Yksityiset sosiaalipalvelut 2010

Yksityisiä sosiaalipalveluja tuottavien toimintayksiköiden määrä on lisääntynyt tasaisesti koko 2000-luvun ajan. Vuonna 2000 toimintayksiköitä oli vajaa 2 700 ja v. 2010 niitä oli 4 350. Vuonna 2010 yksityisten toimintayksiköiden määrä kasvoi edellisestä vuodesta 78 (1,8 %). Samalla palveluntuottajalla voi olla useampia toimintayksiköitä. Vuonna 2010 palveluntuottajia oli 2 922.

Kunnat ostavat merkittävän osan yksityisten sosiaalipalvelutoimintayksiköiden tuottamista palveluista. Toimintayksiköistä noin 73 % myi vähintään puolet palveluistaan kunnille joko ostopalvelusopimusten perusteella tai maksusitoumuksilla. Kuntien ostopalveluosuudessa ei ole 2000-luvun alun aikana tapahtunut suurta muutosta. Erityisesti kehitysvammaisten laitos- ja asumispalveluissa sekä lasten ja nuorten laitos- ja perhehoidossa kunnat ostavat lähes kaikki yksityisien toimintayksiköiden tuottamista palveluista.

Yleisin toimiala yksityisissä sosiaalipalveluissa vuonna 2010 oli ikääntyneiden palveluasuminen, joka oli pääpalveluna vajaalla viidenneksellä toimintayksiköistä (812 toimintayksikköä). Toiseksi eniten oli kotipalvelua ikääntyneille ja vammaisille tarjoavia yksiköitä (694). Yleisiä toimialoja olivat myös lasten ja nuorten laitokset ja ammatillinen perhehoito (614 toimintayksikköä) ja lasten päiväkodit (615 toimintayksikköä).

Yksityisissä sosiaalipalveluissa työskenteli yhteensä noin 41 700 henkilöä. Suurimmat asiakasmäärät olivat päivähoidossa, asumispalveluissa ja kodinhoitoavussa.

Lähde: Yksityiset sosiaalipalvelut 2010 −
Privat social service 2010.
Tilastoraportti 25/2011, 27.9.2011
Suomen virallinen tilasto, Sosiaaliturva 2011. THL.

Rajaton ahneus hämärtää yksityisen vanhustenhuollon  

STTK:lainen Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer on käynnistänyt kampanjan Mitta täynnä? sosiaali- ja terveydenhuollon yksityissektorin haasteiden korjaamiseksi. Yhteydenotot liittoon ovat kasvaneet yksityissektorin ongelmien vuoksi. Suurimpana ongelmana ovat hoitohenkilökunnan jaksamisongelmat sekä huoli hoidon tasosta. Keskeisimpänä haasteena on henkilöstömitoituksen kuntoonsaattaminen. Yksityissektori jakaa haasteen julkisen sektorin kanssa. SuPer on tarttunut havaittuihin epäkohtiin tapaus kerrallaan ja mm. Attendo MedOnen ylläpitämä Keinukamarin hoivakoti Hämeenlinnassa joutuu aluehallintoviraston (AVI) tekemällä päätöksellä lisäämään henkilökuntaa reippaasti.

” Kovasti yksityiset kiristävät työtahtia, tulosta pitäisi tulla, mutta miten vanhuksilla tulosta tehdään? ”

Hämeenlinnan kaupunki tilaa Attendo MedOnelta tehostettua palveluasumista ja dementiahoivaa 0,50–0,60 koulutettua hoitajaa ja avustavaa henkilökuntaa 0,10 henkilöä asukasta kohden ympärivuorokautiseen hoitoon. Hämeenlinnan kaupunki on ostanut palvelut minimihenkilöstömäärällä. Attendo MedOne palvelun tuottajana ei palkkaa hoitotyöhön ostajan tilaamaa henkilöstömäärää. MedOne laskee mitoitukseen myös hallintohenkilöitä, jotka eivät työskentele toimintayksikössä, tämä vääristää hoitohenkilökunnan määrän. Avustavaksi henkilökunnaksi on palkattu vain puolen työntekijän työpanos. Alhainen henkilöstömitoitus vaarantaa asukkaiden turvallisuuden ja työntekijöiden työturvallisuuden varsinkin yövuoroissa.

Hämeenlinnan kaupunki on todennut, että Keinukamarin ryhmäkoteihin tullaan valitsemaan asukkaiksi vaikeasti muistihäiriöisiä asiakkaita ja muihin asuntoihin fyysiseltä toimintakyvyltään runsaasti apua ja hoivaa tarvitsevia asukkaita. Lisäksi yksikkö järjestää selvitysten mukaan saattohoitoa.

AVI kiinnittää päätöksessään Hämeenlinnan ikäihmisten lautakunnan huomiota vastaisen varalle yksityisten palvelutuottajien kanssa tehtyjen ostopalvelusopimusten riittävään ja asianmukaiseen valvontaan.

Ostopalvelujen valvonta kunnissa on puutteellista

Kunnissa ja kuntayhtymissä ei ole riittävästi sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen tilaajaosaamista. Lisäksi omavalvonta on puutteellista. Palveluja ostetaan liian alhaisella henkilöstömitoituksella. Palvelujen tarjoajat syyllistyvät sopimusrikkomuksiin.

Tällä hetkellä käytössä ovat vain suositukset henkilöstömitoituksista. Suosituksia ei ole noudatettu. Lisäksi ne ovat liian alhaiset nykyisessä tilanteessa, jossa asiakkaat ovat usein monisairaita ja huonokuntoisia. Vanhuspalvelulakiin on ehdottomasti saatava henkilöstömitoitus ja sanktiot lain rikkomisesta.

Vanhustenhoidossa on valitettavasti tilanne, jossa palveluntarjoajat joko noudattavat minimisuositusta tai menevät jopa sen alle. Hoito ei lähde asiakkaan tarpeista. Hoitohenkilökunta uupuu hallitsemattomasta työmäärästä ja riittämättömyyden tunteesta, kun ei ole mahdollisuuksia toteuttaa hyvää hoitoa.

Seis liukuhihna-leikkauksille! - Helsingin asukkaiden budjettiriihi
Maanantaina, 10.10.2011 kello 17.00 - 19.00

Helsingin Seurakuntayhtymän Engel-salissa, Kolmas linja 22

Ohjelma:

Tervetuliaistoivotus: Pro Kuntapalvelut verkoston vetäjä Anita Kelles-Viitanen
Asukkaiden budjetti-analyysi: Ritva Pitkänen
Keskustelu: Asukkaiden omat puheenvuorot
Puolueiden puheenvuorot: Puolueiden kuntapoliitikot

Vapaus valita toisin -tapahtuma järjestetään lauantaina 5.11.2011, klo 11 alkaen, Paasitornissa, Helsingissä.

Valmistelut ovat käynnissä ja ohjelma on lupaavaa. Peruslähtökohdiltaan tapahtuma on sama kuin Kulttuuritalolla kesäkuussa 2009: tälläkin kertaa tapahtuma jakautuu neljään foorumiin, jotka pyrkivät käsittelemään ongelmakohtia ja käytännönläheisesti kehittämään vaihtoehtoja. Tarkemmista teemoista ja ohjelmasta kerromme lisää pian.

Mitä vapaus valita toisin merkitsee sinulle juuri nyt?

Tällä viikolla keräämme twiitin tai tekstiviestin eli 100-150 merkin pituisia ajatuksia tai kommentteja siitä, mitä vapaus valita toisin tai VVT merkitsee tänä syksynä tai lähitulevaisuudessa - tai mitä se merkitsi 2009. Olisi hienoa kuulla, mitä juuri sinä pohdit, ja toisaalta kertoa ajatuksestasi muillekin – esimerkiksi Ydin-lehdessä ja nettisivuilla tilaisuudesta tiedotettaessa. Lähetä nimissäsi julkaistavissa oleva ajatuksesi tai tsemppiviestisi osoitteeseen vapausvalitatoisin@gmail.com sunnuntaihin 11.9. mennessä.

Kiitos etukäteen tuestasi!
vapausvalitatoisin@gmail.com

Ydinvoima Fukusiman jälkeen -kirjan esittely
Risto Isomäki, INTO Kustannus Oy, 150 sivua, Vantaa 2011

Risto Isomäki (s. 1961) kirjoitti vaimonsa, Jaana Airaksisen kehotuksesta nopeasti jo toukokuussa ilmestyneen pamfletin Fukushiman tapahtumista. Japanin rannikolla sattui 11.3.2011 suuri maanjäristys. Sen voimakkuudeksi määriteltiin tasan 9 Richterin asteikolla (täydellinen tuho, vakavia vaurioita tuhansien kilometrien alueella).

Oman mannerjäätikkömme sulaminen kesti tuhansia vuosia, mutta se synnytti silti joukon vähintään 8,5 Richterin yksikön suuruisia maanjäristyksiä. Ruotsalaiset tutkijat ovat löytäneet todisteita ainakin 19 mannerjäätikön sulamiseen Itämeren alueella aikoinaan synnyttämästä tsunamista. Osa hyökyaalloista on ollut 20–30 metrin korkuisia. Ilmaston lämpeneminen kasvattaa tsunamiriskiä. Mannerjäätikön sulaessa nopeammin suurimmat syntyvät maanjäristykset voivat olla vielä paljon tätä rajumpia.

Polonium 210

Kirjassaan Isomäki kertoo myös yllättävää tietoa tupakan sisältämästä radioaktiivisesta polonium 210- isotoopista, joka on kenties lisännyt keuhkosyöpiä maailmassa paljon vasta atomiaikaan siirryttäessä Hiroshimasta lähtien. Tupakan sisältämästä poloniumista suurin osa on peräisin uraania sisältävistä fosforilannoitteista, joiden käyttö kasvoi räjähdysmäisesti viime vuosisadan aikana. Lisäksi tupakkapellot ovat saaneet oman osansa ydinkokeiden ja Tšernobylin laskeumista.

Meidän pitäisi myös vähentää radioaktiivisen kiven murskaamista ja jauhamista pölyksi. Ranskassa syntyi iso skandaali, kun selvisi, että valtionyhtiö Areva – Olkiluodon 3-reaktorin valmistaja – oli toimittanut 300 miljoonaa tonnia radioaktiivista kaivoskiveä rakennusaineeksi. Arevan vastuuttomuuden vuoksi radioaktiivista kaivoskiveä on Ranskassa päätynyt tuhansiin eri kohteisiin kuten asuinrakennusten, koulujen, sairaaloiden ja päiväkotien seiniin ja pihoille, urheilustadioneille sekä teille levitettyyn asfalttiin.

Pohdintojensa tuloksena Isomäki esittelee 22 keskeistä suositusta, joista esittelen muutamia:

- Eduskunnan on säädettävä laki, joka kieltäisi radioaktiivista poloniumia sisältävän tupakan ja uraania sisältävien fosforilannoitteiden myynnin ja maahantuonnin.

- Kaikki maailman ydinvoima-alueet varustetaan hätätilanteiden varalta suurin vesitornein, joista saadaan tarvittaessa nopeasti vettä lisää haluttuihin paikkoihin, myös ilman verkkovirtaa tai dieselgeneraattoreita.

- Mahdolliset uudet voimalat valtamerien rannikoilla tulee rakentaa vähintään 50, mutta mieluummin yli 100 metriä nykyistä merenpintaa ylemmäs.

Onkalon ongelma

Lopuksi pitempi esimerkki, miten suhtautua Onkalon (= Olkiluotoon rakennettavaan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusluolasto) turvallisuuteen ja miten säilötty plutonium pitkän päälle käyttäytyy? Suorat lainaukset ovat Isomäen kirjasta.

”Voimme tietysti lähteä siitä oletuksesta, että ihmiskunta tulee seuraavat 240 000 vuotta elämään ruusuista onnen, auvon ja rauhan tilaa. Voimme olettaa, että maailmaa ei enää koskaan näe yhtään sotaa, nälänhätää tai pahantahtoista diktaattoria. Toisaalta jos me oletamme näin aina, kun on puhe ydinvoimasta, miksi me emme tee samaa oletusta minkään muun asian yhteydessä? Miksi meillä on esimerkiksi oma armeija, laivasto ja ilmavoimat?”

Sotainen historiamme

“Jos katsomme omaa historiaamme taaksepäin, näkymät eivät ole kovin lupaavia. Vuonna 1941 me hyökkäsimme Hitlerin rinnalla Neuvostoliittoon ja osallistuimme enemmän tai vähemmän aktiivisesti Leningradin piiritykseen. 1939–940 me kävimme Neuvostoliittoa vastaan talvisotaa. Vuonna 1918 meillä oli vakava sisällissota, jossa kuoli ehkä 40 000 ihmistä, vankileirillä kuolleet mukaan lukien. Vuosina 1919–22 me osallistuimme Venäjän sisällissotaan ja lähetimme sotilasretkikuntia vähän sinne sun tänne. 1900-luvun lopulta 1700-luvun alkupuolelle me olimme keskeinen osa Euroopan aggressiivisinta sotilasvaltiota ja poltimme yhdessä ruotsalaisen kanssa ison osan Euroopasta tuhkaksi. 1800-luvulla me olimme osa Venäjän lähes yhtä aggressiivista siirtomaaimperiumia. Ja niin edelleen. Sitä paitsi sodan käynti hyväksyttävänä ulkopolitiikan jatkeena on viimeisten viidentoista vuoden aikana hiipinyt salakavalasti takaisin myös suomalaiseen politiikkaan. Me olemme käytännössä jo mukana kahdessa uudessa sodassa: Afganistanissa ja Somaliassa (Miinalaiva Pohjanmaa)."

Mistä me voimme tietää?

“Mistä me voimme tietää mitä kaikkea seuraavien 20, 50, 100, 500, 1000 tai 100 000 vuoden aikana tapahtuu?”

"Ydinaseongelma on sen sijaan yhä jäljellä 100 00 vuoden päästä. Jos loppusijoitus toteutetaan Posivan ehdotusten mukaisella tavalla, plutoniumia riittäisi esimerkiksi vuonna 102 011 edelleen noin 1500 Nagasakin pommiin tai paljon suurempaan määrään isojen pommien sytyttimiä ja se olisi tuolloin jo lähes puhdasta plutonium 239:ää.

"Olen itse sitä mieltä, että käytettyä ydinpolttoainetta ei missään tapauksessa saisi loppusijoittaa Onkalon kaltaisiin varastoihin. Parempi ratkaisu olisi piilottaa se merenpohjan suolakerrostumiin. Jos päällä olisi ensin muutama kilometri vettä, sitten satoja metrejä liejua ja sitten kilometri suolaa päällä ja toinen kilometri alapuolella, tulevaisuuden stalinien ja hitlerien olisi hyvin vaikea löytää kätköjämme. Suola ei läpäise ääniaaltoja eikä sähkömagneettista säteilyä. Suolapatjan läpi ei pääsisi edes radioaktiivisia jalokaasuja, jotka voisivat paljastaa kätkön sijainnin. Tämä olisi Onkaloa kalliimpi mutta verrattomasti parempi ratkaisu loppusijoituksen ongelmaan."

Isomäen kirjan soisi päätyvän myös päättäjien luettavaksi ja herättävän huolta Suomen ja koko maailman tulevaisuudesta.

Antero Nummiranta

KYLÄ NIMELTÄÄN NIMBY

Nimby siellä,

Nimby täällä,
Nimby tiellä,
Nimby päällä,
Nimby lapsille,
Nimby toisille,
Nimby hapsille,
Nimby loisille,
kaikkialla soi
vaikerrus tää,
ei tänne - hiiohoi,
mulla särkyisi pää,
aina ois sadesää.

Nimby loistaa

Nimby poistaa
Nimby mielessä
Nimby kielessä
Nimby ovenpielessä,
Nimby iloille,
Nimby suruille,
Nimby kiloille,
Nimby uruille,
säälintunteet pois
vaikka ahdingossa ois
se oma on vika
jos on juopposika,
pois, pois läheltämme lika.

NIMBY

Eriparinen, kärsivä maailma – Hauskaa Vappua!
Tulipas iso, mehevä, kuuluva  jytky,
krapularipuli ihmisiä naurattaa, hurmaa,
juhla-asuksi käy rytky kuin rytky,
liki samaan aikaan,
vuorovetten taikaan
välkehtivät säteet ihmisiä, eläimiä surmaa,
kansalaiset kauhistelevat uutta ydinturmaa.

Niin, Suomessa jytky käsitettiin suomalaiseen tapaan,
Japanissa hiukkaset kiisivät vapauteen raivoissaan,
tanssien, hyppien pureutuvat kiinni maan sisusnapaan,
Suomessa jytisee osa kansasta orjuuden vaivoissaan,
Fukushimassa silmäpuoli, pyrstötön kala käy onkijan vapaan.

Suomessa heiluttaa kansa puukkoa, kirvestä, janokannua,
silmät verestävät, käsi tutisee, mutina verkalleen käy,
Fukushimassa ydinsauvoista pomppivaa helvetinpannua,
ei voi hillitä, kirkas on säteily, elämää ei erota, ei näy.

Suomessa ryypätään joukkoliikenteessä pussikaljaa,
maahanmuuttajiin kohdistetaan janoisen raivo,
Japanissa reaktorinsauvat nostavat vapaudenmaljaa,
Japaninmeri kiehuu, hohtaa, tuo säteilevä kaivo.

Suomessa vaaditaan kannabista käyttöön,
mieleen halutaan vieläkin tylsempi olo,
Japanissa voimalassa hälytystila näyttöön,
siellä turvaksi ei riitä kanin, myyränkolo,
eri teitä tuhoon kulkee luonto ja ihmispolo.

Juhani Valo

EI YDINVOIMAA

Noin 900 ihmistä osallistui mielenosoitukseen ydinvoimaa vastaan Helsingissä tiistaina 26.4.2011, jolloin Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta tuli kuluneeksi 25 vuotta. Mielenosoittajat marssivat Rautatientorilta Eduskuntatalolle, jossa he muistuttivat uutta eduskuntaa ja tulevaa hallitusta ydinvoiman vaarallisuudesta.

”Me emme unohda niitä ukrainalaisia lapsia, jotka joutuvat yhä tänä päivänä lähettämään kodeistaan kuukaudeksi radioaktiivisten aineiden poistamiseksi heidän kehoistaan. Me emme aio unohtaa ketään heistä, jotka yhä 25 vuoden päästä kärsivät ja joutuvat rajoittamaan elämäänsä Tšernobylin onnettomuuden yhä jatkuvien vaikutusten vuoksi”, sanoi Greenpeacen energiavastaava Jehki Härkönen puheessaan.

”Uudessa eduskunnassa on nyt enemmistö edustajia, jotka ovat luvanneet olla antamatta enää yhtäkään uutta lupaa ydinvoimaloille. Me muistutamme heitä tänään täällä ja kaikkina tulevina päivinä lupauksestaan”, Härkönen jatkoi.

Oikea aika ydinvoiman riskeistä puhumiseen on ydinvoimarakentamista koskevien päätösten yhteydessä”, sanoi Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristönsuojelupäällikkö Jouni Nissinen.

Esimerkiksi rakenteilla oleva, maailman suurin ydinreaktori Olkiluodossa sisältää turvateknologiaa, jota ei ole ennen kokeiltu. Jotakin suomalaisesta turvallisuuskulttuurista kertoo, ettei reaktorin turvateknologia ollut vielä edes valmis, kun rakentamislupa myönnettiin”, Nissinen mainitsi.

”Monet selvitykset ja enenevässä määrin myös käytäntö osoittavat, että energiatehokkuus ja uusiutuvien energiamuotojen kirjo riittävät turvaamaan sähkönsaannin nyt ja tulevaisuudessa. Uusiutuviin energiamuotoihin pohjautuville maakunnallisille suunnitelmille ydinvoima keskitettynä tuontienergiaratkaisuna on kuoleman suudelma. Jos tuleva hallitus haluaa olla ydinvoimayhtiöitä isänmaallisempi, sillä on vain yksi tie eteenpäin. Uusien ydinvoimaloiden rakentaminen on peruttava, ja vanhoista luovuttava mahdollisimman pian”, Nissinen vaati.

”Ydinaseissa käytetään ydinvoimaloista saatua ja sen jälkeen edelleen rikastettua polttoainetta. Pelko, että ydinasemateriaalia joutuu sellaisille tahoille joiden todellakaan emme halua saavan mahdollisuutta rakentaa likaista pommia tai oikeaa ydinasetta, on todellinen”, muistutti Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius.

Monet Lähi-idän valtiot ja diktatoriset johtajat hellivät tänä päivänä ajatusta ydinvoimasta – ja sen hankkimisesta omalle maalleen - mutta haluammeko me ydinmateriaalitehtaita näihin maihin? Mutta miksi muilla ei olisi oikeutta ydinvoimaan, jos me suomalaiset katsomme meillä olevan. Ainoa ratkaisu on etsiä kokonaan muita kestävämpiä ja turvallisempia ratkaisuja kun ydinvoima”, Lodenius sanoi.

Hilkka Lipponen Meri-Lapin ydinverkostosta luetteli kolme syytä, miksi Simoon ei tule rakentaa ydinvoimalaa.

”Fennovoiman Simoon suunnittelema voimala ottaisi lauhdevetensä Karsikon matalikosta, alueelta jolla kutevat paikalliset karikalat ja jolle lohi ja vaellussiika jäävät parveilemaan matkallaan Simo-, Tornion- ja Kalixjokeen. Ydinvoimala tuhoaisi ennestään uhanalaiset vaelluskalakannat muutamassa vuodessa”, Lipponen totesi.

”Simoon suunnitellun ydinvoimalan suojavyöhykkeellä asuu tällä hetkellä 3200 vakituista asukasta. Ydinvoimala ei ole turvallinen varsinkaan lapsille edes normaalisti toimiessaan, viittaan saksalaiseen KIKK-tutkimukseen. Stuk hyväksyi 3200 asukasta suojavyöhykkeelle nojautuen 'hyväksyttävään pelastussuunnitelmaan vakavimmankin mahdollisen ydinvoimalaonnettomuuden varalta'. Pelastussuunnitelma ei kuitenkaan ole realistinen eikä uskottava, eikä sitä tehdä lainkaan esim. Ines 7 -luokan onnettomuuden varalle, koska sellaista ei pelastussuunnitelman mukaan tapahdu", Lipponen sanoi.

"Fukushiman tilanne voi toistua Perämeren rannalla, vaikka ilman tsunamia. Perämeri on matala, ja ahtojäät kasautuvat sen rantavesiin jopa kymmenen metriä korkeiksi pojaan ulottuvaksi röykkiöiksi, jotka voivat estää lauhdeveden oton kuukausiksi", Lipponen muistutti.

Koonnut  ja kuvannut:  Antero Nummiranta

Tshernobyl, Pripjatin entinen kaupunki,

Fukushima, miilujen salpaava suopunki,
Kiinaan rakenteilla olevat voimalajätit
historia kysyy: ”Mitä perinnöksi jätit,
mihin, kansakunta, jätteesi tanssivat mätit?”

Suomi, maa poistettujen vanhuspeittojen,

niitä ennen Hyssälää satavuotiaat saivat,
Suomi, maa korruptoituneitten virkaheittojen,
kestääkseen ottaa ydinjätteiden vaivat,
tulevat sukupolvet säteiden alla naivat.

Pihlajanmarjoistako sekaisin tilhi liitää,

töyhtöpää kännissä marjoistako lie,
maan säteily kun samaan aikaan kiitää
näkymättömin, sidotuin, äänettömin säkein,
kilvoitellen, kuka onkaan atomeista äkein,
ei tappavaa ilmaa pysäytetä juuttisäkein. 

Ei maassamme ennen ollut vompatteja,

ei kansan kasvoista kasvanut patteja,
syöty sentään on satoja vuosia tatteja,
miksi nyt alkaneet on oireet kummat
miksi nyt kasvot halkeilevat, tummat,
miksi suklaalta maistuvat kardemummat?

Tietää virkamiehemme lobattu, maksettu,
haitat ja vaarat, päättäessään Olkiluodon jättilaitoksesta,
ennenkin on maassamme elää jaksettu,
mut ei ennen kuolema sädehtinytkään maaperätaitoksesta,
syynä ahne, himokas, hedonistinen raha?
Ei, raha on vain kaupan väline, kuollut ja eloton,
vaiko kapitalistin pohjaton, rahapussipaha?

Rahavallan edessä virkamieskin on sankari, peloton,

selkärankansa katkaissut on pääomitettu saha.

Juhani Valo

KUUBAN KOMMUNISTINEN PUOLUEEN 6. EDUSTAJAKOKOUS

Kuuban kommunistisen puolueen (PCC) 6. edustakokous pidettiin 16.–19.4.2011 Havannassa. Kokoukseen osallistui 1 000 valtuutettua.  PCC:n poliittinen asema Kuubassa on edelleen vahva. Se nauttii kansan valtaenemmistön tukea ja luottamusta. Puolueen johdolla saavutetut yhteiskunnalliset saavutukset ovat tunnustettuja koko Latinalaisessa Amerikassa.

Presidentti Raúl Castron mukaan ”puoluekokous tekee perusteellisia päätöksiä modernisoidakseen Kuuban talousmallia sekä hyväksyy uusia suuntia puolueen ja vallankumouksen yhteiskunta- ja talouspolitiikalle.” Hän totesi avajaispuheessaan, että ”Kuubassa ryhdytään hajauttamaan valtaa kaikilla tasoilla.” Poliitikkojen toimikausi rajataan 10 vuoteen. Puoluekokouksen hyväksymät aloitteet vahvistetaan Kuuban kansalliskokouksessa ja saatetaan voimaan v. 2012.

Kuluva vuosi on merkittävä vuosi Kuuballe. Maa juhlii parhaillaan Sikojenlahden maihinnoususta saavutetun voiton 50-vuotispäiviä.

SALAVA

Sivistymätön juntti,
henkinen paskapuntti,
salavasta oksan karsi,
itsetuntoaan ohutta harsi.

Moukka mikä moukka,
alkeellisempi kuin toukka,
humpuukiarvoinen houkka,
älykkyystaso kovin soukka.

On tuhottava,
on uhottava,
on mahtiaan näytettävä,
lihasvoimaa käytettävä.

Sivistyksen näkee ja maistaa,
kun juntti toisen juntin haistaa,
tappelu ja potkiminen oitis alkaa,
teräskärki verhoaa kumpaakin jalkaa.

Äijämäinen äijä on vihainen,
yllään paita lyhythihainen,
tekstinä tekstiilissään jotain loukkaavaa,
ihmisarvoja teräskoukulla koukkaavaa.

Salava, hento, vieno,
perimä vanha ja hieno,
ei juntille, moukalle luonto mitään voi,
sivistyksen kuolinkellot Suomelle soi,
kunnes iskee uusi Fukushima,.
jää juntistakin vain vihreä lima.

Juhani Valo

Suomen Työväenpuolueen kannanotto velkakriisimaiden takauksiin

Suomen eduskuntavaaleista kansanäänestys: ei avointa valtakirjaa takauksille

Islantilaiset äänestivät viisaasti ei maksuvelvoitteille. Financial Timesin pääkirjoitusotsake tammikuun alussa 2010 oli ”Älkää panko Islantia velkojien vankilaan” (7.1.2010). Financial Timesin kirjoituksessa viitattiin mm.

siihen, että englantilaiset ja hollantilaiset pankit hyötyivät suuresti näistä säännöistä eivätkä ole viattomia uhreja. Jos ne olisivat menettäneet samassa määrin, olisi harhaluulo ajatella, että näiden maiden hallitukset ottaisivat satoja miljardeja velkaa pelastaakseen ulkomaiset säästäjät, ja on vastenmielistä pakottaa heikko naapuri tekemään sama.

Suomen tulee islantilaisten esimerkkiä noudattaen sanoa ei sille, että joudumme takaamaan muiden velkoja, joita emme ole ottaneet emmekä EU-säädöksinkään sitoutuneet takauksiin. Uudet päättäjät eivät ole oppineet mitään 1990-luvun pankkikriisin virheistä kun Suomen hallitus antoi vastikkeetonta apua pankeille ja uhrasi niiden asiakkaat. Yrityksiä pantiin konkurssiin ja tavalliset ihmiset pitkiin velkavankeuksiin. SKOP:n jakaneet pankit jakoivat sen tuen maksamatta koskaan takaisin. Takaisinmaksu on tärkeä peruste erilliselle pankkiverolle.

Portugalin, Kreikan ja Irlannin kuten ei Islanninkaan kansoilla saa maksattaa pankkien ja Hedge-rahastojen rahastusta. Ne on saatava vastuuseen.

Norja vaati pankkitukien vastineeksi suunnatulla osakeannilla pankkien osakkeita. Kun ne sitten nousivat kun kriisi oli ohi, Norjan valtio sai enemmän takaisin kuin oli rahoittanut. Tämä Norjan malli on hyvä tapa pelastaa nämä maat kohdistamatta toimia tavallisiin ihmisiin ja laittaen finanssiala vastuuseen kriisin aiheuttamisesta.

Suomen Työväenpuolue 10.4.2011

Hallitus

Vapaus Valita Toisin- verkoston puheenjohtaja Emilia Palonen korosti päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja totesi, ettei kansalaisia ole kuultu. Emilia kertoi lontoolaisten hyviä kokemuksia metropolipolitiikasta.

Metropolipolitiikkaa!


Kaarin Taipaleen toimittama METROPOLIPOLITIIKKAA –pamfletti ilmestynyt. Kirjoittaneet Kaarin Taipale, Yrjö Hakanen, Juha Nurmela, Emilia Palonen ja Erkki Tuomioja.

Helsingin seudun hallinta ja ihmisten ääni

Veropakolaiset Kauniaisiin, köyhälistö metron varteen ja autoilevat paremmin voivat Espoon, Nurmijärven ja Sipoon omakotighettoihin? Luotetaanko siihen, että poliisi ja vartiointiliikkeet siivoavat jäljet? Vai olisiko mahdollista synnyttää yhteinen visio ja yhteinen tahto siitä, miten metropolialue voi kasvaa viisaammin?

Missä ja mikä se metropoli on? Kirja kuvaa sekavaa nykytilannetta, käytyä ristiriitaista keskustelua ja valottaa malleja muualta. Kirjoittajat ehdottavat 14 kunnan metropolivaltuustoa, hahmottavat sen tehtävät ja esittävät, miten asukkaiden äänestä voi tulla metropolidemokratian keskeinen osa.

VAALITENTTI

Vaalitentti vai viinitesti?

Runsasvartaloiset poliitikot
purskuttavat politiikkaa poskissaan,
räkäisevät valheensa ruutuun.

Huono suuntuntuma,

karvas jälkimaku.

Poliitikkojen asiaosaamisindeksi

viittaa käymisen keskeytymiseen,
kypsymättömyyteen ja kyynisyyteen.
Imelää, ei minun makuuni.

Valtapuolueet

koreat etiketit,
tunkkainen tuoksu.
Kevät, uudet kukkaset.

Matti Laitinen

1.4.2011

Juhani Valo, Suomen Työväenpuolue, n:o 264

”Me veronmaksajat”

Kansalle on uskotellut,
valheita liukkaita leperrellyt,
”työväenpuolue” Toivo,
nuo keinottelijat,
ihmisiksi naamioidut,
keisarin vaatteiden alta paljastuvat
uusliberalistiset psykopaatit,
joiden robotoitujen
sydänten paikalla keinosydämet,
taskulaskimet uusinta mallia,
- todellisuudessa köyhän
epätoivo ja aidon elämän
toivottomuutta tarjoava piikkilankaleiri
kyykyttäjien leirinuotion ääressä
makoilevat verenimijät.
Etelärannan sokeat vampyyrilepakot,
- anteeksi pyydän, oi aidot lepakot-
ne ovat saaneet uskomaan
vanhukset, köyhät, peruskansalaiset
omaan valheprofetiaansa,
omaksumaan Toivon näytelmän ohjaajana
suomalaisen keskitysleirin
Oberststummbannführerinä
Euroopan Unionin ja Valuuttarahaston kätyrinä
kansallemme jakamat roolit.
Vanhukset, köyhät, kyykytetyt,
valhesanojen piikkilangoilla piiskatut,
hokevat opetettuina kahta sanaa:
”Me Veronmaksajat.”
Mistä me saisimme
varoja vanhustenhuoltoon,
köyhäinhoitoon, maahanmuuttajien tueksi,
mistä muka saataisiin
tarvittavat rahat,
maammehan on ylivelkaantunut,
laiha Suomi-neito,
mannekiinitasoa muodoiltaan,
anorektikkona Euroopassa seikkaileva neitoraiska?.”
Näin kansalaisemme on informoitu väärin,
siispä ensiksi ja oitis
työväenliikkeen olemassaolon taistelussa
olkoon päämääränä
oikean tiedon,
oikean toivon,
perusopetus, jossa kukaan ei jää luokalle,
mutta köyhä oppii olemaan
sortamatta toista köyhää,
vanhusta, vähävaraista,
oppii olemaan laskematta luokkatovereiden tarpeisiin
kuluvia pennejä, senttejä,
nähkääs kun eliitin pienin rahamääre
on suuruudeltaan
miljardin euron kokoluokkaa.

Kun muka ei ole ollut varaa,
väittävät uusliberalistit
ja kansa uskoo, että:
”Meillä Veronmaksajilla”
ei ole, ei kerta kaikkiaan ole ollut,
antaa Heinolan Reumasairaalalle
kahta miljoonaa,
mutta kukaan ei puhu,
hiljaista on, aivan hiljaista,
kun tuetaan miljardeilla,
kymmenillä miljardeilla,
pankkeja ympäri Euroopan,
jotka itse tuhonsa ovat valinneet
ja jotka nyt
kerjäävät oikeutta elämään,
ajaen renki-Toivon johdolla
alas vanhustemme hoitoa,
heittämällä yksinäisinä kaduille
mielenterveydestään hullunmyllyssä sairastuneet,
pankit pelastetaan
reumapotilaidemme kustannuksella,
Suomi – neidon terveyden kustannuksella,
tuon anorektikon, EU:n mallioppilaan,
pulleiden pankkien narraaman.

Toverit:

Olkaamme oikeita veronmaksajia
- maksakaamme kunniavelkamme ensin
maamme vanhuksille,
maamme työväestölle
ja lopuksi maksakaamme
itsellemme sykkivät, oikeat sydämet
taskulaskinten tilalle,
kaatakaamme uusliberalistit yhdessä,
se on tehtävämme,
oi  ”Me Veronmaksajat.”

Juhani Valo, Suomen Työväenpuolue, n:o 264  

Minusta hieman:



En ole setä Tuomo, nöyrä, hyvä alamainen. En syytä toista köyhää. Vanhuksemme sekä sotien kauhuja pakenevat äidit lapsineen, autan teitä, missä kykenen. Olen mies kuusikymppinen, rauhan siltaa rakentava.


Nämä ovat arvovaalit ja voitte olla varmoja siitä, että ajan samoja asioita muulloinkin, äänestäjieni, olipa heitä kaksi tai kaksituhatta, on hyväksyttävä tämä. Olen tehnyt virheitä elämässäni, kukapa ei olisi? En tavoittele äänestäjikseni viattomia, lumenvalkoisia ihmisiä, koska heitä ei ole.


Toimin päivittäistyöni ohella Lähiradiossa (100,3 Mhz) Koko Kansan radion vastaavana toimittajana ja olen lukemattomissa ohjelmissa ottanut esille vanhustemme ala –arvoisen hoidon, suoranaisen heitteillejätön, maahanmuuttajiemme kohtaaman huliganismin ja lasten lapsuuden hukkaamisen. Olen myös tuonut viranomaisfaktoin esiin sen tosiasian, etteivät kaikki maahanmuuttajatkaan ole aivan joutsenenpuhtaita, He ovat samanlaisia kuin sinä ja minä, vuoroin vahvoja, vuoroin heikkoja. Veikko Lavin sanoin: ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen.”

Työväen ja demokraattisen yhteistyön rakentaminen on ratkaistava avainkysymys



Tulosten saaminen Suomen kansan kannalta elintärkeissä asioissa edellyttää ratkaisemista, miten yhteistyö on järjestettävä. Vuonna 1983 hajonneen Suomen Kansan Demokraattisen Liiton ajatusten perillisiä ovat Suomen Työväenpuolue, Skp, Ktp ja Vasemmistoliitto ja monet siirtyivät vihreisiin ja osa sosiaalidemokraatteihin, osa myös keskustaan, osa Rkp:hen ja jopa kokoomukseen. Perussuomalaisten äänestäjät ovat suuressa määrin ihmisiä, jotka toisenlaisessa tilanteessa olisivat SKDL:n kannattajia. Vastaavasti nuoret ovat hakeutuneet aiemmin paljolti vihreisiin ja monet kuka mihinkin. Monet valitsivat keskiryhmät tai sosiaalidemokraatit eivätkä SKDL:ää.

MIKSI!


Suomessa kituuttaa lähes miljoona köyhyydessä.
Suomessa potkii kiviä yli 400 000 työtöntä.
Suomessa napsii mielialalääkkeitä 750 000 ihmistä.
Suomessa on valtavat makean veden varat.

Suomen hallitus on välinpitämätön.
Se loukkaa kansalaisten ihmis- ja perusoikeuksia.
Se ei kuuntele kansan mielipidettä.
Sadoista vankiselleistä puuttuvat paskahuussit.

Miksi YK:n turvallisuusneuvosto ei kokoonnu,
jäädytä Suomen valtion varoja,
pistä Suomea kauppasaartoon?
Miksi ilmasulku ja pommitukset eivät jo ala?

Miksi suomalainen rauhannobelisti saa
ehdottaa muiden maiden pommittamista?
Miksi Euroopan unionin alueella
elää 120 miljoonaa köyhää ihmistä?

Hallitsevaa yhteiskuntaluokkaa
on vaikeaa personoida diktaattoriksi.
Osattomuus, sorto ja syrjäyttäminen
ovat sille elementtejä
vapauteen ja demokratiaan.


Matti Laitinen
25.3.2011

Sienimetsällä
 

Katselen metsänreunassa taivaanrantaa,
se vähän lupaa, mutta paljon antaa,
miljardit atomit, tanssivat osat pienet,
rakentavat nämä suuret, valkoiset sienet.

Säteet yhden auringon ja usean sienen
yhtyvät taivaan Romeoksi ja Juliaksi,
jättävät selviytymismahdollisuuden pienen,
on niin valoisaa, mä missä oikein lienen?

Onkohan nyt suurikin vika Loviisassa, Olkiluodossa
onkohan syy kaikkeen reaktorivirheessä, vuodossa,
tiedän vain, niitä rakensivat teknikot Senegalista,
joiden palkat maksettiin Kreikasta, Portugalista.

Tuijotan kasvavaa sienisupernovaa,
romahtanut on kuin oikea tähti,
pitäisi pakoon juosta lujaa ja kovaa
mutta kummanko reaktori räjähti?

Kädessäni sienikori, siinä ei vielä sieniä,
metsästä kipittää joukko lapsia pieniä,
he haluaisivat kanssani piirissä hyöriä,
pakoon en pääse, siis alkakaamme pyöriä.

Juhani Valo

Luonto muuttuu - evoluutioko ydinsyy?


Teelehteni teekupissa säteilevät,
loistoaan luovat rantojemme levät,
loistavat yhä, vaikka poistui jo kevät,
itsevalaisevat ovat ahventemme evät.
Maistelen varoen ohuen kuppini hehkuvaa teetä,
jotain kurkussani, en saa enää yläceetä,
rauhoittavat poliitikot:
"Mikään ei päin peetä."

Kaikkiko on siis nyt kunnossa.
Vika lieneekin kehoni tunnossa,
mutta miksi omenapuu pihalla
on päällystetty toukkien lihalla,
miksi maassa on ihmisiä väsyneitä,
muuttuneetko enkeleiksi, onko heitä?
Ymmärrä en minä lainkaan tätä,
hehkuu maa vihreänä kuin mätä.

Tuuli huojuttaa suurta kuusta.
Se huojuu, kimaltaa, putoaa äkisti käpy,
neulaset kuihtuneet ovat puusta,
runkonsa on paljas kuin kuolleen häpy,
puun kaatamiseen riittäsi pienoinen näpy.
Kerrotaan: "Ei haittaa, lähellä Olkiluotoa
vain tutkitaan reaktorin viatonta vuotoa,
rajusti halkeilee vain sen uraani."
Voima osuu jalkaan kompuraani.

Kaadun maahan loistavaan, kimaltavaan, säteilevään,
limaisen sammaleen pehmeästi hohtavaan levään.
Mielessäni vilahtavat muistot ohimenneen kevään.
Kansa sai, mitä ydinvoimalta halusi.
Itseään se puri, nilkkaansa kalusi.

Kaipa joskus vielä älyolento uusi
syntyy kimaltavalle maapallolle,
nykyihminen kuolemaa kutsui, huusi,
säteet tuikkivat valkealle kallolle.

Juhani Valo

EI YDINVOIMAA

Helsingissä järjestettiin 15.3.2011 kynttilämielenosoitus Kiasman aukiolla ja marssi Eduskuntatalolle, jossa vietettiin hiljainen hetki. Osallistujia oli 2200 henkeä. Muistimme Japanin luonnonkatastrofin uhreja ja kunnioitimme niitä, jotka parhaillaan taistelevat Fukushimassa ihmisten pelastamiseksi ...säteilyltä. Fukushiman ydinonnettomuus osoitti koko maailmalle ydinvoiman vaarallisuuden.

Uusille reaktoreille ei saa antaa lupaa. Luvan saaneita reaktoreita ei pidä rakentaa. Suomen on luovuttava ydinvoimasta.


 YTIMESTÄNI YLISTÄN

Aah, ytimestä voimaa,
paineella puristettua,
kiivaasti kuristettua,
ihanaa, ydin ei soimaa
omantuntoa,
siniristikuntoa,
olen porvari,
valkoinen, en musta,
atomien sorvari,
en tunne katumusta,
minä maailmaan tuon valoa valkeaa,
saamme kokea, kuinka ydin halkeaa,
en tarvitse biobensaa suonissa
ydinvoima pitää minut muonissa,
äitini itki, isäni nyyhki,
kun yhden kerran,
käskystäkö Herran,
ydintuuli kaiken pyyhki,
arabit pitäkööt öljynsä putkissa,
me säteilemme suorilla ja mutkissa,
katsokaa laitteillanne Linnunradan haloa
ja ajatelkaa, tuomme samanlaista valoa,
sitä paitsi jokainen kerran
kutsun saa luokse Herran,
joten jos reaktori räjähtäisi
niin Paratiisiin porukkaa mäjähtäisi,
Herrammekin siitä ydinvoimaa kiittäisi
kun ihmismäärä Taivaassa riittäisi,
jokainen valkoisena kuin lakana
oli krisse, musse taikka pakana,
ydinvoima ruumiit valkaissut,
otsonikerroksenkin halkaissut.

Juhani Valo

Suomen Työväenpuolueen eduskuntavaaliohjelma 2011 (7.4.2011)



Suomi tarvitsee perusteellisen suunnan muutoksen, jotta maamme ja maailma olisi parempi paikka elää


Suomi on todistettavasti nyt rikkaampi kuin koskaan. Siis rahaa on, mutta sitä ei tunnu riittävän mihinkään tarpeelliseen. Puheiden ja vallitsevan todellisuuden välillä on syvä ristiriita. Kuinka on mahdollista, että 1950-80 luvuilla, jolloin Suomi todella oli olennaisesti köyhempi kuin nyt, niin rahaa riitti maan kehittämiseen, mm. keskeisten eläke- ja sosiaaliturvarakenteiden luomiseen, teollistamiseen, infrastruktuurin kehittämiseen jne. Nyt puolestaan kaikkia aikaisempia kehitystyön saavutuksia ollaan purkamassa pois ja perusteena rahan puute? Sen vuoksi meille on erityisen tärkeää kovan talous- ja yhteiskuntapolitiikan perusteellinen suunnan muuttaminen.

Tarvitaan taloudellinen uusjako, jolla tasataan kansalaisten tuloja ja varallisuutta. Suomen kansallisvarallisuus on yhteensä 800 miljardia euroa. Siitä on yksityisinä pankkitalletuksina ja säästöinä 70 miljardia euroa. Nämä summat eivät sinänsä ole pääasia. Pääasia on, että varallisuus on jakaantunut jyrkän epätasaisesti. Yksityishenkilöiden omaisuuden lisäksi suuri osa kansallisesta varallisuudestamme on suurten yhtiöiden ja säätiöiden käsissä, joiden omistus on keskittynyt harvoille ihmisille. Varallisuuden vääristynyttä jakautumaa kärjistää vielä pienituloisten runsas velkaannuttaminen. Siitä aiheutuvat perintämenetelmät loukkaavat pienituloisten kansalaisten ihmisoikeuksia ja oikeusturvaa. Nykyinen tilanne ei ole seurausta vain yhdestä hallituksesta vaan pitkäaikaisesta suuntauksesta, jossa on murennettu hyvinvointivaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan keskeisiä perusteita.

Puolustaessaan kaikkein suurituloisimpien ja pääomapiirien etuja maan hallitukset ovat ajaneet Suomen velkakierteeseen, työttömyyteen ja köyhyyteen. Tämä suunta on muutettava. Maamme ei ole enää täysivaltainen itsenäinen maa, vaan se on käytännössä EU:n osavaltio, jonka osavaltio-oikeudet ovat heikommat kuin osavaltioiden Yhdysvalloissa, ja taloudessa maamme on pelkästään isänmaattomien, ylikansallisten yhtiöiden temmellyskenttänä voittojen kasvattamisessa.

KANSAN ÄÄNI KUULUI

Helsingin terveyslautakunta kuunteli korvat luimussa ennen kokoustaan raivostuneiden asukkaiden huutamaan sanomaa: ”Koskelan terveysasemaa ei saa lopettaa! Näpit irti Koskelasta, se auttaa vanhusta ja lasta!”

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajusen säästölistat on torjuttu jo moneen kertaan sekä valtuustossa että lautakunnissa. Kamppailu kuntalaisten peruspalvelujen puolesta jatkuu. Koskelan terveysaseman lopettamista on perusteltu monelta eri kannalta ja asukkaat ovat torjuneet kaikki argumentit. Nyt yritetään lopettamispäätöstä runtata läpi vedoten Koskelan sairaalan rakennusten huonokuntoisuuteen ja tulevaan remonttiin. Toistaiseksi terveyslautakunta on laittanut asian pöydälle.

Pari viikkoa sitten suuttuneet asukkaat täyttivät Koskelan sairaalan kirkon ja läksyttivät lautakuntaa lopettamishankkeista. Asia pantiinkin tuolloin vielä toistaiseksi pöydälle. Ennen tiistain lautakunnan kokousta kansan ääni kuului taas muistuttaen perusterveyshuollon tärkeydestä. Tällaisten palvelujen tulisi löytyä kohtuullisen matkan päästä, kävelyetäisyydeltä.

Toimitusjohtaja Matti Toivola veti Koskelan terveysaseman lakkauttamisesityksen pois esityslistalta. Asiaa valmistellaan uudelleen ja se tuodaan lautakuntaan 8.2.2011. Koskelaa käyttävät Kumpulan, Käpylän ja Koskelan asukkaat. Hoitajien vaatimaa remonttia ja tilojen kohennusta ei saa käyttää perusteena koko terveysaseman siirtämiseen Oulunkylään.
Monikymmenpäinen Koskelan terveysasemaa puolustava joukko vaati mielenosoituksessaan 8.2.2011 ennen lautakunnan kokousta, että remontti kyllä hyväksytään, mutta toiminnan on jatkuttava Koskelassa.

Mämmiveikko