Hands off Venezuela-Finland perustettiin

Lauantaina 14.6.2008 perustettiin virallisesti Hands off Venezuela-Finland. Pandin toimistossa Fleminginkadulla tapahtuneessa tilaisuudessa hyväksyttiin Matti Laitisen laatiman sääntöehdotuksen pohjalta yhdistyksen solidaarisuusseuraluonne ja säännöt. Järjestön puheenjohtajaksi valittiin Rauni Salminen, sihteeriksi Matti Laitinen ja muiksi hallituksen jäseniksi tässä vaiheessa: Juha Kovanen, Tommi Lievemaa, Gustavo Garcia, Anneli Sauli ja Stig Lång.

Tilaisuudessa kerättiin myös kolehti, jolla katetaan toistaiseksi rahattoman putiikin rekisteröimiskustannukset - 60 €. Summa saatiinkin kokoon, muutaman kymmenen sentin tarkkuudella suuntaan sun toiseen.

Tilaisuuteen toi terveiset Patrik Olofsson Ruotsin Handsoffista, joka puheessaan mainitsi, että suunnitteilla on kansainvälinen Hands off –organisaatioiden yhteinen kokous v. 2009. Olemme siis virallistaneet toimintamme varsin kiinnostavaan aikaan

Professori, kirjailija Luis Britto Venezuelasta piti lyhyen, ytimekkään puheen, jossa hän analysoi maailman tilannetta kertoen näkemyksenään, että Venezuela ja Latinalaisen Amerikan punainen aalto ovat tällä hetkellä taistelun etulinjassa imperialismiin nähden. Mikäli alueen suunnattomat, läntisen pallonpuoliskon suurimmat tiedossa olevat öljy- ja kaasuvarannot joutuvat imperialismin käsiin, sitä ei enää pidätä mikään, vaan tuloksena on maailman kattava totaalityrannia.

Tästä anti-imperialismistahan on nimenomaan kyse. Meidän solidaarisuudestamme Venezuelan bolivaariselle vallankumoukselle ja sen kansan valitsemalle presidentille, Hugo Chávezille.

Imperialismi ei ole tähän mennessä hyökännyt aseellisesti Venezuelan kimppuun, paitsi tyypillisen proxyn, so. kansallisen porvariston kautta, mutta mediasota on raivoisaa. Kaikki muistanemme RCTV-kampanjan vuosi sitten. Nyt on meneillään FARC-mustamaalaus. Todisteina normaaliin CIA-tyyliin hommatut epämääräiset tietokonetiedostot, jotka muka on löydetty murhatun FARC-johtaja Raul Reyesin sylimikrosta pommitetulta paikalta Ecuadorin viidakosta. Yleisemmin Chávez pyritään leimaamaan diktaattoriksi, hulluksi etc.

Kun Fidel, Che ja poijjaat aikoinaan tekivät vallankumouksen Kuubassa, seurasi varsin nopeasti Sikojenlahden maihinnousuyritys, jossa muuten käytettiin Kuuban tunnuksin naamioituja pommikoneita – ehdottomasti kansainvälisten lakien vastainen temppu! Sen jälkeen suoritettiin tuhansia epäonnistuneita terroritekoja Kuubassa, taloussaarto, satoja murhayrityksiä Fidel Castroa kohtaan sekä jatkuva kansainvälisen tason parjauskampanja.

Meidän tehtävämme on yrittää tunkea mediakampanjoiden keskelle, ottaa selvää ja kertoa, mistä on kyse. Miten asiat oikeasti ovat. Lähteä liikkeelle perusasioista, valistaa että Chávez on monissa vaaleissa kansan valitsema, siis ei millään tavoin diktaattori. Että hänen linjansa on kansallistaa öljy- ja muut luonnonvarat ja tarjota niiden tuotoilla köyhälle kansalle koulutusta ja terveydenhoitoa sekä perussosiaaliturva, jotka siltä aiemmin ovat puuttuneet. Että tämä prosessi on tapahtunut täysin demokraattisesti, oppositiota vaientamatta – päinvastoin. Oppositio omistaa edelleen ehdottoman valtaosan paikallisesta tiedotusvälineistöstä. Oppositio vaikuttaa myös edelleen voimakkaasti Venezuelan valtiokoneistossa.

Onnea uudelle yhdistykselle, sen jäsenistölle ja hallitukselle! Onnea ja menestystä bolivaariselle vallankumoukselle ja Venezuelan kansalle!

Hasta la victoria siempre!

Rauni Salminen
Hands off Venezuela – Finland

Luonnos STP:n kunnallisvaalien

2008 ohjelmaksi

Johdanto

Viimeiset hallitukset Ahon halli­tuk­sesta lähtien ovat leikanneet raskaalla kädellä kuntien valtionosuuksia. Lisäykset valtionosuuksiin eivät ole kattaneet leikkauksia ja niiden merki­tys on mitätöity, kun samalla kunnille on sysätty yhä uusia velvoitteita - eli on siirretty kuntien itsensä makset­tavaksi sellaisia menoja, joiden kustantamiseen valtio on aikaisemmin osallistunut. Näin kunnilta on viety rahat ja toiminta­edellytykset, joka on ilmennyt julkisten palveluiden rajuina heiken­nyk­sinä. Suomalainen sosiaaliturva on nykyisin Pohjoismaiden kehnointa ja EU:ssa se edustaa pohjasakkaa. Valtion säästölinja on synnyttänyt kunnissa paineita nostaa kunnallis­veroa. Hallitus on puolestaan nähnyt syntyneen tilanteen mahdolli­suu­deksi laskea valtionveroa edelleenkin. Kokonaisuutena tämä merkitsee siirty­mistä kohti tasaverotusta. Kysymys on tulonsiirrosta tavalliselta kansalta rikkaille ja pääomapiireille. Suuntaus on, että rikkaat rikastuvat, köyhistä ei ole niin väliä.

Vanhusväestön ja työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneiden/päässeiden määrän kasvaessa voimakkaasti kunnallisista palve­luista ja niiden rahoituksesta muodostuu entistä merkittävämpi yhteiskunnallinen kysymys. Samaan aikaan palveluita tarvitsevat myös lapsiperheet ja muut vähätuloiset kansalaisryhmät. Lisäksi koulutuk­sen kehittäminen ja joukkoliikenne vaativat lisää resursseja. Kuntien tarjoamat hyvinvointipalvelut ja niiden rahoituksen turvaaminen kestävällä tavalla ja niitä koskevat ratkaisut ovat koko talous- ja yhteiskuntapolitiikan pääkysymyksiä.

Eläketurvakeskuksen laatimien tilastojen mukaan yli 4 000 suomalaista joutui v. 2007 masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Heidän lukumääränsä on puolitoistakertaistunut 10 vuodessa. Tuotantoelämä on ihmistä ja hänen hyvinvointiaan varten. Ihminen ja hänen lyhyt elämänsä ei ole olemassa pelkästään tuotantoa varten. Maamme kansalaisilla on maksatettu 1990-luvun pankkikriisin ja sitä seuranneiden sosiaalipolitiikan säästöohjelmien seurauksista suolainen hinta.

Kapitalistinen maailmantalous elää nyt uudenlaista globalisaation kautta. Aikaisemmin tämä ”maapallois­tuminen” merkitsi siirtomaiden valloitusta ja niiden riistämistä. Nyt kun siirtomaita ei enää löydy, voitot otetaan muulla tavoin, talouspo­litiikan kautta. Kapitalistit pyrkivät lisäämään voittojaan heikentämällä julkisia palveluja ja nostamalla niiden hintaa. Tämä näkyy myös Suomen kuntien taloudessa.

Kaiken aikaa ja kaikissa maamme kunnissa kuulemme vaatimuksia paremmasta tehokkuudesta, tuottavuudesta ja kulujen säästämisestä. Tämä säästä­mi­nen ja tehokkuuden korostaminen ei kuitenkaan palvele kuntalaisia vaan bisnestä - yksityisten yritysten voitonta­voittelua.

Suomen perustuslain mukaan jokaiselle kansalaiselle pitäisi taata oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Miksi Suomen paatuneet hallitus- ja eduskuntapuolueet pilkkaavat perustuslakiamme suomalla yli 600 000 ihmisen elää köyhyydessä? Miksi meidän pitäisi enää alistua tällaiseen välinpitämättömyyteen?

Suomen Työväenpuolue raken­taa toimintansa kansalaistoiminnalle. Kunnallisiin ja muihin yhteiskun­nallisiin luottamustehtävin valitut STP:n edustajat työskentelevät kansalaisten antamilla valtakirjoilla. He toimivat yhdessä kuntalaisten kanssa tämän ohjelman periaatteita noudattaen ja samalla sitä kuntalaisten kanssa yhteistyössä kehittäen. Näin rakennamme alhaalta ylöspäin ulottuvaa, osallistuvaa demo­kratiaa sekä oikeudenmukaisuuden, työn ja toimeentulon turvaavaa kansalaisyhteiskuntaa. Me toteutamme sen ympä­ris­tön kannalta kestävällä tavalla sekä rauhaa ja kansojen ystävyyttä rakentaen. Me torjumme vallan keskittä­misen ylikansallisille elimille kuten EU:lle ja kaiken muunkin ylhäältä alas tapahtuvan vallan väärin käytön.

Valta kuuluu kansalle - ei pelkäs­tään osallistumisena vaaleihin - vaan todellisena vaikutta­misena ja päättämisenä kuntien kehittämisessä ja talouden hoidossa.

Suomen Työväenpuolue rp.

SUOMEN TYÖVÄENPUOLUEEN LIITTOKOKOUS


Suomen Työväenpuolue STP:n liittokokouksessa 19.4.2008 Helsingissä oli esillä normaalien liittokokousasioiden lisäksi puolueen periaateohjelman, sääntöjen ja kuntavaaliohjelman hyväksyminen.

Kokous hyväksyi kannanoton otsikolla 'Salailua, huijausta, valehtelua! Suomen poliittisen eliitin sekoilu Naton suhteen vaarallista!' Siinä todetaan, että hallitus ja presidentti kertoivat v. 2006 lopussa, että Suomi osallistuu NRF-harjoituksiin.
Presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Matti Vanhanen totesivat, ettei Suomi osallistu NRF-joukkoihin. Tosiasiassa periaatepäätös osallistumisesta Naton nopean toiminnan harjoituksiin tehtiin jo marraskuussa 2006.

Tammikuussa 2007 Suomen ja Ruotsin ulkoministerit Erkki Tuomioja ja Carl Bildt tekivät salaisen sopimuksen maiden samanaikaisesta osallistumisesta Naton nopean toiminnan joukkoihin. Kun Suomen osallistumisesta NRF-joukkoihin tiedotettiin, Vanhanen totesi, ettei tiedä, paljonko NRF-toiminta maksaa ja miten se rahoitetaan(!).

Liittokokous vaati myös, että Suomen kansalle tulee antaa oikeus kansanäänestyksessä hylätä ns. Lissabonin sopimus, joka perusasettamuksiltaan on yhteneväinen v. 2005 hylätyn EU:n perustuslakiesityksen kanssa.

Kokous hyväksyi myös vaalilain uudistuksesta kannanoton, jossa todetaan, että uudistuksen tavoitteeksi tulee ottaa vaalin suhteellisuuden toteutuminen: 1 % saisi kaksi edustajapaikkaa jne. Valtakunnalliset tasauspaikat (esimerkiksi 20) on toteutettava ilman äänikynnystä ja vaaliliittokieltoa; vaalirenkaat tulee palauttaa, mikä tekee äänten keskittämisen tarpeettomaksi. Vaalilakien demokratisoimisen lisäksi on lopetettava eduskunnan ulkopuolisten puolueiden syrjintä rahanjaossa ja Yleisradion ohjelmissa. Kokousväen mielestä valtiollisella tasolla ja kunnissa tulee ottaa käyttöön sitova kansanäänestys.

Kokous esitti luopumista eläkkeiden taitetusta indeksistä sekä täysimääräisen kansaneläkkeen tason nostamista EU:n köyhyysrajan yläpuolelle eli 900 euron tuntumaan.

Kokous otti kantaa myös maailmalla myllertävän pankkikriisin mahdollisiin seurauksiin Suomessa. Se totesi, että pankkikriisiä ei saa maksattaa kansalaisilla, vaan Suomeen tulee perustaa uusi valtion pankki, koska valvonnalla ei kyetä antamaan riittävää suojaa ulkomaisiin käsiin päästettyjä pankkeja vastaan.

STP:n puheenjohtajana jatkaa atk-suunnittelija Juhani Tanski Kuopiosta ja varapuheenjohtajiksi valittiin valtiotieteiden tohtori Pekka Tiainen Helsingistä, pääluottamusmies Jaakko Muilu Vihdistä sekä opiskelija Antti Siika-aho Haapajärveltä. Puoluesihteeriksi valittiin laborantti Heikki Männikkö Helsingistä.

Lisätietoja: STP:n puheenjohtaja Juhani Tanski
Sammakkolammentie 1 B 17
70200 Kuopio
040-764 1163
juhani.tanski@suomi24.fi

Kansalle oikeus torjua EU:n perussopimus kansanäänestyksessä

Eduskunnassa käytiin lähetekeskustelu 10.4.2008 EU:n uuden ns. perussopimuksen ratifioinnista.

Ensimmäinen esitys EU:n perustuslaki kaatui Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä v. 2005, jonka jälkeen se vedettiin "tuumaustauolle". Suomen hallitus ei halunnut antaa kansalle oikeutta sanoa kansanäänestyksessä mielipidettään asiasta. Murheellisimpia sivuja maamme 100-vuotisen kansanedustuslaitoksen historiassa oli, kun eduskuntamme 5.12.2006 äänin 125–39 ratifioi jo hylätyn perustuslakisopimuksen ja sen voimaansaattamisasiakirjan. Hyväksyminen EU:lle olisi merkinnyt luopumista maamme täysivaltaisuudesta ja itsenäisyydestä. Siksi se olisi tullut ratkaista perustuslain säätämisjärjestyksessä, jolloin hyväksymiseen olisi tarvittu 5/6 enemmistö. Tämä oli eduskunnan enemmistön kansanvastainen mielenilmaus, koska 70 % Suomen kansasta eli suuri enemmistö selkeästi vastusti EU:n perustuslain hyväksymistä.

Maamme EU-jäsenyyden aikana maastamme on viety pääomia ulos yhtä paljon, kuin mitä meillä oli tuotanto-omaisuutta Suomessa 90-luvun alussa, yht. 258 miljardia euroa. Investoinnit kotimaahan ovat tänään vähäisempiä, kuin mitä on tuotantovälineiden kuluminen. EU-jäsenyyden aikana sosiaaliturvasta, palkoista ja julkisesta taloudesta on leikattu 25 miljardia euroa ja tämä kaikki on siirtynyt pääomapiirien voittoihin. Tämän haluttiin jatkuvan ja se voitiin varmistaa vain uudella EU:n perussopimuksella.

Saksan puheenjohtajakaudella alettiin valmistella uutta perussopimusta. Hylättyä perustuslakiluonnosta muutettiin siten, että eri valtioiden osalta vaikeuksia aiheuttaneita kohtia pehmennettiin, asiakirja koottiin monimutkaiseksi "jättipalapeliksi", joka nimettiin "EU:n perussopimukseksi". Se hyväksyttiin EU:n huippukokouksessa kesällä 2007 Lissabonissa. Lakien sijaan siinä puhutaan asetuksista ja direktiiveistä. Mutta vanha perustuslakiluonnos on sisällytetty lähes sellaisenaan uuteen ns. "perussopimukseen”.

Unionin lainsäädäntö on ensisijainen jäsenvaltioiden kaikkiin lakeihin nähden. Perussopimus tekee EU:sta militaristisen ja hyökkäävän. Edelleen perussopimuksessa suuntaudutaan Unionin yhteiseen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaan ja jäsenmaat sitoutuvat asteittain parantamaan sotilaallisia voimavarojaan. Kun sitten todetaan EU:n operoivan YK:n peruskirjan periaatteiden mukaisesti, merkitsee se sitä, että EU itse tulkitsee nämä periaatteet, eikä YK:n hyväksyntää tarvita. EU:n perussopimus on tehty Nato-yhteensopivaksi määrittämällä, että kaikkien puolustukseen ja varusteluun liittyvien sopimusten on oltava Naton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia. Tämä merkitsee painetta siihen suuntaan, että kaikkien EU-maiden tulee olla Naton jäseninä. Määräykset pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä ymmärretään yhteisiin sotatoimiin EU:n rajojen ulkopuolella. Tämä kaikki merkitsee suuntautumista taisteluun maailman luonnonvarojen hallinnasta myös sotilaallisin keinoin.

Perussopimuksella EU:sta tulee oikeushenkilö, joka voi tehdä kansainvälisiä sopimuksia omissa nimissään. Sitä aletaan johtaa keskusvallan lainsäädännöllä, mikä ratkaisevasti kaventaa kansallisvaltioiden omaa päätäntävaltaa.

Eduskunnassa 10.4.2008 käyty lähetekeskustelu osoitti kolmen suurimman eduskuntapuolueen kannattavan EU:n ns. "perussopimuksen" hyväksymistä. Myös SDP; Vihreät ja RKP olivat hyväksymisen kannalla. Ainoastaan Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset vastustivat. On tapahtumassa sama, mikä tapahtui v. 2006. Kansan enemmistön mielipiteistä huolimatta eduskunta aikoo hyväksyä militaristisen ja epädemokraattisen perussopimuksen.

EU:n perussopimuksen hyväksyminen tekee maastamme osallisen maailman taloudellisista voimavaroista käytäviin valloitussotiin. Hyväksymällä perussopimuksen me käytännössä olemme tehneet kaikki toimenpiteet mitä Nato-jäsenyyteen tarvitaan ilman, että olemme virallisesti liittyneet sen jäseneksi. Tällä "hivutustaktiikalla" meistä on tullut osa kansainvälistä imperialismia. Suhteessa naapurimaahamme Venäjään emme ole enää puolueettomia, vaan osa Venäjän vastaista sotilasliittoa.


STP esittää kantanaan, että tällainen seikkailupolitiikka tulee torjua. Suomen kansalle tulee antaa oikeus kansanäänestyksessä hylätä ns. Lissabonin sopimus, joka perusasettamuksiltaan on yhteneväinen jo hylätyn EU:n perustuslakiesityksen kanssa.


STP:n liittokokous 18.4.2008 Helsinki

EU-palaveri

Kutsun palaveriin miettimään toimia EU-perustuslakiesityksen saattamiseksi kansanäänestykseen Suomessa. Kokous pidetään Helsingissä Kirvesmiesten kerholla os. Mäkelänkatu 8 (katutasossa) tiistaina 22.4.2008 klo 18.

Mietintämyssyssä on joukkokokouksen tai marssin järjestäminen Voiton päivänä/Eurooppa-päivänä pe 9.5.2008.

Tervetuloa!

Vanhasen hallitus toi pari vuotta sitten kansanäänestyksissä hylätyn perustuslaillisen sopimuksen eduskuntaan 10.4.08 ja Vanhanen vakuuttaa, että asiasta ei järjestetä kansanäänestystä. EU-maiden kansojen valtava enemmistö haluaa kansanäänestyksen.

Koko EU: n kattava maaliskuun TNS -kysely osoitti että 75 % haluaa äänestyksen EU:n 27 jäsenvaltiossa Lissabonissa 13.12.2007 allekirjoitetusta EU- perustuslaista. Englannissa luku oli 83 %.

Mielipidekyselyjen mukaan 2/3 vaatii uusia neuvotteluja tai eroa EU:sta. Lissabonin laki nollaa käytännössä jäsenvaltioiden perustuslait.

Suomen Työväenpuolue STP rp.
Juhani Tanski
puheenjohtaja
juhani.tanski@suomi24.fi

Suomen pääkaupungissa, Helsingissä elämän rottarollaattorin pyörissä ei ole havaittavissa hidastumisen merkkejä - päinvastoin. Myöskään mielenterveyskuntoutujien ja mielenterveydellisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneiden/päässeiden kansalaisten määrässä ei ole tapahtunut laskua 2000-luvulla.


Vauraan Helsingin kaupungin johdon toimenpiteet ja aikomukset tämän kuntalaisia ja heidän omaisiaan piinaavan epäkohdan hoitamiseksi ovat olleet alimitoitettuja. Ongelma on siis edelleen olemassa. Sen voi myös havaita omin silmin liikkuessaan kaduilla ja julkisilla liikennevälineillä.


Helsingin pormestari Jussi Pajunen vaikuttaa olevan kiinnostuneempi Helsingistä meren alitse Tallinnaan kulkevasta junatunnelista. Toivottavasti hän ei kuitenkaan masennu, jos hänen hankkeensa ei toteudukaan.

Vetoomus yhteisen vapun puolesta Helsingissä

Työväen vappumarssiperinne oli uhattuna 90 luvun alkupuolella, kun SKDL:n perillinen Vasemmistoliitto lopetti vappumarssien järjestämisen Helsingissä. Silloin perustettiin epävirallinen "Helsingin vappumarssitoimikunta" niiden järjestöjen yhteistyöelimeksi, jotka silloin pitivät välttämättömänä työväen perinteisten vappumarssien järjestämistä. Useina vuosina vappumarssitoimikunta järjestikin tämän yhteisen vappumarssin. Myöhemmin Helsingin ammatillinen paikallisjärjestö otti tehtäväkseen vappumarssien järjestämisen ja vappumarssitoimikunta organisoi oman vappujuhlansa, johon ottivat osaa SKP:n ja KTP:n järjestöt sekä myöhemmin Kansan äänen järjestöt yhdessä monien muiden perinteistä vapunviettoa tukevien järjestöjen kanssa.

Yhteisen vappujuhlan järjestäminen on kuitenkin joinain vuosina kangerrellut. Vuonna 2006 yhteinen vappujuhla ei onnistunut. Silloin SKP:n Helsingin piirijärjestö ja Helsingin Työväen Vappumarssiyhdistys (Helsingin työväen vappumarssitoimikunta rekisteröityi viralliseksi yhdistykseksi ja otti tämän nimen) järjestivät erikseen omat vappujuhlansa. Mutta esimerkiksi viime vuonna järjestimme monien hankaluuksien jälkeen onnistuneen yhteisen vappujuhlan Helsingin Kaisaniemen puistossa.

Tänä vuonna Helsingin Työväen vappumarssiyhdistys teki SKP:n Helsingin piirijärjestölle jälleen esityksen yhteisen työväen vappujuhlan järjestämisestä vapunpäivänä heti vappumarssin jälkeen. Viime keskiviikkona asiaa käsiteltyään SKP:n Helsingin piirijärjestö ilmaisi kantanaan, että "yhteinen vappujuhla voi onnistua ainoastaan siten, että Helsingin Työväen Vappumarssiyhdistys lopettaa toimintansa".

Mielestämme tällainen vaatimus ei liity mitenkään yhteiseen vapunviettoon eikä ole "tältä vuosituhannelta". Helsingin Työväen Vappumarssiyhdistys edustaa Helsingissä vapunviettoon liittyvissä asioissa mm. seuraavia järjestöjä: Kommunistinen Työväenpuolue rp., EU:n Vastainen kansanrintama ry, Kommunistien liitto ry, Sodan ja Fasisminvastainen työ ry. sekä Suomen Työväenpuolue rp. ja lisäksi monia muita järjestöjä.

Työkansan yhteistyön kehittämisen sekä demokraattisten voimien kokoamisen kannalta pidämme yhteistä vapunviettoa ensiarvoisen tärkeänä. Siksi vetoamme vielä kerran SKP:n Helsingin piirijärjestöön ja kaikkiin SKP:n jäseniin yhteisen vappujuhlan järjestämisen puolesta. Tätä päätöstä ei voida venyttää enää pitkälle, koska juhlan onnistumiseksi myös Helsingin Työväen vappumarssiyhdistyksen tulee aloittaa omat juhlajärjestelynsä.

Kommunistien Liitto ry
Kalevi Wahrman
puheenjohtaja

Miten Itämeren käy?

Itämeren huono tila on kaikkien tiedossa. Rehevöityminen näkyy liki kaikkialla mutta kaikkein konkreettisimmin se koskettaa jokaista ranta-asujaa kesäisin, kun veden käyttö estyy laajoilla alueilla myrkyllisten sinileväkukintojen vuoksi. Itämeren ongelma on siinä, että valuma-alueilla on paljon asutusta ja maanviljelyä sekä siinä, että Itämeri on melko matala ja suljettu systeemi – yhteys Atlanttiin on vain kapeiden Tanskan salmien kautta.

Ihmisen aiheuttama Itämeren rehevöityminen on jatkunut jo ainakin sadan vuoden ajan. Jätevesien puhdistusmenetelmien parantumisen myötä pistekuormitus on vähentynyt, mutta edelleen Itämereen pääsee liikaa typpeä ja fosforia hajakuormituksena. Hajakuormituksen keskeiset lähteet ovat maa- ja metsätalous. Erityisesti fosfori on Itämeren rehevöitymisen kannalta keskeinen ravinne. Sinilevät, jotka oikeastaan ovat syanobakteereita, voivat ottaa tarvitsemansa typen ilmasta veteen liuenneena molekylaarisena typpenä. Näin ollen fosforin määrä säätelee näiden eliöiden runsautta typpeä enemmän.

Ravinnepäästöt eivät ole vähentyneet

Typpi ja fosforipäästöjä on yritetty vähentää Itämeren ympärysvaltioissa vaihtelevin tuloksin. Vuodesta 2000 vuoteen 2006 fosforipäästöt vähenivät noin kaksi prosenttia. Tätä voidaan pitää melko vähäisenä, ottaen huomioon kuinka paljon erilaisia toimenpiteitä niiden vähentämiseksi on tehty. Eniten päästöt ovat vähentyneet Liettuassa (n. 30 %) ja Tanskassa (n. 20 %). Suomessa ja Venäjällä päästöt ovat lisääntyneet liki 7 %.

Erityisesti Suomen osalta lukua kannattaa tarkastella enemmänkin. Huolimatta maatalouden ympäristöohjelmasta, jossa maanviljelijöille maksetaan ympäristötukea siitä, että he viljelevät ympäristöystävällisemmillä menetelmillä, päästöt eivät ole vähentyneet. Näyttää siltä, että maatalouden ympäristöohjelma ei vähennä ainakaan Itämereen päätyviä fosforipäästöjä. Voidaankin kysyä, ovatko ympäristöohjelman toimet riittävän tehokkaita tai oikeita?

Todennäköisesti tilannetta voitaisiin korjata parhaiten siirtymällä luonnonmukaiseen viljelyyn yhä suuremmalla alueella. Tällä hetkellä Suomen peltoalasta on luomuviljelyssä noin 6 prosenttia. Tutkimusten mukaan luonnonmukaiseen tuotantoon siirtyminen vähentää hehtaarikohtaisia päästöjä vesistöihin. Luomutuotannossa kasvit käyttävät typpi ja fosforivarat tarkemmin, kun keinolannoitteita ei käytetä. Juuri Tanskassa luonnonmukaiseen tuotantoon on erityisesti panostettu

Ilmastonmuutos ja Itämeri

Ilmastonmuutoksen seurauksia on käsitelty useissa edellisissä Kansan Äänen numeroissa. Itämeren kannalta ilmaston lämpenemisellä on myös useita haitallisia vaikutuksia. Ensimmäinen on tietenkin jääpeitteen pienentyminen. Yhden asteen keskilämpötilan nousu pienentää jääpeitettä Itämerellä 45 000 neliökilometriä. Pilkkiminen saattaa siis tulevaisuudessa olla mahdollista lähinnä soutuveneestä.

Ilmaston lämpenemisen aiheuttama sateisuuden lisääntyminen pohjolassa lisää jokien virtaamaa. Virtaaman lisääntyminen lisää ensinnäkin Itämeren ravinnekuormitusta. Lisäksi makea jokivesi laimentaa meren suolapitoisuutta pintakerroksissa. Pinta- ja pohjakerroksen suolaisuuseron kasvu vähentää veden pystysuoraa sekoittumista ja huonontaa hapen kulkeutumista pohjan läheisiin vesiin.

Lisääntynyt jokivirtaama heikentää myös Tanskan salmien kautta tulevaa suolaisen veden virtaamaa Itämereen. Tällä on negatiivisia vaikutuksia pohjan happitilanteeseen. Lisäksi se aiheuttaa prosessiin, jossa pohjasedimenteistä vapautuu sinne varastoituneita ravinteita. Tämä lisää meren rehevöitymistä.

Vaikka typpi- ja fosforipäästöjä voitaisiin ratkaisevasti vähentää, jatkuisi meren rehevöityminen vielä pitkään johtuen juuri meren sisäisestä kuormituksesta, jossa pohjasedimentteihin sitoutuneita ravinteita vapautuu veteen.

Itämeren pelastamiseksi tarvitaan poliittista tahtoa kaikissa Itämeren valuma-alueen valtioissa. Kovin pitkään ei voida enää odottaa.

KÄ / Juha Kieksi

Taiteilijat valitsivat uuden puheenjohtajan


PAND (Performers and Artists for Nuclear Disarmament) Taiteilijat rauhan puolesta ry. on taiteilijoiden kansainvälinen rauhanjärjestö, joka toimii rauhan, aseistariisunnan ja ihmisoikeuksien puolesta.
Suomen PAND valitsi käsitetaiteilija Juha-Pekka Väisäsen puheenjohtajakseen lauantaina 29.3.2008 Helsingissä pidetyssä vuosikokouksessa.

PANDin hallituksessa on nimekkäitä suomalaisia eturivin taiteilijoita ja kulttuurialan toimijoita; puheenjohtaja, käsitetaiteilija, Juha-Pekka Väisänen; koreografi, taiteilijaprofessori, Alpo Aaltokoski; kulttuurituottaja, Sampo Laurikainen; teatteriohjaaja, Rauni Salminen; toimittaja ja muusikko Marko Korvela; muusikko, Tommi Lievemaa; valokuvaaja, Meri Mononen; muusikko, opiskelija, Lauri Alhojärvi; nuorisonohjaaja, Eeva-Helena Inomaa; atk-kouluttaja, kirjailija, Matti Laitinen; muusikko, graafikko, toimitussihteeri, Pia Laulainen ja kuvataiteilija, graafikko, Noora Ojala.

PAND hyväksyi vuosikokouksessaan seuraavan julkilausuman:

KANNANOTTO BRYSSELIN POLIISIN VÄKIVALTAISUUTTA VASTAAN

Olemme syvästi huolestuneita Brysselin poliisin harjoittamasta ylenpalttisesta väkivaltaisuudesta Nato Game Over -mielenosoittajia kohtaan viime pääsiäisenä Belgiassa.

Tietojemme mukaan, jotka perustuvat osanottajien kertomuksiin, noin viitisensataa ihmistä pidätettiin. Mielenosoittajia nimiteltiin, uhkailtiin ja osoiteltiin vesitykillä. Heitä hakattiin pampuilla ja heidän kimppuunsa usutettiin koiria. Heidän joukossaan oli myös työtehtävissä olleita toimittajia ja valokuvaajia. Pidätettyjä pidettiin vangittuina mm. seitsemän tuntia usein ilman mahdollisuutta käydä edes vessassa.

Mielenosoitukseen osallistuneet noin 800–1 000 ihmistä olivat sitoutuneet kirjallisesti väkivallattomuuteen. He vastustivat ydinaseitten olemassaoloa Euroopan maaperällä sekä laitonta sotaa Irakissa, jossa hyödynnetään EU:n alueella sijaitsevia USA:n sotilastukikohtia.

Perustuen Nürnbergin sopimukseen kansalaistottelemattomuus on – ei ainoastaan hyväksyttävää –vaan myös toivottavaa tapauksissa, jolloin jokin valtio osallistuu arveluttavaan käyttäytymiseen ihmisiä kohtaan. Kaikkinainen ydinasepuuha on tietenkin tällaista toimintaa. Käsityksemme mukaan tällaista on myös sotiminen, joten nämä mielenosoittajat olivat esimerkillisellä asialla.

Bryssel on Euroopan unionin pääkaupunki ja sen poliisivoimilta voinee edellyttää kansalaisoikeuksien ymmärtämistä ja kunnioittamista. EU:lla ei ole minkäänlaista moraalista auktoriteettia tuomita mitään muita valtioita ihmisoikeusloukkauksista, mikäli sen omalla maaperällä sorretaan ihmisoikeuksia rankasti, kuten nyt jälleen kerran on tapahtunut.

Edellytämme, että EU:n jäsenvaltiot ottavat totaalisen myönteisen kannan rauhan puolesta ja aseita vastaan tapahtuviin mielenosoituksiin ja kansalaistoimintaan, sekä pistävät omat kansalliset poliisivoimansa puhutteluun ja kuriin ihmisoikeuksien kunnioittamisen suhteen.

Edellytämme myös, että Brysselin poliisi pyytää anteeksi Nato Game Over -toi-mintaan osallistuneilta mielenosoittajilta, ja että Belgian hallitus korvaa heille tapahtumista aiheutuneet jälkiseuraukset sekä kärsityn kivun ja säryn.

Olemme oppineet, että sota tulee tekemällä - niin myös rauha.

PAND - Taiteilijat rauhan puolesta

SUOMI RAHOITTAA NATO:a

Nato perustaa nettiin oman Tv-kanavan. Sota on raakaa ja maksaa myös tiedotuspuolella. Ei mikään ihme, että myös Suomea tarvitaan rahoittamaan NATO:n sotilaallisia operaatioita.

Puolustusliitto Nato on kertonut perustavansa oman televisiokanavan Internetiin. Televisiokanavan tarkoituksena on kiillottaa Naton julkisuuskuvaa. Naton edustajan James Appathurain mukaan NATO-Tv käynnistetään ensi viikolla huippukokouksessa Romanian Bukarestissa. Suurin osa NATO-Tv:n tarjonnasta keskittyy Naton yhteensä 47 000 sotilaan komennukseen Afganistanissa. Nato vie maahan viisi kuvausryhmää ja aikoo raportoida sieltä säännöllisesti. Kanava on nähtävissä liittouman Internet-sivuilla.

26.3.2008 AP / Kalevi Wahrman

Stora Enso ja valtion omistajaohjaus

Olipa kerran suomalainen puunjalostusyhtiö Enso-Gutzeit, josta myöhemmin yhdistyttyään ruotsalaisen Stora AB:n kanssa tuli Stora Enso - Euroopan suurin ja maailman kolmanneksi suurin metsäteollisuusyhtiö sekä maailman suurin paperin- ja kartonginvalmistaja. Näin alkavat sadut, mutta tämä tarina on tosi.

Tarinan uskomattomin vaihe alkoi Mustana torstaina 25.10.07, jolloin Stora Enso ilmoitti aikovansa sulkea Suomessa Kemijärven sellutehtaan, Summan paperitehtaan ja yhden paperikoneen Anjalankoskella. Kaikkiaan Suomessa jäisi vaille työtä yli 1000 paperityöläistä. Nämä yhtiön järjettömät suunnitelmat tulivat yllätyksenä kaikille. Stora Enson johto antoi virheellistä tietoa mm. tehtaan kannattavuudesta ja sähkötaseesta. Hesarin taloustoimittaja Jyrki Iivonen kertoi 27.10. kolumnissaan, että tehdas on varsin kannattava. Kun Stora Enson tuottotavoite sijoitetulle pääomalle on 13 %, Kemijärvi on ylittänyt tavoitteen jo monta vuotta. Hesarin mukaan Kemijärven sellutehdas on vuosina 2001–2005 pönkittänyt konserniavustuksina Stora Enson muita tehtaita lähes 70 miljoonaa euroa. Stora Enso onkin tarjonnut tehtaan lakkauttamisen pääsyyksi Pohjois-Suomen uhkaavaa puupulaa. Jyrki Iivonen jatkaa: ”Samassa rytäkässä Kemijärven lakkauttamisen yhteydessä Stora Enso lopettaa Ruotsissa sijaitsevan Norrsundetin tehtaan, jota ruokitaan Baltian maista hankitulla raaka-aineella. Baltian puu on paljon kalliimpaa kuin Lapin puu. Asiantuntija-arvioiden mukaan Stora Enson johto halusi ensi sijassa lopettaa Norrsundetin, mutta tasapainosyistä jotain piti uhrata myös Suomesta.”

Välittömästi yhtiön ilmoituksen järjestettiin pari mielenosoitusta ja 30.10.07 perustettiin Massaliike. Joukkoliike perustettiin puolustamaan taloudellisesti kannattavan ja teknisesti hyvässä kunnossa olevan Kemijärven sellutehtaan toimintaa.

Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies on koko lopettamispäätöksen jälkeisen ajan toistanut, ettei valtio suuromistajanakaan voi puuttua Stora Enson politiikkaan. Samaa on tänä vuonna alkanut toistaa pääministeri Matti Vanhanen. Vanhanen kävi Kemijärvellä ilmoittamassa, että sellutehdas todella loppuu. Massaliike vastasi, että se perustaa Kemijärvelle uuden sellutehtaan vanhan viereen – sellaisen, joka tuottaa sekä sellua että biopolttoaineita, biodieseliä ja etanolia. Ideaa asettui tukemaan työministeri Tarja Cronberg (HS 10.12.07). Uuden tehtaan kannattavuus tulisi Massaliikkeen mukaan olemaan hyvä, sen suunnitelmat ovat selvät ja myös rahoitus on valmiiksi katsottu. Suunnitelma uudesta tehtaasta olikin Hesarin nettisivujen pääuutinen lähes koko päivän. Jostain syystä se oli seuraavan päivän painetussa lehdessä kutistunut pieneksi maininnaksi Vanhasen vierailujutun sisällä.

”Kemijärven sellutehdas suljetaan, keksikää perusteet!”

Sellutehtaan henkilöstön tiedottaja Juha Pikkarainen kertookin, miten kevein eväin Stora Enso asiassa on liikkeellä. Toimitusjohtaja Karvisen yrittäessä perustella suunnitelmiaan hän hätääntyi silminnähden, koska hänen tietonsa tehtaan asioista ja Lapin puuvaroista olivat lievät. Stora Enson hallitus olikin ilmeisesti käskyttänyt firman johdolle ”Kemijärven sellutehdas suljetaan, keksikää syyt!” Syiden keksiminen ei olekaan ihan yksinkertainen asia ja mielikuvitusta siinä joutuu käyttämään. Idea Kemijärven selluloosatehtaan lakkauttamisesta ei ole ihka uusi: pankkiiriliike Mandatumin silloinen toimitusjohtaja Björn Wahlroos esitti sitä jo 1995. Miekkosen motiiveista minulla ei ole tietoa – tehdas oli jo silloin liiketaloudellisesti ja aluetaloudellisesti kannattava.

Jokainen yhtiön esittämät lopettamisen veruke on ammuttu alas, viimeisimpänä yhtiön raskain argumentti – puun riittävyys. Kemijärven sellutehtaan sulkemisen syiksi kerrottiin Mustan torstain tiedotustilaisuudessa sekä yt-neuvotteluissa puupula ja pitkäkuituisen sellun ylitarjonta. Tehtaan väki ja Itä-Lapin puuraaka-aine on uhrattava yhtiön isompien yksiköiden toimintaedellytysten turvaamiseksi. Puupula on osoitettu huu-haa-jutuksi. Metsäkeskuksen johtajan Jukka Ylimartimon mukaan Lapin hakkuut lisääntyvät tänä vuonna 1.4 milj. m³, eli juuri saman verran kuin Kemijärven sellutehdas puuta käyttää. Metsähallitus on ilmoittanut, että puuttumatta suojelualueisiin tai Keski-Lapin suojeluvarauksiin Pohjois-Suomen hakkuutavoitetta voidaan nostaa seuraavan 10 vuoden ajaksi 400 000 kiintokuutiometriä vuodessa. Imatran tiedotustilaisuudessa 18.1.2008 Stora Enson johto ilmoitti, ettei pitkäkuituisen sellun ylitarjonta ole ollut Stora Enson perusteena lopettaa Kemijärven sellutehdas.

Kun on todistettu, että Kemijärvelle voidaan toimittaa puuta paljon nykyistä enemmän puuta, satusedät kertovat, että Kemijärven sellutehtaalla keitetty puu olisi Stora Enson käytettävissä muilla tehtailla: Lapin ja Koillismaan puun kuljettaminen etelään esim. Uimaharjuun olisi kestävän kehityksen mukaista! Toimitusjohtaja Karvinen luultavasti ei valehtele: hän on saanut vajavaisia tietoja. Kun yhtiön osakkaat, hallitus ja toimiva johto saavat tietoa asiasta, järjetön sulkupäätös on helppo perua. Vanhasen hallitus uskoo vielä yhtiön hihasta ravistettuja juttuja enemmän kuin sellutehtaan väen ja asiantuntijoiden asiaperusteita. Tieto kulkee, järki on uusiutuva luonnonvara, jostain varmasti vielä muutama järjenhiukkanen tipahtaa senaatintorin tienoille ja Arkadianmäelle.

Kemijärven selluloosatehdas on itsessään ollut kannattava, ja se on maksanut Stora-Ensolle tytäryhtiönä konserniavustuksia. Tehtaan raaka-aine tulee Itä-Lapista, mitä varten tehdas perustettiin valtiotoimin poistamaan Itä-Lapista puunkorjuun 0-aluetta sekä parantamaan vaikean työttömyysalueen työllisyystilannetta 1960-luvulla.

Kemijärven sellutehtaan merkitys bioenergian tuottajana

EU komissio nosti Suomelle asettamaansa tavoitetta uusiutuvan energian osuudesta 38 % vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttamista teollisuus pitää kalliina. Yhtiön pörssitiedote 17.1.08 sisälsi virheellisiä tietoja, joita yhtiö ei ole korjannut. Kemijärven sellutehtaan lopettamisen väitettiin vähentävän yhtiön sähkönkulutusta 140 GWh. Totuus on päinvastainen: tehtaan energiatase on omavarainen ja se myy energiaa 50 GWh/v, mikä riittää 1400-1950 normaalikokoisen suorasähköllä lämmitettävän omakotitalon tarpeisiin.

Stora Enson johto hukkuu Kemijärven sellutehtaan jätevesijärveen?
Kemijärven sellutehtaan sulkemissuunnitelma sisältää myös suuren ympäristönsuojelullisen kysymyksen. Tehtaan toiminnan alusta asti v. 2006 syksyyn ja hetkittäin sen jälkeenkin käytössä ollut 80 ha jätevesijärvi on suunniteltu puhdistettavan uudella aktiivilietelaitoksella. Jätevesijärvessä on 2,4 miljoonaa kuutiometriä jätevettä ja sen pohjassa on laskeutunutta sedimenttiä kenties saman verran. Aktiivilietelaitoksen toiminta edellyttää sellutehtaan käymistä, koska sen laitteet on mitoitettu sillä tavalla. Aktiivilietelaitoksen toiminta tarvitsee toimivalta tehtaalta tulevaa lämpökuormaa ja riittävää biomassaa. Jätevesijärven veden puhdistaminen talvisin, ilman sellutehtaan käyntiä, tuntuu mahdottomalta. Talvisin jätevesijärvi jäätyy eikä biologinen toiminta onnistu kylmässä vedessä. Lisäksi aktiivilietelaitoksen lopputuote, bioliete, on voimassaolevan luvan mukaan hävitettävä toimivan tehtaan soodakattilassa.

Kemijärven sellutehdas käytti sellun valkaisuprosessissa alkuaineklooria 28 vuotta. Pohjaan on muodostunut erilaisia vaarallisia klooriyhdisteitä ns. kloorattuja hiilivetyjä, joista muodostuu supermyrkkyjä. Näiden tarkasta määrästä ei kenelläkään ole tietoa. Voimassaolevan ympäristöluvan mukaan yhtiön on esitettävä suunnitelma jätevesijärven ennallistamisesta lähi aikoina.

Vaihtoehdot halutaan ohittaa

Massaliikkeen ja maan metsäalan ja kemiallisen metsäteollisuuden asiantuntijoiden esittämät vaihtoehdot sellutehtaan lopettamiselle on haluttu unohtaa. Stora Enson johto ja Vanhasen hallitus teeskentelevät olevansa umpikuuroja. Massaliike esittää, että sellutehtaan sulkemispäätös perutaan ja että puolueeton taho, esimerkiksi VTT, tutkisi Lapin puun erityisominaisuudet ja sen käyttömahdollisuudet kemiallisessa metsäteollisuudessa. Samalla tutkittaisiin puun ja biomassan korjuuseen ja kuljettamiseen liittyvät logistiset ongelmat. Näin vältyttäisiin niiltä valtavilta virhearvioinneilta mitä metsäyhtiöt Suomessa, Kemijärvellä Stora Enso, ovat tekemässä. Kärsijöinä eivät olisi pelkästään itälappilaiset ihmiset vaan koko Suomen kansantalous ja metsiin perustuva teollisuutemme. Sellaista virhettä ei saa hyväksyä.

Kemijärven sellutehtaan biojalostamovaihtoehto eli liukosellun tuottaminen ja etanolin tuottaminen olisi erittäin kannattavaa toimintaa Kemijärven sellutehtaalla. Kaasutukseen perustuvaan biodiesellaitos vaatii lisäselvityksiä ja -laskelmia investointikustannusten ja tekniikankin toimivuuden suhteen. Kaiken kaikkiaan näyttäisi siltä, että Kemijärven sellutehtaan alueelle olisi rakennettavissa mielenkiintoinen biojalostamokonsepti, joka perustuisi sellu-, etanoli- ja biodieseltehtaan integraatioon. Kemijärven sellutehtaan käyttämää pohjoista puuta riittää ja että metsäinvestointien perusteella puu sisältää väkevyydeltään korkeimmat uuteaineet maailmassa, millä olisi merkitystä biopolttoaineisiin liittyen.

Biojalostamoksi muuttamista ehdotti viime joulukuussa emeritusprofessori Johan Gullichsen, Ahlström-yhtymän entinen hallituksen puheenjohtaja. Sellu- ja ympäristötekniikan professori Olli Dahl Teknillisestä Korkeakoulusta on yksi niistä asiantuntijoista, joka näkee Liukosellun tuotannon Kemijärvellä mahdollisena. Hän perää lopettamispäätöksen yhteyttä myös uusiutuvaan energian tuotantoon. Dahlin mielestä Suomesta ei kannata lopettaa sellutehtaita, koska ne tuottavat sellun lisäksi myös energiaa. Kemijärven tehdas olisi sopiva yksikkö tutkimuksen käyttöön. Kemijärven tehtaalla voitaisiin tehdä koeajoja, mikä olisi ainutlaatuista. Laboratoriotutkimuksista saadaan vain suuntaa-antavaa tietoa. Jos Suomi haluaa edetä maailman ykköseksi metsäpohjaisten biokemikaalien tuottajana, olisi meillä pakko olla paikka, jossa uusia ideoita ja innovatiivisia prosessiratkaisuja voitaisiin testata. Professori Dahlin mielestä Kemijärven sellutehdasta ei pitäisi vielä romuttaa. Tuotannon suunnan Dahl muuttaisi paperisellusta liukoselluksi, josta valmistetaan tekstiilejä Liukosellusta voidaan valmistaa muun muassa kehruukuituja. Liukosellusta tehdään hygieniatuotteita terveydenhuollon käyttöön sekä patjojen täytettä. Markkinoiden arvioidaan kasvavan 5 - 10 % vuodessa.

Karapuu-menetelmä lisää biomassan määrää merkittävästi Kemijärven tehtaalla on menestyksellisesti kokeiltu 1980 ja -90-luvuilla jatkuvassa tuotannossa karsimattoman rangan eli karapuun käyttöä sellun raaka-aineena. Karapuun puusaanto on parantunut ja tekniikka kehittynyt; biomassavaihtoehto kannattaisi selvittää.

Kemijärven sellutehdas on tuottanut Stora Ensolle enimmillään 7-kertaisen pääoman tuoton koko konsernin sijoitetun pääoman tuottoon verrattuna eli yhtiöllä on hallussaan Kemijärvellä iso kimpale Lapin kultaa. Tilalle ollaan tarjoamassa Kemijärvelle liimapalkkituotantoa, mikä muutenkin on vaikeuksissa. Sellunteko kannattaa loistavasti ja muuttamalla tehtaan tuotantosuuntaa enemmän biopolttoaineita tuottavaksi, autetaan Suomea selviytymään EU:n asettamista tiukemmista tavoitteista.

Massaliike ja Helsingin herrat ja rouvat

Marraskuussa pieni lähetystö kävi eduskunnassa, pääministerin ja puolustusministerin pakeilla kertomassa puuvaroista, sellutehtaan hyvästä kunnosta ja kannattavuudesta sekä tehtaan lopettamisen aluetaloudellisista vaikutuksista. Vaatimus oli: Stora Enso peruu tehtaan lopettamisen tai myy tehtaan. Seurasi Itä-Lapin ministeriralli. Mauri Pekkarinen, Kimmo Tiilikainen ja Tarja Cronberg olivat uskovaisia: he uskoivat enemmän yhtiön tiedotteita kuin valtion omien virkamiesten eli Metlan, VATTin, TKK:n ja Metsäkeskusten ”propagandaa”.

Sellutehtaan rauhanomainen valtaus 3.1. yllätti paikallisjohdon täydellisesti. Sen poliisille esittämä tutkimuspyyntö oli lapsellinen paniikkireaktio.
Pääministeri on kieltänyt ministereitä kommentoimasta sellutehtaan asioita. Jokuhan voisi vahingossa lipsauttaa tosiasiat.

Massaliike keräsi pikavauhtia nettiadressiin lähes 30 000 nimeä eli kolme kertaa Kemijärven koko asujamisto.

Sitten sellutehtaansa tulevaisuutta puolustava massaliike osoitti mieltään 4.2.Helsingissä. 500 ihmisen kulkue marssi päätyi eduskuntatalon eteen. Mielenosoittajat toivat selkeät terveiset eduskuntaryhmille ja kuulivat näiden meriselityksiä. Sellutehtaan pääluottamusmies Seppo Kenttäkumpu varoitti, että kemijärveläiset eivät ala valheita kuuntelemaan ja kysyi, kenellä hallitus on töissä. Yhtiökokoukseen tullaan joukolla. Sellutehtaan henkilöstön tiedottaja Juha Pikkarainen ihmetteli, miksi selluntekijöiden on todistettava, että sellun tekoa Kemijärven sellutehtaalla kannattaa jatkaa. Miksi alan parhaita asiantuntijoita ei kuunnella?

Hallitusryhmät: Eihän me mitään, muuten vaan…

Keskustan Hannes Manninen söpötti, että valtion omistus ja äänet eivät yhtiökokouksessa välttämättä riitä valtion tahdon toteuttamiseen. Kokoomuksen Kimmo Sasi totesi, että valtiolla ei ole enemmistöä yhtiössä ja että eduskunta ei päätä sellutehtaan kohtalosta, vaan siitä päättää Stora Enson hallitus. Vihreiden Anni Sinnemäki totesi, etteivät vihreät "voi luvata ylimääräistä yhtiökokousta". Miksi pitäisi, kun Stora Enson seuraava normaali yhtiökokous on jo 26.3.
SDP:n Jukka Gustafsson lupasi eduskuntaryhmänsä puolesta, että demarit vaativat Stora Enson ylimääräistä yhtiökokousta koolle päättämään, että tehdasta ei suljeta. Kyselin paikallaolijoilta, kuka uskoo Gustafssonin lupaukseen. Kukaan ei uskonut; lupausta pidettiin hyvänä, mutta katsottiin, että demarit olivat hallituksessa vielä viime vuonna ja pyrkivät sinne uudestaan, joten he voivat vain urputtaa asiasta.

Massaliikkeen puheenjohtaja Heikki Nivala kysyi, tiesikö ja hyväksyikö hallitus yhtiön toimet etukäteen ja aiheutti näin em. työpaikkojen menetykset. Kun tilanne on ajautunut näinkin sotkuiseksi, kannattaa sekä Stora Enson johdon että hallituksen muistaa vanha kansanviisaus; jos vaikeassa tilanteessa mikään muu ei näytä enää auttavan, kannattaa viimeisenä keinona kokeilla rehellisyyttä.
Opposition edustajat vakuuttivat tekevänsä kaikkensa, jotta hallitus joutuu ahtaalle omistajapolitiikasta. Stora Enso keikuttaa jo poliittistakin venettä ja on muodostunut pahaksi ongelmaksi hallituspuolueille. Se on saanut ne puolustuskannalle ja harjoittamaan suoranaista poliittista sumutusta.

”Jyri, Jyri, homman tyri” oli mielenosoittajien keskeinen iskulause. Suuri sinipohjainen banderolli ”Hallitus on vankka, kätyrlauma sankka” kuvaa mielenosoittajien tunnelmia. Kaiken kaikkiaan mielenosoituksen tunnelma oli: "Luottamus hallituksen toimiin on mennyt, mutta periksi ei anneta”. Näillä näkymin seuraava etappi taistelussa on Stora Enson yhtiökokous.

”Omistajaohjaus” vai ajopuu Kemijoen koskessa?

Hallituksen ministerit eivät ole kertoneet, mitä "aktiivinen ja määrätietoinen" omistajaohjauspolitiikka Stora Ensossa on. Suomen valtiolla, Kelalla ja valtion eläkerahastolla on Stora Enson äänivallasta 35,1 %. Hannes Manninen on antanut ymmärtää suomalaisen työeläkeyhtiö Varman liittoutuneen Wallenbergien kanssa. Vaikka se olisikin totta, Wallenbergien ja Varman osuus äänivallasta on vain 25 %. Tällä Wallenbergin säätiö on saanut Stora Enson hallitukseen kaksi jäsentä. Ministeri Jyri Häkämies on maininnut, ettei olisi reilua muita omistajia kohtaan, mikäli valtion käyttäisi voimakkaasti valtaansa. Ovatkohan Wallenbergit myös reiluja suomalaisia veronmaksajia, Stora Enson omistajia kohtaan?

Hesarissa 3.1.08 Häkämies hyväksyy Stora Enson hallituksen perustelut Kemijärven tehtaan lakkauttamiseksi. Eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtajan Jouko Skinnarin (sd) mielestä Häkämies on "piiloutunut Stora Enson ruotsalaisjohtoisen hallituksen selän taakse". Skinnari toteaa, että Häkämies ei ole kuitenkaan jäänyt toimettomaksi valtion omaisuuden myynnissä.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen ja ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen ovat luvanneet toimia tehtaiden toiminnan jatkamiseksi. Tarja Cronbergin on aika siirtyä sanoista tekoihin.

Pekkarinen väitti TV:ssä muutama päivä ennen opposition välikysymyksen käsittelyä, että jos valtio vaatisi lakkautuspäätöksen kumoamista, se joutuisi korvaamaan muille osakkeenomistajille siitä aiheutuvan vahingon. Pekkarinen on tyhmä tai hän kuvittelee TV-katsojia tyhmiksi. Osakeyhtiössä korvausvelvollisuus voi syntyä vain lain tai yhtiöjärjestyksen vastaisista päätöksistä.

Hallituksen toimista tulee väkisin mieleen takavuosina TV:ssä esitetty ohjelma ”Valehtelijoiden klubi”. Puheenjohtajan tehtäviä klubissa hoitelee Helge Heralan sijasta Matti Vanhanen.

Suomen valtio voi tulevassa yhtiökokouksessa pyörtää kannattavien tehtaiden alasajopäätökset. Valtio voi myös päättää tehtaan myynnistä.

Todennäköisesti Kemijärven tehtaan lopettamispäätös tulee esiin yhtiökokouksessa 26.3. Mikäli ministerimme ja eduskuntaryhmät toimivat kuten ovat kansalaisille luvanneet eikä Suomen valtio vaadi lopettamista, yhtiökokouksen selkeä enemmistö säilyttää kannattavan tehtaan.

Juhani Tanski
STP:n puheenjohtaja

Hyvinhuonostivointivaltio Suomessa olen minä syntynyt – loton kolme ja lisänumero oikein


Hiljaa kuin lammen laine, hiljaa kuin kevään ensi solahdus siihen aikaan, kun vielä oli lunta talvella, hiljaa kuin nuorukaisen ensimmäinen rakkaudentunnustus saapui maahamme osakkeenomistajien etu, saapui ryöstöaate nimeltään uusliberalismi.

Oikeammin sanottuna, hiljaa muttei hiljalleen saapui maahamme kansainvälinen rikollisuus, jota markkinavoimiksi ja ainoaksi totuudeksi bilderbergiläisten toimesta puetaan.

Uusliberalismi saa aina voimansa kriiseistä; kriisien varjolla kansalle voidaan syöttää mitä tahansa paskaa pelastuskeinona. Pelastuskeinona mistä? Lamasta.
Maatamme 1990-luvun alussa koetelleesta lamasta, jonka uskallan väittää olleen tarkoituksenmukaisen järjestelykysymyksen.

Mikäpä se olikaan se ajatus pääoman vapauttamisesta 1980-luvulla? Sekö ajatus syntyi tyhjästä, tavalla, kuten väitetään Jumalan luoneen maan?

Ensin mediat ja erilaisten käyttömuotien luojat ohjattiin puhumaan yksilöllisyydestä, individualismista, jolla saatiin ostava massa uskomaan omaan ainutlaatuisuuteensa.

Saatiin irtisanottavan työhön jäävä työtoveri uskomaan omaan yksilölliseen erinomaisuuteensa, minkä vuoksi juuri hän sai jäädä. No, okei, ehkä vähän muotoiltiin hänenkin etujaan, ne joustivat kuin hetekan jouset alaspäin. Ylöspäin ne eivät sitten nousseetkaan enää.

Samaan aikaan päästettiin televisioon röyhtäilemään yhden ja ainoan totuuden miehet Paavo Lipponen, Iiro Viinanen ja säästöpankkien pilkkojamies Esko Aho. En usko tämän kaiken olleen sattumaa.

Yhtä vähän sattumaa oli satojen kaljakuppiloiden perustaminen pahimpaan ns. lama-aikaan janoiselle kansallemme. Leipää ja sirkushuveja-malli toimi, toimii yhä ja porukka meni miinaan. Syrjäytyneiden alkoholistien ja valtavien terveyshaittojen lisääntyminen ei osoita hiipumista. Sama mekanismihan on iltapäivälehtiemme kesälööpeissä kun pitäisi puhua ilmastomuutoksen kauhuista, mm. hirveästä helteestä ja vanhustemme kuolemista niiden seurauksina. (Lämmin, ihana kesäsää jatkuu kaikkien iloksi vielä kaksi kuukautta…)

Tällä hetkellä voidaan avoimesti puhua valkolahtareista maassamme vuoden 1918 luokkasodassa ja sen jälkeen. Köyhä kansa kyykytettiin – ja sitten ammuttiin.

Viaton veri virtasi ja lopulta ulkovalloilta tuli ukaasi: Suomen itsenäisyyttä ei tunnusteta, jos ei viattomien verenvuodatus lopu.

Kuten nykyisinkin, maamme päättäjät nuolivat eurooppalaista takapuolta ja siirtyivät sofistikoidumpaan tappamiseen. Siitä ei tietoja kantautunut ja maamme sai itsenäisyystunnustuksensa.

Tämän lama-ajan yhtäläisyydet vuoteen 1918 ovat täysin selkeät, erona on se, että laman aikaiset lahtarimme Esko Aho, Paavo Lipponen ja Iiro Viinanen olivat oppineet läksynsä, nyt 1990-ja alkaneella 2000-luvuilla ei ketään ampumalla teloitettu eikä teloiteta.

Mitä nyt kaupunginvaltuutettu Bogomoloff lausahteli vanhusten sairaanhoidon kustannuksista ja hoitojakson liiasta pitkittämisestä jotain, mutta aika ei ollut vielä hänen ajatuksilleen kypsä.

Vanhuksiamme ja eläkeläisiämme ei siis virallisesti tapeta, heidät kannustetaan omatoimiseen kuolemaan vedoten siihen, että ei ole kerta kaikkiaan hoitopaikkoja, eikä niihin varaa, ei kerta kaikkiaan, joten soitapa lapsesi hoitamaan tai pysy kotona.

Slogania ”kerta kaikkiaan” käytettiin lama-aikaan varsin usein tämän yhden totuuden markkinointiin, tämän anglosaksisen totuuden, tämän uusliberalismin markkinointiin ainoana ja oikeana talousoppina.

Muistettakoon, että lahtarit toivoivat ja saivat Saksalta ylimääräisen väkemme teloittamiseen apua ja tukea, EU-eliittimme on kaiketi yhä elänyt siinä samassa toiveessa.

Hyvinhän Suomi on sopeutunut Saksa-vetoiseen EU:iin, ihan mallioppilaana.
Minä vihaan Euroopan Unionia.

On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka Nokia luuli saksalaisia duunareita voitavan kohdella samoin kuin suomalaiset ovat itse antaneet itseään kohdeltavan.

Bochumin tulokset ovat osoittaneet Nokian kärsineen juuri sen arvovaltatappion, mitä eliittimme kouristuksen omaisesti on vuosisatoja pelännyt, se, mitä ”muut sanovat” taitaa olla kylmää tekstiä juuri nyt.
Ei auta, vaikka medioita nuoleskeltaisiin.

Muistaako kukaan sitä, kuinka 1970-luvun loppupuolella saatiin kansan kiinnostus poliittisuuteen ja jopa vallankumoukselliseen ajatteluun hiipumaan?
Se saatiin hupenemaan leivällä ja sirkushuveilla.

Leipänä ja huveina toimi USAn maailmalle masinoima rockabillyboomi uusine hampurilaispaikkoineen. Erinomaista aivopesua, minäkin innostuin tuosta 50-luvun musasta uudelleen…

Muistatteko, kuinka 1945 - noin 1965 USA soluttautui ammattijärjestöihimme rahoittaen niitä?

Onko näissä valoissa mitenkään outoa ajatella, että EU ja uusliberalismi (siis individualismi) masinoitiin samalla tavalla meille ja taas kansa meni ansaan.

Onko vasemmisto ja ammattiyhdistysliike sitten ollut hampaaton, kun näin on voinut tapahtua ja kun olemme päätyneet tähän hetkeen, jolloin yhä saneerataan sosiaalirahoja, yhä vähennetään ja supistetaan julkista alaa?

Hampaattomaksihan tullaan iän tai tautien vuoksi, tai sitten pelaamalla jääkiekkoa.

Vasemmistomme laittoi Paavo Lipposen ja kumppaneiden johdolla ja käskystä suunnitellusti ihan itse hampaat naulaan. Laita sitten tietämätön työläinen puremaan herrojen, kotireaganien, persuuksia pelkillä ikenillä.

Työväen joukkovoima on edelleen se ase, jonka varassa vasemmistomme joko elää tai kuolee, joukkovoima on ase, joka tehoaa Stora Ensoon kuin muihinkin.
Ammattiyhdistys on hampaaton, kun joukot puuttuvat.

Toverit, eiköhän oteta kätemme pois taskuista ja puristeta ne vaihteeksi nyrkkiin ja lähdetä toimimaan luokkana, kuten toimii vastapuolikin koko ajan!
Luokat eivät ole hävinneet. Eivätkä häviä, ennen kuin saadaan luokaton yhteiskunta. Niin, onhan toki nytkin maamme luokaton.
Nimittäin luokattoman huono työläisilleen ja toimihenkilöilleen.

Juhani Valo

MASENNUKSEN MENTÄVÄ MUSTA AUKKO

Kaikkihan me toki tiedämme, että mielenterveyden häiriöistä ja ongelmista kärsivät ihmiset eristäytyvät muista ihmisistä ja syrjäytyvät helposti yhteiskunnasta. Sairastumisen myötä heidän sosiaaliset taitonsa hupenevat. Heidän on usein vaikea huolehtia itsestään ja puolustaa itseään. Jopa normaalin arjen pyörittäminen kuten omasta ja kodin hygieniasta huolehtiminen, oman maksuliikenteen hoito ja työssä käyminen saattavat osoittautua ylivoimaiseksi. Yksinäisyys, asumiseen liittyvät ongelmat ja taloudellinen turvattomuus ovat myös tunnusomaisia piirteitä tälle yhä kasvavalle ihmisryhmälle.

Kenellekään ei liene salaisuus, että mielenterveyden häiriö on edelleen yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen/pääsemisen syy. Vuonna 2006 Suomessa piti majaansa 256 300 työkyvyttömyyseläkkeensaajaa. Heistä 44 % oli eläkkeellä mielenterveydellisistä syistä. Ilmiö ei ole kuitenkaan uusi. Masennusdiagnoosilla myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kaksinkertaistui jo 1990-luvulla samaan aikaan, kun työkyvyttömyyseläkkeiden kokonaismäärä vähentyi. Voidaankin pohtia, minkälaisen koron maamme kansalaiset saavat maksaa 90-luvun pankkikriisistä ja toinen toistaan seuraavista sosiaali- ja terveydenhuollon säästöohjelmista.

Vuonna 2006 mielenterveyden häiriöiden vuoksi sai 61 100 ihmistä toimeentulonsa sairauspäivärahasta. Heistä yli puolet poti masennusta. Depression vuoksi myönnetyt sairauspäivärahakaudet ovat lisääntyneet v. 2000 33 % (miehet 25 % ja naiset 38 %). Eläketurvakeskuksen laatimien tuoreiden tilastojen mukaan v. 2007 runsaat 4 000 suomalaista joutuivat masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Lukumäärä on 10 vuodessa puolitoistakertaistunut.

Jopa porvarihallituksessa istuva ministeri Liisa Hyssälä on trendikkäästi huolissaan siitä, että masennusperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet ovat nousussa. Aikaa seuraavana ihmisenä hän totesikin muodikkaasti MASTO-hankkeen korkean tason koordinaatioryhmän ensimmäisessä kokouksessa 4.3.2008 Helsingissä, että voimakkaita toimia tarvitaan: ”Merkittävänä huolenaiheena työikäisen väestön pienentyessä on työntekijöiden ennenaikainen eläkkeelle siirtyminen. Sairauksista erityisesti masennus uhkaa katkaista suomalaisten työuran liian varhain.”

Tutkimusprofessori Raimo Raitasalo ja pääsuunnittelija Kaarlo Maaniemi totesivat KELA:n julkaisemassa Sosiaalivakuutus-lehdessä 6/2007: ”Suomalaiset tutkimukset osoittavat, että tällä hetkellä suuri osa masennuspotilaista on sairautta parantavan hoidon ja työkykyä kohentavan kuntoutuksen ulkopuolella. Tämä osa työvoimasta pitäisi ensi vaiheessa saada terveydenhuollon ja kuntoutuksen piiriin, jotta lisääntyvää työkyvyttömyyttä voitaisiin ehkäistä. Osittain ongelma johtuu tarpeellisten hoito- ja niitä tukevien kuntoutusmahdollisuuksien puutteesta.
Ongelman ydin on kuitenkin siinä, että mainittu prosessi – tunnista, arvioi ja ohjaa hoitoon ja kuntoutukseen, seuraa paranemisen ja kuntoutumisen etenemistä – ei toimi, vaan katkoksia ja viiveitä syntyy. Nykyisin mielenterveyden häiriöiden varhainen tunnistaminen onnistunee melko hyvin, mutta sen jälkeen alkavat vaikeudet hoidon tarpeen arvioinnissa ja hoitoon sekä sitä tukevaan kuntoutukseen ohjaamisessa. Pelkät sairauslomat ja lääkehoito eivät useinkaan ole riittäviä mielenterveyspotilaiden hoidossa ja työkyvyn palauttamisessa.”

Suomen perustuslaissa mainitaan:” Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.”

Näinkö on?

Matti Laitinen

Lähteet: Mielenterveyden häiriöt työkyvyttömyyseläkkeen syynä – ajatuksia ehkäisystä, hoidosta ja kuntoutuksesta. Helsinki 2005. (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 1236-2115; 2005:1) ISBN 952-00-1593-0
http://www.nkl.fi/airut/airu0806/airu069.htm
Sosiaalivakuutus 6/2007

KAUNIS JA TYLY STADI

Vuosina 1994-1997 toimeentulotuella eläviä kotitalouksia oli Helsingissä vuosittain noin 55 000. Tuensaajien määrä supistui v. 2006 mennessä parikymmentä tuhatta pienemmäksi. Saajien määrän pienentyminen herättää ihmetystä, kun yleisesti tiedetään tuloerojen maassamme kasvaneen kiivaasti ja että Suomessa kituuttelee vaihtelevalla menestyksellä 600 000 köyhyydessä elävää ihmistä. Valtaapitävien on helppo mätkiä ja väheksyä vähävaraisia, puolustuskyvyttömiä ihmisiä, koska he harvemmin lyövät takaisin.

HIRVIÖNPESÄ NIMELTÄ HELSINKI

Sosiaaliasiamiesten Helsingin kunnanhallitukselle 7.5.2007 toimittaman selvityksen mukaan pääkaupungin sosiaalihuollon asiakkaita kohdellaan kehnosti ja heidän oikeutensa toteutuvat huonosti. Sosiaaliasiamiesten laatima raportti todentaa meille sen tosiasian, että Suomi jakautunut sisäisesti kahteen erilliseen valtioon – vaurauden ja köyhyyden valtakuntiin. Niiden välissä kiemurtelee euroista rakennettu ylittämätön muuri. Vähäosaisia kansalaisia pompotellaan ja kohdellaan tylysti. Yhteiskunta siirtää velvoitteitaan muille tahoille. Kokoomuksen hallitsemassa Helsingissä sosiaalihuollon eettiseksi koodiksi on muotoutunut periaate – älä neuvo, vaan nöyryytä ja luukuta.

ASIAKASPALVELU SURKEATA

Sosiaaliasiamiesten mukaan v. 2006 aikana sosiaalihuollon asiakkaiden asema ja heidän saamansa palvelu näyttäytyi yhä huolestuttavampana. ”Asiakkaat kertoivat yhteydenotoissaan säännöllisesti siitä, ettei heidän yksilöllisiä elämäntilanteitaan huomioida riittävästi heille tehdyissä päätöksissä. Asiakkaat kertoivat toistuvasti myös vaikeuksistaan tavoittaa heidän asioitaan hoitavia työntekijöitä sekä vaikeuksistaan päästä tapaamaan näitä työntekijöitä. Asiakkaat toivat säännöllisesti esille myös sen, ettei heitä oltu neuvottu tai ohjattu riittävästi asioidensa hoitamisessa tai selviytymisessään.”

VASTUUN SYSÄÄMINEN MUILLE

Asiakkaan asialla –selvityksen mukaan: ”Näyttää siltä, että yhä useampi taloudellisissa vaikeuksissa elävistä asiakkaista joutuu kääntymään kirkon diakoniatyön puoleen ja hakemaan ruoka-apua. Näin myös silloin, kun asiakkailla olisi selkeästi ollut oikeus myös toimeentulotukeen, mikäli päätöksenteko olisi järjestetty asiakaslähtöisemmin ja työntekijät olisivat perehtyneet asiakkaan avuntarpeeseen kokonaisvaltaisesti ja joutuisasti. ”

KOHTELU TÖRKEÄÄ

Sosiaalihuollon asiakkaita potkitaan virkailijalta ja paikasta toiseen. Työntekijöiden kielenkäyttö on törkeää ja asiakkaita syyllistävää. Ammattiauttajien arvomaailma on koventunut. Sosiaalivirastossa toteutetut henkilöstö- ja tehtävärakennemuutokset sekä v. 2005 organisaatiouudistus ovat etäännyttäneet työntekijöitä yhä enemmän asiakkaiden avun ja tuen tarpeesta.

TOIMEENTULOTUEN ALIKÄYTTÖ

Tutkimusten mukaan toimeentulotuen alikäyttö on Suomessa merkittävää. Syitä sen hakematta jättämiseen on useita. ”Käyttöä vähentää mm. tietämättömyys järjestelmästä, riittämättömät tiedot tuen saannin ja sen myöntämisen perusteista. Hakemukseen tarvittavien tositteiden määrä tai pelko yhteiskunnan elätiksi leimautumisesta voi estää tuen hakemisen. Kun tuen hakemiseen liitetään lisäksi nöyryyttäviä piirteitä, kontrollia sekä väärinkäytösten epäilyä, tukea haetaan vähemmän. Tutkimuksen mukaan valtaosa tuen alikäyttäjistä määrittyy köyhiksi ja suurimmalla osalla heitä on myös taloudellisia vaikeuksia. Toimeentulotuen alikäyttö on siten suuri haaste kansalaisten tasavertaisuuden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Jotta tuki kohdistuisi heille, joille se on tarkoitettu, tuen alikäyttöä tulisikin aktiivisesti pyrkiä vähentämään eikä päinvastoin (Kuivalainen, Yhteiskuntapolitiikka 72(2007):1).”

SOSIAALIVIRASTON SÄÄSTÖTOIMENPITEET JA KOVENEVAT ARVOT

Toimeentulotuki ei ole mikään kultainen kädenpuristus yhteiskunnalta. Sen perusosa riittää juuri ja juuri kattamaan ne kotitalouksien menot, jotka perusosalla on tarkoitus kattaa. Mitä pidempään kansalainen joutuu elämään toimeentulotuen varassa, sitä laihemmaksi kuihtuu hänen rahapussinsa. Niukinta toimeentulotuen suoma kulutustaso on tutkimusten mukaan yksinasuvien kohdalla.

Vähävaraisten ihmisten taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen kannalta on käsittämätöntä, että sosiaalivirastossa ehdotettiin maaliskuussa 2007 ennaltaehkäisevän toimeentulotuen lakkauttamisesta kuluvalta vuodelta.

Laissa mainitun kokonaisen etuuden lakkauttaminen ole lain mukaista eikä vastaa eduskunnan tahtoa lisätä ehkäisevän tuen käyttöä erityisesti sosiaalityön välineenä.

KUN KUNTAA JOHDETAAN KUIN LIIKEYRITYSTÄ, SOSIAALIVIRASTON PERUSTEHTÄVÄT MENETTÄVÄT MERKITYKSENSÄ

Selvityksen mukaan: ”Sosiaaliturvanetuuksien, etenkin perusturvaetuuksien (esim. työmarkkinatuki ja kansaneläke) taso ja ostovoima ovat jääneet jälkeen yleisestä palkka- ja kustannustason kehityksestä. Jos perusturvaetuudet palautettaisiin v. 1993 tasolle suhteessa palkkatasoon, niitä jouduttaisiin nostamaan noin 30 %. Käytännössä väliaikaiseksi tarkoitetusta toimeentulotuesta, on tullut muiden etuuksien paikkaaja. Suomi eroaa useimmista muista Euroopan maista kasvavan tulokuilun ja pienituloisiin kohdistuvan lisääntyvän tarveharkinnan maana.”

Kunnan tarkoituksena on tuottaa tarvittavia palveluja asukkailleen. Kunnan etu ei voi siten poiketa sen asukkaiden edusta. Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja myös turvattava niiden toteutuminen.
Perustuslain 19 §:n mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Kysymyksessä on jokaiselle kansalaiselle kuuluva subjektiivinen oikeus, jonka mukaan julkisen vallan on myös turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.

”Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvatta perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteuttaminen. Tätä voidaan pitää perustuslain supersäännöksenä, jonka perusteella jokaisen virkamiehen yleisenä velvollisuutena, niin valtion kuin kunnan palveluksessa, on perus- ja ihmisoikeuksien aktiivinen edistäminen.”

VANHUUS TULEE LIIAN USEIN YKSIN

”Iäkkäiden ihmisten kanssa keskusteltaessa tuli selvästi ilmi heidän yksinäisyytensä ja turvattomuutensa. Ystäväpiiri on voinut harventua, lapset asuvat toisella paikkakunnalla tai eivät ehdi käymään tai heitä ei ole. Vanhukset usein toteavat, että he tuntevat ”sekoavansa” koska eivät voi puhua kenenkään kanssa tai eivät pääse ulos asunnostaan. He kertoivat kokevansa sanojen ja puhekyvyn häviävän, kun katsovat vain passiivisesti televisiota. Usein vanhukset ovatkin alakuloisia ja itku on ollut herkässä myös puhelinkeskustelun aikana.”

Matti Laitinen

Lähde: ASIAKKAAN ASIALLA: Mitä asiakkaat kertovat yhteydenotoillaan?
SELVITYS HELSINGIN SOSIAALIASIAMIESTEN TOIMINNASTA VUONNA 2006
Lilli Autti & Marja-Terttu Soppela 7.5.2007

Alppilan Ankat perustettu

Pääsiäisenä tapasivat Alppilan Demokraattisen Yhdistyksen kansainvälisen jaoksen jäsenet ystävällismielisessä kokoontumisessa Costa Rica -kabinetissa Helsingin keskustassa. Tapaamisen yhteydessä perustettiin surf-yhdistys Alppilan Ankat erään Dem. yhdistyksen jäsenen 70- vuotispäivien kunniaksi.

Kansainväliset vieraat tapaamisessa jäivät tällä kertaa ilman tilaisuuteen kutsutun Kominform tietotoimiston edustajan kv. katsausta.Tässä liitteessä etenkin Timolle vanha edellinen katsaus: http://www.kominf.pp.fi/yindex.html

HYVINVOINTI-

VALTIO


Yhteiskunta polarisoituu.
Sosiaaliturva kaventuu.
Tuki teollisuudelle runsastuu.
Irtisanomiset lisääntyvät.
Pankit kuittaavat
ennätysvoittojaan.

Tuotantoa ulkoistetaan.
Palveluita yksityistetään.
Pääomat kiertävät
kaukaa kotimaan.

Logistiselle syklille
on ominaista nopeus
sekä
kapitalistien kasvava
ahneus ja kopeus.

Köyhyydessä elää
yli puolimiljoonaa
suomalaista
lasta ja aikuista.

Missä parveutuu
markkinaraha,
väijyy myös
nöyryytys ja paha.

Ainoastaan aika
– ei raha
voi liikkua vain
yhteen suuntaan.

Kuinka monta
sataatuhatta nyrkkiä
meidän on iskettävä pöytään
saadaksemme takaisin
ihmisarvomme?


Matti Laitinen

kuvassa: keskellä Sergei Skvotrsov ja vasemmalla Kalevi Wahrman

NKP:n pääsihteeri Kommunistien Liiton vieraana

Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen pääsihteeri Sergei Skvortsov ja sen Leningradin alueen varapuheenjohtaja Sergei Pashanin kävivät Kommunistien Liiton vieraina Helsingissä ja Porvoossa. Vierailunsa yhteydessä he tapasivat mm. Kommunistien Liiton puheenjohtajan Kalevi Wahrmanin ja muita puolueen jäseniä. NKP toimii paitsi Venäjällä myös useimmissa entisissä Neuvostotasavalloissa.

Pääsihteeri Sergei Skvortsovin, hänen vaimonsa Jelenan ja varapuheenjohtaja Sergei Pashanin ohjelmaan kuului ensin vierailu Kansainvälisen Naisten päivän tilaisuuteen Helsingissä. Tämän jälkeen vuorossa oli käynti Porvoossa.

Puolueet pitivät 9.3.2008 Helsingissä yhteisen seminaarin aiheesta ”Sosialismin näköalat ja kommunistisen liikkeen tehtävät tämän päivän maailmassa”. Seminaarin tuloksena puolueet päättivät yhteisen vetoomuksen laatimisesta kansainvälisen kommunistisen liikkeen voimien uudelleenkokoamiseksi nykyistä globaalia kapitalismia ja sen aiheuttamia ilmiöitä, massairtisanomisia, työttömyyttä, sosiaaliturvan polkemista ym. seurauksia vastaan.

Kalevi Wahrman

Arviota HOK-Elannon vaaleista

HOK-Elannon edustajiston vaaleissa ääniä annettiin kaikkiaan 136 689 eli äänestysaktiivisuus oli 26,8 %. Vaaleissa oli äänioikeutettuja kaikkiaan 509 696, mikä on 140 000 enemmän, kuin edellisissä v. 2003 toimitetuissa vaaleissa. Silloin äänesti 150 774 asiakasomistajaa ja äänestysvilkkaus oli 41,1 %.

Suomen Työväenpuolueen ja pienituloisten lista sai kaikkiaan 1 539 ääntä, mikä on 1,1 % äänistä. Tätä tulosta voimme pitää erittäin hyvänä tuloksena. Listallamme oli 27 ehdokasta. Tässä yhteydessä voi mainita, että Kommunistien ja edistysmielisen osuustoiminnan ehdokaslistalla oli 75 ehdokasta, KTP:n ja SKP:n asettamat ehdokkaat. Ääniä he saivat 4 073, mikä on 3 % annetuista äänistä. Tältä listalta edustajistoon valittiin Yrjö Hakanen.

Alla olevassa taulukossa ovat Suomen Työväenpuolueen ja pienituloisten listan ehdokkaiden äänimäärät:

Auervuolle Esko 55
Haavisto Juho 17
Huuskonen Ilmari 20
Kasurinen Teuvo 70
Katajaranta Reijo 23
Kautto Hannu 30
Kivivirta Lyyli 219
Koivisto Esko 43
Kyrönlahti-Keskivaara Rosa-Maria 113
Lehtola Larmo 32
Muilu Jaakko 57
Männikkö Heikki 27
Männikkö Tarja 141
Nevalainen Anna 249
Nieminen Timo 14
Nokkala Pirkko 29
Orava Matti 51
Paakkolanvaara Liisa 41
Pietikäinen Wäinö 27
Pietiläinen Jaakko 19
Pääkkö Jouko 35
Sipilä Heikki 18
Tanski Juhani 13
Tiainen Pekka 135
Typpö Heikki 19
Wahrman Kalevi 27
Wickholm Leo 15

Yhteistyön kuvioista HOK-Elannon vaaleissa

Neljä vuotta sitten pidetyissä ensimmäisissä HOK-Elannon vaaleissa Kansan ääntä julkaisevat järjestöt olivat mukana yhdessä SKP:n kanssa "Edistysmielisen osuustoiminnan puolesta"- listalla. Silloin saimme runsaat 2 700 ääntä ja HOK-Elannon edustajistoon valittiin Yrjö Hakanen. Näissä vaaleissa Suomen Työväenpuolueen ja Kansan äänen järjestöjen ehdokkaat (27 kpl) olivat "Suomen Työväenpuolueen ja pienituloisten"-listalla. KTP ja SKP esiintyivät yhteisellä "Kommunistien ja edistysmielisen osuustoiminnan puolesta"- listalla. Sekä Tiedonantajassa, että Työkansan Sanomissa meitä syytettiin siitä, että kieltäydyimme kommunistien kanssa yhteisestä vaalityöstä emmekä halunneet esiintyä heidän kanssaan yhteisellä listalla. Miten tämän asian laita oikeasti on?

Yhteistyöstä SKP:n ja KTP:n kanssa emme kieltäytyneet neljä vuotta sitten emmekä nytkään. Marras-joulukuussa SKP:n taholta (Yrjö Hakanen esitti) tehtiin meille esitys muodostaa yhdessä vuoden 2003 vaalien tapaan myös näihin vaaleihin "Edistysmielisen osuustoiminnan puolesta"-lista. Tähän vastasimme myöntävästi ja valitsimme keskuudestamme neuvottelijat yhteisiä valmisteluja varten. Tilanne kuitenkin muuttui, kun SKP:n taholta meille vähän myöhemmin esiteltiinkin yhteisen listan uudeksi nimeksi "Kommunistien ja edistysmielisen osuustoiminnan lista". Tämä käänne asetti meidät vaikean päätöksen eteen.

Edellisellä kerralla neljä vuotta sitten meillä oli selkeä yhteislista, jossa äänestäjille viestitettiin, että tässä ovat mukana kaikki edistyksellistä osuustoimintaa ajavat voimat. Kuluneen neljän vuoden aikana asiat ovat järjestöllisesti muuttuneet siten, että olemme perustaneet Suomen Työväenpuolue STP:n kehittääksemme laajan työkansan yhteisrintaman, jossa tasa-arvoisina yhteisen päämäärän puolesta esiintyvät erilaiset työkansaa edustavat järjestöt.

SKP:n ja KTP:n esittämä lista ei täyttänyt näitä vaatimuksia. Käytännössä, kuten Tiedonantaja esittikin, "kyse oli SKP:n esittämästä listasta", jossa muut olivat SKP:n mukana. Viime vuonna keräsimme yli 5 000 kannattajakorttia STP:n rekisteröimiseksi. Samalla esittelimme laajasti STP:n yhteisrintama-ajatuksen. Olisimme pettäneet lupauksemme, jos olisimme asettaneet ehdokkaamme pelkästään kommunistien listan kautta.

Olimme valmiita yhteiseen ehdokasasetteluun v. 2003 tapaan. Esitimme myös aivan kirjallisesti, että olisimme solmineet yhteisen vaaliliiton. Näistä esityksistä SKP (ja KTP) kieltäytyivät. Tämä antaakin aiheen olettaa, että esitys asettaa ehdokkaat pelkästään kommunistien listan sisälle oli nyt tehty sen vuoksi, että keskeisin ajatuksemme kansanrintaman rakentaminen ei olisi päässyt esiin. Edelleenkin olemme vakuuttuneita siitä, että ilman laajaa yhteistyötä vaihtoehtoista politiikkaa nykymenolle tuskin voidaan kehittää. Ennakkoehdoitta olemme valmiit käymään keskusteluja yhteistyöstä KTP:n ja SKP:n kanssa.

Johtopäätös

Jos SKP ja KTP eivät olisi päättäneet heittää STP:tä ulos vaaliliiton nimenmuutoksella, olisimme todennäköisesti saaneet puolueisiin kytkemättömällä eli Edistysmielisen osuustoiminnan listalla enemmän ääniä, kuin puoluelistoilla, mikä olisi voinut tuoda meille 3 edustajapaikkaa. Jos kommunistiset puolueet välttämättä halusivat olla puoluetunnuksilla vaaleissa, kieltäytyminen tämän vuoksi vaaliliitosta kanssamme oli turhaa: puolueet olisivat hoitaneet tiedotuksensa niin kuin lystäävät, eikä vaaliliitto olisi puolueiden imagoa mitenkään haitannut. Vaaliliitossa olisimme saaneet 2 paikkaa eli - Yrjö Hakasen seuraksi - olisi meidän listaltamme mennyt läpi Anna Nevalainen.

Eli jos SKP:n ja KTP:n tavoite vaalissa oli kiusanteko muille yhteisen vaaliohjelman hyväksyneille eli STP:lle, tavoite onnistui. Jos taas haluttiin edistää edistysmielisen osuustoiminnan tavoitteita, tuloksena oli epäonnistuminen.

Uskomme, että saimme arvokasta kokemusta uusliberalismin vastaisen rakentamisesta; uskomme ja toivomme, että tämä muistetaan kesällä, kun solmimme kuntavaalien vaaliliittoja eri paikkakunnilla. Yhteistyö on voimaa!

Kiitos vielä kaikille listamme ehdokkaille vaalityöstä.

FIDEL


Minä katselen hopeanhohtoista,
barettipäistä rintakuvaasi
kirjoituspöydälläni.
Ainoaa näkemääni veistosta sinusta.
Hankittu joskus Leningradista.

Minä kuulin ja näin
Ciego de Avilassa kerran,
kuinka älysi
säihkyi ja salamoi.

Sinä – marxilainen Mooses
johdatit kansasi luvattuun maahan
lävitse riehuvien hurrikaanien,
jenkki-imperialismin kostoniskujen.

Sinä lähetit 10 lääkäridivisioonaa
kolmanteen maailmaan
taistelemaan
kuolemaa ja tauteja vastaan.

Sinun johdollasi
kymmenet tuhannet
afrikkalaiset ja amerikkalaiset
saivat ilmaisen koulutuksen.

Sosialistisen leirin hajottua
sinut toivotettiin helvettiin.
Vallankumous saarellasi
selvisi kuin sisiliskon häntä.
Kohosi uudelleen siivilleen,
rynnisti krokotiilinä eteenpäin.

Mieluummin jaettu köyhyys,
ja kansan solidaarisuus
kuin harvojen ylellisyys.

Myrskylintu on liitänyt merelle.
Saaren vallankumous on kasvattanut
kaikkialle Latinalaiseen Amerikkaan
miljoonia pieniä myrskylintuja.


Fidelin elämäntyötä kunnioittaen
Matti Laitinen

Suomen Työväenpuolue – esikuvana SKDL

Uuden puolueen perustaminen on haastava ja vaikea tehtävä. Suomalaisen yhteiskunnan ja koko maailman nopea kapitalistinen globalisoituminen tekee puolueen perustamisen kuitenkin välttämättömäksi. Sosialismin romahtamisen jälkeen palkkatyöväestö, alemman tason virkamiehet ja toimihenkilöt, sosiaalisten palvelujen varassa elävät ihmiset, eläkeläiset, nuoret ja ennen kaikkea lapset ovat olleet vailla turvaa ja tulevaisuuden näkymiä.

Suomen valtiokoneisto ja puoluejärjestelmä on kauttaaltaan mukautunut globalisoituneen kapitalismin asettamiin ehtoihin niin, että valtaosan Suomen kansalaisista on jäänyt pääomien, monopolien, yritysten sekä EU:n ja Suomen virkakoneistojen jalkoihin. Kaikkein raastavinta on ollut havaita, että vasemmistolainen työväenliike on ollut hajaantuneena pieniin ja avuttomiin ryhmiin vuosikymmenten ajan. On tullut aika koota vasemmalla oleva väki yhteen. Suomen Työväenpuolueen perustaminen on päättäväinen askel tähän suuntaan.

Uuden puolueen tärkeimmät kysymykset ovat, mistä näkökulmasta se tulee maailmaa katselemaan, mikä on sen arvojärjestelmä ja miten organisoituneena se tulee tavoitteitaan toteuttamaan. Suomen Työväenpuolueen (STP) tulee katsella maailmaa nimensä mukaisesti työväenluokan näkökulmasta, ja toimia myös sen mukaisesti. Työväenluokalla tarkoitan historiallisen luokkakehityksen lopputuloksena syntynyttä väestöryhmää, joka on taloudellisten pääomien, peruskoulua korkeamman koulutuksen ja yhteiskunnallisten valtaroolien ulkopuolella. Nämä kolme pääoman ryhmää (taloudellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma) välittävät yhteiskunnan ikuista luontosuhdetta. Ne toimivat myös yhteiskunnallisen luokkajaon perusteena ja luokkateorian kriteerinä. Sekä luonnon sietokyky että yhteiskunnan sosiaalinen rakenne on jo nyt luokkakehityksen seurauksena katastrofin partaalla. Luokkakehityksen moottorina toimivat taloudellisten pääomien kasaantumisen ja keskittymisen lait.

Taloudellisen pääoman vaikutuksesta myös kulttuuripääoma ja sosiaalinen pääoma kasautuvat ja keskittyvät kansan ulottumattomiin. Tällä hetkellä vielä toimintaa harjoittavat pienyrittäjät, työttömäksi jäänet korkeasti koulutetut ihmiset, sekä virkakoneiston suoritusportaassa työskentelevät pienipalkkaiset virkamiehet ja toimihenkilöt ovat saman luokkakehityksen alaisia, kuin työväenluokkaan kuuluneet ihmiset ovat aikanaan olleet. Heitä odottaa sama kohtalo työväenluokan kanssa, ja sen vuoksi myös heidän taloudelliset ja poliittiset etunsa yhtenevät.

Ehkä tärkein kaikkia palkansaajia ja palkatta jääviä ihmisiä yhdistävä näkökohta on työväenluokan jäsenten yhdenvertaisuuteen perustuva arvomaailma. Sen sisältönä on pyrkiä palauttamaan taloudellinen päätösvalta, kulttuuriperinnön haltuunotto ja yhteiskunnan ohjausvalta tasa-arvoisesti jokaisen ihmisen ulottuville kaikkialla maailmassa. Tämä arvomaailma antaa inhimillistä sisältöä ja yhteiskunnallista aktiivisuutta kaikille niille ihmisille, jotka haluavat ohjata ihmiskunnan kehitystä kohti tasa-arvoisia, oikeudenmukaisia ja pysyvään rauhaan perustuvia yhteiskuntia.

STP pitää historiallisena esikuvanaan v. 1945 perustettua ja 1980-luvun lopulla elävänä haudattua Suomen Kansan Demokraattista Liittoa (SKDL), sillä erotuksella, että mikään ryhmä tai organisaatio ei voisi esiintyä sen sisällä itseoikeutettuna johtavana voimana, kuten SKDL:ssa vielä tapahtui. STP:n jäseneksi voisi liittyä yksityiset jäsenet, yhdistykset ja organisaatiot. Niiden edustus määräytyisi jäsenyhdistysten koon mukaan. Sama koskisi myös jäsenyhdistysten suorittamaa jäsenmaksua. STP: n jäseneksi voisivat liittyä kaikki yksityiset henkilöt, yhdistykset ja organisaatiot, jotka hyväksyvät STP: n periaateohjelman ja säännöt. STP toimisi täysin avoimesti kaikissa tilanteissa kaikilta osiltaan. Sillä ei olisi salaisuuksia. STP:n tulisi olla eräänlainen miniatyyrikuva tulevaisuuden yhteiskunnasta.

Tällaisena STP olisi poikkeus olemassa olevien puolueiden joukossa. Luulen, että vain tällainen puolue voisi kerätä yhteen Suomen vasemmistolaiset henkilöt, ryhmät ja puolueet ja saada myös kansalaisten tuen toiminnalleen. Juuri näin SKDL teki aikanaan. Tällaista Työväenpuoluetta voisi nimittää antikapitalistiseksi puolueeksi, jonka sisällä erilaiset sosialismin mallit kilpailisivat keskenään etsien parasta tulevaisuuden yhteiskuntajärjestystä.

Heikki Typpö
Kansan ääni 05/07