27.8.2013


LÄNNEN MIES

Presidentti Sauli Niinistö puhui 27.8.2013 Suomen suurlähettiläille Finlandia-talossa. Hänen puheestaan välittyi, että presidentti tykkää kolmesta asiasta: Euroopan unionista, Natosta ja Yhdysvalloista. Hän pitää tästä kapitalismin valtakolmiosta, koska sen osiot linkittyvät niin vahvasti toisiinsa. Useimmat Euroopan unionin jäsenmaat ovat sotilasliitto Naton jäseniä. Yhdysvallat on taas vastaavasti Naton johtaja ja EU:n vahva liittolainen. EU ja Nato ovat kummatkin valtiosopimuksia.

Suomessa keskustelujen keskiössä ovat EU ja Nato. Presidentin mielestä: ”Tämä ei ole tietenkään sattumaa, vaan nuo kaksi kaverusta ovat kansallisessa ajattelussamme pitkälti osa samaa kokonaisuutta. Joillekin ne ovat virheiden jatkumo, joista vasta toinen on ehditty tehdä. Joillekin ne ovat pelastuksen askeleita, joista vasta toinen on ehditty ottaa. Yhteistä molemmille on se, ettei Suomen nykyistä paikkaa ole nähty aivan luontevana. Olemme joko liian kaukana tai liian lähellä.”

NIINISTÖ JA EU

Euroopan unioni on Euroopan kapitalistien yhteistyöjärjestö, jonka kautta kapitalistit toteuttavat pääomien, työvoiman, palveluiden ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta eli vapaata markkinataloutta Euroopassa. Oikeistolaisena presidenttinä Niinistö ei vastusta näitä perusvapauksia ja niiden toteutumisedellytysten kohentamista Suomessa. Hän ei ole menettänyt uskoaan unioniin.

Presidentti epäilee hitusen unionin toimivuutta, mutta hän ei halua maamme irrottautuvan EU:sta. Hänen mielestään ”Suomen kansallinen etu ei ole tukea mitä integraatiota hyvänsä, mutta disintegraatiokaan ei lupaisi hyvää. Eurooppa elää murrosvaihetta, hakien paikkaa ja suuntaa. Siinä meidän on parasta toimia sitoutuneena, mutta realistina.”

Mitä realismia on pitäytyä EU-hankkeessa, joka johtaa kriisistä toiseen ja jonka haittoja Suomen oikeistolainen presidentti ei välitä tiedostaa?

”Euroopassa esitetään kovaa vauhtia kysymyksiä, mistä kaikesta unionin tulee säätää? Onko kaikesta siitä todellista hyötyä – vai myös haittaa? EU ei varmaankaan palaa vapaakauppa-alueeksi, mutta tiivistymisen hyödyn rajatkin alkavat olla yhä useammalle näkyvissä. Ei ole helppoja vastauksia edes paikasta, saati sitten suunnasta.”

Oikeistolainen presidentti kehtaa väittää, että ”vain ani harva kiistää EU-jäsenyyden myönteisen merkityksen. Mutta yhä harvempi näkee siinä myöskään vastauksen siihen kaikkeen, minkä edessä olemme nyt. Eikä se ihme ole. Mikään määrä EU-integraatiota ei voi velkojamme tyhjäksi tehdä tai alkaa meitä – tai heitä – elättää. Nämä ratkaisut on tehtävä ja vastuut kannettava itse. Ja jos vastuun haluaisi siirtää, olisi annettava valtakin. Se ei ole Suomen tulevaisuus.”

Mitä hyötyä Suomen kansalaisille mahtaa olla eurokriisistä, Euroopan pankkien tukimiljardeista, unionin kilpailutuslainsäädännöstä ja oman valuutan hävittämisestä? Maassamme demokratia ei käsittääkseni ulotu yhteiskunnan talouden hoitoon.

NIINISTÖ JA NATO

Oikeistolainen presidentti Niinistö on Nato-myönteinen mies. Hän haluaisi Suomen liittyvän sotilasliittoon oma taistelukykyinen armeija säilyttäen, koska vain se takaisi maamme kansallisen puolustusvalmiuden säilymisen. Toisaalta hän on varsin tyytyväinen nykyiseen yhä syvenevään Nato-integraatioomme. Presidentti haluaa jäädä tuulen haistelijaksi ja katsoa, kuinka maamme kietoutuu ikään kuin itsestään yhä tiukemmin sotilaalliseen yhteistyöhön Naton kanssa.

”Nykyinen asemamme (rauhankumppanuus/sotakumppanuus Natossa, ML) palvelee etujamme tässä ajassa hyvin, kun niitä kokonaisvaltaisesti punnitsee. Meillä on toimintavapautta, valinnanmahdollisuuksia sekä tilaa nähdä ja toimia eri suuntiin. Ei ole automatiikkaa mihinkään suuntaan… Suomi päättää paikkansa ja suuntansa, niin kuin sille hyväksi on, siinä asetelmassa, jonka historia kulloinkin ympärillemme asettaa. Nato-yhteistyömme on monipuolista ja palvelee suoraan myös oman puolustuskykymme kehittämistä. Ensi vuonna käynnistyvä Naton hoitamaan Islannin ilmavalvontaan osallistuminen on esimerkki tästä.”

NIINISTÖ SUHTAUTUU SUOPEASTI YHDYSVALTOIHIN

Oikeistolaisena, presidentti Niinistö, suhtautuu suopeasti Yhdysvaltoihin. Hän ei kyseenalaista mitenkään USA:n suurvaltapolitiikkaa, sen globaalia tietoverkkovakoilua, sen yli 700 sotilastukikohtaa ja sen sotilaallisia aggressioita maailmalla. Sodankäynti on yritystoimintaa, jossa liikkuu satoja miljardeja dollareita. Presidentti Niinistö haluaa maamme pysyvän johtavan Nato-valtion – USA:n – uskollisena liittolaisena.

”Yhdysvaltain maailmanlaajuinen painoarvo ei esittelyä kaipaa. Suomelle Yhdysvallat edustaa vahvaa ja tärkeää kumppania niin ulko- ja turvallisuuspolitiikan, talouden kuin kulttuurin ja koulutuksen alalla. Siteemme ulottuvat kauas historiaan, sen kerrostumia ovat niin laaja siirtolaisuus kuin Suomen tunnollinen velanmaksukin. Ja Yhdysvallat on myös panostanut Suomeen – tähän nykyiseenkin. Tästä esimerkkinä on vaikkapa talvella Yhdysvaltain suurlähetystön yhteyteen avattu suuri innovaatiokeskus. Me olemme valmiita kehittämään kumppanuutta eteenpäin.”

Oikeistolaisen presidentin puheesta jäi paha maku suuhun. Se ei herätä luottamusta, koska lännen mies luottaa dollariin ja maailman pollariin.

Matti Laitinen

Lähde: Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe suurlähettiläskokouksessa Finlandia-talolla 27.8.2013

23.8.2013


Hallitusohjelmaan on kirjattu kolme keskeistä tavoitekokonaisuutta; 1. köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, 2. julkisen talouden vakauttaminen sekä 3. kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen.

Näiden tavoitteiden toteuttamiseen hallituksella on budjettivaltaa ja yhtenä erityisenä välineenä verotus.

Kevään kehysriihessä tehtiin merkittäviä veropäätöksiä. Kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn nimissä alennettiin yhteisöveroa lähes miljardilla eurolla. Samalla kevennettiin monien pörssiin kirjautumattomien perheyritysten ja palkkoja pääomatuloiksi muuttavien pöytälaatikkofirmojen osinkojen verotusta.

Näitä asioita käsiteltiin tiistaina, 20.8, Vapaus valita toisin ry:n ja Hyvinvointivaltion vaalijat,HYVA ry:n tilaisuudessa

VERORATKAISUJEN VAIKUTUKSET TULOEROIHIN

Nyt yhteisöveroaste on putoamassa 24,5 %:sta 20 %:iin.  Niiden kansalaisten osalta, jotka elävät etuisuuksien varassa, indeksisidonnaisuus kompensoi vain osan veronkorotuksista. Tuloerot siis kasvavat. Alemmissa tuloluokissa tuskin kulutetaan enempää verouudistuksen jälkeen.

Köyhien veroaste nousee. Jos on paljon nettovarallisuutta ja korkeammat tulot, veroaste laskee.

KUTSU

Hallitus järjestää jokasyksyisen budjettiriihensä Säätytalolla keskiviikkona 28.8.2013. Samaan aikaan Kansalaisjärjestöt järjestävät oman budjettiriihensä  Säätytalon edessä.

Tervetuloa mukaan heti aamusta! Mikrofonit ovat auki ja sana vapaa.

Antsu

 

15.8.2013


ITSEKESKEISTEN HYVINVOINTIVALTIOON

Pääministeri Jyrki Katainen laukoi Joensuussa kokoomusministerien kesäkokouksessa, että ”yhteistä etua ei voi ajaa, jos kaikki pitävät vain vaalilupauksistaan kiinni ilman halukkuutta tehdä kompromisseja.” Samassa kokouksessa hän totesi lisäksi, että ”poliitikon suurin virhe on korostaa omaa erinomaisuuttaan ja kaikkivoipaisuutta, koska se ei ole totta.” Kataisen mukaan yksilökeskeisyys kasvaa Suomessa ja auktoriteetit murenevat. Tämä muutos suo lukuisten haasteiden lisäksi Suomelle myös mahdollisuuksia luovuuden puhjetessa yksilötasolla kukkaan.

Vuoden 2011 RISC Monitor –asennetulosten mukaan: ”Parin viime vuoden varovainen asenteiden "avautuminen" ei ole jatkunut ja Suomen asennemaisema pysyttelee keskiarvoltaan hyvin vakiintuneena. Status quo –ajattelu on voimistunut viime vuodesta, näin erityisesti miehillä. Samaan aikaan nyt kasvavat eniten hyvin nautinnonhaluiset ja yksilökeskeiset asennesuuntaukset kuten hedonismi, erottautuminen ja sukupuoli-identiteetti. Yksilöllisyyden nousu on osin vielä paluuta taantuman yhteisöllisemmistä asenteista, mutta myös mm. internetin vahva rooli arjessa tukee yksilöllisten asennesuuntausten nousua.”

Yksilökeskeisyydellä tarkoitetaan yksilölähtöistä toimintamallia. Yksilö asetetaan ensisijaiseksi suhteessa yhteisöön. Yksilöllisyyden korostumisen myötä suomalaiseen yhteiskuntaan on astunut lisääntyvä itsekeskeisyys, jossa ihmisen oma hyöty ensisijaistuu. Laajennettuna yhteiskunnan tasolle tämä tarkoittaa poliittisen ja taloudellisen eliitin toimimista omien etujensa mukaisesti ja siitä aiheutuvien haittojen sysäämistä muiden kontolle. Hallitus puhuu yksilökeskeisyydestä, mutta vaikenee vallitsevasta itsekeskeisyydestä ja vaatii kansalta yhteisöllisiä uhrauksia.

Yksilökeskeisyys ja itsekeskeisyys korostuvat tieteissä, kulttuurissa, urheilussa, taloudessa ja viihteessä.  Lääketehtaat keskittyvät vauraiden maiden yksilöiden eliniän pidentämiseen ja elintasosairauksien parantamiseen. Rockyhtyeet ovat korvautuneet rockyhtiöillä, jotka täyttävät konserteillaan stadioneita ja kitarasankarien kukkaroita. Rock-kukoista on tullut mielipidevaikuttajia. Suomessa yhdelle itseriittoiselle kirjailijalle myönnetään kaikki kirjallisuuspalkinnot. Hän on saanut julkisen hyväksynnän omaan historian tulkintaansa. Huippu-urheilijat ovat valmiita maineen, kunnian ja rahan vuoksi vaarantamaan dopingilla oman terveytensä. Viihdeteollisuus synnyttää ja särkee tanssilavojen tuhkimotarinoita putkessa. Sosiaalisessa mediassa suuret egot pullistelevat suorituksillaan.  Uusliberalistisessa taloudessa kansallisomaisuuden ryöstäjistä ja valtionyhtiöiden yksityistäjistä on tehty esikuvallisia liikeneroja.  

Yksilöllisyys huomioituna yksilön tarpeiden mukaan koulutuksessa, terveydenhoidossa ja sosiaalitoimessa edistäisi sekä yksilön että yhteiskunnan hyvinvointia. Itsekeskeinen yksilöllisyys samojen peruspalveluiden toteuttamisessa johtaa vain varakkaampien, vahvempien ja viekkaampien aseman ja hyvinvoinnin kohentumiseen.  Parempiosaiset yksilöt elävät Helsingissä pitempään kuin vähäosaiset. He nauttivat yksityisestä terveydenhuollosta, ovat paremmin koulutettuja ja hyvätuloisempia. Itä-Suomen yliopiston johtamassa tutkimuksessa laskettiin menetettyjä elinvuosia ehkäistävissä olevien kuolinsyiden perusteella. Sen mukaan Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolella menetetään tuplasti enemmän elinvuosia kuin vauraammassa Etelä-Helsingissä.

Valtiovarainministeri Jutta Urpelainen haluaa edistää kapitalistien itsekeskeistä asennemaisemaa tukeutumalla neljään talouden tukipilariin. Näitä ovat teollisuuden rakennemuutos, työllisyyden rakennemuutos halpatyövoimaa hyödyntämällä, eläkeiän nostaminen ja pitkäaikainen maltillinen palkkaratkaisu.

Matti Laitinen
Pitkänsillan pohjoispuolelta

12.8.2013


KAPITALISMISTA KAUNISTELEMATTA

Pääoma on yhteiskunnallinen suhde. Pelifirmat eivät tuota videopelejä sen vuoksi, että ihmisillä olisi kivaa, vaan vaihtoa varten. Firma ostaa käyttöönsä joukon ohjelmoijia. Nämä koodaavat yhdessä peliohjelman. Firma levittää pelin myyntiin verkkoon ja alkaa tienata rahaa. Pelin suosion kasvamisen myötä kehitetään oheistuotteita. Vihaiset linnut ovat jo liitäneet mato-onkiin, paitoihin, juomiin, makeisiin ja mukeihin jne… AB on tällä hetkellä maailman myydyin mobiilipeli.  Mobiililaitteita ovat kännykät, kannettavat pelikonsolit, älypuhelimet ja tabletit. Internet mahdollistaa pelien globaalin levikin. Vuonna 2012 maailman väestöstä käytti Internetiä jatkuvasti vasta 34,3 %.

Kapitalismin sisäiseen logiikkaan kuuluvat tuotannon anarkia, sodat, työttömyys, konkurssit, suhdannevaihtelut ja keskittyminen. Nämä seikat osoittavat meille, etteivät kapitalistit ole älykapasiteetiltaan tai empatiakyvyiltään mitenkään poikkeuksellisia ihmisiä.  Kapitalistit eivät mieti, mikä parasta on hänen työläisensä kannalta, koska heidän asemansa kapitalistina päättyisi kovin nopeasti tämän vuoksi. Heidän menestymisen salaisuutensa on siinä, että vaikka yhteiskunnan enemmistöllä menee huonosti, kapitalistien ei tarvitse välittää siitä, koska kapitalismi ei näytä kaatuvan siihen. Yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus ei kalva heidän omatuntoaan, koska ikävien päätösten teosta vastaavat heidän alaisensa ja heidän hallussaan oleva valtiokoneisto. Minusta sosiaalisesta ja ihmiskasvoisesta kapitalismista puhuminen on ällöttävää sontaa.

Kapitalistit järjestäytyvät puolustaessaan omia etujaan. EU on pääoman yhteistyöjärjestö valtiollisella tasolla, joka sääntelee jäsenmaittensa sisä-, ulko- ja talouspolitiikkaan. EU:ssa toteutettu pääomien, työvoiman, palveluiden ja tavaroiden vapaa liikkuvuus palvelee kansainvälisen pääoman asiaa.  Nato on vastaavasti eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen pääoman yhteinen sotilasliitto.

Kilpailu on kapitalistien välistä sotaa. Kilpailussa on tavallisesti vain yksi voittaja. Muut ovat hävinneitä.  Kansainvälinen kilpailukyky mittaa EU:ssa jäsenvaltioiden kansallisten kapitalistien kykyä menestyä eli kykyä hyödyntää työvoimaansa mahdollisimman tehokkaasti. Työläinen on kapitalismille välttämätön, mutta kapitalismi ei ole työläiselle välttämätön olotila.

Vapaa markkinatalous rehottaa puhtaimmillaan laittomassa asekaupassa, nettirikollisuudessa, huumeiden välityksessä ja ihmiskaupassa.  Nämä bisneslajit hyödyntävät tuotekehittelyssään, jakelussaan ja organisaatioidensa johtamisessa tehokkaasti nykykapitalismin talousteorioita, johtamisoppeja, verkottumista ja infrastruktuuria. Näillä tuotantosektoreilla saavutetut taloudelliset voitot on helppo siirtää laillisen liiketoiminnan piiriin. Rikolliset voivat asettua näin laillisiksi riistäjiksi.

Epäilemättä kapitalismi suo joillekin hyvin palkatuille työläisille auvoisan olon.  He eivät halua kyseenalaistaa tämän vuoksi omaa hyvinvointiaan. Voimakas ammattiyhdistysliike tuottaa myös aikansa hyviä tuloksia työläisen kannalta, mutta siihenkin kapitalistilla on keinonsa, kuten paperityöläisten ja rakennustyöläisten kohtalo osoittaa. Nokiakin elätti aikoinaan suurta insinöörikuntaa.

Kapitalismin perustalle on mahdoton perustaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa, koska kapitalistinen valtio on kapitalistien luokkaherruuden väline ja sen tehtävänä ylläpitää kaikin mahdollisin keinoin vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää.  Minusta kapitalismia ei ole syytä inhimillistää ja ymmärtää liikaa, koska se on käynyt jo yhteiskuntajärjestelmänä tiensä loppuun. Minusta ei ole olennaista etsiä kapitalismin suotuisia puolia, vaan pohtia, kuinka päästä siitä eroon.  Luokkataistelua ei pidä himmentää sekataloussympatioilla.

Ympäristötietoinen sosialismi rakentuu yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle, sen jäsenten tasa-arvolle ja keskinäiselle solidaarisuudelle.  Sosialismissa vallitsevat sosialistiset tuotantosuhteet. Sen elämän keskiössä eivät ole kulutus, henkilökohtaisten etujen saavuttaminen ja toisten ihmisten hyväksikäyttö.

Matti Laitinen
Helsinki

8.8.2013




LUOMU- JA KASVISRUOKAJAKELU VAASANAUKIOLLA

 Leipäjono Eduskuntatalolle  –verkosto järjesti Vaasanaukiolla luomu- ja kasvisruokajakelun 11.7.2013, joka veti paikalle keskikesästä huolimatta satamäärin ihmisiä. Elävää musiikkia kuultiin monen esiintyjän voimin.

 
Kansan ääni –lehti meni hyvin jakeluun Vaasanaukiolla silityslaudasta tehdyllä kierrätyspöydältä. Kuvaa otettaessa enää pari lehteä jäljellä parista sadasta.

Seuraavan kerran jakelua suoritetaan syyskuussa Eduskuntatalolla.
Antsu

7.8.2013

VASTIKKEELLISESTA SOSIAALITURVASTA

Palkkatyösuhteessa työnantaja ostaa työntekijän työvoiman käyttöönsä – hänen kykynsä tehdä työtä – ja myy hänen työnsä tuloksia (myyntiin tuotettuja tavaroita ja palveluita) saadakseen niistä voittoa. Työvoima sisältää työprosessissa vaadittavat työntekijän henkiset ja ruumiilliset kyvyt sekä taidot. Työllä tarkoitetaan työvoiman kuluttamista työprosessissa. Kapitalisti omistaa tuotantovälineet (tehtaat, kiinteistöt, liikennevälineet, tietokoneet ja raaka-aineet), joilla työ tehdään.

Työläisen työ luo aina uutta arvoa enemmän kuin hänen työvoimansa arvo on (hänelle maksettu palkka). Suomessa työläisen reaalipalkkaa alentavat merkittävästi elintarvikkeiden ja asumisen korkea hinta. Työvoima on luonteeltaan kaupattavaa tavaraa. Työläisen työkunnon ja elämiseen välttämättömiksi katsottavien hyödykkeiden (ravinto, vaatteet, asunto, puhtaus, työmatkat, viestimet jne…) takaamiseksi riittäisi päivittäin jo muutaman tunnin työskentely.  Kapitalisti palkkaa hänet aina pitemmäksi määräajaksi, jotta hän pystyy hyödyntämään työläisen tuottaman lisäarvon.  

Työläinen maksaa tekemästään työstä ja elämänsä ylläpitämiseksi ostamistaan tavaroista lisäksi veroja valtiolle, jotka eivät mene suinkaan pääosin hänen hyvinvointinsa ylläpitämiseen. Osa verovaroista palautuu jopa takaisin kapitalisteille valtion budjetin myöntämien vastikkeettomien tukimaksujen myötä. Sijoittajat pysyvät näin tyytyväisinä.

Suomessa työntekijä nauttii lakisääteistä sosiaaliturvaa.  Tämä ei ole kuitenkaan osoitus kapitalistien hyväntahtoisuudesta, vaan työväenluokan käymästä luokkataistelusta omien etujensa puolesta. Päivi Uljas

toteaa Taistelu sosiaaliturvasta –kirjassaan sosiaaliturvan synnystä seuraavaa:  Palkkatyöläisten sosiaaliturva perustuu työttömyys-, sairaus- ja eläkevakuutuksiin. Niitä koskeva lainsäädäntö hyväksyttiin eduskunnassa v. 1960–1963.” Uljaksen selvityksen mukaan ”sosiaaliturvakamppailuun osallistui tuhansia ammattijärjestöjä, lukematon määrä muita kollektiiveja, kaikkiaan valtava määrä ihmisiä. Heidän kokemuksensa osoittaa, että suotuisissa olosuhteissa ihmiset ovat valmiit liikkumaan oikeana pitämänsä asian puolesta ja voivat myös saavuttaa tuloksia.”

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok) ehdottama vastikkeellinen sosiaaliturva tarkoittaisi käytännössä sitä, että työnantajat saisivat käyttöönsä todella halpaa työvoimaa, joka loisi uutta arvoa moninkertaisesti verrattuna näiden saamaan toimeentulotukeen tai työmarkkinatukeen.  

Työmarkkinatuki on tarveharkintainen taloudellinen tuki, jolla tuetaan työttömän työnhakijan sijoittumista työmarkkinoille. Tuki on tarkoitettu työttömälle, joka tulee ensi kertaa työmarkkinoille tai joka ei täytä työssäoloehtoa. Sitä maksetaan myös pitkäaikaistyöttömälle, joka ei voi enää saada perus- tai ansiopäivärahaa 500 päivän enimmäisajan täytyttyä. Ilman korotuksia työmarkkinatuen suuruus on nykyisin keskimäärin 698 €/kk. Asumistuki ei alenna tukea. Kotona asuvan nuoren henkilön vanhempien tulot voivat huventaa sen kuitenkin puoleen.

Toimeentulotuki on viimesijainen toimeentuloturvan muoto.  Sitä myönnetään henkilölle tai perheelle, jonka tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Tukea voidaan myöntää myös omatoimisen suoriutumisen tukemiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Se koostuu perustoimeentulotuesta, täydentävästä toimeentulotuesta ja ehkäisevästä toimeentulotuesta. Sen täysi perusosa on nykyisin yksin asuvalla henkilöllä 477,26 €/kk.

Mikäli siirryttäisiin Risikon ehdottamaan vastikkeelliseen sosiaaliturvaan, sitä saavien työvoima kohdistettaisiin matalapalkka-alojen työtehtäviin. On huomioimisen arvoista, että valtio ja kunnat käyttävät nykyisin terveydenhuollossa, työvoimakoulutuksessa ja sosiaalitoimessa paljon yksityisiä palveluiden tuottajia. Yksityissektori hyödyntää myös työvoimakustannuksia karsiessaan palkkatuen, työharjoittelun ja kuntouttavan työtoiminnan suomia mahdollisuuksia.

Kaikkien palkansaajien mediaanipalkka oli v. 2012 Suomessa 2 800 euroa. Virallinen köyhyysraja eli 60 % suomalaisten mediaanituloista oli tuolloin 1 680 euroa. Kuntien palveluksessa olevien siivoojien keskiansio oli v. 2012 vain 1 748 €/kk. Vastaavasti päiväkotiapulaisille maksettiin 1819 euroa, pesulatyöntekijälle 1 752 euroa vahtimestarille 1 810 €/kk. Kaupan alan myyjien vähimmäispalkka oli 1.6.2013 alkaen yksityissektorilla 1 730 euroa/kk. Kaupanalan työntekijöistä jopa 70–80 % on osa-aikaisia työntekijöitä. Köyhyysrajan liepeillä elää valtava joukko työssäkäyviä suomalaisia. Entäpä jos näihin työtehtäviin sijoitettaisiin työmarkkinatuella olevia ihmisiä?

Vastikkeellisen sosiaaliturvan tavoitteena ei todellakaan ole pitkäaikaistyöttömille järjestettävä toiminta, jotta nämä eivät syrjäytyisi yhteiskunnasta, vaan verovaroilla kustannettavan halvan työvoiman synnyttäminen kotimaisten ja kansainvälisten kapitalistien käyttöön sekä heidän voittojensa turvaamiseksi.

Matti Laitinen
7.8.2013 Helsinki