VEIKKO ILMARI HUUSKOSEN MUISTOKSI 21.9.2013

Ilmari Huuskonen – kirjailija, lehtimies ja luennoitsija, kuului työväenluokan lukeneistoon. Hän oli monipuolisesti sivistynyt mies, vapaa-ajattelija ja kommunisti. Häntä kiinnosti erityisesti filosofia. Hän oli myös kulttuurimies, joka oli perustamassa Koiton Nuorisokuoroa. Hän piti v. 1969–1994 yhteensä 380 muistopuhetta uskonnottomien ihmisten hautajaisissa.

 Immu syntyi v. 1920 Stadin Kalliossa duunariperheeseen. Hänen isänsä oli vankileirin julmuuden kokenut punakaartilainen. Äiti hoiti lapsia kotona. Faijalla oli suuri vaikutus poikansa aatteelliseen kehitykseen. Isä piti demareita porvareiden kätyreinä, koska nämä veljeilivät porvariston kanssa sisällissodassa.

Immu oli jo nuorena lahjakas kirjoittaja. Hän osallistui 1930-luvulla sosiaalidemokraattisen nuoriso-osaston kirjoituskilpailuun jutullaan ”Kun TUL:n pojat kilpailevat”. Elämä vei miehen myöhemmin tiukemmin vasemmalle. Hän oli aina periaatteellinen toveri.

Käytyään kansakoulun Immu siirtyi työelämään, jossa hän ehti toimia muutaman vuoden, kunnes joutui v. 1939 suorittamaan asevelvollisuuttaan. Hän osallistui seuraavat viisi vuotta hänelle itselleen vastenmieliseen sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Hän haavoittui sodassa. Sodan jälkeen hän työllistyi postilaitoksen palvelukseen postinkantajaksi. Hän oli lopun elämäänsä rauhanliikkeen mies.

Immu liittyi v. 1944 Suomen Demokraattiseen Nuorisoliittoon ja seuraavana vuonna Suomen Kommunistiseen Puolueeseen. Nuorisoliitossa hän toimi jonkin aikaa sen liittohallituksessa ja kulttuuritoimitsijana. Hän täydensi marxismin tuntemustaan v. 1947–48 Sirola-opistossa. Opintojensa ohessa hän veti opiston näytelmäkerhoa. 1980-luvulla hän kuului Sosialismin opiston johtokuntaan. Elämänsä myöhemmissä vaiheissa hän oli Kommunistisen Työväenpuolueen ja Kommunistien Liiton jäsen.

Immu perusti v. 1967 Helsingin työväenopiston yhteyteen Kulttuuriryhmä Horsman. Hän toimi ryhmän vetäjänä/tuntiopettajana v. 1991 asti. Hän hyödynsi valistustyössään kattavaa marxilais-leniniläisen filosofian tietämystään. Hän julkaisi v. 1980 kolme laajaa tutkielmaa – Luonto ja yhteiskunta, Maailman ja tiedon kehitys sekä Tiede – Vapaa-ajattelijain liiton kustantamana.

Hän totesi Maailman ja tiedon kehitys –aineistossaan mm. seuraavaa: ”Tieteellinen käsitys maailman synnystä ja kehityksestä vie pohjan uskonnolta, joka selittää kaiken kaikkivaltiaan, yliluonnollisen persoonan, luomaksi. Tiede etsii tutkimuksissaan maailman synnylle ja kehitykselle luonnollisia ja järjellisiä syitä, jolloin se sulkee huomiostaan pois yliluonnollisen luojakäsitteen…

Elämä on materian erityinen olotila, sen liikunnan erityinen muoto. Se on mahdotonta ilman valkuaisaineiden ja nukleiinihappojen toimintaa. Elämä on maan vesivaipan, sen hydrosfäärin johdannainen. Se on maailmankaikkeuden päättymätöntä liikettä, luonteenomaisena erikoisuutena aineenvaihdunta ulkoisen ympäristön kanssa, itsensä kaltaisten tuottaminen sekä jatkuva kehitys.”

Ilmari Huuskosen panos Helsingin Vapaa-ajattelijat ry:n toiminnassa sekä aktivistina että työntekijänä vuosikymmenten ajan oli merkittävä. Hän ilmaisi siviilirohkeuttaan vaatiessaan julkisesti Helsingin yliopiston promootiokulkueen saapuessa Suurkirkkoon: ”Kirkko eroon valtiosta!”

Bertrand Russel kirjoitti v. 1927 julkilausumassaan ”Miksi vapaa-ajattelija ei voi olla kristitty” seuraavaa: ”Me haluamme seistä omilla jaloillamme ja katsella rehellisesti ja suoraan maailmaa – sen hyviä asioita, sen huonoja asioita, sen kauneuksia ja sen rumuuksia; nähdä maailma sellaisena kuin se on eikä olla peloissamme siitä. Valloittaa maailma älyn avulla eikä ainoastaan olemalla orjamaisesti maailmasta nousevan pelon hillitsemä. Koko Jumala-mielikuva on muinaisesta itämaisesta despotismista peräisin oleva käsitys. Se on aivan arvoton käsitys vapaalle miehelle… Meidän pitäisi olla pää pystyssä ja katsella maailmaa ystävällisesti kasvoihin. Meidän pitäisi tehdä maailmasta niin hyvä kuin kykenemme…”

ELÄMÄ

Elämä alkaa jakamalla

ja jakautumalla.
Elämä jatkuu
jakautumalla sukupolviin.

Elämä päättyy kuolemaan.

Atomit palautuvat
ikuiseen kiertoon.
Hyvyys ja pahuus periytyvät
sosiaalisesti.

Suru taittuu suremalla.

Muistot lohduttavat.
Niiden jakaminen
auttaa palautumista arkeen.

Yö lannistuu,

aurinko nousee.

Jää hyvästi Ilmari – ystävä ja toveri.

Matti Laitinen 21.9.2013

LÄNNEN MIES

Presidentti Sauli Niinistö puhui 27.8.2013 Suomen suurlähettiläille Finlandia-talossa. Hänen puheestaan välittyi, että presidentti tykkää kolmesta asiasta: Euroopan unionista, Natosta ja Yhdysvalloista. Hän pitää tästä kapitalismin valtakolmiosta, koska sen osiot linkittyvät niin vahvasti toisiinsa. Useimmat Euroopan unionin jäsenmaat ovat sotilasliitto Naton jäseniä. Yhdysvallat on taas vastaavasti Naton johtaja ja EU:n vahva liittolainen. EU ja Nato ovat kummatkin valtiosopimuksia.

Suomessa keskustelujen keskiössä ovat EU ja Nato. Presidentin mielestä: ”Tämä ei ole tietenkään sattumaa, vaan nuo kaksi kaverusta ovat kansallisessa ajattelussamme pitkälti osa samaa kokonaisuutta. Joillekin ne ovat virheiden jatkumo, joista vasta toinen on ehditty tehdä. Joillekin ne ovat pelastuksen askeleita, joista vasta toinen on ehditty ottaa. Yhteistä molemmille on se, ettei Suomen nykyistä paikkaa ole nähty aivan luontevana. Olemme joko liian kaukana tai liian lähellä.”

NIINISTÖ JA EU

Euroopan unioni on Euroopan kapitalistien yhteistyöjärjestö, jonka kautta kapitalistit toteuttavat pääomien, työvoiman, palveluiden ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta eli vapaata markkinataloutta Euroopassa. Oikeistolaisena presidenttinä Niinistö ei vastusta näitä perusvapauksia ja niiden toteutumisedellytysten kohentamista Suomessa. Hän ei ole menettänyt uskoaan unioniin.

Presidentti epäilee hitusen unionin toimivuutta, mutta hän ei halua maamme irrottautuvan EU:sta. Hänen mielestään ”Suomen kansallinen etu ei ole tukea mitä integraatiota hyvänsä, mutta disintegraatiokaan ei lupaisi hyvää. Eurooppa elää murrosvaihetta, hakien paikkaa ja suuntaa. Siinä meidän on parasta toimia sitoutuneena, mutta realistina.”

Mitä realismia on pitäytyä EU-hankkeessa, joka johtaa kriisistä toiseen ja jonka haittoja Suomen oikeistolainen presidentti ei välitä tiedostaa?

”Euroopassa esitetään kovaa vauhtia kysymyksiä, mistä kaikesta unionin tulee säätää? Onko kaikesta siitä todellista hyötyä – vai myös haittaa? EU ei varmaankaan palaa vapaakauppa-alueeksi, mutta tiivistymisen hyödyn rajatkin alkavat olla yhä useammalle näkyvissä. Ei ole helppoja vastauksia edes paikasta, saati sitten suunnasta.”

Oikeistolainen presidentti kehtaa väittää, että ”vain ani harva kiistää EU-jäsenyyden myönteisen merkityksen. Mutta yhä harvempi näkee siinä myöskään vastauksen siihen kaikkeen, minkä edessä olemme nyt. Eikä se ihme ole. Mikään määrä EU-integraatiota ei voi velkojamme tyhjäksi tehdä tai alkaa meitä – tai heitä – elättää. Nämä ratkaisut on tehtävä ja vastuut kannettava itse. Ja jos vastuun haluaisi siirtää, olisi annettava valtakin. Se ei ole Suomen tulevaisuus.”

Mitä hyötyä Suomen kansalaisille mahtaa olla eurokriisistä, Euroopan pankkien tukimiljardeista, unionin kilpailutuslainsäädännöstä ja oman valuutan hävittämisestä? Maassamme demokratia ei käsittääkseni ulotu yhteiskunnan talouden hoitoon.

NIINISTÖ JA NATO

Oikeistolainen presidentti Niinistö on Nato-myönteinen mies. Hän haluaisi Suomen liittyvän sotilasliittoon oma taistelukykyinen armeija säilyttäen, koska vain se takaisi maamme kansallisen puolustusvalmiuden säilymisen. Toisaalta hän on varsin tyytyväinen nykyiseen yhä syvenevään Nato-integraatioomme. Presidentti haluaa jäädä tuulen haistelijaksi ja katsoa, kuinka maamme kietoutuu ikään kuin itsestään yhä tiukemmin sotilaalliseen yhteistyöhön Naton kanssa.

”Nykyinen asemamme (rauhankumppanuus/sotakumppanuus Natossa, ML) palvelee etujamme tässä ajassa hyvin, kun niitä kokonaisvaltaisesti punnitsee. Meillä on toimintavapautta, valinnanmahdollisuuksia sekä tilaa nähdä ja toimia eri suuntiin. Ei ole automatiikkaa mihinkään suuntaan… Suomi päättää paikkansa ja suuntansa, niin kuin sille hyväksi on, siinä asetelmassa, jonka historia kulloinkin ympärillemme asettaa. Nato-yhteistyömme on monipuolista ja palvelee suoraan myös oman puolustuskykymme kehittämistä. Ensi vuonna käynnistyvä Naton hoitamaan Islannin ilmavalvontaan osallistuminen on esimerkki tästä.”

NIINISTÖ SUHTAUTUU SUOPEASTI YHDYSVALTOIHIN

Oikeistolaisena, presidentti Niinistö, suhtautuu suopeasti Yhdysvaltoihin. Hän ei kyseenalaista mitenkään USA:n suurvaltapolitiikkaa, sen globaalia tietoverkkovakoilua, sen yli 700 sotilastukikohtaa ja sen sotilaallisia aggressioita maailmalla. Sodankäynti on yritystoimintaa, jossa liikkuu satoja miljardeja dollareita. Presidentti Niinistö haluaa maamme pysyvän johtavan Nato-valtion – USA:n – uskollisena liittolaisena.

”Yhdysvaltain maailmanlaajuinen painoarvo ei esittelyä kaipaa. Suomelle Yhdysvallat edustaa vahvaa ja tärkeää kumppania niin ulko- ja turvallisuuspolitiikan, talouden kuin kulttuurin ja koulutuksen alalla. Siteemme ulottuvat kauas historiaan, sen kerrostumia ovat niin laaja siirtolaisuus kuin Suomen tunnollinen velanmaksukin. Ja Yhdysvallat on myös panostanut Suomeen – tähän nykyiseenkin. Tästä esimerkkinä on vaikkapa talvella Yhdysvaltain suurlähetystön yhteyteen avattu suuri innovaatiokeskus. Me olemme valmiita kehittämään kumppanuutta eteenpäin.”

Oikeistolaisen presidentin puheesta jäi paha maku suuhun. Se ei herätä luottamusta, koska lännen mies luottaa dollariin ja maailman pollariin.

Matti Laitinen

Lähde: Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe suurlähettiläskokouksessa Finlandia-talolla 27.8.2013

Hallitusohjelmaan on kirjattu kolme keskeistä tavoitekokonaisuutta; 1. köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, 2. julkisen talouden vakauttaminen sekä 3. kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen.

Näiden tavoitteiden toteuttamiseen hallituksella on budjettivaltaa ja yhtenä erityisenä välineenä verotus.

Kevään kehysriihessä tehtiin merkittäviä veropäätöksiä. Kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn nimissä alennettiin yhteisöveroa lähes miljardilla eurolla. Samalla kevennettiin monien pörssiin kirjautumattomien perheyritysten ja palkkoja pääomatuloiksi muuttavien pöytälaatikkofirmojen osinkojen verotusta.

Näitä asioita käsiteltiin tiistaina, 20.8, Vapaus valita toisin ry:n ja Hyvinvointivaltion vaalijat,HYVA ry:n tilaisuudessa

VERORATKAISUJEN VAIKUTUKSET TULOEROIHIN

Nyt yhteisöveroaste on putoamassa 24,5 %:sta 20 %:iin.  Niiden kansalaisten osalta, jotka elävät etuisuuksien varassa, indeksisidonnaisuus kompensoi vain osan veronkorotuksista. Tuloerot siis kasvavat. Alemmissa tuloluokissa tuskin kulutetaan enempää verouudistuksen jälkeen.

Köyhien veroaste nousee. Jos on paljon nettovarallisuutta ja korkeammat tulot, veroaste laskee.

KUTSU

Hallitus järjestää jokasyksyisen budjettiriihensä Säätytalolla keskiviikkona 28.8.2013. Samaan aikaan Kansalaisjärjestöt järjestävät oman budjettiriihensä  Säätytalon edessä.

Tervetuloa mukaan heti aamusta! Mikrofonit ovat auki ja sana vapaa.

Antsu

 

ITSEKESKEISTEN HYVINVOINTIVALTIOON

Pääministeri Jyrki Katainen laukoi Joensuussa kokoomusministerien kesäkokouksessa, että ”yhteistä etua ei voi ajaa, jos kaikki pitävät vain vaalilupauksistaan kiinni ilman halukkuutta tehdä kompromisseja.” Samassa kokouksessa hän totesi lisäksi, että ”poliitikon suurin virhe on korostaa omaa erinomaisuuttaan ja kaikkivoipaisuutta, koska se ei ole totta.” Kataisen mukaan yksilökeskeisyys kasvaa Suomessa ja auktoriteetit murenevat. Tämä muutos suo lukuisten haasteiden lisäksi Suomelle myös mahdollisuuksia luovuuden puhjetessa yksilötasolla kukkaan.

Vuoden 2011 RISC Monitor –asennetulosten mukaan: ”Parin viime vuoden varovainen asenteiden "avautuminen" ei ole jatkunut ja Suomen asennemaisema pysyttelee keskiarvoltaan hyvin vakiintuneena. Status quo –ajattelu on voimistunut viime vuodesta, näin erityisesti miehillä. Samaan aikaan nyt kasvavat eniten hyvin nautinnonhaluiset ja yksilökeskeiset asennesuuntaukset kuten hedonismi, erottautuminen ja sukupuoli-identiteetti. Yksilöllisyyden nousu on osin vielä paluuta taantuman yhteisöllisemmistä asenteista, mutta myös mm. internetin vahva rooli arjessa tukee yksilöllisten asennesuuntausten nousua.”

Yksilökeskeisyydellä tarkoitetaan yksilölähtöistä toimintamallia. Yksilö asetetaan ensisijaiseksi suhteessa yhteisöön. Yksilöllisyyden korostumisen myötä suomalaiseen yhteiskuntaan on astunut lisääntyvä itsekeskeisyys, jossa ihmisen oma hyöty ensisijaistuu. Laajennettuna yhteiskunnan tasolle tämä tarkoittaa poliittisen ja taloudellisen eliitin toimimista omien etujensa mukaisesti ja siitä aiheutuvien haittojen sysäämistä muiden kontolle. Hallitus puhuu yksilökeskeisyydestä, mutta vaikenee vallitsevasta itsekeskeisyydestä ja vaatii kansalta yhteisöllisiä uhrauksia.

Yksilökeskeisyys ja itsekeskeisyys korostuvat tieteissä, kulttuurissa, urheilussa, taloudessa ja viihteessä.  Lääketehtaat keskittyvät vauraiden maiden yksilöiden eliniän pidentämiseen ja elintasosairauksien parantamiseen. Rockyhtyeet ovat korvautuneet rockyhtiöillä, jotka täyttävät konserteillaan stadioneita ja kitarasankarien kukkaroita. Rock-kukoista on tullut mielipidevaikuttajia. Suomessa yhdelle itseriittoiselle kirjailijalle myönnetään kaikki kirjallisuuspalkinnot. Hän on saanut julkisen hyväksynnän omaan historian tulkintaansa. Huippu-urheilijat ovat valmiita maineen, kunnian ja rahan vuoksi vaarantamaan dopingilla oman terveytensä. Viihdeteollisuus synnyttää ja särkee tanssilavojen tuhkimotarinoita putkessa. Sosiaalisessa mediassa suuret egot pullistelevat suorituksillaan.  Uusliberalistisessa taloudessa kansallisomaisuuden ryöstäjistä ja valtionyhtiöiden yksityistäjistä on tehty esikuvallisia liikeneroja.  

Yksilöllisyys huomioituna yksilön tarpeiden mukaan koulutuksessa, terveydenhoidossa ja sosiaalitoimessa edistäisi sekä yksilön että yhteiskunnan hyvinvointia. Itsekeskeinen yksilöllisyys samojen peruspalveluiden toteuttamisessa johtaa vain varakkaampien, vahvempien ja viekkaampien aseman ja hyvinvoinnin kohentumiseen.  Parempiosaiset yksilöt elävät Helsingissä pitempään kuin vähäosaiset. He nauttivat yksityisestä terveydenhuollosta, ovat paremmin koulutettuja ja hyvätuloisempia. Itä-Suomen yliopiston johtamassa tutkimuksessa laskettiin menetettyjä elinvuosia ehkäistävissä olevien kuolinsyiden perusteella. Sen mukaan Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolella menetetään tuplasti enemmän elinvuosia kuin vauraammassa Etelä-Helsingissä.

Valtiovarainministeri Jutta Urpelainen haluaa edistää kapitalistien itsekeskeistä asennemaisemaa tukeutumalla neljään talouden tukipilariin. Näitä ovat teollisuuden rakennemuutos, työllisyyden rakennemuutos halpatyövoimaa hyödyntämällä, eläkeiän nostaminen ja pitkäaikainen maltillinen palkkaratkaisu.

Matti Laitinen

Pitkänsillan pohjoispuolelta

KAPITALISMISTA KAUNISTELEMATTA

Pääoma on yhteiskunnallinen suhde. Pelifirmat eivät tuota videopelejä sen vuoksi, että ihmisillä olisi kivaa, vaan vaihtoa varten. Firma ostaa käyttöönsä joukon ohjelmoijia. Nämä koodaavat yhdessä peliohjelman. Firma levittää pelin myyntiin verkkoon ja alkaa tienata rahaa. Pelin suosion kasvamisen myötä kehitetään oheistuotteita. Vihaiset linnut ovat jo liitäneet mato-onkiin, paitoihin, juomiin, makeisiin ja mukeihin jne… AB on tällä hetkellä maailman myydyin mobiilipeli.  Mobiililaitteita ovat kännykät, kannettavat pelikonsolit, älypuhelimet ja tabletit. Internet mahdollistaa pelien globaalin levikin. Vuonna 2012 maailman väestöstä käytti Internetiä jatkuvasti vasta 34,3 %.

Kapitalismin sisäiseen logiikkaan kuuluvat tuotannon anarkia, sodat, työttömyys, konkurssit, suhdannevaihtelut ja keskittyminen. Nämä seikat osoittavat meille, etteivät kapitalistit ole älykapasiteetiltaan tai empatiakyvyiltään mitenkään poikkeuksellisia ihmisiä.  Kapitalistit eivät mieti, mikä parasta on hänen työläisensä kannalta, koska heidän asemansa kapitalistina päättyisi kovin nopeasti tämän vuoksi. Heidän menestymisen salaisuutensa on siinä, että vaikka yhteiskunnan enemmistöllä menee huonosti, kapitalistien ei tarvitse välittää siitä, koska kapitalismi ei näytä kaatuvan siihen. Yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus ei kalva heidän omatuntoaan, koska ikävien päätösten teosta vastaavat heidän alaisensa ja heidän hallussaan oleva valtiokoneisto. Minusta sosiaalisesta ja ihmiskasvoisesta kapitalismista puhuminen on ällöttävää sontaa.

Kapitalistit järjestäytyvät puolustaessaan omia etujaan. EU on pääoman yhteistyöjärjestö valtiollisella tasolla, joka sääntelee jäsenmaittensa sisä-, ulko- ja talouspolitiikkaan. EU:ssa toteutettu pääomien, työvoiman, palveluiden ja tavaroiden vapaa liikkuvuus palvelee kansainvälisen pääoman asiaa.  Nato on vastaavasti eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen pääoman yhteinen sotilasliitto.

Kilpailu on kapitalistien välistä sotaa. Kilpailussa on tavallisesti vain yksi voittaja. Muut ovat hävinneitä.  Kansainvälinen kilpailukyky mittaa EU:ssa jäsenvaltioiden kansallisten kapitalistien kykyä menestyä eli kykyä hyödyntää työvoimaansa mahdollisimman tehokkaasti. Työläinen on kapitalismille välttämätön, mutta kapitalismi ei ole työläiselle välttämätön olotila.

Vapaa markkinatalous rehottaa puhtaimmillaan laittomassa asekaupassa, nettirikollisuudessa, huumeiden välityksessä ja ihmiskaupassa.  Nämä bisneslajit hyödyntävät tuotekehittelyssään, jakelussaan ja organisaatioidensa johtamisessa tehokkaasti nykykapitalismin talousteorioita, johtamisoppeja, verkottumista ja infrastruktuuria. Näillä tuotantosektoreilla saavutetut taloudelliset voitot on helppo siirtää laillisen liiketoiminnan piiriin. Rikolliset voivat asettua näin laillisiksi riistäjiksi.

Epäilemättä kapitalismi suo joillekin hyvin palkatuille työläisille auvoisan olon.  He eivät halua kyseenalaistaa tämän vuoksi omaa hyvinvointiaan. Voimakas ammattiyhdistysliike tuottaa myös aikansa hyviä tuloksia työläisen kannalta, mutta siihenkin kapitalistilla on keinonsa, kuten paperityöläisten ja rakennustyöläisten kohtalo osoittaa. Nokiakin elätti aikoinaan suurta insinöörikuntaa.

Kapitalismin perustalle on mahdoton perustaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa, koska kapitalistinen valtio on kapitalistien luokkaherruuden väline ja sen tehtävänä ylläpitää kaikin mahdollisin keinoin vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää.  Minusta kapitalismia ei ole syytä inhimillistää ja ymmärtää liikaa, koska se on käynyt jo yhteiskuntajärjestelmänä tiensä loppuun. Minusta ei ole olennaista etsiä kapitalismin suotuisia puolia, vaan pohtia, kuinka päästä siitä eroon.  Luokkataistelua ei pidä himmentää sekataloussympatioilla.

Ympäristötietoinen sosialismi rakentuu yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle, sen jäsenten tasa-arvolle ja keskinäiselle solidaarisuudelle.  Sosialismissa vallitsevat sosialistiset tuotantosuhteet. Sen elämän keskiössä eivät ole kulutus, henkilökohtaisten etujen saavuttaminen ja toisten ihmisten hyväksikäyttö.

Matti Laitinen

Helsinki

LUOMU- JA KASVISRUOKAJAKELU VAASANAUKIOLLA

 Leipäjono Eduskuntatalolle  –verkosto järjesti Vaasanaukiolla luomu- ja kasvisruokajakelun 11.7.2013, joka veti paikalle keskikesästä huolimatta satamäärin ihmisiä. Elävää musiikkia kuultiin monen esiintyjän voimin.

 

Kansan ääni –lehti meni hyvin jakeluun Vaasanaukiolla silityslaudasta tehdyllä kierrätyspöydältä. Kuvaa otettaessa enää pari lehteä jäljellä parista sadasta.

Seuraavan kerran jakelua suoritetaan syyskuussa Eduskuntatalolla.

Antsu

VASTIKKEELLISESTA SOSIAALITURVASTA

Palkkatyösuhteessa työnantaja ostaa työntekijän työvoiman käyttöönsä – hänen kykynsä tehdä työtä – ja myy hänen työnsä tuloksia (myyntiin tuotettuja tavaroita ja palveluita) saadakseen niistä voittoa. Työvoima sisältää työprosessissa vaadittavat työntekijän henkiset ja ruumiilliset kyvyt sekä taidot. Työllä tarkoitetaan työvoiman kuluttamista työprosessissa. Kapitalisti omistaa tuotantovälineet (tehtaat, kiinteistöt, liikennevälineet, tietokoneet ja raaka-aineet), joilla työ tehdään.

Työläisen työ luo aina uutta arvoa enemmän kuin hänen työvoimansa arvo on (hänelle maksettu palkka). Suomessa työläisen reaalipalkkaa alentavat merkittävästi elintarvikkeiden ja asumisen korkea hinta. Työvoima on luonteeltaan kaupattavaa tavaraa. Työläisen työkunnon ja elämiseen välttämättömiksi katsottavien hyödykkeiden (ravinto, vaatteet, asunto, puhtaus, työmatkat, viestimet jne…) takaamiseksi riittäisi päivittäin jo muutaman tunnin työskentely.  Kapitalisti palkkaa hänet aina pitemmäksi määräajaksi, jotta hän pystyy hyödyntämään työläisen tuottaman lisäarvon.  

Työläinen maksaa tekemästään työstä ja elämänsä ylläpitämiseksi ostamistaan tavaroista lisäksi veroja valtiolle, jotka eivät mene suinkaan pääosin hänen hyvinvointinsa ylläpitämiseen. Osa verovaroista palautuu jopa takaisin kapitalisteille valtion budjetin myöntämien vastikkeettomien tukimaksujen myötä. Sijoittajat pysyvät näin tyytyväisinä.

Suomessa työntekijä nauttii lakisääteistä sosiaaliturvaa.  Tämä ei ole kuitenkaan osoitus kapitalistien hyväntahtoisuudesta, vaan työväenluokan käymästä luokkataistelusta omien etujensa puolesta. Päivi Uljas

toteaa Taistelu sosiaaliturvasta –kirjassaan sosiaaliturvan synnystä seuraavaa:  ”Palkkatyöläisten sosiaaliturva perustuu työttömyys-, sairaus- ja eläkevakuutuksiin. Niitä koskeva lainsäädäntö hyväksyttiin eduskunnassa v. 1960–1963.” Uljaksen selvityksen mukaan ”sosiaaliturvakamppailuun osallistui tuhansia ammattijärjestöjä, lukematon määrä muita kollektiiveja, kaikkiaan valtava määrä ihmisiä. Heidän kokemuksensa osoittaa, että suotuisissa olosuhteissa ihmiset ovat valmiit liikkumaan oikeana pitämänsä asian puolesta ja voivat myös saavuttaa tuloksia.”

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok) ehdottama vastikkeellinen sosiaaliturva tarkoittaisi käytännössä sitä, että työnantajat saisivat käyttöönsä todella halpaa työvoimaa, joka loisi uutta arvoa moninkertaisesti verrattuna näiden saamaan toimeentulotukeen tai työmarkkinatukeen.  

Työmarkkinatuki on tarveharkintainen taloudellinen tuki, jolla tuetaan työttömän työnhakijan sijoittumista työmarkkinoille. Tuki on tarkoitettu työttömälle, joka tulee ensi kertaa työmarkkinoille tai joka ei täytä työssäoloehtoa. Sitä maksetaan myös pitkäaikaistyöttömälle, joka ei voi enää saada perus- tai ansiopäivärahaa 500 päivän enimmäisajan täytyttyä. Ilman korotuksia työmarkkinatuen suuruus on nykyisin keskimäärin 698 €/kk. Asumistuki ei alenna tukea. Kotona asuvan nuoren henkilön vanhempien tulot voivat huventaa sen kuitenkin puoleen.

Toimeentulotuki on viimesijainen toimeentuloturvan muoto.  Sitä myönnetään henkilölle tai perheelle, jonka tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Tukea voidaan myöntää myös omatoimisen suoriutumisen tukemiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Se koostuu perustoimeentulotuesta, täydentävästä toimeentulotuesta ja ehkäisevästä toimeentulotuesta. Sen täysi perusosa on nykyisin yksin asuvalla henkilöllä 477,26 €/kk.

Mikäli siirryttäisiin Risikon ehdottamaan vastikkeelliseen sosiaaliturvaan, sitä saavien työvoima kohdistettaisiin matalapalkka-alojen työtehtäviin. On huomioimisen arvoista, että valtio ja kunnat käyttävät nykyisin terveydenhuollossa, työvoimakoulutuksessa ja sosiaalitoimessa paljon yksityisiä palveluiden tuottajia. Yksityissektori hyödyntää myös työvoimakustannuksia karsiessaan palkkatuen, työharjoittelun ja kuntouttavan työtoiminnan suomia mahdollisuuksia.

Kaikkien palkansaajien mediaanipalkka oli v. 2012 Suomessa 2 800 euroa. Virallinen köyhyysraja eli 60 % suomalaisten mediaanituloista oli tuolloin 1 680 euroa. Kuntien palveluksessa olevien siivoojien keskiansio oli v. 2012 vain 1 748 €/kk. Vastaavasti päiväkotiapulaisille maksettiin 1819 euroa, pesulatyöntekijälle 1 752 euroa vahtimestarille 1 810 €/kk. Kaupan alan myyjien vähimmäispalkka oli 1.6.2013 alkaen yksityissektorilla 1 730 euroa/kk. Kaupanalan työntekijöistä jopa 70–80 % on osa-aikaisia työntekijöitä. Köyhyysrajan liepeillä elää valtava joukko työssäkäyviä suomalaisia. Entäpä jos näihin työtehtäviin sijoitettaisiin työmarkkinatuella olevia ihmisiä?

Vastikkeellisen sosiaaliturvan tavoitteena ei todellakaan ole pitkäaikaistyöttömille järjestettävä toiminta, jotta nämä eivät syrjäytyisi yhteiskunnasta, vaan verovaroilla kustannettavan halvan työvoiman synnyttäminen kotimaisten ja kansainvälisten kapitalistien käyttöön sekä heidän voittojensa turvaamiseksi.

Matti Laitinen

7.8.2013 Helsinki

KAPITALISMI EI OLE LUONNOLLINEN OLOTILA

Ihmisen perusoikeuksiin lukeutuvat mm. vapausoikeudet ja oikeusturva, osallistumisoikeudet eli poliittiset oikeudet, yhdenvertaisuusoikeudet ja hyvinvointioikeudet.  Ne ovat perustavanlaatuisia oikeuksia, jotka on kirjattu usean kapitalistisen valtion perustuslakiin. Julkisen vallan tehtävä on turvata, että nämä oikeudet toteutuvat ja pysyvät voimassa. Kenen hallussa yhteiskunnallinen valta on, se määrittää näiden perusoikeuksien toteutumisen.

Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on kapitalistisessa Suomessa perustuslaillinen oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Tämä on hurskastelua, koska minimitoimeentulo ei riitä ihmisarvoiseen elämiseen! Riittävän perustulon takaaminen kaikille yhteiskunnan jäsenille on poliittinen ongelma.

Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu Suomessa kaikille. Jos valtio ja sen hallitseva yhteiskuntaluokka eivät kanna vastuuta näistä asioista, tämäkin periaate menettää merkityksensä. Talvivaaran temmellykset ja Helsingin puistoalueisiin kohdistuvat toimet, kertovat keiden ulosteammentimia päättäjät nuolevat.

Kapitalistiset yhteiskunnat vetoavat usein ihmisoikeuksiin, yksilön vapauteen ja demokratiaan, vaikka ne ovat itse asiassa näiden olotilojen toteutumisen pahimpia esteitä. Kuinka julkinen valta pystyy edistämään yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon, jos yksityisellä kansalaisella ei ole oikeutta edes osallistua yhteiskunnan taloudelliseen päätöksentekoon?

Kuinka julkinen valta kykenee huolehtimaan työvoiman suojelusta, jos se on kapitalistien valvonnassa? Suomen porvarihallitus ei edistä työllisyyttä. Se ei pyri myöskään turvaamaan jokaiselle työtä. Sen sijaan se suo pääomalle verohelpotuksia ja turvaa sille halvan työvoiman saannin. Kapitalistisessa yhteiskunnassa valtiokoneisto on valjastettu kapitalistisen tuotannon palvelukseen – ei ihmisten hyvinvoinnin palvelukseen.

Kapitalismi ei ole luonnollinen olotila. Se on kapitalistien tietoisen tahtotoiminnan tulosta. He eivät ole luoneet luonnonvaroja eivätkä ihmisen kykyä tehdä työtä. He ovat valjastaneet työvoiman, tuotantovälineet ja raaka-aineet omaan hyötykäyttöönsä. He ovat itse asettuneet omatoimisesti yhteiskunnassa muiden yläpuolelle. Heidän valtansa perustuu tuotantovälineiden omistuksesta ja työvoiman riistosta perustuvaan yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen valtaan. Heidän säätämänsä lait eivät ole luonnonlakeja. Heidän mielipiteensä eivät ole totuuksia.

Suomen peruslain mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kapitalistinen yksityisomistus nauttii perustuslain suojaa. Näin ollen työvoiman riisto on lain sallimaa ja suosittamaa toimintaa maassamme. Kapitalismi ei katoa, jos sen tuotantosuhteisiin ei kajota. Vasemmistopuolueet, jotka eivät vastusta kapitalismia, ovat vain porvarillisia työväenpuolueita.

Mitä me teemme markkinataloudella, jossa hinnanmuodostuksen pitäisi tapahtua vapaan kysynnän ja tarjonnan säätelemänä? Markkinoiden ulottaminen kaikille yhteiskuntaelämän aloille – työ-, raha-, asunto-, raaka-aine- ja tavaramarkkinat, ihmissuhteet, pörssi, viihde, kulttuuri sekä sosiaali- ja terveysmarkkinat – edistävät viime kädessä kapitalistien asiaa. Tämä johtaa yhteiskunnallisen yritys- ja palvelutuotannon ja omaisuuden yksityistämiseen sekä tuotannon keskittymiseen. Markkinoiden vallitessa työvoiman tavaraluonne ei katoa minnekään. Mihin markkinoita tarvitaan, jos laadukkaita hyödykkeitä ja palveluita tuotetaan ensisijaisesti ihmisten käyttöä varten? Niiden tuotannossa ja jakelussa voidaan hyödyntää myös tieto- ja viestintätekniikkaa niin, että kulutus ja tuotanto pysyvät kohtuudessa. Markkinatalous ei kuulu sosialismiin.

Kapitalismi ei ole ratkaisu siedettävälle, ihmisarvoiselle elämälle maapallolla. Se ei kykene takaamaan jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Kapitalismi on ihmiskunnan kärsimysten ja luonnon tuhoamisen pitkittämistä maailman taloudellisen ja poliittisen eliitin itsekkyyden ja vallanhimon vuoksi.

Maailmanmitassa missään ei pitäisi pyrkiä enää taloudellisen kasvun nimissä luonnonvaroja tuhlaaviin kulutusyhteiskuntiin. Ainoa kestävä ratkaisu on kansalaisten osallistumiseen ja valtaan perustuva ympäristötietoinen sosialismi, jossa luontoa kunnioitetaan, valta hajautetaan ja jossa puolueiden valta korvautuu yhteisöllisellä itsehallinnolla. Osallistuva demokratia syrjäyttää edustuksellisen demokratian, jolloin ihmiset alkavat hallita omaa elämäänsä, yhteisöään ja ympäristöään.

Pehmeän oliivin sisältä löytyy kova siemen. Siihen voi murtaa hampaansa. Kapitalismin sisältä löytyy perusriita työn ja pääoman välillä. Se murtaa kapitalismin, jos ihmisten enemmistö oivaltaa tämän ja alkaa jälleen toimia yhteiskunnan muuttamiseksi oikeudenmukaisemmaksi.

Matti Laitinen

Helsinki

REIJO KATAJARANNAN MUISTOA
KUNNIOITTAEN

Reijo Katajaranta syntyi v. 1942 Haminassa sotilasperheeseen. Hänen isänsä Olavi työskenteli talousaliupseerina Suomen armeijassa. Hänen äitinsä Vappu toimi kotiäitinä. Haminan seutu oli Reiskan lapsuuden maisemaa. Isä kuoli jo melko nuorena. Näin ollen pojan kasvatusvastuu siirtyi yksin äidin kontolle. Eläkevuosinaan Reiska toimi vanhan äitinsä omaishoitajana.

 

Reiska esitteli minulle ja pojalleni viime kesänä synnyinseutuaan ja asuinpaikkojaan Haminan ympäristössä. Hän halusi raottaa omaa lapsuuttaan meille. Valokuvasin vanhaa Haminaa. Kävimme kalassa ja tutustumassa hänen entiseen kotitaloonsa Mäntlahdessa.

 

Reiska suoritti v. 1963 ylioppilastutkinnon Leppävaaran yhteiskoulussa. Sen jälkeen hän meni Helsingin yliopistoon lukemaan matematiikkaa ja fysiikkaa. Hän ei koskaan juurtunut kunnolla yliopistoon. Hän koki olevansa siellä kuin orpo piru vailla kunnollista kaveriverkostoa ja ohjausta. Maailmankatsomukselliset asiat alkoivat vaivata häntä, ja opiskelut saivat jäädä. Hän meni Alkoon töihin. Hän ehti saada yliopistolta kunnollisen tartunnan ja uteliaisuuden luonnontieteisiin. Hän seurasi luonnontieteitä herkeämättömän kiinnostuneesti koko lopun elämänsä ajan.

 

Alastaron perinteisillä sieniretkillä meillä oli tapana tutkia Reiskan opastuksella tähtitaivasta. Kohtasin ensimmäisen kerran luonnossa Linnunradan ja joukon tunnettuja tähtikuvioita. Hänellä oli kotikäytössään tähtikaukoputki.

 

Opiskelut siis jäivät, mutta “viimeisenä kortena” maailmankatsomuksellisissa ongelmissaan hän päätti tutustua marxismiin. Päätös johti toistakymmentä vuotta kestävään lukuputkeen, jossa hän tutki marxismin keskeiset teoriat ja kirjoitukset. Tätä kautta hänelle avautui myös Friedrich Engels ja hänen käsityksensä luonnosta. Tämän jälkeen hän suuntasi aktiivisuutensa ay-liikkeeseen, marxismiin ja poliittiseen toimintaan.

 

Minä tutustuin Reiskaan 1970-luvun lopulla Koiton talon tiloissa toimivassa Sosialisminopistossa, jossa opiskelimme samaan aikaan Veikko Sippolan ohjauksessa marxilais-leniniläistä filosofiaa. Meidät molemmat kutsuttiin myöhemmin opiston johtokunnan jäseniksi. Veikko Sippolan vetäydyttyä heikentyneen terveytensä vuoksi filosofian vetäjän roolista hän pyysi minua ja Reiskaa ottamaan tämän tehtävän vastuullemme. Me hoidimme tätä pestiä muutaman vuoden yhdessä.

 

Reiska toimi luottamustehtävissä ammattiyhdistysliikkeessä, kansalaisjärjestöissä ja kommunistisissa puolueissa usean vuosikymmenen ajan. Lähinnä hänen sydäntään oli valistustyö. Tämä ilmeni mm. kahden lehden päätoimittajan pestinä, satojen lehtiartikkeleiden kirjoittamisena, toimimisina luennoitsijana ja useiden järjestöjen sihteerinä. Lukuisista kaaderitehtävistään huolimatta hän ei käyttänyt koskaan omaa asemaansa väärin tai omaa etuaan ajaakseen. Hän oli työväenliikkeen palveluksessa.

 

Reiska oli myös paljon maailmaa nähnyt mies. Hän oli tutustunut laajasti elämään ja kulttuuriin Aasiassa, Afrikassa, Euroopassa ja Karibialla. Hän hankki tietokoneen kotikäyttöönsä jo v. 1985 ja alkoi hyödyntää sitä lehti- ja järjestötyössä. Hän oli monipuolisesti sivistynyt ja lahjakas mies.

 

Reiska oli musiikkimiehiä. Hän sävelsi useita työväenlauluja. Lomaillessamme viime kesänä Airiston lomamökissä kuuntelin Reiskan kanssa putkessa viisi tuntia John Coltranen musiikkia ja naukkailimme maissiviskiä. Hän oli soittanut nuorena miehenä saksofonia. Hän oli nähnyt Coltranen esiintyvän Kultsalla 1960-luvun alussa. Hän hallitsi myös klarinetin ja pianon soiton. Hän soitti työväenmusiikkia kolmena vuosikymmenenä puhallinorkesterissa. Vallilassa pidetyissä yksityistilaisuuksissa hän esiintyi myös lukuisia kertoja. Hänen mielisäveltäjänsä oli Johan Sebastian Bach. Bachin musiikille on ominaista: ”Kauneus, raikkaus, arkinen vaatimattomuus, luonnonläheisyys, myös loistokkuus sekä herkkyys yhdistyneenä täydelliseen tietoon ja taitoon siitä, mitä nuottien kanssa voidaan tehdä ja mitä ei. Bachin musiikista löytyy massoittain musiikin suurimpia helmiä.”

 

Reiska oli eettisesti vastuuntuntoinen ihminen. Hänen 13 moraalifilosofista periaatettaan olivat seuraavat:

 

1.    ”Ole rehellinen itsellesi ja muille.

2.     Älä käytä muita ihmisiä hyväksesi.

3.    Tee työtä. Se on yhteiskunnan ja oman henkilökohtaisen elämäsi perusta.

4.   Työ on myös oman henkilökohtaisen kehityksesi perusta. Yhteiskunnan luokkaluonteesta johtuu, jos et saa työtä vaikka sitä haluaisitkin.

5.     Älä tavoittele omaa etuasi muiden kustannuksella.

6.    Ota huomioon muutkin ihmiset. Pidä huolta heistä ja myös itsestäsi. Kunnioita kaikkien ihmisoikeuksia.

7.   Et omista ketään. Suhteet, jotka solmit muiden ihmisten kanssa, ovat täysin vapaaehtoisia, mutta myös velvoittavia.

8.   Pyri oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon. Vastusta kaikkea – epäoikeudenmukaisuutta, vääryyttä ja riistoa – mitä näet tai koet.

9.    Muista, että lait ovat ihmisten laatimia ja myös muutettavissa.

10.  Älä piiloudu instituutioiden tai organisaatioiden taakse. Olet aina itse vastuussa teoistasi, myös toimiessasi "firmassa".

11.  Muista, että maailma on kokonaisuus – olet itse osa luontoa – suojele sitä. Jätä se myös jälkipolville.

12.  Elä kohtuullisesti, et tarvitse mitään ylenmääräistä yli sen, mitä oikeasti tarvitset ja mitä ihmiset keskimäärin tarvitsevat. Tee kuitenkin elämästäsi niin hyvä kuin voit.

13.  Kunnioita ja rakasta kulttuuria. Ihmisen tehtävä maailmassa on kulttuurin parhaiden puolien edistäminen.”

 

Tapasin Reiskan viimeisen kerran tiistaina 14.5.2013. Meilahden tornisairaala oli verhoutunut muoviseen huntuun. Oikealta piirtyi silmiini syöpäosaston valkoinen rakennus. Minä astuin sisään. Neuvonnassa minua kehotettiin kävelemään 170 metriä käytävää pitkin eteenpäin seuraten ensin sinistä sitten valkoista viivaa. Vatsaelinkirurgian vuodeosasto oli evakuoitu tornisairaalan toiseen siipeen. Ohitin pimentyneitä kahviloita ja odotustiloja sekä työajan jälkeen suljettuja ovia. Kohtasin matkallani tyhjiä sairaalavuoteita, tippapullojen telineitä ja potilasseurantalaitteita. Sairaalaa peruskorjattiin. Laskeuduin hissillä kerrosta alemmaksi.

 

Löysin vihdoin vatsaelinkirurgian vuodeosaston. Vastaani osui vihreä- ja valkea-pukuisia sairaanhoitajia sekä sängyssä siirrettäviä potilaita. Päivystyshuoneessa minulle kerrottiin Reijo Katajarannan huoneen sijaitsevan käytävän alkupäässä. Kämppä oli jaettu neljään lakanoilla eristettyyn yksiöön.

 

– Terve, Reiska. Miten on hurissut?

– Terve Masa. Auta mut ensin istumaan. Vedä mut ylös kädestä. Omat voimat eivät riitä. Luulin, että pääsen huomenna kotiin, mutta kun safka ja nesteet eivät pysy vieläkään sisällä.

Autoin pörröpäisen ja pyöreän harmaahapsun istumaan. Ravintoliuos valui ranteen kautta vanhan miehen elimistöön.

– Tarviitsä mitään apua?

– En tarvitse. Mutsi on hoidossa Pakilassa. Serkku hoitaa postin ja laskut. Kaikki on kunnossa.

 

– Haetsä, Masa, mulle vielä tuolta hanasta vettä? Mä saan huuhdella vain suuni.

 

Noudin vettä lasiin. Ojensin Reiskalle kaksi tuomaani työväenlehteä. Tämä asetti ne apupöydälle kännykän viereen.

 

– Tää on maailman tylsin paikka, mutta hoitajat ovat hiton ammattitaitoisia. Mä en ole jaksanut lukea kuin urheilu-uutisia ja kuunnella vähän radiota. Helvetti, kun pääsis pian kotiin.

– Sua on tutkittu paljon. Mitä ne on saanu selville? Onko lekuri käynyt rundilla?

– Tänään kävi. Maksa ei ole ainakaan pamahtanut. Se on pienikokoinen. Haimasta on löytynyt jonkinlainen kasvain. Ohutsuoli tulppaa. Nesteet eivät poistu, vaan jäävät sisään.

– Mitä ne aikoo duunata?

– Ne tähystää mahan kautta ohutsuoleen. Toivottavasti ne tyhjentää samalla vatsan ja leikkaa sen kasvaimen pois, kun kerran olen täällä. En taida päästä kesällä Airistoon ja syksyllä sieneen, jollei kondis parane.

– Onneksi et ole jonossa. Mä tuon sulle kyllä tatteja ja suppiloita, jos sä et pääse omin voimin skuttaan.

– Ei se ole sama asia. Sienissä tärkeintä on sienestys ja koko prosessi.

– Mä vaikka raahaan sut istumaan tuoliin metsään. Se on vain järjestelykysymys.

– Voinhan mä ajaa autolla metsän reunaan ja odotella siellä, kun te käytte Arskan kanssa sienessä.

– Sun artikkelis Leninin ja Marxin puolueteorioista on saanut hyvää palautetta netissä. Kymmeniä ihmisiä on lukenut sen. Lähetin kopsun sun meiliin.

– Mä en ole pystynyt katsomaan sähköposteja yli viikkoon. Kun mä pääsen täältä kotiin, mä kutsun sut meille. Mä näytän sulle sen dokumentin Arthur Rubinsteinista ja tarjoon pari kaljaa.

– Sovitaan näin.

– Hyvä, kun kävit katsomassa mua Masa.

– Me tulemme Arskan kanssa tervehtimään sinua lauantaina. Moi!

 

Minä halasin Reiskaa ja toivotin hänelle voimia. Reijo Katajanranta kuoli Meilahden tornisairaalassa torstaina 16.5.2013.

 

Reiska oli eläessään arvostettu ja pidetty mies. Vaatimattomana ja rehellisenä miehenä hän ei koskaan elämöinyt itsestään tai omista saavutuksistaan. Reiskan v. 2010 julkaisema kirja – ”Maailmaa mittailemassa – kuuleeko kukaan? Ajatuksia maailmasta ja maailmankaikkeudesta sovellettavaksi arkipäivään – jos vain onnistuu? – välittää hänen humanistisen maailmankatsomuksensa ydinkohdat selkeässä muodossa.

 

Ihmisen arvo ja elämäntyö eivät katoa hänen kuollessaan. Ne kummatkin jäävät elämään meidän mieliimme ja siirtyvät tarinoina seuraaville sukupolville.

 

Jää hyvästi rakas ystävä ja toveri!

 

Matti Laitinen

20.5.2013

REISKA KATAJARANNAN MUISTOA KUNNIOITTAEN

Meilahden tornisairaala oli verhoutunut muoviseen huntuun. Oikealta piirtyi silmiin syöpäosaston valkoinen rakennus. Minä astuin sisään. Neuvonnassa minua kehotettiin kävelemään 170 metriä käytävää pitkin eteenpäin seuraten ensin sinistä sitten valkoista viivaa. Vatsaelinkirurgian vuodeosasto oli evakuoitu tornisairaalan toiseen siipeen.

Ohitin pimentyneitä kahviloita ja odotustiloja sekä työajan jälkeen suljettuja ovia. Kohtasin matkallani tyhjiä sairaalavuoteita, tippapullojen telineitä ja potilasseurantalaitteita. Sairaalaa peruskorjattiin. Laskeuduin hissillä kerrosta alemmaksi.

Minä löysin vihdoin vatsaelinkirurgian vuodeosaston. Vastaani osui vihreä- ja valkeapukuisia sairaanhoitajia sekä sängyssä siirrettäviä potilaita. Päivystyshuoneessa minulle kerrottiin Reijo Katajarannan huoneen sijaitsevan käytävän alkupäässä. Kämppä oli jaettu neljään lakanoilla eristettyyn yksiöön. Väsynyt, turvoksissa oleva mies makasi ensimmäisessä vuoteessa. Hänen vasen silmänsä värähti.  Hän ei ollut Reiska. Toinen peti oli tyhjä.

Reiskan yksiössä työskenteli sairaanhoitaja. Hän mittasi verenpainetta ja tyhjensi mahaletkusta vatsaan kertyneitä nesteitä. Päätin odottaa käytävällä toimenpiteen päättymistä. Minua kouraisi mahasta. Selkäni kostui hiestä. Kyynärtaipeissani pisteli. Desinfioin huolellisesti käteni. Käytävällä minut ohittanut sairaanhoitaja kantoi korissaan näyteputkiloita. Sairaala-asuun pukeutunut nainen vaelsi tiputuspullo partnerinaan kohti televisionurkkausta.

– Terve, Reiska. Miten on hurissut?

– Terve Masa. Auta mut ensin istumaan. Vedä mut ylös kädestä. Omat voimat eivät riitä. Luulin, että pääsen huomenna kotiin, mutta kun safka ja nesteet eivät pysy vieläkään sisällä.
– Onko jo todettu, mikä sua vaivaa? Toihan alkoi jo meidän Vappu-bileissä.
– Joo, ruoka eikä viina ei maistanut. Ei sun sapuskoissa ollut mitään vikaa. Kotona oksensin ja ripuloin melkein pari viikkoa. Terveyskeskuksesta lähettivät Mariaan ja sieltä ambulanssilla tänne.

Autoin pörröpäisen ja pyöreän harmaahapsun istumaan. Maha pönkrötti kuin raskaana olevalla naisella. Ravintoliuos valui ranteen kautta vanhan miehen elimistöön.

– Haetsä, Masa, mulle vielä tuolta hanasta vettä? Mä saan huuhdella vain suuni.

Noudin vettä lasiin. Ojensin Reiskalle kaksi tuomaani työväenlehteä. Tämä asetti ne apupöydälle kännykän viereen.

– Tää on maailman tylsin paikka, mutta hoitajat ovat hiton ammattitaitoisia. Mä en ole jaksanut lukea kuin urheilu-uutisia ja kuunnella vähän radiota. Helvetti, kun pääsis pian kotiin.

– Sua on tutkittu paljon. Mitä ne on saanu selville? Onko lekuri käynyt rundilla?
– Tänään kävi. Maksa ei ole ainakaan pamahtanut. Se on pienikokoinen. Haimasta on löytynyt jonkinlainen kasvain. Ohutsuoli tulppaa. Nesteet eivät poistu, vaan jäävät sisään.
– Mitä ne aikoo duunata?
– Ne tähystää mahan kautta ohutsuoleen. Toivottavasti ne tyhjentää samalla vatsan ja leikkaa sen kasvaimen pois, kun kerran olen täällä. En taida päästä kesällä Airistoon ja syksyllä sieneen, jollei kondis parane.
– Onneksi et ole jonossa. Mä tuon sulle kyllä tatteja ja suppiloita, jos sä et pääse omin voimin skuttaan.
– Ei se ole sama asia. Sienissä tärkeintä on sienestys ja koko prosessi.
– Mä vaikka raahaan sut istumaan tuoliin metsään. Se on vain järjestelykysymys.
– Voinhan mä ajaa autolla metsän reunaan ja odotella siellä, kun te käytte Arskan kanssa sienessä.
– Sun artikkelis Leninin ja Marxin puolueteorioista on saanut hyvää palautetta netissä. Kymmeniä ihmisiä on lukenut sen. Lähetin kopsun sun meiliin.
– Mä en ole pystynyt katsomaan sähköposteja yli viikkoon.

Viereiseen yksiöön oli saapunut uusi asiakas. Hoitaja mittasi verenpaineen ja otti verinäytteen sekä täydensi hänen potilastietojaan. Mies oli ottanut jokin aika sitten pitkät Järvenpään sosiaalisairaalasta. Haima muistutti olemassaolostaan.  Sisäelimen omistaja vaikutti tuntevan hyvin talon tavat. Hoitaja vakuutti nuoren miehen pääsevän halutessaan takaisin Järvenpäähän.

Reiska hörppäsi vettä ja sylki sen pahvimaljaan. Minä istuin pallilla ja pohdin hyvän ystäväni ja aatetoverini äkillistä elämäntilanteen muutosta. Me olimme tunteneet toisemme jo yli 30 vuotta, opiskelleet ja opettaneet yhdessä marxilais-leniniläistä filosofiaa, kirjoittaneet kimpassa lukuisia lehtiartikkeleita, sienestäneet sekä viettäneet useasti yhdessä vapaa-aikaamme.

– Sun pitää nyt huilata rauhassa ja antaa niiden hoitaa sut kondikseen. Sä olet täällä hyvässä hoidossa. Unohda kaikki muu. Tarviitsä mitään jeesistä?

– En oikeastaan mitään. Mutsi on hoidossa Pakilan hoitokodissa. Serkku käy tsekkaamassa päivittäin postin. Se ajoi mun autonkin Marian sairaalan pihasta kotiin.
– Soita mulle, jos tarviit jotain apua tai jos sulle täytyy tuoda jotain tänne lasarettiin. Marja ja Esko kertoivat olleensa yhteydessä sinuun. Onko muita käynyt täällä?
– Serkut kävivät toissapäivänä. Männikkö lupasi tulla käymään vielä tällä viikolla. Kerro terveisiä Tarjalle.
– Tarja palaa vasta ensi viikolla himaan Kiinan duunireissulta.
– Kun mä pääsen täältä kotiin, mä kutsun sut meille. Mä näytän sulle sen dokumentin Arthur Rubinsteinista ja tarjoon pari kaljaa.
– Sovitaan näin.

 Minä halasin Reiskaa ja toivotin hänelle voimia. Minun piti ehtiä kotiin vastaanottamaan poikaani Arskaa tämän tullessa erityisavustajan saattamana Mäkelänkadun uimakeskuksesta kotiin.

– Hyvä, kun kävit katsomassa mua Masa.

– Me tulemme Arskan kanssa tervehtimään sinua lauantaina. Moi!

Minä kävelin usvassa sairaalan uumenista Haartmanin kadulle auringonvaloon. Kasvaimet haimassa ovat harvoin hyvälaatuisia. Haimasyöpä iski yleensä seitsemänkymppisiin miehiin. Muistin John Coltranen kuolleen nelikymppisenä, luomisvoimaa uhkuvana miehenä, maksasyöpään. Hän ei menehtynyt päihteisiin, koska hän oli lopettanut niiden käytön jo vuosikausia aikaisemmin.  Reiska oli täyttänyt edellisenä vuonna seitsemänkymmentä vuotta. Hän oli soittanut nuorena miehenä saksofonia. Hän oli nähnyt Coltranen esiintyvän Kultsalla 1960-luvun alussa.

Minä muistelin, kun me olimme viime kesänä kuunnelleet Reiskan kanssa Airiston lomamökissä putkessa viisi tuntia Coltranen musiikkia ja naukkailleet maissiviskiä.

Olin ostanut Berliinistä vuonna 2012 John Coltranen antologian, joka käsitti viisi CD-levyä. Olin lukenut pari kuukautta sitten Ben Ratliffen kirjoittaman elämänkerran ”Coltrane – erään soundin tarina”. Ratliffen mukaan Coltranen musiikille on tunnusomaista tanakka tekniikka, vahva hallinta tenori- ja sopraanosaksofonien kaikissa rekistereissä, hiukkasen terävä intonaatio, seesteinen intensiteetti sekä nopea ja liikkuva sointujen eikä pelkästään melodian tutkiskelu. Hän loi vuoroin viettelevää, valtavirta-tyyppistä tai sen vastakkaissuuntaista jazzia.

Ravintola Messeniuksen kohdalla ahdistukseni ja suruntunteeni loivenivat hieman. Minä muistelin poikani Arskan avosydänleikkausta 22 vuoden takaa ja hänen toipumistaan Lastenklinikan teho-osastolla. Ostin tuolloin Tarjan kanssa Messeniuksenkadulta kiinalaisen wokkipannun. Se on meillä yhä kotona aktiivisessa käytössä. Hyppäsin Nordenskiöldinkadulla sporaan ja ajoi sillä kotiin Vallilaan.

Rakas ystävä ja toveri Reijo Katajanranta kuoli tornisairaalassa perjantaina 17.5.2013.

Syvää surua tuntien: Matti Laitinen