28.3.2011


Juhani Valo, Suomen Työväenpuolue, n:o 264

”Me veronmaksajat”

Kansalle on uskotellut,
valheita liukkaita leperrellyt,
”työväenpuolue” Toivo,
nuo keinottelijat,
ihmisiksi naamioidut,
keisarin vaatteiden alta paljastuvat
uusliberalistiset psykopaatit,
joiden robotoitujen
sydänten paikalla keinosydämet,
taskulaskimet uusinta mallia,
- todellisuudessa köyhän
epätoivo ja aidon elämän
toivottomuutta tarjoava piikkilankaleiri
kyykyttäjien leirinuotion ääressä
makoilevat verenimijät.
Etelärannan sokeat vampyyrilepakot,
- anteeksi pyydän, oi aidot lepakot-
ne ovat saaneet uskomaan
vanhukset, köyhät, peruskansalaiset
omaan valheprofetiaansa,
omaksumaan Toivon näytelmän ohjaajana
suomalaisen keskitysleirin
Oberststummbannführerinä
Euroopan Unionin ja Valuuttarahaston kätyrinä
kansallemme jakamat roolit.
Vanhukset, köyhät, kyykytetyt,
valhesanojen piikkilangoilla piiskatut,
hokevat opetettuina kahta sanaa:
”Me Veronmaksajat.”
Mistä me saisimme
varoja vanhustenhuoltoon,
köyhäinhoitoon, maahanmuuttajien tueksi,
mistä muka saataisiin
tarvittavat rahat,
maammehan on ylivelkaantunut,
laiha Suomi-neito,
mannekiinitasoa muodoiltaan,
anorektikkona Euroopassa seikkaileva neitoraiska?.”
Näin kansalaisemme on informoitu väärin,
siispä ensiksi ja oitis
työväenliikkeen olemassaolon taistelussa
olkoon päämääränä
oikean tiedon,
oikean toivon,
perusopetus, jossa kukaan ei jää luokalle,
mutta köyhä oppii olemaan
sortamatta toista köyhää,
vanhusta, vähävaraista,
oppii olemaan laskematta luokkatovereiden tarpeisiin
kuluvia pennejä, senttejä,
nähkääs kun eliitin pienin rahamääre
on suuruudeltaan
miljardin euron kokoluokkaa.

Kun muka ei ole ollut varaa,
väittävät uusliberalistit
ja kansa uskoo, että:
”Meillä Veronmaksajilla”
ei ole, ei kerta kaikkiaan ole ollut,
antaa Heinolan Reumasairaalalle
kahta miljoonaa,
mutta kukaan ei puhu,
hiljaista on, aivan hiljaista,
kun tuetaan miljardeilla,
kymmenillä miljardeilla,
pankkeja ympäri Euroopan,
jotka itse tuhonsa ovat valinneet
ja jotka nyt
kerjäävät oikeutta elämään,
ajaen renki-Toivon johdolla
alas vanhustemme hoitoa,
heittämällä yksinäisinä kaduille
mielenterveydestään hullunmyllyssä sairastuneet,
pankit pelastetaan
reumapotilaidemme kustannuksella,
Suomi – neidon terveyden kustannuksella,
tuon anorektikon, EU:n mallioppilaan,
pulleiden pankkien narraaman.

Toverit:

Olkaamme oikeita veronmaksajia
- maksakaamme kunniavelkamme ensin
maamme vanhuksille,
maamme työväestölle
ja lopuksi maksakaamme
itsellemme sykkivät, oikeat sydämet
taskulaskinten tilalle,
kaatakaamme uusliberalistit yhdessä,
se on tehtävämme,
oi  ”Me Veronmaksajat.”

Juhani Valo, Suomen Työväenpuolue, n:o 264  

Minusta hieman:



En ole setä Tuomo, nöyrä, hyvä alamainen. En syytä toista köyhää. Vanhuksemme sekä sotien kauhuja pakenevat äidit lapsineen, autan teitä, missä kykenen. Olen mies kuusikymppinen, rauhan siltaa rakentava.


Nämä ovat arvovaalit ja voitte olla varmoja siitä, että ajan samoja asioita muulloinkin, äänestäjieni, olipa heitä kaksi tai kaksituhatta, on hyväksyttävä tämä. Olen tehnyt virheitä elämässäni, kukapa ei olisi? En tavoittele äänestäjikseni viattomia, lumenvalkoisia ihmisiä, koska heitä ei ole.


Toimin päivittäistyöni ohella Lähiradiossa (100,3 Mhz) Koko Kansan radion vastaavana toimittajana ja olen lukemattomissa ohjelmissa ottanut esille vanhustemme ala –arvoisen hoidon, suoranaisen heitteillejätön, maahanmuuttajiemme kohtaaman huliganismin ja lasten lapsuuden hukkaamisen. Olen myös tuonut viranomaisfaktoin esiin sen tosiasian, etteivät kaikki maahanmuuttajatkaan ole aivan joutsenenpuhtaita, He ovat samanlaisia kuin sinä ja minä, vuoroin vahvoja, vuoroin heikkoja. Veikko Lavin sanoin: ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen.”
Työväen ja demokraattisen yhteistyön rakentaminen on ratkaistava avainkysymys



Tulosten saaminen Suomen kansan kannalta elintärkeissä asioissa edellyttää ratkaisemista, miten yhteistyö on järjestettävä. Vuonna 1983 hajonneen Suomen Kansan Demokraattisen Liiton ajatusten perillisiä ovat Suomen Työväenpuolue, Skp, Ktp ja Vasemmistoliitto ja monet siirtyivät vihreisiin ja osa sosiaalidemokraatteihin, osa myös keskustaan, osa Rkp:hen ja jopa kokoomukseen. Perussuomalaisten äänestäjät ovat suuressa määrin ihmisiä, jotka toisenlaisessa tilanteessa olisivat SKDL:n kannattajia. Vastaavasti nuoret ovat hakeutuneet aiemmin paljolti vihreisiin ja monet kuka mihinkin. Monet valitsivat keskiryhmät tai sosiaalidemokraatit eivätkä SKDL:ää.

25.3.2011

MIKSI!


Suomessa kituuttaa lähes miljoona köyhyydessä.
Suomessa potkii kiviä yli 400 000 työtöntä.
Suomessa napsii mielialalääkkeitä 750 000 ihmistä.
Suomessa on valtavat makean veden varat.

Suomen hallitus on välinpitämätön.
Se loukkaa kansalaisten ihmis- ja perusoikeuksia.
Se ei kuuntele kansan mielipidettä.
Sadoista vankiselleistä puuttuvat paskahuussit.

Miksi YK:n turvallisuusneuvosto ei kokoonnu,
jäädytä Suomen valtion varoja,
pistä Suomea kauppasaartoon?
Miksi ilmasulku ja pommitukset eivät jo ala?

Miksi suomalainen rauhannobelisti saa
ehdottaa muiden maiden pommittamista?
Miksi Euroopan unionin alueella
elää 120 miljoonaa köyhää ihmistä?

Hallitsevaa yhteiskuntaluokkaa
on vaikeaa personoida diktaattoriksi.
Osattomuus, sorto ja syrjäyttäminen
ovat sille elementtejä
vapauteen ja demokratiaan.


Matti Laitinen
25.3.2011

24.3.2011

Sienimetsällä
 

Katselen metsänreunassa taivaanrantaa,
se vähän lupaa, mutta paljon antaa,
miljardit atomit, tanssivat osat pienet,
rakentavat nämä suuret, valkoiset sienet.

Säteet yhden auringon ja usean sienen
yhtyvät taivaan Romeoksi ja Juliaksi,
jättävät selviytymismahdollisuuden pienen,
on niin valoisaa, mä missä oikein lienen?

Onkohan nyt suurikin vika Loviisassa, Olkiluodossa
onkohan syy kaikkeen reaktorivirheessä, vuodossa,
tiedän vain, niitä rakensivat teknikot Senegalista,
joiden palkat maksettiin Kreikasta, Portugalista.

Tuijotan kasvavaa sienisupernovaa,
romahtanut on kuin oikea tähti,
pitäisi pakoon juosta lujaa ja kovaa
mutta kummanko reaktori räjähti?

Kädessäni sienikori, siinä ei vielä sieniä,
metsästä kipittää joukko lapsia pieniä,
he haluaisivat kanssani piirissä hyöriä,
pakoon en pääse, siis alkakaamme pyöriä.

Juhani Valo

18.3.2011

Luonto muuttuu - evoluutioko ydinsyy?


Teelehteni teekupissa säteilevät,
loistoaan luovat rantojemme levät,
loistavat yhä, vaikka poistui jo kevät,
itsevalaisevat ovat ahventemme evät.
Maistelen varoen ohuen kuppini hehkuvaa teetä,
jotain kurkussani, en saa enää yläceetä,
rauhoittavat poliitikot:
"Mikään ei päin peetä."

Kaikkiko on siis nyt kunnossa.
Vika lieneekin kehoni tunnossa,
mutta miksi omenapuu pihalla
on päällystetty toukkien lihalla,
miksi maassa on ihmisiä väsyneitä,
muuttuneetko enkeleiksi, onko heitä?
Ymmärrä en minä lainkaan tätä,
hehkuu maa vihreänä kuin mätä.

Tuuli huojuttaa suurta kuusta.
Se huojuu, kimaltaa, putoaa äkisti käpy,
neulaset kuihtuneet ovat puusta,
runkonsa on paljas kuin kuolleen häpy,
puun kaatamiseen riittäsi pienoinen näpy.
Kerrotaan: "Ei haittaa, lähellä Olkiluotoa
vain tutkitaan reaktorin viatonta vuotoa,
rajusti halkeilee vain sen uraani."
Voima osuu jalkaan kompuraani.

Kaadun maahan loistavaan, kimaltavaan, säteilevään,
limaisen sammaleen pehmeästi hohtavaan levään.
Mielessäni vilahtavat muistot ohimenneen kevään.
Kansa sai, mitä ydinvoimalta halusi.
Itseään se puri, nilkkaansa kalusi.

Kaipa joskus vielä älyolento uusi
syntyy kimaltavalle maapallolle,
nykyihminen kuolemaa kutsui, huusi,
säteet tuikkivat valkealle kallolle.

Juhani Valo

17.3.2011


EI YDINVOIMAA

Helsingissä järjestettiin 15.3.2011 kynttilämielenosoitus Kiasman aukiolla ja marssi Eduskuntatalolle, jossa vietettiin hiljainen hetki. Osallistujia oli 2200 henkeä. Muistimme Japanin luonnonkatastrofin uhreja ja kunnioitimme niitä, jotka parhaillaan taistelevat Fukushimassa ihmisten pelastamiseksi ...säteilyltä. Fukushiman ydinonnettomuus osoitti koko maailmalle ydinvoiman vaarallisuuden.

Uusille reaktoreille ei saa antaa lupaa. Luvan saaneita reaktoreita ei pidä rakentaa. Suomen on luovuttava ydinvoimasta.


 YTIMESTÄNI YLISTÄN

Aah, ytimestä voimaa,
paineella puristettua,
kiivaasti kuristettua,
ihanaa, ydin ei soimaa
omantuntoa,
siniristikuntoa,
olen porvari,
valkoinen, en musta,
atomien sorvari,
en tunne katumusta,
minä maailmaan tuon valoa valkeaa,
saamme kokea, kuinka ydin halkeaa,
en tarvitse biobensaa suonissa
ydinvoima pitää minut muonissa,
äitini itki, isäni nyyhki,
kun yhden kerran,
käskystäkö Herran,
ydintuuli kaiken pyyhki,
arabit pitäkööt öljynsä putkissa,
me säteilemme suorilla ja mutkissa,
katsokaa laitteillanne Linnunradan haloa
ja ajatelkaa, tuomme samanlaista valoa,
sitä paitsi jokainen kerran
kutsun saa luokse Herran,
joten jos reaktori räjähtäisi
niin Paratiisiin porukkaa mäjähtäisi,
Herrammekin siitä ydinvoimaa kiittäisi
kun ihmismäärä Taivaassa riittäisi,
jokainen valkoisena kuin lakana
oli krisse, musse taikka pakana,
ydinvoima ruumiit valkaissut,
otsonikerroksenkin halkaissut.

Juhani Valo

8.3.2011

Suomen Työväenpuolueen eduskuntavaaliohjelma 2011 (7.4.2011)



Suomi tarvitsee perusteellisen suunnan muutoksen, jotta maamme ja maailma olisi parempi paikka elää


Suomi on todistettavasti nyt rikkaampi kuin koskaan. Siis rahaa on, mutta sitä ei tunnu riittävän mihinkään tarpeelliseen. Puheiden ja vallitsevan todellisuuden välillä on syvä ristiriita. Kuinka on mahdollista, että 1950-80 luvuilla, jolloin Suomi todella oli olennaisesti köyhempi kuin nyt, niin rahaa riitti maan kehittämiseen, mm. keskeisten eläke- ja sosiaaliturvarakenteiden luomiseen, teollistamiseen, infrastruktuurin kehittämiseen jne. Nyt puolestaan kaikkia aikaisempia kehitystyön saavutuksia ollaan purkamassa pois ja perusteena rahan puute? Sen vuoksi meille on erityisen tärkeää kovan talous- ja yhteiskuntapolitiikan perusteellinen suunnan muuttaminen.

Tarvitaan taloudellinen uusjako, jolla tasataan kansalaisten tuloja ja varallisuutta. Suomen kansallisvarallisuus on yhteensä 800 miljardia euroa. Siitä on yksityisinä pankkitalletuksina ja säästöinä 70 miljardia euroa. Nämä summat eivät sinänsä ole pääasia. Pääasia on, että varallisuus on jakaantunut jyrkän epätasaisesti. Yksityishenkilöiden omaisuuden lisäksi suuri osa kansallisesta varallisuudestamme on suurten yhtiöiden ja säätiöiden käsissä, joiden omistus on keskittynyt harvoille ihmisille. Varallisuuden vääristynyttä jakautumaa kärjistää vielä pienituloisten runsas velkaannuttaminen. Siitä aiheutuvat perintämenetelmät loukkaavat pienituloisten kansalaisten ihmisoikeuksia ja oikeusturvaa. Nykyinen tilanne ei ole seurausta vain yhdestä hallituksesta vaan pitkäaikaisesta suuntauksesta, jossa on murennettu hyvinvointivaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan keskeisiä perusteita.

Puolustaessaan kaikkein suurituloisimpien ja pääomapiirien etuja maan hallitukset ovat ajaneet Suomen velkakierteeseen, työttömyyteen ja köyhyyteen. Tämä suunta on muutettava. Maamme ei ole enää täysivaltainen itsenäinen maa, vaan se on käytännössä EU:n osavaltio, jonka osavaltio-oikeudet ovat heikommat kuin osavaltioiden Yhdysvalloissa, ja taloudessa maamme on pelkästään isänmaattomien, ylikansallisten yhtiöiden temmellyskenttänä voittojen kasvattamisessa.