LUOMU- JA KASVISRUOKAJAKELU VAASANAUKIOLLA

 Leipäjono Eduskuntatalolle  –verkosto järjesti Vaasanaukiolla luomu- ja kasvisruokajakelun 11.7.2013, joka veti paikalle keskikesästä huolimatta satamäärin ihmisiä. Elävää musiikkia kuultiin monen esiintyjän voimin.

 

Kansan ääni –lehti meni hyvin jakeluun Vaasanaukiolla silityslaudasta tehdyllä kierrätyspöydältä. Kuvaa otettaessa enää pari lehteä jäljellä parista sadasta.

Seuraavan kerran jakelua suoritetaan syyskuussa Eduskuntatalolla.

Antsu

VASTIKKEELLISESTA SOSIAALITURVASTA

Palkkatyösuhteessa työnantaja ostaa työntekijän työvoiman käyttöönsä – hänen kykynsä tehdä työtä – ja myy hänen työnsä tuloksia (myyntiin tuotettuja tavaroita ja palveluita) saadakseen niistä voittoa. Työvoima sisältää työprosessissa vaadittavat työntekijän henkiset ja ruumiilliset kyvyt sekä taidot. Työllä tarkoitetaan työvoiman kuluttamista työprosessissa. Kapitalisti omistaa tuotantovälineet (tehtaat, kiinteistöt, liikennevälineet, tietokoneet ja raaka-aineet), joilla työ tehdään.

Työläisen työ luo aina uutta arvoa enemmän kuin hänen työvoimansa arvo on (hänelle maksettu palkka). Suomessa työläisen reaalipalkkaa alentavat merkittävästi elintarvikkeiden ja asumisen korkea hinta. Työvoima on luonteeltaan kaupattavaa tavaraa. Työläisen työkunnon ja elämiseen välttämättömiksi katsottavien hyödykkeiden (ravinto, vaatteet, asunto, puhtaus, työmatkat, viestimet jne…) takaamiseksi riittäisi päivittäin jo muutaman tunnin työskentely.  Kapitalisti palkkaa hänet aina pitemmäksi määräajaksi, jotta hän pystyy hyödyntämään työläisen tuottaman lisäarvon.  

Työläinen maksaa tekemästään työstä ja elämänsä ylläpitämiseksi ostamistaan tavaroista lisäksi veroja valtiolle, jotka eivät mene suinkaan pääosin hänen hyvinvointinsa ylläpitämiseen. Osa verovaroista palautuu jopa takaisin kapitalisteille valtion budjetin myöntämien vastikkeettomien tukimaksujen myötä. Sijoittajat pysyvät näin tyytyväisinä.

Suomessa työntekijä nauttii lakisääteistä sosiaaliturvaa.  Tämä ei ole kuitenkaan osoitus kapitalistien hyväntahtoisuudesta, vaan työväenluokan käymästä luokkataistelusta omien etujensa puolesta. Päivi Uljas

toteaa Taistelu sosiaaliturvasta –kirjassaan sosiaaliturvan synnystä seuraavaa:  ”Palkkatyöläisten sosiaaliturva perustuu työttömyys-, sairaus- ja eläkevakuutuksiin. Niitä koskeva lainsäädäntö hyväksyttiin eduskunnassa v. 1960–1963.” Uljaksen selvityksen mukaan ”sosiaaliturvakamppailuun osallistui tuhansia ammattijärjestöjä, lukematon määrä muita kollektiiveja, kaikkiaan valtava määrä ihmisiä. Heidän kokemuksensa osoittaa, että suotuisissa olosuhteissa ihmiset ovat valmiit liikkumaan oikeana pitämänsä asian puolesta ja voivat myös saavuttaa tuloksia.”

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok) ehdottama vastikkeellinen sosiaaliturva tarkoittaisi käytännössä sitä, että työnantajat saisivat käyttöönsä todella halpaa työvoimaa, joka loisi uutta arvoa moninkertaisesti verrattuna näiden saamaan toimeentulotukeen tai työmarkkinatukeen.  

Työmarkkinatuki on tarveharkintainen taloudellinen tuki, jolla tuetaan työttömän työnhakijan sijoittumista työmarkkinoille. Tuki on tarkoitettu työttömälle, joka tulee ensi kertaa työmarkkinoille tai joka ei täytä työssäoloehtoa. Sitä maksetaan myös pitkäaikaistyöttömälle, joka ei voi enää saada perus- tai ansiopäivärahaa 500 päivän enimmäisajan täytyttyä. Ilman korotuksia työmarkkinatuen suuruus on nykyisin keskimäärin 698 €/kk. Asumistuki ei alenna tukea. Kotona asuvan nuoren henkilön vanhempien tulot voivat huventaa sen kuitenkin puoleen.

Toimeentulotuki on viimesijainen toimeentuloturvan muoto.  Sitä myönnetään henkilölle tai perheelle, jonka tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Tukea voidaan myöntää myös omatoimisen suoriutumisen tukemiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Se koostuu perustoimeentulotuesta, täydentävästä toimeentulotuesta ja ehkäisevästä toimeentulotuesta. Sen täysi perusosa on nykyisin yksin asuvalla henkilöllä 477,26 €/kk.

Mikäli siirryttäisiin Risikon ehdottamaan vastikkeelliseen sosiaaliturvaan, sitä saavien työvoima kohdistettaisiin matalapalkka-alojen työtehtäviin. On huomioimisen arvoista, että valtio ja kunnat käyttävät nykyisin terveydenhuollossa, työvoimakoulutuksessa ja sosiaalitoimessa paljon yksityisiä palveluiden tuottajia. Yksityissektori hyödyntää myös työvoimakustannuksia karsiessaan palkkatuen, työharjoittelun ja kuntouttavan työtoiminnan suomia mahdollisuuksia.

Kaikkien palkansaajien mediaanipalkka oli v. 2012 Suomessa 2 800 euroa. Virallinen köyhyysraja eli 60 % suomalaisten mediaanituloista oli tuolloin 1 680 euroa. Kuntien palveluksessa olevien siivoojien keskiansio oli v. 2012 vain 1 748 €/kk. Vastaavasti päiväkotiapulaisille maksettiin 1819 euroa, pesulatyöntekijälle 1 752 euroa vahtimestarille 1 810 €/kk. Kaupan alan myyjien vähimmäispalkka oli 1.6.2013 alkaen yksityissektorilla 1 730 euroa/kk. Kaupanalan työntekijöistä jopa 70–80 % on osa-aikaisia työntekijöitä. Köyhyysrajan liepeillä elää valtava joukko työssäkäyviä suomalaisia. Entäpä jos näihin työtehtäviin sijoitettaisiin työmarkkinatuella olevia ihmisiä?

Vastikkeellisen sosiaaliturvan tavoitteena ei todellakaan ole pitkäaikaistyöttömille järjestettävä toiminta, jotta nämä eivät syrjäytyisi yhteiskunnasta, vaan verovaroilla kustannettavan halvan työvoiman synnyttäminen kotimaisten ja kansainvälisten kapitalistien käyttöön sekä heidän voittojensa turvaamiseksi.

Matti Laitinen

7.8.2013 Helsinki

KAPITALISMI EI OLE LUONNOLLINEN OLOTILA

Ihmisen perusoikeuksiin lukeutuvat mm. vapausoikeudet ja oikeusturva, osallistumisoikeudet eli poliittiset oikeudet, yhdenvertaisuusoikeudet ja hyvinvointioikeudet.  Ne ovat perustavanlaatuisia oikeuksia, jotka on kirjattu usean kapitalistisen valtion perustuslakiin. Julkisen vallan tehtävä on turvata, että nämä oikeudet toteutuvat ja pysyvät voimassa. Kenen hallussa yhteiskunnallinen valta on, se määrittää näiden perusoikeuksien toteutumisen.

Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on kapitalistisessa Suomessa perustuslaillinen oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Tämä on hurskastelua, koska minimitoimeentulo ei riitä ihmisarvoiseen elämiseen! Riittävän perustulon takaaminen kaikille yhteiskunnan jäsenille on poliittinen ongelma.

Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu Suomessa kaikille. Jos valtio ja sen hallitseva yhteiskuntaluokka eivät kanna vastuuta näistä asioista, tämäkin periaate menettää merkityksensä. Talvivaaran temmellykset ja Helsingin puistoalueisiin kohdistuvat toimet, kertovat keiden ulosteammentimia päättäjät nuolevat.

Kapitalistiset yhteiskunnat vetoavat usein ihmisoikeuksiin, yksilön vapauteen ja demokratiaan, vaikka ne ovat itse asiassa näiden olotilojen toteutumisen pahimpia esteitä. Kuinka julkinen valta pystyy edistämään yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon, jos yksityisellä kansalaisella ei ole oikeutta edes osallistua yhteiskunnan taloudelliseen päätöksentekoon?

Kuinka julkinen valta kykenee huolehtimaan työvoiman suojelusta, jos se on kapitalistien valvonnassa? Suomen porvarihallitus ei edistä työllisyyttä. Se ei pyri myöskään turvaamaan jokaiselle työtä. Sen sijaan se suo pääomalle verohelpotuksia ja turvaa sille halvan työvoiman saannin. Kapitalistisessa yhteiskunnassa valtiokoneisto on valjastettu kapitalistisen tuotannon palvelukseen – ei ihmisten hyvinvoinnin palvelukseen.

Kapitalismi ei ole luonnollinen olotila. Se on kapitalistien tietoisen tahtotoiminnan tulosta. He eivät ole luoneet luonnonvaroja eivätkä ihmisen kykyä tehdä työtä. He ovat valjastaneet työvoiman, tuotantovälineet ja raaka-aineet omaan hyötykäyttöönsä. He ovat itse asettuneet omatoimisesti yhteiskunnassa muiden yläpuolelle. Heidän valtansa perustuu tuotantovälineiden omistuksesta ja työvoiman riistosta perustuvaan yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen valtaan. Heidän säätämänsä lait eivät ole luonnonlakeja. Heidän mielipiteensä eivät ole totuuksia.

Suomen peruslain mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kapitalistinen yksityisomistus nauttii perustuslain suojaa. Näin ollen työvoiman riisto on lain sallimaa ja suosittamaa toimintaa maassamme. Kapitalismi ei katoa, jos sen tuotantosuhteisiin ei kajota. Vasemmistopuolueet, jotka eivät vastusta kapitalismia, ovat vain porvarillisia työväenpuolueita.

Mitä me teemme markkinataloudella, jossa hinnanmuodostuksen pitäisi tapahtua vapaan kysynnän ja tarjonnan säätelemänä? Markkinoiden ulottaminen kaikille yhteiskuntaelämän aloille – työ-, raha-, asunto-, raaka-aine- ja tavaramarkkinat, ihmissuhteet, pörssi, viihde, kulttuuri sekä sosiaali- ja terveysmarkkinat – edistävät viime kädessä kapitalistien asiaa. Tämä johtaa yhteiskunnallisen yritys- ja palvelutuotannon ja omaisuuden yksityistämiseen sekä tuotannon keskittymiseen. Markkinoiden vallitessa työvoiman tavaraluonne ei katoa minnekään. Mihin markkinoita tarvitaan, jos laadukkaita hyödykkeitä ja palveluita tuotetaan ensisijaisesti ihmisten käyttöä varten? Niiden tuotannossa ja jakelussa voidaan hyödyntää myös tieto- ja viestintätekniikkaa niin, että kulutus ja tuotanto pysyvät kohtuudessa. Markkinatalous ei kuulu sosialismiin.

Kapitalismi ei ole ratkaisu siedettävälle, ihmisarvoiselle elämälle maapallolla. Se ei kykene takaamaan jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Kapitalismi on ihmiskunnan kärsimysten ja luonnon tuhoamisen pitkittämistä maailman taloudellisen ja poliittisen eliitin itsekkyyden ja vallanhimon vuoksi.

Maailmanmitassa missään ei pitäisi pyrkiä enää taloudellisen kasvun nimissä luonnonvaroja tuhlaaviin kulutusyhteiskuntiin. Ainoa kestävä ratkaisu on kansalaisten osallistumiseen ja valtaan perustuva ympäristötietoinen sosialismi, jossa luontoa kunnioitetaan, valta hajautetaan ja jossa puolueiden valta korvautuu yhteisöllisellä itsehallinnolla. Osallistuva demokratia syrjäyttää edustuksellisen demokratian, jolloin ihmiset alkavat hallita omaa elämäänsä, yhteisöään ja ympäristöään.

Pehmeän oliivin sisältä löytyy kova siemen. Siihen voi murtaa hampaansa. Kapitalismin sisältä löytyy perusriita työn ja pääoman välillä. Se murtaa kapitalismin, jos ihmisten enemmistö oivaltaa tämän ja alkaa jälleen toimia yhteiskunnan muuttamiseksi oikeudenmukaisemmaksi.

Matti Laitinen

Helsinki

REIJO KATAJARANNAN MUISTOA
KUNNIOITTAEN

Reijo Katajaranta syntyi v. 1942 Haminassa sotilasperheeseen. Hänen isänsä Olavi työskenteli talousaliupseerina Suomen armeijassa. Hänen äitinsä Vappu toimi kotiäitinä. Haminan seutu oli Reiskan lapsuuden maisemaa. Isä kuoli jo melko nuorena. Näin ollen pojan kasvatusvastuu siirtyi yksin äidin kontolle. Eläkevuosinaan Reiska toimi vanhan äitinsä omaishoitajana.

 

Reiska esitteli minulle ja pojalleni viime kesänä synnyinseutuaan ja asuinpaikkojaan Haminan ympäristössä. Hän halusi raottaa omaa lapsuuttaan meille. Valokuvasin vanhaa Haminaa. Kävimme kalassa ja tutustumassa hänen entiseen kotitaloonsa Mäntlahdessa.

 

Reiska suoritti v. 1963 ylioppilastutkinnon Leppävaaran yhteiskoulussa. Sen jälkeen hän meni Helsingin yliopistoon lukemaan matematiikkaa ja fysiikkaa. Hän ei koskaan juurtunut kunnolla yliopistoon. Hän koki olevansa siellä kuin orpo piru vailla kunnollista kaveriverkostoa ja ohjausta. Maailmankatsomukselliset asiat alkoivat vaivata häntä, ja opiskelut saivat jäädä. Hän meni Alkoon töihin. Hän ehti saada yliopistolta kunnollisen tartunnan ja uteliaisuuden luonnontieteisiin. Hän seurasi luonnontieteitä herkeämättömän kiinnostuneesti koko lopun elämänsä ajan.

 

Alastaron perinteisillä sieniretkillä meillä oli tapana tutkia Reiskan opastuksella tähtitaivasta. Kohtasin ensimmäisen kerran luonnossa Linnunradan ja joukon tunnettuja tähtikuvioita. Hänellä oli kotikäytössään tähtikaukoputki.

 

Opiskelut siis jäivät, mutta “viimeisenä kortena” maailmankatsomuksellisissa ongelmissaan hän päätti tutustua marxismiin. Päätös johti toistakymmentä vuotta kestävään lukuputkeen, jossa hän tutki marxismin keskeiset teoriat ja kirjoitukset. Tätä kautta hänelle avautui myös Friedrich Engels ja hänen käsityksensä luonnosta. Tämän jälkeen hän suuntasi aktiivisuutensa ay-liikkeeseen, marxismiin ja poliittiseen toimintaan.

 

Minä tutustuin Reiskaan 1970-luvun lopulla Koiton talon tiloissa toimivassa Sosialisminopistossa, jossa opiskelimme samaan aikaan Veikko Sippolan ohjauksessa marxilais-leniniläistä filosofiaa. Meidät molemmat kutsuttiin myöhemmin opiston johtokunnan jäseniksi. Veikko Sippolan vetäydyttyä heikentyneen terveytensä vuoksi filosofian vetäjän roolista hän pyysi minua ja Reiskaa ottamaan tämän tehtävän vastuullemme. Me hoidimme tätä pestiä muutaman vuoden yhdessä.

 

Reiska toimi luottamustehtävissä ammattiyhdistysliikkeessä, kansalaisjärjestöissä ja kommunistisissa puolueissa usean vuosikymmenen ajan. Lähinnä hänen sydäntään oli valistustyö. Tämä ilmeni mm. kahden lehden päätoimittajan pestinä, satojen lehtiartikkeleiden kirjoittamisena, toimimisina luennoitsijana ja useiden järjestöjen sihteerinä. Lukuisista kaaderitehtävistään huolimatta hän ei käyttänyt koskaan omaa asemaansa väärin tai omaa etuaan ajaakseen. Hän oli työväenliikkeen palveluksessa.

 

Reiska oli myös paljon maailmaa nähnyt mies. Hän oli tutustunut laajasti elämään ja kulttuuriin Aasiassa, Afrikassa, Euroopassa ja Karibialla. Hän hankki tietokoneen kotikäyttöönsä jo v. 1985 ja alkoi hyödyntää sitä lehti- ja järjestötyössä. Hän oli monipuolisesti sivistynyt ja lahjakas mies.

 

Reiska oli musiikkimiehiä. Hän sävelsi useita työväenlauluja. Lomaillessamme viime kesänä Airiston lomamökissä kuuntelin Reiskan kanssa putkessa viisi tuntia John Coltranen musiikkia ja naukkailimme maissiviskiä. Hän oli soittanut nuorena miehenä saksofonia. Hän oli nähnyt Coltranen esiintyvän Kultsalla 1960-luvun alussa. Hän hallitsi myös klarinetin ja pianon soiton. Hän soitti työväenmusiikkia kolmena vuosikymmenenä puhallinorkesterissa. Vallilassa pidetyissä yksityistilaisuuksissa hän esiintyi myös lukuisia kertoja. Hänen mielisäveltäjänsä oli Johan Sebastian Bach. Bachin musiikille on ominaista: ”Kauneus, raikkaus, arkinen vaatimattomuus, luonnonläheisyys, myös loistokkuus sekä herkkyys yhdistyneenä täydelliseen tietoon ja taitoon siitä, mitä nuottien kanssa voidaan tehdä ja mitä ei. Bachin musiikista löytyy massoittain musiikin suurimpia helmiä.”

 

Reiska oli eettisesti vastuuntuntoinen ihminen. Hänen 13 moraalifilosofista periaatettaan olivat seuraavat:

 

1.    ”Ole rehellinen itsellesi ja muille.

2.     Älä käytä muita ihmisiä hyväksesi.

3.    Tee työtä. Se on yhteiskunnan ja oman henkilökohtaisen elämäsi perusta.

4.   Työ on myös oman henkilökohtaisen kehityksesi perusta. Yhteiskunnan luokkaluonteesta johtuu, jos et saa työtä vaikka sitä haluaisitkin.

5.     Älä tavoittele omaa etuasi muiden kustannuksella.

6.    Ota huomioon muutkin ihmiset. Pidä huolta heistä ja myös itsestäsi. Kunnioita kaikkien ihmisoikeuksia.

7.   Et omista ketään. Suhteet, jotka solmit muiden ihmisten kanssa, ovat täysin vapaaehtoisia, mutta myös velvoittavia.

8.   Pyri oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon. Vastusta kaikkea – epäoikeudenmukaisuutta, vääryyttä ja riistoa – mitä näet tai koet.

9.    Muista, että lait ovat ihmisten laatimia ja myös muutettavissa.

10.  Älä piiloudu instituutioiden tai organisaatioiden taakse. Olet aina itse vastuussa teoistasi, myös toimiessasi "firmassa".

11.  Muista, että maailma on kokonaisuus – olet itse osa luontoa – suojele sitä. Jätä se myös jälkipolville.

12.  Elä kohtuullisesti, et tarvitse mitään ylenmääräistä yli sen, mitä oikeasti tarvitset ja mitä ihmiset keskimäärin tarvitsevat. Tee kuitenkin elämästäsi niin hyvä kuin voit.

13.  Kunnioita ja rakasta kulttuuria. Ihmisen tehtävä maailmassa on kulttuurin parhaiden puolien edistäminen.”

 

Tapasin Reiskan viimeisen kerran tiistaina 14.5.2013. Meilahden tornisairaala oli verhoutunut muoviseen huntuun. Oikealta piirtyi silmiini syöpäosaston valkoinen rakennus. Minä astuin sisään. Neuvonnassa minua kehotettiin kävelemään 170 metriä käytävää pitkin eteenpäin seuraten ensin sinistä sitten valkoista viivaa. Vatsaelinkirurgian vuodeosasto oli evakuoitu tornisairaalan toiseen siipeen. Ohitin pimentyneitä kahviloita ja odotustiloja sekä työajan jälkeen suljettuja ovia. Kohtasin matkallani tyhjiä sairaalavuoteita, tippapullojen telineitä ja potilasseurantalaitteita. Sairaalaa peruskorjattiin. Laskeuduin hissillä kerrosta alemmaksi.

 

Löysin vihdoin vatsaelinkirurgian vuodeosaston. Vastaani osui vihreä- ja valkea-pukuisia sairaanhoitajia sekä sängyssä siirrettäviä potilaita. Päivystyshuoneessa minulle kerrottiin Reijo Katajarannan huoneen sijaitsevan käytävän alkupäässä. Kämppä oli jaettu neljään lakanoilla eristettyyn yksiöön.

 

– Terve, Reiska. Miten on hurissut?

– Terve Masa. Auta mut ensin istumaan. Vedä mut ylös kädestä. Omat voimat eivät riitä. Luulin, että pääsen huomenna kotiin, mutta kun safka ja nesteet eivät pysy vieläkään sisällä.

Autoin pörröpäisen ja pyöreän harmaahapsun istumaan. Ravintoliuos valui ranteen kautta vanhan miehen elimistöön.

– Tarviitsä mitään apua?

– En tarvitse. Mutsi on hoidossa Pakilassa. Serkku hoitaa postin ja laskut. Kaikki on kunnossa.

 

– Haetsä, Masa, mulle vielä tuolta hanasta vettä? Mä saan huuhdella vain suuni.

 

Noudin vettä lasiin. Ojensin Reiskalle kaksi tuomaani työväenlehteä. Tämä asetti ne apupöydälle kännykän viereen.

 

– Tää on maailman tylsin paikka, mutta hoitajat ovat hiton ammattitaitoisia. Mä en ole jaksanut lukea kuin urheilu-uutisia ja kuunnella vähän radiota. Helvetti, kun pääsis pian kotiin.

– Sua on tutkittu paljon. Mitä ne on saanu selville? Onko lekuri käynyt rundilla?

– Tänään kävi. Maksa ei ole ainakaan pamahtanut. Se on pienikokoinen. Haimasta on löytynyt jonkinlainen kasvain. Ohutsuoli tulppaa. Nesteet eivät poistu, vaan jäävät sisään.

– Mitä ne aikoo duunata?

– Ne tähystää mahan kautta ohutsuoleen. Toivottavasti ne tyhjentää samalla vatsan ja leikkaa sen kasvaimen pois, kun kerran olen täällä. En taida päästä kesällä Airistoon ja syksyllä sieneen, jollei kondis parane.

– Onneksi et ole jonossa. Mä tuon sulle kyllä tatteja ja suppiloita, jos sä et pääse omin voimin skuttaan.

– Ei se ole sama asia. Sienissä tärkeintä on sienestys ja koko prosessi.

– Mä vaikka raahaan sut istumaan tuoliin metsään. Se on vain järjestelykysymys.

– Voinhan mä ajaa autolla metsän reunaan ja odotella siellä, kun te käytte Arskan kanssa sienessä.

– Sun artikkelis Leninin ja Marxin puolueteorioista on saanut hyvää palautetta netissä. Kymmeniä ihmisiä on lukenut sen. Lähetin kopsun sun meiliin.

– Mä en ole pystynyt katsomaan sähköposteja yli viikkoon. Kun mä pääsen täältä kotiin, mä kutsun sut meille. Mä näytän sulle sen dokumentin Arthur Rubinsteinista ja tarjoon pari kaljaa.

– Sovitaan näin.

– Hyvä, kun kävit katsomassa mua Masa.

– Me tulemme Arskan kanssa tervehtimään sinua lauantaina. Moi!

 

Minä halasin Reiskaa ja toivotin hänelle voimia. Reijo Katajanranta kuoli Meilahden tornisairaalassa torstaina 16.5.2013.

 

Reiska oli eläessään arvostettu ja pidetty mies. Vaatimattomana ja rehellisenä miehenä hän ei koskaan elämöinyt itsestään tai omista saavutuksistaan. Reiskan v. 2010 julkaisema kirja – ”Maailmaa mittailemassa – kuuleeko kukaan? Ajatuksia maailmasta ja maailmankaikkeudesta sovellettavaksi arkipäivään – jos vain onnistuu? – välittää hänen humanistisen maailmankatsomuksensa ydinkohdat selkeässä muodossa.

 

Ihmisen arvo ja elämäntyö eivät katoa hänen kuollessaan. Ne kummatkin jäävät elämään meidän mieliimme ja siirtyvät tarinoina seuraaville sukupolville.

 

Jää hyvästi rakas ystävä ja toveri!

 

Matti Laitinen

20.5.2013

REISKA KATAJARANNAN MUISTOA KUNNIOITTAEN

Meilahden tornisairaala oli verhoutunut muoviseen huntuun. Oikealta piirtyi silmiin syöpäosaston valkoinen rakennus. Minä astuin sisään. Neuvonnassa minua kehotettiin kävelemään 170 metriä käytävää pitkin eteenpäin seuraten ensin sinistä sitten valkoista viivaa. Vatsaelinkirurgian vuodeosasto oli evakuoitu tornisairaalan toiseen siipeen.

Ohitin pimentyneitä kahviloita ja odotustiloja sekä työajan jälkeen suljettuja ovia. Kohtasin matkallani tyhjiä sairaalavuoteita, tippapullojen telineitä ja potilasseurantalaitteita. Sairaalaa peruskorjattiin. Laskeuduin hissillä kerrosta alemmaksi.

Minä löysin vihdoin vatsaelinkirurgian vuodeosaston. Vastaani osui vihreä- ja valkeapukuisia sairaanhoitajia sekä sängyssä siirrettäviä potilaita. Päivystyshuoneessa minulle kerrottiin Reijo Katajarannan huoneen sijaitsevan käytävän alkupäässä. Kämppä oli jaettu neljään lakanoilla eristettyyn yksiöön. Väsynyt, turvoksissa oleva mies makasi ensimmäisessä vuoteessa. Hänen vasen silmänsä värähti.  Hän ei ollut Reiska. Toinen peti oli tyhjä.

Reiskan yksiössä työskenteli sairaanhoitaja. Hän mittasi verenpainetta ja tyhjensi mahaletkusta vatsaan kertyneitä nesteitä. Päätin odottaa käytävällä toimenpiteen päättymistä. Minua kouraisi mahasta. Selkäni kostui hiestä. Kyynärtaipeissani pisteli. Desinfioin huolellisesti käteni. Käytävällä minut ohittanut sairaanhoitaja kantoi korissaan näyteputkiloita. Sairaala-asuun pukeutunut nainen vaelsi tiputuspullo partnerinaan kohti televisionurkkausta.

– Terve, Reiska. Miten on hurissut?

– Terve Masa. Auta mut ensin istumaan. Vedä mut ylös kädestä. Omat voimat eivät riitä. Luulin, että pääsen huomenna kotiin, mutta kun safka ja nesteet eivät pysy vieläkään sisällä.
– Onko jo todettu, mikä sua vaivaa? Toihan alkoi jo meidän Vappu-bileissä.
– Joo, ruoka eikä viina ei maistanut. Ei sun sapuskoissa ollut mitään vikaa. Kotona oksensin ja ripuloin melkein pari viikkoa. Terveyskeskuksesta lähettivät Mariaan ja sieltä ambulanssilla tänne.

Autoin pörröpäisen ja pyöreän harmaahapsun istumaan. Maha pönkrötti kuin raskaana olevalla naisella. Ravintoliuos valui ranteen kautta vanhan miehen elimistöön.

– Haetsä, Masa, mulle vielä tuolta hanasta vettä? Mä saan huuhdella vain suuni.

Noudin vettä lasiin. Ojensin Reiskalle kaksi tuomaani työväenlehteä. Tämä asetti ne apupöydälle kännykän viereen.

– Tää on maailman tylsin paikka, mutta hoitajat ovat hiton ammattitaitoisia. Mä en ole jaksanut lukea kuin urheilu-uutisia ja kuunnella vähän radiota. Helvetti, kun pääsis pian kotiin.

– Sua on tutkittu paljon. Mitä ne on saanu selville? Onko lekuri käynyt rundilla?
– Tänään kävi. Maksa ei ole ainakaan pamahtanut. Se on pienikokoinen. Haimasta on löytynyt jonkinlainen kasvain. Ohutsuoli tulppaa. Nesteet eivät poistu, vaan jäävät sisään.
– Mitä ne aikoo duunata?
– Ne tähystää mahan kautta ohutsuoleen. Toivottavasti ne tyhjentää samalla vatsan ja leikkaa sen kasvaimen pois, kun kerran olen täällä. En taida päästä kesällä Airistoon ja syksyllä sieneen, jollei kondis parane.
– Onneksi et ole jonossa. Mä tuon sulle kyllä tatteja ja suppiloita, jos sä et pääse omin voimin skuttaan.
– Ei se ole sama asia. Sienissä tärkeintä on sienestys ja koko prosessi.
– Mä vaikka raahaan sut istumaan tuoliin metsään. Se on vain järjestelykysymys.
– Voinhan mä ajaa autolla metsän reunaan ja odotella siellä, kun te käytte Arskan kanssa sienessä.
– Sun artikkelis Leninin ja Marxin puolueteorioista on saanut hyvää palautetta netissä. Kymmeniä ihmisiä on lukenut sen. Lähetin kopsun sun meiliin.
– Mä en ole pystynyt katsomaan sähköposteja yli viikkoon.

Viereiseen yksiöön oli saapunut uusi asiakas. Hoitaja mittasi verenpaineen ja otti verinäytteen sekä täydensi hänen potilastietojaan. Mies oli ottanut jokin aika sitten pitkät Järvenpään sosiaalisairaalasta. Haima muistutti olemassaolostaan.  Sisäelimen omistaja vaikutti tuntevan hyvin talon tavat. Hoitaja vakuutti nuoren miehen pääsevän halutessaan takaisin Järvenpäähän.

Reiska hörppäsi vettä ja sylki sen pahvimaljaan. Minä istuin pallilla ja pohdin hyvän ystäväni ja aatetoverini äkillistä elämäntilanteen muutosta. Me olimme tunteneet toisemme jo yli 30 vuotta, opiskelleet ja opettaneet yhdessä marxilais-leniniläistä filosofiaa, kirjoittaneet kimpassa lukuisia lehtiartikkeleita, sienestäneet sekä viettäneet useasti yhdessä vapaa-aikaamme.

– Sun pitää nyt huilata rauhassa ja antaa niiden hoitaa sut kondikseen. Sä olet täällä hyvässä hoidossa. Unohda kaikki muu. Tarviitsä mitään jeesistä?

– En oikeastaan mitään. Mutsi on hoidossa Pakilan hoitokodissa. Serkku käy tsekkaamassa päivittäin postin. Se ajoi mun autonkin Marian sairaalan pihasta kotiin.
– Soita mulle, jos tarviit jotain apua tai jos sulle täytyy tuoda jotain tänne lasarettiin. Marja ja Esko kertoivat olleensa yhteydessä sinuun. Onko muita käynyt täällä?
– Serkut kävivät toissapäivänä. Männikkö lupasi tulla käymään vielä tällä viikolla. Kerro terveisiä Tarjalle.
– Tarja palaa vasta ensi viikolla himaan Kiinan duunireissulta.
– Kun mä pääsen täältä kotiin, mä kutsun sut meille. Mä näytän sulle sen dokumentin Arthur Rubinsteinista ja tarjoon pari kaljaa.
– Sovitaan näin.

 Minä halasin Reiskaa ja toivotin hänelle voimia. Minun piti ehtiä kotiin vastaanottamaan poikaani Arskaa tämän tullessa erityisavustajan saattamana Mäkelänkadun uimakeskuksesta kotiin.

– Hyvä, kun kävit katsomassa mua Masa.

– Me tulemme Arskan kanssa tervehtimään sinua lauantaina. Moi!

Minä kävelin usvassa sairaalan uumenista Haartmanin kadulle auringonvaloon. Kasvaimet haimassa ovat harvoin hyvälaatuisia. Haimasyöpä iski yleensä seitsemänkymppisiin miehiin. Muistin John Coltranen kuolleen nelikymppisenä, luomisvoimaa uhkuvana miehenä, maksasyöpään. Hän ei menehtynyt päihteisiin, koska hän oli lopettanut niiden käytön jo vuosikausia aikaisemmin.  Reiska oli täyttänyt edellisenä vuonna seitsemänkymmentä vuotta. Hän oli soittanut nuorena miehenä saksofonia. Hän oli nähnyt Coltranen esiintyvän Kultsalla 1960-luvun alussa.

Minä muistelin, kun me olimme viime kesänä kuunnelleet Reiskan kanssa Airiston lomamökissä putkessa viisi tuntia Coltranen musiikkia ja naukkailleet maissiviskiä.

Olin ostanut Berliinistä vuonna 2012 John Coltranen antologian, joka käsitti viisi CD-levyä. Olin lukenut pari kuukautta sitten Ben Ratliffen kirjoittaman elämänkerran ”Coltrane – erään soundin tarina”. Ratliffen mukaan Coltranen musiikille on tunnusomaista tanakka tekniikka, vahva hallinta tenori- ja sopraanosaksofonien kaikissa rekistereissä, hiukkasen terävä intonaatio, seesteinen intensiteetti sekä nopea ja liikkuva sointujen eikä pelkästään melodian tutkiskelu. Hän loi vuoroin viettelevää, valtavirta-tyyppistä tai sen vastakkaissuuntaista jazzia.

Ravintola Messeniuksen kohdalla ahdistukseni ja suruntunteeni loivenivat hieman. Minä muistelin poikani Arskan avosydänleikkausta 22 vuoden takaa ja hänen toipumistaan Lastenklinikan teho-osastolla. Ostin tuolloin Tarjan kanssa Messeniuksenkadulta kiinalaisen wokkipannun. Se on meillä yhä kotona aktiivisessa käytössä. Hyppäsin Nordenskiöldinkadulla sporaan ja ajoi sillä kotiin Vallilaan.

Rakas ystävä ja toveri Reijo Katajanranta kuoli tornisairaalassa perjantaina 17.5.2013.

Syvää surua tuntien: Matti Laitinen

 

 

Juha Kieksi, STP

Työväen ja Nuorison vappujuhlassa Helsingin Tokoinrannassa Vappuna 2013 

Hyvät Toverit,

Britannian entinen pääministeri Margaret Thatcher kuoli viime kuussa. Thatcher muistetaan ankarana hyvinvointivaltion kriitikkona ja suurpääoman etujen puolustajana. Julkisesta keskustelusta voisi kuvitella, että liki 20 vuotta Thatcherin valtakauden jälkeen thatcherilainen uusliberalismi ei enää olisi ajankohtaista. Näin ei kuitenkaan ole. Uusliberalistista talouspolitiikkaa on systemaattisesti edistetty koko ajan. Tämän politiikan seurauksena on romutettu pikku hiljaa työväestön ankaralla taistelulla hankkimia saavutuksia. Eipä ihme, että kokoomuspoliitikot antoivat Thatcherista niin ylistäviä lausuntoja. Augusto Pinochetin ja Ronald Reaganin ohella Thatcher onkin uusoikeistolaisen vallankumouksen keskeisin vaikuttaja.

Uusiliberalismi on korkeimpaan, imperialistiseen vaiheeseen edennyttä kapitalismia. Sen ominaispiirre on, että suupääoma pyrkii muodostamaan monopoleja voittojensa turvaamiseksi. Tähän politiikkaan kuuluu että valtio ottaa kriisiaikoina vastattavakseen pankkien ja muun suurpääoman velat. Tähän valtio tarvitsee rahaa ja se raha otetaan julkisista palveluista kuten terveydenhuollosta, vanhusten huollosta ja koulutuksesta.

Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995. Tämän jälkeen suomalaista yhteiskuntaa on systemaattisesti muutettu siihen suuntaan, että se turvaa suurpääoman edut kansalaisten etujen kustannuksella. Riippumatta siitä, millainen eduskunta ja hallitus meillä on ollut, meno on ollut saman suuntaista.

Otetaanpa jokunen esimerkki. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa järjestellään uudelleen yhä suurempiin kokonaisuuksiin. Suurissa kokonaisuuksissa tavallisen sairaan ihmisen mahdollisuudet saada tasa-arvoisia, joustavia ja oikea-aikaisia palveluita heikkenevät. Moni ehtii kuolla ennen hoitoa. Samalla tutkimukset osoittavat, että suuremmat kokonaisuudet eivät välttämättä pysty järjestämään palveluita halvemmalla. Miksi sitten suunta on kuitenkin suuriin kokonaisuuksiin? Muodostamalla suuria SOTE-alueita palveluiden yksityistäminen käy helpommin. Niistä tulee houkuttelevia kokonaisuuksia kansainvälisille terveysyrityksille. Kohta sinuakin voi hoitaa intialainen lääkäri puhelimen välityksellä.

Toinen esimerkki on jätehuoltolain säädännön uudistaminen, jossa jätehuollon järjestämisvastuu siirtyi kunnille. Tämä saattaa kuulostaa hyvältä, varsinkin jos jätteenkeräilystä vastaisivat kunnan omistamat yhtiöt. Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että kunta voi kilpailuttaa jätteen keräilyn yhtenä kokonaisuutena niin, että siitä voi vastata vain suuri, monesti kansainvälinen yritys, jolla on riittävästi kapasiteettiä. Pienet yritykset on pelattu pois markkinoilta ja bisnes siirtyy kansainvälisille suuryrityksille.

Tällä tavoin yhteiskuntaa muokataan osa kerrallaan vastaamaan kansainvälisen suurpääoman tarpeisiin tavallisen ihmisen kustannuksella. Tämä kaikki liittyy kiinteästi EU -politiikkaan ja EU onkin uusliberalistisen politiikan ilmenemismuoto.

Entäpä sitten NATO. Suomea viedään hivuttamalla NATOn jäseneksi. Käytännössä kaikki sotilaalliset järjestelmät on muutettu jo NATO-yhteensopiviksi ja olemme jo melkein NATOn jäseniä. Mihin NATOa sitten tarvitaan? NATO-jäsenyyttä yritetään myydä Suomen kansalle ainakin epäsuorasti Venäjän uhalla. Todellisuudessa Venäjä ei kuitenkaan muodosta minkäänlaista uhkaa Suomelle. NATOon liittyminen ja ns. siviilikriisinhallinnan tavoitteet ovat ihan toisaalla. NATO varmistaa uusliberalistisen talouspolitiikan etenemisen kaikkialla maailmassa, riistää edulliset luonnonvarat kansainvälisen suurpääoman käyttöön ja viimekädessä varmistaa, että Suomessa tai muualla Länsi-Euroopassa ei pääse muodostumaan EU:n ja uusliberalismin vastaista kansannousua. NATO edustaa kaikkea sitä, mitä vastaan työväenluokka taistelee kaikkialla maailmassa. Suomen osalta ulkopolitiikassamme edelleenkin ainoa oikea linja on puolueettomuus ja pysyttäytyminen sotilasliittojen ulkopuolella.

Työväenluokan tieteellinen maailmakatsomus syntyi työn ja taistelun myötä 150 vuotta sitten. Keskeisenä tavoitteena oli: kaikkien maailman työläiset liittykää yhteen. Työväenluokka on muuttunut paljon tämän jälkeen. Yhä suurempi osa työväestöstä saa toimeentulonsa muusta kuin tehdastyöstä. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut. Vain pieni osa ihmistä omistaa tuotantovälineet, joilla lisäarvo tuotetaan. On harhaanjohtavaa väittää, että työväenluokka olisi pienentynyt ja että olisi muka muodostuvassa yhä suurempi keskiluokka. Edelleenkin 98 % maailman ihmistä kuuluu luokkaan, joka ei omista tuotantovälineitä. Ja näiden ihmisten edut ovat yhteneväiset.

Tämän vuoksi iskulause ”kaikkien maiden työläiset liittykää yhteen” on yhä ajankohtaisempi. Porvaristo on yhdentynyt jo ajat sitten EU:n ja erilaisten muiden talous- ja sotilasliittojen myötä. Pääomat liikkuvat vapaasti.

Samaan aikaan sosiaalidemokratia ja sitä myötäilevä vasemmisto liittoutuu oman asemansa säilyttääkseen porvariston kanssa ja on osoittautunut kykenemättömäksi puolustamaan ja turvaamaan kansalaisten tasa-arvoisia palveluita ja hyvinvointia. Työväestön ja porvariston etuja ei voi sovittaa yhteen. Tämä on jo tieteellinen mahdottomuus mikä näkyy myös käytännössä joka päivä.

Vasemmisto sekä meillä että muualla on jakautunut useisiin ryhmiin ja puolueisiin mikä palvelee vain porvariston etuja. Tänään meidän on yhdistettävä voimamme ja muodostettava suurpääoman vastainen yhteistyörintama, jossa kaikki järjestöt toimivat tasa-arvoisuuden pohjalta yhteisen tavoitteen puolesta. Meidän on yhdessä luotava uskottava poliittinen ja vallankumouksellinen vaihtoehto uusoikeistolaiselle pääoman vallalle. Vain tällä tavalla muodostamme riittävän voimakkaan rintaman suurpääomaa vastaan, ja voimme puolustaa tavallisen kansan oikeutta oman työnsä tuottamaan lisäarvoon ja sen myötä oikeutta tasa-arvoiseen terveydenhuoltoon, koulutukseen ja puhtaaseen ympäristöön.

Kaikkien maiden työläiset, liittykää yhteen.

PUNAINEN

http://youtu.be/M8dXHydoEAE

Vapautumisen vuosikymmenellä

seurasin Vappumarssia
Hakiksen torin reunalla.
Faija marssi ahtaajien riveissä.

Solidaarisuuden vuosikymmenellä

marssin nuoriso- ja opiskelijaliiton riveissä.
Siniset ja punaiset paidat hehkuivat.
Punaliput liehuivat Senaatintorilla.

Haalenemisen vuosikymmenellä

marssin kahden puolueen riveissä.
Punainen hajosi moneen leiriin.
Sosialismi yhtiöitettiin.

Kaatumisen vuosikymmenellä

työnsin poikaani kärryillä
yhä harventuneessa toverijoukossa.
Sateenkaaresta katosi punainen.

Sarastuksen vuosikymmenellä

talutin poikaani Vappumarssilla.
Punainen aurinko nousi
Etelä-Amerikassa.

Voimien kokoamisen vuosikymmenellä

me marssimme Keskustasta Hakikseen.
Kävimme Rauhanpatsaalla ja Tokoinrannassa.
Punaiset banderollit pullistuivat tuulessa.

Me – punaiset – vastustamme kapitalismia.

Yhteinen päämäärämme on punainen.
Sosialismi ei ole vain puoluetta varten.
hmiset rakentavat sosialismin itseään varten.

Matti Laitinen

http://youtu.be/M8dXHydoEAE

Leninin vai Kommunistisen Manifestin puolueteoria

Mikä on mennyt pieleen, kun sosialismi ei ole edennyt länsimaissa yli puoleen vuosisataan? Entä pitäisikö - ja voidaanko marxismia teoriana kritisoida? Voisiko marxismin aatteellisessa perustassa olla jotain sellaista, joka ei toimi nykyajassa? Voidaanko marxismia kritisoida joiltakin osin, vaikka se kokonaisuudessaan pätee edelleenkin.

Olemmeko asettaneet marxilaisen teorian sellaiselle kaiken arvostelun yläpuolella olevalle jalustalle, että sitä ei voida ollenkaan arvioida uudelleen miltään osin joutumatta leimatuksi petturiksi tai revisionistiksi. Jos näin on, silloin marxismi on kiveen kirjoitettu, eikä uusia näkökulmia marxismiin voi edes syntyä.

Marxismissa on kestävää Marxin Pääoma ja sen talousteoriat. Kukaan ei ole pystynyt kumoamaan niitä. Samoin siinä on kestävää dialektinen materialismi metodina ja etenkin Engels huomioiden sekä myös historiallinen materialismi historiaa tutkivana metodina.

Marxismissa voidaan kyseenalaistaa leniniläinen puolueteoria. Se on pätevä, mutta ei yleispätevä. Se on luotu äärimmäisissä oloissa, tsarismin vallan alla (Leninin kirja Siperiaan karkotuksen ajalta: Mitä on tehtävä (1901- 1902)). Leninin puolueteoria oli maanalaisuuden oloissa syntynyt ja hyvin keskusjohtoinen teoria joka vain vahvistui ensimmäisen maailmansodan ja Lokakuun vallankumouksen oloissa. Vallankumous ja sen jälkeen seurannut sisällissota ja ulkovaltojen hyökkäykset vaativatkin keskusjohtoisuutta, mutta se avasi Stalinin aikana oven vallan täydelliselle keskittämiselle: kärjistäen sanottuna työväenluokan valta muuttui puolueen vallaksi, puolueen valta muuttui puoluejohdon vallaksi ja viimekädessä puolueen pääsihteerin vallaksi.

KUNTALAKIUUDISTUS – TIE YKSITYISTÄMISEEN

Suomen istuva hallitus vetoaa Euroopan unioniin voidakseen kiihdyttää kunnallisten palveluiden yksityistämistä Suomessa. Ehdotetun kuntalakimuutoksen perusteluna on Euroopan komission EU-valtiontukisäännöksien vastaisiksi katsomien tukien poistaminen. Hallitus haluaa poistaa kuntien elinkeinotoiminnalta konkurssisuojan ja veroetuudet, koska heidän mielestään nämä vääristävät kilpailua. Tämän hankkeen todellisena päämääränä on kuitenkin ensisijaistaa yksityisomistukseen perustuva kuntasektorin liiketoiminta ja toissijaistaa yhteiskunnalliseen omistukseen perustuva palvelutuotanto. Hallituksen sopima yhteisöveron alentaminen 4,5 prosenttiyksiköllä v. 2014 alussa niveltyy erinomaisesti tähän tavoitteeseen.

KILPAILUNEUTRALITEETIN VARJOLLA VOI RYÖSTÖKALASTAA

Kilpailuviraston saamat kilpailuneutraliteettia koskevat toimenpidepyynnöt ovat koskeneet monia kunnallisia toimintasektoreita kuten ravitsemus- ja majoitustoimintaa, liikuntapalveluja, jätehuoltoa, sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palveluita sekä työvoimapoliittisia koulutuspalveluita. Muita kiinnostuksen kohteita ovat kuntien energia- ja vesilaitokset, satamat ja joukkoliikenne.

Kilpailuneutraliteetilla tarkoitetaan sitä, että taataan yksityiselle ja yhteiskunnalliselle tuotantosektoreille tasapuoliset kilpailuolosuhteet. Uusliberalistien mukaan kilpailutilannetta vääristävät julkisen sektorin elinkeinotoiminta, julkinen rahoitus tai tuki yrityksille sekä kunnallisten liikelaitosten höllempi verokohtelu. Suomen valtiovalta toimii johdonmukaisesti kapitalistien luokkaherruuden välineenä. Kapitalistien mielestä kuntien liikelaitosten kilpailuneutraliteettia koskevat ongelmat voidaan poistaa muutamalla niiden toiminta osakeyhtiö-, osuuskunta-, yhdistys- tai säätiömuotoiseksi sekä suosimalla yksityisiä palvelujentuottajia.

KUINKA KILPAILUNEUTRALITEETTI TOTEUTETAAN?

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ensin kuntaan perustetaan yksityinen yhtiö, joka tarjoaa esim. samanlaisia sosiaali-, terveys-, hoiva- ja erityisryhmien asumispalveluja kuin kuntakin. Tämä johtaa siihen, että joudutaan kilpailutilanteeseen. Seuraavaksi kilpailuvirastoon lähetetään toimenpidepyyntö. Jotta toimittaisiin EU:n neljän vapauden hengessä, toiminta osoitetaan kuntalain muutoksen tultua voimaan pääsääntöisesti yksityisen tahon hoidettavaksi. Tämän seurauksena yksityistäminen etenee ja tiet kansainvälisille palveluntuottajayhtiöille ja pääomalle avautuvat.

Opiskelijat valvovat kehysriihtä Säätytalolla to 21.3.:

Nyt grillataan!

Valtakunnallisten opiskelijajärjestöjen edustajat kokoontuvat valvomaan maan hallituksen kehysriihineuvotteluja torstaiaamuna 21.3.2013 klo 8.00 alkaen Säätytalon eteen. Jo edellisenä päivänä, ke 20.3., opiskelijat järjestivät suurmielenosoituksen Senaatintorilta Eduskuntatalolle, josta oheinen kuva.

Järjestäjinä sekä keskiviikon opiskelijamielenosoituksessa että torstain kehysriihitempauksessa ovat Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto - SAMOK, Suomen Lukiolaisten Liitto SLL, Suomen Opiskelija-Allianssi - OSKU ja Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL).

Tempausten taustalla on huoli nuoren sukupolven tulevaisuudesta. Opiskelijajärjestöt valvovat, että opintotukea kehitetään oikeudenmukaisesti ja että koulutuksesta ei leikata. Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta on järkevää panostaa tulevaisuuteen ja sen tekijöihin.

"Olisi lyhytnäköistä ja typerää säästää koulutuksesta ja opiskelijoiden toimeentulosta. Minkä muun varassa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus on, jos ei juuri laadukkaan koulutuksen? Selvää on myös se, että opiskelijoiden toimeentuloa kiristämällä työuria ei pidennetä. Päinvastoin, valmistumisajat venyvät, jos opiskelijat joutuvat entistä enemmän käymään työssä opintojen ohessa", opiskelijajärjestöjen puheenjohtajat sanovat.

Nyt grillataan! -opiskelijatempaus Säätytalolla to 21.3.2013 alkaen klo 8.00 niin pitkään kuin neuvotteluja torstaina käydään. Opiskelijat ovat varautuneet jatkamaan päivystystä myös perjantaina, mikä neuvottelutulosta ei vielä torstain aikana synny. Tempauksessa opiskelijajärjestöjen edustajat grillaavat makkaraa (myös vegevaihtoehto) kehysriiheen saapuville neuvottelijoille ja muistuttavat samalla omista tavoitteistaan.

Opiskelijoiden yhteiset tavoitteet opintotukeen ovat:

Opintotuki tulee säilyttää opintorahapainotteisena, ja sitä tulee kehittää nykyrakenteen pohjalta. Toisen asteen opintotuen epäkohdat pitää korjata. Vanhempien tulojen vaikutus itsenäisesti asuvien täysi-ikäisten toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen tulee poistaa. Opintotuki tulee sitoa indeksiin hallitusohjelman mukaisesti 1.9.2014. Vain indeksiin sitominen turvaa tuen tason elinkustannusten noustessa.

Teksti ja kuvat: Antero Nummiranta

HUGO CHÁVEZ

Aamu-uutiset kertoivat

köyhien presidentin kuolleen
vallankumouksellisen sosialistin
poistuneen keskuudestamme.

Vastavallankumouksen kevät

ei kyennyt kukistamaan sinua.
Kansa palautti sinut valtaan.
Ainoastaan kuolema on peruuttamaton.

Sinä osoitit tuulimyllyjen kaatuvan

kansan ja kansallisen armeijan tuella.
Sinä avasit uuden punaisen aikakauden.
Sinä muutit takapihan puutarhaksi.

Sinä yhdistit Latinalaisen-Amerikan.

Olit esimerkillinen hankkiessasi
luonnonvarat kansan käyttöön.
Olit vilpitön – et mielistellyt ketään.

Teit 14 vuotta tauotta töitä.

Kaikille venezuelalaisille suodaan
jokapäiväinen leipä, perusturva,
koti ja koulutus.

Ehdit saada pysyvän sijan

sydämissämme.
Jaamme sinun haaveesi
oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta.

Vallankumouksen veturinkuljettaja vaihtuu.

Aloittamasi työprosessi,
bolivaarinen vallankumous
jatkukoon voittoon.

Hands Off Venezuela – Finland

Matti Laitinen

Presidentti, Toveri Hugo Chávezin elämäntyötä ja muistoa kunnioittaen.

JÄÄNNÖSHYVINVOINTIYHTEISKUNTA

Pääministeri Jyrki Kataisen valtiopäivien avajaispuheessa vilahte­li sana ”hyvinvointiyhteiskunta” teoreettisesti ja käytännöllisesti kelvottomissa yhteyksissä. Se oli residuaalin, jäännöksen osassa, että sillekin (hyvinvoinnille) jää osa, jos kaikki muu, yritykset ja työpaikat onnistuvat ”yksityisellä sektorilla”. Tuntui kuin puhuja ei olisi ymmärtänyt hyvinvointiyhteiskunnan teoreettista merkitys­tä kasvun ja työpaikkojen luojana, kysynnän kasvattajana. Vaihto­ehtoisesti hän aliarvioi kuulijansa ja tarjoili kokoomusideologian hyvinvointiin verhoiltuna, muodossa jossa välittäminen ei ole en­sisijaista vaan jäännös, residuaali, jos sitä syntyy.

Hyvinvoinnin peruselementti, 30-luvun laman synnyttämänä ja Keynesin yleiseksi teoriaksi muotoilemana, oli riittävän kysynnän yl­läpitäminen, kaikista kansalaisista ja kansoista (sodat hävinneistäkin) huolehtiminen. Kypsimmän vaiheen hyvinvointiyhteiskunta koki pal­melaisessa Ruotsissa 70-luvulla, hyvinvoinnin ja hoivan yhteiskunnalli­sia rakenteita kehittämällä, jossa yksityinen pääoma löysi terveitä (tu­kemattomia) sijoituskohteita kysynnän kasvaessa. Markkinatalous lak­kaa toimimasta, jos tarjontaa yksipuolisesti tuetaan ja unohdetaan ky­synnän merkitys kuten ns. vasemmistopuolueidenkin toteuttamassa hallitusohjelmassa.

Hyvinvointiyhteiskunta pitää sisällään ne ”yhteiskunnalle ulkoiste­tut” (mm. UM päätoimittaja taannoin) palvelut, joista ei haluta kenen­kään voittoa keräävän. Nämä palvelut ovat perinteisesti liittyneet so­siaali- ja terveydenhuoltoon sekä koulutukseen, yhteiskunnan tekni­seen huoltoon sen kuljetustarpeisiin sekä sisäiseen - että ulkoiseen tur­vallisuuteen. Nykyään tähän kategoriaan voidaan lukea myös ympäris­töpalvelut. Nyt saatamme havaita, että yksityisellä pääomalla kerätään voittoa kaikilla mainituilla alueilla, monesti vielä yhteiskunnan erityi­sillä tuilla. Kysyntä ei ole synnyttänyt ”palmelaista”, tervettä yrittäjyyt­tä, vaan yhteiskunnan, yhteisöllisen tehtäväpoolin hajautumisen yksi­tyisiin, rahastaviin käsiin.  

Kuntatalous on hyvinvointiyhteiskunnan merkittävin tukipylväs. Vähin erin sen kykyä suoriutua velvoitteistaan ovat valtionosuussää­dökset supistaneet. Siis kunnallista työntekoa ei ole voinut tukea, mut­ta yksityistä yritteliäisyyttä ja voiton tavoittelua – monesti etiikan har­maalla alueella – on kasvavassa määrin tuettu. ”Jäännöshyvinvointia” on entistä niukemmin, koska verotuloja kertyy ”yritysyhteiskunnasta” entistä vähemmän. Tämä tuntuu ihmisten arjessa neuvolapalveluis­ta saattohoitoon ja kaikessa siltä väliltä, jonka ajattelimme olevan yh­teisöllistä, yhteisin ponnistuksin ylläpidettyä ilman voitontavoittelua.

Valtiopäivien avajaiset ”titaanien taisteluineen” ei todellakaan ol­lut mikään väitöstilaisuus, ei edes informatiivinen yhteenotto, vaan ”sirkushuveja kansalle”, vaikka sille ei leipää riittäisikään kuin Pelastus­armeijan leipäjonosta. Jos jotain syytetään ”populistiksi” niin tuleeko kaikkien olla ”populisteja”? ”Hyvinvointi” on mitä irvokkain klisee ja mitä irvokkainta populismia Kataisen suussa. Valtiopäivien avajaiset ovat olleet arvokas ja informatiivinen tilaisuus kansalaisillekin, mutta ”helpon- ja halvan demokratian” tulo ja siihen liittyvät kliseet eivät ra­kenna parempaa tai vauraampaa Suomea puhumattakaan sen oikeu­denmukaisuudesta.

http://www.kansanaani.net/

Kansan ääni pääkirjoitus 1/2013

Hannu Ikonen
Iloiset veronmaksajat vpj.
Liljendal