Älä alistu, vaan toimi!

MIELENTERVEYSKUNTOUTUJAT

Mielestäni kunnan tärkein tehtävä on edistää asukkaidensa – ei liike-elämän – hyvinvointia. Jokaisella mielenterveyden häiriöistä kärsivällä ihmisellä tulisi olla myös oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan, työikäisenä työllistymiseen, kohtuulliseen toimeentuloon ja huolenpitoon koko elämänsä ajan. Meistä kenelle tahansa voi jossain elämämme vaiheessa ilmaantua mielenterveyden ongelmia.

Olen työskennellyt koko 2000-luvun ammatillisessa kuntoutuksessa mielenterveyskuntoutujien parissa. Olen havainnut tuona aikana, kuinka kuntoutuspalvelut ovat yksityistyneet ja keskittyneet. Tarjotut palvelut ovat tuotteistettu viime vuosina kiihtyvässä tahdissa markkinataloushenkisiksi. Yhteiskunnan tarjoamaa tukea kolmannen sektorin toimijoille on karsittu myös ankarasti. Kilpailutus on tappanut monen pienen palveluntuottajan. Kansallinen ja kansainvälinen yksityissektori himoitsee jo osuuttaan sosiaalisista markkinoista. Tärkeintä uusissa kuntoutustehtaissa näyttävät olevan mahdollisimman suuret kävijämäärät ja kuntoutuspäivien paljous. Kuntoutustehtaiden tarjoama suuri ryhmäkoko soveltuu oman kokemukseni mukaan huonosti mielenterveyskuntoutujien kuntoutukseen. Päättäjät eivät ole kiinnostuneita alan ammattilaisten ja kuntoutujien mielipiteistä kilpailutuksen tarpeellisuuden suhteen.

Työssäni kohtaamani helsinkiläiset mielenterveyskuntoutujat saavat toimeentulonsa työmarkkinatuesta, sairauspäivärahasta, kuntoutustuesta tai työkyvyttömyyseläkkeestä. He ovat usein yhteiskunnasta ja sen sosiaalisista verkostoista syrjäytyneitä tai syrjäytymisuhan alla eläviä ihmisiä. Yli puolet heistä on naimattomia. Heidän toimeentulonsa jää alhaiseksi vähäisen työkokemuksen tai ammattitaidottomuuden vuoksi. Nämä kaksi seikkaa todentuvat heidän elämässään niukkana toimeentulona, harrastusten vähyytenä ja yksinäisyytenä.

Useimmat kohtaamistani mielenterveyskuntoutujista kärsivät vakavista mielenterveydenhäiriöistä kuten skitsofreniasta, vakavasta masennuksesta, psykooseista ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Heistä useimpien fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja tiedollinen toimintakyky on sairaudesta johtuen varsin rajoittunut. Tämä vaikeuttaa olennaisesti heidän hakeutumistaan ammattikoulutukseen ja työelämään sekä heidän itsenäistä suoriutumistaan omassa arjessaan. Moniongelmaisten ihmisten kuntoutuminen onnistuu kokemukseni mukaan tuloksekkaimmin turvallisessa yhteisössä pienryhmätyöskentelynä, jossa vallitsee tasa-arvo ja jossa on mahdollisuus saada riittävästi yksilöllistä ohjausta ja tukea osakseen. Keskinäinen solidaarisuus on paljon väkevämpi voima kuin lumoutuminen kaiken kattavaan – ihmisiä erottelevaan – kilpailuun.

Kansainvälisen Internet-tilaston (Internet Live Stats) mukaan maassamme asui v. 2016 yhteensä 416 501 ihmistä, jotka eivät käyttäneet lainkaan Internetin verkkopalveluita. Mielenterveyskuntoutujien suuri joukko lukeutuu myös tähän ryhmään. Selviytyäkseen arjessaan jokainen kansalainen tarvitsee nykyisin enenevässä määrin tietokonetta ja verkkoyhteyttä. Jokaiselle kansalaiselle olisi turvattava näin ollen oikeus maksuttomaan tietotekniikan koulutukseen ja tukeen. En pahoittaisi mieltäni, jos kaikille Suomen mielenterveyskuntoutujille tarjottaisiin kotikunnan toimesta tietotekniikkakoulutusta ja taloudellista tukea oman tietokoneen hankkimiseksi. Näin tämä väestönosa ei syrjäytyisi entistä enemmän suomalaisesta yhteiskunnasta. Havaintojeni mukaan uusien asioiden oppimisella on myös myönteinen vaikutus ihmisen psyykkiseen ja tiedolliseen toimintakykyyn.

Kuinka mielenterveyskuntoutujille mahtaa käydä, jos heille kohdistetut kunnalliset, tuetut asumispalvelut, päiväkeskukset, toiminnallisen kuntoutuksen yksiköt kilpailutuksen myötä yksityistetään ja psykiatrian poliklinikat sulautetaan jättisotekeskuksiin? Mehiläinen omisti jo v. 2016 yhteensä 112 asumispalveluyksikköä, joista 63 ikääntyneille, 40 mielenterveyskuntoutujille ja yhdeksän vammaisille. Sananvaltaa Mehiläisessä käyttivät saksalainen sijoitusyhtiö Triton ja yhdysvaltalainen sijoitusyhtiö KKR.

Minä en pidä siitä, että yhteiskunnan mielenterveyskuntoutujille suuntaamia asumis-, kuntoutus- ja lääkäripalveluita kilpailutetaan ja lakkautetaan. Yksityistämisen myötä tähän toimintaan kohdistetut verovarat siirtyvät yksityisten palveluntuottajien liiketoiminnan ylläpitämiseen. Uusliberalistit perustelevat kilpailutusta sillä, että julkisen sektorin elinkeinotoiminta, julkinen rahoitus tai tuki yrityksille sekä kunnallisten liikelaitosten höllempi verokohtelu vääristävät kilpailutilannetta. Minusta tällainen on liike-elämän sekaantumista kunnalliseen itsehallintoon.

Matti Laitinen

13.2.2017

KUNTAVAALIT 2017

SUUNTA UUSLIBERALISMIN VASTAISEEN KANSANRINTAMAAN

STP:n osallistuminen v. 2017 kuntavaaliin tarjoaa äänestäjille mahdollisuuden vaatia kansan etuja puolustavaa talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa. Esitämme tuhoisalle, uusliberalistiselle EU-suuntaukselle vaihtoehdon, jossa ihmisen ja luonnon hyvinvointi sekä kansojen tasavertainen yhteistyö asetetaan etusijalle suhteessa liikevoittoihin ja pörssikursseihin. Me olemme vaihtoehto kaikkien eduskuntapuolueiden edustamalle uusliberalistiselle EU-komennolle.

Eroon EU:sta ja EU:n uusliberalismista

Avain yhteiskunnan uudistamiseen sekä kunnallisella että valtiollisella tasolla on luopuminen uusliberalistisesta sosiaali- ja talouspolitiikasta. Tämä tarkoittaa tulonjaon muutosta pääomatulojen ja suurituloisten kustannuksella työtulojen ja perusturvan hyväksi. Siksi pääomien viennin ja globaalin keinottelun sijaan yritysten voittoja tulee ohjata kansallisiin investointeihin. Leikkausten ja yksityistämisen sijaan tulee luoda työpaikkoja kehittämällä julkisen alan palveluja. On irtauduttava EU:n yhteiskuntapolitiikasta ja korvattava se koordinoidulla taloudella ylisuurten voittojen ja tulojen sekä pääomien viennin ja keinottelun säätelemiseksi. Ylikansallisen lainsäädännön sijaan tarvitaan demokraattisen yhteistyön Eurooppaa ja Suomen kansallinen valuutta on palautettava.

Poikani

 

Kuntalain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on luoda edellytykset kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle kunnan toiminnassa.

 

Mielestäni kunnan tärkein tehtävä on edistää asukkaidensa – ei liike-elämän – hyvinvointia. Jokaisella ihmisellä sekä terveellä että vammaiselle tulisi olla oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan, kohtuulliseen toimeentuloon ja huolenpitoon koko elämänsä ajan. Kuntien itsehallinnon kaventaminen vähentämällä kuntien määrää johtaa vallan keskittymiseen yhä harvempien käsiin.  Kuntakonsernimiehet ja -naiset eivät vaivaudu välittämään vähävaraisista ja -osaisista ihmisistä, koska heille se, mitä piika pissii, on liian vähäarvoista. Onko päättäjillä subjektiivinen oikeus kusipäisyyteen?

 

Poikani on vaikeasti kehitysvammainen nuori mies, joka käy päivittäin ylläpitämässä aktiviteettejaan ja harjoittamassa työtoimintaa Helsingin kaupungin ylläpitämässä Pasilan toimintakeskuksessa. Kuinka ihmeessä liike-elämästä tuodut kuntien hallinto- ja talousmallit voisivat parantaa hänen osallisuuttaan yhteiskunnassa? Nykyisin voimassa oleva helsinkiläinen konsernimalli näyttää vievän häneltä, mikäli kunnallinen vammaisten päivätoiminta, tilapäishoito ja kehitysvammaklinikka kilpailutetaan ja yksityistetään, pohjan elämältä. Se riekaloisi hänen sosiaalisen turvaverkkonsa. Miettivätkö konsernimiehet ja -naiset koskaan tekojensa seurauksia?  

 

Kehitysvammaiset ihmiset valittavat kovin harvoin henkilökohtaisesti heihin kohdistuneista vääryyksistä mediassa, koska heidän kognitiiviset taitonsa eivät riitä lakien tulkintaan. Heidän kykynsä ilmaista itseään sähköisesti tai muuten on varsin rajallinen. Kuinka toteutuvat heidän kohdallaan kuntalaissa mainitut vaikuttamismahdollisuudet? Ihmettelen tosissani, kuinka valinnanvapaus todentuu poikani kohdalla, kun tämä ei ymmärrä edes, mitä sosiaaliturvatunnus tai perusturva tarkoittavat.

 

Minusta liike-elämästä tuodut kuntien talousmallit ovat johtaneet siihen, että enemmistö kunnanvaltuutetuista ajaa vain omaa tai liike-elämän etuja.  Konsernimalli puolustaa huonosti fyysisesti tai mentaalisesti vammaisten ihmisten perusturvaa. Minä en pidä siitä, että minun maksamiani verorajoja käytetään yksityissektorin palveluntuottajien liiketoiminnan ylläpitämiseen. Kuntien markkinaehtoisuus on korvattava ihmisehtoisuudella.

 

Matti Laitinen

2.2.2017

KUNNAN TÄRKEIN TEHTÄVÄ ON EDISTÄÄ ASUKKAIDENSA – EI LIIKE-ELÄMÄN – HYVINVOINTIA

Kuntalain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on luoda edellytykset kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle kunnan toiminnassa.

Kunnallisia palveluita kilpailutetaan ja niitä yksityistetään yhä ronskimmin. Nämä palvelut suoritetaan yhä vähemmällä työvoimalla. Terveydestä tulee yhä selkeämmin kauppatavaraa. Tämän vuoksi esimerkiksi hoiva- ja terveysalan suuryhtiöt hallitsevat jo nyt Suomen terveyspalveluiden markkinoita. Niiden liikevaihto on kasvanut v. 2010–2014 jo 796 miljoonasta eurosta 5,4 miljardiin euroon. Terveys- ja hoivabisnes eivät ole hyväntekeväisyyttä. Yksityisten yritysten tärkein tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Arvokkaasta vanhuudesta tulee liian arvokas pienituloiselle ihmiselle.

Olen hyvin skeptinen maamme väestön hyvinvoinnin kohentumisesta SOTE-uudistuksen myötä etenkin, jos sosiaali- ja terveysalaan budjetoidut varat supistuvat vuodesta toiseen, jos toimeentulotuen määrä pysyy alle puolet köyhyysrajasta, jos sosiaali- ja terveyssektori yksityistetään ja jos SOTE-toiminta keskitetään alueellisiin jättikeskuksiin. Eriarvoisuus ja syrjäytyminen eivät vähene syventämällä suomalaisen yhteiskunnan luokkajakoa. Kuinka mahtaa käydä niille miljoonalle ihmiselle Suomessa, jotka elävät nykyisin köyhyysrajan alla tai sen liepeillä, kun heistä tulee vanhuksia?

Yhteiskunnan tarjoamia kunnallisia sosiaali- ja terveyspalveluja on lakkauttamisen sijasta vahvistettava ja kehitettävä. Verovaroista on suunnattava enemmän varoja vanhusten- ja vammaishuollon sekä mielenterveystyön henkilökunnan palkkaamiseen ja niiden toimintaympäristöjen kehittämiseen.

Kuntien tuottamien terveys- ja sosiaalipalveluiden kilpailuttaminen on peruttava. Niiden yksityistäminen ajaa vain bisnesmiesten asiaa. Kuntien tuottamat julkiset palvelut on säilytettävä. Julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen palvelusektorin tuhoava SOTE-uudistus on pysäytettävä.

Mielestäni kunnan tärkein tehtävä on edistää asukkaidensa – ei liike-elämän – hyvinvointia. Jokaisella tulisi olla oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan, kohtuulliseen toimeentuloon ja huolenpitoon. Kuntien itsehallinnon kaventaminen vähentämällä kuntien määrää johtaa vallan keskittymiseen yhä harvempien käsiin.  Kuntakonsernimiehet ja -naiset eivät vaivaudu välittämään vähävaraisista.

Minusta liike-elämästä tuodut kuntien hallinto- ja talousmallit edustavat verenpainetta nostavaa makkaratehdasdemokratiaa. Ne on korvattava asukkaiden osallisuutta taloudessa ja päätöksenteossa edistävillä malleilla. Konsernimalli puolustaa huonosti kaikkien pienituloisten perheiden, vammaisten ja vanhusten perusturvaa. Kuntien markkinaehtoisuus on korvattava ihmisehtoisuudella.

Minä haluan elää ja asua kunnassa, jossa mikään inhimillinen ei ole tuotteistettu markkinatalouden hengessä, ja jossa jo toimivia julkisia palveluita ei kilpailuteta eikä myöskään yksityistetä. Minua kiinnostaa löysän koiran paskan verran liiketoimintamallin tuominen kuntatalouteen.

Suomeen pitäisi perustaa ihmistensuojelualueita, joihin markkinauskovaisille ja yksityistäjille pitäisi langettaa lähestymis- ja toimenpidekielto. Ihmiselämä on yksinkertaisesti liian arvokas uhrattavaksi konsernikuntamiesten ja -naisten mielivallan alaiseksi.

Jokainen ihminen on eettisesti vastuussa tekemistään valinnoista – joukkovoimalla SOTE-uudistusta vastaan.

Matti Laitinen

30.1.2017

PERUSSUOMALAISUUS ASTINLAUTANA VALTAAN

Perussuomalaiset sai ennen viime eduskuntavaaleja paljon julkisuutta mediassa. Puolue lupasi puolustaa kantaväestöön kuuluvien suomalaisten vanhusten, vammaisten, lasten ja pienituloisten ihmisten perusturvaa. Päästyään hallitukseen se kesyyntyi nopeasti Suomen taloudellisen ja poliittisen eliitin etua ajavaksi, kuuliaiseksi oikeistopuolueeksi. Se petti oman kannattajakuntansa. Tämä ilmeni pienituloisten ja vähäosaisten ihmisten syventyvänä kurjistamispolitiikkana. Uusliberalistinen talouspolitiikka ei aja koskaan pienituloisten asiaa. Oikeistopopulismi on siitä merkillistä protestia, että se kääntyy aina kannattajakuntansa enemmistöä vastaan, kun se pääsee osalliseksi valtaan.

Perussuomalaiset, kuinka te kehtaatte höpistä radiossa edelleen? ”Kansalle kyllä ja eliitille ei.” Tehän ajatte hallituksessa vain eliitin asiaa. ”Kansalle kyllä” tarkoittaa teidän politiikassanne – kansalle kurjuutta ja maamme eliitille lisäetuja. Teidän oikeistolainen työväenpuolueenne eroaa jyrkästi vasemmistolaisesta työväenpuolueesta siinä, ettei se vastusta koskaan kapitalismia. Te ainoastaan sumennatte toiminnallanne yhteiskunnallisia luokkaeroja ja juovutatte nationalismillanne tietämättömien ihmisten päät. Kuinka tällainen vedätys voi mennä Suomessa yhä lävitse? Onko rehellisyys saanut uuden ulottuvuuden?

SANOJEN KORTTITALOT

Miksi ihmiset uskovat saarnamies Timo Soinin sanoihin? Hän lupaa sellaista, mitä hänellä ei ole tarkoitustakaan toteuttaa. Hän vain luo toivon illuusioita, joiden todellisen luonteen tajuaa vasta, jos niitä tarkastelee luokkanäkökulmasta. Hänen tarjoamissaan sanojen korttitaloissa on läpinäkyvät seinät. Niiden hajoamista ei huomaa, koska niitä ei ole ollut koskaan olemassakaan. Vaaleissa hän on kansan puolella ja jyrkästi EU-kriittinen. Vaalien jälkeen päästyään ulkoministeriksi hän unohti kansan, kadotti EU-kriittisyytensä ja toi Nato-myönteisyytensä vahvasti esille. Tämä tuuliviiri pyörii oman vain etunsa mukaisesti. Isojen poikien kerhoon pääsy kiihottaa tätä miestä. Röhkeys on nykyisin suurempi hyve kuin pyyteettömyys.

Perussuomalaiset on oikeistolainen herätyssosiaalinen liike, jonka arvomaailma koostuu miesvaltaisesta konservatismista, nationalismista ja kristillisestä fundamentalismista. Puolueen kannatus perustuu karismaattiseen johtajaan, herravihaa potevien syrjäytyneiden ihmisten mielistelyyn, turhautuneisiin poliiseihin, katkeroituneisiin pienyrittäjiin sekä paljon mediajulkisuutta nauttiviin omiin, äärikansallisiin asiantuntijoihin. Näistä aineksista koostuva keitos maistuu kritiikittä puolueen kannattajille.

NATIONALISMI

Perussuomalaisten ohjelmateksti on muodoltaan maahanmuuttokriittistä, mutta sisällöltään se on rasistista. Johonkin väestöryhmään kohdistuvan parjaamisen, nöyryyttämisen ja syrjinnän arkipäiväistyttyä ihmiset alkavat hyväksyä tällaisen käyttäytymisen luonnolliseksi olotilaksi etenkin, jos se ei koske heitä itseään. He jopa katsovat kyseisen kohderyhmän itsensä aiheuttaneen ja ansainneen oman huonon kohtelunsa. Seuraavassa vaiheessa kyseinen väestöryhmä syyllistetään kaikkien vallitsevien yhteiskunnallisten ongelmien aiheuttajiksi. Nationalismi on osoittautunut hyväksi kylvöalaksi vihanpidolle. Kun sortoa aletaan perustella ”tieteellisesti” tai kansalliseen turvallisuuteen vedoten ja kun se ottaa itselleen järjestäytyneen väkivallan muodon ja lisäksi kun yhteiskunnan eliitti hyväksyy sen, tie fasismiin aukenee.

PETTÄJÄN TIE

Timo Soini kirjoitti v. 1988 enteellisesti pro gradu –tutkielmassaan ”Populismi – politiikka – poltinmerkki”: ”Populistien argumentaatio nähdään heikkona ja teesit iskulauseenomaisina. Populistit nähdään demagogeina, kansankiihottajina. Nämä demagogit käyttävät ”yksinkertaista” tavallista kansaa omien etujensa astinlautana. Kerran yhteiskunnan kyydistä pudonnutta kansanosaa petetään siis vielä kerran. Petetty pettyy siis jälleen kerran?” (T. Soinin gradu s. 7)

Matti Laitinen

19.12.2016

VAMMAISTEN KUNNALLISTEN PALVELUIDEN TURVAAMINEN

VAMMAISTEN KUNNALLISTEN PALVELUIDEN TURVAAMINEN

Vammaisfoorumi on v. 1999 perustettu 31 valtakunnallisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestö.
Se antoi 6.10.2016 eduskunnan talousvaliokunnalle lausunnon hallituksen hankintalakia koskevasta esitysluonnoksesta. Vammaisfoorumi esitti, että hankintalakiin tulee tehdä soveltamisalan rajaus siten, ettei lakia sovellettaisi vammaisten ihmisten tarvitsemien elämänmittaisten palveluiden järjestämiseen.

Poikamme on vaikeasti kehitysvammainen, 26-vuotias nuori mies, joka asuu kotonaan vanhempiensa luona. Minä, hänen isänsä, vien hänet päivittäin kotia lähellä sijaitsevaan Pasilan toimintakeskukseen. Emme tarvitse kuljetuksiin invataksia, koska kävelemme arkisin sinne ja sieltä kotiin. Helsingin kaupungin ylläpitämässä Pasilassa työskentelee osaava ja ammattitaitoinen henkilökunta, joka on antanut merkittävän panoksen poikamme aikuistumiseen. Poikamme on henkilökunnan ja vammaisten ihmisten muodostaman yhteisön arvostettu jäsen. Hän on osallinen yhteiskuntaan kulttuurin ja työn teon kautta. Hän käyttää työskennellessään paperisilppuria sekä pesee koneella astioita ja vaatteita. Hän viihtyy erinomaisesti työssään ja on myös onnellinen kyetessään tekemään työtä. Hän kävisi mielellään jopa viikonloppuisin töissä Pasilassa.

Meistä poikamme käyminen Pasilassa on elämänmittainen palvelu, jota ei pitäisi kyseenalaistaa kilpailuttamalla tai lakkauttamalla. Omien havaintojemme mukaan tämä tuttu ja laadukas kunnallinen palvelu on kohentanut poikamme arjen hallintaa sekä on edistänyt hänen itsenäistymistään ja suonut hänelle – huomioiden hänen kykynsä ja taitonsa – osallisuuden yhteiskuntaan.

MIKÄ IHMEEN VALINNANVAPAUS?

MIKÄ IHMEEN VALINNANVAPAUS?

 
Arjen ongelmat ovat moninaistuneet Suomessa. Sosiaalihuollon asiakkuuden luonne on muuttunut. Sosiaali- ja terveyspolitiikan vuosia jatkuneen säästöjen vuoksi palvelurakenne on muuttunut. Lisääntyneen köyhyyden takia asiakaskunta on laajentunut. Valinnanvapaus on toteutunut heidän kohdallaan huonosti. Kuntien tuottamat peruspalvelut ovat joutuneet ulkoistamisen ja kilpailutuksen kohteiksi. Kansainväliset hoivapalvelujen tuottajat ovat jo rantautuneet Suomen maaperälle. Sosiaali- ja terveysalasta on tullut liiketoiminnan kohde. Maahanmuuttajien erilainen etninen ja kulttuurinen tausta edellyttää myös uusia näkökulmia sosiaalihuollon toimintaympäristöön.

Hallitus on linjauksissaan v. 2015 ja 2016 sopinut laajentavansa asiakkaan valinnanvapautta osana SOTE-uudistusta. Hallituksen mukaan asiakas voisi tulevaisuudessa valita tarvitsemansa palvelun tuottajaksi julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan. Palveluntuottajaksi voi päästä erityisen hyväksymismenettelyn kautta. Valinnanvapauden laajentamisen tavoitteita ovat: vahvistaa perustason palveluja ja turvata nykyistä nopeampi hoitoon pääsy, monipuolistaa palvelutuotantoa, edistää yritystoimintaa, vahvistaa asiakkaan asemaa ja itsemääräämisoikeutta, vahvistaa asiakkaan hoitoon sitoutumista sekä parantaa palvelujen laatua ja kustannustehokkuutta.

Omat vanhempani ovat jo kummatkin yli 85-vuotiaita vanhuksia. He ovat kummatkin tehneet ikänsä työtä. He ovat kasvattaneet ja kouluttaneet neljä veronmaksajakansalaista. He kummatkin saavat toimeentulonsa pienestä eläkkeestä ja sen lisänä olevasta asumistuesta. Isäni sairastaa mm. muistisairautta, verenpainetautia ja 2. tyypin diabetesta. Lisäksi hän käyttää pariin otteeseen tapahtuneen lonkkamurtuman vuoksi pyörätuolia. On luonnollista, että vanhenemisen myötä jokaisen ihmisen fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja tiedollinen toimintakyky rappeutuu – toki tämä tapahtuu yksilöllisesti.

Ensin isäni elpyi lonkkamaljan murtumasta lähes vuoden vuodepotilaana Laakson sairaalassa. Tämän jälkeen hän siirtyi kuukausiksi Riistavuoren arviointi- ja kuntoutumisyksikköön odottamaan lopullista sijoituspaikkaansa palvelutaloon. Hän olisi halunnut palata sairaalasta takaisin kotiin tajuamatta sairaudestaan johtuen lainkaan sitä, ettei hän kykene selviytymään arjestaan omin avuin tai edes oman sydänsairaan puolisonsa tukemana. Ihmettelen kovasti, kuinka hallituksen mainostamaa asiakkaan asemaa ja itsemääräämisoikeutta voidaan vahvistaa, jos kyseiseltä henkilöltä puuttuu sairauden tunto ja jos hän ei kykene edes ymmärtämään omiin etuihinsa ja oikeuksiinsa liittyvien hakemusten sisältöä? Isäni itsemääräämisoikeutta on kunnioitettu toki silloin, kun hän on ymmärtämättömyyttään kieltäytynyt annettavasta hoidosta.

Isäni pääsi vihdoinkin lokakuun lopulla 2016 – 89-vuotiaana vanhuksena – Itäkeskuksen palvelutaloon tehostetun palveluasumisen pariin. Hänelle on nyt tarjolla ulkoilua, yksityisyyttä, tuolijumppaa, ryhmätoimintaa ja musiikkia. Vanhuuteen on ilmaantunut arvokkuutta. Hänelle olisi ollut tarjolla myös yksityisiä palvelutaloja. Köyhän sekatyömiehen varat eivät kuitenkaan riittäneet näin yksilölliseen ja monipuoliseen palveluun. Ympärivuorokautinen hoito yksityisessä palvelutalossa maksaa huonokuntoiselle ja dementoituneelle vanhukselle pääkaupunkiseudulla 4 500 euroa/kk. Yhteiskunta tukee tunnetusti yksityisten palvelutalojen toimintaa ostopalveluina ja palveluseteleinä. Onko tarkoitus antaa tällä tavoin lisää niille, joilla sitä jo ennestään on?

85-vuotias äitini asuu edelleen kaupungin vuokra-asunnossa Itä-Helsingissä. Hänellä on sepelvaltimotauti, työperäinen astma ja nivelrikkoa jaloissa. Ikääntyminen on lisäksi huventanut olennaisesti hänen voimavarojaan. Äitini toimi korvauksetta 20 vuotta isäni omaishoitajana. Hän ei pääse palvelutaloon, sillä hänen katsotaan pärjäävän omatoimisesti hissittömässä rakennuksessa sijaitsevassa vuokra-asunnossaan, koska palveluasumiseen pääsy edellyttää hakijalta pykälien mukaan avopalvelujen monipuolista käyttöä.

Laakson sairaalassa, Riistavuoren kuntoutumiskodissa ja Itäkeskuksen palvelutalossa tekemieni havaintojen perusteella niiden henkilökunta on hyvin ammattitaitoista, mutta sen niukkuus heikentää palveluiden saatavuutta. Henkilökunnan vähyys (4-5 hoitajaa/30 vanhusta) johtaa myös työntekijöiden ylikuormittumiseen. Resurssien vähyyttä ei voi korvata ammattitaidottomilla vapaaehtoisilla. Ilman omaisten apua ikääntyneiden hoidon menot olisivat Suomessa vuosittain 2,8 miljardia euroa nykyistä korkeammat. Minusta on tärkeää ja kunnioitettavaa, että esim. lapset käyvät katsomassa vanhempiaan palvelutalossa, kuten minäkin teen, mutta heidän tehtävänsä ei ole korvata omalla toiminnallaan vanhuspalveluiden henkilöstöresurssien puutetta.

Olen skeptinen maamme väestön hyvinvoinnin kohentumisesta SOTE-uudistuksen myötä etenkin, jos sosiaali- ja terveysalaan budjetoidut varat supistuvat vuodesta toiseen, jos toimeentulotuen määrä pysyy alle puolet köyhyysrajasta, jos sosiaali- ja terveyssektori yksityistetään ja jos SOTE-toiminta keskitetään alueellisiin jättikeskuksiin. Säästötoimet heijastuvat negatiivisesti vähätuloisten ihmisten eliniän pituuteen. Eriarvoisuus ja syrjäytyminen eivät vähene, jos istuva hallitus syventää yhteiskunnan luokkajakoa. Kuinka mahtaa käydä niille miljoonalle ihmiselle Suomessa, jotka elävät nykyisin köyhyysrajan alla tai sen liepeillä, kun heistä tulee vanhuksia?

Oikeistohallituksen kannalta valtion olennaisin tehtävä on palvella kapitalisteja eikä kilpailla heidän kanssaan voitoista. Kunnallisia palveluita kilpailutetaan ja niitä yksityistetään yhä ronskimmin. Nämä palvelut suoritetaan yhä pienemmällä työvoimalla. Terveydestä tulee yhä selkeämmin kauppatavaraa. Tämän vuoksi esimerkiksi hoiva- ja terveysalan suuryhtiöt hallitsevat jo nyt Suomen terveyspalveluiden markkinoita. Niiden liikevaihto on kasvanut v. 2010–2014 jo 796 miljoonasta eurosta 5,4 miljardiin euroon. Terveys- ja hoivabisnes eivät ole hyväntekeväisyyttä. Yksityisten yritysten tärkein tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Arvokkaasta vanhuudesta tulee liian arvokas pienituloiselle ihmiselle.

Yhteiskunnan tarjoamia sosiaali- ja terveyspalveluja on lakkauttamisen sijasta vahvistettava ja kehitettävä. Verovaroista on suunnattava enemmän varoja vanhustenhuollon henkilökunnan palkkaamiseen ja sen toimintaympäristön kehittämiseen. Yleishyödyllisten kolmannen sektorin kilpailuttaminen hengiltä edistää vain yksityistämisen asiaa. Suomalaisen hyvinvoinnin rakentamisen veteraaneja ei saa unohtaa. Arvokkaan vanhuuden on oltava jokaisen ihmisen subjektiivinen oikeus.

Jokainen ihminen on eettisesti vastuussa tekemistään valinnoista – joukkovoimalla SOTE-uudistusta vastaan.

Matti Laitinen

31.10.2016

 

 

HARHAINEN UNELMA

Amerikkalainen lentotukialus

seilaa Etelä-Kiinan merellä
torjuakseen Kiinan uhkaa.

Amerikkalainen sota-alus seilaa

Kaliningradin edustalla Itämerellä
torjuakseen Venäjän uhkaa.

Amerikkalaiset pitävät luvatta

Kuuban Guantánamossa kidutusleiriä
torjuakseen terrorismin uhkaa.

Amerikkalaiset kauko-ohjatut lennokit

tekevät ilmaiskuja Pakistaniin
murhatakseen terroristijohtajia.

Amerikkalaiset ovat perustaneet

800 sotilastukikohtaa 132 eri valtioon
torjuakseen itsensä luomia uhkia.

Miksi amerikkalaisten täytyy

tunkeutua joka puolelle maapalloa
torjuakseen omia harhaisia uhkiaan?

Jos yksittäinen ihminen käyttäytyisi näin,

häntä pidettäisiin vainoharhaisena,
hänet ohjattaisiin hoitoon,
hänet pistettäisiin lähestymiskieltoon.

Yhdysvaltoja ei ohjata hoitoon.

Yhdysvaltoja ei pistetä lähestymiskieltoon.
Yhdysvallat ei hakeudu itse terapiaan,
koska siltä puuttuu sairaudentunne.

Meidän ei kannattaisi veljeillä jenkkien kanssa.

 

Matti Laitinen

19.4.2016

Bolivaarinen talousohjelma

OHJELMA VENEZUELAN JULKISEN JA YKSITYISEN SEKTORIN TALOUSONGELMIEN VOITTAMISEKSI

 Venezuelan bolivaarisen tasavallan Suomen lähetystöstä saadun virallisen tiedotteen mukaan maan presidentti Nicolás Maduro Moros perusti 17.3.2016 Venezuelan julkisen ja yksityisen sektorin talousongelmien voittamiseksi Kansallisen talouden tuottavuuden neuvoston. Samassa yhteydessä julkaistiin kyseisen neuvoston toimintaohjelma ”Toimet kansan suojelemiseksi”. Se perustuu kolmeen strategiseen linjaan, jotka ovat 1) inflaation lyöminen, 2) taloudellisen kasvun saavuttaminen ja 3) uuden taloudellisen mekanismin luominen nykyisen liian öljytuloista riippuvan tilalle rakentamalla sille vaihtoehto kehittämällä muita tuotantosektoreita.

 

·         Purkamalla paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti järjestelmät, jotka ovat boikotoineet Venezuelan taloutta kaupan ja rahoituksen aloilla sekä hintakeinottelun ja päivittäistavaroiden hamstrauksen avulla.

·         Korvaamalla vanha öljytuloihin perustuva toimimaton talous uudella mekanismilla.

·         Aktivoimalla 14 talousmoottorin järjestelmä, joka koostuu 36 erityisestä kehityssektorista, jotka sisältyvät ”Suunnitelma 50” –suunnitelmaan. Tähän kuuluu 50 olennaista tavara- ja palvelukategoriaa, joilla vakautetaan Venezuelan bolivaarisen tasavallan taloudellinen kasvu.

 KANSALLISEN TALOUDEN TUOTTAVUUSNEUVOSTON 14 TALOUSMOOTTORIA

1. Maatalous: Kaikki kansalliset ponnistukset keskitetään maan ruokaomavaraisuuden turvaamiseksi maksimoimalla viljelysmaiden tuottavuutta ja turvaamalla maatalouden jakeluketju sekä sen kaupallistaminen ja hintasäännöstely.

2. Lääketeollisuus: Tämä moottori on luotu lääkepulan voittamiseksi yhteistyössä ystävävaltioiden kanssa.

3. Teollisuus: Kolmas talouden moottori keskittyy auto-, tekstiili- ja sementti- ja metallurgiateollisuuden kehittämiseen.

4. Vienti: Hallitus on sitoutunut viennin yksinkertaistamiseen ja se ilmoittaa, että Simadi-vaihtokurssin mukaan 200 bolivaria vastaa nykyisin yhtä dollaria. (Yksityishenkilöt ja liikemiehet voivat ostaa tai myydä ulkomaan valuuttaa tähän hintaan ML). Tämä toimenpide suo vientiyrityksille vahvat kannustimet laajentua uusille markkinoille. Ulkomaan valuutan luoton aktivointi varmistaa myös raaka-aineiden pääsyn vientisektorille.

5. Yhteisötalous: Keskitytään yhteisten palveluiden edistämiseen niiden moraalisten ja henkisten periaatteiden mukaisesti, jotka ihmiset kokevat hyödyllisiksi, tuottaviksi ja jotka ovat osa sosialistista taloutta ja yhteisöä.

6. Fossiiliset polttoaineet: Maan täytyy jatkaa investointeja, modernisoida tuotantovälineitä ja stabilisoida markkinoita, kunnes vuosikymmenellä 2020–2030 öljymarkkinat muodostuvat vakaammiksi ja ennustettaviksi.

7. Öljynjalostus: Tavoitteena on vahvistaa muovi- ja lannoitesektoria valuutan saamiseksi maahan.

8. Kaivosteollisuus: Orinocon kaivosalue koostuu 111 000 km² laajuisesta alueesta, josta löytyy mm. timantteja, kultaa, rautaa, bauksiittia, kolumbiittia sekä muita mineraaleja kuten graniittia ja kaoliinia.

Guainimossa sijaitsee lupaava timanttialue. Venezuela on nykyisin maailman kuudenneksi suurin timantintuottajamaa 33 miljoonan karaatin timanttivarannoillaan. Maan kultavarannot ovat 4,1 tonnia. Orinocon kaivosalueelta arvioidaan löytyvän 7 000 tonnia kultaa. Alueella tulee työskentelemään 150 yhtiötä eri mantereilta sekä myös pieniä intiaaniväestön omia kaivosporukoita. Valtio jakaa osan voitoistaan lähikaupunkien tukisäätiöihin kaivosten ympäristöhaittojen korjaamiseksi.

9. Turismi: Viime vuosina Venezuela on kehittänyt matkailuun liittyviä palveluita ja paikallista matkailusektoria. Työvaliokunta hankkii kotimaisia ja kansainvälisiä investointeja maan sellaisten moninaisten maisemien, luonnonvarojen ja perintökohteiden käytön edistämiseksi, joilla on työllistävä vaikutus.

10. Rakennusteollisuus: Työvaliokunta kehittää kunnallistekniikkaa Venezuelan kansan sosialistisen asuttamisohjelman puitteissa.  Tämä kuuluu osana missioihin Gran Misión Vivienda Venezuela ja Gran MisiónBarrio Nueve.

11. Metsäteollisuus: Lyhyellä aikavälillä suunnittelukomitea keskittyy kutsumaan kansallisia ja ulkomaisia sijoittajia perustamaan maahan sahalaitoksia ja puukauppaa ulkomaanvaluutan virtaamiseksi maahan.  Samaten laajennetaan huonekalu-, paperimassa-, paperi- ja pakkausteollisuutta.

12. Puolustusvoimien hallinnoima teollisuus: Presidentti Maduro on vahvistanut 99 Kansallisen bolivaarisen armeijan hallinnoiman puolustus- ja integroidun talouden kehittämisalueen perustamisen.

13. Tieto- ja viestintätekniikka: Valtio tukee tietokoneohjelmien kehittämisen ja tietokoneiden sekä niiden oheislaitteiden tuotannon kasvun jatkumista.

14. Pankki- ja rahoitustoiminta: Hallitus myöntää julkiselle yksityiselle pankkisektorille uuden luototusvälineen rahoitusresurssien helpottamiseksi, jotta tämä synnyttäisi osaltaan lisää työpaikkoja ja tuotantomahdollisuuksia.

Venezuelan bolivaarinen tasavalta ahkeroi toimiakseen suuren elpymisihmeen, taloudellisen kehittymisen ja kasvun sekä kansallisen vaurauden puolesta.

Matti Laitinen

Lähde: Note II.2.F3.E1. 083–16 22.3.2016, Venezuelan bolivaarisen tasavallan presidentti Nicolás Maduro Moroksen bolivaarinen talousohjelma.

ALISTUMINEN ON HUONO VALINTA

ALISTUMINEN ON HUONO VALINTA

Moraali on ihmisen tietty suhtautumistapa itseensä ja ympäristöönsä. Moraali sääntelee ihmisten käyttäytymistä ja elämäntapaa sekä yhteiskunnassa että myös pienemmissä yhteisöissä. Yhteiskunnallisen moraalin peruskysymyksiä ovat: Minkälainen yhteiskunta on ja millaisen sen tulisi olla? Voiko ihminen tiedostaa yksilönä ja ihmiskuntana, mikä on oikein ja väärin sekä myös toimia moraalisesti oikein? Yksilöllisen moraalin pulmia ovat mm. vastuu omista teoista, valinta oikean ja väärän välillä sekä vapaa tahto ja omatunto.

ONKO SUOMALAINEN YHTEISKUNTA OIKEUDENMUKAINEN?

Suomen valtiosäännön pitäisi turvata meille ihmisarvomme loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet. Sen pitäisi edistää lisäksi oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassamme. Minusta oikeistohallitus ei harjoita sellaista politiikkaa, että kaikki maassamme asuvat ihmiset voivat elää näiden arvojen mukaista elämää. Oikeistohallitus perustelee kurjistamispolitiikkaansa yhteisellä edulla. Onko kysymys sittenkin ainoastaan joidenkin eduista?

Tekojen moraalista oikeutusta on tapana perustella yleiseen tai yksityiseen hyötyyn, jumalan tahtoon, sopimuksellisuuteen (YK:n ihmisoikeuksien julistus) ja yleismaailmallisiin moraalinormistoihin vedoten. Kapitalistit perustelevat harvemmin julmia tekojaan vedoten oman luokka-asemansa säilyttämiseen.

MORAALI

Siveellisyydessä eli moraalissa on aina kyse yleisistä, kaikkiin ulottuvista periaatteista ja samalla joka kerta erikoisista, vastakkaisista asenteista. Kapitalismin suhteen tämän voisi käsittää siten, että markkinatalous on kaikkiin ulottuva periaate, mutta sen vallitessa ihmiset elävät hyvin eriarvoisessa asemassa. Tämän vuoksi osa pitää kapitalismia oikeudenmukaisena järjestelmänä osa taas epäoikeudenmukaisena. Meidän käsityksemme oikeasta ja väärästä ovat sidoksissa kasvatukseemme, johon vaikuttavat koti, koulu, kaverit ja media. Miksi minun pitäisi hyväksyä kapitalismi yhteiskuntajärjestelmänä, jos se toimii minun luokkaetujani vastaan? Minulla on oikeus tehdä omia valintojani.

”Siveysvaatimukset ovat aina objektiivisesti määräytyneet yhteiskuntahistoriallisista oloista ja saaneet niiltä mielekkyytensä, mutta samalla ilmenemistavaltaan ne ovat subjektiivisia. Ne heijastavat yhteiskunnan ja persoonallisuuden joitakin käytännöllisiä tarpeita samalla suhteutuvat eri lailla käytännöllisen tarkoituksellisuuden näkökohtiin.” (Moraalikäsite, O. Drobnitski, Progress 1980).

VAPAA TAHTO

Eettisen ajattelun historiassa inhimillisen tahdon vapaus on tavallisesti esitetty moraalin ontologiseksi edellytykseksi ja perusteeksi. Vapaa tahto on yksilön suhteellista itsenäisyyttä lähiympäristöönsä nähden, itsenäistä päätöksentekoa ulkopuolisiin käskyihin nähden, henkilökohtaista vastuun tunnetta ja teon vapauden tiedostamista. 

Uusliberalismia harjoittava oikeistohallitus loukkaa minun vapaata tahtoani, jonka suhteellinen itsenäisyys omaan lähiympäristööni nähden jää tämän vuoksi melko olemattomaksi. SOTE-ratkaisu heikentää entisestään maamme alueellista itsehallintoa ja keskittää valtaa yhä harvempien käsiin. Pakkolait ovat käskyttämistä. Taloudellisen omavaraisuuteni supistuessa myös vapaan tahtoni toteutuminen vähentyy.

”Tahtotoiminnan luonteenomainen erityispiirre on, että tahtoessaan ihminen aina toimii persoonallisuutena. Juuri siitä johtuu, että ihminen kokee tahtomisensa teoksi, josta hän on itse täysin vastuussa. Suurelta osalta tahtotoiminnan vuoksi ihminen tiedostaa itsensä yksilöksi ja tiedostaa ratkaisevansa itse elämäntiensä ja kohtalonsa. ” (Yleinen psykologia, Petrovski, 1974 Kansankulttuuri) 

OMATUNTO

O. Drobnitskin mukaan ”Omatunto on ihmiselle esitetyn normatiivisen vaatimuksen ja hänen vastuullisuutensa muoto. Ihmisen on sisäisissä näkemyksissään kohottava ”todellisen omatunnon” tasolle. Omatunto on ihmisen kyky arvioida täysin vastaavasti omia tekojaan; tämä kyky iskostetaan ihmiseen, hänen täytyy saada se. Se on vakaumus, jonka totuudellisuudesta hän on vastuullinen, mutta jota eivät takaa mitkään subjektiivisen elämyksen, varmuuden tai vakuuttuneisuuden antamat sisäiset selviöt.”

Omatunnon ulkosyntyistä luonnetta kuvaa hyvin se, että ihmiset voivat tehdä omaatuntoaan kyseenalaistamatta hirmutekoja sekä rauhan että sodan aikana. He voivat mieltää tekonsa oikeutetuiksi ja kykenevät elämään tuntematta tekojensa seurauksista syyllisyyttä. Vastaavasti ihminen voi toimia myös oikein. Ihmisen sisäinen näkemys, mitä hänen pitää tehdä, on hyvin riippuvainen häntä ympäröivästä todellisuudesta ja hänen uskalluksestaan kyseenalaistaa vallitsevaa todellisuutta. Mitä paremmin ihminen kykenee tiedostamaan objektiivista todellisuutta ja myös toimimaan subjektiivisesti sen mukaisesti, sitä paremmin hänen kykenee tekemään moraalisesti kestäviä valintoja ja ratkaisuja elämässään. 

YHTEINEN ETU

Minun omatuntoni kyseenalaistaa suomalaisen kapitalistisen yhteiskunnan ja sen valtaapitävien tekemät tietoiset valinnat maamme väestön valtaenemmistön aseman kurjistamiseksi. Perusturvaan kajoaminen ei ole oikeudenmukaista. Se kohdistuu heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Se loukkaa heidän ihmisarvoaan. Minä toteutan vapaata tahtoani vastustamalla nykyisen oikeistohallituksen toimia kaikin käytettävissä olevin keinoin. Minusta maamme poliittinen ja taloudellinen eliitti on asetettava vastuuseen teoistaan.

Yhteinen etu tarkoittaa hyötyjen ja haittojen jakamista tasapuolisesti kaikkien kesken. Minä olisin mielelläni sellaisen oikeudenmukaisen yhteiskunnan jäsen, jossa kaikki päätökset tehtäisiin ihmisen ja hänen elinympäristönsä sekä luonnon hyväksi, jossa kunnioitettaisiin vapautta ja ihmisoikeuksia, jossa oikeudet ja velvollisuudet koskisivat yhtäläisesti kaikkia sen jäseniä sekä jossa jokaisella ihmisellä olisi oikeus elää arvokas elämä. Ihmiskunnan tuhoavat kapitalistisen tuotantosuhteet minä korvaisin kernaasti osallistuvaan demokratiaan ja kansan itsehallintoon perustuvalla suunnitelmataloudella.

Yhteiskunta, joka kykenee tarjoamaan kaikille jäsenilleen yhtäläisen siedettävän ja oikeudenmukaisen elämän ja puhtaan luonnon, on eettisesti kestävä yhteiskunta.

Matti Laitinen

24.11.2015
 

VÄÄRYYKSIÄ EI PIDÄ HYVÄKSYÄ

Vääryys on annettujen lupausten rikkomista. Vääryys on toisen osapuolen etujen polkemista. Vääryys on sopimusten noudattamatta jättämistä. Oikeistohallitus harjoittaa aktiivisesti ja yhteisymmärryksessä näitä kaikkia vääryyden lajeja.

Lupauksiin sisältyy aina sitoumuksia ja velvollisuuksia, jotka lupauksenantajan kuuluu täyttää. Jos annettuja lupauksia ei täytetä, niiden luonne muuttuu harhaanjohtamiseksi ja huijaamiseksi.  Sitoumus on yksipuolinen oikeustoimi, jolla henkilö tai oikeushenkilö lupautuu varmasti tekemään tai tekemättä jättämään jotakin. Sitoumus on velvoittava lupaus. Lupausten tahallinen ja tietoinen täyttämättä jättäminen on vääryyttä.

Oikeistohallituksessa istuvat puolueet lupasivat eduskuntavaaleissa 2015 julkisesti tiedotusvälineissä säilyttävänsä suomalaisen hyvinvointivaltion, edistävänsä työllisyyttä ja etteivät he kajoa vähävaraisten ihmisten etuuksiin.

Keskustan vaaliohjelmassa luvattiin, että ”jokaisella on oikeus hyvään ja arvokkaaseen vanhuuteen. Siihen kuuluu itsemääräämisoikeus, osallisuus ja turvallisuus. Jokaisen ikäihmisen on saatava tukea ja palveluita tarpeidensa mukaan.”

Kokoomus lupasi tukea ikäihmisten terveyttä ja itsenäistä toimintakykyä hyvinvointia ja terveyttä edistävillä palveluilla. Puolueen mukaan ikäihmisten itsenäinen asuminen mahdollistetaan erilaisin asumismuodoin ja kehitetään kotiin vietäviä palveluja.

Persussuomalaiset lupasivat eduskuntavaaliohjelmassaan, että suomalaisista on huolehdittava: ”Miljoona suomalaista elää köyhyysrajalla tai sen alapuolella. Pienituloisuus vaikuttaa koko elämään ja sen valintoihin. Mielivaltaiset leikkaukset on loputtava ja 90-luvun laman virheitä ei tule enää toistaa. Suomalaisista on ryhdyttävä nyt huolehtimaan. Meidän ei kuulu olla koko maailman terveyskeskus tai sosiaalitoimisto.”

Oikeistohallitus harjoittaa julkista vääryyttä polkemalla maamme väestön enemmistön etuja. Sen kurjistamis- ja säästöpäätökset kohdistuvat pienituloisiin työläisiin, työttömiin, opiskelijoihin, lapsiin, vammaisiin ja vanhuksiin. Oikeistohallituksen toimet eivät uhkaa mitenkään hyvätuloisten ja varakkaiden ihmisten asemaa.

Sopimus on kahden tai useamman tahon välinen toimi, jolla luodaan tai muutetaan velvoitteita. Se sisältää aina suoritusvelvollisuuden. Lait ja erilaiset oikeudet, kuten ihmisoikeudet, ovat sopimuksia. Sopimuksen solmiminen edellyttää sitä, että sen solmijat tunnustavat toisensa sopimuksen osapuoliksi. Sopimukset eivät synny koskaan minkään sopijaosapuolen yksittäisestä tahdosta, vaan niiden kaikkien yhteisestä tahdosta. Mikään osapuoli ei omista yksin sopimusta. Se sitoo kaikkia sen sopijaosapuolia. Tämän vuoksi sopimusta ei voi rikkoa yksipuolisesti ilman seuraamuksia. Sopimusosapuolia voivat olla erilaiset toimijat, kuten ihmiset, yritykset ja julkisyhteisöt. Sopimuksen tekeminen edellyttää, että sopijapuolet ovat oikeustoimikelpoisia ja oikeuskelpoisia.

Oikeistohallituksen esittämä yhteiskuntasopimus oli sopimuksen irvikuva. Yksipuolinen sopimus eli sanelu ei velvoita muita kuin sen laatijoita. Oikeistohallitus ei piittaa muutenkaan yhteisestä tahdosta. Se ei noudata edes perustuslakia – sopimusta – johon heidän pitäisi olla sitoutuneita sekä yksityishenkilöinä että valtiovallan edustajina.

Yhteiskunnan tulee kohdella kaikkia jäseniään yhdenvertaisesti. Suomen perustuslain mukaan: ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Mitäpä muuta oikeistohallitus tekee, kuin asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan.

Perustuslakimme mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.

Nykyisen eduskunnan enemmistö ja sitä edustava oikeistohallitus eivät aja kansamme enemmistön etua. Ihmisen voi alistaa henkisellä ja fyysisellä väkivallalla tai huijaamalla. Hänen vapaata tahtoaan ei voi kuitenkaan pakottaa. G.W.F Hegelin mukaan ”vain sitä, joka tahtoo antaa itseään pakottaa, voi johonkin pakottaa.”

Valtio olemme me – vasta silloin – kun me otamme valtiollisen vallan ja tuotantovälineet omaan haltuumme. Niin kauan lait ovat yhteiskuntaa hallitsevan luokan tahdon ilmausta, jolla se toteuttaa rankaisevaa ja kostavaa oikeudenmukaisuuttaan meitä – alistamaansa yhteiskuntaluokkaa – kohtaan.

Matti Laitinen

3.9.2015

TOIMIIKO OIKEISTOHALLITUS OIKEUDENMUKAISESTI?

Oikeudenmukaisuuteen liittyviä käsitteitä ovat ihmisarvon kunnioittaminen, ihmisten kohtelu ja heidän osallisuutensa yhteiskunnassa sekä heitä koskevat yhteiset lait ja velvollisuudet. Valtiovarainministeri Stubbin mukaan oikeudenmukaisuutta on vaikea määritellä. "Mutta ymmärrän, että niille, jotka ovat riippuvaisia budjettirahoista, verrattuna vaikka ihmisiin, jotka käyvät töissä, oikeudenmukaisuus on kovin vaikea määritellä."

Ihmisyyteen kuuluu ihmisarvo. Se on ihmisoikeuksien perusta. Ihmisoikeuksien tarkoituksena on taata jokaiselle ihmiselle arvokas elämä. Ne ovat jokaiselle ihmiselle yhtäläisesti kuuluvia oikeuksia riippumatta etnisestä taustasta, ihon väristä, sukupuolesta, kielestä, uskonnosta, poliittisesta tai muusta mielipiteestä, kansallisesta tai yhteiskunnallisesta alkuperästä, omaisuudesta, syntyperästä tai muusta tekijästä. YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa todetaan: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”

Yhteiskunnan tulee kohdella kaikkia jäseniään yhdenvertaisesti. Perustuslain mukaan: ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Meitä Suomessa asuvia ihmisiä pitäisi koskea sama lainsäädäntö. Meillä on myös paljon yhteisiä velvoitteita. Miksi yli 20 % maassamme asuvista ihmisistä elää käytännössä köyhyydessä? Miksi oikeistohallitus kohdistaa säästö- ja kurjistamispäätöksiään vähätuloisiin, vammaisiin, vanhuksiin ja lapsiin? Oikeistohallitus on haluton puuttumaan maamme taloudellisen ja poliittisen eliitin ansiotuloihin tai heidän omaisuuteensa. Onko tällainen kohtelu oikeudenmukaista?

Osallisuus yhteiskunnassa. Suomen perustuslain mukaan ”valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. ”

Perustuslain mukaan oikeistohallituksen pitäisi kuunnella myös meitä kansalaisia tehdessään meitä ja meidän elinympäristöämme koskevia säästö- ja kurjistamispäätöksiä. Meidän kuuluisi olla osallisia meitä itseämme koskevia talous- ja sosiaalipoliittisia päätöksiä tehdessä. Oikeistohallituksen harjoittama politiikka on luonteeltaan rankaisevaa ja valikoivaa oikeudenmukaisuutta. Enemmistöä rangaistaan hyvinvointia kaventamalla ja vähemmistöä suositaan turvaamalla heidän asemansa säilyminen. Onko tällainen osattomuus oikeudenmukaista?

Oikeistohallitus ei piittaa oikeudestamme sosiaaliturvaan. Perustuslain mukaan: ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.”

Perusturvaan kajoaminen ei ole oikeudenmukaista. Se kohdistuu heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Se loukkaa heidän ihmisarvoaan. Onko tämä oikeudenmukaista?

Edes perustuslaki ei näytä olevan kaikille sama. Lait ovat yhteiskuntaa hallitsevan luokan tahdon ilmausta, jolla se toteuttaa rankaisevaa ja kostavaa oikeudenmukaisuuttaan alistamaansa yhteiskuntaluokkaa kohtaan. Jos et alistu palkanalennuksiin, tehtaat viedään ulkomaille ja sinut irtisanotaan. Valtion yhtiöiden, liikelaitosten ja kiinteistöjen yksityistämisen myötä on kadonnut vähintään jo satatuhatta työpaikkaa. Hallituksen pienituloisiin, lapsiperheisiin, nuorisoon, vammaisiin, työttömiin ja eläkeläisiin kohdistamat säästö- ja kurjistamistoimet eivät ole oikeudenmukaisia. Ne tähtäävät Suomen taloudellisen ja poliittisen eliitin hyvinvoinnin turvaamiseen.

Oikeistohallituksen vallankäyttö ei ole oikeudenmukaista, siksi minä osoitan mieltäni 22.8.2015.

Matti Laitinen

14.8.2015

IHMISARVOISEMPAAN YHTEISKUNTAAN

 

Ihminen on biologinen ja psykososiaalinen kokonaisuus, joka elää aktiivisessa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Hän muuttaa ympäristöään, mutta samalla hän on myös itse muutoksen kohde, koska hän on vain osa luontoa – ei sen herra. Ihminen on siitä merkillinen eläinlaji, että hän kykenee tuhoamaan sekä elinympäristönsä että myös itsensä lajina.

Ihminen kasvaa ihmiseksi vain ihmisyhteisössä. Hän oppii uusia asioita mallintamalla ja tekemällä oppien. L.S. Vygotskin mukaan: ”Ihminen omaksuu ihmisyhteiskunnan tiedolliset, taidolliset ja esteettiset saavutukset oman toimintansa kautta.” Ihmisäly on luonteeltaan yhteisöllistä. Tieto siirtyy sukupolvelta toiselle sosiaalisen perimän kautta. Ihmisen kasvatuksen neljä pääkanavaa ovat: koti, koulu, kaverit ja tiedotusvälineet. Jos media asettuu kasvatuksen pääkanavaksi, seuraukset ovat nykyisen kaltaiset.

Ihmiselle on ominaista tietoisuus ja tahto. Valta on ihmisten välinen suhde. Vallankäyttö on ihmisen tietoista valtaa hallita toista ihmistä, hänen tahattomien ja tahallisten tekojen valvomista ja tarpeen vaatiessa myös niiden tukahduttamista. Sama periaate on sovellettavissa myös yhteisöihin. Päämäärä ja keinot sanelevat tietoisen tahtotoiminnan arvolatauksen eli onko toimenpide oikein vai väärin.

Nykymaailmassa vallankäyttö on lähes järjestään yksisuuntaista vuorovaikutusta, jossa toinen alistaa ja toinen alistuu. Yksilöllisen vallan määrä on sidoksissa yhteiskunnalliseen luokka-asemaan, yksilön kykyihin ja taitoihin (sekä psyykkisiin että fyysisiin) sekä sukupuoleen, etniseen taustaan ja kuulumiseen johonkin marginaaliryhmään (vammaiset, lapset ja vanhukset). Yksilötasolla yksisuuntainen vallankäyttö ilmenee mm. koulu- ja työpaikkakiusaamisena.

Vastuu on ihmisen kiinnostusta ja etenkin halua vastata puheidensa ja tekojensa aiheuttamista seuraamuksista. Vastuullisuus liittyy suhtautumiseen toisiin ihmisiin, omaan itseensä, muihin elollisiin olentoihin, ympäristöön, työhön, esineisiin ja omaisuuteen. Rehellinen ja vastuunsa kantava ihminen seisoo puheidensa ja tekojensa takana. Jokaisella ihmisellä on eettinen vastuu tekemistään valinnoista. Nykymaailmassa kulutuksesta on tullut ihmisen elämän tärkein sisältö. Maamme kansallisomaisuuden yksityistäminen on teko, jonka tekijät pitäisi saattaa vastuuseen teoistaan.

Ihmisen luonteenpiirteet, kognitiiviset kyvyt, sosiaaliset taidot ja syntymätausta luovat perustan hänen itsetunnolleen. Itsetunto eli omanarvontunne on ihmisen subjektiivinen tunne hänen omasta toiminnallisesta suoriutuvuudestaan ja sosiaalisesta selviytyvyydestään sekä hänen itseluottamuksensa ja itsenäisyytensä määrästä. Itsetunto on minuuden kunto, joka sekä nousee että laskee inhimillisessä toiminnassa. Itsetuntoa on kahdenlaista, sitä mitä ihminen on itselleen ja sitä millaisen vaikutelman hän antaa itsestään muille. Itsetunto ei ole sukupuolisidonnainen.

Heikko itsetunto johtaa kalvavaan huonouden ja riittämättömyyden tunteeseen. Suomalainen yhteiskunnan synnyttämä kasvava yhteiskunnallinen eriarvoisuus tuottaa kansalaisilleen kasvavia itsetunnon ongelmia syrjäytymisen, osattomuuden ja työttömyyden myötä. Kun ihminen ei saa toteuttaa osallisuuttaan yhteiskunnassa oman toimintansa kautta, siitä aiheutuu mielenterveysongelmia, jotka ilmenevät mm. ahdistuksena, väkivaltaisina tekoina, itsetuhoisuutena ja masentuneisuutena.

Kapitalismi on osoittautunut ihmiskunnan ja luonnon kannalta tuhoisaksi yhteiskuntajärjestelmäksi, jossa osalle ihmiskuntaa ihmisarvoisen elämän ja itsekunnioituksen saavuttaminen on poissuljettua. Se on myös huono vallankäyttöympäristö, joka mahdollistaa yksityisen omistusoikeuden nimissä laillistetun riiston ja mielivallan käytön. Kapitalistit eivät pysty ottamaan vastuuta ihmiskunnan tulevaisuudesta. Kapitalismi on taloudellista narsismia, joka loukkaa vastuuttomuudellaan ihmiskunnan enemmistön ihmisarvoa ja jossa yhteiskunta on valjastettu vain tuotantoa varten.

Matti Laitinen

16.3.2015 Helsinki

STP:n VAALIVIDEO

STP:n vaaliohjelma YouTubessa.

Toteutus: Matti Laitinen
Teksti: Suomen Työväenpuolue
Valokuvat: Matti Laitinen, Heikki Männikkö ja AN
Musiikki: Tommi Lievemaa (cc)

http://youtu.be/DcU1HqzLjF4

VAMMAISLAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTUS

 Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on sovittaa yhteen nykyinen vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki uudeksi vammaispalveluja koskevaksi erityislaiksi sekä selvittää muut nykyisen vammaispalveluja koskevan lainsäädännön uudistamistarpeet. Työryhmän raportti lähtee valmistuttuaan keväällä 2015 lausunnoille, joiden perusteella tehdään tarvittavat muutokset. Uudistuksen jatkovalmistelusta päättää seuraava hallitus.

Vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmän 20.8.2014 julkaisemassa lakiluonnoksessa mainitaan ainoastaan yhdessä kohdassa käsite vaikeavammainen henkilö. Tämä on siitä merkillinen uudistus, että ihmisten vammaisuutta ei voi demokratisoida ja tasa-arvoistaa jättämällä huomiotta heidän vammansa vaikeusaste ja siitä aiheutuvat toiminnalliset rajoitteet. Kehitysvammaiset ihmiset ovat usein vaikeavammaisia ihmisiä, joiden terveydenhoito ja arjessa suoriutuminen edellyttävät erityistä asiantuntemusta ja erityisjärjestelyitä. Heidän vahvinta aluettaan ei ole lainsäädännön tuntemus ja omien etujensa puolustaminen. Minusta kaikkien eri vammaisryhmien niputtaminen yhdeksi ryhmäksi erityislakiin on vakava virhe.

Aikaisemmassa vammaispalvelulaissa (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380) vaikeavammaisuus oli olennainen osa tätä erityislakia.

VAIKEAVAMMAISUUS

 Edelleen voimassa olevan vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan vaikeavammaisuuden yleisenä edellytyksenä on, että henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vaikeavammaisuuden käsitteen sisältö määrittyy suhteessa vammaisen ihmisen elämäntilanteeseen ja elinympäristöön. Tämä merkitsee käytännössä runsasta ulkopuolisen avun sekä yhteiskunnan tarjoamien palveluiden ja tukitoimien tarvetta.  Vaikeavammaisella ihmisellä ilmenee ylitsepääsemättömiä ongelmia oman arjen itsenäisessä hallinnassa. 

Vaikeavammainen on siis sellainen henkilö, joka tarvitsee välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella. Vaikeasti kehitysvammainen poikamme tarvitsee apua päivittäisissä toimissaan kotonaan ja toimintakeskuksessa, harrastuksissaan, yhteiskunnallisessa osallistumisessaan ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessään. Meidän perheeseemme kuuluu vaikeasti kehitysvammainen – aikuinen vaikeavammainen ihminen. Hän tarvitsee osakseen ympärivuorokautista valvontaa ja ohjausta.

KUNTIEN VELVOLLISUUDET VAIKEAVAMMAISILLE

Kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, päivätoimintaa, henkilökohtaista apua sekä palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vaikeavammaiselle pojallemme myönnetyn henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa häntä toteuttamaan omia valintojaan. Tällä avustajatoiminnalla tuetaan hänen tavanomaista selviytymistään kotona ja kodin ulkopuolella asioiden hoitamisessa, opiskelussa, harrastuksissa, työssä ja yleensä yhteiskunnallisessa osallistumisessa.  Hän osallistuu myös kodin ulkopuolella järjestettyyn päivätoimintaan. Se on luonteeltaan kodin ulkoisessa elämässä selviytymistä tukevaa ja sosiaalisia taitoja edistävää toimintaa.

Omaishoitolain 3 §:n mukaan kunta voi myöntää omaishoidon tukea, jos henkilö alentuneen toimintakyvyn, sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn vuoksi tarvitsee kotioloissa hoitoa tai muuta huolenpitoa. Perheemme saa poikamme vaikeavammaisuuden vuoksi omaishoidontukea. Tämän vuoksi meille on myönnetty lisäksi oikeus saada poikamme kerran kuukaudessa neljän päivän lyhytaikaishoitojaksolle pienryhmäkotiin. Tämän hoitojakson tavoitteena on levähdystauon suominen meille vanhemmille sekä poikamme itsenäistymisen tukeminen kodin ulkopuolisessa maailmassa.

VAIKEAVAMMAISUUS ON HUOMIOITAVA UUDESSA VAMMAISPALVELULAISSA

Lakiluonnoksen mukaan sen tarkoituksena on ”edistää ja turvata vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa; ehkäistä ja poistaa esteitä, jotka rajoittavat vammaisen henkilön yhdenvertaisuuden saavuttamista; edistää vammaisen henkilön itsenäistä suoriutumista ja itsemääräämisoikeuden toteutumista sekä turvata vammaisen henkilön tarpeen mukaiset, riittävät ja laadukkaat palvelut.”

Meidän perheemme mielestä on perusteltua, että vaikeavammaisuus huomioidaan edelleen uudessakin vammaispalvelulaissa, koska muutoin kehitysvammaisten puolustuskyvytön erityisryhmä jää helposti varjoon, kun Suomessa toteutetaan – jo vallitsevaksi käytännöksi tullutta – tiukkaa säästölinjaa sosiaali- ja terveyspolitiikassa.

Kaikille vaikeavammaisille henkilöille on turvattava vammaispalvelulaissa yhteiskunnan tarjoamien palvelujen ja tarvitsemiensa tukitoimien kautta mahdollisuus päästä samaan asemaan muiden yhteiskunnan jäsenten kanssa sekä toimia ikänsä, kehitystasonsa ja yksilöllisen suorituskykynsä mukaisesti yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä.

Matti Laitinen

vaikeasti kehitysvammaisen,

vaikeavammaisen aikuisen pojan isä

 

EUROOPPALAINEN KÖYHYYSSTANDARDI

Sveitsiläisen Credit Suisse –pankin tutkimuksen mukaan rikkain 1 % maailman kansalaisista omistaa 48 % maailman varallisuudesta. Vastaavasti puolet ihmiskunnasta omistaa vain 1 % maailman vaurauksista. Maailman mammonasta keskittyy 34,7 % Pohjois-Amerikkaan ja 32, 3 % Eurooppaan. Loput siitä jakautuu pääosin Aasiaan. Maailman 100 suurimmasta taloudesta 51 on yrityksiä ja vain 49 valtioita. Maailman 200 suurinta yritystä tuottaa yhteensä suuremman liikevaihdon kuin maailman kaikkien maiden bruttokansantuote on poislukien 10 suurinta maata. Monikansallisten suuryritysten taloudellinen etu ajaa kansallisvaltioiden etujen ylitse. Kansallisvaltioiden johtava rooli taloudessa hiipuu Euroopassa pikkuhiljaa historiaan.

Credit Suissen selvityksen mukaan 10 % briteistä hallitsee yli puolta maansa varallisuudesta. Eriarvoisuus kukoistaa Yhdistyneissä kuningaskunnassa. Joseph Rowntree Foundation –ajatushautomon selvityksen mukaan saarivaltiossa asuu 13 miljoonaa köyhää ihmistä. Tämä käsittää 21,7 % väestöstä. Iso-Britanniassa on harjoitettu Margaret Thatcherin ajoista alkaen määrätietoisesti uusliberalistista talouspolitiikkaa. Saari on jakautunut sen seurauksena pohattojen ja perseaukisten valtakunnaksi. Matalapalkka-alojen työntekijät eivät tule toimeen heikolla palkallaan.

Saksan taloustutkimusinstituutti DIW arvioi saksalaisten yhteisen omaisuuden arvoksi 6 000 miljardia euroa. Vauraus jakautuu maassa epätasaisesti. Rikkain 10 % saksalaisista omistaa 60 % kaikesta omaisuudesta. Kansasta 20 % ei omista yhtään mitään. Eniten varallisuuttaan ovat menettäneet työttömät. Työttömäksi joutuneiden netto-omaisuus on huvennut 10 vuodessa n. 30 000 eurosta 18 000 euroon. Lähes 8 000 000 saksalaista joutuu turvautumaan sosiaaliapuun kyetäkseen suoriutumaan arjen menoistaan. Saksassa köyhyys ja huono-osaisuus keskittyvät entisen DDR:n alueelle.

Saksa on keskeinen vaikuttaja ja suunnannäyttäjä Euroopan unionissa. Saksassa aiotaan kiristää työttömien asemaa entisestään. Uudistuksen keskeisiin ideoihin kuuluu, että pitkäaikaistyöttömän on kulutettava ennen avustuksen saamista oma omaisuutensa ja myytävä yksityinen eläkevakuutuksensa, jos sellainen sattuu olemaan. Saksassa astui voimaan juuri laki 8,5 euron minimituntipalkasta. Sitä ei kuitenkaan tarvitse maksaa alaikäisille, harjoittelijoille ja vasta työllistyneille pitkäaikaistyöttömille.

Saksaan on luotu minijob-työmarkkinat, joilla työskentelee jo n. seitsemän miljoonaa ihmistä. Etenkin palvelusektorilla tarjotaan työpaikkoja, joista maksetaan palkkaa 400 – 450 euroa/kk. Verottomasta ansiosta ei kerry eläkettä, jos työntekijä anoo siitä vapautuksen. Työnantaja maksaa omat osuutensa sosiaaliturvamaksuista. Kapitalistien ei tarvitse viedä enää tehtaitaan Aasiaan, koska halpatyövoimaa löytyy jo Euroopastakin.

Suomen tuhat suurituloisinta tienasi v. 2013 kukin yli 600 000 euroa. Miljoonakerhoon heistä kuului 443 henkilöä. Kuinka paljon vaurautta ja valtaa tälle kotimaiselle kultatonnistolle on keskittynyt? Suomessa yli miljoona kansalaista elää köyhyysrajan alapuolella ja sen liepeillä (20 %). Suomessakin toimivat omat minijob-työmarkkinat. Kuntouttavassa työtoiminnassa, työkokeilussa ja työharjoittelussa olevan henkilön toimeentulo koostuu yleensä työmarkkina- ja asumistuesta. Ansiokertymä jää alle Suomen köyhyysrajan.

Euroopan unionissa näyttää olevan suotavaa jopa toivottavaa, että sen jäsenvaltioissa 20 % kansasta elää köyhyydessä ja että eriarvoisuus rehottaa yhteiskunnassa. Jos yhteiskunnalliseen demokratiaan ei liity taloudellista ulottuvuutta, on naurettavaa puhua mistään kansanvallasta ja kaikkia koskevista perusoikeuksista, koska taloudellinen valta määrittää viime kädessä yhteiskunnan luokkasuhteet, vallanjaon ja tuotantotavan. Euroopan unionissa kaikki päätökset tehdään kapitalistisen järjestelmän elossa säilymisen ehdoilla – ei kansalaisten ihmisarvoisen elämän ehdoilla.

Matti Laitinen

6.1.2015