoneen maan?

Ensin mediat ja erilaisten käyttömuotien luojat ohjattiin puhumaan yksilöllisyydestä, individualismista, jolla saatiin ostava massa uskomaan omaan ainutlaatuisuuteensa.

Saatiin irtisanottavan työhön jäävä työtoveri uskomaan omaan yksilölliseen erinomaisuuteensa, minkä vuoksi juuri hän sai jäädä. No, okei, ehkä vähän muotoiltiin hänenkin etujaan, ne joustivat kuin hetekan jouset alaspäin. Ylöspäin ne eivät sitten nousseetkaan enää.

Samaan aikaan päästettiin televisioon röyhtäilemään yhden ja ainoan totuuden miehet Paavo Lipponen, Iiro Viinanen ja säästöpankkien pilkkojamies Esko Aho. En usko tämän kaiken olleen sattumaa.

Yhtä vähän sattumaa oli satojen kaljakuppiloiden perustaminen pahimpaan ns. lama-aikaan janoiselle kansallemme. Leipää ja sirkushuveja-malli toimi, toimii yhä ja porukka meni miinaan. Syrjäytyneiden alkoholistien ja valtavien terveyshaittojen lisääntyminen ei osoita hiipumista. Sama mekanismihan on iltapäivälehtiemme kesälööpeissä kun pitäisi puhua ilmastomuutoksen kauhuista, mm. hirveästä helteestä ja vanhustemme kuolemista niiden seurauksina. (Lämmin, ihana kesäsää jatkuu kaikkien iloksi vielä kaksi kuukautta…)

Tällä hetkellä voidaan avoimesti puhua valkolahtareista maassamme vuoden 1918 luokkasodassa ja sen jälkeen. Köyhä kansa kyykytettiin – ja sitten ammuttiin.

Viaton veri virtasi ja lopulta ulkovalloilta tuli ukaasi: Suomen itsenäisyyttä ei tunnusteta, jos ei viattomien verenvuodatus lopu.

Kuten nykyisinkin, maamme päättäjät nuolivat eurooppalaista takapuolta ja siirtyivät sofistikoidumpaan tappamiseen. Siitä ei tietoja kantautunut ja maamme sai itsenäisyystunnustuksensa.

Tämän lama-ajan yhtäläisyydet vuoteen 1918 ovat täysin selkeät, erona on se, että laman aikaiset lahtarimme Esko Aho, Paavo Lipponen ja Iiro Viinanen olivat oppineet läksynsä, nyt 1990-ja alkaneella 2000-luvuilla ei ketään ampumalla teloitettu eikä teloiteta.

Mitä nyt kaupunginvaltuutettu Bogomoloff lausahteli vanhusten sairaanhoidon kustannuksista ja hoitojakson liiasta pitkittämisestä jotain, mutta aika ei ollut vielä hänen ajatuksilleen kypsä.

Vanhuksiamme ja eläkeläisiämme ei siis virallisesti tapeta, heidät kannustetaan omatoimiseen kuolemaan vedoten siihen, että ei ole kerta kaikkiaan hoitopaikkoja, eikä niihin varaa, ei kerta kaikkiaan, joten soitapa lapsesi hoitamaan tai pysy kotona.

Slogania ”kerta kaikkiaan” käytettiin lama-aikaan varsin usein tämän yhden totuuden markkinointiin, tämän anglosaksisen totuuden, tämän uusliberalismin markkinointiin ainoana ja oikeana talousoppina.

Muistettakoon, että lahtarit toivoivat ja saivat Saksalta ylimääräisen väkemme teloittamiseen apua ja tukea, EU-eliittimme on kaiketi yhä elänyt siinä samassa toiveessa.

Hyvinhän Suomi on sopeutunut Saksa-vetoiseen EU:iin, ihan mallioppilaana.
Minä vihaan Euroopan Unionia.

On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka Nokia luuli saksalaisia duunareita voitavan kohdella samoin kuin suomalaiset ovat itse antaneet itseään kohdeltavan.

Bochumin tulokset ovat osoittaneet Nokian kärsineen juuri sen arvovaltatappion, mitä eliittimme kouristuksen omaisesti on vuosisatoja pelännyt, se, mitä ”muut sanovat” taitaa olla kylmää tekstiä juuri nyt.
Ei auta, vaikka medioita nuoleskeltaisiin.

Muistaako kukaan sitä, kuinka 1970-luvun loppupuolella saatiin kansan kiinnostus poliittisuuteen ja jopa vallankumoukselliseen ajatteluun hiipumaan?
Se saatiin hupenemaan leivällä ja sirkushuveilla.

Leipänä ja huveina toimi USAn maailmalle masinoima rockabillyboomi uusine hampurilaispaikkoineen. Erinomaista aivopesua, minäkin innostuin tuosta 50-luvun musasta uudelleen…

Muistatteko, kuinka 1945 - noin 1965 USA soluttautui ammattijärjestöihimme rahoittaen niitä?

Onko näissä valoissa mitenkään outoa ajatella, että EU ja uusliberalismi (siis individualismi) masinoitiin samalla tavalla meille ja taas kansa meni ansaan.

Onko vasemmisto ja ammattiyhdistysliike sitten ollut hampaaton, kun näin on voinut tapahtua ja kun olemme päätyneet tähän hetkeen, jolloin yhä saneerataan sosiaalirahoja, yhä vähennetään ja supistetaan julkista alaa?

Hampaattomaksihan tullaan iän tai tautien vuoksi, tai sitten pelaamalla jääkiekkoa.

Vasemmistomme laittoi Paavo Lipposen ja kumppaneiden johdolla ja käskystä suunnitellusti ihan itse hampaat naulaan. Laita sitten tietämätön työläinen puremaan herrojen, kotireaganien, persuuksia pelkillä ikenillä.

Työväen joukkovoima on edelleen se ase, jonka varassa vasemmistomme joko elää tai kuolee, joukkovoima on ase, joka tehoaa Stora Ensoon kuin muihinkin.
Ammattiyhdistys on hampaaton, kun joukot puuttuvat.

Toverit, eiköhän oteta kätemme pois taskuista ja puristeta ne vaihteeksi nyrkkiin ja lähdetä toimimaan luokkana, kuten toimii vastapuolikin koko ajan!
Luokat eivät ole hävinneet. Eivätkä häviä, ennen kuin saadaan luokaton yhteiskunta. Niin, onhan toki nytkin maamme luokaton.
Nimittäin luokattoman huono työläisilleen ja toimihenkilöilleen.

Juhani Valo

MASENNUKSEN MENTÄVÄ MUSTA AUKKO

Kaikkihan me toki tiedämme, että mielenterveyden häiriöistä ja ongelmista kärsivät ihmiset eristäytyvät muista ihmisistä ja syrjäytyvät helposti yhteiskunnasta. Sairastumisen myötä heidän sosiaaliset taitonsa hupenevat. Heidän on usein vaikea huolehtia itsestään ja puolustaa itseään. Jopa normaalin arjen pyörittäminen kuten omasta ja kodin hygieniasta huolehtiminen, oman maksuliikenteen hoito ja työssä käyminen saattavat osoittautua ylivoimaiseksi. Yksinäisyys, asumiseen liittyvät ongelmat ja taloudellinen turvattomuus ovat myös tunnusomaisia piirteitä tälle yhä kasvavalle ihmisryhmälle.

Kenellekään ei liene salaisuus, että mielenterveyden häiriö on edelleen yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen/pääsemisen syy. Vuonna 2006 Suomessa piti majaansa 256 300 työkyvyttömyyseläkkeensaajaa. Heistä 44 % oli eläkkeellä mielenterveydellisistä syistä. Ilmiö ei ole kuitenkaan uusi. Masennusdiagnoosilla myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kaksinkertaistui jo 1990-luvulla samaan aikaan, kun työkyvyttömyyseläkkeiden kokonaismäärä vähentyi. Voidaankin pohtia, minkälaisen koron maamme kansalaiset saavat maksaa 90-luvun pankkikriisistä ja toinen toistaan seuraavista sosiaali- ja terveydenhuollon säästöohjelmista.

Vuonna 2006 mielenterveyden häiriöiden vuoksi sai 61 100 ihmistä toimeentulonsa sairauspäivärahasta. Heistä yli puolet poti masennusta. Depression vuoksi myönnetyt sairauspäivärahakaudet ovat lisääntyneet v. 2000 33 % (miehet 25 % ja naiset 38 %). Eläketurvakeskuksen laatimien tuoreiden tilastojen mukaan v. 2007 runsaat 4 000 suomalaista joutuivat masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Lukumäärä on 10 vuodessa puolitoistakertaistunut.

Jopa porvarihallituksessa istuva ministeri Liisa Hyssälä on trendikkäästi huolissaan siitä, että masennusperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet ovat nousussa. Aikaa seuraavana ihmisenä hän totesikin muodikkaasti MASTO-hankkeen korkean tason koordinaatioryhmän ensimmäisessä kokouksessa 4.3.2008 Helsingissä, että voimakkaita toimia tarvitaan: ”Merkittävänä huolenaiheena työikäisen väestön pienentyessä on työntekijöiden ennenaikainen eläkkeelle siirtyminen. Sairauksista erityisesti masennus uhkaa katkaista suomalaisten työuran liian varhain.”

Tutkimusprofessori Raimo Raitasalo ja pääsuunnittelija Kaarlo Maaniemi totesivat KELA:n julkaisemassa Sosiaalivakuutus-lehdessä 6/2007: ”Suomalaiset tutkimukset osoittavat, että tällä hetkellä suuri osa masennuspotilaista on sairautta parantavan hoidon ja työkykyä kohentavan kuntoutuksen ulkopuolella. Tämä osa työvoimasta pitäisi ensi vaiheessa saada terveydenhuollon ja kuntoutuksen piiriin, jotta lisääntyvää työkyvyttömyyttä voitaisiin ehkäistä. Osittain ongelma johtuu tarpeellisten hoito- ja niitä tukevien kuntoutusmahdollisuuksien puutteesta.
Ongelman ydin on kuitenkin siinä, että mainittu prosessi – tunnista, arvioi ja ohjaa hoitoon ja kuntoutukseen, seuraa paranemisen ja kuntoutumisen etenemistä – ei toimi, vaan katkoksia ja viiveitä syntyy. Nykyisin mielenterveyden häiriöiden varhainen tunnistaminen onnistunee melko hyvin, mutta sen jälkeen alkavat vaikeudet hoidon tarpeen arvioinnissa ja hoitoon sekä sitä tukevaan kuntoutukseen ohjaamisessa. Pelkät sairauslomat ja lääkehoito eivät useinkaan ole riittäviä mielenterveyspotilaiden hoidossa ja työkyvyn palauttamisessa.”

Suomen perustuslaissa mainitaan:” Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.”

Näinkö on?

Matti Laitinen

Lähteet: Mielenterveyden häiriöt työkyvyttömyyseläkkeen syynä – ajatuksia ehkäisystä, hoidosta ja kuntoutuksesta. Helsinki 2005. (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 1236-2115; 2005:1) ISBN 952-00-1593-0
http://www.nkl.fi/airut/airu0806/airu069.htm
Sosiaalivakuutus 6/2007

KAUNIS JA TYLY STADI

Vuosina 1994-1997 toimeentulotuella eläviä kotitalouksia oli Helsingissä vuosittain noin 55 000. Tuensaajien määrä supistui v. 2006 mennessä parikymmentä tuhatta pienemmäksi. Saajien määrän pienentyminen herättää ihmetystä, kun yleisesti tiedetään tuloerojen maassamme kasvaneen kiivaasti ja että Suomessa kituuttelee vaihtelevalla menestyksellä 600 000 köyhyydessä elävää ihmistä. Valtaapitävien on helppo mätkiä ja väheksyä vähävaraisia, puolustuskyvyttömiä ihmisiä, koska he harvemmin lyövät takaisin.

HIRVIÖNPESÄ NIMELTÄ HELSINKI

Sosiaaliasiamiesten Helsingin kunnanhallitukselle 7.5.2007 toimittaman selvityksen mukaan pääkaupungin sosiaalihuollon asiakkaita kohdellaan kehnosti ja heidän oikeutensa toteutuvat huonosti. Sosiaaliasiamiesten laatima raportti todentaa meille sen tosiasian, että Suomi jakautunut sisäisesti kahteen erilliseen valtioon – vaurauden ja köyhyyden valtakuntiin. Niiden välissä kiemurtelee euroista rakennettu ylittämätön muuri. Vähäosaisia kansalaisia pompotellaan ja kohdellaan tylysti. Yhteiskunta siirtää velvoitteitaan muille tahoille. Kokoomuksen hallitsemassa Helsingissä sosiaalihuollon eettiseksi koodiksi on muotoutunut periaate – älä neuvo, vaan nöyryytä ja luukuta.

ASIAKASPALVELU SURKEATA

Sosiaaliasiamiesten mukaan v. 2006 aikana sosiaalihuollon asiakkaiden asema ja heidän saamansa palvelu näyttäytyi yhä huolestuttavampana. ”Asiakkaat kertoivat yhteydenotoissaan säännöllisesti siitä, ettei heidän yksilöllisiä elämäntilanteitaan huomioida riittävästi heille tehdyissä päätöksissä. Asiakkaat kertoivat toistuvasti myös vaikeuksistaan tavoittaa heidän asioitaan hoitavia työntekijöitä sekä vaikeuksistaan päästä tapaamaan näitä työntekijöitä. Asiakkaat toivat säännöllisesti esille myös sen, ettei heitä oltu neuvottu tai ohjattu riittävästi asioidensa hoitamisessa tai selviytymisessään.”

VASTUUN SYSÄÄMINEN MUILLE

Asiakkaan asialla –selvityksen mukaan: ”Näyttää siltä, että yhä useampi taloudellisissa vaikeuksissa elävistä asiakkaista joutuu kääntymään kirkon diakoniatyön puoleen ja hakemaan ruoka-apua. Näin myös silloin, kun asiakkailla olisi selkeästi ollut oikeus myös toimeentulotukeen, mikäli päätöksenteko olisi järjestetty asiakaslähtöisemmin ja työntekijät olisivat perehtyneet asiakkaan avuntarpeeseen kokonaisvaltaisesti ja joutuisasti. ”

KOHTELU TÖRKEÄÄ

Sosiaalihuollon asiakkaita potkitaan virkailijalta ja paikasta toiseen. Työntekijöiden kielenkäyttö on törkeää ja asiakkaita syyllistävää. Ammattiauttajien arvomaailma on koventunut. Sosiaalivirastossa toteutetut henkilöstö- ja tehtävärakennemuutokset sekä v. 2005 organisaatiouudistus ovat etäännyttäneet työntekijöitä yhä enemmän asiakkaiden avun ja tuen tarpeesta.

TOIMEENTULOTUEN ALIKÄYTTÖ

Tutkimusten mukaan toimeentulotuen alikäyttö on Suomessa merkittävää. Syitä sen hakematta jättämiseen on useita. ”Käyttöä vähentää mm. tietämättömyys järjestelmästä, riittämättömät tiedot tuen saannin ja sen myöntämisen perusteista. Hakemukseen tarvittavien tositteiden määrä tai pelko yhteiskunnan elätiksi leimautumisesta voi estää tuen hakemisen. Kun tuen hakemiseen liitetään lisäksi nöyryyttäviä piirteitä, kontrollia sekä väärinkäytösten epäilyä, tukea haetaan vähemmän. Tutkimuksen mukaan valtaosa tuen alikäyttäjistä määrittyy köyhiksi ja suurimmalla osalla heitä on myös taloudellisia vaikeuksia. Toimeentulotuen alikäyttö on siten suuri haaste kansalaisten tasavertaisuuden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Jotta tuki kohdistuisi heille, joille se on tarkoitettu, tuen alikäyttöä tulisikin aktiivisesti pyrkiä vähentämään eikä päinvastoin (Kuivalainen, Yhteiskuntapolitiikka 72(2007):1).”

SOSIAALIVIRASTON SÄÄSTÖTOIMENPITEET JA KOVENEVAT ARVOT

Toimeentulotuki ei ole mikään kultainen kädenpuristus yhteiskunnalta. Sen perusosa riittää juuri ja juuri kattamaan ne kotitalouksien menot, jotka perusosalla on tarkoitus kattaa. Mitä pidempään kansalainen joutuu elämään toimeentulotuen varassa, sitä laihemmaksi kuihtuu hänen rahapussinsa. Niukinta toimeentulotuen suoma kulutustaso on tutkimusten mukaan yksinasuvien kohdalla.

Vähävaraisten ihmisten taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen kannalta on käsittämätöntä, että sosiaalivirastossa ehdotettiin maaliskuussa 2007 ennaltaehkäisevän toimeentulotuen lakkauttamisesta kuluvalta vuodelta.

Laissa mainitun kokonaisen etuuden lakkauttaminen ole lain mukaista eikä vastaa eduskunnan tahtoa lisätä ehkäisevän tuen käyttöä erityisesti sosiaalityön välineenä.

KUN KUNTAA JOHDETAAN KUIN LIIKEYRITYSTÄ, SOSIAALIVIRASTON PERUSTEHTÄVÄT MENETTÄVÄT MERKITYKSENSÄ

Selvityksen mukaan: ”Sosiaaliturvanetuuksien, etenkin perusturvaetuuksien (esim. työmarkkinatuki ja kansaneläke) taso ja ostovoima ovat jääneet jälkeen yleisestä palkka- ja kustannustason kehityksestä. Jos perusturvaetuudet palautettaisiin v. 1993 tasolle suhteessa palkkatasoon, niitä jouduttaisiin nostamaan noin 30 %. Käytännössä väliaikaiseksi tarkoitetusta toimeentulotuesta, on tullut muiden etuuksien paikkaaja. Suomi eroaa useimmista muista Euroopan maista kasvavan tulokuilun ja pienituloisiin kohdistuvan lisääntyvän tarveharkinnan maana.”

Kunnan tarkoituksena on tuottaa tarvittavia palveluja asukkailleen. Kunnan etu ei voi siten poiketa sen asukkaiden edusta. Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja myös turvattava niiden toteutuminen.
Perustuslain 19 §:n mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Kysymyksessä on jokaiselle kansalaiselle kuuluva subjektiivinen oikeus, jonka mukaan julkisen vallan on myös turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.

”Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvatta perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteuttaminen. Tätä voidaan pitää perustuslain supersäännöksenä, jonka perusteella jokaisen virkamiehen yleisenä velvollisuutena, niin valtion kuin kunnan palveluksessa, on perus- ja ihmisoikeuksien aktiivinen edistäminen.”

VANHUUS TULEE LIIAN USEIN YKSIN

”Iäkkäiden ihmisten kanssa keskusteltaessa tuli selvästi ilmi heidän yksinäisyytensä ja turvattomuutensa. Ystäväpiiri on voinut harventua, lapset asuvat toisella paikkakunnalla tai eivät ehdi käymään tai heitä ei ole. Vanhukset usein toteavat, että he tuntevat ”sekoavansa” koska eivät voi puhua kenenkään kanssa tai eivät pääse ulos asunnostaan. He kertoivat kokevansa sanojen ja puhekyvyn häviävän, kun katsovat vain passiivisesti televisiota. Usein vanhukset ovatkin alakuloisia ja itku on ollut herkässä myös puhelinkeskustelun aikana.”

Matti Laitinen

Lähde: ASIAKKAAN ASIALLA: Mitä asiakkaat kertovat yhteydenotoillaan?
SELVITYS HELSINGIN SOSIAALIASIAMIESTEN TOIMINNASTA VUONNA 2006
Lilli Autti & Marja-Terttu Soppela 7.5.2007

Alppilan Ankat perustettu

Pääsiäisenä tapasivat Alppilan Demokraattisen Yhdistyksen kansainvälisen jaoksen jäsenet ystävällismielisessä kokoontumisessa Costa Rica -kabinetissa Helsingin keskustassa. Tapaamisen yhteydessä perustettiin surf-yhdistys Alppilan Ankat erään Dem. yhdistyksen jäsenen 70- vuotispäivien kunniaksi.

Kansainväliset vieraat tapaamisessa jäivät tällä kertaa ilman tilaisuuteen kutsutun Kominform tietotoimiston edustajan kv. katsausta.Tässä liitteessä etenkin Timolle vanha edellinen katsaus: http://www.kominf.pp.fi/yindex.html

HYVINVOINTI-

VALTIO


Yhteiskunta polarisoituu.
Sosiaaliturva kaventuu.
Tuki teollisuudelle runsastuu.
Irtisanomiset lisääntyvät.
Pankit kuittaavat
ennätysvoittojaan.

Tuotantoa ulkoistetaan.
Palveluita yksityistetään.
Pääomat kiertävät
kaukaa kotimaan.

Logistiselle syklille
on ominaista nopeus
sekä
kapitalistien kasvava
ahneus ja kopeus.

Köyhyydessä elää
yli puolimiljoonaa
suomalaista
lasta ja aikuista.

Missä parveutuu
markkinaraha,
väijyy myös
nöyryytys ja paha.

Ainoastaan aika
– ei raha
voi liikkua vain
yhteen suuntaan.

Kuinka monta
sataatuhatta nyrkkiä
meidän on iskettävä pöytään
saadaksemme takaisin
ihmisarvomme?


Matti Laitinen

kuvassa: keskellä Sergei Skvotrsov ja vasemmalla Kalevi Wahrman

NKP:n pääsihteeri Kommunistien Liiton vieraana

Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen pääsihteeri Sergei Skvortsov ja sen Leningradin alueen varapuheenjohtaja Sergei Pashanin kävivät Kommunistien Liiton vieraina Helsingissä ja Porvoossa. Vierailunsa yhteydessä he tapasivat mm. Kommunistien Liiton puheenjohtajan Kalevi Wahrmanin ja muita puolueen jäseniä. NKP toimii paitsi Venäjällä myös useimmissa entisissä Neuvostotasavalloissa.

Pääsihteeri Sergei Skvortsovin, hänen vaimonsa Jelenan ja varapuheenjohtaja Sergei Pashanin ohjelmaan kuului ensin vierailu Kansainvälisen Naisten päivän tilaisuuteen Helsingissä. Tämän jälkeen vuorossa oli käynti Porvoossa.

Puolueet pitivät 9.3.2008 Helsingissä yhteisen seminaarin aiheesta ”Sosialismin näköalat ja kommunistisen liikkeen tehtävät tämän päivän maailmassa”. Seminaarin tuloksena puolueet päättivät yhteisen vetoomuksen laatimisesta kansainvälisen kommunistisen liikkeen voimien uudelleenkokoamiseksi nykyistä globaalia kapitalismia ja sen aiheuttamia ilmiöitä, massairtisanomisia, työttömyyttä, sosiaaliturvan polkemista ym. seurauksia vastaan.

Kalevi Wahrman

Arviota HOK-Elannon vaaleista

HOK-Elannon edustajiston vaaleissa ääniä annettiin kaikkiaan 136 689 eli äänestysaktiivisuus oli 26,8 %. Vaaleissa oli äänioikeutettuja kaikkiaan 509 696, mikä on 140 000 enemmän, kuin edellisissä v. 2003 toimitetuissa vaaleissa. Silloin äänesti 150 774 asiakasomistajaa ja äänestysvilkkaus oli 41,1 %.

Suomen Työväenpuolueen ja pienituloisten lista sai kaikkiaan 1 539 ääntä, mikä on 1,1 % äänistä. Tätä tulosta voimme pitää erittäin hyvänä tuloksena. Listallamme oli 27 ehdokasta. Tässä yhteydessä voi mainita, että Kommunistien ja edistysmielisen osuustoiminnan ehdokaslistalla oli 75 ehdokasta, KTP:n ja SKP:n asettamat ehdokkaat. Ääniä he saivat 4 073, mikä on 3 % annetuista äänistä. Tältä listalta edustajistoon valittiin Yrjö Hakanen.

Alla olevassa taulukossa ovat Suomen Työväenpuolueen ja pienituloisten listan ehdokkaiden äänimäärät:

Auervuolle Esko 55
Haavisto Juho 17
Huuskonen Ilmari 20
Kasurinen Teuvo 70
Katajaranta Reijo 23
Kautto Hannu 30
Kivivirta Lyyli 219
Koivisto Esko 43
Kyrönlahti-Keskivaara Rosa-Maria 113
Lehtola Larmo 32
Muilu Jaakko 57
Männikkö Heikki 27
Männikkö Tarja 141
Nevalainen Anna 249
Nieminen Timo 14
Nokkala Pirkko 29
Orava Matti 51
Paakkolanvaara Liisa 41
Pietikäinen Wäinö 27
Pietiläinen Jaakko 19
Pääkkö Jouko 35
Sipilä Heikki 18
Tanski Juhani 13
Tiainen Pekka 135
Typpö Heikki 19
Wahrman Kalevi 27
Wickholm Leo 15

Yhteistyön kuvioista HOK-Elannon vaaleissa

Neljä vuotta sitten pidetyissä ensimmäisissä HOK-Elannon vaaleissa Kansan ääntä julkaisevat järjestöt olivat mukana yhdessä SKP:n kanssa "Edistysmielisen osuustoiminnan puolesta"- listalla. Silloin saimme runsaat 2 700 ääntä ja HOK-Elannon edustajistoon valittiin Yrjö Hakanen. Näissä vaaleissa Suomen Työväenpuolueen ja Kansan äänen järjestöjen ehdokkaat (27 kpl) olivat "Suomen Työväenpuolueen ja pienituloisten"-listalla. KTP ja SKP esiintyivät yhteisellä "Kommunistien ja edistysmielisen osuustoiminnan puolesta"- listalla. Sekä Tiedonantajassa, että Työkansan Sanomissa meitä syytettiin siitä, että kieltäydyimme kommunistien kanssa yhteisestä vaalityöstä emmekä halunneet esiintyä heidän kanssaan yhteisellä listalla. Miten tämän asian laita oikeasti on?

Yhteistyöstä SKP:n ja KTP:n kanssa emme kieltäytyneet neljä vuotta sitten emmekä nytkään. Marras-joulukuussa SKP:n taholta (Yrjö Hakanen esitti) tehtiin meille esitys muodostaa yhdessä vuoden 2003 vaalien tapaan myös näihin vaaleihin "Edistysmielisen osuustoiminnan puolesta"-lista. Tähän vastasimme myöntävästi ja valitsimme keskuudestamme neuvottelijat yhteisiä valmisteluja varten. Tilanne kuitenkin muuttui, kun SKP:n taholta meille vähän myöhemmin esiteltiinkin yhteisen listan uudeksi nimeksi "Kommunistien ja edistysmielisen osuustoiminnan lista". Tämä käänne asetti meidät vaikean päätöksen eteen.

Edellisellä kerralla neljä vuotta sitten meillä oli selkeä yhteislista, jossa äänestäjille viestitettiin, että tässä ovat mukana kaikki edistyksellistä osuustoimintaa ajavat voimat. Kuluneen neljän vuoden aikana asiat ovat järjestöllisesti muuttuneet siten, että olemme perustaneet Suomen Työväenpuolue STP:n kehittääksemme laajan työkansan yhteisrintaman, jossa tasa-arvoisina yhteisen päämäärän puolesta esiintyvät erilaiset työkansaa edustavat järjestöt.

SKP:n ja KTP:n esittämä lista ei täyttänyt näitä vaatimuksia. Käytännössä, kuten Tiedonantaja esittikin, "kyse oli SKP:n esittämästä listasta", jossa muut olivat SKP:n mukana. Viime vuonna keräsimme yli 5 000 kannattajakorttia STP:n rekisteröimiseksi. Samalla esittelimme laajasti STP:n yhteisrintama-ajatuksen. Olisimme pettäneet lupauksemme, jos olisimme asettaneet ehdokkaamme pelkästään kommunistien listan kautta.

Olimme valmiita yhteiseen ehdokasasetteluun v. 2003 tapaan. Esitimme myös aivan kirjallisesti, että olisimme solmineet yhteisen vaaliliiton. Näistä esityksistä SKP (ja KTP) kieltäytyivät. Tämä antaakin aiheen olettaa, että esitys asettaa ehdokkaat pelkästään kommunistien listan sisälle oli nyt tehty sen vuoksi, että keskeisin ajatuksemme kansanrintaman rakentaminen ei olisi päässyt esiin. Edelleenkin olemme vakuuttuneita siitä, että ilman laajaa yhteistyötä vaihtoehtoista politiikkaa nykymenolle tuskin voidaan kehittää. Ennakkoehdoitta olemme valmiit käymään keskusteluja yhteistyöstä KTP:n ja SKP:n kanssa.

Johtopäätös

Jos SKP ja KTP eivät olisi päättäneet heittää STP:tä ulos vaaliliiton nimenmuutoksella, olisimme todennäköisesti saaneet puolueisiin kytkemättömällä eli Edistysmielisen osuustoiminnan listalla enemmän ääniä, kuin puoluelistoilla, mikä olisi voinut tuoda meille 3 edustajapaikkaa. Jos kommunistiset puolueet välttämättä halusivat olla puoluetunnuksilla vaaleissa, kieltäytyminen tämän vuoksi vaaliliitosta kanssamme oli turhaa: puolueet olisivat hoitaneet tiedotuksensa niin kuin lystäävät, eikä vaaliliitto olisi puolueiden imagoa mitenkään haitannut. Vaaliliitossa olisimme saaneet 2 paikkaa eli - Yrjö Hakasen seuraksi - olisi meidän listaltamme mennyt läpi Anna Nevalainen.

Eli jos SKP:n ja KTP:n tavoite vaalissa oli kiusanteko muille yhteisen vaaliohjelman hyväksyneille eli STP:lle, tavoite onnistui. Jos taas haluttiin edistää edistysmielisen osuustoiminnan tavoitteita, tuloksena oli epäonnistuminen.

Uskomme, että saimme arvokasta kokemusta uusliberalismin vastaisen rakentamisesta; uskomme ja toivomme, että tämä muistetaan kesällä, kun solmimme kuntavaalien vaaliliittoja eri paikkakunnilla. Yhteistyö on voimaa!

Kiitos vielä kaikille listamme ehdokkaille vaalityöstä.

FIDEL


Minä katselen hopeanhohtoista,
barettipäistä rintakuvaasi
kirjoituspöydälläni.
Ainoaa näkemääni veistosta sinusta.
Hankittu joskus Leningradista.

Minä kuulin ja näin
Ciego de Avilassa kerran,
kuinka älysi
säihkyi ja salamoi.

Sinä – marxilainen Mooses
johdatit kansasi luvattuun maahan
lävitse riehuvien hurrikaanien,
jenkki-imperialismin kostoniskujen.

Sinä lähetit 10 lääkäridivisioonaa
kolmanteen maailmaan
taistelemaan
kuolemaa ja tauteja vastaan.

Sinun johdollasi
kymmenet tuhannet
afrikkalaiset ja amerikkalaiset
saivat ilmaisen koulutuksen.

Sosialistisen leirin hajottua
sinut toivotettiin helvettiin.
Vallankumous saarellasi
selvisi kuin sisiliskon häntä.
Kohosi uudelleen siivilleen,
rynnisti krokotiilinä eteenpäin.

Mieluummin jaettu köyhyys,
ja kansan solidaarisuus
kuin harvojen ylellisyys.

Myrskylintu on liitänyt merelle.
Saaren vallankumous on kasvattanut
kaikkialle Latinalaiseen Amerikkaan
miljoonia pieniä myrskylintuja.


Fidelin elämäntyötä kunnioittaen
Matti Laitinen

Suomen Työväenpuolue – esikuvana SKDL

Uuden puolueen perustaminen on haastava ja vaikea tehtävä. Suomalaisen yhteiskunnan ja koko maailman nopea kapitalistinen globalisoituminen tekee puolueen perustamisen kuitenkin välttämättömäksi. Sosialismin romahtamisen jälkeen palkkatyöväestö, alemman tason virkamiehet ja toimihenkilöt, sosiaalisten palvelujen varassa elävät ihmiset, eläkeläiset, nuoret ja ennen kaikkea lapset ovat olleet vailla turvaa ja tulevaisuuden näkymiä.

Suomen valtiokoneisto ja puoluejärjestelmä on kauttaaltaan mukautunut globalisoituneen kapitalismin asettamiin ehtoihin niin, että valtaosan Suomen kansalaisista on jäänyt pääomien, monopolien, yritysten sekä EU:n ja Suomen virkakoneistojen jalkoihin. Kaikkein raastavinta on ollut havaita, että vasemmistolainen työväenliike on ollut hajaantuneena pieniin ja avuttomiin ryhmiin vuosikymmenten ajan. On tullut aika koota vasemmalla oleva väki yhteen. Suomen Työväenpuolueen perustaminen on päättäväinen askel tähän suuntaan.

Uuden puolueen tärkeimmät kysymykset ovat, mistä näkökulmasta se tulee maailmaa katselemaan, mikä on sen arvojärjestelmä ja miten organisoituneena se tulee tavoitteitaan toteuttamaan. Suomen Työväenpuolueen (STP) tulee katsella maailmaa nimensä mukaisesti työväenluokan näkökulmasta, ja toimia myös sen mukaisesti. Työväenluokalla tarkoitan historiallisen luokkakehityksen lopputuloksena syntynyttä väestöryhmää, joka on taloudellisten pääomien, peruskoulua korkeamman koulutuksen ja yhteiskunnallisten valtaroolien ulkopuolella. Nämä kolme pääoman ryhmää (taloudellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma) välittävät yhteiskunnan ikuista luontosuhdetta. Ne toimivat myös yhteiskunnallisen luokkajaon perusteena ja luokkateorian kriteerinä. Sekä luonnon sietokyky että yhteiskunnan sosiaalinen rakenne on jo nyt luokkakehityksen seurauksena katastrofin partaalla. Luokkakehityksen moottorina toimivat taloudellisten pääomien kasaantumisen ja keskittymisen lait.

Taloudellisen pääoman vaikutuksesta myös kulttuuripääoma ja sosiaalinen pääoma kasautuvat ja keskittyvät kansan ulottumattomiin. Tällä hetkellä vielä toimintaa harjoittavat pienyrittäjät, työttömäksi jäänet korkeasti koulutetut ihmiset, sekä virkakoneiston suoritusportaassa työskentelevät pienipalkkaiset virkamiehet ja toimihenkilöt ovat saman luokkakehityksen alaisia, kuin työväenluokkaan kuuluneet ihmiset ovat aikanaan olleet. Heitä odottaa sama kohtalo työväenluokan kanssa, ja sen vuoksi myös heidän taloudelliset ja poliittiset etunsa yhtenevät.

Ehkä tärkein kaikkia palkansaajia ja palkatta jääviä ihmisiä yhdistävä näkökohta on työväenluokan jäsenten yhdenvertaisuuteen perustuva arvomaailma. Sen sisältönä on pyrkiä palauttamaan taloudellinen päätösvalta, kulttuuriperinnön haltuunotto ja yhteiskunnan ohjausvalta tasa-arvoisesti jokaisen ihmisen ulottuville kaikkialla maailmassa. Tämä arvomaailma antaa inhimillistä sisältöä ja yhteiskunnallista aktiivisuutta kaikille niille ihmisille, jotka haluavat ohjata ihmiskunnan kehitystä kohti tasa-arvoisia, oikeudenmukaisia ja pysyvään rauhaan perustuvia yhteiskuntia.

STP pitää historiallisena esikuvanaan v. 1945 perustettua ja 1980-luvun lopulla elävänä haudattua Suomen Kansan Demokraattista Liittoa (SKDL), sillä erotuksella, että mikään ryhmä tai organisaatio ei voisi esiintyä sen sisällä itseoikeutettuna johtavana voimana, kuten SKDL:ssa vielä tapahtui. STP:n jäseneksi voisi liittyä yksityiset jäsenet, yhdistykset ja organisaatiot. Niiden edustus määräytyisi jäsenyhdistysten koon mukaan. Sama koskisi myös jäsenyhdistysten suorittamaa jäsenmaksua. STP: n jäseneksi voisivat liittyä kaikki yksityiset henkilöt, yhdistykset ja organisaatiot, jotka hyväksyvät STP: n periaateohjelman ja säännöt. STP toimisi täysin avoimesti kaikissa tilanteissa kaikilta osiltaan. Sillä ei olisi salaisuuksia. STP:n tulisi olla eräänlainen miniatyyrikuva tulevaisuuden yhteiskunnasta.

Tällaisena STP olisi poikkeus olemassa olevien puolueiden joukossa. Luulen, että vain tällainen puolue voisi kerätä yhteen Suomen vasemmistolaiset henkilöt, ryhmät ja puolueet ja saada myös kansalaisten tuen toiminnalleen. Juuri näin SKDL teki aikanaan. Tällaista Työväenpuoluetta voisi nimittää antikapitalistiseksi puolueeksi, jonka sisällä erilaiset sosialismin mallit kilpailisivat keskenään etsien parasta tulevaisuuden yhteiskuntajärjestystä.

Heikki Typpö
Kansan ääni 05/07

Vaihtoehto kaupan keskittämiselle

Osuusliike HOK-Elannon vaalit käydään 22.2.–7.3.2008. HOK-Elanto syntyi Helsingin Osuuskaupan ja Osuusliike Elannon yhdistämisen tuloksena. Aiemmin monet meistä keskittivät ostoja Elantoon. Elannon kaupallisuutta painottanut johto ei antanut arvoa tälle sitoutumiselle. Se unohti, että työväen osuuskuntien tarkoitus oli tuottaa kuluttajille hyviä ja hinnaltaan edullisia tuotteita sekä tukea työväenliikettä. Monet kysyvät, kannattaako vaikuttaa HOK-Elannossa? Kannattaako äänestää?

Käytä valtaasi HOK-Elannon vaaleissa. Suomen Työväenpuolueen ja pienituloisten asiakkaiden ehdokkaat tarjoavat vaaleissa vaikuttamisen väylän niille, joiden mielestä kaupan keskittäminen yhä isompiin yksiköihin on väärä suunta. Tämän listan kautta vaikuttavat ne, jotka haluavat torjua osuustoiminnallisten ja yhteiskunnallisten toimintojen yksityistämisen ja lopettamisen.

Tulee estää kehitys, joka johtaa lähikaupan palvelujen karsimiseen. Lähikaupan palveluja on laajennettava ja monipuolistettava. Kaupan keskittämisestä suuriin hypermarketteihin ja etäälle asuinalueista on luovuttava.

Jäsenetuja on parannettava. Ostohyvitysjärjestelmää on kehitettävä niin, että työttömät, opiskelijat ja muut vähävaraiset hyötyvät siitä nykyistä enemmän.

Osuusliikkeen tulee olla edelläkävijä työntekijöiden ja ay-liikkeen oikeuksien ja vaikutusmahdollisuuksien kehittämisessä.
Työntekijöiden tulee saada valita edustajansa osuusliikkeen kaikkiin hallintoelimiin, myös hallitukseen. Myymälöiden ja muiden yksiköiden itsenäisyyttä tulee lisätä.

Pätkätöiden sijasta on lisättävä normaaleja kokoaikaisia työpaikkoja.
Kaikille työntekijöille on taattava vähintään 4 tunnin yhtäjaksoinen työ samassa työpaikassa. Toisaalta on ryhdyttävä kokeilemaan työajan lyhentämistä ansiotasoa alentamatta esimerkiksi 6+6 tunnin työaikamallilla. Palkkahaitaria on kavennettava nostamalla pieni- ja keskituloisten työntekijöiden palkkoja.

Osuusliikkeen toimintaa tulee kehittää ekologisesti kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tämä merkitsee lähikaupan kehittämisen ohella koko myymäläverkoston rakentamista niin, että joukkoliikenneyhteydet ovat hyvät eikä asiakkaiden ja työntekijöiden tarvitse turvautua yksityisautoihin. Osuusliikkeen on edistettävä terveellisten kotimaisten elintarvikkeiden ja luomutuotteiden saatavuutta, materiaalien kierrätystä ja energian säästöä.

HOK-Elanto ei voi suosia ydinvoimaa energiavaihtoehtona. Kehitysmaakauppojen ja kehitysmaiden osuustoiminnallisten tuottajien kanssa on kehitettävä reilua ja suoraa kauppaa ohi ylikansallisten suuryhtiöiden. Osuustoiminnallisen liikkeen kansainvälistä yhteistyötä on kehitettävä vaihtoehtona ylikansallisten yhtiöiden vallan kasvulle.

Osuusliikkeen tulee omassa toiminnassaan torjua kaikenlainen rasismi ja muu syrjintä. Osuusliikkeen hankinnoissa tulee olla takeet siitä, että tuotteiden valmistuksessa ei käytetä lapsityövoimaa eikä poljeta työntekijöiden oikeuksia.

Osuusliikkeen jäsenten vaaleilla valitseman edustajiston todellista päätösvaltaa on lisättävä niin osuusliikkeen kuin sen hallitsemien yritysten johtamisessa. Helsingin Osuuskauppa Elantoa ei saa muuttaa osakeyhtiöksi, jossa päätösvalta olisi jäsenten sijasta suuromistajilla.

HOK-Elannon tulee olla itsenäinen myös suhteissa S-ryhmään.
Osuustoiminnan kehittäminen myös tuotannossa on tärkeää, jotta kaupan kehitystä eivät määrää suuret kansainväliset yhtiöt.

HOK-Elannon pitää kehittää hyvät yhteistyösuhteet Tradekaan ja pidättäytyä tukemasta hankkeita, jotka tähtäävät Tradekan itsenäisen toiminnan lopettamiseen.

Helsingin Osuuskauppa Elannon edustajiston vaalissa on kyse osuusliikkeen suunnasta. Jokainen ääni työväen ja edistysmielisen osuustoiminnan periaatteiden puolesta on tärkeä!

Kansan ääni –lehti 6/2007

SUOMEN TYÖVÄENPUOLUE STP-FINLANDS ARBETARPARTI FAP

Periaateohjelma (hahmotelma)

1. Tarkoitus

Suomen Työväenpuolue STP on yhteistyöjärjestö, joka yhdistää riveihinsä ja toimintaan työtätekeviä palkansaajia, toimihenkilöitä, työtätekeviä viljelijöitä, yrittäjiä ja muita työtätekeviä kansankerroksia sekä opiskelevaa ja koulua käyvää nuorisoa, työttömiä, eläkeläisiä sekä kulttuuri- ja tiedeväkeä. Suomen työväenpuolue katsoo, että tämä maamme työtätekevä kansanosa muodostaa tänään kansamme suuren enemmistön. Se saa pääasiallisen toimeentulon palkkatyöllä, jolla luodaan perusta hyvinvoinnille.
Suomen työväenpuolueen tehtävänä on tämän työtätekevän kansanosan yhteiskunnallisten, sosiaalisten, taloudellisten, demokraattisten ja kaikkien kokonaisvaltaisten etujen puolustaminen suurten pääomien pienen omistajaryhmän pohjatonta ja työväen kustannuksella tapahtuvaa voitontavoittelua vastaan.

2. Nykytilanne

Globaali markkinatalous ja siihen liittyvä uusoikeistolainen talous- ja yhteiskuntapolitiikka ovat saaneet liian suuren vallan, jolle tänään ei ole vastavoimaa. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä työväenliike oli voimakas. Se kykeni pakottamaan pääomapiirit nykyistä oikeudenmukaisempaan tulonjakoon. Tämän politiikan tuloksena rakennettiin se hyvinvointiyhteiskunta, joka turvasi lasten-, vanhusten-, ja terveydenhoidon, koulutuksen, työllisyyden, perusturvan ja muut hyvinvointiyhteiskunnan elementit.
Yhteiskuntapolitiikan oikeistolaistumisen ja yhteiskuntarakenteen muutoksen tuloksena perinteinen työväestö, joka työllään oli luonut hyvinvointiyhteiskunnan edellytykset, sai väistyä. Tässä murrosvaiheessa ei työtätekevän kansanosan piiristä ole vielä löytynyt sitä vastavoimaa, joka kykenee puolustamaan työväenliikkeen saavutuksia. Kansallinen ja ylikansallinen pääoma kykeni 80- luvulta lähtien toteuttamaan kovaa uusoikeistolaista yhteiskunta- ja talouspolitiikkaa. Se on merkinnyt tuloerojen kasvua, perusturvan heikentämistä, julkisen omaisuuden yksityistämistä ja hyvinvointiyhteiskunnan saavutusten purkamista. Oikeistolaistunut työväenliike ei ole halunnut estää väestön kurjistumista.
Myös Suomessa perinteinen oikeistolaistunut työväenliike turvatakseen asemansa yhteiskunnan hioerarkiassa ja välttääkseen itselleen epätasaista törmäyskurssia markkinavoimien kanssa on mukautunut toteuttamaan globaalien pääomapiirien kovaa uusoikeistolaista yhteiskunta- ja talouspolitiikkaa. Euroopassa sitä johtaa Euroopan Unioni. Yhdessäkään EU:n jäsenvaltiossa ei parlamenttitasolla toimi merkittävää oppositiota tätä suurpääoman politiikkaa vastaan. Suomessa, kuten muuallakin, puoluetukien, virkapaikkojen ja muiden rahavirtojen avulla poliitikot sekä monet kansalaisjärjestöt ja ay-liike on alistettu suurpääoman etujen puolustajiksi.
Kaikesta tästä seuraa, että vastavoima kurjistamiselle voi nousta ainoastaan palkkatyöläisten piiristä, niistä, jotka eivät omista tuotantopääomaa ja joilla ei ole minkäänlaista taloudellista tai poliittista asemaa menetettävänään. Vastavoimaan kokoaa Suomen työväenpuolue – STP!

3. Suomen Työväenpuolue STP on yhteistyöjärjestö

Suomessa on lukuisia pieniä työläisten etuja ajavia ryhmiä ja puolueita, mutta yksin ne eivät kykene muuttamaan suurpääomaa palvelevaa talous- ja yhteiskuntapolitiikan. Siihen tarvitaan työtätekevä kansa. Suomen Työväenpuolue kokoaa yhteen ja yhteisten poliittisten tavoitteiden taakse työväen etuja ja omia erityistavoitteitaan ajavia järjestöjä, yhteisöjä ja yksityisiä kansalaisia. Suomen Työväenpuolueessa ne määrittelevät yhteisen toimintalinjan ja tavoitteet, jotka palvelevat kansan hyvinvointia, turvallisuutta ja tulevaisuutta ylikansallista suurpääomaa vastaan. Suomen Työväenpuolue pitää lähtökohtanaan, että sen toimintaan osallistuvat yksityiset kansalaiset, järjestöt ja yhteisöt säilyttävät yhteisestä poliittisesta tavoitteestaan huolimatta aatteellisen, toiminnallisen ja järjestöllisen itsenäisyytensä
Suomen työväenpuolue määrittelee yhteiset tavoitteet yksimielisesti. Se merkitsee, että STP ei hyväksy riveihinsä äärioikeistolaisia, nationalistisia, rasistisia eikä etnistä syrjintää suosivia ryhmiä.

4. Puolueen yleiset tavoitteet

Kova uusoikeistolainen yhteiskunta- ja talouspolitiikka on synnyttänyt suuria kansallisella ja globaalilla tasolla ilmeneviä ongelmia: tuloerojen kasvu, krooninen työttömyys ja pätkätyöt ja lisääntyvän köyhyyden sekä terveydenhuollon, koulutuksen, julkisen liikenteen yms. leikkaukset. Oikeistolaisuus hyväksyy hallitsematon markkinavoimien kasvun, joka luo rikkautta yhtäällä ja kurjuutta toisaalla. Se on synnyttänyt välinpitämättömyyden paitsi koko ihmiskunnan myös ekosysteemin suhteen.
Hallitsematon talouskasvu on aiheuttanut kasvihuone- yms. päästöjen lisääntymisen. Ilmaston lämpeneminen ja epätavalliset sääilmiöt ovat ihmisten hyvinvoinnille todellinen uhka. Tähän liittyvät myös pandemian kaltaiset ihmiskunnan terveyteen liittyvät monet uhat.
Suomen Työväenpuolue katsoo, että kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ne ovat yhteiskuntakehityksen kysymyksiä ja ne myös ratkaistaan yhteiskunnallisella toiminnalla. Suomen työväenpuolue katsoo, että näitä ongelmia eivät ratkaise markkinavoimat, vaan yhteiskunnallinen sääntely kansan ehdoilla. Suomen työväenpuolueelle näiden ongelmien korjaamien on yhdenvertainen tasa-arvon ja sosiaalisten sekä taloudellisten ongelmien kanssa.

5. Voittoja leikattava hyvinvoinnin ja turvallisuuden hyväksi

Suomen Työväenpuolueen perustavoite on muuttaa nykyinen oikeistolaisen talous- ja yhteiskuntapolitiikan suuntaa. Tulonjakoa ja rahavirtoja on yhteiskunnan toimesta säädeltävä. Se vaatii, että samassa suhteessa, kun työn tuottavuus kasvaa, niin samassa suhteessa myös koko väestön tulojen pitää kasvaa. Se taas edellyttää, että voittoja leikataan ja pääomien maastavientiä rajoitetaan. Siten voidaan synnyttään uusia työpaikkoja. Katsomme, että samassa suhteessa, kun työn tuottavuuden kohoaminen ja tuotannon automatisointi toisaalta luovat uutta arvoa ja samalla vähentävät työpaikkoja tuotannosta, niin samalla syntyy tarve luoda uusia työpaikkoja yhteiskunnan niille alueille, jotka kehittävät ja ylläpitävät ihmistä vastaamaan yhteiskunnan lisääntyneisiin tarpeisiin. Syntyy tarve luoda työtä terveydenhuollon, opetuksen, tutkimuksen, asumisen, julkisen liikenteen, ympäristön suojelun yms. tehtävien hoitamiseen. Työpaikkoja synnytetään aloille ja alueille, jotka hyödyttävät yhteiskuntaa pitkällä tähtäimellä ja edistävät ihmisten kaikinpuolista hyvinvointia. Sen sijaan, että nämä lisääntyvät tarpeet jätetään nyky- yhteiskunnassa huomiotta, katsoo STP, että tuotannon piirissä syntyneitä voittoja tulee leikata näiden tehtävien toteuttamiseen.
Suomen Työväenpuolueen tavoitteena on muuttaa talouspolitiikan suuntaa maan talouden omavaraisuuden parantamiseksi. Tavoitteena on täystyöllisyyden, palvelujen kehittäminen, oikeudenmukainen tulonjako ja ekologinen turvallisuus.

6. Demokratian palauttaminen

Suomen Työväenpuolue katsoo, että EU toteuttaa kansan tahtoa kysymättä kovaa uusoikeistolaista yhteiskuntapolitiikkaa ja vaatii, että kaikkien on se hyväksyttävä. Kuusikymmentä vuotta Eduskunta ja puolueet saivat itsenäisesti päättää maan asioista. Kuusikymmentä vuotta kansa voi äänestämisellä vaikuttaa asioiden kulkuun. Tänään vaihtoehtojen puuttumisen vuoksi äänestämällä ei asioita voida muuttaa. Tänään ylikansallisen suurpääoman valta on kansallisvaltioiden päätösvallan yläpuolella. Suomen työväenpuolue ajaa irrottautumista nykyisestä suurpääoman hallitsemasta EU:sta. Suomen Työväenpuolue edellyttää, että päätösvalta ja äänioikeudella vaikuttaminen on palautettava kansalle ja sen valitsemalla eduskunnalle.
Suomen työväenpuolueen tavoitteena on luoda edellytykset todelliselle, rahasta riippumattomalle demokratialle.

7. Turvallisuus ja ympäristön hyvinvointi

Suomen Työväenpuolue katsoo, että kansantalouden tuotannon on edistettävä ympäristön puhtauden paranemista. Se kuuluu osana ihmisten elämään, kansalaisten toimeentuloon, elintasoon ja turvallisuuteen. Tarpeetonta kerskakulutusta voidaan rajoittaa. Ihmisen hyvinvoinnin kasvu on turvattava ekosysteemiä vahingoittamatta.
Suomen Työväenpuolue katsoo, että samalla kun kansalle kuuluu taloudellinen, aineellinen hyvinvointi, sille kuuluu myös fyysinen koskemattomuus ja turvallinen elämä ilman ympäristökatastrofin, väkivallan ja sodan vaaraa. Turvattu tulevaisuus merkitsee, että saastuttaminen ja luonnon tuhoaminen lopetetaan. Siksi on kehitettävä parempia, suljettuja tuotantoprosesseja sekä käytettävä uusiutuvia energiamuotoja. Elämän varmuudesta ja laadusta tulee synnyttää uusi elintason mittari ja aineellinen kasvu on hyväksyttävää kun se palvelee tätä tavoitetta.


8. Rauhan puolesta sotaa vastaan

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi pysytteli suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella, puolueettomana maana. Suomen liityttyä (de facto) Euroopan Unioniin tilanne on vähin erin muuttunut. Yhä useammin EU:sta puhutaan ikään kuin se olisi jo yksi suurvalloista. Puhutaan yhteisestä puolustuksesta, kriisinhallinnasta, nopean toiminnan joukoista eli militarisoitumisesta väistämättömyytenä. Sillä ja EU:n jäsenyydellä Suomi on liitetty osalliseksi suurvaltojen eturistiriitoihin.
Maailma militarisoituu kiihtyvällä vauhdilla. Eri puolilla maailmaa käydään jatkuvia imperialistisia sotia maailman raaka-aineiden ja energiavarojen hallinnasta, jopa omistuksesta. Näissä sodissa, kuten kaikissa sodissa, uhreina ovat työ- ja siviiliväestön osalle.
Tänään uusien pehmeiden kemiallisten, biologisten ja kovien materiaalien asekehittely toimii täydellä teholla. Köyhdytetyllä uraanilla vahvistettuja ja aikaisempaa tehokkaampia aseita on jo käytetty ainakin Balkanilla, Afganistanissa ja Irakissa. Uusia ennen tuntemattomia aseita on käytetty myös Libanonia vastaan. Jo ensimmäisessä Irakin sodassa käytettyjen matala-aktiivisten ydinaseiden jäämät ovat aiheuttaneet syöpäkuolleisuuden merkittävän kasvun ja epämuodostuneina syntyneiden määrä moninkertaistui. Kukaan ei vielä tiedä kuinka paljon matala-aktiivista uraani on aseilla kylvetty Irakin maaperään, eikä kukaan tiedä montako tuhatta, kymmentätuhatta tai sataatuhatta vielä joutuu sen uhriksi. Se kuitenkin tiedetään, että matala-aktiivisen uraanin puoliutumisaika on tuhansia vuosia.
Suomen työväenpuolue katsoo, että täysimittaisen ydinsodan sekä kemiallisten ja biologisten aseiden käytön vaara on todellinen. Siksi puolue edellyttää, että kaikki kemialliset, biologiset ja ydinaseet on hävitettävä ja niiden kehittely kiellettävä.
Suomen työväenpuolue katsoo, että Suomen on heti radikaalisti supistettava asehankintojaan, pysyttävä NATON ja suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella.

9. Suomen työväenpuolueen toiminta- alue, kansallinen ja kansainvälinen

Suomen työväenpuolue on nimensä mukaan työväestön puolue, joka toimii myös nuorten ja ikääntyneen väestön etujen puolesta. Toteuttaakseen tavoitteensa puolue toimii kaikilla politiikan alueille. Se pyrkii eduskuntaan, kuntien ja kaupunkien valtuustoihin ja kaikkialle, jossa voidaan vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.
Suomen työväenpuolue katsoo, että nykyisessä yhteiskunnassa ne eivät kuitenkaan riitä. Vaikuttamisen tärkeän osan muodostavat lukuisat kansalaisjärjestöt ja niistä tulevat aloitteet sekä päätöksentekijöiden ulkoparlamentaarinen painostus.
Suomen työväenpuolue on demokraattisten järjestöjen liitto, jolla on yhteisesti hyväksytyt tavoitteet. Suomen työväenpuolueen piirissä toimivilla järjestöillä ja yhteisöillä on myös omia yksilöllisiä tavoitteita, mutta ne eivät voi olla sovittamattomassa ristiriidassa STP:n tavoitteiden kanssa.
Ihmisten hyvinvointi voi kehittyä vain sen kautta, että myös kansainvälisesti löytyy liikettä, joka ajaa samoja tavoitteita. Siksi STP:n toiminta-alueena on yhteistyö kansainvälisellä tasolla samoja arvoja edustavien järjestöjen ja tahojen kanssa.
Suomen työväenpuolueen tavoitteet ovat osa sitä kansainvälisyyttä, joka ei hyväksy minkäänlaista, ei poliittista, taloudellista eikä sotilaallista, toisen maan alistamista toisen yksipuoliseen tahtoon.

Yhteistyön ja yhteisrintaman rakentaminen on avainkysymys


UPM ilmoitti keväällä vähentävänsä 3 000 työpaikkaa Suomesta ja sulkemalla maineikkaan Voikkaan paperitehtaan. Fortum on vähentänyt henkilöstöä saman verran ja on nostanut sähkön hintaa 35 %. Molemmat yhtiöt ovat toimillaan kartuttaneet johdon optioita, jotka rahat on ulosmitattu irtisanottujen palkoista ja sähkön hinnan korotuksilla ulosmittaamalla pienet eläkkeiden, työttömyyspäivärahojen ja opintotukien korotukset herrojen taskuihin. Molemmat tapahtumat kertovat räikeästä vääryydestä tämän päivän Suomessa. Tämä vääryyden vahvistaa rikkailta poistettu varallisuusvero.

Maailman tasolla pääoman valta on kasvanut. Rikkaimpien osuus maailman tuloista ja varallisuudesta kasvaa. Palkkojen osuus kansantulosta on alentunut Suomessa, muttei vain Suomessa vaan yleisesti perinteisissä teollisuusmaissa.

Globalisaatio jakaa työpaikat maailmanlaajuisesti uudelleen hävittäen niitä yhtäällä ja synnyttäen toisaalla siellä missä voitot ovat suurimmat, palkat pienimmät ja työehdot heikoimmat. Pääomien vapaa liikkuvuus mahdollistaa lähdön sieltä, missä työntekijät puolustavat oikeuksiaan ja siirtymisen sinne, missä voittojen saalistus on mahdollista.

Suomi on ollut tässä kehityksessä häviäjä. Se näkyy katkuvana massatyöttömyytenä ja työntekijöiden aseman ja työehtojen heikentymisenä. 10 vuodessa suomalaisten yritysten ulkomailla olevien työpaikkojen määrä on lisääntynyt yli 150 000:lla eli yli kaksinkertaiseksi nyt jo yli 300 000 työpaikkaan. Suomalaisella työllä hankittu raha virtaa maasta monin eri tavoin. Otettaessa euro käyttöön, luvattiin päinvastaista, investointeja Suomeen. Jo silloin tiesimme, että tämä ei ole totta.

Samaan aikaan suomalaisten suuryritysten omistus on liukunut ulkomaisiin käsiin.

Suomen kansantalouden kannalta suurena vaaratekijänä on, että pörssiyritysten omistuksesta puolet ei ole enää Suomessa. Keskeisissä suuryrityksissä ulkomainen omistus on hallitseva. Pääoman ja työpaikkojen lähdön ohella suurena vaarana on pääkonttorien lähtö, kun uudet omistajat niin haluavat. Nordea jo siirtää pääkonttorinsa Ruotsiin. Elqoteq kaavailee konttorinsa siirtämistä esimerkiksi Unkariin. Vikingin ja Siljan pääkonttorit ovat vielä toistaiseksi olleet Suomessa verohelpotusten takia. Vaikeus onkin, että kun pääkonttorit lähtevät, Suomi menettää niiden maksamat yhtiöverot ja paljon muita tuloja. Pääomapiirit vaativat yhtä uusia vero- ja muita etuja käyttäen hyväksi uhkausta lähteä maasta, jos tahtoon ei suostuta. Kuudennen ydinvoimalan vaatimus on yksi tällainen asia. Ei ole kyse siitä, onko se tarpeen ja onko vaihtoehtoja, vaan painostuksesta, jossa uhkauksena on pääoman lähtö, jos vaatimuksiin ei suostuta. Kansainväliset kaivosyhtiöt puolestaan tekevät valtauksiaan jo suomalaisten kotien pihoilla aikomuksenaan viedä Suomen maaperän rikkaudet käsistämme.

Olemme huonon politiikan seurauksena ajautuneet tilanteeseen, jossa päätösvalta karkaa kansan ja kansan valitsemien päättäjien ulottumattomiin. Kansa syrjäytetään omissa asioissa päättämisestä. Sen seurauksena päätökset eivät ole kansan edun ja oikeustajun mukaisia.

Päätösvallan karkaaminen koskee päätösvallan kaikkia tasoja. Taloudellinen valta siirtyy muualta kuin Suomesta johdettujen globaalitasolla toimivien suuryritysten käsiin. Hallituksen piirissä kaavaillaan, että EU:n perustuslaki hyväksyttäisiin Suomen eduskunnassa EU-puheenjohtajakauden edellä. Se merkitsee Suomen itsenäisyydestä ja täysvaltaisuudesta luopumisen sinetöimistä. Emme saa enää päättää omista asioistamme myöskään valtiollisella tasolla emmekä niissä asioissa, jotka ovat kansalaisia lähellä ja kansalaisille tärkeitä.

On kyse vastuun pakoilusta kansalaisilla tärkeissä kysymyksissä, kun useat tahot Suomessa ajavat Suomea sotilasliitto-NATO:n jäseneksi. Uhkat eivät ole luonteeltaan sotilaallisia. Suurin turvallisuusuhka koskee oikeuttamme päättää asioistamme Suomessa ja työn ja toimeentulon turvaa sekä ympäristöön kohdistuvia uhkia. Suuri turvallisuusuhka koskee työsuhdeturvaa. Joka kuukausi irtisanotaan tuotannollis-taloudellista ja vastaavista syistä 2000 työntekijää. Vuodessa se merkitsee noin 25 000 työntekijää ja laman aikana ja sen jälkeen puolta miljoonaa irtisanomista, joista osa on kohdistunut samaan henkilöön useammin kuin kerran. Irtisanomiset ja työpaikan menettämisen uhka on tehokas kurinpidollinen keino, jota käyttämällä pehmennetään ammattiyhdistysliikettä nykyisessä Euro-Suomessa. Samoin maailmanlaajuisesti suurimmat turvallisuusuhkat koskevat ihmisten oikeutta työhön ja toimeentuloon ja sosiaalisia ongelmia, nälkää, köyhyyttä, kuivuutta ja muita ympäristöongelmia sekä eriarvoisuuden lisääntymistä. Niihin pitää hakea ratkaisuja ja poistaa konfliktien sen sijaan, että lisätään sotilaallista varustelua ja käytetään imperialistista uhkaamista, painostamista ja alistamista.

Me olemme samanlaisessa tienhaarassa kuin työväenliike 100 vuotta sitten: haluammeko valita paremman vai huonomman tulevaisuuden. Työväenliike halusi valita paremman tulevaisuuden. Valinta johti toimintaan, jolla saavutettiin paljon myönteisiä tuloksia. Sotia ei kumminkaan kyetty estämään ja tuli myös paljon epäonnistumisia. Kaikesta siitä meidän on tarpeen ammentaa kokemusta.

Kaikkein tärkein kysymys vaikuttamisessa on kysymys yhteisrintaman rakentamisesta.

Yhtenäistä kansaa ei voi voittaa, lauloivat chileläiset. Ranskan nuoret ja ammattiyhdistysliike kaatoivat katumielenosituksin hallituksen yritykset jatkaa irtisanomissuojan heikentämistä lakkauttamalla nuorten irtisanomissuoja kahden vuoden ajaksi. Italian ammattiyhdistysliike kaatoi yrityksen heikentää irtisanomissuojaa Berlusconin esityksellä, että irtisanottua ei tarvitse palkata takaisin, jos pian irtisanomisen jälkeen otetaan lisää henkilökuntaa. Hallituksen esitys kaadettiin lakkoliikkeellä, jossa kukin ammattiliitto oli vuoron perään päivän lakossa kunnes hallitus joutui perääntymään. Nepalin katumielenosoituksien tuloksena kuningas joutui palauttamaan parlamentin vallan. Venezuelassa ja muualla Etelä- ja Keski-Amerikassa kansan tuki muutokselle on avannut mahdollisuuden luoda maiden yhteistyöryhmittymä, joka ei enää olisi alisteinen yhdysvaltalaiselle pääomalle.

Suomessa yhteisen rintaman rakentaminen on kohdannut monia vaikeuksia alkaen siitä, kun SKDL meni hajalle. Kaikkein suurin kynnys yhteisrintaman rakentamisessa on siinä, osaammeko riittävästi kunnioittaa erilaisia mielipiteitä. Jos pakotetaan kaikki olemaan samaan mieltä käytännössä kaikista kysymyksistä, yhteistä voimaa ei kyetä rakentamaan eikä muutosta aikaansaamaan. On tärkeä keskittää yhteinen vaatimusliike tärkeisiin pääkysymyksiin. Niitä ovat oikeus työhön, työsuhdeturvaan, toimeentuloon ja peruspalveluihin jokaiselle, yhteiskunnallisen tasa-arvon saavuttaminen ja oikeudenmukainen tulonjako. Yhteistä on kansanvallan ja Suomen täysivaltaisuuden turvaaminen, sotilaallisen liittoutumisen torjuminen ja yhteistyöhön rakentuvan ulkopolitiikan peruslinjan turvaaminen siten, että oikeutamme päättää omassa maassamme asioistamme ei loukata, vaan sitä kunnioitetaan, kuten kunnioitamme kaikkien kansojen oikeutta. Ympäristön pilaamisen pysäyttäminen kuuluu yhteisiin tavoitteisiin. Tärkeää on vääryyksien oikaiseminen ja oikeuden käytön riippumattomuus taloudellisesta ja poliittisesta eliitistä ja sen turvaaminen, että kansalaisille on tehty mahdolliseksi ajaa oikeuksiaan riippumattoman oikeusjärjestelmän kautta. Tavoitteissa ei lue sosialismi tai kommunismi, koska on tarve koota laajaa yhteisrintamaa, jossa sosialismia ja kommunismia kannattavat ja muulla tavalla näihin kysymyksiin suhtautuvat ovat tasavertaisessa yhteistyössä mukana ilman syrjintää mihinkään suuntaan. Tärkeää on, että nojataan kansan tahtoon laajoissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä ja edetään kansan tahdon mukaisella tavalla.

On tarpeen, että yhteiset tavoitteet konkretisoidaan yhdessä. Yhteistyössä mukana olevilla on silloin oikeus ajaa omia tavoitetaan erityiskysymyksissä eikä pelkästään oikeus vaan on tärkeä osa yhteisrintamaa, että mukana olevat saavat näkyvyyttä omille tavoitteilleen ja painotuksilleen.

On hyväksyttävää, että tällaisissa asioissa voi olla myös erilaisia näkemyksiä ilman, että jollain tavoin painostetaan yhdenmukaisuuteen.

Osassa tällaisia kysymyksiä yhteiset linja löytyvät ajan oloon yhteiskunnallisen keskustelun myötä. Kaikissa kysymyksissä näin ei tarvitse olla ja yhteistyössä mukana olevilla on oikeus esittää omia näkemyksiään silloin, kun ajetaan yhteisiä tavoitteita keskeisissä yhteisissä kysymyksissä. Jotta kyettäisiin kokoamaan yhteistä voimaa, yhteisrintamaa, keskeisissä yhteistyökysymyksissä, perusedellytys on, että ei edellytetä yksimielisyyttä kaikissa kysymyksissä, vaan erilaisuus nähdään myös arvokkaana yhteiskunnallisen kriittisen keskustelun edistämisessä. Painostusta yhdenmukaisuuteen ei saa olla, vaan mielipide ja näkemys on vapaa valinta ja siinä jokaisen oikeutta kunnioitetaan eikä tätä oikeutta rikota.

Tämä avainkysymys, joka mahdollistaa myöskin yhteistyöjärjestön aikaansaamisen yhteisten tavoitteiden ajamiseen. Jos tätä asia ei ymmärretä, yhteistyö ajautuu ennemmin tai myöhemmin karille niin kuin on monesti käynyt. Liian usein. Siksi ollaan hajallaan.

Suomen Työväen Puolue on eräs tapa alkaa rakentaa tällaisiin lähtökohtiin nojaavaan yhteistyöjärjestöä. Tarve tämän kaltaiseen etenemiseen on ilmeinen.

- Emme ole onnistuneet löytämään tapaa koota yhteistä voimaa ja tämän asian ratkaiseminen on avainkysymys, jotta päästäisiin eteenpäin ja ratkaisuihin Suomen kansan tulevaisuuden kannalta tärkeissä kysymyksissä.
- Kukaan ei oikeasti aja työläisten, toimihenkilöiden, kaupunkien ja maaseudun työtätekevien yrittäjien, työttömien, nuorten ja tavallisten eläkeläisten etuja, näin koetaan. Kun puhumme työväestä, ymmärrämme sen tällä tavoin laajasti koskemaan kaikkia, jotka hankkivat toimeentulonsa työllä, tai ovat hankkineet tai tulevat hankkimaan, mutta puolustaen myös niitä, jotka esimerkiksi terveydellisistä syistä tarvitsevat sosiaalista tukea elääkseen. Työn ymmärrämme tällöin kattavan niin suorittavan työn, palvelu- ja hoivatyön kuin tietotyönkin samoin kuin erilaisen luovan työn. Näin ymmärrettynä työväen puolue ajaa työväen ja kansan etua, joka asetetaan rahamaailman ja taloudellisen ja poliittisen eliitin etujen edelle.
- Ongelma liittyy eliitin irtautumiseen kansasta, taloudellisen ja poliittisen päätösvallan karkaamiseen kansalaisilta sekä siihen, että lähes kaikki haluavat olla yleispuolueita olematta kenenkään puolueita. Mm. sosiaalidemokraattinen puolue on halunnut muuttua yleispuolueeksi, mikä näkyy vaikkapa siinä, että Helsingin työväentalo ei ole enää nimeltään työväentalo ja sana työväen on muutenkin karsittu pois eri yhteyksistä ja on jäljellä enää lähinnä työväenyhdistysten nimissä.
- Nimellä Suomen Työväen Puolue liitämme liikkeen rakentamisen Suomen työväenliikkeen juuriin samalla kun rakennamme 2000-luvun tulevaisuutta.
- Tällä tavoin rakennettuna yhteisrintama voi olla yhteistä rintamaa kokoava laajasti yli nykyisten puoluerajojen ja murtaa esteet, joita nykyiset poliittiset raja-aidat asettavat muutoksen tielle.

Vuoden 2007 keväällä ovat seuraavat eduskuntavaalit. Näistä lähtökohdista olisi mahdollista rakentaa yhteistyötä myös näitä eduskuntavaaleja varten.

Nämä ovat haasteita keskustelulle. Onko tämä oikea tie työssä ja toiminnassa rauhan, kansanvallan, työn ja toimeentulon, ympäristöstä huolehtimisen ja kansojen oikeuksien kunnioittamiseen rakentuvan kansainvälisyyden puolesta vappuna 2006?


Helsingin Työväen Vappumarssiyhdistyksen vapputilaisuus
Kiasma 1.5.2006
Pekka Tiainen, valt.tri

Uusi työväenpuolue on vastaus nykyiselle politiikalle


Kansanvalta-ryhmä on hiljattain aloittanut keskustelun aiheesta, tarvitaanko Suomessa uusi työväenpuolue - Puolue, joka kykenisi yhdistämään maan edistykselliset voimat yhteisiksi näkemiensä tavoitteiden taakse. Näinä tavoitteina mainittakoon mm. Suomen irtaannuttaminen EU:n talutusnuorasta, monopolien vastainen taistelu, Suomen militarisoimisen estäminen, kansalaisia eriarvoistavan ja kurjistavan pääomakeskeisen politiikan kukistaminen jne. Edellä mainitut asiat ovat aina olleet yhteisiä nimittäjiä kaikille maamme edistyksellisille piireille, joskaan ne eivät vielä ole onnistuneet työväenliikettä yhdistämään taisteluun niitä vastaan. Erimielisyydet eri liikkeiden strategisissa ja taktisissa näkemyksissä - jopa erimielisyydet ideologisissa kysymyksissä - ovat onnistuneet pitämään järjestöt poissa yhteisen taistelutunnuksen ja lipun alta. Ehkäpä asiat eivät tähän asti ole olleet sellaisella mallilla, että työväenliike olisi ymmärtänyt ottaa neuvosta vaarin ja lyöttäytyä "käsi kätehen".

Tilanne Suomessa ja kansainvälisesti on kuitenkin tänään erittäin tulenarka ja kansamme enemmistöä kurjistava. Euroopan Unioni yrittää kovaa vauhtia muodostua militaristiseksi ja pääomien kontrolloimaksi voimaksi, Suomen rähmällään oleva eliitti ajaa alas työväenluokan vuosikymmeniä rakentamaa hyvinvointivaltiota ja kansainvälinen pääoma murskaa alleen Suomalaisen työn tulokset vieden tuotannon ja pääomat sinne, missä käsitteet "oikeus" ja "kohtuus" ovat löydettävissä vain sivistyssanakirjoista. Näissä olosuhteissa yhteistyön merkitys kasvaa entisestään.

Suomalaiset "työväenpuolueet" SDP ja Vasemmistoliitto ovat pelkkiä irvikuvia todellisista työväenpuolueista. Ne ovat aatteensa myyneet aikoja sitten - jos niillä sellaista nyt koskaan on ollutkaan. Vasemmistoliiton tuore kriisi on hyvä osoitus selkärangattomasta puolueesta, joka ei kykene vastaamaan kansan enemmistön toiveisiin ja tarpeisiin puhumattakaan niistä tarpeista, jotka liittyvät ideologiseen arvomaailmaan ja jämptiin luokkakantaisuuteen.

Koska Suomen ja Euroopan poliittinen elämä alkaa entistä enemmän muistuttaa villin lännen meininkiä, on työväenliikkeen aika katsoa totuutta silmiin ja ryhtyä toimeen, ennen kuin on liian myöhäistä.

Me tarvitsemme puolueen, joka turvaa voimansa edistyksellisiin periaatteisiin, Suomalaisen työväenliikkeen kunniakkaaseen perintöön, riippumattomuuteen, omavaraisuuteen ja luovuuteen. 2000-luvun kovenevassa mustavalkeassa poliittisessa myrskyssä meidän on kyettävä vastaamaan haasteeseen ja luotava puolue, joka kykenee keskustelemalla ratkaisemaan ongelmansa eikä sotkeennu sisäiseen jupinaan ja kaunaisuuteen.

Tovereiden on vihdoin ymmärrettävä, että useamman vuosikymmenen kyteneet kiistat on vihdoin haudattava ja ryhdyttävä taisteluun isäntämme, työväenluokan puolesta. Mm. Vasemmistoliiton sisäinen tilanne on tuonut päivänvaloon ne tahot, jotka myös ovat valmiita liittymään uuden taistelutunnuksen alle.

Meidän on rakennettava puolue, joka on kuin peilikuva kansasta. Puolue joka on suomalainen, mutta samalla kansainvälinen. Kommunistina jaan mielessäni varmasti lukuisten muiden ihmisten kanssa sen unelman, että jonain päivänä meillä on puolue, joka elää kansasta ja kansalle. Sellaisen puolueen, joka on jälkeensä jättänyt riidat ja hajaannukset ja käy eteenpäin yhteistyössä yhtenäisesti.

Vetoan kommunistina kaikkiin edistyksellisiin tovereihin, että he ymmärtäisivät tämän päivän todellisen tilanteen ja ryhtyisivät vastapainoksi luomaan uutta Työväenpuoluetta, joka ei kaadu ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa tielle. Tie tulee olemaan tuskainen ja rankka, mutta lyömällä viisaat päämme yhteen me teemme sen, mitä erikseen emme ole koskaan kyenneet.

Antti Siika-aho
Haapajärvi

Suomeen työväenpuolue?

Hyvät toverit!

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana maailman talousjärjestystä on muutettu ra-dikaalisti. Sosialistinen järjestelmä on pääosin lakkautettu. Samoin on lakkautettu kansallisvaltioiden kauppaa suojaava kansainvälinen tullijärjestelmä GATT. Molemmat muutokset on korvattu pääomien tavaroiden ja palvelusten vapaalla liikkumisella, vapaakaupalla, jonka toteuttaminen ja valvonta on luovutettu Maailman kauppajärjestölle, WTO:lle. Lisäksi Euroopassa sitä tukee ja valvoo Eta-sopimus sekä Euroopan Unioni, jonka lainsäädäntö-, tuomio- ja budjettivalta ylittää jäsenmaiden päätösvallan.

Muutosten seurauksena kansallisvaltioiden välinen kilpailu on korvattu yritysten väli-sellä globaalilla kilpailulla. Siitä huolimatta kaikissa kehittyneissä teollisuusmaissa kokonaistuottavuus on kasvanut keskeytyksettä. Mutta, kun entinen yritysten välinen hintakilpailu on muutettu markkina-arvolla kilpailuksi. Se vaatii enimmäisvoittoja ja niiden kasvun turvaamista. Siksi koko kansantalouden tulonjakoa on muutettu radikaalisti voittojen hyväksi.

Tämän uusliberalistisen politiikan seurauksena kaikista kehittyneistä teollisuusmaista tuotantoa on siirretty halvan työvoiman maihin. Tässä Suomi ei tee poikkeusta. Enimmäis-voittojen kasvun turvaamiseksi on toisaalta kaikin tavoin heikennetty yleisiä työehtoja, palkkoja ja työllisyyttä, on synnytetty valtava työn puute, joukkotyöttömyys. Toisaalta sosiaaliturvan ja kaikkien hyvinvointipalvelujen leikkaukset on kanavoitu suuryritysten ja niiden harvalukuisen omistajajoukon hyväksi.

Tähän uusliberalistiseen talous- ja yhteiskuntapolitiikkaan on Suomessa sidottu kaikki oikeiston ja vasemmistonkin eduskuntapuolueet. EU:ssa ne ovat tinkimättömästi toteuttaneet kaikki vapaakaupan vaatimukset kansallisista eduista piittaamatta. Palkkatyöläisten kannalta vanhojen puolueiden suhteen muutosta parempaan ei ole näköpiirissä.

Kommunistinen työväenliike on vallankumouksellinen. Nykymaailmassa ja yhteiskun-nallisessa tilanteessa se ei vetoa palkkatyöläisten laajaan joukkoon. Siksi uusliberalistiselle politiikalle ei ole syntynyt vahvaa vastavoimaa, vaikka sillä saattaa olla merkittävä sosiaalinen tilaus.

Suomeen tarvitaan demokratian laajentamista, kansallisten ja ylikansallisten monopoli-en vallan rajoittamista ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista vaativa sekä militarisointia vastustava yhtenäinen voima. Tämä lienee kiistatonta. Tällaisen voiman kokoamiseksi olisi löydettävä mahdollisuudet. Voisiko se syntyä radikaalin, mutta ei-vallankumouksellisen, uuden puolueen, vaikkapa Suomen Työväenpuolueen rakentamisella? Voisiko siitä syntyä todellinen vaihtoehto Sosialidemokraattiselle puolueelle ja Vasemmistoliitolle?

Tästä voimien kokoamisen aiheesta voisi käydä järjestölliset, julkiset ja yksityiset keskustelut, joiden perusteella voisi arvioida mahdollisuudet valmistelevan ja ehkä perustavankin kokouksen koollekutsumiseksi.

Toverillisesti

Kai Kontturi