VAALITENTTI

Vaalitentti vai viinitesti?

Runsasvartaloiset poliitikot
purskuttavat politiikkaa poskissaan,
räkäisevät valheensa ruutuun.

Huono suuntuntuma,

karvas jälkimaku.

Poliitikkojen asiaosaamisindeksi

viittaa käymisen keskeytymiseen,
kypsymättömyyteen ja kyynisyyteen.
Imelää, ei minun makuuni.

Valtapuolueet

koreat etiketit,
tunkkainen tuoksu.
Kevät, uudet kukkaset.

Matti Laitinen

1.4.2011

Juhani Valo, Suomen Työväenpuolue, n:o 264

”Me veronmaksajat”

Kansalle on uskotellut,
valheita liukkaita leperrellyt,
”työväenpuolue” Toivo,
nuo keinottelijat,
ihmisiksi naamioidut,
keisarin vaatteiden alta paljastuvat
uusliberalistiset psykopaatit,
joiden robotoitujen
sydänten paikalla keinosydämet,
taskulaskimet uusinta mallia,
- todellisuudessa köyhän
epätoivo ja aidon elämän
toivottomuutta tarjoava piikkilankaleiri
kyykyttäjien leirinuotion ääressä
makoilevat verenimijät.
Etelärannan sokeat vampyyrilepakot,
- anteeksi pyydän, oi aidot lepakot-
ne ovat saaneet uskomaan
vanhukset, köyhät, peruskansalaiset
omaan valheprofetiaansa,
omaksumaan Toivon näytelmän ohjaajana
suomalaisen keskitysleirin
Oberststummbannführerinä
Euroopan Unionin ja Valuuttarahaston kätyrinä
kansallemme jakamat roolit.
Vanhukset, köyhät, kyykytetyt,
valhesanojen piikkilangoilla piiskatut,
hokevat opetettuina kahta sanaa:
”Me Veronmaksajat.”
Mistä me saisimme
varoja vanhustenhuoltoon,
köyhäinhoitoon, maahanmuuttajien tueksi,
mistä muka saataisiin
tarvittavat rahat,
maammehan on ylivelkaantunut,
laiha Suomi-neito,
mannekiinitasoa muodoiltaan,
anorektikkona Euroopassa seikkaileva neitoraiska?.”
Näin kansalaisemme on informoitu väärin,
siispä ensiksi ja oitis
työväenliikkeen olemassaolon taistelussa
olkoon päämääränä
oikean tiedon,
oikean toivon,
perusopetus, jossa kukaan ei jää luokalle,
mutta köyhä oppii olemaan
sortamatta toista köyhää,
vanhusta, vähävaraista,
oppii olemaan laskematta luokkatovereiden tarpeisiin
kuluvia pennejä, senttejä,
nähkääs kun eliitin pienin rahamääre
on suuruudeltaan
miljardin euron kokoluokkaa.

Kun muka ei ole ollut varaa,
väittävät uusliberalistit
ja kansa uskoo, että:
”Meillä Veronmaksajilla”
ei ole, ei kerta kaikkiaan ole ollut,
antaa Heinolan Reumasairaalalle
kahta miljoonaa,
mutta kukaan ei puhu,
hiljaista on, aivan hiljaista,
kun tuetaan miljardeilla,
kymmenillä miljardeilla,
pankkeja ympäri Euroopan,
jotka itse tuhonsa ovat valinneet
ja jotka nyt
kerjäävät oikeutta elämään,
ajaen renki-Toivon johdolla
alas vanhustemme hoitoa,
heittämällä yksinäisinä kaduille
mielenterveydestään hullunmyllyssä sairastuneet,
pankit pelastetaan
reumapotilaidemme kustannuksella,
Suomi – neidon terveyden kustannuksella,
tuon anorektikon, EU:n mallioppilaan,
pulleiden pankkien narraaman.

Toverit:

Olkaamme oikeita veronmaksajia
- maksakaamme kunniavelkamme ensin
maamme vanhuksille,
maamme työväestölle
ja lopuksi maksakaamme
itsellemme sykkivät, oikeat sydämet
taskulaskinten tilalle,
kaatakaamme uusliberalistit yhdessä,
se on tehtävämme,
oi  ”Me Veronmaksajat.”

Juhani Valo, Suomen Työväenpuolue, n:o 264  

Minusta hieman:



En ole setä Tuomo, nöyrä, hyvä alamainen. En syytä toista köyhää. Vanhuksemme sekä sotien kauhuja pakenevat äidit lapsineen, autan teitä, missä kykenen. Olen mies kuusikymppinen, rauhan siltaa rakentava.


Nämä ovat arvovaalit ja voitte olla varmoja siitä, että ajan samoja asioita muulloinkin, äänestäjieni, olipa heitä kaksi tai kaksituhatta, on hyväksyttävä tämä. Olen tehnyt virheitä elämässäni, kukapa ei olisi? En tavoittele äänestäjikseni viattomia, lumenvalkoisia ihmisiä, koska heitä ei ole.


Toimin päivittäistyöni ohella Lähiradiossa (100,3 Mhz) Koko Kansan radion vastaavana toimittajana ja olen lukemattomissa ohjelmissa ottanut esille vanhustemme ala –arvoisen hoidon, suoranaisen heitteillejätön, maahanmuuttajiemme kohtaaman huliganismin ja lasten lapsuuden hukkaamisen. Olen myös tuonut viranomaisfaktoin esiin sen tosiasian, etteivät kaikki maahanmuuttajatkaan ole aivan joutsenenpuhtaita, He ovat samanlaisia kuin sinä ja minä, vuoroin vahvoja, vuoroin heikkoja. Veikko Lavin sanoin: ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen.”

Työväen ja demokraattisen yhteistyön rakentaminen on ratkaistava avainkysymys



Tulosten saaminen Suomen kansan kannalta elintärkeissä asioissa edellyttää ratkaisemista, miten yhteistyö on järjestettävä. Vuonna 1983 hajonneen Suomen Kansan Demokraattisen Liiton ajatusten perillisiä ovat Suomen Työväenpuolue, Skp, Ktp ja Vasemmistoliitto ja monet siirtyivät vihreisiin ja osa sosiaalidemokraatteihin, osa myös keskustaan, osa Rkp:hen ja jopa kokoomukseen. Perussuomalaisten äänestäjät ovat suuressa määrin ihmisiä, jotka toisenlaisessa tilanteessa olisivat SKDL:n kannattajia. Vastaavasti nuoret ovat hakeutuneet aiemmin paljolti vihreisiin ja monet kuka mihinkin. Monet valitsivat keskiryhmät tai sosiaalidemokraatit eivätkä SKDL:ää.

MIKSI!


Suomessa kituuttaa lähes miljoona köyhyydessä.
Suomessa potkii kiviä yli 400 000 työtöntä.
Suomessa napsii mielialalääkkeitä 750 000 ihmistä.
Suomessa on valtavat makean veden varat.

Suomen hallitus on välinpitämätön.
Se loukkaa kansalaisten ihmis- ja perusoikeuksia.
Se ei kuuntele kansan mielipidettä.
Sadoista vankiselleistä puuttuvat paskahuussit.

Miksi YK:n turvallisuusneuvosto ei kokoonnu,
jäädytä Suomen valtion varoja,
pistä Suomea kauppasaartoon?
Miksi ilmasulku ja pommitukset eivät jo ala?

Miksi suomalainen rauhannobelisti saa
ehdottaa muiden maiden pommittamista?
Miksi Euroopan unionin alueella
elää 120 miljoonaa köyhää ihmistä?

Hallitsevaa yhteiskuntaluokkaa
on vaikeaa personoida diktaattoriksi.
Osattomuus, sorto ja syrjäyttäminen
ovat sille elementtejä
vapauteen ja demokratiaan.


Matti Laitinen
25.3.2011

Sienimetsällä
 

Katselen metsänreunassa taivaanrantaa,
se vähän lupaa, mutta paljon antaa,
miljardit atomit, tanssivat osat pienet,
rakentavat nämä suuret, valkoiset sienet.

Säteet yhden auringon ja usean sienen
yhtyvät taivaan Romeoksi ja Juliaksi,
jättävät selviytymismahdollisuuden pienen,
on niin valoisaa, mä missä oikein lienen?

Onkohan nyt suurikin vika Loviisassa, Olkiluodossa
onkohan syy kaikkeen reaktorivirheessä, vuodossa,
tiedän vain, niitä rakensivat teknikot Senegalista,
joiden palkat maksettiin Kreikasta, Portugalista.

Tuijotan kasvavaa sienisupernovaa,
romahtanut on kuin oikea tähti,
pitäisi pakoon juosta lujaa ja kovaa
mutta kummanko reaktori räjähti?

Kädessäni sienikori, siinä ei vielä sieniä,
metsästä kipittää joukko lapsia pieniä,
he haluaisivat kanssani piirissä hyöriä,
pakoon en pääse, siis alkakaamme pyöriä.

Juhani Valo

Luonto muuttuu - evoluutioko ydinsyy?


Teelehteni teekupissa säteilevät,
loistoaan luovat rantojemme levät,
loistavat yhä, vaikka poistui jo kevät,
itsevalaisevat ovat ahventemme evät.
Maistelen varoen ohuen kuppini hehkuvaa teetä,
jotain kurkussani, en saa enää yläceetä,
rauhoittavat poliitikot:
"Mikään ei päin peetä."

Kaikkiko on siis nyt kunnossa.
Vika lieneekin kehoni tunnossa,
mutta miksi omenapuu pihalla
on päällystetty toukkien lihalla,
miksi maassa on ihmisiä väsyneitä,
muuttuneetko enkeleiksi, onko heitä?
Ymmärrä en minä lainkaan tätä,
hehkuu maa vihreänä kuin mätä.

Tuuli huojuttaa suurta kuusta.
Se huojuu, kimaltaa, putoaa äkisti käpy,
neulaset kuihtuneet ovat puusta,
runkonsa on paljas kuin kuolleen häpy,
puun kaatamiseen riittäsi pienoinen näpy.
Kerrotaan: "Ei haittaa, lähellä Olkiluotoa
vain tutkitaan reaktorin viatonta vuotoa,
rajusti halkeilee vain sen uraani."
Voima osuu jalkaan kompuraani.

Kaadun maahan loistavaan, kimaltavaan, säteilevään,
limaisen sammaleen pehmeästi hohtavaan levään.
Mielessäni vilahtavat muistot ohimenneen kevään.
Kansa sai, mitä ydinvoimalta halusi.
Itseään se puri, nilkkaansa kalusi.

Kaipa joskus vielä älyolento uusi
syntyy kimaltavalle maapallolle,
nykyihminen kuolemaa kutsui, huusi,
säteet tuikkivat valkealle kallolle.

Juhani Valo

EI YDINVOIMAA

Helsingissä järjestettiin 15.3.2011 kynttilämielenosoitus Kiasman aukiolla ja marssi Eduskuntatalolle, jossa vietettiin hiljainen hetki. Osallistujia oli 2200 henkeä. Muistimme Japanin luonnonkatastrofin uhreja ja kunnioitimme niitä, jotka parhaillaan taistelevat Fukushimassa ihmisten pelastamiseksi ...säteilyltä. Fukushiman ydinonnettomuus osoitti koko maailmalle ydinvoiman vaarallisuuden.

Uusille reaktoreille ei saa antaa lupaa. Luvan saaneita reaktoreita ei pidä rakentaa. Suomen on luovuttava ydinvoimasta.


 YTIMESTÄNI YLISTÄN

Aah, ytimestä voimaa,
paineella puristettua,
kiivaasti kuristettua,
ihanaa, ydin ei soimaa
omantuntoa,
siniristikuntoa,
olen porvari,
valkoinen, en musta,
atomien sorvari,
en tunne katumusta,
minä maailmaan tuon valoa valkeaa,
saamme kokea, kuinka ydin halkeaa,
en tarvitse biobensaa suonissa
ydinvoima pitää minut muonissa,
äitini itki, isäni nyyhki,
kun yhden kerran,
käskystäkö Herran,
ydintuuli kaiken pyyhki,
arabit pitäkööt öljynsä putkissa,
me säteilemme suorilla ja mutkissa,
katsokaa laitteillanne Linnunradan haloa
ja ajatelkaa, tuomme samanlaista valoa,
sitä paitsi jokainen kerran
kutsun saa luokse Herran,
joten jos reaktori räjähtäisi
niin Paratiisiin porukkaa mäjähtäisi,
Herrammekin siitä ydinvoimaa kiittäisi
kun ihmismäärä Taivaassa riittäisi,
jokainen valkoisena kuin lakana
oli krisse, musse taikka pakana,
ydinvoima ruumiit valkaissut,
otsonikerroksenkin halkaissut.

Juhani Valo

Suomen Työväenpuolueen eduskuntavaaliohjelma 2011 (7.4.2011)



Suomi tarvitsee perusteellisen suunnan muutoksen, jotta maamme ja maailma olisi parempi paikka elää


Suomi on todistettavasti nyt rikkaampi kuin koskaan. Siis rahaa on, mutta sitä ei tunnu riittävän mihinkään tarpeelliseen. Puheiden ja vallitsevan todellisuuden välillä on syvä ristiriita. Kuinka on mahdollista, että 1950-80 luvuilla, jolloin Suomi todella oli olennaisesti köyhempi kuin nyt, niin rahaa riitti maan kehittämiseen, mm. keskeisten eläke- ja sosiaaliturvarakenteiden luomiseen, teollistamiseen, infrastruktuurin kehittämiseen jne. Nyt puolestaan kaikkia aikaisempia kehitystyön saavutuksia ollaan purkamassa pois ja perusteena rahan puute? Sen vuoksi meille on erityisen tärkeää kovan talous- ja yhteiskuntapolitiikan perusteellinen suunnan muuttaminen.

Tarvitaan taloudellinen uusjako, jolla tasataan kansalaisten tuloja ja varallisuutta. Suomen kansallisvarallisuus on yhteensä 800 miljardia euroa. Siitä on yksityisinä pankkitalletuksina ja säästöinä 70 miljardia euroa. Nämä summat eivät sinänsä ole pääasia. Pääasia on, että varallisuus on jakaantunut jyrkän epätasaisesti. Yksityishenkilöiden omaisuuden lisäksi suuri osa kansallisesta varallisuudestamme on suurten yhtiöiden ja säätiöiden käsissä, joiden omistus on keskittynyt harvoille ihmisille. Varallisuuden vääristynyttä jakautumaa kärjistää vielä pienituloisten runsas velkaannuttaminen. Siitä aiheutuvat perintämenetelmät loukkaavat pienituloisten kansalaisten ihmisoikeuksia ja oikeusturvaa. Nykyinen tilanne ei ole seurausta vain yhdestä hallituksesta vaan pitkäaikaisesta suuntauksesta, jossa on murennettu hyvinvointivaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan keskeisiä perusteita.

Puolustaessaan kaikkein suurituloisimpien ja pääomapiirien etuja maan hallitukset ovat ajaneet Suomen velkakierteeseen, työttömyyteen ja köyhyyteen. Tämä suunta on muutettava. Maamme ei ole enää täysivaltainen itsenäinen maa, vaan se on käytännössä EU:n osavaltio, jonka osavaltio-oikeudet ovat heikommat kuin osavaltioiden Yhdysvalloissa, ja taloudessa maamme on pelkästään isänmaattomien, ylikansallisten yhtiöiden temmellyskenttänä voittojen kasvattamisessa.

KANSAN ÄÄNI KUULUI

Helsingin terveyslautakunta kuunteli korvat luimussa ennen kokoustaan raivostuneiden asukkaiden huutamaan sanomaa: ”Koskelan terveysasemaa ei saa lopettaa! Näpit irti Koskelasta, se auttaa vanhusta ja lasta!”

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajusen säästölistat on torjuttu jo moneen kertaan sekä valtuustossa että lautakunnissa. Kamppailu kuntalaisten peruspalvelujen puolesta jatkuu. Koskelan terveysaseman lopettamista on perusteltu monelta eri kannalta ja asukkaat ovat torjuneet kaikki argumentit. Nyt yritetään lopettamispäätöstä runtata läpi vedoten Koskelan sairaalan rakennusten huonokuntoisuuteen ja tulevaan remonttiin. Toistaiseksi terveyslautakunta on laittanut asian pöydälle.

Pari viikkoa sitten suuttuneet asukkaat täyttivät Koskelan sairaalan kirkon ja läksyttivät lautakuntaa lopettamishankkeista. Asia pantiinkin tuolloin vielä toistaiseksi pöydälle. Ennen tiistain lautakunnan kokousta kansan ääni kuului taas muistuttaen perusterveyshuollon tärkeydestä. Tällaisten palvelujen tulisi löytyä kohtuullisen matkan päästä, kävelyetäisyydeltä.

Toimitusjohtaja Matti Toivola veti Koskelan terveysaseman lakkauttamisesityksen pois esityslistalta. Asiaa valmistellaan uudelleen ja se tuodaan lautakuntaan 8.2.2011. Koskelaa käyttävät Kumpulan, Käpylän ja Koskelan asukkaat. Hoitajien vaatimaa remonttia ja tilojen kohennusta ei saa käyttää perusteena koko terveysaseman siirtämiseen Oulunkylään.
Monikymmenpäinen Koskelan terveysasemaa puolustava joukko vaati mielenosoituksessaan 8.2.2011 ennen lautakunnan kokousta, että remontti kyllä hyväksytään, mutta toiminnan on jatkuttava Koskelassa.

Mämmiveikko

Skeptikkogate: millä rahalla lämpenemisen epäilijöiden ilmapallo on täytetty

James Hoggan & Richard Littlemore: Climate Cover-up, The Crusade to Deny Global Warming. Greystone Books, Vancouver 2009, 250 s.

Maapallon keskilämpötila on teollisuusyhteiskuntien synnyn jälkeen kasvanut selvästi. Se on pääasiassa fossiilisten polttoaineiden käytön seurausta. Jollei mitään tehdä ja kehitys jatkuu entisellään, seurauksena on katastrofaalinen ilmaston muutos ja merenpinnan tuhoisa nousu.

Nämä kolme väitettä ovat alan tutkijoiden harvinaisen yksimielisesti hyväksymiä. Jatkuvasti ilmestyy vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa tutkimusraportteja, jotka vahvistavat ilmastonmuutoksen tosiasiaa ja lisäävät tulevaisuutemme yllä leijuvia synkkiä pilviä.

Tieteen luonteeseen kuuluu kuitenkin, ettei 100-prosenttista varmuutta saada mistään asiasta ja että monista yksityiskohdista ja vedettävistä johtopäätöksistä kiistellään. Toisaalta ei-totalitäärisen yhteiskunnan luonteeseen kuuluu, että maallikotkin voivat julkisuudessa vapaasti kiistää minkä tahansa tieteellisen tuloksen. Jossain tapauksissa tämä on jopa täysin rationaalista: esimerkiksi silloin kun kaikki kemikaalin vaarattomuudesta tehdyt tutkimukset ovat kemikaalin valmistajan rahoittamia. Muttei järjettömyydestäkään rangaista: eivät edes pannukakkumaa-teorian kannattajat joudu maksamaan sakkoja.

Se, että ylipäänsä on henkilöitä, jotka kieltävät ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen huolimatta valtavasta sitä puoltavasta todistusaineistosta, on siis täysin luonnollista. Niin sanottujen ilmastoskeptikkojen määrä ja näkyvyys julkisuudessa ovat kuitenkin hämmentäviä.

Ilmastonmuutoksen kieltämisen ymmärtämisessä auttaa viime vuoden lopulla Kanadassa ilmestynyt kirja Climate Cover-up, The Crusade to Deny Global Warming (Ilmastopeittely, Ristiretki globaalin lämpenemisen kieltämiseksi). Se osoittaa vakuuttavasti, etteivät ilmastoskeptisismiä paisuta valtavirran sivuuttamat tutkimustulokset, vaan suuri raha. Kivihiilen tuottajat ja suurkäyttäjät sekä Exxon ja muut öljy-yhtiöt ovat sijoittaneet vuosien varrella suuria summia PR-kampanjoihin, joiden tarkoitus on ollut kylvää epäilyjä ilmastotiedettä kohtaan. Tähän propagandasotaan on valjastettu samoja tahoja käyttämään samoja menetelmiä kuin mitä tupakkayhtiöt käyttivät aikoinaan taistellessaan tupakan vaarallisuutta osoittavia tutkimustuloksia vastaan.

Tämän tieteenvastaisuuden tekee mielenkiintoiseksi se, että yhtiöiden palkkalistoilla on runsaasti luonnontieteilijöitä, joiden sanaan yleensä luotetaan päätöksiä tehtäessä. Kirjan mukaan USA:n öljyteollisuuden omat asiantuntijat lausuivat jo vuonna 1995, ettei ilmastonmuutoksen puolesta puhuvia tieteellisiä tuloksia voinut kieltää. Tästä huolimatta yhtiöiden yhteenliittymä American Petroleum Institute aloitti vuonna 1998 laajan PR-kampanjan, jonka tarkoitus oli tehdä ilmastonmuutoksen epäily yleiseksi käsitykseksi asiasta. Keinona tässä kuten myöhemmissä vastaavissa kampanjoissa ovat olleet tavanomaisen mainonnan lisäksi, yleisönosastokirjoitusten masinoiminen ja erilaisten tilaisuuksien ja esiintymisten järjestäminen julkisuuden kipeille luonnontieteilijöille, jotka eivät ilmastonmuutosta ole koskaan tutkineet. Jotain varsinaisen ilmastotieteen vahvuudesta kertonee se, että öljy-yhtiöt eivät juuri lainkaan ole käyttäneet ihmisten käännyttämiseen sellaisen tutkimuksen rahoittamista, joka mahdollisesti tuottaisi yhtiöille sopivia tuloksia.

Suuri osa fossiiliyhtiöiden PR-rahasta on kanavoitu sellaisille konservatiivisille think-tankeille kuin American Enterprise Institute, Hudson Institute ja Heartland Institute. Ne ovat saaneet ilmastonmuutoksen kieltämisen muuttumaan osaksi suurta ristiretkeä amerikkalaista elämäntapaa uhkaavia moninaisia vaaroja vastaan.

Kirja on täynnä häkellyttäviä tapausselostuksia suurella rahalla tapahtuvasta tiedon vääristelystä. Esimerkiksi vuonna 2007 Hudson-instituutin työntekijä Dennis Avery levitti julkisuuteen tietoa ”500 tutkijasta, joiden tutkimustulokset ovat ristiriidassa ihmisen aiheuttaman globaalin lämpenemisen pelon kanssa”. Kun näihin tutkijoihin otettiin yhteyttä he kiistivät väitteen ja sanoivat olevansa kauhuissaan, kun heidän nimensä on listalla. Monet heistä pyysivät Averyä poistamaan heidän nimensä listalta, mihin tämä ei suostunut.

Suurimman osan kirjasta on kirjoittanut James Hoggan, joka on PR-alan veteraani. Hän tietää alan temput ja osaa ne siksi myös paljastaa. Tekstistä kuultaa syvä häpeä kollegoja kohtaan, jotka käyttävät taitojaan suuryhtiöiden etujen ajamiseen maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuudesta välittämättä.

Hoggan ja Littlemore eivät väitä, että kaikki ilmastoskeptikot olisivat yhtiöiden ostamia. Enemminkin heidän teesinsä on se, että suurella rahalla on luotu voimakas, totuudenvastainen ”meemi”, jota levitetty ympäri maailmaa. Se on saastuttanut myös monet rehelliset ja hyvää tarkoittavat ihmiset.

Climate cover-up on ollut Kanadan myyntitilastojen kärjessä ja herättänyt paljon huomiota ympäri maailmaa. Kirja on mukaansatempaavasti kirjoitettu, ja sitä lukee kuin jotakin kauhutarinaa. Ja seurauksiltaan monin verroin kauheampiahan tässä kuvatut ihmisten teot ovat kuin missään kauhuromaanissa tai -elokuvassa.

Olli Tammilehto

Eduskuntavaaleista valehtelukisa?


Lopuillaan oleva eduskuntavaalikausi on ollut vilkkaan keskustelun aikaa. On pohdittu suurten puolueiden – varsinkin keskustan ja kokoomuksen – vaalirahoitussotkujta, korruptiota, maahanmuuttoa – jopa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja erään uskonnollisen yhteisön jäsenmäärän muutoksia.

Vielä niitä tärkeämmistäkin aiheista on polemiikkia pidetty: ilmastonmuutoksesta ja energiantuotannosta, vieläpä Saksan pankkien tukemisesta näiden Kreikalle myöntämien luottojen takia. Vähemmän on keskusteltu hallituksen yhteiskunnallis-taloudellisesta peruslinjasta, jota voisi luonnehtia hyvinvointiyhteiskunnan murskaamispyrkimykseksi. Se ollut suoraa jatkumoa Ahon, Lipposen ja Vanhasen 1-hallituksen toimille. Suomessa tuloerot jyrkkenevät OECD-maiden ennätysvauhtia.

Kun Matti Vanhanen joutui eroamaan keskustan johdosta ja pääministerin tehtävistä, hallitus on ollut ”rampa ankka” tai toimitusministeriö, joka vain odottaa. minkä tuomion kansa kaikkivaltias hallituspuolueille vaaleissa antaa.

Vanhasen-Kivimäen-Merisalon hallituksen ministerit kiistävät kilvan, että tulevalla eduskuntakaudelle olisi suunnitteilla leikkauslistoja tai veronkorotuksia. Tehdään ”rakenteellisia uudistuksia”, ”hallinnon tehostamista”, ”elinkeinoelämän toimintaedellytysten parantamista” jne. Matti Vanhasen 2. hallitus tilasi McKinsey & Company -konsulttifirman avustamaan seuraavan hallitusohjelman laatimista. Vanhasen 1-hallitus tilasi firmalta ohjelmaesityksiä jo 2007. Silloin McKinseyn ehdotukset olivat: (1) tilaaja-tuottajamallit ja liikelaitostaminen kuntien palveluissa, (2) työnantajamaksujen pienentäminen, (3) terveydenhuollon maksujen korotus, (4) työttömyysturvan tiukentaminen, (5) yritysten aseman vahvistaminen yliopistojen hallinnossa, (6) korkeakoulupaikkojen kohdentaminen yritysten tarpeiden mukaan, (7) opetuksen maksullisuus muualta tuleville ja(8) markkinointi kansainvälisille yrityksille.

Ehdotukset on jo nyt valtaosin toteutettu. Nyt McKinseyn toivotaan esittävän leikkausmallit terveydenhuoltoon.

McKinsey laatii myös Englannin uuden oikeistohallituksen ohjelmaehdotuksen. Valtio irtisanoo 500 000 työntekijää, kansalaisia kuristetaan 81 miljardin punnan menoleikkauksilla Thatcherin ja Lipposen hall itusten malliin. Tuore taloustieteen Nobel-palkinnon voittaja Christopher Pissarides uskoo Britannian vaarantavan tarpeettomasti talouden toipumisen. Nobel-voittajan leikkausten takia Britannian heikko työllisyystilanne voi pahentua entisestään.

Huhtikuun eduskuntavaaleista uhkaa tulla samanlainen valehtelukilpailu kuin muutama edellinenkin vaalitaistelu on ollut. Esimerkiksi vuonna 1995 puolueet kilpailivat siitä, kuka lupaa eniten opinto-, työttömyys ja sosiaalietuuksia. Vaalien jälkeen muodostettiin demarien, vasemmistoliiton, vihreiden ja ruotsalaisten hallitus, jota demarien entinen johtomies Pekka Martin kutsui Euroopan sodanajan oikeistolaisimmaksi hallitukseksi. 90-luvun laman jälkeisen seitsenvuotisen yhtäjaksoisen talouden nousukauden aikana Suomen kansaa kuristettiin. Lipposen hallituskausia voi Euroopassa verrata vain Margaret Thatcherin hallituskauteen Englannissa.

Taivaan merkit näyttävät samoilta kuin 15 vuotta sitten. Uusliberalististen puolueiden sammutettujen lyhtyjen kampanjat on revittävä päivänvaloon ja vaadittava niitä esittämään vaalitavoitteensa. Valehtelukilpailua ei tule sallia!

Kansan ääni, pääkirjoitus 5/2010

Helsinki marraskuu 2010

Suomalaiset pois Afganistanin sodasta!

YK:n peruskirjan ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan kansoilla on oikeus itsenäisyyteen ja oikeus puolustaa maataan hyökkääjiä vastaan. Turvallisuusneuvosto antoi 2001 mandaatin USA:lle itsepuolustusiskuun - ei maan miehittämiseen. Suomi on ajautumassa mukaan syvemmälle sotaan. Puheet demokratian pystyttämisestä ja eritoten naisten aseman parantamisesta ovat sotatilan oloissa pelkkää propagandaa. Afganistanin kansan köyhyys ja demokratia- ja ihmisoikeusongelmat ovat sodan oloissa pahentuneet. Suomalaisjoukkojen sanotaan olevan sotilas- ja siviilikriisinhallinta- sekä kehitysaputehtävissä. Afganistanilaiset pitävät joukkoja Nato-liittoutuman sotilaina, jotka miehittävät maata ja taistelevat afganistanilaisia vastaan.

Puolustusvoimain entinen komentaja Gustav Hägglund totesi vuosi sitten, että Suomen joukot eivät kuulu Afganistaniin. Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtajan Erkki Tuomiojan mielestä Suomen tulee kyseenalaistaa, kannattaako jatkaa osallistumista Nato-johtoiseen Isaf-operaatioon Afganistanissa.

Valtioneuvos Harri Holkeri kysyykin: "Milloin Suomen hallitus esittelee sen toimintaohjelman, jolla suomalaissotilaat eivät enää ole huumekasvien viljelyn takuumiehinä? Milloin maamme hallitus tekee selväksi, ettei sen toimintastrategiasta päätetä Washingtonissa? Koska hallituksemme lukee, mitä on kirjoitettu maamme allekirjoittamissa huumeiden vastaisissa sopimuksissa?" (TS 10.8.10).

Eduskuntakin on todennut, että kriisiä ei voida ratkaista sotilaallisin toimin. Vaadimme kaikkien suomalaissotilaiden vetämistä Afganistanista ja säästyneen summan käyttöä Punaisen Ristin ja YK:n Pakolaisjärjestön (UNHCR) kautta annettavaan apuun.

18.9.2010 Suomen Työväenpuolue STP rp.

Demokraattinen desentralismi on paluuta Leniniin


Demokratia eli kansanvalta on vallankäytön muoto, jonka sisällön ja toteutustavan määrittelee sitä toteuttavan yhteiskuntajärjestelmän luonne ja tuotantotapa. Sillä kenellä on käsissään yhteiskunnan taloudellinen valta ja siihen ankkuroitu poliittinen valta, on viime kädessä hallussaan myös todellinen valta yhteiskunnassa. Nähdäkseni tämä asia pätee kaikissa valtiomuodoissa. Mielestäni vallan hajauttaminen on olennainen seikka yhteiskunnan demokraattisuuden ja toimivuuden kannalta, koska valta voi ilmetä yhteiskunnassa vastustuksen murtamisena, toimintavaihtoehtojen rajoittamisena, suostuttelujärjestelmänä sekä vallan muuttumisena laissa kirjatuksi oikeudeksi ja tottelemisen ehdottomaksi velvollisuudeksi. Demokraattinen desentralismi takaisi parhaiten vallan ja vastuun tasa-arvoisen jaon yhteiskunnassa ja sen eri elimissä ja instituutioissa.

Mielestäni marxismi-leninismin nimissä julkaistuista väärinkäsityksistä kaksi olennaisinta ovat olleet kommunistisen puolueen roolin ja sosialistisen valtion samaistaminen toisiinsa sekä tästä johtuva liioiteltu vallan keskittäminen. Porvarillisen edustuksellisen demokratian hylkääminen ja sen korvaaminen sosialistisella demokratialla ei onnistu ilman voimakasta yhteisöllisyyden esiinmarssia ja aktiivisten kansalaisliikkeiden olemassaoloa. Tämän vuosituhannen sosialistisen valtion tulisi toimia rakentavan yhteistyön edellytysten luojana kansan osallistumisessa yhteiskunnan hallintaan sekä rohkaista kansalaisia yhteistoiminnalliseen päätöksentekoon. Tiukka keskusjohtoisuus sopii huonosti tällaiseen kuosiin.

Lenin ei lukeutunut mielestäni eläessään vallankeskittämisen kannattajiin. Hän taisteli vielä kuolinvuoteellaankin sitä vastaan. Puolue ei voi valtuuttaa itselleen kaikkea valtaa marxismi-leninismin tai demokraattisen sentralismin nimissä. Oppikirjamaailmassa demokraattisen sentralismin järjestöperiaatteessa korostuu puolueen keskitetyn johdon valta ja ankara puoluekuri. Tällaisessa toispuolisessa toimintamallissa unohdetaan herkästi se, että tehtyjen päätösten pitäisi perustua saman periaatteen mukaan laajojen puoluejoukkojen tahtoon. Lisäksi valtiotasolla jätetään huomioimatta, että kaikki sosialistisen yhteiskunnan jäsenet eivät ole ja eivätkä myös tule koskaan olemaan hallitsevan puolueen jäseniä. Kuinka heihin voi soveltaa puoluekuria?

Stalinin valtakaudella vallankeskittämisen voimistamisesta muodostui perinne, joka jatkoi omaa elämäänsä uudessa muodossa dynaamisesti Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Neuvostot olivat menettäneet todellisen valtansa Leninin kuoleman jälkeen. Ikävä kyllä keskittämisperinteen rippeet ovat yhä voimissaan useassa maailman kommunistisessa puolueessa.

Lenin itse totesi maaliskuussa 1918 selostaessaan VKP (b):n puolueohjelman tarkistusta mm. seuraavaa: ”Neuvostovalta on uudentyyppinen valtio… jossa on niin paljon kaoottista ja sekavaa, ja mikä muodostaa sen elävän sielun – vallan siirtyminen työtätekeville, riiston ja lannistamiskoneiston poistaminen. Valtio on lannistamiskoneisto. Lannistettavia ovat riistäjät, mutta niitä ei voida lannistaa poliisin avulla, vain itse kansanjoukot voivat ne lannistaa. Koneiston täytyy olla yhteydessä joukkoihin, sen täytyy neuvostojen tavoin edustaa joukkoja. Neuvostot ovat paljon lähempänä joukkoja, ne tekevät mahdolliseksi olla lähempänä joukkoja, ne tarjoavat suurempia mahdollisuuksia näiden joukkojen kasvattamiseen. Me tiedämme mainiosti, että Venäjän talonpoika pyrkii oppimaan, mutta me tahtoisimme hänen oppivan omasta kokemuksestaan eikä kirjoista. Neuvostovalta on koneisto, ja tämän koneiston tarkoituksena on se, että joukot alkaisivat opetella hallitsemaan valtiota ja järjestämään tuotantoa yleiskansallisessa mitassa.”

Nämä Leninin mainitsemat neuvostot tarkoittivat käytännössä yhteiskunnallisen vallan hajauttamista ei sen keskittämistä. Neuvostot ilmensivät oman aikakautensa osallistuvaa ja osallistumista kannustavaa demokratiaa. Sitä samaa jonka perään mekin haikailemme nykyisin monihaaraisessa suomalaisessa kommunistisessa liikkeessä. Oman tulkintani mukaan Lenin halusi sanoa, että ensinnäkin sosialismin tavoitteena on yhteiskunnan jäsenten – työtätekevien ihmisten – oma-aloitteisuuteen perustuvan vallan ja vastuun lisääminen yhteiskunnassa eikä suinkaan vallan keskittäminen puolueapparaatille. Toiseksi hän viittasi työläisten itsehallintoon tuotantolaitoksissa.

Jotta Lenin kehotus vallan hajauttamisen ja demokratian merkityksestä sosialismissa ja sinne siirryttäessä ei jäisi epäselväksi kenellekään itseään edistykselliseksi pitävälle ihmiselle, hän täydensi sanomaansa samassa selostuksessa vielä seuraavin sanoin: ”Kaikkien kansalaisten on osallistuttava oikeudenkäyttöön ja maan hallintaan. Meistä (bolshevikeistä) on tärkeää, että ehdottomasti kaikki työtätekevät saadaan mukaan hallitsemaan valtiota. Se on tavattoman vaikea tehtävä. Mutta – vähemmistö – puolue ei voi pystyttää sosialismia. Sen voivat pystyttää kymmenet miljoonat, kun ne oppivat tekemään sen itse.”

Ongelma on ajankohtainen myös tänä päivänä sosialismia rakentavassa Venezuelassa. Chileläinen psykologi, toimittaja ja kirjailija Marta Harnecker on asunut Venezuelassa jo useita vuosia. Hän toimii neuvonantajana maan sosiaalisen kehityksen ja osallistumisen ministeriössä. Harnecker kritisoi kesäkuussa 2009 bolivaarista vallankumousta kansanvallan sekoittamisesta poliittiseen militanttiuteen. Hänen mukaansa emme saa sekoittaa kansanvaltaa poliittisen militanttiuteen. ”Puolue on yksi asia ja kansanvalta on toinen asia. Minun on sanottava, että punainen voi olla puolueen väri, muttei koskaan kansanvallan tai eikä myöskään ministeriöiden väri. Eräs asia, joka oudoksuttaa ja shokeeraa ulkomaalaisia etenkin eurooppalaisia, on se, että valtio toimii Venezuelassa puolueen rakentamisen välineenä. Tämä on täysin nurinkurista meidän puolueemme (PSUV) käsitykselle asiasta.”

Leninismin perinne elää Venezuelassa. Bolivaarista vallankumousta johtava PSUV ilmoittaa puolueohjelmassaan haluavansa edistää kansanvallan neuvostojen valtaan perustuvaa valtiorakennetta, jonka hallintaan työläiset, talonpojat, opiskelijat, kotiäidit, sivistyneistö, taitelijat, pientuottajat ja -yrittäjät kaupungeissa ja maaseudulla voivat osallistua demokraattisesti ja tasavertaisesti. Puolueen päämääränä on yhteisöllinen valtiososialismi.

Mielestäni demokraattinen desentralismi ilmentää paluuta Leniniin – paluuta siihen, mikä jäi kesken.


Matti Laitinen

Lähde: Lenin, Selostus puolueohjelman tarkistuksesta ja puolueen nimen muutoksesta, Valitut teokset, Osa 3, s. 411–422, Kriittisiä arvioita bolivaarisesta vallankumousprosessista (osa II), www.venezuelanalysis.com 11.8.2009

Anttilan omituinen ehdotus

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan (kesk.) ehdotus johtamansa ministeriön sulauttamisesta ympäristöministeriöön on herättänyt ihmetystä. Vaikka maataloussektori onkin supistunut jyrkästi kansantulon tuottajana ja työllistäjänä, asia lienee – kuten entinen kansakoululainen opettajalleen vastasi – että Suomen tärkein elinkeino on syöminen.

Jos Anttila pitää ministeriötään tarpeettomana, sen asiat tulee siirtää työ- ja elinkeinoministeriöön sekä sosiaali- ja terveysministeriöön. Jotkut luonnonvaroihin liittyvät asiat olisi järkevää siirtää ympäristöministeriöön.

Juhani Tanski

Suomen Työväenpuolueen puheenjohtaja

Israelin merirosvous ja joukkomurha tuomittava!

STP tuomitsee Israelin joukkojen merirosvouksen ja raakalaismaisen kommandoiskun rauhanaktivistien avustussaattuetta vastaan. Hyökkäys tapahtui kansainvälisillä vesillä Gazaan matkalla olleeseen avustuslaivaan.

Hyökkäys laivasaattuetta vastaan on samanlaista merirosvousta, jota vastaan Nato on lähettänyt sotilaita Somalian rannikolle. Israelilaiset merirosvot järjestivät lisäksi verilöylyn valtaamallaan laivalla.

YK, EU ja koko kansainvälinen yhteisö on tuominnut Israelin suorittaman kansainvälisen oikeudenvastaisen joukkomurhan. Aluksissa on 10 000 tonnia hätäapua Gazan asukkaille.

Israelin on välittömästi lopetettava palestiinalaisten asuttaman Gazan epäinhimillinen saarto! Suomen tulee tuomita Israelin tekemän sotilaallinen isku, lopettaa asekauppa sen kanssa sekä ajaa kansainvälistä kauppasaartoa Israelia kohtaan

Juhani Tanski
Suomen Työväenpuolueen puheenjohtaja

Suomen ulkoministeriö

Tiedoksi:

Pääministeri Matti Vanhanen
Ulkoasiainministeri Alexander Stubb
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Suomen Työväenpuolue STP rp vaatii ulkoministeriä ja ulkoministeriötä ryhtymään toimenpiteisiin Viron Risto Tammelle määräämän 10 vuoden maahantulokiellon poistamiseksi.

Suomen kansalainen ja STP: eduskuntavaaliehdokas Abdullah (Risto) Tammi on saanut Viroon 10 vuoden maahantulokiellon. Tammi sai tiedon kiellosta äskettäin Viron lähetystöstä. Syytä ei ole ilmoitettu. Tammi ei ole syyllistynyt Virossa lain tai järjestyssääntöjen vastaiseen toimintaan. Päinvastoin, hän on kannattanut EU:n vaatimuksia ihmis- ja kansalaisuusoikeuksien takaamisesta Viron asukkaille.

Tammi on yllättynyt, koska hänellä on Virossa sukulaisia, mm. poika asuu siellä. Nyt hän ei pääse ollenkaan tapaamaan poikaansa. Myös entinen vaimo asuu siellä. Tammi on suunnitellut liiketoimia Virossa, mutta nyt ne jäävät haaveeksi.

Tammi itse epäilee, että kielto johtuu siitä, että hän on kritisoinut Viron apartheid-politiikkaa. Tammi osoitti äskettäin mieltään Helsingin Viron lähetystön edessä Viron apartheid-politiikkaa vastaan. Virossa ja Latviassa on 350 000 venäläistä ilman minkään maan kansalaisuutta. Jopa Virossa syntyneille ei anneta maan kansalaisuutta.

Euroopan unioni ilmoittaa perusarvoikseen demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisen. Se katsoo ihmisoikeuksien olevan yleismaailmalliset ja jakamattomat. Tästä syystä se edistää ja puolustaa niitä aktiivisesti sekä omalla alueellaan että suhteissaan unionin ulkopuolisiin maihin.

EU:n ihmisoikeuspolitiikassa painotetaan kansalaisoikeuksia sekä poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia. Unioni edistää myös naisten ja lasten oikeuksia sekä vähemmistöjen ja kotiseudultaan siirtymään joutuneiden oikeuksia.

Viron valtio rikkoo näitä EU:n ”perusarvoja” räikeästi

Maahantulokielto on käsittämätön menettely, jos asianomainen ei ole syyllistynyt mihinkään EU-lakien tai Viron lakien mukaiseen rangaistavaan tekoon. Se on poikkeuksellinen menettely, jos asianomaisella on sukulaisia ja lähiomaisia ko. maassa ja jos henkilö ei ole rikostaustainen eikä syyllistynyt mihinkään mellakointiin tms. Kielto rikkoo EU:n liikkumisen perusoikeuksia ja sananvapautta.

Päätös rikkoo räikeästi EU:n perustuslakisopimuksen II osaan sisältyvää Euroopan unionin perusoikeuskirjaa, jossa todetaan: ”EU pyrkii jatkuvasti kehittämään kansalaisten perusoikeutta, vapaata liikkuvuutta... Unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin unionin jäsenvaltion kansalaisuus. Unionin kansalaisuus täydentää mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta. Jos olet EU:n kansalainen, voit matkustaa, opiskella, työskennellä ja toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana missä tahansa Euroopan unionin 25 jäsenvaltiossa.”

Päätös rikkoo räikeästi myös ns. Schengen-sopimusta, jonka mukaan kansalaiset voivat liikkua alueella vapaasti ilman rajatarkastuksia.

On syytä epäillä, että ”rangaistuksen” syynä on asianomaisen julkituomat Eestin viranomaisten vuosina 1941-44 suorittamat juutalaisten sekä fasismin vastustajien ja vähemmistökansallisuuksien teloitukset sekä sen arvostelu, että Eestin mykyhallinto yrittää estää tämän asian julkisen käsittelyn.

Suomen Työväenpuolue vaatii, että asianomaiselle Abdullah (Risto) Tammelle, joka myös on puolueemme ehdokas tulevissa v. 2011 eduskuntavaaleissa, langetettu maahantulokielto perutaan.


Suomen Työväenpuolue STP rp.
PL 780
00101 Helsinki
tyovaenpuolue@suomi24.fi
http://www.tyovaenpuolue.org

Lisätietoja:

Juhani Tanski, puheenjohtaja
70200 Kuopio
040-764 1163
juhani.tanski@suomi24.fi

Abdullah (Risto) Tammi 045 326 4014

Kalevi Wahrman 040 5523099

Väärennetty sota – kuinka Jugoslavia tuhottiin


Perusristiriitana Jugoslavian sosialistisen liitotasavallan hajotustyössä oli Balkanin alueen vallanjako Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. USA:n ja EU:n yhteiseksi päämääräksi asettui Jugoslavian olemassa olon kieltäminen kaikin mahdollisin keinoin. Maan sisäiset ja ulkoiset ristiriidat kärjistivät tilannetta ja loivat hajotustyölle optimaalisen maaperän. Jugoslavian ongelma ratkaistiin ulkopuolisen poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen sekaantumisen keinoin ja sallimalla liittovaltion ajautua veriseen sisällissotaan. Kaikki sodan osapuolet käyttivät murhatoimiinsa puolisotilaallisia joukkoja ja rikollisia. Kroaateilla olivat omat ustašansa, serbeillä tšetnikkinsä ja kosovolaisilla suuralbanistinsa. Jugoslavian hajotussodan ensimmäinen siviileihin kohdistunut joukkomurha suoritettiin kuitenkin syyskuussa 1991 Kroatiassa Gospićin kaupungissa. Se kohdistui yli 120 serbiin. Karmeinta Jugoslavian murhenäytelmässä on se, että väkivaltaa ruokkineet ja sitä ylläpitäneet tahot – USA ja sen liittolaiset – selvisivät siitä tyytyväisinä kuin verijuotikkaat ja siirtyivät seuraavan uhrin kimppuun.

Jugoslavian hajotussodan tärkein taistelu käytiin tiedotusvälineissä, jossa yleinen mielipide saatiin suunnattua niitä vastaan, jotka pyrkivät säilyttämään liittotasavallan. Serbit mustamaalattiin ja sodan muut osapuolet kirkastettiin hyviksi ihmisiksi hyödyntämällä ennakkoluulottomasti mm. amerikkalaisen Ruder Finn Global Public Affair –yhtiön viestintästrategioita ja taktiikoita. Selektiivinen uutisointi, vääristely ja peittely yhdistettynä ihmisten heikkoon medialukutaitoon takasivat toivotun lopputuloksen.

Imperialismin nälkä on loputon

USA:n kylmää sotaa ylläpitäneet elementit aseteollisuus ja sen ympärille kietoutunut poliittinen ja taloudellinen eliitti ovat voineet v. 1991 tapahtuneen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen entistä tuhdimmin. Vastapuolen kadottua maailmankartalta niille lankesivat rajattomat asemarkkinat ja niiden itse aiheuttamien sotien jälleenrakennusurakat. Nykyimperialismin kaudella kapitalistisen valtion tärkein tehtävä on luoda suotuisat ja turvatut olosuhteet kansainvälisen pääoman toiminnalle. Jotta pyssyjen räiskeen loppuminen ei aiheuttaisi ongelmia ylikansallisten yhtiöiden ja finanssipiirien maailmanvallalle, USA:n valtion täytyi luoda itse ja oma-aloitteisesti uusia vihollisia ja uhkakuvia.

Kahdennetun hyödyn -politiikka

Yhdysvallat on tähdännyt politiikassaan kautta historiansa kahdennettuun hyötyyn. Sen hyötyajattelun moraalisena perustana on maksimoida USA:n talouseliitin omat edut ja minimoida valtion aggressiivisen ulkopolitiikan seurauksista aiheutuneet haitat. Ensin kohdemaita autetaan ja ne aseistetaan yhteistä vihollista vastaan ja sen jälkeen kun niistä tulee tarpeettomia, ne tuhotaan vihollisina, jotta USA:n pääomapiirien omat edut moninkertaistuisivat demokratian nimissä.

Jugoslavian kohdalla 1. hyöty tarkoitti maan hyödyntämistä apulaisvaltiona Kylmän sodan aikana. Jugoslavian positiivisen poliittisen merkityksen kadottua se julistettiin viholliseksi. 2. hyöty ilmeni Jugoslavian tuhoamisena pahana yhteiskuntamuotona, koska sen valtiomuotona ei ollut vapaa, kapitalistinen markkinatalous. Niinpä liittovaltion osavaltiot demokratisoitiin itsenäisiksi markkinatalouksiksi ja jopa Naton jäsenvaltioiksi. Nato pääsi pysyvästi Balkanille.

Jugoslavian sisäiset ristiriidat

Kun Jugoslavia ei kuulunut Varsovan liittoon, se sai lännestä suuria lainoja teollisuutensa uudistamiseksi voidakseen viedä tuotteitaan kapitalistisiin maihin. Vienti ei vetänyt ja dollarilainojen korko humahti nousuun v. 1979. Maa joutui samanlaiseen ulkomaisen velan hirttosilmukkaan kuin Puola ja Latinalaisen Amerikan maat. Jugoslavia pantiin Kansainvälisen valuuttarahaston säästökuurille, mikä aiheutti maassa hintojen nousua, peruspalveluiden huonontumista ja työttömyyttä.

Titon Jugoslavia perustui serbien vaikutusvallan tietoiseen vähentämiseen. Julkisiin virkoihin oli asetettu kansalliset kiintiöt. Titon kuoleman jälkeen v. 1980 osa kansalaisista halusi uudistaa sosialismia ja osa kaipasi kapitalismia. Kroatia ja Slovenia pyrkivät taloudellista syistä johtuen eroon Jugoslaviasta. Serbien ja sloveenien aikaisempi poliittinen yhteisymmärrys särkyi. Kaikki tämä johti 1980-luvun loppuun mennessä Susan Woodwardin mukaan: ”sisäpoliittisen järjestyksen kaikkien osatekijöiden romahtamiseen, poliittiseen hajaannukseen ja nationalismin nousuun.” Jugoslavian sisäisten ristiriitojen kehittyminen EU:n ja USA:n avittamina sovittamattomiksi ristiriidoiksi ajoivat liittovaltion lopulliseen tuhoon.

Jugoslavian hajotussodan ulkoiset ristiriidat

Euroopan unioni ja USA tunnustivat kesäkuussa 1991 Kroatian ja tammikuussa 1992 Slovenian itsenäisyyden sekä Bosnia-Hertsegovinan huhtikuussa 1992. Kroatia ja Slovenia asettivat eroprosessin yhteydessä päämääräkseen Euroopan unioniin liittymisen. Kummatkin valtiot ovat nykyisin sekä EU:n että Naton jäseniä. Syyskuussa 1991 itsenäistynyt Makedonia on myös hakenut EU:n ja Naton jäsenyyttä. Helmikuussa 2003 Jugoslavia lakkasi olemasta. Kesäkuussa USA ilmoitti virallisesti pysyvien sotilastukikohtien perustamisesta Balkanille. Montenegro ja Serbia erosivat omiksi valtioikseen kesäkuussa 2006. Kosovon autonominen maakunta julistautui itsenäiseksi Nato-tasavallaksi vuorostaan helmikuussa 2008. Tapahtumien kulusta voi havaita, että EU:lla ja Natolla oli keskeinen osa Jugoslavian hajotusprosessissa.

Slovenian yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen jälkeen maa sai haltuunsa kaikki Itävallan ja Italian väliset raja- ja tulliasemat. Tämä merkitsi valtavaa lovea Jugoslavian budjettiin, kun tullimaksut luisuivat Slovenian pussiin.

EU:n perustaman Badinterin välityskomitean toimenkuvana oli edistää rauhan saavuttamista Jugoslaviassa. Komitea julisti 29.11.1991 Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan olevan purkautumistilassa. Tämä oli ennennäkemätön tempaus kansainvälisessä oikeudenkäytössä. Samaiset oikeusoppineet kehottivat lyhytnäköisyydessään vaatimaan kansanäänestystä Bosnia-Hertsegovinan itsenäisyydestä. Kansainvälistä yhteisöä ei kiinnostanut, että kansanäänestys oli vastoin osavaltion perustuslakia, jonka mukaan itsenäisyyspäätöksen voivat tehdä vain muslimit (bosniakit), kroaatit ja serbit yhdessä. Bosniakit eivät ole mikään erillinen etninen ryhmä, vaan he ovat islamiin kääntyneitä kroaatteja ja serbejä. Bosnian serbit vastustivat Jugoslaviasta irtautumista. He eivät äänestäneet, koska he pitivät kansanäänestystä laittomana. Onnettomuudeksi Bosnia sattui olemaan vielä Jugoslavian aseteollisuuden keskus ja entisiä haavoja aukova II maailmansodan veristen taisteluiden areena.

USA tökkäsi pirun sormensa haavaan asettumalla tukemaan yhtenäistä Bosniaa, jonka johdossa olisivat muslimit. USA:n liittoutuminen Bosnian muslimien kanssa lujitti Washingtonin liittoa Turkin ja Kaspianmeren alueen öljyvaroja hallitsevien muslimimaiden kanssa.

Kroatian ja Slovenian osavaltioiden itsenäistymiset eivät lopettaneet sotatoimia, vaan ne kansainvälistivät Jugoslavian sisällissodan. Tämä mahdollisti ulkopuolisten tahojen väliintulon. Vuonna 1992 YK lähetti maahan 14 000 rauhanturvaajaa ja loi neljä suoja-aluetta. Kriisin kansainvälistymisen myötä sotilasliitto Naton ryhtyi v. 1992 pakottamaan rauhaan Jugoslaviaa. Todistaakseen voimansa Yhdysvaltojen johtama NATO suoritti ensimmäisen julkisen sotatoimensa v. 1995 Bosnia-Hertsegovinassa.

Monikulttuurisen Bosnian haave

Diana Johnstone kyseenalaistaa maailmalle levinneen mielikuvan tavoitteesta säilyttää monikulttuurinen Bosnia. Hänen mukaansa serbit ja kroaatit eivät halunneet alistua USA:n tukeman Alija Izetbegovićin johtaman islamilaispuolueen puolueen (SDA) valtaan, koska he epäilivät sen monikulttuurisuuden sijasta pyrkivän perustamaan Bosnia-Hertsegovinaan puhtaan islamilaisen valtion. Hän perustelee kantaansa mm. seuraavilla seikoilla:
SDA:n esitti helmikuussa 1991 seuraavat linjaukset Bosnian itsenäisyyden saavuttamiseksi:
1) myönteisen kansainvälisen julkisuuden saaminen Bosnia-Hertsegovinalle, 2) sisäministeriön ottaminen (poliisit) muslimien hallintaan ja 3) muslimien sotilaallisen organisaation luominen.

Bosniaan saapui v. 1992 tuhansia ”pyhiä sotureita” mm. Kuwaitista, Saudi-Arabiasta ja Egyptistä. Värvättyjen riveissä taisteli Afganistanin veteraaneja ja algerialaisen GIA:n jäseniä. Noin 4 000 muslimitaistelijaa liitettiin Bosnian armeijan 3. armeijakuntaan. Elokuussa 1992 perustettu Al Mujahed –joukko-osasto oli armeijakuntansa parhaiten aseistettu osasto. Se saavutti v. 1995 muslimien isoimmat voitot. Islamilaisuuden nousua Itä-Eurooppaan ja Neuvostoliittoon tukemaan v. 1987 perustettu TWRA vastasi aseiden salakuljetuksesta Bosniaan. Nämä miehet tuskin vaalivat monikulttuurisuutta.

Bosnian tiedotusministeri Senada Krešo kertoi kesäkuussa 1993 toimittajille, että sodassa on kuollut 200 000 ihmistä. Kyseinen luku vakiintui varmistuksitta tiedotusvälineissä tapettujen lukumääräksi. Punaisen Ristin analyytikot arvioivat kuolleiden kokonaismääräksi v. 1992–95 Bosnia-Hertsegovinan sodassa olleen 20 000–30 000 henkeä. Ruotsalaisen SIPRI:n vuosikirja v. 1996 arvioi kuolleiden yhteismääräksi 30 000–50 000.

Kun militaristit heittäytyivät humanisteiksi…

Kosovon sota aloitti uudella aikakauden v. 1998 kansainvälisen oikeuden ja kansallisen suvereniteetin mitätöimisessä. USA:n valtaeliitti nimesi itsensä oma-aloitteisesti ihmiskunnan pelastajaksi. Se monopolisoi itselleen hyvän ja pahan määrittelyn. Viholliseksi leimatun valtion, poliittisen johtajan tai kansan demonisoinnista jalostettiin USA:n ja sen liittolaisten suorittamien hyökkäyssotien hyväksymisen psykologinen perusta.

Naton johto oivalsi, että Jugoslavian operaation yhteydessä se voisi kyseenalaistaa YK:n ympärille rakennetun kansainvälisen oikeusjärjestelmän ja korvata sen roolin omilla sotilaallisilla ja oikeudellisilla ratkaisuilla. Onnistumisen kokemus pyhitti tämän toimintalinjan käytön myös Afganistanissa ja Irakissa. Sotilasliitto koki, ettei sota ollut enää ihmiskunnan vitsaus, koska valistuneiden länsivaltojen käsissä se oli oikea keino suojella ihmisoikeuksia ja rangaista pahoja valtioita. Sotilasliitto Naton toimenkuvaan kuuluvat nykyisin olennaisena osana – siviilejä tappavat ja kansanryhmiä toisiaan vastaan usuttuvat – humanitaariset väliintulot. Pahamaineisen Kylmän sodan aikana tällaiset sotilasoperaatiot eivät olleet mahdollisia.

Jugoslavian pommittaminen oli vasta alkua

NATO aloitti USA:n presidentti Clintonin siunaamana Jugoslavian 78 päivää kestäneen ”humanitaarisen” pommittamisen 24.3.1999. Tuhansia siviilejä sai surmansa ja maan infrastruktuuri tuhoutui. Nato oikeutti tekonsa Kosovon Racakin joukkomurhalla. Maakunnan ruskohiiliesiintymillä saattaa olla myös osuutta asiaan. Tämä oli käännekohta USA:n sotilaallisen ylivallan laajentamisessa. Vastaavia invaasioita jenkit olivat harjoittaneet aikaisemmin lähinnä Latinalaisessa Amerikassa. NATO hyökkäsi ensimmäisen kerran maahan, joka ei uhannut sen ainoatakaan jäsenvaltioita. Operaatio tapahtui täydessä ristiriidassa Pohjois-Atlantin sopimuksen periaatteiden kanssa sekä välittämättä hitustakaan YK:n turvallisuusneuvoston valtuutuksesta ja kansainvälisestä oikeudesta. Kansainvälisen oikeuden silmissä Naton yksipuolinen sota Jugoslaviaa vastaan oli laiton. Serbia ei uhannut kenenkään kansallista etua. Näin luotiin ennakkotapaus aloittaa hyökkäyssota vahvemman osapuolen omiin moraalisiin perusteisiin vedoten.

Suomen ulkoministeriön mediakatsauksen 26.1.2004 mukaan: ”Berliner Zeitung kirjoitti v. 2000 maaliskuussa, ettei Racakissa ollut kyse joukkomurhasta, sillä sen hallussa olevan suomalaisten ruumiintutkijoiden julkistamattomien 40 ruumiinavauspöytäkirjan kopiosta ei löydy todisteita väitteelle, että Racakissa olisi surmattu läheltä ampuen rauhallisia kyläläisiä. Lehti kertoi, että ensimmäiset epäilyt Walkerin suorittamasta Racakin tapahtumien lavastamisesta esittivät ranskalaiset toimittajat Renau Girard (Le Figaro) ja Christopher Chatelle (Le Monde), jotka olivat paikalla Racakissa 15.1.1999, eivätkä nähneet siellä mitään joukkomurhaan tai verilöylyyn viittaavaa. He sanoivat heti tunteneensa, ”ettei kaikki ollut kunnossa”, kun Walker 12 tuntia myöhemmin toi mahtipontisesti paikalle ”omat” toimittajansa ja osoitti heille ”verilöylyn” jäljet – ruumiit, jotka itse asiassa olivat UCK:laisia, jotka olivat saaneet surmansa taistelussa Serbian poliisivoimia vastaan.”

Nato korjasi muhkean sadon

Sotilasliitto Nato korjasi lokakuussa 2002 muhkean sadon, kun siihen hyväksyttiin Prahassa seitsemän uutta jäsenvaltiota: Liettua, Viro, Latvia, Bulgaria, Romania, Slovakia ja Slovenia. Nato täydensi itseään vielä v. 2009 Kroatialla ja Albanialla. Karttaa katsoessa tajuaa, että koko Balkan ja sen lähialueet on natonisoitu ja Venäjä samalla saarrettu. Kreikka ja Turkki kuuluvat sotilasliittoon jo entuudestaan. Puola, Tšekki ja Unkari liittyivät Natoon v. 1999. Ukrainalaiset ymmärsivät jotain, he pääsivät livahtamaan toistaiseksi 28-jäsenisestä sotilasliitosta. Venäjän saartorenkaassa on Suomen mentävä aukko.

Naton 13. artiklan mukaan Nato-sopimuksen oltua voimassa 20 vuotta sopimuspuoli voi lakata olemasta sopimuspuoli vuoden kuluttua siitä, kun se on antanut irtisanomisilmoituksensa Amerikan Yhdysvaltojen hallitukselle, joka ilmoittaa muiden sopimuspuolten hallituksille kunkin irtisanomisilmoituksen talletuksesta.

Suomen poliittinen eliitti ymmärtää ajan hengen

Martti Ahtisaari esitti 2.6.1999 rauhanehdotuksen Jugoslavian presidentti Slobodan Miloševićille. Kyseessä oli uhkavaatimus, jossa vaihtoehdoksi Belgradin ehdottomalle antautumiselle suotiin vain Serbian tuhoaminen Naton toimesta.

Tuo samainen Milošević oli noussut valtaan läntisten pankkien ja USA:n hallituksen tuella siksi, että hän oli talousliberaali ja poliittinen konservatiivi. Hänellä uskottiin olevan arvovaltaa toimeenpanna EU:n ja USA:n haluamat talousuudistukset Jugoslaviassa.

Suomen valtioneuvoston selonteko (VNS x/2009) määritteli sotilaallisen voiman käytön joustavasti ja tarveharkintaisesti. Se oli sisäistänyt Jugoslavian hajotussodan opetukset. ”Sotilaallista voimaa käytetään edelleen valtioiden välisissä kiistoissa ja sisäisissä kriiseissä. Sotilaallisen voiman käytön tarkoitusperinä voivat perinteisen alueiden valtauksen ohella kuitenkin yhtä lailla olla kansainvälisen yhteisön arvojen turvaaminen tai humanitaariset päämäärät.”

Yleinen mielipide näyttää unohtaneen Nürnbergin oikeusistuimen julistuksen: ”Sota on perimmiltään paha asia – niinpä hyökkäyssotaan ryhtyminen ei ole vain kansainvälinen rikos, vaan se on korkein kansainvälinen rikos, ja se eroaa muista sotarikoksista yksinomaan siinä, että se käsittää itsessään sodankäynnin koko pahuuden.”

IRTI NATOSTA – SUOMALAISET SOTILAAT POIS AFGANISTANISTA!

Matti Laitinen

Lähteet: Jugoslavia ja NATO – narrien sotaretki; Diana Johnstone, Like 2007; Suomen ulkoministeriön mediakatsaus 26.1.2004, BBC-Timeline of Nato, Kominform, Venäjän ääni ja Tiedonantaja.

Hallituksen esitystä Kreikka-lainoituksesta ei tule hyväksyä

Eduskunnan ei tule antaa hallitukselle avointa valtakirjaa yli kahdeksan miljardin euron takauksiin ja suuriin lainajärjestelyihin. Takuut tulee myöntää tapauskohtaisesti ja niihin tarvitaan eduskunnan hyväksyntä.

Finanssikriisin laskuja ei tule maksattaa Kreikan, Islannin kuten ei myös Suomen eikä muidenkaan kansojen kustannuksella.

Päävastuulliset ovat pankit ja niitä tukeneet poliittiset ryhmät, jotka eivät ole halunneet korjata virheellisyyksiä.

Kreikan on järkevintä ilmoittaa, että se pidättyy toistaiseksi lainojen lyhennyksistä ja siirtää maksua, kunnes tilanne selviää. Tämä pakottaa suurpankit lainajärjestelyihin, joissa mm. luovutaan ylisuurten korkojen perinnästä.

11.5.2010 Suomen Työväenpuolue rp.

Arvoisa Lukija

Lapsenhoitovastuun vuoksi en päässyt nyt torstaina Simonkadulle Meksikon suurlähetystölle intiaaneille solidaarisuuttani osoittamaan. Keräsin tähän netistä aineistoa Zapatisti-sisseistä ja Oaxacan alueen alkuperäisasukkaiden (intiaanien) uutispimennykseen jääneestä taistelusta ja tietoisuuden noususta 500 vuoden orjuuttamisen jälkeen.

Olen seurannut alueen tapahtumia n. 15 vuoden ajan lähinnä kehitysmaa- ja vaihtoehtolehdistä. Suurta mediaa eikä edes perinteistä vasemmistolehdistöä intiaanien kansannousu ei ole suuremmin kiinnostanut. Osallistuin 3-4 vuotta sitten Kallion kirkossa tilaisuuteen, jossa meksikolaiset intiaanit tekivät meille suomalaisille kiinnostuneille maissikeittoa ja tortilloita ja annoin roponi yhteisöradion hyväksi. Lähiradiosta tuttu kansalaisradio-yhteisöradio-idea tuntui ja tuntuu edelleen hyvältä ja oikealta kehitysavulta: tietoa intiaanien omalla kieleltä juuri heille tärkeistä asioista.

90-luvulla työttömänä ollessani Lähiradion Työttömän ääni ja Alppilan radiokerhon toiminta tutustuttivat minut tähän mainioon kansalaistoimintaan.
Intiaanit on tietoisesti pidetty lukutaidottomina mutta omat radioasemat ovat valtaapitäville todella vaarallinen tiedon ja tietoisuuden nostattaja.
Toivon, että Lähiradion ohjelmissa pikaisesti nostetaan esiin nämä Meksikon tapahtumat. Jotenkin tämä oikeutettu kamppailu muistuttaa Cameronin "Avatar"- elokuvan asetelmia.

Alla keräämäni aineistot.

Pasilan Mämmiveikkojen psta
Antero Nummiranta

Vapaakaupan uhrit

(Yhteiskunta: Kukka Ranta)

Meksikon Oaxacan murhien, pahoinpitelyjen, katoamisten ja kidnappausten takana ovat hallituksen alaiset puolisotilaalliset joukot. Ne suojelevat läntisten suuryritysten etuja. Suomalainen aktivisti on yksi monista alueen uhreista.
[ 29.04.2010 ]

Ensimmäisen kerran Oaxacan yhteiskunnallinen kriisi pääsi kunnolla kansainvälisiin otsikoihin lokakuussa 2006 kun yhdysvaltalainen Brad Will surmattiin, todennäköisimmin poliisien luodista.

Nyt suomalainen ihmisoikeustarkkailija on kuollut puolisotilaallisen Ubisort-ryhmän iskussa, kun joukko kansainvälisiä ihmisoikeustarkkailijoita oli matkalla viemään ruokahuoltoa itsehallintoalueeksi julistautuneeseen triqui-intiaanien kylään. Ubisort tukee Oaxacan kuvernöörin PRI-puoluetta, joka puolestaan vastustaa autonomisiksi julistautuneita kyläyhteisöjä.

Molempien ihmisoikeusaktivistien lisäksi Oaxacassa on menehtynyt lukemattomia oikeuksiaan ajavia intiaaneja, mutta harvoja kiinnostaa heidän kohtalonsa.
Viimeaikaiset epävirallisten puolisotilaallisten joukkojen iskut ovat usein kohdistuneet tiedontuotantoon ja yhteisöradioiden kehittäjiin. Vuosisatoja rakenteellisessa köyhyydessä eläneet alkuperäisväestöjen ihmisryhmät muodostavat merkittävän uhan suuryrityksille, joiden voiton tuottaminen on perustunut halpatyövoimaan ja lähes ilmaiseen raaka-ainehankintaan.
Jos köyhät organisoituvat tai osoittavat mieltään – usein laittomia yritystoimia vastaan, paikalle tuodaan aseet, helikopterit, kyynelkaasua, vesitykit ja sotilaita. Ja koska puolisotilaalliset joukot ovat laillisen valvonnan ja virallisen vastuun ulkopuolella, ne voivat harjoittaa mitä tahansa toimenpiteitä vastarinnan tai itsepuolustuksen kitkemiseksi.

Meksikossa halutaan antaa kuva, että Oaxacan levottomuudet ovat ohi ja kansanliike on kukistettu. Kun kävin maakunnassa kaksi vuotta sitten, siellä näytti rauhalliselta. Seinään oli jäänyt yöllä liisteröity juliste, lista kadonneista, jota ei ollut ehditty vielä poistaa kaupunkikuvasta.

Kukaan tapaamistani henkilöistä, joka kuuluu Oaxacan kansanliikkeeseen APPO:on, ei kerro nimeään tai anna osoitettaan. Pelko pidätetyksi ja kidutetuksi tulemisesta on todellinen. Toukokuussa 2006 alkaneen kansannousun jälkeen lukuisia ihmisiä on kadonnut tietämättömiin.

Olin saanut eräältä aktivistilta osoitteen lapulla. Lopulta lähes huomaamaton huoneennumero rappukäytävässä kertoi, että olin tullut oiekaan osoitteeseen. APPO:n asianajajien toimistossa on viileän rauhallista. Toimistohuoneen hiljaisuus rikkoutuu, kun yksi asianajajista kertoo raa'an totuuden. "Murhien, pahoinpitelyjen, katoamisten ja kidnappausten takana ovat hallituksen alaiset puolisotilaalliset joukot."

Vuonna 2006 ihmiset yhdistyivät ja nousivat kaduille osoittamaan mieltään köyhyyden lopettamiseksi. Oaxacan PRI-puolueen Ulises Ruizin johtama hallinto vastasi lähettämällä liittovaltion poliisin mielenilmauKSet. Satoja pidätettiin, kymmeniä surmattiin, satoja on edelleen kadonneina ja suurinta osaa poliisin otteissa ollutta on lukuisten ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kidutettu.
Nyt, kun Oaxacan poliittisten aktivistit on ajettu maan alle ja laaja kansanliike on peloteltu hajalle, kohdistuvat puolisotilaallisten joukkojen hyökkäykset aiempaa voimakkaammin itsehallinnollisia intiaanikyliä vastaan.
Luoteis-Oaxacassa useat triqui-intiaanit ovat julistaneet kyliään autonomisiksi itsehallintoalueiksi, kun poliisien ja puolisotilaallisten joukkojen alituinen väkivalta on käynyt sietämättömäksi. Monet kylistä ovat jatkuvan saarron keskellä.

Syinä ovat taloudelliset intressit ja Oaxacan suunnattomat luonnonrikkaudet. Etelä-Meksikossa on käynnissä useita megaprojekteja, kuten esimerkiksi tuulienergian ja öljyn yksityistäminen, sekä Keski-Amerikan maiden välinen Plan–Puebla–Panama-infrastruktuurihanke, joka lähinnä kasvattaa suuryritysten alueellista kontrollia. Oaxacassa ulkomaisia yrityksiä kiinnostavat uraani ja mineraalit.

Samaan aikaan kun vapaakauppasopimus Nafta on edistänyt kansainvälisten suuryritysten hankintoja alueilla, on yhteisöradioiden ja internetin myötä kasvanut köyhimmän väestöryhmän pääsy tiedontuotannon äärelle.
Itseään voimaannuttaneet alkuperäisväestöjen vastarintaliikkeet ovat tulleet tunnetuiksi myös kansainvälisesti. Chiapasin Zapatisti-sissit ovat suojanneet alueitaan aseellisesti heti Naftan alkamisesta, vuodesta 1994 alkaen. Oaxacassa kansannousun keskeisin yhtenäisyyttä kasvattava väline oli radio, kun ihmiset ottivat haltuun radioasemia ja alkoivat tiedottaa tapahtumien kulusta omasta näkökulmastaan.

Ääni intiaanikylille

on Ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston tukema hanke, jota toteuttavat Kansan Radioliitto Suomessa ja yhteistyökumppanimme Meksikossa.
Hankkeessa kehitetään Etelä-Meksikon Oaxacan osavaltion vuoristoalueiden intiaanikyliä yhteisöradioiden avulla. Kyliin perustetaan radioasemia, kyläläisiä koulutetaan huoltamaan niitä ja tekemään ohjelmaa. Hankkeen aikana tuetaan 9 kylää perustamaan oma asema, ja annetaan teknistä tukea 11 jo olemassa olevalle radioasemalle.

Tästä linkistä voit katsoa monivision sivulta videon Tepejillon kylän radioaseman perustamisesta.

Tästä linkistä voit katsoa videon Oaxacan alueen tapahtumista 2006. Videolla Anna-Reetta Korhonen esittelee hanketta ja kertoo alueen tilanteesta (2009).

Intiaanit ja valtamedia Meksikossa

Etelä-Meksikon syrjäisissä vuoristokylissä eletään paljolti tiedotuksellisessa pimennossa, sillä sanomalehtiä ei kanneta kyliin eivätkä radioaallot kanna vuorten yli. Kylässä on usein vain yksi puhelin eikä kännyköille ole tukiasemia.
Meksikon kaupallinen media on hyvin viihteellistä. Intiaanit ovat kaupallisessa mediassa käytännössä näkymättömiä, eikä siinä käsitellä heille oleellista tietoa. Televisiossa saatetaan puhua pörssikurssien noususta ja laskusta, kun taas vuoristoalueiden intiaaneille oleellisempaa olisi tietää kahvin, maissin ja pavun markkinahinnat.

Yhteisöradio on intiaanikylän kansanopisto

Yhteisöradio tuo intiaanit median toimijoiksi. Radiolla kyläläiset voivat tiedottaa oikeuksista, ylläpitää kieltä ja kulttuuria, kehittää uusia toimeentulomahdollisuuksia tai vaikkapa ilmoittaa kadonneesta lammaslaumasta. Parhaimmillaan yhteisöradio on intiaanikylän kansanopisto: se kouluttaa niitä, jotka jäävät asumaan omaan kylään, ja joilla on usein vain vähän muodollista koulutusta.Alueilla, joilla on laajaa lukutaidottomuutta, radio on toimivin viestintäväline. Kovaa vauhtia katoavien intiaanikielten ylläpidossa radiolla on merkittävä rooli. Oman kielen käyttö radiossa vahvistaa omaa identiteettiä. Kylät voivat myös laittaa radiolähetyksensä internettiin, jolloin Yhdysvalloissa asuvat siirtolaiset voivat kuunnella kylänsä radio-ohjelmia, ja pitää yllä omaa kieltään.

Kummiradiot

Suomalaiset kummiradiot Helsingin Lähiradio, Tampereen Radio Moreeni ja Alajärven Järviradio tukevat Oaxacassa toimivia yhteisöradiota. Kummiradiot seuraavat meksikolaisen aloittavan radion toimintaa, tekevät sen tilanteesta ohjelmia ja tukevat sitä taloudellisesti tai materiaalikeräyksin.
Miten hanketta voi tukea Suomessa?

Meksikon intiaanikylien yhteisöradiotoimintaa voi tukea monin tavoin tekemällä vapaaehtoistyötä tai tukemalla taloudellisesti. Lähetä sähköpostia tai soita hankekoordinaattorille!

Yhteystiedot: Hankekoordinaattori Anna-Reetta Korhonen

p. 044 3662483, email:anna-reetta.korhonen(AT)helsinki.fi

Kansan Radioliiton taloudenhoitaja Kaisa Pannimaa-Pätsi

p. 044 5141105 e-mail:kaisa.pannimaa-patsi(AT)kuluttajat-konsumenterna.fi

Marraskuun ilmastokokous kuohuttaa jo!

Vapaa sana uudelleenjulkaisee Samuli Sinisalon tuoreen raportin, joka löytyy osoitteesta http://www.fifi.voima.fi/blogikirjoitus/Matkakohde-Meksiko/797

Säätila on eri asia kuin ilmasto. Pakkanen ja hyvät hiihtokelit ovat lisänneet ilmastoskeptikkojen epäilyä koko ilmastomuutoksen olemassaolosta. Kuitenkin samanaikaisesti muualla maapallolla on kärsitty kuivuudesta, kuumuudesta ja toiset ovat hukkumassa, toisten palaessa karrelle.

Vapaa sana/STP haluaa järjestelmänmuutosta- ei ilmastonmuutosta. Lisää aiheesta myös Suomen Työväenpuolueen Kansan ääni-lehdessä. Vapuksi ilmestyy tuorein numero 2/2010. Työkansan Vappujuhla Helsingissä marssin jälkeen Hankaniemenrannassa Rauhanpatsaalla n. klo 11.45. Vappujuhla myös jatkuu Hermannin kerholla klo 13:30, josta Kansan ääntä saatavissa. Tervetuloa kaikki tähän yhteiseen juhlaan. STP/Helsinki/ A.N

Ilmastokokouksen seuraava vuotuinen osapuolikokous järjestetään marraskuun lopulla Meksikossa. Vielä Kööpenhaminassa puhe oli, että pitopaikkana olisi pääkaupunki Mexico City. Bonnissa meksikolaiset esittelivät suunnitelmiaan tarkemmin ja paljastuikin, että kokous on siirretty Cancuniin, Jukatanin niemimaalle.

Cancun on pääasiassa lomakohde, jossa on huomattava määrä hotelleja ja konferenssitiloja. Kansainvälisiä konferensseja on ennenkin järjestetty siellä – moni saattaa vielä muistaa mellakat, jotka vuonna 2003 puhkesivat Cancunissa WTO-kokouksen yhteydessä. Tämän vuoksi monet kansalaisjärjestöt huolestuivat, kun tieto Cancunin valinnasta kokouspaikaksi varmistui.

Me nuorison edustajat Bonnissa saimme järjestettyä tunnin mittaisen tapaamisen Meksikon delegaation kanssa perjantaina iltapäivällä. Sunnuntaina delegaatio itse piti tiedotustilaisuuden kaikille kansalaisjärjestöille. Johtajansa Luis Alfonso de Alba Gongoran luotsaamana delegaatio selvittikin kokousjärjestelyitä ja vastasi yleisön kysymyksiin.

Yleisesti Meksikon delegaatio suhtautui hyvin positiivisesti kansalaisjärjestöjen osallistumiseen niin Cancunissa kuin myös valmistautumisprosessissa. Alballa on takanaan pitkä YK-kokemus, ja hän on ollut yksi aktiivisimmista alkuperäiskansojen oikeuksien ajajista muun muassa YK:n kestävän kehityksen toimikunnassa (CSD). Kansalaisjärjestöt kiittivätkin häntä siitä ja toivoivat saman tahdin jatkuvan nyt myös ilmastokokouksen puolella. Alba vakuutti, että näin tulisi olemaan, eikä Kööpenhaminan ja WTO-kokousten virheitä toistettaisi.

Huolestuttavampiakin uutisia tosin kuultiin. WTO-kokoukset järjestettiiin Cancunissa sijaitsevan niemen kärjessä, jonne pääsy on erittäin helppo sulkea. Näin vuonna 2003 myös tehtiin. Tällä kertaa kokous järjestetään kahdessa eri paikassa. Pääneuvottelut käydään Cancunin eteläpuolella olevassa keskuksessa, jonka kokoushuoneisiin mahtuu noin 9000 osallistujaa kerralla ja käytäville useampi tuhat lisää. Lisäksi noin kuuden kilometrin päässä tästä on toinen kokoustila, joka omistetaan kaikille sivutapahtumille ja tarkkailijajärjestöjen toiminnalle.

Tällä pyritään välttämään se, että osallistujia jouduttaisiin sulkemaan tilojen ulkopuolelle kuten Kööpenhaminassa. Mutta samalla on se riski, että kansalaisjärjestöt marginalisoidaan eri rakennukseen kuin missä itse neuvottelut tapahtuvat. Meksikolaiset vakuuttivat, että tämä ei ole tavoitteena, vaan tavoitteena on varmistaa se, että ne jotka haluavat neuvottelusaleihin, mahtuvat sinne, ja myös oheistapahtumille on riittävät tilat. Toivottavasti näin käy. Ainakin lupauksen on nyt kuullut moni ja sen toteutumista voidaan valvoa.

Päätavoitteenaan meksikolaisilla on hyvän ja toimivan osapuolikokouksen järjestäminen, johon kaikki halukkaat voivat osallistua. Valtionpäämiehiä he tosin eivät halua paikalle, jottei Cancunin kokuksesta kehittyisi huippukokousta ylimääräisine turvajärjestelyineen.

Odotukset kokouksen tuloksista eivät myöskään ole yhtä korkealla kuin mitä Kööpenhaminaan mentäessä. Herra Alba sanoi suoraan, että hän ei usko uuden lainvoimaisen sopimuksen syntymiseen Cancunissa. Ainakaan he eivät aio toistaa Kööpenhaminan takahuonerumbaa, sillä ”emme voi tehdä asioita samalla tavalla ja odottaa eri tulosta.” Konsultaatioita toki käydään pitkin vuotta, mutta lupaus on, että ne kaikki tukevat ilmastokokouksen virallista prosessia.

Toimitti: Vapaa sana/AN