Juha Kieksi, STP

Työväen ja Nuorison vappujuhlassa Helsingin Tokoinrannassa Vappuna 2013 

Hyvät Toverit,

Britannian entinen pääministeri Margaret Thatcher kuoli viime kuussa. Thatcher muistetaan ankarana hyvinvointivaltion kriitikkona ja suurpääoman etujen puolustajana. Julkisesta keskustelusta voisi kuvitella, että liki 20 vuotta Thatcherin valtakauden jälkeen thatcherilainen uusliberalismi ei enää olisi ajankohtaista. Näin ei kuitenkaan ole. Uusliberalistista talouspolitiikkaa on systemaattisesti edistetty koko ajan. Tämän politiikan seurauksena on romutettu pikku hiljaa työväestön ankaralla taistelulla hankkimia saavutuksia. Eipä ihme, että kokoomuspoliitikot antoivat Thatcherista niin ylistäviä lausuntoja. Augusto Pinochetin ja Ronald Reaganin ohella Thatcher onkin uusoikeistolaisen vallankumouksen keskeisin vaikuttaja.

Uusiliberalismi on korkeimpaan, imperialistiseen vaiheeseen edennyttä kapitalismia. Sen ominaispiirre on, että suupääoma pyrkii muodostamaan monopoleja voittojensa turvaamiseksi. Tähän politiikkaan kuuluu että valtio ottaa kriisiaikoina vastattavakseen pankkien ja muun suurpääoman velat. Tähän valtio tarvitsee rahaa ja se raha otetaan julkisista palveluista kuten terveydenhuollosta, vanhusten huollosta ja koulutuksesta.

Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995. Tämän jälkeen suomalaista yhteiskuntaa on systemaattisesti muutettu siihen suuntaan, että se turvaa suurpääoman edut kansalaisten etujen kustannuksella. Riippumatta siitä, millainen eduskunta ja hallitus meillä on ollut, meno on ollut saman suuntaista.

Otetaanpa jokunen esimerkki. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa järjestellään uudelleen yhä suurempiin kokonaisuuksiin. Suurissa kokonaisuuksissa tavallisen sairaan ihmisen mahdollisuudet saada tasa-arvoisia, joustavia ja oikea-aikaisia palveluita heikkenevät. Moni ehtii kuolla ennen hoitoa. Samalla tutkimukset osoittavat, että suuremmat kokonaisuudet eivät välttämättä pysty järjestämään palveluita halvemmalla. Miksi sitten suunta on kuitenkin suuriin kokonaisuuksiin? Muodostamalla suuria SOTE-alueita palveluiden yksityistäminen käy helpommin. Niistä tulee houkuttelevia kokonaisuuksia kansainvälisille terveysyrityksille. Kohta sinuakin voi hoitaa intialainen lääkäri puhelimen välityksellä.

Toinen esimerkki on jätehuoltolain säädännön uudistaminen, jossa jätehuollon järjestämisvastuu siirtyi kunnille. Tämä saattaa kuulostaa hyvältä, varsinkin jos jätteenkeräilystä vastaisivat kunnan omistamat yhtiöt. Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että kunta voi kilpailuttaa jätteen keräilyn yhtenä kokonaisuutena niin, että siitä voi vastata vain suuri, monesti kansainvälinen yritys, jolla on riittävästi kapasiteettiä. Pienet yritykset on pelattu pois markkinoilta ja bisnes siirtyy kansainvälisille suuryrityksille.

Tällä tavoin yhteiskuntaa muokataan osa kerrallaan vastaamaan kansainvälisen suurpääoman tarpeisiin tavallisen ihmisen kustannuksella. Tämä kaikki liittyy kiinteästi EU -politiikkaan ja EU onkin uusliberalistisen politiikan ilmenemismuoto.

Entäpä sitten NATO. Suomea viedään hivuttamalla NATOn jäseneksi. Käytännössä kaikki sotilaalliset järjestelmät on muutettu jo NATO-yhteensopiviksi ja olemme jo melkein NATOn jäseniä. Mihin NATOa sitten tarvitaan? NATO-jäsenyyttä yritetään myydä Suomen kansalle ainakin epäsuorasti Venäjän uhalla. Todellisuudessa Venäjä ei kuitenkaan muodosta minkäänlaista uhkaa Suomelle. NATOon liittyminen ja ns. siviilikriisinhallinnan tavoitteet ovat ihan toisaalla. NATO varmistaa uusliberalistisen talouspolitiikan etenemisen kaikkialla maailmassa, riistää edulliset luonnonvarat kansainvälisen suurpääoman käyttöön ja viimekädessä varmistaa, että Suomessa tai muualla Länsi-Euroopassa ei pääse muodostumaan EU:n ja uusliberalismin vastaista kansannousua. NATO edustaa kaikkea sitä, mitä vastaan työväenluokka taistelee kaikkialla maailmassa. Suomen osalta ulkopolitiikassamme edelleenkin ainoa oikea linja on puolueettomuus ja pysyttäytyminen sotilasliittojen ulkopuolella.

Työväenluokan tieteellinen maailmakatsomus syntyi työn ja taistelun myötä 150 vuotta sitten. Keskeisenä tavoitteena oli: kaikkien maailman työläiset liittykää yhteen. Työväenluokka on muuttunut paljon tämän jälkeen. Yhä suurempi osa työväestöstä saa toimeentulonsa muusta kuin tehdastyöstä. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut. Vain pieni osa ihmistä omistaa tuotantovälineet, joilla lisäarvo tuotetaan. On harhaanjohtavaa väittää, että työväenluokka olisi pienentynyt ja että olisi muka muodostuvassa yhä suurempi keskiluokka. Edelleenkin 98 % maailman ihmistä kuuluu luokkaan, joka ei omista tuotantovälineitä. Ja näiden ihmisten edut ovat yhteneväiset.

Tämän vuoksi iskulause ”kaikkien maiden työläiset liittykää yhteen” on yhä ajankohtaisempi. Porvaristo on yhdentynyt jo ajat sitten EU:n ja erilaisten muiden talous- ja sotilasliittojen myötä. Pääomat liikkuvat vapaasti.

Samaan aikaan sosiaalidemokratia ja sitä myötäilevä vasemmisto liittoutuu oman asemansa säilyttääkseen porvariston kanssa ja on osoittautunut kykenemättömäksi puolustamaan ja turvaamaan kansalaisten tasa-arvoisia palveluita ja hyvinvointia. Työväestön ja porvariston etuja ei voi sovittaa yhteen. Tämä on jo tieteellinen mahdottomuus mikä näkyy myös käytännössä joka päivä.

Vasemmisto sekä meillä että muualla on jakautunut useisiin ryhmiin ja puolueisiin mikä palvelee vain porvariston etuja. Tänään meidän on yhdistettävä voimamme ja muodostettava suurpääoman vastainen yhteistyörintama, jossa kaikki järjestöt toimivat tasa-arvoisuuden pohjalta yhteisen tavoitteen puolesta. Meidän on yhdessä luotava uskottava poliittinen ja vallankumouksellinen vaihtoehto uusoikeistolaiselle pääoman vallalle. Vain tällä tavalla muodostamme riittävän voimakkaan rintaman suurpääomaa vastaan, ja voimme puolustaa tavallisen kansan oikeutta oman työnsä tuottamaan lisäarvoon ja sen myötä oikeutta tasa-arvoiseen terveydenhuoltoon, koulutukseen ja puhtaaseen ympäristöön.

Kaikkien maiden työläiset, liittykää yhteen.

PUNAINEN

http://youtu.be/M8dXHydoEAE

Vapautumisen vuosikymmenellä

seurasin Vappumarssia
Hakiksen torin reunalla.
Faija marssi ahtaajien riveissä.

Solidaarisuuden vuosikymmenellä

marssin nuoriso- ja opiskelijaliiton riveissä.
Siniset ja punaiset paidat hehkuivat.
Punaliput liehuivat Senaatintorilla.

Haalenemisen vuosikymmenellä

marssin kahden puolueen riveissä.
Punainen hajosi moneen leiriin.
Sosialismi yhtiöitettiin.

Kaatumisen vuosikymmenellä

työnsin poikaani kärryillä
yhä harventuneessa toverijoukossa.
Sateenkaaresta katosi punainen.

Sarastuksen vuosikymmenellä

talutin poikaani Vappumarssilla.
Punainen aurinko nousi
Etelä-Amerikassa.

Voimien kokoamisen vuosikymmenellä

me marssimme Keskustasta Hakikseen.
Kävimme Rauhanpatsaalla ja Tokoinrannassa.
Punaiset banderollit pullistuivat tuulessa.

Me – punaiset – vastustamme kapitalismia.

Yhteinen päämäärämme on punainen.
Sosialismi ei ole vain puoluetta varten.
hmiset rakentavat sosialismin itseään varten.

Matti Laitinen

http://youtu.be/M8dXHydoEAE

Leninin vai Kommunistisen Manifestin puolueteoria

Mikä on mennyt pieleen, kun sosialismi ei ole edennyt länsimaissa yli puoleen vuosisataan? Entä pitäisikö - ja voidaanko marxismia teoriana kritisoida? Voisiko marxismin aatteellisessa perustassa olla jotain sellaista, joka ei toimi nykyajassa? Voidaanko marxismia kritisoida joiltakin osin, vaikka se kokonaisuudessaan pätee edelleenkin.

Olemmeko asettaneet marxilaisen teorian sellaiselle kaiken arvostelun yläpuolella olevalle jalustalle, että sitä ei voida ollenkaan arvioida uudelleen miltään osin joutumatta leimatuksi petturiksi tai revisionistiksi. Jos näin on, silloin marxismi on kiveen kirjoitettu, eikä uusia näkökulmia marxismiin voi edes syntyä.

Marxismissa on kestävää Marxin Pääoma ja sen talousteoriat. Kukaan ei ole pystynyt kumoamaan niitä. Samoin siinä on kestävää dialektinen materialismi metodina ja etenkin Engels huomioiden sekä myös historiallinen materialismi historiaa tutkivana metodina.

Marxismissa voidaan kyseenalaistaa leniniläinen puolueteoria. Se on pätevä, mutta ei yleispätevä. Se on luotu äärimmäisissä oloissa, tsarismin vallan alla (Leninin kirja Siperiaan karkotuksen ajalta: Mitä on tehtävä (1901- 1902)). Leninin puolueteoria oli maanalaisuuden oloissa syntynyt ja hyvin keskusjohtoinen teoria joka vain vahvistui ensimmäisen maailmansodan ja Lokakuun vallankumouksen oloissa. Vallankumous ja sen jälkeen seurannut sisällissota ja ulkovaltojen hyökkäykset vaativatkin keskusjohtoisuutta, mutta se avasi Stalinin aikana oven vallan täydelliselle keskittämiselle: kärjistäen sanottuna työväenluokan valta muuttui puolueen vallaksi, puolueen valta muuttui puoluejohdon vallaksi ja viimekädessä puolueen pääsihteerin vallaksi.

KUNTALAKIUUDISTUS – TIE YKSITYISTÄMISEEN

Suomen istuva hallitus vetoaa Euroopan unioniin voidakseen kiihdyttää kunnallisten palveluiden yksityistämistä Suomessa. Ehdotetun kuntalakimuutoksen perusteluna on Euroopan komission EU-valtiontukisäännöksien vastaisiksi katsomien tukien poistaminen. Hallitus haluaa poistaa kuntien elinkeinotoiminnalta konkurssisuojan ja veroetuudet, koska heidän mielestään nämä vääristävät kilpailua. Tämän hankkeen todellisena päämääränä on kuitenkin ensisijaistaa yksityisomistukseen perustuva kuntasektorin liiketoiminta ja toissijaistaa yhteiskunnalliseen omistukseen perustuva palvelutuotanto. Hallituksen sopima yhteisöveron alentaminen 4,5 prosenttiyksiköllä v. 2014 alussa niveltyy erinomaisesti tähän tavoitteeseen.

KILPAILUNEUTRALITEETIN VARJOLLA VOI RYÖSTÖKALASTAA

Kilpailuviraston saamat kilpailuneutraliteettia koskevat toimenpidepyynnöt ovat koskeneet monia kunnallisia toimintasektoreita kuten ravitsemus- ja majoitustoimintaa, liikuntapalveluja, jätehuoltoa, sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palveluita sekä työvoimapoliittisia koulutuspalveluita. Muita kiinnostuksen kohteita ovat kuntien energia- ja vesilaitokset, satamat ja joukkoliikenne.

Kilpailuneutraliteetilla tarkoitetaan sitä, että taataan yksityiselle ja yhteiskunnalliselle tuotantosektoreille tasapuoliset kilpailuolosuhteet. Uusliberalistien mukaan kilpailutilannetta vääristävät julkisen sektorin elinkeinotoiminta, julkinen rahoitus tai tuki yrityksille sekä kunnallisten liikelaitosten höllempi verokohtelu. Suomen valtiovalta toimii johdonmukaisesti kapitalistien luokkaherruuden välineenä. Kapitalistien mielestä kuntien liikelaitosten kilpailuneutraliteettia koskevat ongelmat voidaan poistaa muutamalla niiden toiminta osakeyhtiö-, osuuskunta-, yhdistys- tai säätiömuotoiseksi sekä suosimalla yksityisiä palvelujentuottajia.

KUINKA KILPAILUNEUTRALITEETTI TOTEUTETAAN?

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ensin kuntaan perustetaan yksityinen yhtiö, joka tarjoaa esim. samanlaisia sosiaali-, terveys-, hoiva- ja erityisryhmien asumispalveluja kuin kuntakin. Tämä johtaa siihen, että joudutaan kilpailutilanteeseen. Seuraavaksi kilpailuvirastoon lähetetään toimenpidepyyntö. Jotta toimittaisiin EU:n neljän vapauden hengessä, toiminta osoitetaan kuntalain muutoksen tultua voimaan pääsääntöisesti yksityisen tahon hoidettavaksi. Tämän seurauksena yksityistäminen etenee ja tiet kansainvälisille palveluntuottajayhtiöille ja pääomalle avautuvat.

Opiskelijat valvovat kehysriihtä Säätytalolla to 21.3.:

Nyt grillataan!

Valtakunnallisten opiskelijajärjestöjen edustajat kokoontuvat valvomaan maan hallituksen kehysriihineuvotteluja torstaiaamuna 21.3.2013 klo 8.00 alkaen Säätytalon eteen. Jo edellisenä päivänä, ke 20.3., opiskelijat järjestivät suurmielenosoituksen Senaatintorilta Eduskuntatalolle, josta oheinen kuva.

Järjestäjinä sekä keskiviikon opiskelijamielenosoituksessa että torstain kehysriihitempauksessa ovat Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto - SAMOK, Suomen Lukiolaisten Liitto SLL, Suomen Opiskelija-Allianssi - OSKU ja Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL).

Tempausten taustalla on huoli nuoren sukupolven tulevaisuudesta. Opiskelijajärjestöt valvovat, että opintotukea kehitetään oikeudenmukaisesti ja että koulutuksesta ei leikata. Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta on järkevää panostaa tulevaisuuteen ja sen tekijöihin.

"Olisi lyhytnäköistä ja typerää säästää koulutuksesta ja opiskelijoiden toimeentulosta. Minkä muun varassa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus on, jos ei juuri laadukkaan koulutuksen? Selvää on myös se, että opiskelijoiden toimeentuloa kiristämällä työuria ei pidennetä. Päinvastoin, valmistumisajat venyvät, jos opiskelijat joutuvat entistä enemmän käymään työssä opintojen ohessa", opiskelijajärjestöjen puheenjohtajat sanovat.

Nyt grillataan! -opiskelijatempaus Säätytalolla to 21.3.2013 alkaen klo 8.00 niin pitkään kuin neuvotteluja torstaina käydään. Opiskelijat ovat varautuneet jatkamaan päivystystä myös perjantaina, mikä neuvottelutulosta ei vielä torstain aikana synny. Tempauksessa opiskelijajärjestöjen edustajat grillaavat makkaraa (myös vegevaihtoehto) kehysriiheen saapuville neuvottelijoille ja muistuttavat samalla omista tavoitteistaan.

Opiskelijoiden yhteiset tavoitteet opintotukeen ovat:

Opintotuki tulee säilyttää opintorahapainotteisena, ja sitä tulee kehittää nykyrakenteen pohjalta. Toisen asteen opintotuen epäkohdat pitää korjata. Vanhempien tulojen vaikutus itsenäisesti asuvien täysi-ikäisten toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen tulee poistaa. Opintotuki tulee sitoa indeksiin hallitusohjelman mukaisesti 1.9.2014. Vain indeksiin sitominen turvaa tuen tason elinkustannusten noustessa.

Teksti ja kuvat: Antero Nummiranta

HUGO CHÁVEZ

Aamu-uutiset kertoivat

köyhien presidentin kuolleen
vallankumouksellisen sosialistin
poistuneen keskuudestamme.

Vastavallankumouksen kevät

ei kyennyt kukistamaan sinua.
Kansa palautti sinut valtaan.
Ainoastaan kuolema on peruuttamaton.

Sinä osoitit tuulimyllyjen kaatuvan

kansan ja kansallisen armeijan tuella.
Sinä avasit uuden punaisen aikakauden.
Sinä muutit takapihan puutarhaksi.

Sinä yhdistit Latinalaisen-Amerikan.

Olit esimerkillinen hankkiessasi
luonnonvarat kansan käyttöön.
Olit vilpitön – et mielistellyt ketään.

Teit 14 vuotta tauotta töitä.

Kaikille venezuelalaisille suodaan
jokapäiväinen leipä, perusturva,
koti ja koulutus.

Ehdit saada pysyvän sijan

sydämissämme.
Jaamme sinun haaveesi
oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta.

Vallankumouksen veturinkuljettaja vaihtuu.

Aloittamasi työprosessi,
bolivaarinen vallankumous
jatkukoon voittoon.

Hands Off Venezuela – Finland

Matti Laitinen

Presidentti, Toveri Hugo Chávezin elämäntyötä ja muistoa kunnioittaen.

JÄÄNNÖSHYVINVOINTIYHTEISKUNTA

Pääministeri Jyrki Kataisen valtiopäivien avajaispuheessa vilahte­li sana ”hyvinvointiyhteiskunta” teoreettisesti ja käytännöllisesti kelvottomissa yhteyksissä. Se oli residuaalin, jäännöksen osassa, että sillekin (hyvinvoinnille) jää osa, jos kaikki muu, yritykset ja työpaikat onnistuvat ”yksityisellä sektorilla”. Tuntui kuin puhuja ei olisi ymmärtänyt hyvinvointiyhteiskunnan teoreettista merkitys­tä kasvun ja työpaikkojen luojana, kysynnän kasvattajana. Vaihto­ehtoisesti hän aliarvioi kuulijansa ja tarjoili kokoomusideologian hyvinvointiin verhoiltuna, muodossa jossa välittäminen ei ole en­sisijaista vaan jäännös, residuaali, jos sitä syntyy.

Hyvinvoinnin peruselementti, 30-luvun laman synnyttämänä ja Keynesin yleiseksi teoriaksi muotoilemana, oli riittävän kysynnän yl­läpitäminen, kaikista kansalaisista ja kansoista (sodat hävinneistäkin) huolehtiminen. Kypsimmän vaiheen hyvinvointiyhteiskunta koki pal­melaisessa Ruotsissa 70-luvulla, hyvinvoinnin ja hoivan yhteiskunnalli­sia rakenteita kehittämällä, jossa yksityinen pääoma löysi terveitä (tu­kemattomia) sijoituskohteita kysynnän kasvaessa. Markkinatalous lak­kaa toimimasta, jos tarjontaa yksipuolisesti tuetaan ja unohdetaan ky­synnän merkitys kuten ns. vasemmistopuolueidenkin toteuttamassa hallitusohjelmassa.

Hyvinvointiyhteiskunta pitää sisällään ne ”yhteiskunnalle ulkoiste­tut” (mm. UM päätoimittaja taannoin) palvelut, joista ei haluta kenen­kään voittoa keräävän. Nämä palvelut ovat perinteisesti liittyneet so­siaali- ja terveydenhuoltoon sekä koulutukseen, yhteiskunnan tekni­seen huoltoon sen kuljetustarpeisiin sekä sisäiseen - että ulkoiseen tur­vallisuuteen. Nykyään tähän kategoriaan voidaan lukea myös ympäris­töpalvelut. Nyt saatamme havaita, että yksityisellä pääomalla kerätään voittoa kaikilla mainituilla alueilla, monesti vielä yhteiskunnan erityi­sillä tuilla. Kysyntä ei ole synnyttänyt ”palmelaista”, tervettä yrittäjyyt­tä, vaan yhteiskunnan, yhteisöllisen tehtäväpoolin hajautumisen yksi­tyisiin, rahastaviin käsiin.  

Kuntatalous on hyvinvointiyhteiskunnan merkittävin tukipylväs. Vähin erin sen kykyä suoriutua velvoitteistaan ovat valtionosuussää­dökset supistaneet. Siis kunnallista työntekoa ei ole voinut tukea, mut­ta yksityistä yritteliäisyyttä ja voiton tavoittelua – monesti etiikan har­maalla alueella – on kasvavassa määrin tuettu. ”Jäännöshyvinvointia” on entistä niukemmin, koska verotuloja kertyy ”yritysyhteiskunnasta” entistä vähemmän. Tämä tuntuu ihmisten arjessa neuvolapalveluis­ta saattohoitoon ja kaikessa siltä väliltä, jonka ajattelimme olevan yh­teisöllistä, yhteisin ponnistuksin ylläpidettyä ilman voitontavoittelua.

Valtiopäivien avajaiset ”titaanien taisteluineen” ei todellakaan ol­lut mikään väitöstilaisuus, ei edes informatiivinen yhteenotto, vaan ”sirkushuveja kansalle”, vaikka sille ei leipää riittäisikään kuin Pelastus­armeijan leipäjonosta. Jos jotain syytetään ”populistiksi” niin tuleeko kaikkien olla ”populisteja”? ”Hyvinvointi” on mitä irvokkain klisee ja mitä irvokkainta populismia Kataisen suussa. Valtiopäivien avajaiset ovat olleet arvokas ja informatiivinen tilaisuus kansalaisillekin, mutta ”helpon- ja halvan demokratian” tulo ja siihen liittyvät kliseet eivät ra­kenna parempaa tai vauraampaa Suomea puhumattakaan sen oikeu­denmukaisuudesta.

http://www.kansanaani.net/

Kansan ääni pääkirjoitus 1/2013

Hannu Ikonen
Iloiset veronmaksajat vpj.
Liljendal

BARACK HUSSEIN OBAMA II

On lapsellista uskoa ja jopa typerää kuvitella, että Yhdysvaltain presidentti Barack Hussein Obama II olisi edistyksellinen humanisti, joka ajaisi maailmanrauhaa ja pyrkisi oikeudenmukaisempaan maailmaan. Toki ihminen tarvitsee unelmia jaksaakseen elää, mutta toiveuni hyvästä Obamasta saattaa muuttua lähemmin tarkasteltuna suden hetkeksi.

Barack Obaman osoittaminen edeltäjiensä kaltaiseksi sotarikolliseksi ei edellytä edes tukeutumista salaliittoteorioihin. Hänen etninen ja ammatillinen taustansa eivät näytä olevan myöskään este hänen rikoksilleen ihmisyyttä vastaan. Näytelmissä tarvitaan käsikirjoittajia, ohjaajia, lavastajia, näyttelijöitä, pääosanesittäjiä, muusikoita, tiedottajia, tuottajia ja apuhenkilökuntaa sekä katsojakuntaa. Katsoja kohtaa näyttämön ja rakentaa kokemansa perusteella oman mielikuvansa tapahtumien kulusta. Näytelmän viestin uskottavuus kohentuu entisestään viestintävälineiden ja omien ystävien kertoman perusteella. Valkoinen talo on laitosteatteri.

Yhdysvallat on tällä hetkellä maailman suurin sotilasmahti. Liittovaltio pitää maailmaa kourissaan asevoimiensa – ei hampurilaisten, kokiksen ja viihdeteollisuutensa avulla. USA:lla on nykyisin 702 sotilastukikohtaa ympäri maapalloa. Ne sijoittuvat 132 eri valtion alueelle. USA:n johtamaan aggressiiviseen sotilasliitto Natoon kuuluu 22 jäsenvaltiota. Kaikki ovat lukeneet tiedotusvälineistä USA:n kiduttavan sotavankejaan, ylläpitävän keskitysleirejä sekä syyllistyvän käymissään sodissa siviilien surmaamiseen. On aivan toinen asia, kuinka moni ihminen välittää näistä tosiasioista. Humanistinen väliintulo ja sotilaallinen kriisinhallinta ovat tekopyhyyttä, jolla peitetään eurooppalaisten omaa osasyyllisyyttä ja oikeutetaan Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten jatkuvat sotilaalliset invaasiot maailmassa.

Barack Obama ei ole vetänyt sotilaitaan Irakista ja Afganistanista. Libya on edelleen Gaddafin kaatamisen jälkeen sekasorrossa. Pakistanissa kuolee siviilejä amerikkalaisten lennokkien murhaiskuissa. Kuuban maaperällä sijaitseva Guantánamon keskitysleiri ja laivastotukikohta ovat edelleen sulkematta. Kuuban kauppasaartoa ei ole lakkautettu YK:n suosituksista huolimatta. Yhdysvallat jatkaa aktiivisesti Latinalaisen Amerikan vasemmistolaisten hallitusten horjuttamista. Obaman valtakaudella USA:n on suorittanut sotilaallisia operaatioita lisäksi Somaliassa, Jemenissä, Syyriassa, Haitissa ja Malissa. Sotatoimet ovat tuhonneet kohdemaissa miljoonien ihmisten kodit, terveyden, toimeentulon ja infrastruktuurin. Presidentti Obama edistää myös tarmokkaasti Lähi-idän ajautumista vakavaan sotilaallisen konfliktiin. Hän tähyää jo Tyynellemerelle.

Valtionpäämiehenä ja hallituksen johtajana Barack Obama on Yhdysvaltain korkein toimeenpane-va viranomainen sekä maan asevoimien ylipäällikkö. Asemansa puolesta hänelle lankeaa vastuu maansa sotapolitiikan seurauksista. Juristina hänen pitäisi tiedostaa tämä asia.

USA:n suurkapitalistit pitävät Barack Obamaa vain USA:n valtiokonsernin toimitusjohtajana. Jos hänen johtamansa suuryhtiön tärkeimmät tuotantohaarat – sotateollisuus ja sodankäyntipalvelut – ovat uhattuina, hänen on aloitettava vaikka sota, jotta maan talous pysyisi pystyssä. Toimitusjohtaja Obama hyväksyy asemansa. Hän kuuluu samaan raatokärpästen laumaan kuin useimmat edeltäjistään.

Matti Laitinen

27.1.2013

HÄKÄMIES KAASUTTAA

Suomalaisen kapitalismin edunvalvoja Jyri Häkämiehen mukaan Suomella on kolme haastetta: kilpailukyvyn palauttaminen, julkisen talouden kohottaminen ja uusien työpaikkojen luominen. Ministerikaudellaan Häkämies oppi tekemällä oppien, kuinka valtiota hyödynnetään luokkaherruuden välineenä. Hänen nykyiseen toimenkuvaansa kuuluu kapitalistien omaisuuden turvaaminen ja yksityisomistukseen perustuvan tuotantotavan edistäminen Suomessa.

Ensinnäkin Häkämiehen mukaan pääsyy maamme vientiteollisuuden kilpailukyvyn heikkenemiseen ovat kohonneet palkkakustannukset. Kuinka vientiteollisuuden palkkakustannukset ovat voineet kasvaa kohisten, kun merkittävä osa Suomen vientiteollisuudesta on lakkautettu, myyty ulkomaisille sijoittajille tai siirtynyt toimimaan Aasiaan? EU:n neljän perusvapauden – pääomien, työvoiman, tavaroiden ja palveluiden liikkuminen – on toteutettu lakkauttamalla ja yksityistämällä valtion liikeyrityksiä ja valtioenemmistöisiä osakeyhtiöitä, luopumalla valtion kannattavista tytäryhtiöistä sekä antamalla maan luonnonvarat kansainvälisten sijoittajien käyttöön. Valtion tuotantosektorin tuhoaminen on kasvattanut olennaisesti pysyvää pitkäaikaistyöttömyyttä Suomessa. Keiden palkkoja pitäisi alentaa ja työaikoja pidentää?

Toiseksi Häkämies narisee väestömme ikääntymisestä aiheutuvista kustannuksista. Häntä eivät huolestuta kuitenkaan vanhuspalvelujen huono tola ja vanhusväestön elämän vähäinen kunnioitus.  Julkista kestävyysvajetta voisi hänen mukaansa lieventää työntekijöiden työuria ja viikkotyöaikaa pidentämällä. Ylijohtaja Juhana Vartiaisen mukaan ikääntyville työntekijöille voisi maksaa lisäksi heikompaa palkkaa. Eläkevaroja halutaan sijoittaa mieluummin yritystoiminnan tukemiseen ja pörssitoimintaan kuin eläköityvien työntekijöiden toimeentulon turvaamiseen. Kapitalistit eivät soisi eläkerahastoista muodostuvan tuottamattomien kansalaisten eurovarastoja.

Kolmanneksi Häkämies haluaisi yksityistää julkisen palvelutuotannon sosiaali- ja terveysalalla. Näin luotaisiin uusia työpaikkoja ja yrityksiä. Yhteiskunnan suomia palveluita lakkautettaessa näitä tuottavat työntekijät irtisanotaan. Kuinka työpaikkojen ja työntekijöiden määrä voi kasvaa, jos kyseiset palvelut toteutetaan tämän jälkeen entistä harvemman yrityksen toimesta ja entistä pienemmällä työvoimalla.

Uusliberalismiin olennaisesti kuuluva valtion tarjoamien peruspalveluiden supistaminen ja sosiaalipolitiikan tiukat säästöohjelmat ovat jo synnyttäneet maahamme yli 900 000 köyhyysrajan alapuolella elävän ihmisjoukon. Markkinatalouden elementtejä on tuotu mukaan julkishallintoon kuntakonserneina. Maamme alueellisen itsehallinnon tuhoaminen kuntateurastuksen avulla saattaa tämän uusliberalismi-projektin vallitsevaksi olotilaksi.

Häkämies haaveilee sosiaalisten markkinoiden luomisesta Suomeen. Tämä tarkoittaisi sitä, että terveyspolitiikassa siirryttäisiin säätiöiden ylläpitämiin sairaaloihin, julkiset terveysasemat siirtyisivät yhteiskunnallisten yritysten haltuun, vapaaehtoistoiminnan osuutta lisättäisiin sosiaalipalveluissa, ympäristövastuuta vyörytettäisiin asukkaille ja yhdistyksille. Poliisin ylin johto, oikeuslaitos, puolustuslaitos ja pakolliset viranomaispalvelut jäisivät julkisen sektorin haltuun. Muista palveluista huolehdittaisiin – mikäli niistä ylimalkaan huolehditaan – sosiaalisten markkinoiden ja vapaaehtoisvoimien toimesta.

Neljänneksi Suomen voimassa oleva perustuslaki ei kiellä valtiota harjoittamasta omaa kannattavaa yritystoimintaa ja hyödyntämästä maamme luonnonvaroja. Omistajaohjauslain mukaan eduskunta päättää, missä yhtiöissä valtio voi luopua yksinomistuksestaan tai määräysvallastaan. Eduskunta myös päättää määräysvallan hankkimisesta valtiolle, jos kysymyksessä on merkittävä yritys. Valtioneuvosto päättää valtionomistuksesta eli osakkeiden ostamisesta ja myymisestä ja omistajaohjauksesta vastaava ministeriö useimmista omistajaohjaukseen ja omistajavallan käyttöön liittyvistä kysymyksistä.

Jyri Häkämiestä tällainen vaihtoehto ei kiinnosta, koska hän ajaa kapitalistien hyvinvointivaltiota. Aikai-semmin valtion omistamilla yrityksillä ja tuotantolaitoksilla liikenteen, kuljetuksen, tieteen ja tutkimuksen, metalli-, kemian- ja kaivosteollisuuden, laivanrakennuksen ja energiatuotannon parissa oli suuri merkitys maamme taloudessa ja työllisyydessä.

Häkämies on hajuton, mauton ja väritön kaasumies, jonka toiminta tappaa monelta tulevaisuuden.

Matti Laitinen

Helsinki

 

Mielenosoitusten suma Helsingissä keskiviikkona 14.11.2012

 

STOP Talvivaara -mielenosoitukseen osallistui jopa tuhat ihmistä. Pääkaupunkiseutulaisten lisäksi heitä oli saapunut Kainuusta ja Ylä-Savosta asti. Mielenosoitus aloitti keskiviikkona iltapäivällä kulkunsa eduskuntatalon edestä. Tämän jälkeen mielenosoittajat siirtyivät työ- ja elinkeinoministeriön eteen, jossa huudettiin ministeriä saapumaan paikalle sekä vaadittiin kaivoksen sulkemista. Kukaan ei kuitenkaan uskaltautunut ulos kohtaamaan väkijoukkoa, ja niin matka jatkui kohti ympäristöministeriötä. 

Ympäristöministeriön portailla mielenosoittajien ja kameroiden eteen astuivat ministerit Niinistö  ja  Ihalainen.

Tämän jälkeen mielenosoittajat siirtyivät takaisin eduskuntatalolle, jossa laulettiin muun muassa Nälkämaan laulua osittain muunnelluin sanoin. Täällä sentään mielenosoittajia ja heidän adressiaan oli vastaanottamassa joukko kansanedustajia, jotka edustivat useita puolueita.

Saman verran ihmisiä kokoontui jo aamupäivällä Narinkkatorille MTK:n ja viljelijöiden tempaukseen liian alhaisten tuottajahintojen nostamiseksi. Protestiksi viljelijät myivät kananmunia, ruisleipää sekä sian- ja naudanlihaa samaan hintaan kuin, mitä  he itse tuotteistaan saavat, esim. 10 senttiä/ruisleipä.

Kolmen sepän patsaalle oli kokoontunut iskujoukko eurooppalaisen ay-väen toimintapäivän puolesta Occupy-hengessä.

Myös Oulussa oli oma Talvivaara- mielenosoitus.

Kuva ja teksti Mämmiveikko

MATTI LAITISEN NELJÄS RUNOKIRJA ”TÄMÄ MAA ON MEIDÄN” ILMESTYI 1.11.2012

Runokokoelma kertoo syrjäytettyjen Suomesta ja hyökkäyssotien särkemästä maailmasta. Runoilija Laitinen kirjoittaa aiheista puolueellisesti. Hän on työväenluokan mies. 1970-luku jätti häneen luovan ja kriittisen jälkensä.

Suomi on korruptoitunut luokkayhteiskunta, johon on synnytetty pääomien vapauttamisen, kansallisomaisuuden ryöstelyn ja yksityistämisen seurauksena valtavat tuloerot. 750 000 ihmistä survoo poskeensa mielialakemikaaleja suoriutuakseen päivän rutiineista. Pysyvä työttömyys periytyy sosiaalisesti vuokralähiöissä sukupolvelta toiselle. Euroopan pääkaupungeissa huppupäät ovat vastanneet pukuapinoiden säästöohjelmiin kapinoiden. Kapitalismissa tavara – raha – tavara on rikoksista kannattavin.

Kun toisinajattelet, tarkastele ajatustesi kestävyyttä. Jos ajatuksesi vaikuttavat toimivan, vahvista niitä teoin. Toisintoiminta muuttaa maailmaa. Kun toimit toisin, analysoi toimintasi seurauksia. Näin syntyy todellisuutta kyseenalaistavaa toisinajattelua. Jokaisen yhteiskuntajärjestelmän sisäiset ristiriidat synnyttävät oman toisinajattelunsa ja toisintoimintansa. Järjestäytynyt toisintoiminta muuttaa maailmaa.

Kirjan nimi: Tämä maa on meidän

Tekijä: Matti Laitinen
Tyylilaji: Proletaarinen käyttörunous
Sivumäärä: 63 sivua
ISBN-tunnus: 978-952-67517-2-6
Kustantaja: Matti Laitinen
Painopaikka: Copy-Set Oy
Kirjan hinta: 10 euroa + 1,10 euroa (postikulut)

Kirjaa on painettu vain rajoitettu määrä. Se ei ole julkisessa myynnissä. Sitä voi tilata omistuskirjoituksen kera ainoastaan Matti Laitiselta sähköpostitse: masa.laitinen@gmail.com. Yhteystiedot mukaan viestiin.

MINÄ UNOHDAN SINUT LIIAN USEIN

Sinä luuhaat armosta

kaverien nurkissa.
Nukut rapuissa,
torkut sporissa ja junissa.

Yöpaikan etsiminen

imee sinusta mehut.
Oma koti on sinulle
liian kallis.

Kesällä asut koijissa,

luumuilet leirintäalueilla,
lepäilet puistonpenkeillä.
Vaihdat tyhjät pullot täysiin.

Et käy konserteissa.

Et käy shoppailemassa.
Et käy kiekkokatsomossa.
Et käy usein suihkussa.

Ilman kotia on vaikea

saada työtä,
löytää kavereita,
lukea lehteä aamukahvilla.

Talvi vie sinut asuntolaan.

Samat ongelmat
täyttävät talon.
Kukaan ei valitse
kämppäkaveriaan.

Minä unohdan sinut

liian usein.

Matti Laitinen

18.10.2012

Tapahtui 17.10.2012 Eduskuntatalon portailla

 

Hei, peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson, katsotko vähän tänne päin! Me ollaan lähi- ja perushoitajia ja ollaan kerätty yli 43 000 nimeä vetoomukseen Riittävästi hoitajia vanhuksille, huutelee Superin puheenjohtaja Silja Paavola.

Ministeri: "Ai kun kiva!"

Vetoomuksen allekirjoittajina on sekä hoitajia että hoidettavia. Lähi- ja perushoitajista 98 % on sitä mieltä, että henkilöstömitoituksesta on säädettävä laissa. Suurin ongelma vanhustenhoidossa on riittämätön koulutetun hoitohenkilökunnan määrä. Lakiin on saatava henkilöstömitoitus ja sanktiot sen noudattamatta jättämisestä.

Ministeri: Mä arvostan kovasti teidän arvokasta työtänne!

Erityisen haastava tilanne vanhustenhuollossa on tulevina vuosina kotihoidossa. Laitospaikkojen järjestelmällinen vähentäminen ja samanaikainen asiakasmäärän voimakas kasvu kotihoidossa vaativat merkittäviä lisäresursseja kotihoitosektorille. Jotta palveluiden laatu kotihoidossa pystyttäisiin turvaamaan, se edellyttää koulutetun hoitohenkilöstön lisäämistä. Asiakkaiden palvelutarpeista lähtevät hoitosuunnitelmat on laadittava siten, että niissä huomioidaan myös annettavan palvelun laatu. Hyvää laatua ei ole mahdollista tuottaa ilman riittävää aikaa ja riittävää henkilöstöä. Kunnat eivät tule vapaaehtoisesti nostamaan kotihoitosektorin vaatimaa henkilöstömäärää niin paljon, että asiakkaiden tarpeet tulisivat tyydytetyiksi. Henkilöstömitoitus, joka määräytyy asiakkaiden tarvitseman hoidon perusteella, on myös kotihoidossa oltava sitova.

Ministeri: Voih, te olette niin oikealla asialla...blaa laa... samaa mieltä ollaan.

Kaikki poliittiset tahot ovat viime aikoina olleet kanssamme samaa mieltä siitä että vanhustenhoitoa on parannettava, kysymys on ollut miten. Tässä polveilevassa keskustelussa monet ovat tuoneet julki, että vanhusten hoitoa on parannettava mm. palvelujen laadun varmistamisella, johtamisella, kiinnittämällä huomiota työhyvinvointiin tai hoitajien työnkuvan selkiyttämämiseen. Hienoja ajatuksia, mutta jos ole tarpeeksi hoitajia potilaiden päivittäisten tarpeiden tyydyttämiseen, miten silloin laatu varmistetaan,  miten työtä kehitetään ja selkiytetään, miten työhyvinvointi turvataan.. Kaikki kulminoituu aina hoitajamäärään vähyyteen.

Ministeri: Työtä tehdään koko ajan...liirun laarum....anna nyt sit tänne se pumaka....on vähän kiire, kun äänestys alkaa juuri....kaipa se vetoomus johonkin hyllyn kulmalla mahtuu... liirun laarum...heippa!

 

Käytössä olevia suosituksia ei ole noudatettu ja henkilökunta on huolissaan asiakkaiden hoidosta sekä omasta ja työtoverien jaksamisesta. Tähän huoleen SuPer on vastannut ja puuttunut työpaikoilla epäkohtiin. Hyvän hoidon turvaaminen ja työn tekemisen edellytysten luominen on kuitenkin kuntien ja työnantajien vastuulla. Jos kunnat eivät velvoitteistaan selviydy, on valtion huolehdittava siitä, että vanhusten hyvä hoito turvataan. 

Kansanedustajilla on nyt mahdollisuus osoittaa teoilla vanhusten arvostus. Pelkät puheet ja hyvä tahto eivät auta. Asialle on tehtävä jotakin. Laki on konkreettinen ratkaisu ja lainsäätäjän mahdollisuus vaikuttaa asiaan.

 

Kannattaa muistaa, että kunnan järjestämisvastuulle kuuluu vanhustenhoito ja hoiva, jolloin viimeisintä päätösvaltaa käyttävät kuntapoliitikot.
NYT ovat kuntavaalit, jolloin me äänestäjät voimme osaltamme vaikuttaa.

Toimittaja: Mämmiveikko

Kuva: A. N.

Suomen Työväenpuolue - työkansan puolesta

Kuntapalveluja ei tule yksityistää

Kansalaiset ovat aiemmin pääosin olleet tyytyväisiä kuntien tuottamiin peruspalveluihin. Näitä toimintoja on kuitenkin heikentänyt niiden yksityistäminen tai palveluiden ulkoistaminen yksityisille. Julkisten palveluiden yksityistäminen on pahimmillaan raakaa kuntalaisten rahastamista. Kunnan palveluiden yksityistäminen ja niillä rahastaminen johtaa ihmisten eriarvoistamiseen. Se tuo mukanaan heikoimmassa asemassa olevien, ennen kaikkea köyhien, työttömien, eläkeläisten, sulkemisen ulos ihmisoikeuksiin kuuluvista perusoikeuksista.

Tavallisen ihmisen turvallisuus on uhattuna myös siksi, että ei ole olemassa paikkaa, jossa voi säilyttää turvallisesti ja riskittömästi pienet eläke- ja palkkatulot sekä säästöt. Siksi tätä varten tulee perustaa yhteiskunnan omistama Kansan Pankki.

Kuntien lahtaus pysäytettävä

Hallituksen esitys kuntauudistukseksi on hylättävä. Kuntien mielivaltaisille yhdistelemisille ja suurkuntien luomiselle ei ole taloudellisia perusteita. Tilastotietojen mukaan 170 pienimmän kunnan osuus kuntien kokonaismenoista on ainoas­taan 3 %. Näiden pienten kuntien yhdistämisellä ei siten ole mitään merkitystä, jos oikeasti haettaisiin säästöjä.

Päämääräksi täystyöllisyys

Hyvinvointi luodaan työllä. Siksi korkea työllisyys ja alhainen työttömyys ovat keskeinen perusta hyvinvoinnille. Kunnallisten sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen on keskeinen osa korkeaa työllisyyttä samalla kun korkea työllisyys koko yhteiskunnassa turvaa rahoituspohjan kunnallisille palveluille kuten myös muulle sosiaaliturvalle.

Työolosuhteet ja palkkaus­ kuntoon kunnallisilla työpaikoilla

Työmäärät on mitoitettava asianmukaisiksi. Asiakaspalvelutehtäviin on varattava riittävät resurssit. Tarpeeton kiire lisää stressiä ja voi johtaa työpaikoilla mm. häirintään ja epäterveeseen kilpailuun. Työn laatu kärsii tästä väistämättä.

Kuntien usein naisvaltaisten alojen alhainen palkkataso on eräs syy näitä aloja riivaavaan työvoimapulaan. Palkkausta on kohennettava työn vaativuutta ja raskautta vastaavalle tasolle.

Terveydenhuolto, vanhukset ja vammaiset

Terveydenhuolto tulee järjestää julkisena palveluna, jolloin demokraattinen valvonta takaa sen laadun. Terveysasemat ja päivystyspalvelut on järjestettävä kunnallisena lähipalveluna. Viime aikoina vanhustenhoidossa esiintyneet ongelmat ovat nousseet räikeinä esiin. Tässäkin rahan ja hoitajien puute on keskeinen tekijä. Meidän on kunnioitettava vanhuksiamme ja annettava heille ihmisarvoinen elämä niin kauan kuin heillä elämää on jäljellä.

Myös vammaisten asemaa on parannettava. Nykypolitiikan tuloksena synnytetty yhteiskunnallinen ilmapiiri on kovettanut joidenkin ihmisten asenteita vammaisiin. Yhteiskunnan oikeudenmukaisuus mitataan sillä, kuinka se suhtautuu heikoimpiinsa.

Asumiskustannukset alas

Asumiskustannuksia ovat vuosien mittaan nostaneet rakennusliikkeiden ja kiinteistönvälittäjien voitot, asumisen verottamisen lisääminen ja lainanhoitokustannukset. Sotien jälkeisestä aravalainajärjestelmästä on luovuttu ja tilalle ovat tulleet lähes yksinomaan pankkilainat. Pankit kohtelivat työttömiksi konkursseihin joutuneita asiakkaitaan 1990-luvun laman aikana törkeän kovakouraisesti myymällä asunnot alhaisiin hintoihin ja velat jäivät.

Asumisen verotusta on lisätty nostamalla kiinteistöveroja, ulottamalla 23 %:n arvonlisävero asumiskustannuksiin (lämpö, sähkö, vesi, huoltopalvelu), rajaamalla asuntolainojen korkojen verovähennysoikeutta ja nostamalla energian valmisteveroja. Asumiseen kohdistuvia veroja tavallisessa perusasumisessa tulee vähentää.

Maankäyttö ja asuminen

Kaupunkirakennetta on suunniteltava siten, että liikenne julkisilla kulkuvälineillä tulee mahdollisimman helpoksi. Samoin työpaikkojen ja asuntojen tulee olla riittävän lähellä toisiaan.

Kuntien määrän pienentyessä alueellinen itsehallinto supistuu. Yhä pienempi joukko ihmisiä Suomen kunnanvaltuustoissa päättää kuntansa maan- ja luonnonvarojen käytöstä.

Maankäytön suunnittelussa on ensisijaisesti huomioitava ympäristökysymykset ja alueiden viihtyisyys. Kuntalaiset tarvitsevat virkistysalueita, puistoja ja rantoja sekä erilaisia harrastusmahdollisuuksia.

Energia, ympäristö ja jätehuolto

Uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen on keskeinen keino fossiilisista polttoaineista aiheutuvien haittojen vähentämiseksi. Bioenergian käytön lisääminen piristää myös aluetaloutta, mikäli tarvittava biomassa voidaan hankkia lähialueilta.

Ilman voitontavoittelua tuotetun kohtuuhintaisen energian tulee olla tasapuolisesti saatavissa ympäri maata. Energiayhtiöiden tulisi olla joko kunnallisessa tai valtion omistuksessa.

Jätteen määrän vähentäminen on jätehuollon keskeisin päämäärä. Lähtökohtana tulee olla, että teollisuus itse pyrkii tuottamaan jo tuotantoketjun alkupäässä mahdollisimman vähän luonnossa hajoamatonta pakkaus- ym. ympäristöjätettä. Jätehuoltoa ei saa alistaa yksityisen liiketoiminnan voitontavoittelulle. Kierrätyksellä säästetään rajallisia raaka-aineita ja vähennetään luonnon jätekuormitusta.

On pidettävä huolta aluepolitiikasta ja koko maan tasa-arvoisesta kohtelusta

Väen pakkautuminen Helsingin seudulle ja muutaman muun kaupungin ympäristöön merkitsee vain sitä, että nykypolitiikassa aluepolitiikka on täysin epäonnistunut. Se merkitsee sitä, että vastaavasti Suomi maaseuduilla autioituu.

Suomi on pinta-alaltaan laaja maa. Lainsäädännöllisesti on turvattava ja mahdollistettava, että koko maan alueella on kaikissa kunnissa mahdollisuus asua kunnan sijainnista riippumatta. Esimerkiksi sähkön hinnan tulee olla sama asuinpaikasta riippumatta. Tätä varten energiayhtiöt tulee ottaa yhteiskunnan kontrolliin ja sähkön hinta ja -siirtohinta tulee koordinoida siten, että asuinpaikasta riippumatta se on sama kaikille yksityisille kuntalaisille.

Laajakaista on kansalaisen perusoikeus

Yhteiskunnan monet palvelut ja toiminnot on siirretty kokonaan verkkoon. Selviytyäkseen yhteiskunnassa kansalainen tarvitsee enenevässä määrin tietokonetta ja verkkoyhteyttä. Maksuton laajakaistayhteys kuuluu ihmisen perusoikeuksiin. Tietoliikenneyhteys jokaisen kansalaisen oikeutena tulee varmistaa luomalla sitä varten yhteiskunnan omistama tietoliikenneverkko.

Vallan keskittämisestä ja väärinkäytöstä kansalaisvaikuttamiseen

Kuntalaiset joutuvat kohtaamaan kunnan tekemät päätökset ilman mahdollisuuksia vaikuttaa niihin suoraan. Lähidemokratiaa ja alhaalta ylöspäin suuntautuvan vaikuttamisen muotoja tulee aktiivisesti kehittää. Pienten kuntien lakkauttaminen on vastoin lähidemokratian vahvistamista. On päinvastoin edettävä kuntien yhteystyötä kehittäen ja rakentaen uudenlaista lähidemokratiaa.

Suomen Työväenpuolue Syysseminaari 9.9.2012

Suomen työväenpuolueen kuntavaaliehdokkaat Helsingissä v. 2012.

TÄMÄ MAA ON MEIDÄN

Kapitalisti pettää, jättää,

pöllii työmme tuloksen.
Toisiamme syömme.
Hallituksen kusta juomme.

Tämä maa on meidän.

Flamingo lupaa, naruttaa,

myy hallituksessa meidät.
Säästöpossusossun lupauksiin
ei voi luottaa.

Luonnonvarat ovat meidän.

Ihmisyyttä ylläpitävät

muut arvot kuin
pörssikurssien arvot.

Hyvinvointi on meidän.

En jaksa enää niellä.

En jaksa enää nuolla.
En jaksa enää alistua.
En kysy lupaa – on aika toimia.

Talous ja tuotanto ovat meidän.

Liitytään yhteen,

kompostoidaan kapitalismi.
Luokkayhteiskunta ei ole
meitä varten.

Tulevaisuus on meidän.

Me olemme enemmistö

Me olemme tämä maa.
Älä kysy lupaa – on aika toimia.

Tämä maa on meidän.

Matti Laitinen

7.5.2012

YKSITYISTÄMINEN NAKERTAA JULKISIA PALVELUITA

 

Julkiset palvelut ovat valtava potentiaalinen bisnes yksityisille firmoille. Siksi ne ovat erittäin innokkaasti tunkeneet itseään mukaan palveluiden tuottajiksi. Suomen suuntautuminen Euroopan unioniin ja uusliberalismin suuntaan 1990-luvulta alkaen on mahdollistanut yksityisen voitontavoittelun mukaantulon  julkisiin palveluihin. Yksityisten firmojen mukaantuloa on puolusteltu valinnanvapauden lisääntymisellä.

Käytännössä on kuitenkin käynyt niin, että jokin suuri kansainvälisten pääomasijoittajien omistama yhtiö esimerkiksi MedOne on kaapannut leijonanosan kilpailutetuista terveyspalveluista.

TERVEYS EI OLE KAUPPATAVARAA

 

Niin sanottu vapaa kilpailu onkin johtanut yksityisen monopolin tai sitä muistuttavan tilanteen syntymiseen. Terveydenhuoltobisnes onkin ollut erityisen tuottoisaa alan yksityisille toimijoille. Terveyspalveluita pyörittävien firmojen nokkamiehet ovat killuneet kärkisijoilla erilaisissa ansaintatilastoissa. Myös lääkärit ovat voineet nostaa ison osan tuloistaan pääomatuloina näissä yhtiöissä, mikä on houkutellut lääkäreitä pois julkisesta terveydenhuollosta. Yksityisbisnes syö tälläkin tavoin julkisia palveluita.

SUURYHTIÖT EIVÄT MAKSA VEROJA

Viime aikoina on paljastunut, että terveys- ja muita palveluita pyörittävät monikansalliset yhtiöt ovat siirrelleet rahojaan veroparatiiseihin verottajan jäädessä nuolemaan näppejään. Samaan aikaan

näiden yhtiöiden pyörittämissä laitoksissa ollaan säästetty kaikesta mahdollisesta vanhusten vaipoista alkaen. Asian tekee erityisen sietämättömäksi se, että valtio, joka muissa yhteyksissä väittää taistelevansa harmaata taloutta vastaan, tukee käytännössä veronkiertoa, kun se mahdollistaa tällaisen toiminnan avaamalla palvelut yksityiselle voitontavoittelulle.

PERUSPALVELUIDEN YKSITYISTÄMINEN ON UHKA MYÖS DEMOKRATIALLE

Yksityiset osakeyhtiöt eivät näet ole avoimia kansalaisten valvonnalle toisin kuin julkiset toimijat. Euroopan unionin linjaus koskien kuntien liikelaitoksia on niin ikään pahaenteinen. EU:n mielestä kuntien liikelaitokset saavat kilpailuetua verrattuna yksityisiin yhtiöihin. Paine liikelaitosten muuttamiseksi osakeyhtiöiksi on siten kova. Tämä merkitsee, että esim. Helsingin Energia-liikelaitoksen kaltaista liikevoittojen tulouttamista kaupungin kassaan yhteisten palveluiden hyväksi ei voitane jatkossa harjoittaa.

 KUNTAUUDISTUKSELLA HEIKENNETÄÄN PALVELUITA

 On täysin selvää, että kuntauudistusta ei tehdä palveluiden turvaamiseksi, kuten hallitus väittää virallisessa liturgiassaan. Uudistuksella pyritään päinvastoin karsimaan palveluita. Onhan päivänselvää, että jos 10 pientä kuntaa yhdistyy suureen maakunnalliseen keskukseen, niin näistä pienistä kunnista lakkautetaan monia palveluita. Eihän koko operaatiosta synny muuten minkäänlaisia säästöjä. Ja säästöthän ovat kuitenkin kuntauudistuksen taustalla. Jos esimerkiksi pääkaupunkiseudun kunnat liitettäisiin yhteen, niin terveydenhoidon puolella koko alueen päivystystoiminta siirtyisi todennäköisesti Meilahteen ja Espoon ja Vantaan päivystykset lopetettaisiin. Tämänsuuntaisia kaavailuja on jo nyt ilmassa ja kuntaliitos varmasti vauhdittaisi päivystysten keskittämistä yhteen suuryksikköön.

KUNTAUUDISTUS VAARANTAA PERUSTUSLAIN TAKAAMAT PERUSOIKEUDET

Voin myös kertoa esimerkin omalta alaltani. Aiemmin pienten kuntien kulttuurisihteerit järjestivät kouluissa lastenkonsertteja kussakin kunnassa erikseen. Tänä päivänä yhdistetyissä kunnissa, joissa esim. viisi kuntaa on liittynyt yhteen, koko alueesta vastaa yksi kulttuurisihteeri eikä hän välttämättä järjestä enää lainkaan konsertteja rahan puutteen vuoksi. Kuntauudistus merkitsee siis muillakin aloilla kuin terveydenhoidossa palveluiden keskittämistä keskuskuntaan reuna-alueiden kustannuksella. Tämä vaarantaa jo perustuslain takaamat perusoikeudet. Kuntauudistus saattaa hyvinkin olla perustuslain vastainen jo senkin takia, että valtio ylhäältä sanelemalla puuttuu kuntien itsehallintoon.

On erikoista, että hallitus ei kuuntele asiantuntijoita, joiden mukaan ihanteellinen kuntakoko palveluiden tuottamisen tehokkuuden kannalta on 20–50 000 asukkaan kunta. Asia selviää myös sitä kautta, että Suomen 170 pienintä kuntaa vastaavat vain 3 % kuntien kokonaismenoista. Kuntauudistus onkin selvästi ideologinen hanke palveluiden karsimiseksi ja keskittämiseksi sekä kunnallisen lähidemokratian heikentämiseksi.

TARVITAAN POLITIIKAN SUUNNAN MUUTOSTA

Kunnat vastaavat tärkeimmistä peruspalveluista kuten terveys-, opetus- ja päivähoitopalveluista. Julkisten palveluiden karsiminen ja julkisen sektorin supistaminen ovat osa sitä uusliberalistista politiikan suuntausta, jossa Suomikin on ollut mukana jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Uusliberalismin myötä tuloerot ovat kasvaneet. Palkkatulojen osuus yhteisestä kakusta on supistunut, kun taas pääomatulojen osuus on kasvanut voimakkaasti. Erityisesti rikkaiden verotusta on jatkuvasti kevennetty, mikä on heikentänyt valtiontalouden tulopuolta huomattavasti. Tästä on seurannut paradoksaalinen tilanne: Vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan ennen, törmää kaikkialla samaan hokemaan: rahaa ei ole. Sanotaan, ettei meillä ole jatkossa enää varaa ylläpitää nykyisenkaltaista hyvinvointivaltiota.

 Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kyse on siitä, että rahaa kylläkin on, mutta se ei kantaudu yhteiseen kassaan. Lipposen hallitusten aikoihin hävitettiin monia valtionyhtiöitä eli kuten siveästi sanotaan niiden ”omistuspohjaa laajennettiin”. Tämän seurauksena pelkästään Fortumin tuloksesta maksetaan vuosittain satoja miljoonia euroja osinkoina ulkomaisille sijoittajille pois omasta kansantaloudestamme.

 

Muun muassa tästä johtuu se erikoinen hokema, että julkisiin palveluihin ”ei ole varaa”. Eihän sitä ole, kun rahat valuvat ulkomaisten osakkeenomistajien taskuihin. Julkiset, kunnalliset palvelut voidaan turvata, jos saamme aikaan politiikan suunnan perusteellisen muutoksen. Yhteiskunnallista varallisuutta on kerättävä ja ohjattava kansalaisten hyväksi muun muassa varmistamalla peruspalveluiden riittävän rahoituksen.

Uusliberalistisesta, yksityistä bisnestä palvelevasta ja demokratiaa heikentävästä politiikasta on siirryttävä tavallisten ihmisten edut etusijalle asettavaan kansanvaltaiseen politiikkaan.

Tommi Lievemaa KÄ 4/2012