VAMMAISLAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTUS

 Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on sovittaa yhteen nykyinen vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki uudeksi vammaispalveluja koskevaksi erityislaiksi sekä selvittää muut nykyisen vammaispalveluja koskevan lainsäädännön uudistamistarpeet. Työryhmän raportti lähtee valmistuttuaan keväällä 2015 lausunnoille, joiden perusteella tehdään tarvittavat muutokset. Uudistuksen jatkovalmistelusta päättää seuraava hallitus.

Vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmän 20.8.2014 julkaisemassa lakiluonnoksessa mainitaan ainoastaan yhdessä kohdassa käsite vaikeavammainen henkilö. Tämä on siitä merkillinen uudistus, että ihmisten vammaisuutta ei voi demokratisoida ja tasa-arvoistaa jättämällä huomiotta heidän vammansa vaikeusaste ja siitä aiheutuvat toiminnalliset rajoitteet. Kehitysvammaiset ihmiset ovat usein vaikeavammaisia ihmisiä, joiden terveydenhoito ja arjessa suoriutuminen edellyttävät erityistä asiantuntemusta ja erityisjärjestelyitä. Heidän vahvinta aluettaan ei ole lainsäädännön tuntemus ja omien etujensa puolustaminen. Minusta kaikkien eri vammaisryhmien niputtaminen yhdeksi ryhmäksi erityislakiin on vakava virhe.

Aikaisemmassa vammaispalvelulaissa (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380) vaikeavammaisuus oli olennainen osa tätä erityislakia.

VAIKEAVAMMAISUUS

 Edelleen voimassa olevan vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan vaikeavammaisuuden yleisenä edellytyksenä on, että henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vaikeavammaisuuden käsitteen sisältö määrittyy suhteessa vammaisen ihmisen elämäntilanteeseen ja elinympäristöön. Tämä merkitsee käytännössä runsasta ulkopuolisen avun sekä yhteiskunnan tarjoamien palveluiden ja tukitoimien tarvetta.  Vaikeavammaisella ihmisellä ilmenee ylitsepääsemättömiä ongelmia oman arjen itsenäisessä hallinnassa. 

Vaikeavammainen on siis sellainen henkilö, joka tarvitsee välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella. Vaikeasti kehitysvammainen poikamme tarvitsee apua päivittäisissä toimissaan kotonaan ja toimintakeskuksessa, harrastuksissaan, yhteiskunnallisessa osallistumisessaan ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessään. Meidän perheeseemme kuuluu vaikeasti kehitysvammainen – aikuinen vaikeavammainen ihminen. Hän tarvitsee osakseen ympärivuorokautista valvontaa ja ohjausta.

KUNTIEN VELVOLLISUUDET VAIKEAVAMMAISILLE

Kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, päivätoimintaa, henkilökohtaista apua sekä palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vaikeavammaiselle pojallemme myönnetyn henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa häntä toteuttamaan omia valintojaan. Tällä avustajatoiminnalla tuetaan hänen tavanomaista selviytymistään kotona ja kodin ulkopuolella asioiden hoitamisessa, opiskelussa, harrastuksissa, työssä ja yleensä yhteiskunnallisessa osallistumisessa.  Hän osallistuu myös kodin ulkopuolella järjestettyyn päivätoimintaan. Se on luonteeltaan kodin ulkoisessa elämässä selviytymistä tukevaa ja sosiaalisia taitoja edistävää toimintaa.

Omaishoitolain 3 §:n mukaan kunta voi myöntää omaishoidon tukea, jos henkilö alentuneen toimintakyvyn, sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn vuoksi tarvitsee kotioloissa hoitoa tai muuta huolenpitoa. Perheemme saa poikamme vaikeavammaisuuden vuoksi omaishoidontukea. Tämän vuoksi meille on myönnetty lisäksi oikeus saada poikamme kerran kuukaudessa neljän päivän lyhytaikaishoitojaksolle pienryhmäkotiin. Tämän hoitojakson tavoitteena on levähdystauon suominen meille vanhemmille sekä poikamme itsenäistymisen tukeminen kodin ulkopuolisessa maailmassa.

VAIKEAVAMMAISUUS ON HUOMIOITAVA UUDESSA VAMMAISPALVELULAISSA

Lakiluonnoksen mukaan sen tarkoituksena on ”edistää ja turvata vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa; ehkäistä ja poistaa esteitä, jotka rajoittavat vammaisen henkilön yhdenvertaisuuden saavuttamista; edistää vammaisen henkilön itsenäistä suoriutumista ja itsemääräämisoikeuden toteutumista sekä turvata vammaisen henkilön tarpeen mukaiset, riittävät ja laadukkaat palvelut.”

Meidän perheemme mielestä on perusteltua, että vaikeavammaisuus huomioidaan edelleen uudessakin vammaispalvelulaissa, koska muutoin kehitysvammaisten puolustuskyvytön erityisryhmä jää helposti varjoon, kun Suomessa toteutetaan – jo vallitsevaksi käytännöksi tullutta – tiukkaa säästölinjaa sosiaali- ja terveyspolitiikassa.

Kaikille vaikeavammaisille henkilöille on turvattava vammaispalvelulaissa yhteiskunnan tarjoamien palvelujen ja tarvitsemiensa tukitoimien kautta mahdollisuus päästä samaan asemaan muiden yhteiskunnan jäsenten kanssa sekä toimia ikänsä, kehitystasonsa ja yksilöllisen suorituskykynsä mukaisesti yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä.

Matti Laitinen

vaikeasti kehitysvammaisen,

vaikeavammaisen aikuisen pojan isä

 

EUROOPPALAINEN KÖYHYYSSTANDARDI

Sveitsiläisen Credit Suisse –pankin tutkimuksen mukaan rikkain 1 % maailman kansalaisista omistaa 48 % maailman varallisuudesta. Vastaavasti puolet ihmiskunnasta omistaa vain 1 % maailman vaurauksista. Maailman mammonasta keskittyy 34,7 % Pohjois-Amerikkaan ja 32, 3 % Eurooppaan. Loput siitä jakautuu pääosin Aasiaan. Maailman 100 suurimmasta taloudesta 51 on yrityksiä ja vain 49 valtioita. Maailman 200 suurinta yritystä tuottaa yhteensä suuremman liikevaihdon kuin maailman kaikkien maiden bruttokansantuote on poislukien 10 suurinta maata. Monikansallisten suuryritysten taloudellinen etu ajaa kansallisvaltioiden etujen ylitse. Kansallisvaltioiden johtava rooli taloudessa hiipuu Euroopassa pikkuhiljaa historiaan.

Credit Suissen selvityksen mukaan 10 % briteistä hallitsee yli puolta maansa varallisuudesta. Eriarvoisuus kukoistaa Yhdistyneissä kuningaskunnassa. Joseph Rowntree Foundation –ajatushautomon selvityksen mukaan saarivaltiossa asuu 13 miljoonaa köyhää ihmistä. Tämä käsittää 21,7 % väestöstä. Iso-Britanniassa on harjoitettu Margaret Thatcherin ajoista alkaen määrätietoisesti uusliberalistista talouspolitiikkaa. Saari on jakautunut sen seurauksena pohattojen ja perseaukisten valtakunnaksi. Matalapalkka-alojen työntekijät eivät tule toimeen heikolla palkallaan.

Saksan taloustutkimusinstituutti DIW arvioi saksalaisten yhteisen omaisuuden arvoksi 6 000 miljardia euroa. Vauraus jakautuu maassa epätasaisesti. Rikkain 10 % saksalaisista omistaa 60 % kaikesta omaisuudesta. Kansasta 20 % ei omista yhtään mitään. Eniten varallisuuttaan ovat menettäneet työttömät. Työttömäksi joutuneiden netto-omaisuus on huvennut 10 vuodessa n. 30 000 eurosta 18 000 euroon. Lähes 8 000 000 saksalaista joutuu turvautumaan sosiaaliapuun kyetäkseen suoriutumaan arjen menoistaan. Saksassa köyhyys ja huono-osaisuus keskittyvät entisen DDR:n alueelle.

Saksa on keskeinen vaikuttaja ja suunnannäyttäjä Euroopan unionissa. Saksassa aiotaan kiristää työttömien asemaa entisestään. Uudistuksen keskeisiin ideoihin kuuluu, että pitkäaikaistyöttömän on kulutettava ennen avustuksen saamista oma omaisuutensa ja myytävä yksityinen eläkevakuutuksensa, jos sellainen sattuu olemaan. Saksassa astui voimaan juuri laki 8,5 euron minimituntipalkasta. Sitä ei kuitenkaan tarvitse maksaa alaikäisille, harjoittelijoille ja vasta työllistyneille pitkäaikaistyöttömille.

Saksaan on luotu minijob-työmarkkinat, joilla työskentelee jo n. seitsemän miljoonaa ihmistä. Etenkin palvelusektorilla tarjotaan työpaikkoja, joista maksetaan palkkaa 400 – 450 euroa/kk. Verottomasta ansiosta ei kerry eläkettä, jos työntekijä anoo siitä vapautuksen. Työnantaja maksaa omat osuutensa sosiaaliturvamaksuista. Kapitalistien ei tarvitse viedä enää tehtaitaan Aasiaan, koska halpatyövoimaa löytyy jo Euroopastakin.

Suomen tuhat suurituloisinta tienasi v. 2013 kukin yli 600 000 euroa. Miljoonakerhoon heistä kuului 443 henkilöä. Kuinka paljon vaurautta ja valtaa tälle kotimaiselle kultatonnistolle on keskittynyt? Suomessa yli miljoona kansalaista elää köyhyysrajan alapuolella ja sen liepeillä (20 %). Suomessakin toimivat omat minijob-työmarkkinat. Kuntouttavassa työtoiminnassa, työkokeilussa ja työharjoittelussa olevan henkilön toimeentulo koostuu yleensä työmarkkina- ja asumistuesta. Ansiokertymä jää alle Suomen köyhyysrajan.

Euroopan unionissa näyttää olevan suotavaa jopa toivottavaa, että sen jäsenvaltioissa 20 % kansasta elää köyhyydessä ja että eriarvoisuus rehottaa yhteiskunnassa. Jos yhteiskunnalliseen demokratiaan ei liity taloudellista ulottuvuutta, on naurettavaa puhua mistään kansanvallasta ja kaikkia koskevista perusoikeuksista, koska taloudellinen valta määrittää viime kädessä yhteiskunnan luokkasuhteet, vallanjaon ja tuotantotavan. Euroopan unionissa kaikki päätökset tehdään kapitalistisen järjestelmän elossa säilymisen ehdoilla – ei kansalaisten ihmisarvoisen elämän ehdoilla.

Matti Laitinen

6.1.2015

STADIN TAATELIAIVOT

Joulukuun alussa Helsingin sosiaalitoimesta soitettiin kotiin. Sosiaalistyöntekijä tiedusteli minulta, mitä arvelen siitä, jos poikamme lähihoitojaksojen määrää vähennetään 20 % kaupungin säästöjen vuoksi. Minä vastasin sen olevan mieletöntä, järjetöntä ja hävytöntä. Ajattelin mielessäni, mitä helvettiä Helsingin hallintoon pesiytynyt vammaisten valvonta- ja kyykytyskomissio on taas keksinyt?

Aikuinen, kotona asuva poikamme on vaikeasti kehitysvammaisen. Vaikeavammaisuudella tarkoitetaan sitä, että henkilö tarvitsee välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen arjen toiminnoistaan. Hän käy kerran kuukaudessa lähihoidossa Pihlajiston pienryhmäkodissa. Pihliksen henkilökunta hallitsee hyvin ammattinsa. Hoitojakso alkaa torstaisin klo 18.00 ja päättyy sunnuntaisin klo 15.00. Sen tavoitteina ovat levon ja virkistäytymisen suominen meille työssäkäyville omaishoitajille sekä edistää poikamme itsenäistymistä kodin ulkopuolisessa maailmassa. Poikani kustantaa lähihoitonsa pienestä kansaneläkkeestään. Aikooko Helsingin hallintoon pesiytynyt vammaisten valvonta- ja kyykytyskomissio iskeä lihapiikkinsä jälleen puolustuskyvyttömiin?

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi 21.1.2014 kokouksessaan äänin 6–5 kaupunginvaltuuston hyväksymän talousarvioraamin mukaisena sopeuttamistoimenpiteenä sen, että vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain ja sosiaalihuoltolain nojalla kuljetuspalvelua saaville henkilöille annettavien maksuttomien Helsingin seudun liikenteen (HSL) matkakorttien käytöstä luovuttiin. Helsingin päättäjät olivat julmia napatessaan vaikeavammaisilta tuplaedun nimissä oikeuden maksuttomaan joukkoliikenteeseen. On epäoikeudenmukaista karsia puolustuskyvyttömien ja niukkaa kansaneläkettä saavien ihmisten etuja.  Heidän tulotasonsa jää reilusti alle Suomen köyhyysrajan.

Maksuttoman HSL-matkakortin poistaminen merkitsi poikani kohdalla matkakustannusten moninkertaistumista. Jouduimme anomaan tämän vuoksi hänen taksimatkojensa tuplaamista. Tämä on tarkoittanut käytännössä kaupungille aiheutuvien matkakulukorvausten merkittävää nousua.

Joulukuun toisella viikolla kävin poikani kanssa oopperassa. Meillä on tapana istua kolmannella parvella 14 euron paikoilla. Tilasin taksin Helsingin matkapalvelukeskuksesta. Saimme menomatkalle taksin. Paluumatkalle se ei enää onnistunut, koska matkapalvelukeskus oli lopettanut tolppalupien myöntämisen linja-auto- ja rautatieasemien ja oopperan taksitolpille.

Kunnan on järjestettävä henkilökohtaista apua vaikeavammaiselle henkilölle päivittäisten toimien, työn ja opiskelun lisäksi myös muihin toimintoihin. Näitä muita toimintoja ovat harrastukset, yhteiskunnallinen osallistuminen ja vuorovaikutuksen ylläpitäminen. Niitä nimitetään yhteisnimityksellä vapaa-ajan toiminnot. Järjestettävän avun minimimäärä on 30 h/kk. Todellinen tarvittava tuntimäärä selviää avuntarpeen kartoituksen ja palvelusuunnitelman avulla sekä vammaisen tekemän hakemuksen pohjalta. Kunnalla on velvollisuus myöntää tarvittaessa myös minimimäärää suurempi tuntimäärä. Oikeus henkilökohtaiseen apuun vapaa-ajalle on subjektiivinen. Kunta ei siis voi määrärahoihin vedoten olla myöntämättä riittävää määrää henkilökohtaista apua siihen oikeutetuille.

Pojallemme on myönnetty 30 h/kk henkilökohtaista apua, jotka hän käyttää uimahallissa ja rumputunneilla käymiseen. Aiheutuneet käyntimaksut hän kustantaa itse pienestä eläkkeestään. Poikani henkilökohtaisen avustajan selvityksen mukaan usean hänen tuntemansa kehitysvammaisen henkilökohtaisen avun tuntimäärä on supistettu v. 2014 alle 30 h/kk -minimitason.

Henkilökohtaisen avun hankinta muutettiin syyskuussa 2014 ostopalvelusta palveluseteliin perustuvaksi. Tällöin Helsingissä palveluja tarjoavassa Med Group Oy:ssä avustajien palkkaus aleni roimasti. Tämän yrityksen suurin omistaja oli tuolloin Terveysrahasto Oy (38 %). Se on sosiaali- ja terveydenhuollon palveluyritysten rahoittamiseen erikoistunut yhteiskuntavastuullisesti toimiva pääomarahasto. Terveysrahasto myi osuutensa 11.11.2014 Adelis Equity Partners Fund I  –rahastolle, joka on pohjoismainen pääomasijoitusyhtiö.

Helsingin hallintoon pesiytynyt vammaisten valvonta- ja kyykytyskomissio tuntee heikosti YK:n yleissopimuksen vammaisten oikeuksista.  Valtioneuvosto käsitteli 4.12.2014 hallituksen esitystä eduskunnalle kyseisen sopimuksen hyväksymisestä ja sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista. Keskeisin ajatus sopimuksessa on syrjinnän kieltäminen ja vammaisten tasapuolisen kohtelun takaaminen kaikilla elämänalueilla.

Matti Laitinen

Stadilaisen kehitysvammaisen pojan isä

IMPERIALISMI

Maailma on jälleen kiihtyvän uudelleenjaon kohteena. Taistelua käydään vapauden ja demokratian nimissä maailmanmarkkinoista, luonnonvaroista, työvoimasta ja tuotantovälineistä.

Maailman finanssipääoma on keskittynyt hyvin harvojen käsiin. Nämä ovat rakentaneet keskuuteensa tiheän ja reaaliaikaisen suhdeverkoston. Tämä ydinryhmä on alistanut alaisikseen muut kapitalistit sekä kansallisvaltiot ja niiden kansalaiset. Se on kärjistänyt kansallisten finanssiryhmien kanssa taistelua maailmanjaosta ja muiden maiden herruudesta. Ydin ei hajoa, koska kaatuvat suurpankit on tapana pelastaa verovaroin.

Sveitsiläisen Credit Suisse –pankin tutkimuksen mukaan rikkain 1 % maailman kansalaisista omistaa 48 % maailman varallisuudesta. Vastaavasti puolet ihmiskunnasta omistaa vain 1 % maailman vaurauksista. Maailman mammonasta keskittyy 34,7 % Pohjois-Amerikkaan ja 32, 3 % Eurooppaan. Loput siitä jakautuu pääosin Aasiaan. Suomen tuhat suurituloisinta tienasi v. 2013 kukin yli 600 000 euroa. Miljoonakerhoon heistä kuului 443 henkilöä. Kuinka paljon vaurautta ja valtaa tälle kotimaiselle kultatonnistolle on keskittynyt?

Maailman 100 suurimmasta taloudesta 51 on yrityksiä ja vain 49 valtioita. Maailman 200 suurinta yritystä tuottaa yhteensä suuremman liikevaihdon kuin maailman kaikkien maiden bruttokansantuote on poislukien 10 suurinta maata. Monikansallisten suuryritysten taloudellinen etu ajaa kansallisvaltioiden etujen ylitse.

Värivallankumoukset, Afganistanin, Irakin ja Libyan tuhoamissota, Syyrian ja Ukrainan sisällissota, Venäjän, Kiinan ja Latinalaisen Amerikan vasemmistolaisten valtioiden horjuttamiset edustavat pyrkimystä maailman uudelleenjakoon ja imperialismin väkivaltaista ulottamista yksityisiin valtioihin.  Kansallisvaltioiden poliittinen ja taloudellinen eliitti puolustaa kritiikittömästi näitä tekoja. Niitä kaunistellaan estottomasti Suomenkin mediassa, jopa niin tehokkaasti, että imperialistinen ideologia uppoaa maamme työväenluokkaankin.

EU on Euroopan kapitalistien yhteistyöjärjestö – imperialistinen keskus – jonka kautta kapitalistit toteuttavat pääomien, työvoiman, palveluiden ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta eli vapaata markkinataloutta Euroopassa. Jäsenvaltiot ovat menettäneet tämän seurauksena itsenäisen lainsäädäntövaltansa sekä talous- ja ulkopolitiikkansa. EU:n kilpailutuslainsäädäntö ajaa jäsenvaltioiden julkisen sektorin yksityistämistä. Monikansalliset yhtiöt toimivat jo monilla tuotantosektoreilla.

Kansallisvaltioiden johtava rooli taloudessa hiipuu Euroopassa pikkuhiljaa historiaan, koska finanssiryhmittymien kaikkialle tunkeutuva valta ja voima korvaavat ne. Kansallisten parlamenttien ja lainsäädännön merkitys katoavat ja korvautuvat kapitalististen valtakeskittymien mahdilla ja käskyvallalla. Useat EU:n jäsenvaltiot kuuluvat Yhdysvaltojen johtamaan sotilasliitto Natoon, joka tukee omalta osaltaan tätä kansallisvaltioiden itsenäisyyden ja niiden omien asevoimien hävitysprosessia. Mikäli USA:n ja Euroopan unionin välillä neuvoteltava TAFTA-TTIP –vapaakauppasopimus astuu voimaan, se lisää entisestään ylikansallisten suuryritysten valtaa Euroopassa.

BRICS-maista (Brasilia, Venäjä, Kiina, Intia ja Etelä-Afrikka) liittoutuneena UNASUR:in kanssa on kehittymässä näille kahdelle imperialismin keskukselle reaalinen vastavoima. Kiina on jo nyt maailman toiseksi suurin kansantalous. Vastavoima on jo syrjäyttämässä dollaria korvaamalla sen omalla maksuvälineellä.

”Kysymykset, onko imperialismin perusteiden reformistinen muuttaminen mahdollista, tuleeko mennä eteenpäin imperialismin synnyttämien ristiriitojen jatkuvaan kärjistämiseen ja syventämiseen, vaiko taaksepäin, niiden tasoittamiseen, ovat imperialismin kritiikin ydinkysymyksiä.” (Lenin)

Matti Laitinen

5.11.2014

SISARUKSET

Kävelin poikani kanssa käsikkäin viime lauantaina Sörkän halki kohti Hakaniemeä. Metroaseman läheisyydessä hiippaili useita huonossa kunnossa olevia sekakäyttäjiä. Pysähdyimme Kurvin Alepan viereen. Poikani mutusteli lihapiirakkaa.  Minä otin kulauksen vesipullostani.

Nuori nainen seurassaan hontelo nuorukainen, kysyi minulta: – Saanko puhutella teitä?

– Saat, minä vastasin.
– Oletteko pojan vapaa-ajan avustaja?
– En, olen hänen isänsä. Vaikeavammaisella pojallani on toki käytössään vapaa-ajan avustaja 30 tuntia kuukaudessa.

Nuorukainen oli kyykistynyt kadulle. Hän kaapi asfaltista sormillaan suuhunsa siihen liiskautuneita punaisia hedelmäkarkkeja.

– Hän on minun veljeni. Asumme kahdestaan. Hän on vaikeavammainen autisti. Meilläkin on käytössä avustaja 30 tuntia kuussa. Se ei riitä mihinkään. Anoin lisäaikaa. Se ei mennyt sossussa lävitse, vaikka sitä pitäisi olla oikeus saada harkinnanvaraisena reilusti lisää. Oletko sinäkin omaishoitaja? Veljeni käy tilapäishoidossa yhden viikonlopun kuussa.

– Vaimoni on poikamme omaishoitaja. Arska käy päivittäin toimintakeskuksessa ja kerran kuukaudessa tilapäishoidossa Pihliksessä. Kertyvät ravinto- ja hoitomaksut maksetaan hänen pienestä eläkkeestään.
– Saatteko tekin sitä toiseksi alinta omaishoidontukea?
– Saamme. Vaimolleni maksetaan ruhtinaalliset 381 euroa kuussa.

Nuorukainen oli tarttunut poikani hihaan ja yritti kaapata hänen kädestään evästä.

– Sauli saatana, päästä irti! Et sä voi pölliä toisen lihistä?
Nuorukainen häkeltyi, mölisi jotain ihmeellistä ja irrotti otteensa. Poikani katseli tätä ihmeissään.

– Mä olen päivällä töissä perushoitajana vanhusten parissa. Sauli käy päivätoiminnassa. Illat vietän yleensä sen kanssa kahden. Olen veljeni vartija. Tuntuu kuin olisimme kuin naimisissa. En tiedä, jaksanko tätä enää kauan. Mä olen ihan puhki. Näin ei voi jatkua.

Minä poimin takkini taskusta tuoreen lihapiirakan ja ojensin sen Saulille.

– Sauli tarvitsee lihistä enemmän kuin minä.

Kunnan on järjestettävä henkilökohtaista apua vaikeavammaiselle henkilölle päivittäisten toimien, työn ja opiskelun lisäksi myös muihin toimintoihin. Näitä muita toimintoja ovat harrastukset, yhteiskunnallinen osallistuminen ja vuorovaikutuksen ylläpitäminen. Niitä nimitetään tässä yhteisnimityksellä vapaa-ajan toiminnot. Järjestettävän avun minimimäärä on 30 h/kk. Todellinen tarvittava tuntimäärä selviää avuntarpeen kartoituksen ja palvelusuunnitelman avulla sekä asiakkaan tekemän hakemuksen pohjalta. Kunnalla voi siis olla velvollisuus myöntää myös suurempi tuntimäärä kuin 30 h/kk.

Vaikeavammaisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että henkilö tarvitsee välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen näistä toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista. Lisäksi vammaispalvelulaki edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toimintatapa.

Oikeus henkilökohtaiseen apuun vapaa-ajalle on subjektiivinen. Kunta ei siis voi määrärahoihin vedoten olla myöntämättä riittävää määrää henkilökohtaista apua siihen oikeutetuille.

Matti Laitinen

28.10.2014

OPISKELE, JOS HALUAT KYSEENALAISTAA KAPITALISMIN?

Karl Marx kirjoitti Pääomassa kapitalismin itsensä sisältämistä oman tuhon siemenistä seuraavasti: ”Kapitalistisesta tuotantotavasta johtuva kapitalistinen anastustapa, siis myös kapitalistinen yksityisomaisuus, on ensimmäinen yksilöllisen, omaan työhön perustuvan yksityisomaisuuden kieltäminen. Mutta kapitalistinen tuotanto tuottaa luonnollisen prosessin välttämättömyydellä oman kieltämisensä. Se on kieltämisen kieltämistä. Se ei palauta yksityisomaisuutta, mutta kylläkin yksilöllisen omaisuuden kapitalistisen ajan saavutusten perusteella: yhteistoiminnan ja maan sekä itse työn tuottamien tuotantovälineiden yhteisomistuksen perusteella.”

Siteerattu tekstikohta ilmentää osuvasti dialektisen materialismin kolmea peruslakia: määrän muuttumista laaduksi, vastakohtien ykseyttä ja taistelua sekä kieltämisen kieltämistä. Marx viittaa tässä siihen, että kapitalismissa työn ja pääoman välinen sovittamaton ristiriita johtaa kapitalismin kumoutumiseen ja korvautumiseen uudenlaisella yhteiskuntamuodolla – sosialismilla. Jokaisen yhteiskuntajärjestelmän sisäiset ristiriidat synnyttävät oman toisinajattelunsa ja toisintoimintansa. Tiedostaakseen ympäröivää maailmaa ihmisen on opittava ajattelemaan itsenäisesti ja luovasti.

Laatu tarkoittaa niitä ominaisuuksia kokonaisuudessaan, jotka viittaavat siihen, mitä kyseinen ilmiö tai olio on. Määrä viittaa vastaavasti ilmiön tai olion kokoon ja suuruuteen – siinä havaitun ominaisuuden paljouteen. Kun mitta täyttyy, tapahtuu laadullinen muutos. Kaiken kehityksen lähtökohtana on ristiriita. Kaikille esineille ja asioille löytyy oma vastakohtansa. Ne eivät voi olla olemassa ilman toisiaan. Ne eivät ilmennä pelkästään eroavuutta vaan myös samuutta. Kieltäminen on kaiken muutoksen välttämätön vaihe. Kehitys on spiraalimaista liikettä, joka johtaa alemmasta tilasta korkeampaan tilaan. Kieltämisen kieltäminen on harvemmin kaksivaiheinen tapahtuma. Tämä johtuu siitä, että olio tai ilmiö saattaa siirtyä ensin johonkin korkeampaan laadulliseen olotilaan, ja vasta sen jälkeen se muuttuu vastakohdakseen.

Suomessa ihmiset jakautuvat edelleen yhteiskuntaluokkiin. He eroavat toisistaan siinä, mikä on heidän asemansa yhteiskunnassa ja tuotantoelämässä, mikä on heidän suhteensa tuotantovälineisiin ja mikä on heidän osuutensa yhteiskunnallisesta vauraudesta. Yhteiskunnan pieni vähemmistö muodostaa kapitalistiluokan, joka omistaa valtaosan tuotantovälineistä. Suuri enemmistö taas kuuluu tuotantovälineitä omistamattomaan työväenluokkaan ja tuottaa työllään kaiken yhteiskunnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen tarvittavan uuden arvon. Tähän ryhmään kuuluvat myös omalla työllään elävät viljelijät, yksityiset ammatinharjoittajat ja pienyrittäjät. Yhteiskunnassamme pesii siis sovittamaton ristiriita. Toiset tekevät työn ja toiset korvaavat siitä koituvan sadon. Valtio huolehtii siitä, että tässä valtasuhteessa ei tapahdu muutoksia. Tämä ristiriita ilmenee mm. kasvavina tulo- ja terveyseroina sekä suurena joukkotyöttömyytenä.

Siirtyminen kapitalismista sosialismiin ei tapahdu koskaan kertarysäyksellä. Sosialistinen vallankumous on pitkä prosessi, jolla on useita vaiheita (laadullisia tiloja), jonka jälkeen kapitalismi muuttuu sosialismiksi (vastakohdakseen). On kuljettava pitkä tie, ennen kuin horisontissa häämöttää osallistuvaa demokratiaa harjoittava ja yhteisölliseen itsehallintoon perustuva valtiososialismi. Ihmiskunnan kehitys ei pääty kuitenkaan sosialismiin.

Jos haluat kyseenalaistaa kapitalismin, toisinajattele ja tarkastele ajatustesi kestävyyttä. Jos ajatuksesi vaikuttavat toimivan, vahvista niitä teoin. Toisintoiminta muuttaa maailmaa. Kun toimit toisin, analysoi toimintasi seurauksia. Näin syntyy todellisuutta kyseenalaistavaa toisinajattelua. Kun toisinajattelu aineellistuu järjestäytymällä, syntyy voima, joka voi tietoisella toiminnallaan muuttaa yhteiskuntaa.

Matti Laitinen

5.10.2014  

MAUTONTA SOTESOPPAA

Mutsi soitti töihin ja kertoi faijan tuupertuneen pihalle. Naapurit olivat raahanneet äijän kotiin. Tämä oli ollut sekavassa tilassa. Vanhempani asuvat edelleen kimpassa kotona. Faija sairastaa muistisairautta ja mutsin pumppu on sökö. Vähävaraisilla ei ole varaa yksityisiin terveyspalveluihin. Päätin mennä tutkimaan tilannetta ja päästämään mutsin vapaalle.

Ihminen on yllättävän helppo saattaa edunvalvonnan piiriin, mikäli hän ei kykene hallitsemaan talouttaan ja arkeaan. Sen sijaan, jos on kysymys hänen terveydestään, hänen oma tahtonsa on aina viimeinen sana, vaikka hän ei ymmärtäisi itse omaa päätöstään. Talous tuntuu asettuneen kaikessa elämän yläpuolelle, vaikka sen pitäisi palvella elämän ylläpitämistä ja sen laadun kohentamista.

Hain kehitysvammaisen poikani toimintakeskuksesta. Käppäilimme yhdessä kotiin. Vaimoni tultua paikalle lähdin viipottamaan kohti Itä-Helsinkiä. Faijakin oli hengissä. Vapaus liikkua ja itsensä kunnossa pitäminen ovat hänelle edelleen tärkeää. Hänen on hyvin vaikea sopeutua elämänmuutoksiin.

Poikani asuu edelleen kotona, koska niukka kansaneläke ei kattaisi edes asumiskustannuksia pienryhmäkodissa ja päivittäistä ravintoa toimintakeskuksessa. Hänen oikeutensa nauttia kulttuurista ja matkailusta supistuisivat myös tuon sijoitusratkaisun myötä olemattomiin. Toistaiseksi me – vanhemmat – jaksamme vielä.

Paimennan työkseni 10 nuorta mielenterveyskuntoutujaa, jotka ovat ahdistuneita, masentuneita ja koulukiusattuja. Heiltä puuttuu lisäksi ammattikoulutus ja työkokemus. Heidän itsetuntonsa on hauras kuin talven ensijää. Opetan heille tietotekniikkaa. Kaikki sanovat arvostavansa ammattiani. Julkkikset hehkuttavat lööpeissä mielenterveysongelmiaan. Hallitukset ja kuntapäättäjät kauhistelevat maamme tilaa. Silti kuntoutuksen määrärahat ja alan työvoimaresurssit hupenevat vain vuosi vuodelta.

Minusta sosiaali- ja terveysalan uudistus, jossa Suomeen perustetaan v. 2015 viisi SOTE-aluetta, ei herätä kovin suuria toiveita ja luottamusta. Jos sosiaali- ja terveysalan lähipalvelut yhdistetään saman katon alle, ja koko toiminta keskitetään suuriin yksiköihin, kuinka käy puolustukyvyttömien sairaiden vanhuksien, kehitysvammaisten ja mielenterveysongelmaisten? Mikäli vielä päätöksenteko siirtyy kunnanvaltuustoilta SOTE-alueen päättäjille, alueellinen itsehallinto ja demokratia kaventuvat olennaisesti.

Olen havainnut, että päätöksentekijöinä talousihmiset ymmärtävät paremmin numeroiden notkeutta ja tilastojen kauneutta kuin ihmiselämää arkisine iloineen ja murheineen. Ihmisarvoisen elämän toteutuminen – mitä se on?

Matti Laitinen
30.9.2014

PÄÄOMAN KIERTOKULKU JA GLOBAALI KAPITALISMI

Kapitalisti ostaa pääoman kiertokulun ensimmäisessä vaiheessa tuotantovälineet (luonnonvarat, raaka-aineet, puolivalmisteet, energia, työkalut, koneet, logistiikka, tehtaat) ja työvoiman (ihmistyö). Suomalainen kapitalistisuku perustaa paperitehtaan Etelä-Amerikkaan. Kohdemaassa on rikkaat luonnonvarat, ja raaka-aineet ovat halpoja. Suku siirtää koneensa ja tuotantoprosessin ydinosaajat sinne. Kohdemaa tukee uutta tehdasta takaamalla sille toimivan infrastruktuurin ja logistiikan. Ulkomaisia investointeja ei veroteta. Kapitalistisuku heittäytyy hyväntekijäksi ja palkkaa halvalla käyttöönsä paikallista työvoimaa.

Kiertokulun toisessa vaiheessa tuotantovälineet muuttuvat tavaroiksi, joiden arvo on suurempi kuin niiden valmistajan arvo (työläisen palkka) sisältäen prosessiin sijoitetun pääoman ja työläiseltä riistetyn lisäarvon. Tuotantovälineiden arvo siirtyy tuotteeseen. Eteläamerikkalaiset työläiset muuttavat tuotantoprosessissa pienin työvoimakustannuksin puun yhtä laadukkaaksi paperiksi kuin Suomessakin. Työläiset eivät lakkoile. He maksavat nurkumatta omat sosiaalikulunsa ja terveysmenonsa.

Kolmannessa vaiheessa valmistetut tavarat pistetään markkinoille eli ne myydään. Niiden arvo realisoidaan rahassa, jonka määrä on suurempi kuin kiertokulun alussa sijoitettu rahamäärä. Sitten fyrkat sijoitetaan jälleen uuteen tavaratuotantoon. Tarinan suomalainen paperitehdas myy hyvällä voitolla paperiaan maailmamarkkinoilla ja jopa Suomeen. Paperitehtaan omistajat ovat tyytyväisiä saadessaan kosolti verottomia osinkotuloja. Osa saavutetusta tuloksesta kohdistetaan sademetsään alkuperäisasukkaiden asuinalueille raivatuille eukalyptuspuuviljelmille ja tehokkaampiin paperikoneisiin. Näin kiertokulkurumba jatkuu kehäliikkeenä.

Tuotantovälineet omistava kapitalisti tuottaa tuotannossa lisäarvon pöllimällä työmieheltä maksamatonta työtä ja tuottamalla sillä tavaroita. Hän joutuu jakamaan tämän lisäarvon niiden kapitalistien kanssa, jotka osallistuvat yhteiskunnalliseen tuotantoon. Lisäarvo jakautuu useisiin osiin kuten mm. voittoon, lainakorkoihin, mainos- ja rahtikuluihin sekä vuokriin. Tuotantovälineiden kapitalistinen yksityisomistus takaa sen, että tämä lailla turvattu yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus jatkuu.

Suomalaiset paperityöläissukupolvet ehtivät elättää yli sata vuotta tarinan suomalaista kapitalistisukua. He kustansivat työnsä tuottamilla arvoilla uudet paperikoneet ja tehtaat, prosessin valvontaan tarvittavat tietokoneet sekä myös tehtaan johtajan ylellisen elämäntavan. Tehtaan alasajon myötä sen työläiset jäivät työttömiksi. Kansallisen kapitalismin korvautuessa globaalilla kapitalismilla pääomien liikkuvuus vapautui. Kapitalistien investoinnit suuntautuivat kotimaan sijasta sinne, missä pääomalle sai maksimaalisen voiton. Tämän vuoksi kansainväliset kaivosyhtiöt saapuivat myös Suomen maaperälle.

Euroopan unionin neljä perusvapautta – pääomien, palveluiden, tavaroiden ja työvoiman vapaa liikkuvuus – palvelevat Euroopassa pääoman kiertokulun esteettömyyttä ja vapautta. Sotilasliitto Naton tehtävänä on turvata kapitalististen tuotantosuhteiden pysyminen vallitsevina Euroopassa ja muualla maailmassa.

Matti Laitinen
3.9.2014

HAUTAJAISSAATOSSA

Istuin poikani kanssa eduskuntatalon portailla. Ympärillämme liehuivat Palestiinan liput. Gazassa asuu 1,5 miljoonaa ihmistä tungettuna Espoon kokoiselle alueelle. He elävät ja kuolevat Israelin saartamana. Daavid ja Goljat taistelevat. Tehottomilla raketeilla varustautunut Daavid ei mahda mitään ohjuksilla, panssareilla ja ilmavoimilla varustautuneelle Goljatille. Tuhansia palestiinalaisia – miehiä, naisia ja lapsia – on jo kuollut ilmapommituksissa ja ohjusiskuissa.

Maailmassa ei ole olemassa mitään erityistä rakastettua ja valittua kansaa, joka olisi ollut yksin halveksunnan ja kärsimysten kohteena. Sitä vastoin kaikkien maiden alistetussa asemassa olevat ihmiset ovat olleet kautta aikojen ja ovat yhä edelleen piinan ja sorron kohteina. Mitään kansaa ei ole myöskään heitetty historian kulkuun opettamaan muita ihmisiä ja kansoja arvostamaan oikeudenmukaisuutta ja kunnioittamaan lähimmäisiään. Gazan teurastusta ei voi perustella mitenkään oikeudenmukaisena tai lähimmäisiä kunnioittavana tekona.
Suomen valtio ostaa Israelilta aseita, joiden toimivuus on testattu Gazassa. Se tukee aseostoillaan kansanmurhaa. Kukaan humanisti – oli hän ateisti, buddhalainen, hindu, juutalainen, kristitty, muslimi tai jokin muu – ei voi hyväksyä kansanmurhaa. Me olemme palanneet veriappelsiinien aikaan.
Me, minä ja poikani, emme marssineet Helsingin keskustassa islamin tai kristinuskon puolesta tai sitä vastaan. Me emme lukeudu myöskään juutalaisten kansanmurhan kannattajiin. Me, uskonnottomat miehet, marssimme palestiinalaisten puolesta, heidän oikeudestaan ihmisinä ihmisarvoiseen ja oikeudenmukaiseen elämään omassa maassaan. Minä en näe mitään syytä, miksi minun pitäisi loiventaa jo 1980-luvulla aloittamaani israelilaisten tuotteiden ostoboikottia.
Matti Laitinen
9.8.2014

SOSIAALI- JA TERVEYSALAN YKSITYISTÄMINEN ETENEE

Yli 220 000 suomalaista lasta käy päivähoidossa. Heistä n. 10 % harjoittaa päivittäistä aktiviteettiaan yksityisessä päiväkodissa. Suomessa on kolmenlaisia lastentarhoja: kunnallisia, yksityisiä ja ostopalvelu- päiväkoteja. Päivähoitomaksut eivät eroja näiden palveluntuottajien kesken kovin paljon, koska Kela ja kunnat maksavat suurimman osan kustannuksista. Yksityistä päivähoitoa suosivat varakkaammat vanhemmat saavat tähän tarkoitukseen yksityisen hoidon tukea.

Kansainväliset suuryhtiöt rynnivät maamme sosiaali- ja terveysalalle. Norjalainen Norlandia Care Group osti viime viikolla yksityisen, 30 toimintayksikön suuruisen, Tenava-päiväkotiketjun osake-enemmistön.  Norjalaiset eivät tehneet tätä siksi, että tenavien elämä olisi näin onnellisempaa. Hesarin 15.5.2014 julkaiseman artikkelin mukaan norjalaisten mielestä: ”Päivähoito on erinomainen, kiinnostava sijoituskohde Suomessa, koska uskomme yksityisen päivähoidon osuuden kasvavan lähivuosina.”

Suomalainen sosiaali- ja terveysalan yksityissektori on kansainvälistynyt merkittävästi viime vuosina. Attendo, Mehiläinen ja Terveystalo ovat siirtyneet jo kansainväliseen omistukseen.

Brysselissä laadittu ja Suomen eduskunnan hyväksymä EU:n kilpailutuslainsäädäntö tukee vahvasti norjalaisten näkemystä. Syyskuussa 2013 voimaanastuneen kunta- ja kilpailulakimuutoksen perusteluna oli Euroopan komission EU-valtiontukisäännöksien vastaisiksi katsomien tukien poistaminen. Hallitus haluaa poistaa kuntien elinkeinotoiminnalta konkurssisuojan ja veroetuudet, koska heidän mielestään nämä vääristävät kilpailua. Tämän hankkeen todellisena päämääränä on kilpailuneutraliteettiin vedoten ensisijaistaa yksityisomistukseen perustuva kuntasektorin liiketoiminta ja toissijaistaa yhteiskunnalliseen omistukseen perustuva palvelutuotanto.

Kilpailuneutraliteetilla tarkoitetaan sitä, että taataan yksityiselle ja yhteiskunnalliselle tuotantosektoreille tasapuoliset kilpailuolosuhteet. Uusliberalistien mukaan kilpailutilannetta vääristävät julkisen sektorin elinkeinotoiminta, julkinen rahoitus tai tuki yrityksille sekä kunnallisten liikelaitosten höllempi verokohtelu. Kapitalistien mielestä kuntien liikelaitosten kilpailuneutraliteettia koskevat ongelmat voidaan poistaa muutamalla niiden toiminta osakeyhtiö-, osuuskunta-, yhdistys- tai säätiömuotoiseksi sekä suosimalla yksityisiä palvelujentuottajia.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ensin kuntaan perustetaan yksityinen yhtiö, joka tarjoaa esim. samanlaisia sosiaali-, terveys-, hoiva- ja erityisryhmien asumispalveluja kuin kuntakin. Tämä johtaa siihen, että joudutaan kilpailutilanteeseen. Seuraavaksi kilpailuvirastoon lähetetään toimenpidepyyntö. Jotta toimittaisiin EU:n neljän vapauden hengessä, toiminta osoitetaan kilpailulain mukaisesti pääsääntöisesti yksityisen tahon hoidettavaksi. Tämän seurauksena yksityistäminen etenee ja tiet kansainvälisille palveluntuottajayhtiöille ja pääomalle avautuvat. Kunnan on sallittua tuottaa palveluita omana toimintana kilpailutilanteessa, jos tällainen toiminta on niin vähäistä, ettei sillä ole markkinavaikutuksia.

Vaikka Norja ei ole Euroopan unionin jäsen, sen pääomapiirit kykenevät hyödyntämään unionin neljää perusvapautta – pääoman, palveluiden, tavaroiden ja työvoiman vapaata liikkumista – sijoitus- ja liiketoiminnassaan.

Minusta yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitäminen ei ole sama asia kuin kansainvälisten ja kansallisten suuryritysten liiketoiminnan ja sijoittajien voittojen turvaaminen verovaroilla.

Hyvinvointivaltion puolesta – Ei EU:lle.

Matti Laitinen

18.5.2014

SUOMEN TYÖVÄENPUOLUEEN EU-VAALIEHDOKKAAT YLEISRADION VAALITENTISSÄ

Juhani Tanski, ehdokasnumero 39
http://areena.yle.fi/tv/2258745


Matti Laitinen, ehdokasnumero 28
http://areena.yle.fi/tv/2258885


Tommi Lievemaa, ehdokasnumero 29
http://areena.yle.fi/tv/2249849


Hyvinvointivaltion puolesta - Ei Euroopan unionille!

VANHA NATORATSU PÄRSKYY

VANHA NATORATSU PÄRSKYY

Nato-Olli Kivinen pärskyy Hesarin Nato-tiedotteessa innoissaan kuin vanha sotaratsu pääsystä sotilasliitto Naton väreissä ja panssareissa turnajaisiin Venäjää vastaan. Minusta Nato-Ollin hirnahtelut ovat vastuutonta kansankiihotusta asevarustelun ja mahdollisiin suurvaltakonflikteihin osallistumisen puolesta. Nato-Olli valaa tietoisesti suomalaisiin perusteetonta turvattomuudentunnetta. Tämä ei ole yllättävää, koska Helsingin Sanomien tärkein tehtävä on toimia Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden purkamisen välineenä ja sen ideologisena tykistöasemana.

Nato-Olli väittää Suomen turvallisuuspolitiikan olevan riekaleina ja pelottelee kansalaisia entistä ankarammin Venäjällä. Suomen turvallisuuspolitiikka ei ole riekaleina, koska maamme on edelleen sotilaallisesti liittoutumaton ja suurvaltojen konfliktien ulkopuolella pysyttelevä valtio. Käsittääkseni kukaan ei ole hyökännyt maahamme.

Nato-Ollin mukaan ”Nato-maiden edustajat ovat yksityisissä keskusteluissa olleet yhä ärtyneempiä Ruotsin ja Suomen rusinanpoimintaan: Ruotsi ja Suomi toivovat Natolta turvaa rauhankumppanuuden perusteella, mutteivät ole valmiita kantamaan yhteistä vastuuta.”

On naurettavaa vedota toimittajan omiin yksityiskeskusteluihin samanmielisten kanssa. Minusta ne voi jättää omaan arvoonsa. Miksi meidän suomalaisten pitäisi kantaa vastuuta sotilasliitto Naton sotatoimista ja sen tuhoavista seurauksista? Kansalaistemme enemmistö vastustaa edelleen Natoon liittymistä. Minusta maamme suhteet sotilasliitto Natoon ovat jo nyt liian läheiset. Suomen tulisi irtisanoa ulkojäsenyytensä Natoon.

Ei Nato-kammo, vaan Suomen ulkojäsenyys Natossa ja Suomen eliitin myötämielisyys USA:ta kohtaan, ovat johtaneet maamme asetekniseen riippuvuuteen Yhdysvalloista. Tämä samainen Yhdysvallat sattuu olemaan myös sotilasliitto Naton johtaja. Naton 13. artiklan mukaan Nato-sopimuksen oltua voimassa 20 vuotta sopimuspuoli voi lakata olemasta sopimuspuoli vuoden kuluttua siitä, kun se on antanut irtisanomisilmoituksensa Amerikan Yhdysvaltojen hallitukselle, joka ilmoittaa muiden sopimuspuolten hallituksille kunkin irtisanomisilmoituksen talletuksesta.

Yhdysvalloilla on nykyisin yli 700 sotilastukikohtaa maailman 132 eri valtiossa. Tuorein niistä aloitti juuri toimintansa Romaniassa.  USA:n maailmanlaajuinen tukikohtaverkosto on Naton käytettävissä. Yhdysvaltain johtaman Naton päälliköt eivät pahoittaisi mieltään, jos he saisivat perustaa uuden tukikohdan Ukrainaan. Sodan tärkein voitto ei ole sotilaallinen. Sodan tärkein voitto on liikevoitto.

Sotilasliitto Naton jäsenvaltioiden usko YK:n päätöksiin ja päämääriin on horjunut toistamiseen viimeisen 20 vuoden aikana. Sotilasliitto on syyllistynyt USA:n johdolla lukuisia kertoa edustamiensa valtioiden vapauden, yhteisen perinnön, kulttuurin ja sivistyksen suojelun nimissä kulloisessakin kohdemaassa tapahtuvaan demokratian loukkaamiseen, henkilökohtaisen vapauden riistoon ja oikeusvaltion periaatteiden tietoiseen karttamiseen. Nato on luonut itse vihollisensa. Se ei ole edistänyt maailman rauhaa. Kuka kaipaa maahamme Naton sotilastukikohtia, sen tiedusteluasemia ja asiantuntijoita tai sotilaittemme osallistumista Naton kohdemaiden siviilikohteiden aktiiviseen tuhoamiseen? Sodan tuotteistaminen on tehnyt tappamisesta tuottavaa teollisuutta.

On olemassa toinenkin vaihtoehto kuin asevarustelun kiihdyttäminen ja liittyminen sotilasliitto Naton täysjäseneksi. Toinen vaihtoehto on jatkaa pysyttäytymistä sotilasliittojen ulkopuolella ja olla aktiivinen maailmanrauhaan kohti suuntautuvissa toimissa. Tällaisia toimia ovat mm. yleinen aseidenriisunta ja kaikkien sotilasliittojen lakkauttaminen.

Ehdoton ei sotilasliitto Natolle! Neuvotteluja Suomen Natoon liittämiseksi ei ole mitään syytä aloittaa.

Matti Laitinen

15.4.2014

EUROPEAN UNION PAHA UNI ON

 

EUROPEAN UNION PAHA UNI ON

Talouskomissaari Olli Rehn kehtaa väittää, että ”Euroopan asiat ovat suomalaisten asioita. Niihin pitää vaikuttaa parhailla mahdollisilla paikoilla.”

Minun mielestäni Euroopan unionin asiat eivät ole suomalaisten asioita. Niihin ei voi vaikuttaa tavallisten kansalaisten kannalta myönteisesti edes unionin parhailta paikoilta. Olli Rehnin pitäisi tietää tämä.

Keskustalainen Olli Rehn toimii EU:n unionin talous- ja raha-asioista vastaavana komissaarina. Hänet on nimitetty myös Euroopan komission varapuheenjohtajaksi v. 2010–2014. Vuosina 2004–2009 hän toimi unionin laajentumisasioista vastaavana komissaarina José Manuel Barroson ensimmäisessä Euroopan komissiossa.

Olli Rehnin komissaarikaudella harjoitettu talouspolitiikka on vienyt Euroopan unionin ja sen jäsenmaat eurokriisiin. Taloudellisten ongelmien ratkaisukeinoksi hänellä on ollut tarjottavaan vain ja ainoastaan uusliberalistista talouspolitiikkaa, joka on johtanut tiukkaan sosiaali- ja terveysmenojen supistamiseen sekä valtion yhtiöiden ja kunnallisten palveluiden yksityistämiseen. Suomessa kuuliaisesti noudatetun rehniläisen talouspolitiikan seurauksena köyhyys on lisääntynyt ja suurtyöttömyydestä on tullut pysyvää maassamme. Katolinen kirkko voisi kanonisoida Olli Rehnin Euroopan yksityispankkien suojeluspyhimykseksi – Pyhäksi Euro-Olliksi.

Olli Rehn näyttää olevan sydänjuuriaan myöten Euroopan unionin huoltomies. Hän toteaakin vaalimainoksessaan, että ”jos talossa on vikaa, se kannattaa korjata eikä purkaa. Varsinkin, jos sattuu asumaan siinä talossa.”

Entä, jos tämä talo onkin suunniteltu aivan toiseen käyttöön kuin on kerrottu ja siinä ilmenee tästä johtuen pahoja rakenteellisia vikoja sekä sen asukkaiden terveydelle suorastaan turmiollisia homevaurioita, tällöin – minun mielestäni – tällainen sortumisvaarassa oleva rakennus pitäisi korjaamisen sijasta purkaa.

EU on Euroopan kapitalistien yhteistyöjärjestö, jonka kautta kapitalistit toteuttavat pääomien, työvoiman, palveluiden ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta eli vapaata markkinataloutta Euroopassa. Jäsenvaltiot ovat menettäneet itsenäisen lainsäädäntövaltansa sekä talous- ja ulkopolitiikkansa. Tämän eurooppalaisen oligarkkiorganisaation kilpailutuslainsäädäntö suosii yksityissektoria. Euroopan unionilla on aivan liian läheiset suhteet Yhdysvaltojen johtamaan sotilasliitto Natoon.

Minä haluan muuttaa Eurooppaa siten, että se muuttuu kansainvälisten suuryhtiöiden etuja ajavan Euroopan unionin Euroopasta ihmisten enemmistön etuja ajavaksi ja ylläpitäväksi Euroopaksi, joka katkaisee suhteensa sotilasliitto Natoon.

Olli Rehn ei uskalla olla samaa mieltä kanssani. Hän ei toimi Suomen kansalaisten enemmistön parhaaksi!

Matti Laitinen

8.4.2014

KOLMEN KERROKSEN VÄKEÄ

Suomessa toimii limittäin kolme erilaista hyvinvointivaltiota – vaurauden, siedettävyyden ja niukkuuden hyvinvointivaltiot. Tämän tosiasian todentamiseksi ei tarvitse perustaa erillistä Niukkuuden ja pahoinvoinnin laitosta. Seuraavassa tarkastellaan näitä hyvinvointivaltiotyyppejä niiden urbaanissa toimintaympäristössä.

Vaurauden hyvinvointivaltio

Vaurauden hyvinvointivaltio on Suomen poliittisen ja taloudellisen eliitin hyvinvointivaltio. Tämän hyvinvointivaltiovaltion hyvinvointipalvelut kohdistuvat vain suomalaisten pienelle vähemmistölle. He elävät pitkään ja vauraudessa sekä voivat hyvin. He nauttivat terveellistä ravintoa, huolehtivat terveydestään yksityissektorin terveyspalveluja hyödyntäen sekä asuvat tilavissa ja hyvinvarustetuissa huoneistoissa omissa kaupunginosissaan. He maksavat pääomatuloistaan vähän veroa ja siirtävät tulojaan veroparatiiseihin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden säästöpolitiikka ei koske koskaan heitä. Poliittinen ja taloudellinen valta yhteiskunnassa on heidän käsissään. He eivät joudu koskaan vastuuseen tekemistään talouspoliittisista päätöksistä. Euroopan unioni ajaa heidän asiaansa. Omistaessaan tuotantovälineet he kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella, vaikka ilman heitäkin muut ihmiset tulisivat vallan mainiosti toimeen. Heidän lapsensa perivät sosiaalisesti heidän yhteiskunnallisen asemansa.

Siedettävyyden hyvinvointivaltio

Siedettävyyden hyvinvointivaltio on ansiotyössä toimivien palkkatyöläisten hyvinvointivaltio. He muodostavat suurimman väestönosan yhteiskunnassa. He ovat tämän keon työläisiä ja sotilaita. Osa heistä elää toivossa päästä kipuamaan vaurauden hyvinvointivaltioon. Osa heistä luisuu ajoittain tai pysyvästi niukkuuden hyvinvointivaltioon. Puolet heistä kuvittelee Euroopan unionin ajavan heidän etujaan. Heidän tärkein tehtävänsä on vaurauden hyvinvointivaltion ylläpitäminen ja turvaaminen. He elävät siedettävästi. Asuntovelkojen maksaminen ja korkeat elämisen kustannukset pitävät heidät nuhteessa ja kurissa. He syövät viikonlopulla paremmin ja arkisin tarjousten suomaa kotiruokaa. Työterveydenhuolto huolehtii heidän terveydestään. He asuvat perheineen omistus-, asumisoikeus- ja vuokra-asunnoissa lähiöissä.  Sosiaali- ja terveyspalveluiden säästöpolitiikka koskee aina heitä, koska he toimivat verotuksen kautta sen rahoittajina. Heidän äänensä ovat tärkeitä edustuksellisen näennäisdemokratian ja vapaan markkinatalouden uskottavuuden kannalta.

Niukkuuden hyvinvointivaltio

Niukkuuden hyvinvointivaltio on Suomen vähäosaisten ja pienituloisten ihmisten hyvinvointivaltio. He koostuvat matalapalkka-aloilla työskentelevistä ihmisistä, opiskelijoista, maahanmuuttajista, pitkäaikaistyöttömistä, vammaisista, vajaakuntoisista, yhteiskunnasta syrjäytyneistä ja kansaneläkkeen perusosaa saavista vanhuksista. Heille on ominaista, että heidän toimeentulonsa jää EU:n köyhyysrajan alle tai on niukasti sen yli. He asuvat yleensä kaupungin vuokra-asunnoissa, mielenterveyskuntoutujien tukiasunnoissa, palvelutaloissa, asuntoloissa tai ovat vailla vakinaista asuntoa. Terveyskeskukset huolehtivat heidän terveydestään, jos heillä on varaa maksaa poliklinikkamaksu. Heidän ravintonsa koostuu halvimmista elintarvikkeista, leipäjonon ruoka-avusta ja keräilytaloudesta. He joutuvat usein yhteiskunnallisten ongelmien syntipukeiksi. Säästöpolitiikka kohdistuu heihin rankimmin, koska valtaosa heistä on puolustuskyvyttömiä.  Heidän olemassaolonsa ja suurempi kuolleisuutensa on seurausta huonosti hoidetusta yhteiskuntapolitiikasta. Euroopan unionin alueella elää 120 miljoonaa köyhää ihmistä.

Jotta elämä olisi siedettävämpää ja oikeudenmukaisempaa sekä soljuisi solidaarisuuden hengessä, meidän työläisten tehtävä on hävittää Suomen hyvinvoinnin kolmesta kerroksesta kaksi tarpeetonta – vaurauden ja niukkuuden hyvinvointivaltiot – sekä sytyttää luokkatietoisuus valaisemaan siedettävyyden hyvinvointivaltiota.

Matti Laitinen

2.4.2014

LENININ KUOLEMASTA 90 VUOTTA

 

Vladimir Iljitš Leninin kuolemasta tuli kuluneeksi tammikuun lopulla 90 vuotta. Tuo yksi viime vuosisadan merkittävimmistä ajattelijoista ja valtiomiehistä tahdotaan tietoisesti unohtaa.  Hänet halutaan mieltää vain yhdeksi marxilaisuuden sivuraiteen asemapäälliköksi, jonka merkitystä on muodikasta ja suotavaa vähätellä. Lenin kuoli melko nuorena, joten hänen merkityksensä myöhemmän Neuvostoliiton rakentamiseen jäi vähäiseksi. Hänen seuraajansa hokivat hänen nimeään, mutta eivät toteuttaneet hänen viisaita ajatuksiaan.

 

Antonio Gramsci kirjoitti Vankilavihkoissaan tästä kummallisesta vastakkainasettelusta seuraavaa: ”Marxin ja Iljitšin vertaaminen arvojärjestyksen muodostamiseksi on typerää ja tyhjänpäiväistä. He ilmentävät kahta vaihetta, tiedettä ja toimintaa, jotka ovat samanaikaisesti sekä homogeenisiä että heterogeenisiä… Samoin olisi historiallisesti järjetöntä Kristuksen ja Paavalin vertaaminen. Kristus-Weltanschauung (maailmankatsomus) – Paavali organisaattori, toiminta, maailmankatsomuksen levitys; nämä molemmat ovat yhtä välttämättömiä ja niillä on yhtä suuri historiallinen merkitys.” Otto Wille Kuusinen tähdensi aikoinaan aatteen aineellistuvan järjestäytymällä.

 

Osavoitto asukkaille

Asukastalojen käyttäjien ja työntekijöiden mielipide huomioitava päätöksenteossa.

Tiistaina, 21.1.2014, oli monikymmenpäinen joukko asukastalojen aktivisteja kerääntynyt Kallion virastotalon eteen odottamaan Helsingin terveys- ja sosiaalilautakunnan kokousta. Asukkaat kertoivat lautakunnan jäsenille huolestaan, että 11 kaupungin omaa asukastaloa säästöjen nimessä ajetaan alas 2015. Joka vuosi asukastalot ovat luoneet työpaikan 200 vaikeasti työllistettävälle, puhumattakaan kymmenistä vakituisista työntekijöistä.

Asukkaat olivat huolestuneita ehdotuksesta, jonka mukaan Helsinki luopuisi asukastalojen ylläpitämisestä ja vastuu niiden toiminnan jatkumisesta jätettäisiin asukkaille ja kolmannen sektorin järjestöille.  Asukastalojen monipuolinen toiminta ei ole mahdollista ilman palkattuja työntekijöitä. Yhdistyksillä ei ole varoja vuokriin, palkattuihin työntekijöihin, työllistämiseen, ruokapalveluihin eikä moniin muihin sosiaali- ja terveysviraston ylläpitämien asukastalojen nyt tarjoamiin palveluihin.  Asukastaloilla on myös tärkeä merkitys ehkäisevässä sosiaalis-terveydellisessä toiminnassa, kuntoutuksessa sekä perheiden ja vanhusten hyvinvoinnissa. Huolestuttavaa on myös eläkeläisjärjestöjen sote-virastolta saamien  toiminta-avustusten lopettaminen. Senkin takia asukastalojen säilyttäminen nykymuodossaan on entistäkin tärkeämpää.


Evästystä sos.terv.-lautakunnalle!

Näin valisti eräs 55-vuotias työkyvyttömyyseläkkeellä oleva nainen mm. Vihreiden Hannu Tuomista ja Vasemmistoliiton  Anna Vuorjokea:
"Löysin Pihlajamäen lähiöaseman ja koin paikan heti turvalliseksi kohtaamispaikaksi. Omaa kiinnostusta ja osaamista saa tuoda vapaaehtoisena voimiensa mukaan yleiseen käyttöön. Saa arvostusta, tuntee olevansa hyödyksi ja kuuluu joukkoon. Olin perustamassa Tukiyhdistys PIHLAa lähiöaseman tueksi ja saimme lyhyessä ajassa yli 150 jäsentä, jotka kaikki ovat huolissaan asukastilan alasajosta.
Jos tälläiset matalan kynnyksen tilat ajetan alas, oma elämäni kapenee. Pelkään jääväni ulkopuoliseksi. Pienellä eläkkeelläni en juurikaan voi lähteä mukaan maksullisiin harrastuksiin. Jo matkakulut tekevät tiukkaa, siksi lähellä oleva asukastila on todella arvokas!
Lähiöasemalta voi saada Kotilähettiläät - hankkeen palveluja, kuten kauppa- ja siivousapua sekä kotitalkkarit- hankeelta pieniä korjaustöitä. Eri tavoin työllistetyt ihmiset saavat näin työkokemusta ja myös potkua elämäänsä. Kaikki toiminta on ennaltaehkäisevää, varmasti tulevaisuuden kannalta tärkeää.
Toivon päättäjiltä viisautta ratkaisuissaan. Asukastalot ovat tärkeitä. Myös vähävaraiset ja heikommassa asemassa olevat tulee ottaa huomioon."

Turhaan eivät  asukastalojen aktiivit pakkasessa lautakunnan jäseniä valistaneet. Anna Vuorjoki teki  vastaehdotuksen, jonka mukaan: ”Sosiaali- ja terveysvirasto omalta osaltaan huolehtii, että asian valmistelussa kuullaan aluetyön asukastalojen työntekijöitä ja käyttäjiä, selvitetään myös vaihtoehto säilyttää asukastalot kaupungin omana toimintana sekä tuodaan asiasta päättävälle taholle selvästi esille ne perusteet, jotka puoltavat asukastalojen omana toimintana säilyttämistä."
Vain kokoomuslaiset äänestivät tyhjää, muiden vastustaessa 10-0 alunperin Pajusen virkamiestyönä teettämää kaupungin asukastalojen alasajoa. Tämä on osavoitto viivytystaistelussa ja antaa lisäaikaa. Kamppailu jatkuu.

Kuvat ja teksti
Mämmiveikko

 

RAUKKAMAISUUS REHOTTAA HELSINGISSÄ

 

”Helsingin kaupungin Sote-lautakunta siunasi 21.1.2014 äänin 6-5 ratkaisun, jolla lain nojalla kuljetuspalveluun oikeutetuilta vammaisilta ja vanhuksilta poistetaan maksuton HSL-matkakortti. Päätös on käsittämätön, se tulee nimittäin HSL-kortin säilyttämistä kalliimmaksi sekä vammaisille ja ikäihmisille että kaupungille, kun matkat pitää tehdä vain taksilla. Tämä päätös syntyi lautakunnan sosialidemokraattisen puheenjohtajan, kokoomuksen, vihreiden ja keskustan äänin.” (Yrjö Hakasen blogi)

Sote-lautakunnan päättäjät eivät ole tainneet ymmärtää, että ihmisoikeudet koskevat myös vammaisia ihmisiä. Ei kukaan valitse itse synnynnäistä vammaisuuttaan. Kuka tahansa meistä, työikäinenkin, voi vammautua pysyvästi ja päästä nauttimaan pientä työkyvyttömyyseläkettä, mikäli hän työskentelee matalapalkka-alalla tai hänen työuransa jää lyhyeksi.

Aikuisen, vaikeasti kehitysvammaisen, pojan isänä tiedän poikani kansaneläkkeen – 777,63 euroa/kk  – olevan hyvin pieni. Euroopan komission käyttämä köyhyysraja on 60 % mediaanitulosta. Poikani tulot jäävät reilusti alle köyhyysrajan, joka on Suomessa 1 080 euroa kuukaudessa. Hän ei edes ymmärrä, mitä köyhyysraja tarkoittaa. Hän osaa laskea neljään.

Kehitysvammainen aikuinen, joka asuu kaupungin ylläpitämässä pienryhmäkodissa, maksaa asumisestaan 27,10 euroa/vrk. Tästä kertyy kuukaudessa yhteensä 813 euroa. Kotona asuvan kehitysvammaisen ihmisen lyhytkestoisen tilapäishoidon päivähinta on myös samaiset 27,10 euroa/päivä. Yleensä pienryhmäkodissa asuvat kehitysvammaiset ihmiset ylläpitävät päivittäistä aktiviteettiaan jossakin kaupungin toimintakeskuksessa. Toimintakeskukset luokittelevat Helsingissä ateriointikustannuksen hinnaksi 4,85 euroa/päivä (97 euroa/kk). Kun tähän lisätään vielä vaatetuksesta, kodin tavaroista ja laitteista, vapaa-ajasta ja harrastuksista, terveydestä, hygieniasta ja liikkumisesta kehitysvammaiselle aiheutuvat kustannukset, tuhat euroa kuukaudessa ylittyy helposti.

Kuinka helvetissä tässä kävikään näin? Pienryhmäkodissa asuvan vähäosaisen ihmisen talous meni laskemieni mukaan pakkasen puolelle. Elokuvissa käymiset ja muut kulttuuririennot jäävät tässä tuloluokassa kovin vähäisiksi. Taksimatkojen omavastuuosuus kaksi euroa/matka saattaa osoittautua monelle esteeksi matkustamiselle. Esteettömäksi pyrkivällä yhteiskunnalla suurimmat esteet näyttävät löytyvän vammaisten ja vanhusten talouksista. Merkillinen etuus tuo kansaneläke, kun kansalainen ei edes elä sillä Suomessa.

Poikani asuu toistaiseksi kotona vanhempiensa luona. Hän käy päivittäin kotoa käsin toimintakeskuksessa. Tämä järjestely takaa hänelle paremmat mahdollisuudet olla osallisena yhteiskunnassa ja nauttia sen tarjolla olevista kulttuuripalveluista, omista harrastuksista sekä matkailusta oman perheen kanssa. Tästä lähtien mekin matkustamme vain taksilla.

Helsingin Sote-lautakunnan päätös, jolla lain nojalla kuljetuspalveluun oikeutetuilta vammaisilta ja vanhuksilta poistetaan maksuton HSL-matkakortti, osoittaa vertaansa vailla olevaa raukkamaisuutta. Kaikilla ihmisillä pitäisi olla oikeus osallistua tasavertaisena jäsenenä yhteiskunnan toimintaan niin, että heidän yksilöllinen avuntarpeensa huomioidaan.

Ihmisarvoisempaa elämää kehitysvammaisille

Matti Laitinen

SUOMALAISTA SOSIAALIPOLITIIKKAA

 

”Köyhyysriski kasvoi Suomessa 1990-luvun laman jälkeen. Köyhyys on aiempaa pysyvämpää ja köyhyysjaksot ovat pitkittyneet. Eläkeläisten, työttömien ja vain perusasteen suorittaneiden alttius päätyä köyhäksi on kasvanut erityisen paljon.” (HS 20.11.2013)

 

Euroopan komission käyttämä köyhyysraja on 60 % mediaanitulosta. Ihminen on köyhä, jos hänen tulonsa ovat alle 60 % mediaanitulosta. Mediaani tarkoittaa, että puolessa kotitalouksista tulot olivat sitä pienemmät ja puolessa sitä suuremmat. Suomessa oli v. 2011 tilastojen mukaan pienituloisia henkilöitä eli köyhyysrajan alle jääviä henkilöitä 706 000 henkeä. Asumistukea saavissa ruokakunnissa asui samaan aikaan 661 000 henkeä. Vuonna 2009 siivoojien keskiansiot kuukaudessa olivat 1 578 €, matkailu- ja ravintola-alan työntekijöiden 1 949 €, vartijoiden 2 005 € ja myyjien 2 056 €. Matalapalkat ovat pysyneet matalapalkkoina.

 

Kuluttajatutkimuskeskuksen v. 2010 julkaiseman ”Mitä eläminen maksaa” –tutkimuksen mukaan alle 45-vuotiaan yksinäisen henkilön kohtuullinen eläminen maksoi pääkaupunkiseudulla 1 240 euroa kuukaudessa. Laaditussa viitebudjetissa oli huomioitu ruoka, vaatetus, kodin tavarat ja laitteet, sähkö, kotivakuutus, vapaa-aika ja harrastukset, terveys, hygienia, asuminen ja liikkuminen. Vastaavasti nelihenkisen, autottoman lapsiperheen elinkustannukset olivat 2 869 euroa kuukaudessa.

 

Veronmaksajain Keskusliiton mukaan yhteensä 4 222 344 henkilöä maksoi Suomessa v. 2012 tuloveroja. Heistä 28,2 % kuului veroluokkaan (1–14999 €/v) ja 22,9 % veroluokkaan 15 000–24 999 €/v). Veronmaksajista 51 % tienasi verotettavaa tuloa alle 2 100 euroa kuukaudessa. Kun 2 000 euron bruttopalkasta vähennetään verot ja maksut, käteen jää n. 1 500 euroa. Tällä rahasummalla ei mällätä pääkaupunkiseudulla.

 

Varovaisenkin arvion mukaan Suomessa elää tällä hetkellä yli miljoona ihmistä joko köyhyydessä tai sen lähimaastossa. Tämä vähäosaisten joukko koostuu mm. työttömistä, yhteiskunnan ulkopuolella olevista ihmisistä, työkyvyttömistä (vammat, fyysiset sairaudet ja mielenterveys), vammaisista, osasta vanhuksia, osa-aikaisista työntekijöistä, heikosti koulutetuista, pätkätyöläisistä, velkaantuneista, maahanmuuttajista, osasta opiskelijoita sekä pienituloisten perheiden lapsista. Keitä paljon puhuttu hyvinvointivaltion puolustaminen ja ylläpitäminen itse asiassa koskee? Onko hyvinvointivaltio tarkoitettu vain n. 80 % suomalaisista, joiden elämä on siedettävää tai jopa yltäkylläistä?

 

Suomi sijoittui v. 2013 YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) mitattuna 21. sijalle maailman valtioiden joukossa. Maamme HDI-indeksi on vajonnut v. 2007 tilanteesta 10 sijaa alaspäin. HDI:ssä 47 ensimmäistä valtiota lukeutuvat Hyvin korkean inhimillisen kehityksen –ryhmään. HDI on YK:n luoma mittari, joka koostuu odotettavissa olevasta elinajasta, terveydestä, lapsikuolleisuudesta, koulutuksesta ja elintasosta.

 

Suomen sijoittuminen HDI-tilastossa

 

v. 2007-08       sijoitus 11.

v. 2009           sijoitus 12.

v. 2010           sijoitus 16.

v. 2011           sijoitus 22.

v. 2013           sijoitus 21.

 

Suomessa viime vuosina harjoitettu uusliberalistinen talouspolitiikka sekä siitä johtuvat perusturvan kurjistamisohjelmat korreloivat hyvin maassamme tapahtunutta inhimillisen kehityksen taantumaa. Voimme havaita YK:n HDI-mittarista, kuinka nykyinen oikeistohallitus on tuhonnut jo nyt varsin tehokkaasti hyvinvointivaltiota.

 

On hyvin itseriittoista ja kyynistä todeta, että vähävaraisuus ei kosketa suomalaisten enemmistöä, vaan se on 20 % suuruiseen vähemmistön oma syy.  Jos havainnoi ympäristöään, vähäosaisuus näkyy selkeästi katukuvassa ja julkisissa liikennevälineissä. Todellisuuden voi sulkea silmistään piiloutumalla kalliin katumaasturin uumeniin. Köyhyys koskettaa ankarasti myös keskituloista kansalaista, jos hän menettää äkillisesti terveytensä tai työpaikkansa.

 

Matti Laitinen

15.1.2013

SIVISTYSTYÖSTÄ

Antonio Gramscin mukaan marxilaisuus ei pyri pitämään työväenluokkaa terveen järjen alkeellisessa filosofiassa eli arkiajattelussa, vaan sen sijaan johtamaan sen korkeampaan maailmankatsomukseen. Kommunistisen liikkeen julistaessa vaatimusta sivistyneistön ja työväenluokan yhteistyöstä se ei tee sitä rajoittaakseen tieteellistä toimintaa eikä pitääkseen työläisiä alhaisella tietoisuuden tasolla, vaan nimenomaan luodakseen älyllis-moraalisen liittoutuman, joka mahdollistaisi poliittisesti työväenluokan sivistyksellisen kehityksen. Tehtävänä on kohottaa sivistyksen keinoin työväenluokka vaistonvaraisuudesta luokkatietoisuuteen niin, että yksittäinen työläinen kokee olevansa osallinen toimija yhteiskunnallisessa muutoksessa.

Gramsci tähdentää Vankilavihkoissaan poliittisten puolueiden tärkeää merkitystä ja asemaa maailmankatsomusten muovaajina ja levittäjinä nykymaailmassa, koska ne olennaisesti kehittävät katsomuksia vastaavaa etiikkaa ja politiikkaa eli lähestulkoon toimivat noiden katsomusten historiallisina ”kokeilijoina”. Vaikka kommunistisella liikkeellä ei ole Suomessa tällä hetkellä yhteiskunnallista aloitetta käsissään, se on toki lisännyt ja syventänyt lehtiensä, verkkojulkaisujensa, opintokerhojensa ja katutyönsä kautta ihmisten tietoisuutta todellisuudesta. Toistaiseksi tämä ei ole kuitenkaan näkynyt merkittävästi liikkeen poliittisessa kannatuksessa.

Kommunistinen liike tarvitsee oman sivistyneistönsä ja toimintakulttuurinsa. Sen sivistyneistön tehtävänä on kehitellä ja järjestää johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi niitä periaatteita ja ongelmia, joita työläisjoukot ja kapitalismin vastaiset voimat nostavat esiin käytännön toiminnallaan. Tällainen sivistyneistö luodaan opinto- ja sivistystoiminnan kautta sekä osallistumalla käytännön puoluetyöhön ja kansalaisjärjestötoimintaan sekä vaikuttamalla omalla opiskelu- ja työpaikalla. Henkilön, joka haluaa omistautua ja sitoutua tällaiseen toimintaan, on opeteltava toimimaan ja ajattelemaan itsenäisesti. Vanhemmalle sukupolvelle kertyneet tiedot, taidot ja kokemukset on siirrettävä uudelle sukupolvelle.

Tieto- ja viestintätekniikan avulla suoritettu yhteiskunnallisen tajunnan reaaliaikainen muokkaaminen ja yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen on nykytodellisuudessa ympärivuorokautista ja samanaikaista maailmanlaajuisesti. Toisaalta sama asia mahdollistaa myös maailmanlaajuisen toisinajattelun ketjuuntumisen ja yhteisten mielenilmaisujen samanaikaisuuden maailman eri kolkilla. Internetin käyttäjien määrä maailmassa on kasvanut v. 2000–2012 361 miljoonasta 2,4 miljardiin. Toistaiseksi tämän bittien valtatien tarjoamista palveluista nauttii vasta 34,3 % ihmiskunnan jäsenestä. Kolmannes käyttäjistä on joko eurooppalaisia tai pohjoisamerikkalaisia (791 miljoonaa ihmistä). Näissä maanosissa netin käyttöaste vaihtelee 63,2 % – 78,6 % väestöstä. Suomessa nettiä käytti vastaavana aikana 89,9 % väestöstä.

Uuden kommunistisen toimintakulttuurin luominen ei merkitse pelkästään uusien yhteiskunnallisten paljastusten tekemistä, vaan myös jo saavutettujen totuuksien kriittistä tiedottamista. Kapitalismista tehdyt paljastukset on saatava leviämään laajemmalle. Se, että ihmiset saadaan ajattelemaan nykyistä todellisuutta johdonmukaisesti ja yhtenäisesti sekä kyseenalaistamaan myös sen, on tärkeämpää kuin joku yksittäinen neronleimaus, joka jää pyörimään vain jonkun pienen tutkijajoukon mieliin. Tämän vuoksi on pohdittava, kuinka tieto- ja viestintätekniikan tarjoamaa monikanavaista joukkoviestintää voitaisiin hyödyntää tehokkaammin, mille kohderyhmälle se suunnattaisiin ja missä muodossa ja minkä sisältöisenä sitä julkaistaisiin. Opintotoiminnassa voidaan hyödyntää verkko-opiskelua.

Gramsci kysyy Vankilavihkoissaan, onko marxilaista liikettä pidettävä filosofisesti merkittävänä vain silloin, kun se pyrkii kehittämään erikoistunutta kulttuuria rajoitetuille sivistyneistöryhmille vai kehittäessään arkiajattelua ylittävää ja tieteellisesti johdonmukaista ajattelua ei milloinkaan unohda yhteyttä työväenluokkaan, vaan vieläpä löytää tuosta yhteydestä tutkittavien ja ratkaistavien ongelmien lähteen? Päivi Uljaan väitöskirjatutkimus ”Hyvinvointivaltion läpimurto” antaa tähän kysymykseen oivallisen vastauksen. Päivi Uljas toteaa tutkimuksessaan, että ”Kansalaistoiminnan tutkiminen saattaa syventää näkemystä yhteiskunnallisten muutosten syistä ja seurauksista, sillä sosiaalinen todellisuus rakentuu ihmisten keskuudessa, heidän toiminnassaan ja mielissään.”

Uuden kommunistisen toimintakulttuurin rakentaminen edellyttää kommunistisen liikkeen laajan sivistyneistön kasvattamista. Perusedellytyksenä tällaiselle sivistykselle on edelleen marxilaisen filosofian, kansantaloustieteen ja tieteellisen sosialismin perusteiden hallinta. Lisäksi ajan tasalla pysyminen edellyttää elinikäistä oppimista kulttuurin, tieteiden ja useiden yhteiskuntaelämän eri alueiden parissa sekä hyviä sosiaalisia taitoja. Yleissivistyksen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan kriittistä medialukutaitoa. Käytännössä tämä tarkoittaa tieto- ja viestintätekniikan perustaitojen hyvää hallintaa. Nykyaikaisen agitpropin tuottajan pitäisi osata jalostaa netistä hakemansa informaatio tiedoksi. Hänen pitäisi kyetä hyödyntämään tuloksellisesti verkkojulkaisuja ja sosiaalista mediaa. Hänen on pystyttävä laatimaan nettiadresseja ja multimediaesityksiä. Hänen olisi hallittava lisäksi digi- ja videokuvausta sekä kuvan- ja tekstinkäsittelyä. Gramsci painotti Vankilavihkoissaan myös kielitaidon merkitystä. ”Ellei ole mahdollista oppia vieraita kieliä yhteyden saavuttamiseksi eri maiden kulttuurielämään, on ainakin oma kansallinen kieli opittava hyvin.”

Elvi Sivervo totesi v. 1948 Mäntsälän kunnankirjastossa pitämässään puheessa. ”Kirjailijan on oltava selvillä yhteiskunnasta, jossa ihminen elää, tajuttava, mistä yhteiskunnallisessa taistelussa on kysymys. Se on kaiken suuren taiteen tunnus… Propaganda ei ole taidetta, mutta taide voi olla täyttää saman tehtävän kuin propaganda, herättää, sytyttää, innostaa ja silloin siitä ei voi sanoa mitään pahaa. Sinervo vetosi puheessaan kirjailijoita osallistumaan työväen jokapäiväiseen poliittiseen taisteluun, koska tuolloin tarvittiin joka päivä iskurirunoja, kisällilauluja ja propagandaa.

Oman vastakulttuurin ja toisinajattelun julkituomiseksi kommunistisen liikkeen tulisi perustaa maahamme kapitalismin vastainen ja arvomaailmaltaan sosialistinen kulttuurijärjestö, joka vastustaisi ja kritisoisi toiminnallaan avoimesti yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta kaikin kulttuurin suomin ilmaisukeinoin. Kulttuurijärjestö voisi myös opettaa kommunistisen liikkeen jäsenistöä tuottamaan uuden tieto- ja viestintätekniikan mahdollistamaa agitaatiota, propagandaa ja työväenkulttuuria.

Gramscin mukaan työväenluokan hegemonian (johtavan aseman) pystyttäminen yhteiskunnassa vaatii työväenluokalta kykyjä ja taitoja johtaa, organisoida ja liittää yhteen kansanjoukkoja. Henkisellä ja moraalisella vaikutuksella on valtava osuus hegemonian saavuttamisessa. Kommunistisen liikkeen sivistyneistöä ja uutta toimintakulttuuria tarvitaan työväenluokan hegemonian saavuttamiseksi, koska se on merkittävä osa kapitalismin vastaista kansanrintamaa.

”Siinä, miten laajat joukot sitoutuvat tai ovat sitoutumatta johonkin tiettyyn ideologiaan, ilmenee ajattelutapojen järkiperäisyyden ja historiallisuuden todellinen kritiikki.” (Antonio Gramsci)

Matti Laitinen

11.12.2013