Kun kapitalismi astui Neuvostoliittoon

NKP:n 27. edustajakokous esitti v. 1986 kulutuksen kasvua ja tuottavuuden tuplaamista vastaukseksi sosialistisen yhteiskunnan kehittämiselle ja sen ongelmille: ”Puolueen taloudellisen strategian ylin tavoite on ollut ja on edelleen kansan aineellisen ja sivistyksellisen elintason vakaa kohottaminen. Tämän tavoitteen toteutuminen edessä olevana aikana vaatii sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen nopeuttamista ja tuotannon kaikkinaista voimaperäistämistä ja tehokkuuden lisäämistä tieteellis-teknisen edistyksen pohjalta.”

Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja N.I. Ryžkov hehkutti edustajakokouksessa omassa selostuksessaan edistymisen mahdollisuuksia: ”Tarkoitus on kaksinkertaistaa kansantulo ja teollisuuden tuotto. Maan talouskoneisto kasvaa tuntuvasti ja uudistuu perin pohjin. Näin luodaan 15 vuoden aikana osapuilleen yhtä suuret taloudelliset potentiaalit kuin on saatu luotua kaikkina edellisinä neuvostovallan vuosina, ja otetaan mittava edistysaskel kommunismin aineellis-teknisen perustan rakentamisessa.”

Miksi näin ei tapahtunut, vaan kävi aivan päinvastoin? Kommunismin aineellisen perustan rakentamisen sijaan koko Neuvostoliitto lakkautettiin v. 1991. Neuvostoliiton aikaista kansantuloa ja teollisuustuotantoa ei ole saavutettu Venäjällä vieläkään.

Miksi Neuvostoliiton talous pysähtyi?

Presidentti Mihail Gorbatsovin talouspoliittinen neuvonantaja Leonid Abalkin esitti v. 1987 NL:n yhteiskunnallista ongelmia koskien itselleen seuraavan kysymyksen: ”Miksi 70- ja 80-luvun vaihteessa Neuvostoliiton talouden kasvuvauhti hidastui huomattavasti, siinä olevat epäsuhdat kärjistyivät ja ilmeni muita kielteisiä tekijöitä, vaikka tuotanto laajeni?”

Abalkin vastasi esittämäänsä kysymykseen: ”Tärkein syy on siinä, ettemme ajoissa arvioineet poliittisesti taloudellisen tilanteen muuttumista emmekä tajunneet loppuun asti, kuinka ehdottomasti ja kiireellisesti talouselämässä on siirryttävä tehokkuuteen perustuvaan kasvuun ja käytettävä aktiivisesti hyväksi tieteellis-teknisen kehityksen saavutuksia.”

Uusliberalistinen talouspolitiikka sukelsi Neuvostoliittoon

Abalkin ehdotti Neuvostoliiton modernisoimisen ratkaisuksi jatkuvan talouskasvun harhaa ja tuotannon jakosuhteiden uudelleen järjestelyä. Samaa reseptiä oli sovellettu ja sovelletaan edelleenkin kapitalistisissa maissa välittämättä maailman rajallisten luonnonvarojen tuhlaamisesta. Abalkinin mielestä tieteellis-teknisen kehityksen, investointi- ja rakennemuutoksen nopeuttaminen vaati muutoksia NL:n rahoituspolitiikassa. Hän koki maansa tulojen tasauskäytännön ongelmalliseksi, koska tappiollisten tuotantolaitosten, ministeriöiden ja alueiden menojen kattaminen tuottavien kustannuksella oli laajalle levinnyt, virheellinen käytäntö. Hänen mielestään investoinnit tuli kohdistaa teollisuuden tekniseen uudistamaan, sen tehokkuuden kasvuun ja taloudellisen toiminnan parantamiseen. Tällainen priorisointi johti työttömyyden kasvuun ja työläisten sosiaalietuuksien kaventumiseen.

Talousuudistuksen keskiöön Abalkin asetti jakosuhteiden kehittämisen. Hänen selvityksensä mukaan ensinnäkin työn ja siitä saatavan palkkion oli oltava suorassa yhteydessä keskenään. Toiseksi tulosvastuuta täytyi syventää ja kolmanneksi oli turvattava kulutustavaroiden kysynnän ja tarjonnan vastaavuus.

Perestroikan asiantuntija Natalia Rimaševskaja täydensi vielä Abalkinin ajatuksia selvittämällä, että ”yksi näkökohta, jota voisimme nimittää yltiöoikeudenmukaisuuden näkökannaksi, on se, että sosialismin vallitessa ei palkkauksessa, tuloissa eikä kulutuksessa tulisi olla huomattavia eroja. Erot loukkaavat sosiaalista oikeudenmukaisuutta, haittaavat yhteiskunnan kiinteyttä ja sen sosiaalirakenteen yhtenäisyyttä.”

Natalia Rimaševskaja kehotti hylkäämään tällaisen kulutuksen tasa-arvon. Hän perusteli kantansa työtehtävien laadullisilla eroilla ja työn tulosten eroavuudella, jonka vuoksi ei pitäisi olla myöskään tasa-arvoa kulutuksessa. Hänen mielestään lisäksi ihmisten kulutustottumukset niiden suuntautuminen ja arvomaailma olivat huomattavan erilaisia. Rimaševskaja hyväksyi luonnollisina ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta johtuvat kulutustottumusten eroavuudet. Hänen perustelunsa suosi yhteiskunnan etuoikeutettuja.

Perestroika kehotti palkkaerojen kasvattamiseen

Rimaševskaja kehotti kapitalismin palkkapolitiikan ja kulutuskulttuurin tuomista sosialismiin. ”Jotta palkka täyttäisi sille asetetut kannustamisvaatimukset, on määrältään, laadultaan, tuottavuudeltaan ja tehokkuudeltaan erilaisten työn palkkauksessa oltava huomattavia eroja.” Samainen taloustieteilijä kehtasi vielä väittää, että ”taloustieteellisessä kirjallisuudessa on ruvettu puhumaan siitä, että palkkaus on kadottamassa kannustavaa merkitystään. Merkitsevämmäksi ovat nousemassa ammatin arvostus, työolosuhteet, elinolosuhteet, ympäristön laatu ja ilmastolliset olot. Mielestäni asia ei ole lainkaan niin.”

Maatalous ja kestävä kehitys

Leonid Abalkin ehdotti maatalouden voimakasta teollistamista, tieteellisesti perusteltuja viljely- ja karjankasvatusmenetelmiä sekä tehokasta teknologiaa, jotta elintarvikkeiden kysyntä voidaan tyydyttää. NKP:n 27. edustakokous velvoitti maatalouden siirtämistä teolliselle pohjalle kokonaisvaltaisen koneellistamisen, kemiallisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön, sähköistämisen, maanparannuksen ja voimaperäisen teknologian laajan käytön avulla. Kasvinviljelyssä ja karjataloudessa puolue suositteli siirtymistä voimaperäisiin teknologioihin ja laajaa bioteknologian ja geenimanipulaation hyväksikäyttöä.

Nyky-ymmärryksen valossa rappeutuvassa NL:ssa otettiin 80-luvun lopussa iso harha-askel kestävän kehityksen periaatteissa.

Mihin hallinnasta luisuneet uudistukset johtivat?

Mihail Gorbatsovin neuvonantajien esittämät uudistukset myös toteutettiin Neuvostoliitossa. Maan teollisuustuotanto itsenäistyi valtion ja puolueen hallinnasta niin ikävin seurauksin, että se johti lopulta kapitalismin palautumiseen Venäjällä. Palkkaerojen tietoinen kasvattaminen aiheutti eriarvoisuuden kasvua yhteiskunnassa ja ihmisten vieraantumista sekä omasta työstään että sosialistisesta yhteiskunnasta. Uusi kapitalistiluokka syntyi hyvin palkatuista ja tulosvastuullisista teollisuuslaitosten johtajista. Tämä kapitalismin etujoukko harjoitti niin hyvin itsehallintoa, että se katsoi 1990-luvun alussa sosialistisen yhteiskunnan tarpeettomaksi omille liiketoimilleen.

Sosialistisen yhteiskunnan ei pidä koskaan kilpailla kapitalismin kanssa kulutuksen volyymista, koska se johtaa viime kädessä kapitalististen elementtien tunkeutumiseen sosialistiseen yhteiskuntaan. Insinööri- ja taloustieteen ottaessa ylivallan suhteessa filosofiaan ja yhteiskuntatieteisiin tapahtuu yhteiskunnallinen katastrofi.

Matti Laitinen


Lähteet: Perestroika, naapurin talouden uudet tuulet, 1987 SN-kirjat Oy; Neuvostoliiton taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen perussuunnat v. 1986–1990 ja vuoteen 2000, Sosialismin teoria ja käytäntö 14/1986; NKP:n ohjelma (uusi laitos) ST&K 13/1986.

THL:n henkilöstö eduskunnan rappusilla: Ei irtisanomisille

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n henkilöstö marssi Helsingissä ulos työpaikoiltaan tänään torstaina puolen päivän aikaan. Henkilöstö suuntasi eduskuntatalon portaille ilmaisemaan huolensa kansanedustajille ja eduskuntaryhmille: työpaikkojen on säilyttävä ja vasta vajaan vuoden ikäisen laitoksen toimintaan on löydyttävä rahaa. THL:läiset vaativat eduskunnalta ensi vuoden budjettiin sitä puuttuvaaa 2,4 miljoonaa euroa sekä fuusiokustannuksia.

Eduskuntaryhmät liikuttavan yksimielisiä

Eduskuntaryhmät olivat puheenvuoroissaan liikuttavan yksimielisiä siitä, että rahat laitokselle on löydyttävä ja henkilöstön irtisanomisista luovuttava. Niin RKP:n kuin Kokoomuksenkin edustajat ilmaisivat sympatiansa THL:läisille ja lupasivat ryhmiensä puolesta tahdä parhaansa, että fuusion yhteydessä annetut lupaukset pidetään. Raikuvat aplodit sai kokoomuksen Sirpa Asko-Seljavaara, kun hän lupasi, että budjettivaje korjataan ja että THL:läiset saavat pitää työnsä.Samoilla linjoilla olivat myös oppositiopuolueiden SDP:n, kristillisten sekä vasemmistoliiton edustajat, jotka kuin yhdestä suusta vakuuttivat, että jos rahaa ei löydy, on aikaisemmin laadittuja lakeja rikottu, ja että työpaikkojen on THL:sssä säilyttävä.

Eduskunnan portaille kaivattiin kokoomuksen ja RKP:n lisäksi myös kahta muuta hallituspuoluetta sekä ministereitä, mutta niin vihreät kuin keskusta sekä ministerit pysyivät näkymättömissä.

Ammattiliitot THL:läisten takanaEduskunnan portaille olivat saapuneet myös JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori että Pardian puheenjohtaja Antti Palola. Santamäki-Vuori muistutti THL:läisiä, että liitto tukee voimakkaasti laitoksen henkilöstöä je sen toimia. JHL:n puheenjohtaja sanoi että nyt ollaan testaamasssa sitä, lähteekö valtio oman henkilöstönsä irtisanomisiin, vaikka töitä olisi yllin kyllin.

- Valtion "tilauskirjat" ovat täynnä, silti henkilötöä halutaan vähentää. Jos valtio nyt ryhtyy sanomaan irti, ei sillä ole minkäänlaista kanttia ryhtyä vaatimaan muilta maltillista henkilöstöpolitiikka, kun se itse on sanomassa irti, Santamäki-Vuori muistutti.

THL:ssä henki korkealla

JHL:n pääluottamusmies Raija Rantamäki sanoi kuuntelevansa oikein hyvällä mielellä eduskuntaryhmien lupauksia. Tosin pientä varausta Rantamäkikin myönsi tuntevansa kaikkein auliimpia lupauksia kohtaan.- Täss tuli ryhmiltä kyllä hyvin vahva viesti siitä, että ne haluavat työpaikkojemme säilyvän ja rahoituksen löytyvän. Ne jopa lupasivat, että rahaa löytyisi. Jos nämä sanat nyt syödään, en kyllä tiedä, mitä enää ajattelisin eduskunnasta, hän sanoo.

Rantamäki sanoo, että THL:ssä oltiin kautta linjan, niin henkilöstö kuin johto järkyttynyt siitä, että laitoksen pitää aloittaa yt-neuvottelut väen vähentämiseksi.- Meillä on tällä hetkellä vahva yhteishenki päällä ja valmius katsoa tämä juttu loppuun saakka, hän sanoi.

Mitä loppun saakka meneminen sitten tarkoittaa, sitä Raija Rantamäki ei vielä halunnut määritellä.

THL:n henkilöstöjärjestöt Pardia, JUKO ja JHL vaativat hallitusta ja eduskuntaa palauttamaan THL:n budjettiin siitä leikatut 2,4 milj. euroa sekä fuusion kulut. Vaatimuksensa tueksi THL:n henkilöstö marssii ulos työpaikalta torstaina 8.10. klo 12.00 sekä esittää vaatimuksensa eduskuntatalon edessä klo 13.00, soppaa tarjolla klo 12.30 alkaen.

Vuoden 2009 alussa syntynyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on ajautunut rahoituskriisiin ja aloittaa YT-neuvottelut jopa 110 työntekijän vähentämisestä. Tämä on yli kymmenen prosenttia budjettihenkilöstöstä ja on valtiolla tähän asti laajin irtisanomistoimi. Henkilöstö on tyrmistynyt tilanteesta. Miten on mahdollista, että käynnistettiin monta miljoonaa euroa maksava fuusio ilman tietoa, onko siihen varaa? Ja miksi ministeri Risikko lupasi, että ketään ei fuusiossa irtisanota ja nyt omilla toimillaan ajaa laitoksen YT-neuvotteluihin alle vuoden kuluttua fuusiosta? THL:n henkilöstö vaatii, että ministeri pitää kiinni lupauksistaan ja palauttaa THL:n talouden kuntoon.

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) päätti käynnistää Stakesin ja Kansanterveyslaitoksen fuusion talvella 2008 osana koko hallinnonalan uudelleenjärjestelyjä. Positiivisesta asenteesta huolimatta henkilöstöllä oli epäilyksiä fuusion hyödyistä suhteessa sen kustannuksiin. Epäilykset näyttävät osuneen oikeaan. Näyttää siltä, että hallitus on käynnistänyt niin perusteellisen valtionhallinnon remontin, ettei oikea käsi enää tiedä, mitä vasen tekee. Valtion talousarvioesityksessä THL:ltä on leikattu lähes miljoona euroa FIMEA:lle. Maksaako THL:n henkilöstö nyt Lääkelaitoksen alueellistamisen kuluja, jota ei aikanaan osattu laskea. Valviralle on siirretty 580000€. Yhteensä budjetista on leikattu 2,4 milj. euroa. Samaan aikaan laitoksen maksullinen toiminta on vähentynyt, osin fuusion seurauksena. Fuusion suorista kustannuksista on katettu vain yksi kolmasosa. Lisäksi laitos on joutunut investoimaan niihin tehtäviin, joita STM on vaatinut vahvistettavaksi ja THL:ään on siirretty uusia tehtäviä, mutta niiden budjeteista vain osa on siirretty THL:lle.

Vastuutonta valtion varojen käyttöä

Sosiaali- ja terveyspalveluita uudistetaan laajasti. STM on asettanut THL:lle runsaasti tehtäviä tämän uudistuksen tukemiseksi. Oliko järkevä käynnistää fuusiota ja rampauttaa organisaatio silloin, kun laitoksilta vaaditaan aiempaa enemmän? Organisaatiot eivät ole tehokkaimmillaan keskellä fuusiota ja kestää vähintäänkin kaksi vuotta että onnistuneessakin fuusiossa organisaatio palaa normaalille suoritustasolle. Kun fuusio kuitenkin käynnistettiin, olisi se pitänyt viedä kunnialla loppuun saakka. Ei ole mitään järkeä jättää fuusio puolitiehen heikentämällä talous nykyiselle tasolle. Suurten organisaatioiden fuusio on valtava investointi. Nyt tämän investoinnin hyödyt ajetaan alas. Fuusion mahdollinen hyöty olisi voinut olla rinnakkain toimivien laitosten osaamisen yhdistäminen. THL oli fuusion jälkeen vasta palaamassa normaalityöhön ja toivottua yhteistyötä oltaisi voitu alkaa rakentaa. YT-neuvottelut siirtävät laitoksen takaisin lähtökuoppiin tai siitäkin taaksepäin. Työyhteisön ilmapiiri heikkenee väistämättä ja henkilöstön jaksaminen romahtaa.

Antsu/JHL:n ajankohtaiset

STP:n NATO-kannanotto


Sotilasliitto NATO pyrkii alistamaan aseellisen ylivaltansa alle kaikki ne Euroopan sitoutumattomat valtiot, jotka vastustavat Yhdysvaltojen suosimaa yksinapaista valloitus- ja alistuspolitiikkaa. Suomessa on tarkoitus järjestää tammikuun lopulla v. 2010 sotilasliitto Naton seminaari, jossa käsitellään "NATOn lähivuosien toimintalinjauksia". Paikalle on tarkoitus kutsua myös NATOn pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen. Kyseessä on hyvin suunniteltu NATO-tuote-esittely, jonka tarkoituksena on valaa intoa maamme liittämiseksi NATOon. Suomi ei ole kuitenkaan NATOn jäsenmaa, eikä kansanäänestystä sotilasliiton jäseneksi liittymisestä ole edes suunnitteilla.

NATO ei ole rauhaa turvaava liittouma. Sotilaallisen voimankäytön hyväksyntä on muuttunut NATOssa jo toiminnaksi ja käyttäytymiskoodiksi. NATOn tehtävänä on toteuttaa käytännössä sotilaallisin keinoin kansainvälisen kapitalismin arvomaailman ja etujen turvaamista. Nato on edelleen sotilasliitto, joka käy hyökkäyssotaa eri maailmankolkissa. Naton luonnehtiminen laaja-alaiseksi turvallisuuspoliittiseksi ja kriisinhallintaa harjoittavaksi monenkeskiseksi järjestöksi ajaa vain militaristien asiaa ja on puhdasta mielipiteen muokkausta. USA:n johtamalla Natolla ei ole turvallisuutta ja vakautta ylläpitävää ja edistävää vaikutusta Afganistanissa ja Irakissa eikä missään muuallakaan maailmassa. Naton suorituskykyperusteinen puolustussuunnittelumalli todentuu käytännössä kuumana hyökkäyssotana ja satoina tuhansina siviiliuhreina.

Kuinka moni suomalainen tiedostaa ratifioidun NATO-sopimuksen olevan valtiosopimus, jota voi tarkistaa vasta 10 vuotta siihen liittymisen jälkeen, mikäli toiset jäsenmaat suostuvat siihen. Lisäksi maamme voisi irtisanoutua sotilasliitosta aikaisintaan 21 vuotta siihen liittymisen jälkeen. Kaikille lienee selvää, että mitkään Suomen aikaisemmin tai tulevaisuudessa solmimat kansainväliset sitoumukset eivät saa olla ristiriidassa NATO:n määräysten kanssa.

Maamme ulkoministerin esittämä väite Itämeren alueen vakauden lisääntymisestä, jos NATOn aseistetut laivueet risteilevät Itämerellä, on kestämätön. Toimenpide järkyttäisi Itämeren alueen vakautta ja vahingoittaisi maamme pyrkimyksiä pysytellä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella. Itämeren NATO-laivueet voidaan todeta uhkaksi maailmanrauhalle sekä suoranaiseksi loukkaukseksi ja uhkailuksi Venäjää vastaan. Tässä asiassa Suomen ei ole mitään syytä tukea NATOa. Baltian valtioiden NATO-jäsenyys tarkoittaa jo nykyisin Venäjälle ja Suomelle aseellisen uhkan moninkertaistumista.

Pääministeri Vanhasen rakennustarvikkeita koskevan ajojahdin sekä erovaatimusten syy on osoittautunut oudoksi väitteeksi. Suomen edistyksellinen vasemmisto on seurannut uutisia, joiden mukaan pääministeri Matti Vanhasen rakennustarvikekaupoissa on ollut kysymys hänen ja tavarantoimittajan välisestä yhteisestä hyötymisestä tavalla tai toisella.

Tämän kaupan sanotaan tapahtuneen 13–14 vuotta sitten ja tämä on johtanut poliisitutkintaan. Maamme kirjanpitolaki ei edellytä tositteilta kuin kuuden vuoden säilytysaikaa, joten ihmettelemme, miksi pääministeri Vanhasen pitäisi osoittaa, mitä hän on hankkinut 13–14 vuotta sitten.

Tämä yksipuolinen erovaatimus vain pääministerin eroamisesta tehtävästään osoittaa sen, että tämä rakennustarvikekauppa nostettiin vain yhtä tarkoitusta varten esille. Maassamme syyttäjällä on toteennäyttämisvelvollisuus, joten jos kyseisen rakennustavaran toimittaneen yrityksen kirjanpidosta ei löydy kuittia tapahtuneesta kaupasta, eikä tositetta voi minkään lain perusteella velvoittaa löydettävänkään, niin näyttöä kauppahinnasta ei voida vaatia näin pitkän ajan kuluttua.

Suomen Työväenpuolue ei vastusta tutkintaa, mutta ihmettelee tämän asian esilletuloa vasta nyt tässä vaiheessa, kun pääministeri Vanhasta on vaadittu ”tekemään johtopäätökset” omasta toiminnastaan.

Pääministeri johtaa maamme koko hallitusta, hallituspuolueita koskevaan vaalirahasotkuun ovat todistettavasti hallituspuolueista sekaantuneet paitsi pääministeri Vanhasen johtama Keskustapuolue niin myös Kokoomus.

Samaan aikaan on saatu tietää, että sotilasliitto NATOn seminaari järjestetään Suomessa vuonna 2010, tammikuun lopussa.

Johtopäätöksemme rakennustavarakohusta on se, kun tiedetään, että pääministeri Vanhanen samoin kuin hänen puolueensa suhtautuvat Suomen liittymiseen sotilasliitto NATOon viileämmin kuin Kokoomus ja sen ulkoministeri Stubb tai nykyinen valtiovarainministeri Katainen, pääministerivaihdoksen on tapahduttava vielä tämän vuoden aikana.

On esitetty skenaario, jonka mukaan pääministeri Vanhasen on erottava mahdollisimman pikaisesti, mutta muu hallitus jatkaisi toimintaansa ja tällöin pääministeriksi saattaisi nousta Kokoomuksen Jyrki Katainen sekä ulkoministerinä voisi jatkaa Kokoomuksen Alexander Stubb. Kummatkin herrat ovat NATO-myönteisiä. Tämän jälkeen eduskunta saisi käsiteltäväkseen Suomen NATO-hakemuksen ja hallituspuolueiden sekä SDP:n muutamien kansanedustajien muodostamalla enemmistöllä Suomi hakisi NATOn jäsenyyttä. Kansanäänestystä ei asiasta järjestettäisi.

Suomi on edelleen puolueeton maa, jonka kansa haluaa vaalia rauhaa sekä hyviä naapuruussuhteita Venäjän kanssa. Maamme puolueettomuudesta luopumista ei ole syytä edes harkita. Vain puolueettomuudella ja pysyttelemällä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella maamme turvallisuus säilyy vakaana ja kansallinen riippumattomuutemme toteutuu.

Suomen Työväenpuolue pitää virheellisenä Suomen valtiojohdon edustajien osoittamaa suurta, keinoja kaihtamatonta vimmaa sotilasliitto NATOon liittymistä kohtaan. Suomen Työväenpuolue ei hyväksy Suomen valtion osallistumista NATOn ja USAn valta- ja hegemoniapyrkimyksiä edistäviin ja palveleviin tehtäviin tai niitä puoltaviin kannanottoihin. STP ei hyväksy Suomen puolustusvoimien käyttöä mihinkään NATOn johtamiin sotatoimiin eikä myöskään NATO-aseiden hankkimista maahamme.

Maamme demokraattisen vasemmiston on aika ryhtyä yhteistyöhön varmistaakseen sen, että maatamme ei luovuteta aggressivisen ja turvallisuusuhkia luovan sotilasliiton alaisuuteen. Meidän on koottava voimamme saman ja yhteisen tavoitteen alle. Meidän on yhteisvoimin sanottava - EI NATOlle!

Suomen Työväenpuolue toivoo, että maamme rauhan– ja työväenliike kokoaa tässä asiassa yksimielisenä kaikki voimavaransa yhteen ja toimii yhteistyössä sotilasliitto NATOon liittymistä vastaan. Mielestämme on tärkeää, että tuomme yhdessä kielteisen kantamme selvästi esiin, jotta sekä NATO että oman maamme NATO-intoilijat saavat oikean kuvan Suomen valtaväestön kielteisestä suhtautumisesta sotilasliitto NATOon liittymisestä ja sen seurauksista.

Suomen Työväenpuolue rp.

Suomen Työväenpuolue 26.9.2009

Esitys ja aloite yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä toimintaa varten uuden suunnan puolesta kansalaistemme hyväksi

Vaadimme miljardia työttömien palkkaamiseen

Hallituksen tulee osoittaa miljardi euroa 100 000 työttömän palkkaamiseen

- Nuorten työttömyyden alentamiseksi ja työttömyyden nousun katkaisemiseksi

- Pitkäaikaistyöttömyyden uudelleen nousun estämiseksi

- Irtisanomisten estämiseksi

100 000 työttömän työllistäminen on hätätoimenpide, jolla estetään työttömyyden kasvu ja käännetään se laskuun. Se on ensimmäinen askel tavoitteena huononevan kehityksen katkaisu ja kehityksen kääntäminen kohden täystyöllisyyttä. Työttömyys on jo useina kuukausina ollut ryhmälomautukset mukaan lukien yli 300 000 työtöntä. 50 000 työttömyyseläkeläistä ja nykyiset toimet mukaan lukien luku oli lähes 450 000. Perheen jäsenet mukaan lukien työttömyys kohdistuu miljoonaan suomalaiseen ja epävarmuus ja huoli tulevaisuudesta on joka päiväistä suurimmalla osalla työssäkäyviä, yrittäjiä ja nuoria. Vuonna 2010 työttömyys on nousemassa koko vuodeksi pitkälti yli 300 000:n. Suuri vaara on, että massatyöttömyys jättää taas kerran pahat jäljet pitkäksi aikaa.

Syntynyt tilanne on pitkäaikaisen kehityksen ja monien virheiden seurausta. Tässä tilanteessa on tehtävä välttämättömät välittömät toimet tilanteen pahenemisen estämiseksi sekä tehtävä johtopäätökset talous- ja yhteiskuntapolitiikan kurssin muuttamisesta, jotta vaurioilta ja uusilta virheiltä vältyttäisiin.

Välittömät toimet työttömyyden alentamiseksi

Valtion tulee varata viivyttelemättä miljardi euroa maksaakseen osuutensa työllistämisestä, jolloin työnantajien tulee maksaa oma osuutensa. Tehon aikaansaamiseksi toimenpiteille vaadimme hätätilatoimenpiteinä:

- Miljardista eurosta puolet tulee ohjata kuntien vanhus- ja terveyspalveluihin kuntatalouden tukemiseksi tällä tavoin.

- Lisämäärärahoista tulee ohjata riittävä määrä siihen, että kaikille yli puoli vuotta työttömänä olleille ja nuorille neljän kuukauden työttömyyden jälkeen järjestetään työtä käyttäen siihen suoraa palkkaamista sekä palkkatukea. Koulutusta tulee käyttää vaihtoehtona työttömyydelle silloin kun se on mielekästä koulutettavan kannalta.

- Kolmannelle sektorille suunnitellut omavastuut ehtona työllisyystukien saamiselle pitää hylätä. Päinvastoin mm. työttömien yhdistyksille tulee maksaa korotettua työllisyystukea, etteivät arvokasta työtä tekevät yhdistykset joutuisi vaikeuksiin.

- Työharjoittelussa työnantajille tulee hyötyä harjoittelussa olevien työstä enemmän kuin harjoittelun järjestäminen vaatii resursointia. On aikaansaatava käytäntö, että työnantaja maksavat tästä lisähyödystä työntekijöille sen päälle, mitä harjoittelussa olevat saavat työmarkkinatukea tai muuta korvausta. Osa korvauksesta voidaan periä työnantajamaksuna, jolla voidaan anomuksesta myöntää tukea harjoittelun järjestämisestä niille yrityksille, joiden taloudellinen tilanne muuten estää harjoittelijoiden ottamisen. Maksusta vapautetaan työnantajat, jotka itse maksavat harjoittelussa oleville korvausta.

- Kuntien tulee työllistää 2 vuotta yhtäjaksoisesti työmarkkinatuella olleet tai huolehtia, että he työllistyvät muulla tavoin. Kuntien tulee tässä ottaa huomioon säästöt, joita ne saavat valtion perimistä työttömyyssakoista ja kunnille työttömyydestä tulevista menoista sekä hyödyt työllisyystuista.

- Irtisanomiset ilman erillistä lupaa tulee kieltää toistaiseksi. Erillinen lupa voidaan myöntää, jos yritystä uhkaa konkurssi. Irtisanotuille tulee tällöinkin järjestää työtä. Vaikeuksiin ajautuneita pienyrittäjiä tulee tukea. Yritysten tulee korvata irtisanomiset työaikajärjestelyillä pitkäaikaisten lomautusten sijasta, jos niillä on taloudellisia ongelmia. Työajan lyhentämistä tulee tukea korvaamalla ansionmenetyskorvausta valtion varoista ja lyhennykset tulee sopia työntekijöiden järjestöjen kanssa. Soviteltua työttömyyspäivärahaa ei saa lakkauttaa edes tilapäisesti, vaan lyhennyskorvaukset on katettava muulla tavoin.

- Yritykset tulee pelastaa konkursseilta rahoitusjärjestelyin.

- Kaikki ulosotot kielletään toistaiseksi ja riidanalaiset velkomiset tulee ottaa uudelleen käsittelyyn velkomuksen kohteen hakemuksesta. Käsittelyn ajaksi velkomukset keskeytetään. Velkomusperusteet tulee muuttaa siten, että pankkeja ei enää suosita niin kuin nykyisin. Yksityiset perintäyhtiöt ja luottotietoyhtiöt tulee asettaa vastuullisiksi toimiensa vahinkoseurauksista.

- Työttömyysturva tulee maksaa ilman viivytyksiä ja viivästykset työttömyysturvan maksatuksessa tulee hyvittää työttömille lisätyöttömyysturvana. Työmarkkinatuki tulee nostaa 800 euroon kuukaudessa ensimmäisenä askeleena perusturvan parantamiseksi.

- Se merkitsee 200 euron korotusta kuukaudessa. Vastaava korotus tulee saada pieniin eläläkkeisiin ja opintotukiin.

- Opiskelijoiden asemaa kohentavana toimena opintotuet tulee nostaa samalla tasolla kuin työttömyysturvan työmarkkinatuki ja pieniin eläkkeisiin tulee maksaa erityiskorotus.

Työllisyystoimien ja perusturvan rahoittaminen

Parempi työllisyys lisää yhteiskunnan verotuloja ja tuo säästöjä työttömyydestä yhteiskunnalle aiheutuviin kustannuksiin. Siten toimenpiteitä ei ole tarpeen rahoittaa kokonaisuudessaan erillisellä rahoituksella.

Siltä osin kuin erillistä rahoitusta tarvitaan, talouslaman aikana on perusteltua käyttää velkarahaa. Lisärahoitusta saadaan seuraavasti:

- Vähennetään armeijan kalustohankintoja

- Palautetaan varallisuusvero suuriin omaisuuksiin

- Nostetaan yhtiö- ja pääomaveroprosentti ensi vaiheessa 30 %. Palautetaan palkka- ja pääomatulojen yhteisverotus ja saatetaan pääomatulojen verotus tällä tavoin progressiivisen verotuksen piiriin. Poistetaan verovapaus osalta osinkoja.

- Palautetaan perintövero suuriin perintöihin.

- Työnantajan kansaneläkevakuusmaksun poistaminen on peruttava.

Toimet ensivaiheen hätätoimien jatkoksi

Suomessa tulee toteuttaa laajamittainen tulonjaon uudistus, jolla turvataan yhteiskunnallinen tasa-arvoisuus. Uudistus tulee kytkeä täystyöllisyyden toteuttamiseen. Täystyöllisyys on keskeinen osa kaikkien kansalaisryhmien toimeentulon turvaamista ja samalla keino turvata yhteiskunnallisten palveluiden ja sosiaaliturvan rahoitus.

Tulojen uudelleenjaon toteuttamisessa on kelvoton tie pienituloisiin ankarimmin kohdistuvien välttämättömyyshyödykkeiden kulutusverojen nostaminen. Siten yleisen arvonlisäverotuksen nostaminen mahdollisesti jopa 25 %:iin on torjuttava keinona rahoitustarpeiden kattamiseen. Verouudistus on toteutettava siten, että verotuksella tasoitetaan tuloeroja ja leikataan ylisuuria tuloja ja vähennetään ympäristön kannalta haitallista toimintaa.

Pienten eläkkeiden, sairauspäivärahojen, opintotukien ja vanhempain rahojen sekä muiden tällaisten etuuksien tasokorotuksia tulee jatkaa niin, että kaikille kansalaisille turvataan riittävä ihmisarvoisen elämän edellyttämä toimeentulo ja tasavertainen osuus hyvinvoinnista. Tavoitteena tulee olla, että minimietuudet saadaan köyhyysrajan yläpuolelle, joka vastaa nykyisellään suunnilleen 1100 euroa kuukaudessa. Tätä varten on suunniteltava toimet, jotka tekevät tämän mahdolliseksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut sekä koulutus tulee järjestää sekä tuottaa yhteiskunnan toimesta huolehtien tällä tavoin, että palvelut järjestetään tasa-arvoisesti kaikkien saataville.

Liikenteessä rautateiden ja muun joukkoliikenteen asemaa tulee merkittävästi parantaa. Energiataloudessa tulee huolehtia, että kaikissa osissa maata on energiaa saatavissa vastaavilla ehdoilla. Suomessa tarvitaan yhteiskunnan omistama energialaitos, jotta edullinen ja vähäsaasteinen energiantuotanto voidaan turvata.

Keskeistä on turvata työtätekevien yrittäjien ja viljelijäväestön elinkeino ja tulo työstään. Koko maan pitäminen asuttuna on tänä päivänä yhtä ajankohtainen vaatimus kuin aiemminkin ja siihen tarjoutuu uusia mahdollisuuksia, kun hyödynnetään elinkeinotoiminnan kehittämisen ja liikenteelliset ja tietoliikenteen tuomat mahdollisuudet.

Vaalirahoitus ja demokratian palauttaminen

Vaalirahakohu on paljastanut tähän mennessä vasta jäävuoren huipun järjestelmästä, jossa ostetaan poliittista valtaa ja estetään todellista muutosta. Useat asiat ovat jääneet kohinassa vaille huomiota.

Eduskuntapuolueet ovat ottaneet käyttöönsä käytännön, jossa ne jakavat puoluetuet ja lehdistötuet keskenään jättäen eduskunnan ulkopuoliset puolueet osattomiksi, vaikka vaaleissa kaikkien ehdokkaiden pitäisi olla tasavertaisessa asemassa.

Samoin eduskuntapuolueet ovat ottaneet käyttöön käytännön, että Yleisradion hallintoneuvoston kautta huolehtivat, että vaalien edellä suurissa vaalikeskusteluissa vain on vain eduskuntapuolueiden edustajia. Lisäksi muita keskusteluita on entistä vähemmän tai ei lainkaan. Vaalisyrjintä on ollut tavallista muilla kanavilla, vaikka ne hyödyntävät yhteiskunnan omistamaa televisiota ja radiota ja lisäksi YLE itse syyllistyy syrjintään.

Merkittävä osa koko yhteiskunnan läpäisevää korruptiojärjestelmää liittyy taloudellisiin kytkentöihin ja nimityksiin vaalirahoituksen ja eduskuntapuolueiden soveltaman diskriminoinnin ohella. Siten Suomi ei ole korruptiosta vapaa maa, vaikkei suoranaista lahjontaa juuri olisikaan. Silti peitetympää lahjontaa rinnasteista toimintaa tapahtuu. Päätöksenteossa ei astuta väärille varpaille etteivät esimerkiksi työpaikkamahdollisuudet pankeissa menisi. Ylihinnat, vedätykset, gryndereiden ja pankkien sopimukset ja niitä tukevien saamat hyödyt ovat osa järjestelmää. Siten väärää toimintaa on monilla tasoilla ja se johtaa lait ja oikeuden syrjäyttävään vallankäyttöön, joka hyödyttää harvoja.

Suomessa tarvitaan suurta demokratiaremonttia jossa kaikenlainen korruptioon ja korruption omaisiin kytköksiin viittaava karsitaan pois ja yhteiskunnasta tehdään avoin ja aito kansanvalta.

Pankkien vallan rajoittaminen Suomen palauttaminen oikeusvaltioksi

Pankkien kaikkialle ulottuva valta ja lonkerot ovat nousseet kansanvaltamme ja oikeusvaltion suurimmaksi uhkatekijäksi. 1990-luvulla pankit saivat jättimäiset tuet, joita ei palautettu. Globaalia finanssikriisiä on nyt hoidettu suorittamalla pankeille maailmanhistorian suurimmat tuet ja valtiot ovat velkaantuneet. Velat katetaan veronkorotuksin ja kansalaisille tarpeellisten menojen leikkauksin sekä kiihdyttämällä inflaatiota ja nostamalla korkoja talouslaman jälkeen tai jopa aikana. Pankkien valta ollaan pönkittämässä.

Pankkien toiminta yli rajojen tekee vaikeaksi puuttua niiden toimintaan kansallisissa puitteissa. Suomessa ongelmaa kärjistää se, että keskeinen osa rahajärjestelmää luovutettiin 1990-luvun kriisin tuloksena ulkomaisille pankeille. Sen lisäksi kotimaisessa omistuksessa olevissa pankeissa ilmenee vääriä menettelytapoja. Siten koko finanssijärjestelmä on syvästi sairas ja saastunut ja tarvitsee puhdistamista. Vaara on siinä, että edes suurten maiden johtohenkilöt ja 90 % maailman tuotannosta edustavat G20-valtiot eivät tähän kykene tai eivät ole halukkaita tarvittaviin toimiin.

Suomessa erityisen huolestuttavaa on, että keskeisellä finanssiryhmälle, Nordealle ja Sammolle on annettu ylisuurivalta ja lisäksi Sammon valta ulottuu henkilösuhteiden kautta Suomen valtion yhtiöitä ja omistuksia hoitavaan Solidiumiin. Meneillään on finanssivallankaappaus, jonka avulla keskeinen osa Suomen yrityksiä tulee riippuvaksi yhdestä finanssiryhmästä ja sen hallintaan ja sitä ohjaillaan suuressa määrin ulkomailta. Samalla toisen keskeisen finanssiryhmän Pohjola Pankki on jo pitkälti irtautunut osuustoiminnan hallinnasta ja on vaara, että sidos osuustoimintaan katkaistaan lopullisesti. Maan poliittinen johto ei tässä tilanteessa ole kykenevä turvaamaan kansamme etuja. Maailmanmittaisesti tapahtuu samanlaista kehitystä. Finanssipääomasta on tullut pullosta päästetty hirviö, joka on saatava takaisin paikalleen. Se on kansalaisten ja terveen elinkeinotoiminnan sekä yhteiskunnan toimintojen kannalta välttämätöntä.

Suomi ei ole nykyisellään oikeusvaltio kun tuomioistuin laitos ja yhteiskunnan laitokset ovat rähmällään pankkien edessä ja pankkien lonkerot ja lobbausjärjestelmät ulottuvat kaikkialle. Pankkien vallasta on tullut uhka demokratialle ja kansalaisoikeuksille. Pankkien etujen mukaisia tuomioita antaneilla tuomareille tulee antaa vähintään huomautukset tai jos he ovat osoittaneet erityistä piittaamattomuutta tuomioita jakaessaan, rangaistukset. Yksityisten perintätoimistojen velkomusten lainmukaisuus tulee asettaa erityistutkintaan.

Suomeen tulee perustaa yhteiskunnan omistama pankki, jossa kansalaisten varat ovat turvassa. Osoittamalla sille nyt yksityisille pankeille osoitettavat miljardit saadaan perusrahoitus.

Uusi suunta

Korkea työllisyys on keskeinen tasa-arvoisen tulonjaon kannalta ja turvaa sen, että hyvinvointimenot kyetään rahoittamaan. Kansantaloudellemme tarjoaa myönteisiä kehitysnäköaloja hyvin taloudelliset ja ulkopoliittisen suhteiden rakentaminen lähinaapuriemme kanssa. Se edellyttää, että maamme pysyy erossa sotilaalliseen vastakkainasetteluun perustuvasta NATO:sta. Maamme itsenäisyys on tärkeä hyvän kehityksen kulmakivi ja se edellyttää, että kansan valitsemalta eduskunnalta ei luovuteta valtaa EU:lle sen perustuslailla, vaan kansainvälisyyden tulee nojata kansojen itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen ja tälle perustalle rakennettuun yhteistyöhön.

200 vuoden jälkeen – parempi tulevaisuus mahdolliseksi

Ensimmäiset aloitteet Suomen itsenäisyydestä ja kansamme itsemääräämisoikeuden palauttamisesta vuosisataisen alistuksen jälkeen nostettiin yli 200 vuotta sitten 1780-luvulla. 200 vuotta sitten Suomi saavutti autonomian, jonka tuloksena meille perustettiin keskeiset kansalliset instituutiomme. Tällä ja taloudellisella vahvistumisella luotiin perusta itsenäisyydelle vuonna 1917.

Tarvittiin työväenliike hyvinvoinnin aikaansaamiseksi koko kansalle.

Nyt tehtävämme on turvata hyvinvointi ja oikeudenmukaisuus sekä itsemääräämisoikeutemme 2000-luvulla ja samalla huolehtia ympäristöstä, että ihmisten toiminta on taloudellisesti, kulttuurisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää ja huolehdimme myös tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksista. Tavoitteemme on, että sodat saadaan maailmasta lopullisesti ja pysyvästi poistettua ja se poistaa myös aseistautumisen tarpeen ja kilpavarustelun.

Työväenliike on tässä edelleen ratkaiseva muutosvoima. Samalla muutoksen ja uuden suunnan puolesta on tarpeen koota kaikki kansanvaltaa puolustavat ihmiset ja yhteiskunnan toimijat.

Klikkaa hiirellä kuvaa, niin se suurenee.

STP:n ehdokkaiden numerot EU-vaaleissa 2009 (22-41)

Vaaleista on syytä tehdä vastalause pääoman etuja ajavaa euroeliittiä ja rasismia vastaan. STP tuo vaaleihin vaihtoehdon valtapuolueiden edustamalle EU-komentoon alistamiselle.


Bäckman Johan, 22
Ekman Minna, 23
Hietanen Leena, 24
Kautto Hannu, 25
Koivisto Esko, 26
Koivula Risto, 27
Kyrönlahti-Keskivaara Rosa-Maria, 28
Lavikainen Juhani, 29
Muilu Jaakko, 30
Nevalainen Anna, 31
Ouarab Sami, 32
Paakkolanvaara Liisa, 33
Pietikäinen Wäinö, 34
Rahikainen Janne, 35
Ruttonen Raimo, 36
Tanski Juhani, 37
Tiainen Pekka, 38
Typpö Heikki, 39
Wahrman Kalevi, 40
Valo Britt-Marie, 41

Ollako vai eikö olla?

Hyvät toverit!

Näin kriisien aikana on hyvä tarkastella muutamaa asiaa: Olenko vai enkö ole, kuten Shakespeare aikanaan mietiskeli.

Kantaa ottamaton ja ulkopuolisille vain silkkaa sitoutumattomuuttaan vakuuttava ihminen on oikeastaan ihminen, joka nauttii vain rusinoita ja itse pulla jää pöydälle odottamaan seuraavaa.

Kantaa ottamaton ihminen on itse asiassa kalpea kopio puolueettomasta tai neutraalista ihmisestä; ottakaamme vaikka esimerkiksi Urho Kekkonen, joka oli puolueellinen rauhan puolesta sotaa vastaan. Se oli hänen uskontunnustuksensa, puolueettomuuspolitiikkamme ydin tiivistettynä.

Puolueeton on ihminen, joka pyrkii olemaan kahden kiistelevän osapuolen välissä olematta kummankaan puolella. Kekkonen pyrki olemaan uhkaavan, vakoilevan ja soluttautuvan lännen sekä lähinaapurimme Neuvostoliiton kiistojen välissä kuitenkin päätavoitteenaan se, ettei maamme Suomi jauhaudu hiekaksi kivien puristuksessa.

Sitoutumaton ihminen, mikä on sitoutumaton ihminen?Sitoutumaton voi mielestäni olla puolueen kannattaja kuulumatta itse puolueen jäsenyyteen, hän ajaa samoja asioita, kuin puolue, jonka listoilla hän yrittää saavuttaa esimerkiksi valtuustopaikkansa. Mutta ei hän kuitenkaan ole arvojen tuuliviiri, mitä tarkoitan sellaisella ihmisellä, joka "ei ota kantaa" mihinkään televisiosarjakeskustelua vakavampaan asiaan.

Minä olen puolueellinen ihminen. Olen puolueellinen tavallisen ihmisen puolesta epäinhimillisyyttä ja kovia arvoja vastaan. Olen puolueellinen ihminen rauhan puolesta sotaa vastaan.

Olen sitoutumaton ihminen. Olen sitoutumaton patamustan ja vitivalkoisen välillä, sillä useimmiten elämämme koostuu harmaan eri sävyistä. Elämäntilanne muuttuu, mutta puolueellisuuteni ajattelevan, tuntevan ja tavallisen ajattelevan ihmisen puolesta ei muutu.

Olen kantaa ottava, sillä minulla ovat mielipiteet ja arvot, joita elän todeksi. Olen työväenliikkeen ihminen. Otan kantaa, kun näen asioiden tapahtuvan, jotka sotivat arvojani vastaan.

Ihminen tarvitsee eräoppaan elämässään, hän tarvitsee ihanteen, arvomaailman rakennuspalikat ja hän tarvitsee johtajan, joka kokeneempana voi auttaa häntä selviämään pahoista karikoista elämänsä varrella.

Mikä on johtaja? Johtaja, tiennäyttäjä, voi olla puhdas inhimillisyys kaikessa, mitä tehdään ihmisen pelastamiseksi riistolta, mielivallalta, kilpailuyhteiskunnalta, itsensä ja arvojensa tuhoamiselta.

Mikä ei ole johtajuutta?Johtajuutta ei ole ns. demokratia, löysä demokratia, jossa vetelät ja veltot sekä mukavuudenhaluiset ihmiset hyväksyvät kaiken, mitä tapahtuu.

He ovat juuri niitä "kantaa ottamattomia", joita voimme kutsua yhtä hyvin patalaiskoiksi ja veteliksi valedemokratian ilmentymiksi.

Selkeän arvomaailman ja selkeän aatteen, ihanteen puute ja suuri mukavuudenhalu, jopa turruttava ja vapaaehtoinen tyhmistyminen ovat tekijöitä, joiden joukossa ja keskellä joudumme elämään ja olemaan. Me joudumme taistelemaan "löysää demokratiaa" eli välinpitämättömyyttä vastaan, kuten niin monet aiemmin ovat tehneet ensimmäisinä asettaen itsensä ja omaisuutensa uhan alle.

Luovuttaessamme vallan vetelyksille saavat heidän takanaan väijyvät todelliset rahavallan ruhtinaat oivan pelikentän, koko maailman itselleen temmellyskentäksi.

Nämä kantaa ottamattomat antavat demokratiaksi kutsumansa laiskuuden ja välinpitämättömyyden nimissä raharuhtinaiden opetuslapsineen vallita. Me, joilla ovat mielipiteet ja arvot ihmisten puolella ja puolesta, me hyväksymme mielellämme matkaamme sitoutumattomat tai puolueettomat ihmiset, mutta "kantaa ottamattomia" emme voi hyväksyä, me emme voi luottaa heihin. Heidän ajattelunsa on tänään tätä ja huomenna tuota, aina kulloisenkin tuulensuunnan mukaan.Itse he nimittävät tätä "tilanteen mukana elämiseksi", mutta minä nimitän sitä elämäntapaa veteläksi ja veltoksi omanvoiton ja oman edun pyynniksi.

Me olemme viettämässä Vappua, työläisten suurta juhlaa, ystävät ja toverit. Me olemme samalla puolella rintamaa ja me otamme selkeästi kantaa ihmisten puolesta kovia arvoja vastaan. Kun marssimme Vappuna lippujen ja tunnusten alla me kerroimme muille sen, minkä puolella ja mitä vastaan me olemme, emme peittäneet kasvojamme, emme vetäytyneet jalkakäytävien asvaltin varjostamiksi nimettömiksi ja tunnuksettomiksi olennoiksi, vaan seurasimme lippua, seurasimme arvojamme ollen niistä ylpeitä mutta kunnioittavalla tavalla.

Me emme ole ensimmäisiä, me olemme isiemme jälkipolvea ja me seuraamme isiemme tai muiden työväenliikkeen veteraanien tietä ja tunnuksia, jotka he ovat luoneet ja luovuttaneet perintönä meille.

Me emme ole tietämättömiä ilmastonmuutoksesta, emme lisääntyvästä köyhyydestä, tuloeroista tai kurjuudesta. Mutta me emme paistattele päivää tiedoillamme, vaan haluamme jakaa tietoamme ihmisten kanssa, sillä meidän etujoukkomme nimi on oltava toiminnassamme muulloinkin kuin Vappuna Luonto, Inhimillisyys, Toveruus ja Ystävyys.

Me emme saa unohtaa Nöyryyttä, jotta emme kuvittelisi olevamme mitään, mitä emme ole tai oikeammin, mihin itse emme ole toiminnallamme kyenneet hankkimaan työtätekevän kansan valtuutusta.Ilman inhimillistä ihmiskuntaa, jonka osana olemme, ei parhaimmissakaan puheissa saavuteta muuta kuin sanoja, tahroja paperilla.

Hyvää Työväenjuhlaa, Hyvää Vappua, toverit!

Britt-Marie Valo
Vapunpäivänä 1.5.2009 Hermannin kerholla

Työväenvappu 2009


KUOPIO - Vappumarssille 1.5.2009

Marssi starttaa Kuopion torilta, torilavan edustalta klo: 13.00 ja kulkee Tulliportinkatua kohti kaupungin satamapuistoa. Luvassa on puheita, musiikkia ja vapaata ajatusten vaihtoa.

Iltajatkot järjestetään K-klubilla (Vuorikatu 14, 70100 Kuopio) alkaen klo: 18.00 Santtu Karhu & talvisovat bändin siivittämänä.

Marssia johtaa Kuopion Vasemmistonuorista Tuomas Perälä ja Heidi Komulainen. Banderollien, lippujen ja eri järjestötunnuksien käyttö on marssin aikana luvallista, jopa suotavaa. Kaikki ovat vapaita antamaan äänensä myös yhteisesti huudettuihin vaatimuksiin ja julistuksiin. Tapahtuman järjestää Vapputoimikunta, jossa edustettuina ovat toimineet Kuopion Vasemmistonuorten lisäksi Vasemmistoliiton Kuopion kunnallisjärjestö, Vasemmistoliiton Lapinlahden kunnallisjärjestö, SKP:n Kuopion osasto, Suomen Työväenpuolue ja Kommunistinen nuorisoliitto.

HELSINKI

Vapusta mielenosoitus työn ja turvallisuuden puolesta
Pääomapiirien imperialistisen politiikan vuoksi maailmanrauha on uhatumpi kuin aikoihin. Nopeasti puhjennut globaali talouskriisi luo sosiaalista turvattomuutta ja taloudellista hätää, joka koskettaa jollain tavalla lähes jokaista suomalaista palkansaajaa, eläkeläistä, opiskelijaa, työtöntä ja pienyrittäjää. Yhä äänekkäämmät vaatimukset Suomen Nato-jäsenyydestä ja pyrkimys kytkeä Suomi sotilaallisiin seikkailuihin herättävät laajoissa kansalaispiireissä suurta huolta. Hallituksella on Nato-optio, päätös sijoittaa suomalaisia Naton nopean toiminnan joukkoihin Tämä on johtamassa vaaralliseen tilanteeseen.

Näköpiirissämme on muitakin uhkia, joista voisi mainita esimerkiksi ympärillämme havaittava ilmastomuutos, köyhyyden kasautuminen ja sairauksien leviäminen. Näiden asioiden vuoksi vappumielenosoituksilla tulee tänäkin vuonna olemaan entistä suurempi merkitys. Helsingin Työväen Vappumarssiyhdistys ry. kehottaakin kaikkia osallistumaan työväen perinteisiin vapputapahtumiin omilla paikkakunnillaan.

Yhteinen muistotilaisuus punaisten muistomerkillä

Vapunvieton aloitamme kokoontumalla aamulla klo 09.00 yhteiseen muistotilaisuuteen Helsingin eläintarhaan Valtakunnalliselle punaisten muistomerkille. Järjestöliput mukaan.

Työväen vappumarssi Rautatientorilta Hakaniemeen
Helsingin työväen yhteinen vappumarssi järjestetään vapunpäivänä 1.5.09. Vappumarssia varten kokoonnumme vappuaamuna klo 10.00 alkaen Rautatientorille. Siellä kohotamme ylös vappumarssiyhdistyksen tunnuksen “Sotaa vastaan” ja ryhmitymme sen taakse. Kaiutinautomme toimii hyvänä opasteena. Rautatientorilta marssi lähtee klo 11.00 Helsingin keskustan kautta Hakaniemeen, jossa eri järjestöt järjestävät omia vapputapahtumiaan. Helsingin Työväen vappumarssiyhdistyksen järjestämään vappujuhlaan rauhanpatsaalle marssimme Metallitalon edestä suoraan lippujemme ja banderolliemme kanssa.

Työkansan ja Nuorison Vappujuhla

Helsingin Työväen vappumarssiyhdistys ry. kutsuu kaikkia osallistumaan Työkansan Vappujuhlaan Hakaniemenrantaan Rauhan­patsaalle. Juhla alkaa heti vappumarssin jälkeen noin klo 11.45. Siellä puhuvat valt. tri Pekka Tiainen, puheenjohtaja Hannu Harju KTP, Seppo Harjunpää SFT, sekä maahanmuuttajien puolesta Nowzar Nazari CPI.n Suomen jaosto. Muusta ohjelmasta vastaa trubaduuri Lassi Mettälä, Heikki Typpö ja kitara sekä Konnakööri.

Vappujuhla Hermannin kerholla

Heti Kaisaniemen Vappujuhlan jälkeen alkaa Hermannin kerholla n. klo 13.30 Kansan äänen julkaisijajärjestöjen, Hermannin Naisten ja STP:n yhteinen vappujuhla. Tässä juhlassa esiintyvät mm. Bertta Laine ja Konnakööri. Puheenvuoroja pitävät: Tervehdyspuhe; Timo Kangasmaa ja vappupuhe Britt-Marie Valo. Saatavilla nakkeja, perunasalaattia ja hyvä kahvipöytä voileipineen Tervetuloa kaikki tähän yhteiseen juhlaan. Buffetista perimme 6 euron maksun.

Järjestää: Helsingin Työväen Vappumarssiyhdistys

Suomen Työväenpuolue STP vaatii Johan Bäckmanin välitöntä vapautusta


Viron rajavartiosto on tänään 26.04.2009 pidättänyt puolueemme EU-vaaliehdokkaan, dosentti Johan Bäckmanin Tallinnan satamassa hänen tullessaan maahan lautalla Helsingistä.

Viron sisäministeri Jyri Pihl on määrännyt hänelle pysyvän maahantulokiellon perusteena Bäckmanin "Viron vastainen toiminta". Suomen Työväenpuolue pitää tätä Viron sisäministeriön temppua vakavana rikkeenä sananvapautta, yksilön oikeuksia ja EU:n vapaan liikkuvuudenperiaatetta vastaan.

Bäckmanin pidätys on osoitus siitä, ettei Viro halua käydä keskustelua omasta menneisyydestään ja että se haluaa vaientaa ne äänenpainot, jotka vaativat maassa asuvan ison venäläisvähemmistön oikeuksien parantamista.

Suomen Työväenpuolue vaatii eurovaaliehdokkaansa Johan Bäckmanin välitöntä vapautusta Viron rajavartioston huostasta sekä tapauksen perinpohjaista tutkimista. Samalla vaadimme Suomea EU-jäsenmaana ottamaan esille EU-maa Viron toimet tässä asiassa ja tuomaan sen esille kaikilla EU:n virallisilla foorumeilla.


Suomen Työväenpuolue STP rp.
PL 780 00101 Helsinki
tyovaenpuolue@suomi24.fi
www.tyovaenpuolue.org

Ohessa Johan Bäckmanin oma selvitys tapahtumien kulusta.

Näin minut karkotettiin Virosta

26.4.2009 22.41 Johan Bäckman

Tänään astuin Tallinnaan kello 12.30 saapuneella laivalla. Askel jäi lyhyeksi, koska kaksi rajavartijaa seisoi noin puolen metrin päässä Tallinnan D-terminaalin tuloaulan ovesta ja nappasi minut heti kiinni. He kysyivät dokumenttia ja päästivät eteeenpäin. Kävelin noin kaksi sekuntia, kun ainakin viiden miehen ryhmä pysäytti minut. Kyse oli kuulemma tullitarkastuksesta. Minut vietiin sivuhuoneeseen ja laukkuni avattiin. Kaikki tavarat tutkittiin piinallisen huolellisesti. Ympärilläni seisoi ainakin viisi miestä.

Muut sadat matkustajat, jotka purkautuivat laivasta satamaan, jatkoivat matkaansa normaalisti. Kontrolli koski vain minua.

Aavistin että asiassa oli jotakin mätää. Tullitarkastus oli selvää simputusta. Toisaalta voi olla, että he etsivät jotakin. Olin kuitenkin tullut vain muutamaksi tunniksi Tallinnaan, joten salkussani ei ollut matkalippujen lisäksi juuri muuta kuin kyniä ja jokunen paperilappu sekä vanhoja kuitteja. Ne levitettiin kuitenkin huolellisesti tullin pöydälle.

Yritin kuvata tapahtumaa videokameralla, mutta yksi miehistä esti. Sitten minut siirrettiin odottamaan lukittuun koppiin. Kopissa seuranani oli yksi tullimies. Katsoimme televisiosta tennistä. Välillä kopissa kävi pipopäinen hintelä mies, joka vaikutti operaation johtajalta.

Odottelu lukitussa kopissa alkoi käydä piinalliseksi. Minulle tarjottiin allekirjoitettavaksi paperi, jonka mukaan tullitarkastus on suoritettu ja että tavaroistani ei ole otettu mitään eikä sinne ole lisätty mitään. En kuitenkaan voinut allekirjoittaa, sillä tavarani puhelin mukaan luettuna olivat toisaalla. Mistä minä tiesin, mitä sinne oli lisätty tai mitä otettu. Halusin nähdä tavarani ja soittaa. Soittaminen kiellettiin.

Odotus lukitussa huoneessa jatkui. Pipopäinen selitti minulle, että ”me tiedämme kuka sinä olet”. Sitten hän selitti, että rajavartijat haluavat keskustella kanssani, koska kuulemma olen listalla, jolla minun ei pitäisi olla. Ymmärsin, että olen varmaankin maahantulokieltolistalla.

Aloin ajatella, että odotuksella lukitussa huoneessa oli jokin tarkoitus. Pipopäinen kävi välillä jossakin, tiedustelin milloin rajavartijat tulevat. Aikaa kului ainakin tunti. Lopulta uskalsin esittää pipopäiselle kysymyksen.

Vuoropuhelumme oli seuraava:

Minä: Oletko sinä Kaposta? (Kapo = Viron suojelupoliisi)
Pipopäinen: Ei, olen tullista. (Esittelee kaulassaan roikkuvaa tullin henkilökorttia.)
Minä: Hyvä. (Nostin peukun pystyyn merkiksi siitä, että asia on ok.)
Pipopäinen: Miten niin hyvä? Mitä tuo tarkoittaa? Onko Kapossa jotakin vikaa?

Jossakin vaiheessa pipopäinen toi kännykkäni huoneeseen, mutta en saanut koskea siihen. Tiedustelin, voisinko soittaa lähetystöön. Se kiellettiin minulta. En saisi soittaa mihinkään. Olin ainakin tunnin lukitussa kopissa ilman, että minulle esitettiin laillista syytä. Todennäköisesti ainakin kännykkäni tiedot otettiin sillä välin ylös.

Sitten lähdettiin. Rajavartijat todellakin tulivat ja ottivat minut mukaan. Yksi rajavartija johti kulkuetta, hänen apurinsa vartioi minua. Lisäksi oli autonkuljettaja. Menimme D-terminaalin alakertaan rappuset alas ja minun käskettiin nousta rajavartioston pakettiautoon. Aurinko paistoi, istuimme autoon. En tiennyt, mihin mentiin. Oletin, että ehkä Kapoon.

Ajoimme jonkin matkaa A-terminaaliin, joka ei ole aivan vieressä. Siellä minun käskettiin nousta autosta. Minut saatettiin rajavartioston tiloihin. Siellä minut istutettiin tiskin eteen mustalle pehmeälle penkille. Siinä minä istuin seuraavat neljä tuntia. Mitään juomaa ei tarjottu. Vessassa sain käydä kerran.

Rajavartijat olivat kyllä asiallisia. Heille oli annettu tehtävä. Heitä oli kaikkiaan kolme. Vaaletatukkainen rajavartijatar nimeltään Valve ilmoitti minulle, että minut käännytetään Virosta perusteena Viron sisäministerin Jüri Pihlin antama määräys. Kun tiedustelin perustetta, Valve vastasi: ”Viron vastainen toiminta”. Kun halusin tarkemman selvityksen asiasta, Valve ja hänen esimiehensä ilmoittivat, että saan sen kysyttäessä Viron suurlähetystöstä Helsingistä.
Tiedustelin, missä laissa ”Viron vastainen tominta” on määritelty. Sanoin Valvelle, että minä olen estofiili enkä Viron vastainen. ”En usko”, Valhe vastasi.
Sitten alkoi neljän tunnin odotus. Yritin nousta penkistä oikaistakseni jalkojani, mutta rajavartija käski minun istua alas. Uskalsin ottaa kännykän ja naputtelin ensimmäisen tekstiviestin Leena Hietaselle. Sitten huomasin, että kännykän käyttöön ei puututa. Pian minulle soitettiin Hesarista ja STT:stä. Minulle soitettiin myös kansalaisjärjestöistä ja Venäjän medioista. Minulle soittivat Venäjän television ykköskanava ja valtakunnallinen RTR-kanava. Puhuin lähinnä puhelimessa ja sain jo nousta penkiltäkin.

Martti Turtola vastasi tekstiviestiini: ”Tämä on siis virolaista demokratiaa! Uskomatonta, että Suomen kansalaista voidaan kohdella kuin rikollista. Toivotan kestävyyttä ja rohkeutta.”

Vastaanotin rajavartiostossa istuessani myös seuraavat tekstiviestit:
”Kylläpä ihmisoikeudet ovat kavenneet Virossa! Varmaankin Mallinen ja Oksanen valmistelevat jo Elitessä mielenosoitusta moista meininkiä vastaan. Tsemppiä”

”Huh huh! Tästä kuullaan vielä. Koita kestää!”

”Toihan nyt on jo aivan naurettavaa! Koita pärjätä siellä!”

”Kammottavaa! Yritä kestää. Viron valaanpitäjät viis veisaavat sananvapaudesta.”

”Uskomatonta.”

”Hulluja ne virolaiset.”

”Jumalauta! Tähänkö on tultu? Koita kestää, Johan.”

”Pidän meteliä tahoillani. Törkeää toimintaa EU- ja Schengen-maalta aivan maalaisjärjellä.”

”Kuulostaa kamalalta! Se siitä nk. vapaasta demokraattisesta Virosta. Semmoisia ihmisiä he ovat. Olemme todella pahoillamme puolestasi. Voimia sulle!”

”Miten taitamatonta onkaan virolaisten julkisuuden hallinta. Päästää nyt tämmöinen skandaali syntymään.”

Ajan kuluessa rajavartijat vähitellen lämpenivät. Ensin he puhuivat minulle viroa, sitten englantia. Tämän jälkeen he puhuttelivat minua jo suomeksi. Lopulta tunnelma lämpeni niin, että puhuimme toisillemme vain venäjää. Rajavartijat selvästi vähän pelkäsivät, että minulla olisi jotakin heitä vastaan. ”Teen vain työtäni”, operaation johtaja huomautti minulle. Sanoin hänelle, että ymmärrän sen hyvin.

Istuin noin metrin mittaisella sohvanpätkällä neljä tuntia. Jossakin vaiheessa alettiin puhua matkalipustani. Kuulin miten rajavartijat suputtivat toisilleen, että Bäckman matkustaa ensimmäisessä luokassa. Pomppasin ylös tiskille ja ilmoitin viroksi: ”Suomalaiset antifasistit matkustavat aina ensimmäisessä luokassa!” Rajavartijat alkoivat nauraa.

Soitin Uuteen Suomeen Koposelle ja selvitin asiaa. Koponen sanoi, että hauskaa, sillä Mikael Storsjö on samaan aikaan karkotettu Ukrainasta.

Odottelu jatkui. Minulle esitettiin erilaisia dokumentteja. Siinä oli selvä työnjako. Pomo esitti minulle karkotusmääräyksen. Se oli viroksi kirjoitettu dokumentti. Perusteeksi ilmoitettiin sisäministeri Jüri Pihlin antama määräys maahantulokiellosta ajalle 25.4.-10.5. Siis juuri tärkeimpien juhalllisuuksien ja mielenosoitusten ajaksi.

Simputus jatkui. Tyttö kirjoitti minulle sakon, koska matkustusasiakirjani oli kuulemma väärä. Minä kun luulin, että kuvallinen henkilötodistus kelpaa, mutta piti kuulemma olla passi. Sakko ei ollut pieni.

Välillä yritimme ostaa lipun aikaisempaa Eckerö Linen lauttaan, mutta se oli täynnä. Palasin mustalle penkille. Aika kului rattoisasti, kun raportoin tapahtuneesta toimittajille.

Soitin myös Suomen suurlähetystön päivystävälle konsulille. Hän ei oikein uskonut asiaani. Hänen mukaansa on Viron asia, ketä se karkottaa. Minun mielestäni oli kuitenkin selvää, että maahantulokieltoni on vakava ihmisoikeuksien loukkaus. Kysymys oli vain mielipiteistäni ja siitä, että olin aikeissa osallistua julkiseen tilaisuuteen puhujana, käydä mielenosoituksessa ja antaa toimittajille lausuntoja. Konsulin mielessä tässä ei ole mitään omituista. Virolla on hänen mielestään oikeus järjestää mielipidevainoja. Tämä on siis stubbilaista ulkopolitiikkaa. Suomi Natoon vaan ja heti, niin mielipidevainot ja kristalliyöt alkavat myös Suomessa.

Tiedän kyllä hyvin, miten ansiokkaasti Tarja Halonen ja Suomen nykyinen lähettiläs Virossa Kalela ovat tukeneet Viron apartheid-politiikkaa. Juuri sitä vastaanhan meidän oli tarkoitus osoittaa maanantaina mieltä. Nyt minä istuin pidätettynä Viron satamassa viisi tuntia, ehkä kiitos Kalelan. Ehkä Viron apartheidin harmaa eminenssi ei halunnut lähetystönsä eteen mitään suomalaisten mielenosoitusta.

Jossakin vaiheessa STT soitti ja tiedusteli, oliko tarkoitus järjestää mielenosoitus Suomen lähetystöä vastaan. Sanoin että kyllä. Mistäköhän STT oli kaivanut tämän tiedon? Sitä ei ollut julkisuudessa.

Leena Hietanen kertoi puhelimessa, että mutakin antifasisteja oli käännytetty ja että seminaarimme iltapäivällä oli peruttu. Latvian meppi Tatjana Zhdanoka, joka tukee Baltian venäläisten oikeuksia, oli viety poliisiasemalle.

Viiden tunnin pidätyksen päätteeksi minut saatettin laivaan rajavartijan toimesta. Kävelimme kaksin pitkiä käytäviä. Laivassa minulle järjestettiin uusi matkalippu, koska olin maksanut paluumatkan, mutta nyt minut laitettiinkin aikaisempaan laivaan.

Matkustelin takaisin ja kännykkä pirisi. Yritin päästä kännykällä nettiin ja luin uutisia.

Mietin, mitä Sofi Oksanen ja Iivi Masso tästä ajattelevat. Ehkä he eivät aivan tue ajatusta siitä, että jonkun ihmisen matkustus ulkomaille puhumaan estetään ja kielletään pelkkien mielipiteiden vuoksi. Kuka tietää Sofi ja Masso ovat seuraavat. Ehkä heidätkin jossakin sopivassa tilanteessa jollakin rajalla pidätetään tuntikausiksi ja matka perutaan.

Olisin toivonut, että Alexander Stubb ottaa asiaan kantaa. Eivätkö sananvapausasiat ole Suomelle tärkeitä? Miksi jonkun suomalaisen ilmaisun vapaus estetään sen takia, että hän Viron sisäministerin mielestä harrastaa ”Viron vastaista toimintaa”? Entä mitä tuo ”Viron vastainen tominta” mahtaa olla? Vääriä historian tulkintojako? Eikö historiasta pidä voida keskustella vapaasti?

Kaiken tämän jälkeen ymmärsin, että Viro on tullut tiensä loppuun. Lopulliseen romahdukseen on todennäköisesti hyvin vähän aikaa. Jumala armahtakoon Viron kansaa."

Suomen Työväenpuolue on nimennyt täyden ehdokaslistan EU-vaaleihin

STP:n ehdokkaat EU-vaaleissa 2009

Bäckman Johan, valt.tri, dosentti, Espoo
Ekman Minna, palveluneuvoja, Inkoo
Hietanen Leena, toimittaja, LUK, Tallinna
Kautto Hannu, tekniikan lis., Espoo
Koivisto Esko, muurari, Tuusula
Koivula Risto, DI, Tampere
Kyrönlahti-Keskivaara Rosa-Maria, mielenterveystyön ohjaaja, taiteilija, Helsinki
Lavikainen Juhani, vahtimestari- huoltomies
Muilu Jaakko, pääluottamusmies, insinööri, Vihti
Nevalainen Anna, kassamyyjä, Vantaa
Ouarab Sami, sosiaaliohjaaja, Helsinki
Paakkolanvaara Liisa, pienyrittäjä, Helsinki
Pietikäinen Wäinö, toiminnanjohtaja, Vaasa
Rahikainen Janne, rakennusmies, Helsinki
Ruttonen Raimo, sosiaalityöntekijä, Joensuu
Tanski Juhani, ATK-suunnittelija, Kuopio
Tiainen Pekka, valt. tri, Helsinki
Typpö Heikki, opettaja, maalari, Salo
Wahrman Kalevi, teleasentaja, häradsdomare, Porvoo
Valo Britt-Marie, rahoitustoimihenkilö, Helsinki

SUOMEN KANSAN PUOLESTA EU-VAALEISSA 2009

Suomen Työväenpuolue piti maaliskuun lopulla toimintaseminaarinsa Helsingissä. Seminaarin jälkeisessä hallituksen kokouksessa vahvistettiin päätös osallistua EU:n parlamenttivaaleihin. Vaaleista on syytä tehdä vastalause pääoman etuja ajavaa euroeliittiä ja rasismia vastaan. STP tuo vaaleihin vaihtoehdon valtapuolueiden edustamalle EU-komentoon alistamiselle.

Me vaadimme

Täystyöllisyys tavoitteeksi – ei irtisanomisille

Palkka riittäväksi elämiseen – työsuhdeturva paremmaksi –
työelämän tasa-arvo todelliseksi

Perustoimeentulo jokaiselle on kansalaisoikeus. Opintotuki, työttömyysturva ja eläkkeet riittäviksi turvaamaan toimeentulo

Hyvinvointipalvelut ja lähipalvelut kaikille tulee turvata. Korkeakoulujen autonomia kriittisen tutkimuksen edellytys

Maaseudun ihmisten elämänehdot tulee turvata

Me toimimme Kansanvallan puolesta – Suomen itsenäisyyden puolesta

Kansojen tasa-arvoon perustuvan kansainvälisyyden ja rauhan
puolesta

Ympäristön kannalta kestävän kehityksen puolesta

Oikeudenmukaisuuden puolesta laittomuutta ja taloudellisen ja
hallintovallan väärin käyttöä vastaan

Päätösvallan luovuttaminen EU:n elimille estää näiden tavoitteiden toteuttamista.

Suomen tulee toimia sillanrakentajana koko Euroopan kattavalle yhteistyölle
pysymällä erossa vastakkainasettelusta ja sotilasliitto NATO:sta.

Kotimainen tuotanto tulee turvata. On kehitettävä maita ja kansoja tasavertaisesti hyödyttäviä kaupan muotoja. Syyttömillä kansalaisilla, veronmaksajilla ja eläkeläisillä ei tule maksattaa pankkien keinottelun laskuja.

Suomen Työväenpuolue tekee yhdessä kanssasi työtä paremman ja turvatun tulevaisuuden puolesta! Vaihtoehdon äänestäminen on kansalaisoikeus ja tärkeä keino vaikuttaa!

STP rp:n hallitus

KUMPULAN KATUKAPINA

Suomen Työväenpuolueen Helsinki-ryhmä osallistui ja antoi tukensa tiistaina, 10.3.2009 pidettyyn mielenilmaisuun: Kumpulan KATUKAPINA. Asukkaat vastustavat Isonniityn ja Kumpulan kampuksen yhdistävää uutta katua, joka katkaisisi nykyisen paratiisimaisen Kumpulan laakson,Isonniityn viheralueen.
Ainakin yli 500 ihmistä kokoontui puolustamaan yhtenäistä niittyaluettaan. Kunnallisohjelmansa mukaan STP-Helsinki tukee asukkaiden oikeutettuja vaatimuksia.

Ohessa Kumpula-seuran linkki, jossa asian vaiheet selvitetään.
Aprillipäivänä alkaa Kumpula-seuran kustantama minibussi sukkuloida koeluontoisesti Pasilan aseman ja Kumpulan kampuksen välillä.

Kumpostin Katukapina-erikoisnumero (pdf 676 Kt):

http://www.kumpula.info/images/stories/kumposti/kumposti109_web.pdf

sekä kumpulalaisen Sofia Laineen kirjoitus "Laakson valtauksen" jälkeen.

Kumpulan laakson ja joukkoliikenteen puolesta!
11.3.2009 – 21:57

"Sadat mielenosoittajat Kumpulan laakson säilyttämisen puolesta ovat vain jäävuoren huippu. Hienoa, että media tarttui kuntakansalaisten tempaukseen. Helsingin Sanomat kirjoitti lähes koko sivun moniulotteisen jutun,

nettihesarissa näkökulmia oli rajoitetummin. Ylen uutispalvelussa oli jopa linkki Kumpulan paikallislehden Kumpostin erikoisnumeroon, jossa on edelleen kaikkein monipuolisimmin “Katukapinaa” käsitelty. Ja monipuolista, moniulotteista analyysiä Katukapina kaipaakin. Tässä omasta mielestäni tärkeitä ulottuvuuksia.

1. Lapsi- ja nuorisonäkökulma

Sadat lapset, varhaisnuoret ja nuoret kulkevat päiväkoteihin ja kouluihin arkipäivisin laakson halki. Siis samaan aikaan kun bussilinja 506 halkoisi niittyä. Lisäksi laakso toimii ympäri vuoden lasten, varhaisnuorten ja nuorten turvallisena ja luonnonrauhaisena ulkoilualueena. Bussitie veisi mukanaan tämän turvallisuuden. Suuri epäkohta bussin suunnitellussa reitissä on myös se, että bussit eivät pelkästään ajaisi päiväkodin ulkoilualueen vierestä vaan myös odottaisivat puomin takana, juuri päiväkodin kohdalla, yksikaistaista kävelytietä toiseen suuntaan kulkevaa bussia - sen aikaa kun bussi huristelisi laakson poikki. Ja tässä taas tuhraantuu osa niistä luvatusta viidestä minuutista, jonka verran bussin uusi reittilinjaus noupeuttaisi matkantekoa… sen lisäksi, että lapset hengittävät bussin pakokaasuja. Ja huom. Kymmenessä vuodessa kyseessä on jälleen uusi lasten ja varhaisnuorten sukupolvi. Toivottavasti sitä ensimmäistä sukupolvea, joka ei saa kokea Kumpulan laakson rauhaa, ei tule syntymään - milloinkaan!

2. Hyötyliikuntanäkökulma

10 000 askelta päivässä edistää terveyttä ja ylläpitää peruskuntoa. Erityisesti askelia kannattaa ottaa luonnossa, raittiissa ulkoilmassa. Kumpulan laakso onkin monen työpaikkaliikkujan helmi! Moni jopa valitsee hyötyliikuntanäkökulmasta kävelyn Kumpulan ja Pasilan välillä. Vähintään puolen tunnin ulkoilu päivänvalolla ehkäisee myös masennusta.

3. Joukkoliikennenäkökulma

Bussin 506 nykyistä reittiä ei pidä muuttaa, koska se palvelee nyt monia Käpylä-Koskelantien varren asukkaita. Bussin vuorovälejä tosin olisi syytä tiivistää, vähintäänkin tuolla keskustellulla viidellä minuutilla. Lisäksi viikonloppuvuoroille olisi kysyntää.

Katukapinakeskustelussa on kadun puolesta argumentoineet ne sadat Arabiassa asuvat ihmiset, joiden työmatka kulkee Pasilaan ja siitä vielä eteenpäin länteen. Arabia-Pasila-kulkuyhteydet kun ovat todella huonot. Heitä palvelisi uutta katua paremmin vanhan satamaradan pohjaa käyttävät raitiovaunut. Eli: nro 2 tai 5 käyttöön ja linjaus nykyisiä kisko- ja raiderakenteita pitkin Arabiasta Pasilaan ja siitä Meilahteen. San Franciscon cable car-kulttuurista voisi ottaa mallia: raitiovaunulinjalla olisi Kumpulan kampusta lähinnä kulkevalla raideosuudella seisake, josta lähtisi cable car ylös mäelle.

4. Aalto yliopisto -näkökulma

800 000 euron tieosuuden lisäksi bussin 506 kaavaillun uuden reitin takia Kumpulan kampuksen mäkeä ryhdytään lämmittämään sähköllä (!) talviaikaan, jotta bussi pääsisi ylipäätään kulkemaan tietä ylös ja alas. Kustannusarviot nousevat 2 miljoonan euroon vuosittain! Kumpula-seura on ehdottanut minibussia, joka sukkuloisi Pasilan aseman ja Kumpulan kampuksen välillä: mistä tahansa tulevat, Kampukselle menijät vaihtaisivat minibussiin Pasilan asemalla, ja tämä pienikokoisempi bussi, jonka takia katuja ei tarvitse lämmittää, ajaisi Kumpulan mäen päälle. Eiköhän tämmöinen minibussijärjestely saataisi toimimaan 2 miljoonalla eurolla vuodessa? Luultavasti kustannukset jäävät paljon vähemmälle. Kumpula-seura tarjoaa huhtikuussa sukkkulabussin koekäytön kampuslaisille.

5. Demokratianäkökulma

Sen jälkeen kun HKL, kaupunkisuunnittelulautakunta ja museovirasto olivat kaikki tyrmänneet katuhankkeen, viimeksi 2008 joulukuussa, alkoi uusi vuosi uusilla
Helsingin kaupunginhallituksen jäsenillä seuraavasti:12.1.2009, 19.1.2009 ja 26.1.2009 pöydälle pantu asiaKj:n 29.12.2008 ottama asia: Vallilanlaakson joukkoliikennekatua koskeva asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotus (nro 11822)

Jäsen Räty teki asiassa vastaehdotuksen, jonka mukaan päätösehdotus tulisi muuttaa kuulumaan seuraavasti (muutettu teksti kursivoitu):“Kaupunginhallitus päättänee kumota kaupunkisuunnittelulautakunnanpäätöksen 18.12.2008 § 634.
Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta voimassa olevan asemakaavan mukainen yhteys, Pietari Kalmin kadun jatkeeseen perustuva joukkoliikennekatu, voitaisiin toteuttaa.”

Jäsen Moisio teki puolestaan vastaehdotuksen, jonka mukaan kaupunginhallituksen tulisi päättää, että se ei kumoa kaupunkisuunnittelulautakunnan 18.12.2008 tekemää päätöstä § 634.
Näiden vastaehdotusten välillä suoritetussa äänestyksessä jäsen Rätyn vastaehdotus voitti jäsen Moision vastaehdotuksen äänin 10–5, minkä jälkeen suoritetussa toisessa äänestyksessä jäsen Rätyn vastaehdotus voitti esittelijän ehdotuksen äänin 9–1, 4 tyhjää. Asiakohta hyväksyttiin siten jäsen Rätyn vastaehdotuksen mukaisesti

Koskaan aiemmin ei apulaiskaupunginjohtaja ole käyttänyt otto-oikeuttaan, jos tehty päätös on tehty lautakunnassa yksimielisesti. “Päätös on tuotu [kaupunginhallituksen] käsittelyyn poikkeuksellisella menettelyllä ja mahdollisesti ilmeisen puutteellisin tiedoin. Kaikkia asiaan liittyneitä, demokraattisessa päätöksenteossa esilletulleita seikkoja ei tuotu kaupunginhallituksessa esille".

Tällaistako demokraattisen päätöksenteon kuuluu olla?

6. Linnanmäkinäkökulma

Vihreiden Kimmo Helistöllä oli mielenosoituksessa radikaali ehdotus: rakennetaan köysirata! Yhden yön yli nukuttua ja laakson poikki Kumpulasta Pasilaan ja takaisin kävelleenä, ja asemapaikkoja punninneena Helistön ehdotus tuntuu vähintäänkin innovatiiviselta vaihtoehdolta. Arabian ostoskeskuksen katolta lennettäisiin Physicumin katolle Kumpulan kampukselle, sieltä Mäkelänrinteen uimahallille ja sieltä Pasilan asemalle. Kesäaikaan Pasilan asemalta voisi olla vielä erikoisliikennöinti Linnanmäelle. Köysirataa ei lumikinokset haittaisi, eikä siitä tulisi melusaastetta eikä se vaarantaisi lasten ja varhaisnuorten kulkua päiväkoteihin ja kouluun. Päinvastoin: siitähän tulisi lapsiperheillekin paljon iloa! Aalto yliopistossa opiskelijat voisivat lopputöinään pohtia, kuinka tästä köysiratasliikenteestä tehtäisiin mahdollisimman energiatehokas: tuulivoimaloita asemakohtiin?

No joo, ehkä nyt aluksi kuitenkin niitä minibusseja ja tihennetyillä aikataulutuksilla niitä 506:ia jo olemassaoleville kaduille!"

PALESTIINA-MIELENOSOITUKSET

Israelin hyökkäyksen jälkeen Gazaan, järjestettiin Helsingissä tammikuussa 2009 useita solidaarisuusmarsseja ja kynttilämielenosoituksia kärsivien palestiinalaisten puolesta. Seuraavassa on haastattelu, joka jäi Kansan ääni -lehdestä 1/2009 tilanpuutteen vuoksi pois. Se julkaistaan nyt Vapaa Sana -blogissamme.
Haastateltava Juhani Valo on Suomen Työväenpuolueen helsinkiläinen aktivisti ja Gaza-marssien primus motor.

Kysymys: Juhani Valo, mikä on roolisi Helsingissä pidettyjen Gaza-solidaarisuusmarssien ja mielenosoitusten järjestämisessä?

Vastaus: Mittani täyttyi 27.12.2008, kun salaperäinen järjestö nimeltään "Kukaan Muu" ei ollut kiinnostunut ainakaan näkyvästi Palestiinan kohtalosta Israelin sotahaukkojen suunnitelmissa.

Lainaan tähän omaa meilikommenttiani Rauni Salmiselle 27.12.2008, kun tämä laittoi tietoa Israelin vimeisimmistä pommituksista tietoa meiliini:

"Niin on Israel taas pommitellut, so. murhannut joukoittain! Uhkaa tämän olevan vasta alkua! Israel ja sen Money-talks-with Bombs-kätyri USA haluavat taas saada joulunjälkeiseen asebisnekseen vipinää ja kääntävät kansalaistensa ajatukset pois näiden omasta hädästä, nälästä. Voisimmeko lähteä marssimaan Kiasmalta jotain näkyvää kautta päätyen Israelin lähetystölle? Harmittaa vain istua ja olla, ikäänkuin hyväksyisi moisen roistoteon, mitä Israel jälleen tekee!"

Roolini oli ehkä miekkareiden aloittajan rooli, alun alkaen halusin lähteä toimimaan, kasaamaan porukkaa, kun alkoi käydä selväksi, että Israelille joulu oli ollut mielestäni sotaan valmistautumisen aikaa ja samalla kun selvisivät Israelin tulevat vaalit ja ko. maan pintapoliitikkojen "näyttöhalut" tästä syystä.

Kukaan ei silti yksin tee yhtään mitään, vaan ainoastaan ryhmässä, joukossa, samaan suuntaan kulkevan joukon jäsenenä. Tommi Lievemaa komppasi ajatustani 27.12. ja siitä sain konkreettisen todisteen käytyäni myös 27.12.2008 Kreikan suurlähetystöllä Kruununhaassa, jossa piti oleman tukimielenosoitus Kreikan valtiota vastaan. Siellä oli sovittuun aikaan paikalla 8 marssijaa ja kaksi poliisia. Tämä osoitti verkostojen ja tiedotuksen merkityksen konkreettisesti.

Keskustelimme aktiivisesti palstoilla. Espanjassa mm. järjestettiin mielen-osoitus. Joukko Sosialistiliiton sekä HOV:n jäseniä kannatti ajatusta. Ideoita tuli Raunilta ja itselläni oli jo v. 2006 kasassa joitain verkostoja. Kaikkiaan erittäin myönteinen vastaanotto eri tahoilta. Tämä kannusti minua kovasti ja vaikka itse aluksi vastustelin maanantain 29.12.2008 ajankohtaa mielenosoituksen pitopäivänä, niin silloinhan se pidettiin.

Lopullisesti liekki leimahti seuraavan YLEN uutisen mukana, josta näkyy oma kantani selkeästi: Lainaus YLEn netti-tv:stä sunnuntaina 28.12.008:

"Arabimaiden ulkoministerit kokoontuvat keskiviikkona hätäistuntoon Kairoon Gazan tilanteen vuoksi. Aiemmin ilmoitettiin, että kokous oli määrä pitää sunnuntaina, mutta tapaamista lykättiin arabijohtajien muiden kokousten takia."

Ei helvetti, omat pettivät palestiinalaiset, toivottavasti me emme! Tässäkö on umma, muslimien yhteisöllisyys? t. Juhani Valo. Tämän viestin lähetin eri listoille.

Yrjö Hakanen sekä Palestiinan solidaarisuusjärjestö laittoivat listoille omat kannanottonsa; tiesin silloin, ettemme ole yksin. Tästä oli hyvä jatkaa yhtenä Israelin sodankäyntiin suhteen kriittisenä vastustajana. Joukkokannatusta oli tiedossa. Niinpä laitoin Raunille, kun tämä kysyi, olisiko jo aika lähteä liikkeelle, tietoa sunnuntain, 28.12.2008 suunnitelmistani seuraavalla viestillä:

"Olisi, meidän olisi aika lähteä liikkeelle välittömästi. Jätetään veltot ja vain omia pyyteitään edustavat lafkat ml. Suomen "valtio" nyppimään napanöyhtäänsä ja kokoonnutaan vaikka jo tänään! Lähden tsekkaamaan tilannetta kaupungilla nyt, mutta ainakin Raunilla ja Matilla SL:n puolelta on puhelinnumeroni, jos kutsu käy! Olen valmis! T. Juhani Valo"

Uhoa taholtani? Ei, vaan suurta sisäistä raivoa palestiinalaisten puolesta ja raivoa meille virallisilta kanavilta uutisoidusta sonnasta. Lähdimme Pipsan kanssa kaupungille ja kävimme Forumin tiloissa, Juha Kovanen soitti, samoin Palestiinan Siirtokuntayhdistyksestä soitti muuan mieshenkilö.

Juha, Pipsa ja minä tapasimme Forumilla, mietimme porukalle nimeä, saimme yhden ehdotuksen nimestä Pro Palestiina ja sitten keksimme nimen Palestiinan Solidaarisuusryhmä. Tekstiviestitin tutuilleni, viestiä lenteli verkostoille ja siinäpä se oli.

Maanantaina, 29.12. olivat tiedot viranomaisille annetut ja marssin reitti inspiroitu; itse ehdotin hieman toista reittiä, mutta Pipsa ja Juha komppasivat keskenään, Pipsan idea reitistä siis voitti ja niin odotimme maanantaita. Kuten sanoin, yksin en olisi voinut tehdä yhtään mitään, ilman ystävä- ja tuttavaverkostoja en sitäkään vähää.

Ensimmäisessä mielenosoituksessa oli poliisin arvion mukaan 100 osallistujaa, omasta ja osallistujien mielestä 150-200 marssijaa. Seuraavana päivänä oli palestiinalaisten järjestämä mielenosoitus Eduskuntatalolla.

Kysymys: Oliko helppo koota yhteisrintamaa? Mitkä olivat yhteiset vaatimuksenne?

Vastaus: Yhteisrintama oli mielestäni helppo koota, koska kaikilla oli yhteisenä tavoitteena: Oikeudenmukainen rauha Palestiinaan - heti!

Palestiinalaiset itse ovat olleet sangen yksimielisesti ja yhteisesti mukana joka ikisessä tapahtumassa ja siinäkin mielessä on ollut upeaa toimia ryhmässä, kun he ovat olleet itse todella kiitettävästi luomassa, tekemässä ja toimimassa. He ovat tehneet sen ulkopuolisen silmin katsottuna hyvin yksimielisinä ja sekä toisiaan että meitä suomalaisia tukien.Tässäkin mielessä on ollut helppoa työskennellä rauhan puolesta ja sotaa vastaan!

Ensimmäisen käynnistämämme miekkarin onnistuttua 29.12.2008 kutsui Elias Gharieb Palestiinan Siirtokuntayhdistyksestä meitä aktiiveja tiloihinsa ja silloin päätettiin kolmesta ryhmästä: Media-, tiedotus- ja Avustusryhmästä.Itse menin mediaryhmään.Tästä alkoi kokonaisuudessaan Palestiinan Solidaarisuusryhmän konkreettinen toiminta.Palestiinalaisten osuus ja panos siis on merkittävä.

Kysymys: Montako tapahtumaa tähän mennessä on ollut ja kuinka aiotte jatkaa?

Vastaus: Palestiinan Solidaarisuusryhmällä on takana kolme mielenosoitusmarssia, yksi todella kunnioittava ja onnistunut kynttilämielenilmaisu Kolmen Sepän -patsaalla sekä neljä kokoontumista ryhmäläisten kesken. Yksi kuolleiden gazalaisten muistolle järjestettävä kynttilätapahtuma 26.1.2009 odottaa vielä viranhaltijoiden lupaa. Me olemme valmiita.

Olemme jakaneet ryhmiä eri vastuualueiden mukaan, itse kuulun mediaryhmään. Lisäksi ovat avustusryhmä, tiedotusryhmä, kulttuuriryhmä ja konserttiryhmä, joihin kaikkiin kuuluu muutama henkilö. Jatkamme rauhan aikana Palestiinan kulttuurin esiintuomisella eri tavoin, valokuvanäyttelyin, konsertein, kirjoituksin ja tarvittaessa marssien. Media ei tule kykenemään väittämään, ettei sille ole tietoa annettu.....

Kysymys: Miksi henkilökohtaisesti menit mukaan ja mitä tuntemuksia mieleesi Israelin hyökkäyksen jälkeen nousi?

Vastaus: Jokaiselle asioita seuraavalle inhimilliselle ihmiselle on selvää se, että Israelin USAn avustamana ja EU:n siunaamana suorittama joukkomurha on vastoin kaikkia niitä periaatteita, mitä liitän ihmisyyteen ja sivistykseen. Lapset, naiset, sairaat, vanhukset - ei, en kykene ymmärtämään sitä tuskaa täältä käsin, mitä gazalaiset ovat omassa helvetissään joutuneet kokemaan muun Palestiinan kansan ohella.

Muistakaamme israelilaisten uudisasukkaiden muutot Palestiinaan, muistakaamme Gazan saarto, muistakaamme historiaa. Menin yhtenä sirusena mukaan, jotta rauha ja inhimillisyys edes pienen hetken ajan saisi mahdollisuuden. Jotta ihmiset saisivat tietää. Tuntemukseni Israelin hyökkäyksen tai oikeammin sen maan alituisten hyökkäysten jälkeen eri aikoina ovat olleet järkyttyneet.

Olen ollut järkyttynyt mediamme tiedon mataluudesta, olen ollut järkyttynyt uutispimennosta maassamme, joita totuudenpuhujat ovat kokeneet. Ei näitä mielenosoituksia ole pidetty mediaseksikkäinä, kun niistä ei juuri tietoa ole ollut, vaikka medioille on tietenkin ilmoitettu niistä ajoissa.

Kysymys: Mitä tavallinen ihminen voi tehdä? Voiko jokapäiväisessä kauppareissussa tehdä "solidaarisuustyötä" palestiinalaisten hyväksi?

Vastaus: Boikotti, kaiken israelilaisen tavaran boikotti mutta myös USA:n, tuon Israelin päätukijan, tavaroiden ja muun, kuten matkailun boikotointi, tulee mieleeni. Nämä kummatkin valtiot tottelevat rahaa ylimpänä jumalanaan, joten sen vuoksi boikotointi iskee niitä suoraan nilkkaan - ja tehokkaasti. Tavallinen kansalainen voi siis tehdä päivittäin valintoja, elleivät kauppiaat ole siirtäneet esimerkiksi israelilaisia hedelmiä espanjalaisten nimikkeiden alle. Lisäksi jokaisen velvollisuus, minun kuten muidenkin, on hankkia tietoa siitä, mitä tapahtuu Palestiinassa kuin myös, mitä tapahtuu muuallakin.

Kuten jo aikoinaan 1900-luvun alussa todettiin, ettei kukaan saa yksin mitään aikaiseksi, joten olkoon oma mottoni sitä mukaillen:

Kaikkien maiden inhimilliset ihmiset, liittykää yhteen - rauhan puolesta! Nyt ei tehdä etu- eikä pikkupolitiikkaa vaan nyt ratkaisemme sen, millainen maailma arvoineen jää lapsillemme ja lastenlapsillemme.

Kiitos haastattelusta, Juhani Valo.

Kuvat ja Haastattelu: AN

Suomi ajaa ”NATOa YK:n tilalle”?

Suomen hölynpölytiedemaakarit ajavat "YK:n korvaamista NATOlla", vaikka kuinka vannottaisiin ei-jäsenyyden nimiin (olematonta "optiota" tietysti kuitenkaan unohtamatta). Ohessa kommentoin Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Vilho Harlen alakerta-artikkelia Aamulehdessä 07.04.2008 aiheesta otsikolla

” Ei aivan tuulesta temmattu ajatus

Nato ei vielä palvele koko kansainvälistä yhteisöä, mutta lupaus YK:ta toimivammasta turvallisuusjärjestelmästä ei ole täysin tuulesta temmattu, kirjoittaja arvioi.

Naton retoriikan mukaan Nato on siirtynyt "joidenkin puolustamisesta monien turvaamiseen" eli muuttunut "puolustusliitosta turvallisuusmanageriksi".

Tuo väite pitää Natoa uuden kansainvälisen sotilaallisen järjestyksen toteutusmuotona, yhteisöllisen turvallisuuden takaajana. "

RK: Tuon "suuren ajatuksen" todellinen idea on, että NATO ajaa siirtymistä kansainvälisestä POLIITTISESTA järjestyksestä, jota YK edustaa, "kv." SOTILAALLISEEN JÄRJESTYKSEEN, eli USA:n avoimeen pyssyvaltaan.

" On ymmärrettävää, että tämä ajatus on alkanut innoittaa monia, ei vain Nato-myönteisiä kannanottoja myös Suomessa. Kysymyksessä on poikkeuksellisen tärkeä ja kiinnostava mahdollisuus.

Jos Nato nimittäin olisi yhteisöllisen turvallisuuden edistäjä, kysymyksessä olisi historiallisesti ainutlaatuinen tilanne. Sotilaallinen voima olisi siirtynyt palvelemaan kansallisen turvallisuuden sijasta koko kansainvälisen yhteisön turvallisuutta. "

RK: Tämä tarkoittaisi kansainvälistä SOTILAALLISTA NATO-JÄRJESTYSTÄ JOKA EI OLISI MINKÄÄN POLIITTINEN KONTROLLIN ALAINEN, eli MAAILMANLAAJUISTA SOTILASDIKTATUURIA.

" Tätä mahdollisuutta on syytä pohtia avoimin mielin. "

RK: Tämä "mahdollisuus" torjuttava kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin. Ihan niin kuin Saksan-Japanin "uusi järjestyskin" II maailmansodassa.

" Mahdollisuus näyttäisi yhdistävän ikuista rauhaa haaveilevan idealismin ja sotilaallisen voiman realismin yhdeksi rintamaksi sotaa vastaan. "

RK: SELLAINEN "rauha" ilman demokratiaa on haudan "rauhaa". Ei kiinnosta.

" Sotilaallinen voima ja sodankäynti on historian valossa valtioiden toiminnan peruspiirre. "

RK: Näin on, mutta valtiot tulevat lakkaamaan olemasta tuossa ominaisuudessa, kuten Marxkin ennusti.

" Sotilaallis-strateginen aspekti on ollut kansainvälisen yhteisön kehityksessä kuitenkin enemmän kansallisen kuin yhteisöllisen turvallisuuden perustana.

Ihmiskunnan historia on kansallisen turvallisuuden historiaa. Sodan tuhovoiman kasvu on kuitenkin nostanut esiin yhteisöllisen turvallisuuden tarpeen. "

RK: Juuri siihen tarpeeseen vastaa YK, jossa Turvallisuusneuvoston edustaman "sotilaallisen järjestyksen" yläpuolella on Yleiskokouksen edustama poliittinen järjestelmä, ja sotilaallisen järjestyksen pitää perustua laeille.

Tämän järjestelmän esimerkiksi Harle haluaa hävittää.

" YK:n perustamissanasto pyrki rajoittamaan valtioiden keskinäisiä sotia korostamalla maailmanykseyttä. YK otti vallan myös ei-jäsenvaltioiden yli. Hyökkäyssodan kielto koski kaikkia, ei vain järjestön jäseniä.

Käytännössä YK jäi heikoksi toimijaksi. Hyökkäyksen torjuminen oli YK:n oikeus ja velvollisuus. Maailmanjärjestö ei saanut siihen tarvittavaa sotilaallista voimaa. "

RK: Tuota asiaa ei suinkaan ole myöhäistä korjata!

" Valtioiden oikeus itsepuolustukseen jätti sotilaallisen voiman edelleen kansalliseen käyttöön. Valtiot eivät osoittaneet halua aseidenriisuntaan. "

RK: JA NATOKO MUKA SELLAISTA OSOITTAISI saatuaan ensin muidenkin kuin jäsenmaidensa joukot oman yhden komentonsa alle!!???

Voiko enää järjettömämpiä "rauhantutkija" möläyttää....

" YK:n turvallisuusneuvosto ei kylmän sodan alettua muutenkaan kyennyt siihen yhteistoimintaan, mitä olisi tarvittu.

Toiveet kansallisten armeijoiden muuttamisesta YK:n poliisivoimaksi säilyivät silti elinvoimaisina 1980-luvun Palmen komission raporttiin asti. YK-armeijan epärealistisuus on kuitenkin ajan myötä muodostunut vallitsevaksi totuudeksi. "

RK: Ei YK yhtä pysyvää armeijaa välttämättä tarvitsekaan. Se voi koota tarvitsemansa joukot projektikohtaisesti puolueettomista mieluiten kaukaa kriisialueelta kootuista jäsenmaiden joukoista.

" YK oli varsin pitkälle amerikkalaisten (ja heitä tukeneiden brittien) luomus. Sodan voittanut Yhdysvallat valitsi viisaan politiikan ja asetti itselleen toiminnallisia rajoituksia, sellaisia joihin sodan voittajat eivät ole yleensä ryhtyneet. "

RK: YK:ta oli valmisteltu erilaisilla sopimuksilla Liittoutuneiden kesken jo II maailmansodan kestäessä. Se ei ole mikään "suvereeni amerikkalaisten luomus".

" Presidentti George W. Bush irrotti Yhdysvallat näistä rajoitteista aloittaessaan sodan Irakia vastaan vuonna 2003. Irtautuminen epäonnistui: Yhdysvallat tarvitsee YK:ta Irakin-sodan jälkihoitoon ja sen kunnialliseen lopettamiseen. "

RK: YK ei "anna kunniaa" päätöstensä rikkomisesta ja kintaalla viittaamisesta kansainväliselle oikeudelle.

" Nato-retoriikka edustaa amerikkalaisten yritystä palata YK-ruotuun heidän omilla ehdoillaan. Natoa ei tarjota YK:n syrjäyttäjäksi vaan sen täydentäjäksi. YK:n rauhanturva- ja kriisinhallintatoiminta on edelleen aktiivista. "

RK: Ainakin Harle tarjoaa NATOa nimenomaan YK:n syrjäyttäjäksi, samoin Ahtisaari, ja Halosen kultapoika Raimo Väyrynen, joten viime kädessä sitä Halonenkin lopulta kuitenkin ajaa. (Epäselvää on ehkä virkapaikkojen jako "Maailman-NATO:ssa" EU:n Sosialistisen Internationaalin ja USA:n Republikaanien kesken... Noiden molempien tähti on kuitenkin vakaassa laskussa, ja ideologia objektiivisesti romahtanut...)

" Tällä hetkellä näyttää siltä, että puhe yhteisöllisestä turvallisuudesta ja Naton pyrkimys tuon tehtävän toteuttamiseen vastaavat toiveeseen, joka osoittautui YK:n osalta varsin epärealistiseksi.

Naton lupaus YK:ta toimivammasta turvallisuusjärjestelmästä ei ole ihan tuulesta temmattu. Naton yhteisöllisen turvallisuusroolin kehityksen puolesta voidaan esittää ainakin kolme argumenttia.

Ensinnäkin näyttäisi olevan syntymässä uusi normi, joka syventävää kansainvälisen yhteisön normi- ja instituutiorakennetta. Se vaatii valtiota osallistumaan yhteisen kansainvälisen turvallisuuden tuottamiseen ja ylläpitämiseen.

Tämä normi ei ole Naton keksimä. Tuo normi palvelee koko kansainvälistä yhteisöä, erityisesti heikkoja ja pieniä maita. Nato tavallaan tarjoutuu yhdeksi välineeksi tämän normin toimeenpanossa. "

RK: Tuohon ei tarvita NATOa. (Eikä sen puoleen mihinkään muuhunkaan...)

Jäsenmaat voivat osallistua YK:n rauhanturvajoukkoihin.

Kansallinen armeija voi myös olla kollektiivisen turvallisuuden ylläpitämistä. Ja NATOn touhu taas voi aivan hyvin olla sen uhkaamista.

Huomattavasti vaikeampaa on kattavan demokraattisen poliittisen organisaation YK:n toiminta olla rauhaa uhkaavaa, vaikka kuinka jotkut munisivat.

" Toiseksi: Nato ei ole liikkeellä yksin. Kansainvälisen yhteisön uuden sotilaallisen järjestyksen kehityksessä on havaittavissa myös muita vastaavia elementtejä, kuten YK:n, EU:n, Etyjin ja muiden kansainvälisten järjestöjen kriisinhallintatoiminnan kehittyminen sekä yhä useamman maan halu osallistua yhteisöllisen turvallisuuden kehittämiseen. "

RK: EU:n ETYJin jne "rauhanturvaaminen" (vierailla mailla) on tasan yhtä turhaa ja pysyvänä "instituutiona" demokraattisen YK:n kilpailijana vahingollistakin kuin NATOnkin vastaava...

"Rauhanturvaamisen" etiketin alla kulkee silloin helposti ihan muita asioita, esimerkiksi "turvaajan" ikiomia etuja...

" Joskaan Suomi ei ole Norjan tapaan tämän kehityksen kärkimaita, myös Suomessa yhteisöllisen turvallisuuden rakentaminen on alettu ymmärtää kansallisen turvallisuuden perusehdoksi. "

RK: SELLAINEN "yhteisöllinen turvaaminen" EI OLE Suomen turvallisuuden edellytys.

" Kolmanneksi: edellisten tekijöiden vaikutuksesta syntyvä paine on aidosti nostamassa kansainvälisen yhteisön yhteisen turvallisuuden kansallisen turvallisuuden yläpuolelle ohjaamaan ja rajoittamaan valtioiden kansallisten sotilaallisten toimien raameja. "

RK: YK rajoittaa "maiden sotilaallisten toimien raameja" DEMOKRAATTISESTI, silloin kun sellaiseen ilmenee tarvetta!

Siihen nimenomaan EI TARVITA enää "ylimääräisiä välitasoja"!

" On kuitenkin kokonaan eri asia, ollaanko kehityksessä todella näin pitkällä. Naton kehittyminen YK:n sotilaalliseksi elementiksi on vielä valitettavan kaukainen haave. "

RK: YK EI TARVITSE NATOA, ei "omaksi sotilaalliseksi elementikseen" ("sotilaalliseksi isäntärengiksi"...) eikä mihinkään muuhunkaan tarkoitukseen.

NATO ei tuo mitään "lisäarvoa" siihen, että sen jäsenmaat toimivat YK:n johdolla. Päin vastoin: se LUO UHKIA tuollaisessa tilanteessa, ja asettaa YK:n jäsenmaat eriarvoiseen asemaan.

" YK:n oma kehitys kaatui suurvaltojen itsekkäisiin etuihin ja kylmään sotaan. "

RK: YK:n oma kehitys ei ole "kaatunut", vaan jatkuu...

" Myös Nato nojaa liiaksi yhden supervallan, Yhdysvaltojen, ja sitä tukevien valtioiden etujen varaan. "

Juuri niin!

Miksi siis tuollainen epädemokraattinen NATO demokraattisen YK:n tilalle!?

" Tällä hetkellä eletään vielä itsekkäiden kansallisten etujen reaalimaailmassa. Yhdysvaltojen ylivoima taistelukentällä on kiistaton, mutta sekä Irakin että myös Afganistanin tapaukset osoittavat, että sodan voittaminen ja päättäminen on edelleen vaikeaa. Kriisinhallinta näyttää johtavan ikuisen rauhan sijasta ikuiseen sotaan. "

RK: Eli se onkin USA, joka tarvitsee apua aloittamiensa kriisien saattamiseen mieleiseensä päätökseen, eikä niiden kriisien uhrit!

" Jos sotilaallinen voima moninapaistuu edelleen ja uudelleen, on mahdollista, että mukaan tulevat myös uudet poliittis-sotilaalliset eturistiriidat.

Ideologisen kylmän sodan vastakohtaisuus on korvautumassa suuralueiden kamppailulla, jossa uusliberalistiset ja uusimperialistiset talousintressit voivat johtaa jopa uuteen maailmansotaan. "

RK: Eli USA:n (kuviteltu) "voimamonopoli" rapistuu! Hui kun kamalaa....

YK:n tehtävä on estää sodat, mieluiten demokratiaa ja kaikinpuolista tasa-arvoa laajentamalla.

" Johtopäätös: Jotta Nato-retoriikan lupaus koko kansainvälisen yhteisön turvallisuudesta voisi toteutua, maailmanpolitiikan ja Naton pitäisi muuttua varsin paljon. "

RK: NATO ei voi "luvata" sellaista, mitä se ei pysty toteuttamaan. Eikä sitä pidä uskoa, vaikka se "lupaisikin" paljon...

" Maailmanpolitiikassa tulisi tapahtua voimakas muutos kansainvälisen yhteistyön ja kansainvälisen yhteisön normiston vahvistumisen suuntaan. "

RK: Se on YK, joka SÄÄTÄÄ kansainvälisen normiston, ja DEMOKRAATTISESTI.

Sen syrjäyttäminen ei tuollaista normistoa missään tapauksessa voi "vahvistaa"!!!

" Tai sitten Naton jäsenyyspohjan pitäisi muuttua yhtä kattavaksi kuin YK:n. ”

RK: Tämä on samaa kuin että "NATOn pitäisi tehdä YK:ssa sotilasvallankaappaus"!

NATOsta on kaikkein viimeksi kansainvälisen oikeuden takuumieheksi: se on sen yksi uhkaaja, ja se on lakkautettava YK:n "kilpailijana".

Eli jos ja kun jompikumpi on lakkautettava, olkoon se silloin NATO!

Risto Koivula, Tampere