21.12.2016


PERUSSUOMALAISUUS ASTINLAUTANA VALTAAN

Perussuomalaiset sai ennen viime eduskuntavaaleja paljon julkisuutta mediassa. Puolue lupasi puolustaa kantaväestöön kuuluvien suomalaisten vanhusten, vammaisten, lasten ja pienituloisten ihmisten perusturvaa. Päästyään hallitukseen se kesyyntyi nopeasti Suomen taloudellisen ja poliittisen eliitin etua ajavaksi, kuuliaiseksi oikeistopuolueeksi. Se petti oman kannattajakuntansa. Tämä ilmeni pienituloisten ja vähäosaisten ihmisten syventyvänä kurjistamispolitiikkana. Uusliberalistinen talouspolitiikka ei aja koskaan pienituloisten asiaa. Oikeistopopulismi on siitä merkillistä protestia, että se kääntyy aina kannattajakuntansa enemmistöä vastaan, kun se pääsee osalliseksi valtaan.

Perussuomalaiset, kuinka te kehtaatte höpistä radiossa edelleen? ”Kansalle kyllä ja eliitille ei.” Tehän ajatte hallituksessa vain eliitin asiaa. ”Kansalle kyllä” tarkoittaa teidän politiikassanne – kansalle kurjuutta ja maamme eliitille lisäetuja. Teidän oikeistolainen työväenpuolueenne eroaa jyrkästi vasemmistolaisesta työväenpuolueesta siinä, ettei se vastusta koskaan kapitalismia. Te ainoastaan sumennatte toiminnallanne yhteiskunnallisia luokkaeroja ja juovutatte nationalismillanne tietämättömien ihmisten päät. Kuinka tällainen vedätys voi mennä Suomessa yhä lävitse? Onko rehellisyys saanut uuden ulottuvuuden?

SANOJEN KORTTITALOT

Miksi ihmiset uskovat saarnamies Timo Soinin sanoihin? Hän lupaa sellaista, mitä hänellä ei ole tarkoitustakaan toteuttaa. Hän vain luo toivon illuusioita, joiden todellisen luonteen tajuaa vasta, jos niitä tarkastelee luokkanäkökulmasta. Hänen tarjoamissaan sanojen korttitaloissa on läpinäkyvät seinät. Niiden hajoamista ei huomaa, koska niitä ei ole ollut koskaan olemassakaan. Vaaleissa hän on kansan puolella ja jyrkästi EU-kriittinen. Vaalien jälkeen päästyään ulkoministeriksi hän unohti kansan, kadotti EU-kriittisyytensä ja toi Nato-myönteisyytensä vahvasti esille. Tämä tuuliviiri pyörii oman vain etunsa mukaisesti. Isojen poikien kerhoon pääsy kiihottaa tätä miestä. Röhkeys on nykyisin suurempi hyve kuin pyyteettömyys.

Perussuomalaiset on oikeistolainen herätyssosiaalinen liike, jonka arvomaailma koostuu miesvaltaisesta konservatismista, nationalismista ja kristillisestä fundamentalismista. Puolueen kannatus perustuu karismaattiseen johtajaan, herravihaa potevien syrjäytyneiden ihmisten mielistelyyn, turhautuneisiin poliiseihin, katkeroituneisiin pienyrittäjiin sekä paljon mediajulkisuutta nauttiviin omiin, äärikansallisiin asiantuntijoihin. Näistä aineksista koostuva keitos maistuu kritiikittä puolueen kannattajille.

NATIONALISMI

Perussuomalaisten ohjelmateksti on muodoltaan maahanmuuttokriittistä, mutta sisällöltään se on rasistista. Johonkin väestöryhmään kohdistuvan parjaamisen, nöyryyttämisen ja syrjinnän arkipäiväistyttyä ihmiset alkavat hyväksyä tällaisen käyttäytymisen luonnolliseksi olotilaksi etenkin, jos se ei koske heitä itseään. He jopa katsovat kyseisen kohderyhmän itsensä aiheuttaneen ja ansainneen oman huonon kohtelunsa. Seuraavassa vaiheessa kyseinen väestöryhmä syyllistetään kaikkien vallitsevien yhteiskunnallisten ongelmien aiheuttajiksi. Nationalismi on osoittautunut hyväksi kylvöalaksi vihanpidolle. Kun sortoa aletaan perustella ”tieteellisesti” tai kansalliseen turvallisuuteen vedoten ja kun se ottaa itselleen järjestäytyneen väkivallan muodon ja lisäksi kun yhteiskunnan eliitti hyväksyy sen, tie fasismiin aukenee.

PETTÄJÄN TIE

Timo Soini kirjoitti v. 1988 enteellisesti pro gradu –tutkielmassaan ”Populismi – politiikka – poltinmerkki”: ”Populistien argumentaatio nähdään heikkona ja teesit iskulauseenomaisina. Populistit nähdään demagogeina, kansankiihottajina. Nämä demagogit käyttävät ”yksinkertaista” tavallista kansaa omien etujensa astinlautana. Kerran yhteiskunnan kyydistä pudonnutta kansanosaa petetään siis vielä kerran. Petetty pettyy siis jälleen kerran?” (T. Soinin gradu s. 7)

Matti Laitinen
19.12.2016

10.11.2016

VAMMAISTEN KUNNALLISTEN PALVELUIDEN TURVAAMINEN


VAMMAISTEN KUNNALLISTEN PALVELUIDEN TURVAAMINEN


Vammaisfoorumi on v. 1999 perustettu 31 valtakunnallisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestö.
Se antoi 6.10.2016 eduskunnan talousvaliokunnalle lausunnon hallituksen hankintalakia koskevasta esitysluonnoksesta. Vammaisfoorumi esitti, että hankintalakiin tulee tehdä soveltamisalan rajaus siten, ettei lakia sovellettaisi vammaisten ihmisten tarvitsemien elämänmittaisten palveluiden järjestämiseen.

Poikamme on vaikeasti kehitysvammainen, 26-vuotias nuori mies, joka asuu kotonaan vanhempiensa luona. Minä, hänen isänsä, vien hänet päivittäin kotia lähellä sijaitsevaan Pasilan toimintakeskukseen. Emme tarvitse kuljetuksiin invataksia, koska kävelemme arkisin sinne ja sieltä kotiin. Helsingin kaupungin ylläpitämässä Pasilassa työskentelee osaava ja ammattitaitoinen henkilökunta, joka on antanut merkittävän panoksen poikamme aikuistumiseen. Poikamme on henkilökunnan ja vammaisten ihmisten muodostaman yhteisön arvostettu jäsen. Hän on osallinen yhteiskuntaan kulttuurin ja työn teon kautta. Hän käyttää työskennellessään paperisilppuria sekä pesee koneella astioita ja vaatteita. Hän viihtyy erinomaisesti työssään ja on myös onnellinen kyetessään tekemään työtä. Hän kävisi mielellään jopa viikonloppuisin töissä Pasilassa.

Meistä poikamme käyminen Pasilassa on elämänmittainen palvelu, jota ei pitäisi kyseenalaistaa kilpailuttamalla tai lakkauttamalla. Omien havaintojemme mukaan tämä tuttu ja laadukas kunnallinen palvelu on kohentanut poikamme arjen hallintaa sekä on edistänyt hänen itsenäistymistään ja suonut hänelle – huomioiden hänen kykynsä ja taitonsa – osallisuuden yhteiskuntaan.

MIKÄ IHMEEN VALINNANVAPAUS?


MIKÄ IHMEEN VALINNANVAPAUS?

 
Arjen ongelmat ovat moninaistuneet Suomessa. Sosiaalihuollon asiakkuuden luonne on muuttunut. Sosiaali- ja terveyspolitiikan vuosia jatkuneen säästöjen vuoksi palvelurakenne on muuttunut. Lisääntyneen köyhyyden takia asiakaskunta on laajentunut. Valinnanvapaus on toteutunut heidän kohdallaan huonosti. Kuntien tuottamat peruspalvelut ovat joutuneet ulkoistamisen ja kilpailutuksen kohteiksi. Kansainväliset hoivapalvelujen tuottajat ovat jo rantautuneet Suomen maaperälle. Sosiaali- ja terveysalasta on tullut liiketoiminnan kohde. Maahanmuuttajien erilainen etninen ja kulttuurinen tausta edellyttää myös uusia näkökulmia sosiaalihuollon toimintaympäristöön.

Hallitus on linjauksissaan v. 2015 ja 2016 sopinut laajentavansa asiakkaan valinnanvapautta osana SOTE-uudistusta. Hallituksen mukaan asiakas voisi tulevaisuudessa valita tarvitsemansa palvelun tuottajaksi julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan. Palveluntuottajaksi voi päästä erityisen hyväksymismenettelyn kautta. Valinnanvapauden laajentamisen tavoitteita ovat: vahvistaa perustason palveluja ja turvata nykyistä nopeampi hoitoon pääsy, monipuolistaa palvelutuotantoa, edistää yritystoimintaa, vahvistaa asiakkaan asemaa ja itsemääräämisoikeutta, vahvistaa asiakkaan hoitoon sitoutumista sekä parantaa palvelujen laatua ja kustannustehokkuutta.

Omat vanhempani ovat jo kummatkin yli 85-vuotiaita vanhuksia. He ovat kummatkin tehneet ikänsä työtä. He ovat kasvattaneet ja kouluttaneet neljä veronmaksajakansalaista. He kummatkin saavat toimeentulonsa pienestä eläkkeestä ja sen lisänä olevasta asumistuesta. Isäni sairastaa mm. muistisairautta, verenpainetautia ja 2. tyypin diabetesta. Lisäksi hän käyttää pariin otteeseen tapahtuneen lonkkamurtuman vuoksi pyörätuolia. On luonnollista, että vanhenemisen myötä jokaisen ihmisen fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja tiedollinen toimintakyky rappeutuu – toki tämä tapahtuu yksilöllisesti.

Ensin isäni elpyi lonkkamaljan murtumasta lähes vuoden vuodepotilaana Laakson sairaalassa. Tämän jälkeen hän siirtyi kuukausiksi Riistavuoren arviointi- ja kuntoutumisyksikköön odottamaan lopullista sijoituspaikkaansa palvelutaloon. Hän olisi halunnut palata sairaalasta takaisin kotiin tajuamatta sairaudestaan johtuen lainkaan sitä, ettei hän kykene selviytymään arjestaan omin avuin tai edes oman sydänsairaan puolisonsa tukemana. Ihmettelen kovasti, kuinka hallituksen mainostamaa asiakkaan asemaa ja itsemääräämisoikeutta voidaan vahvistaa, jos kyseiseltä henkilöltä puuttuu sairauden tunto ja jos hän ei kykene edes ymmärtämään omiin etuihinsa ja oikeuksiinsa liittyvien hakemusten sisältöä? Isäni itsemääräämisoikeutta on kunnioitettu toki silloin, kun hän on ymmärtämättömyyttään kieltäytynyt annettavasta hoidosta.

Isäni pääsi vihdoinkin lokakuun lopulla 2016 – 89-vuotiaana vanhuksena – Itäkeskuksen palvelutaloon tehostetun palveluasumisen pariin. Hänelle on nyt tarjolla ulkoilua, yksityisyyttä, tuolijumppaa, ryhmätoimintaa ja musiikkia. Vanhuuteen on ilmaantunut arvokkuutta. Hänelle olisi ollut tarjolla myös yksityisiä palvelutaloja. Köyhän sekatyömiehen varat eivät kuitenkaan riittäneet näin yksilölliseen ja monipuoliseen palveluun. Ympärivuorokautinen hoito yksityisessä palvelutalossa maksaa huonokuntoiselle ja dementoituneelle vanhukselle pääkaupunkiseudulla 4 500 euroa/kk. Yhteiskunta tukee tunnetusti yksityisten palvelutalojen toimintaa ostopalveluina ja palveluseteleinä. Onko tarkoitus antaa tällä tavoin lisää niille, joilla sitä jo ennestään on?

85-vuotias äitini asuu edelleen kaupungin vuokra-asunnossa Itä-Helsingissä. Hänellä on sepelvaltimotauti, työperäinen astma ja nivelrikkoa jaloissa. Ikääntyminen on lisäksi huventanut olennaisesti hänen voimavarojaan. Äitini toimi korvauksetta 20 vuotta isäni omaishoitajana. Hän ei pääse palvelutaloon, sillä hänen katsotaan pärjäävän omatoimisesti hissittömässä rakennuksessa sijaitsevassa vuokra-asunnossaan, koska palveluasumiseen pääsy edellyttää hakijalta pykälien mukaan avopalvelujen monipuolista käyttöä.

Laakson sairaalassa, Riistavuoren kuntoutumiskodissa ja Itäkeskuksen palvelutalossa tekemieni havaintojen perusteella niiden henkilökunta on hyvin ammattitaitoista, mutta sen niukkuus heikentää palveluiden saatavuutta. Henkilökunnan vähyys (4-5 hoitajaa/30 vanhusta) johtaa myös työntekijöiden ylikuormittumiseen. Resurssien vähyyttä ei voi korvata ammattitaidottomilla vapaaehtoisilla. Ilman omaisten apua ikääntyneiden hoidon menot olisivat Suomessa vuosittain 2,8 miljardia euroa nykyistä korkeammat. Minusta on tärkeää ja kunnioitettavaa, että esim. lapset käyvät katsomassa vanhempiaan palvelutalossa, kuten minäkin teen, mutta heidän tehtävänsä ei ole korvata omalla toiminnallaan vanhuspalveluiden henkilöstöresurssien puutetta.

Olen skeptinen maamme väestön hyvinvoinnin kohentumisesta SOTE-uudistuksen myötä etenkin, jos sosiaali- ja terveysalaan budjetoidut varat supistuvat vuodesta toiseen, jos toimeentulotuen määrä pysyy alle puolet köyhyysrajasta, jos sosiaali- ja terveyssektori yksityistetään ja jos SOTE-toiminta keskitetään alueellisiin jättikeskuksiin. Säästötoimet heijastuvat negatiivisesti vähätuloisten ihmisten eliniän pituuteen. Eriarvoisuus ja syrjäytyminen eivät vähene, jos istuva hallitus syventää yhteiskunnan luokkajakoa. Kuinka mahtaa käydä niille miljoonalle ihmiselle Suomessa, jotka elävät nykyisin köyhyysrajan alla tai sen liepeillä, kun heistä tulee vanhuksia?

Oikeistohallituksen kannalta valtion olennaisin tehtävä on palvella kapitalisteja eikä kilpailla heidän kanssaan voitoista. Kunnallisia palveluita kilpailutetaan ja niitä yksityistetään yhä ronskimmin. Nämä palvelut suoritetaan yhä pienemmällä työvoimalla. Terveydestä tulee yhä selkeämmin kauppatavaraa. Tämän vuoksi esimerkiksi hoiva- ja terveysalan suuryhtiöt hallitsevat jo nyt Suomen terveyspalveluiden markkinoita. Niiden liikevaihto on kasvanut v. 2010–2014 jo 796 miljoonasta eurosta 5,4 miljardiin euroon. Terveys- ja hoivabisnes eivät ole hyväntekeväisyyttä. Yksityisten yritysten tärkein tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Arvokkaasta vanhuudesta tulee liian arvokas pienituloiselle ihmiselle.

Yhteiskunnan tarjoamia sosiaali- ja terveyspalveluja on lakkauttamisen sijasta vahvistettava ja kehitettävä. Verovaroista on suunnattava enemmän varoja vanhustenhuollon henkilökunnan palkkaamiseen ja sen toimintaympäristön kehittämiseen. Yleishyödyllisten kolmannen sektorin kilpailuttaminen hengiltä edistää vain yksityistämisen asiaa. Suomalaisen hyvinvoinnin rakentamisen veteraaneja ei saa unohtaa. Arvokkaan vanhuuden on oltava jokaisen ihmisen subjektiivinen oikeus.

Jokainen ihminen on eettisesti vastuussa tekemistään valinnoista – joukkovoimalla SOTE-uudistusta vastaan.

Matti Laitinen
31.10.2016

25.4.2016


 
 
HARHAINEN UNELMA

Amerikkalainen lentotukialus
seilaa Etelä-Kiinan merellä
torjuakseen Kiinan uhkaa.

Amerikkalainen sota-alus seilaa
Kaliningradin edustalla Itämerellä
torjuakseen Venäjän uhkaa.

Amerikkalaiset pitävät luvatta
Kuuban Guantánamossa kidutusleiriä
torjuakseen terrorismin uhkaa.

Amerikkalaiset kauko-ohjatut lennokit
tekevät ilmaiskuja Pakistaniin
murhatakseen terroristijohtajia.

Amerikkalaiset ovat perustaneet
800 sotilastukikohtaa 132 eri valtioon
torjuakseen itsensä luomia uhkia.

Miksi amerikkalaisten täytyy
tunkeutua joka puolelle maapalloa
torjuakseen omia harhaisia uhkiaan?

Jos yksittäinen ihminen käyttäytyisi näin,
häntä pidettäisiin vainoharhaisena,
hänet ohjattaisiin hoitoon,
hänet pistettäisiin lähestymiskieltoon.

Yhdysvaltoja ei ohjata hoitoon.
Yhdysvaltoja ei pistetä lähestymiskieltoon.
Yhdysvallat ei hakeudu itse terapiaan,
koska siltä puuttuu sairaudentunne.

Meidän ei kannattaisi veljeillä jenkkien kanssa.
 

Matti Laitinen
19.4.2016

23.3.2016

Bolivaarinen talousohjelma


OHJELMA VENEZUELAN JULKISEN JA YKSITYISEN SEKTORIN TALOUSONGELMIEN VOITTAMISEKSI

 Venezuelan bolivaarisen tasavallan Suomen lähetystöstä saadun virallisen tiedotteen mukaan maan presidentti Nicolás Maduro Moros perusti 17.3.2016 Venezuelan julkisen ja yksityisen sektorin talousongelmien voittamiseksi Kansallisen talouden tuottavuuden neuvoston. Samassa yhteydessä julkaistiin kyseisen neuvoston toimintaohjelma ”Toimet kansan suojelemiseksi”. Se perustuu kolmeen strategiseen linjaan, jotka ovat 1) inflaation lyöminen, 2) taloudellisen kasvun saavuttaminen ja 3) uuden taloudellisen mekanismin luominen nykyisen liian öljytuloista riippuvan tilalle rakentamalla sille vaihtoehto kehittämällä muita tuotantosektoreita.
 
·         Purkamalla paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti järjestelmät, jotka ovat boikotoineet Venezuelan taloutta kaupan ja rahoituksen aloilla sekä hintakeinottelun ja päivittäistavaroiden hamstrauksen avulla.

·         Korvaamalla vanha öljytuloihin perustuva toimimaton talous uudella mekanismilla.

·         Aktivoimalla 14 talousmoottorin järjestelmä, joka koostuu 36 erityisestä kehityssektorista, jotka sisältyvät ”Suunnitelma 50” –suunnitelmaan. Tähän kuuluu 50 olennaista tavara- ja palvelukategoriaa, joilla vakautetaan Venezuelan bolivaarisen tasavallan taloudellinen kasvu.

 KANSALLISEN TALOUDEN TUOTTAVUUSNEUVOSTON 14 TALOUSMOOTTORIA

1. Maatalous: Kaikki kansalliset ponnistukset keskitetään maan ruokaomavaraisuuden turvaamiseksi maksimoimalla viljelysmaiden tuottavuutta ja turvaamalla maatalouden jakeluketju sekä sen kaupallistaminen ja hintasäännöstely.

2. Lääketeollisuus: Tämä moottori on luotu lääkepulan voittamiseksi yhteistyössä ystävävaltioiden kanssa.

3. Teollisuus: Kolmas talouden moottori keskittyy auto-, tekstiili- ja sementti- ja metallurgiateollisuuden kehittämiseen.

4. Vienti: Hallitus on sitoutunut viennin yksinkertaistamiseen ja se ilmoittaa, että Simadi-vaihtokurssin mukaan 200 bolivaria vastaa nykyisin yhtä dollaria. (Yksityishenkilöt ja liikemiehet voivat ostaa tai myydä ulkomaan valuuttaa tähän hintaan ML). Tämä toimenpide suo vientiyrityksille vahvat kannustimet laajentua uusille markkinoille. Ulkomaan valuutan luoton aktivointi varmistaa myös raaka-aineiden pääsyn vientisektorille.

5. Yhteisötalous: Keskitytään yhteisten palveluiden edistämiseen niiden moraalisten ja henkisten periaatteiden mukaisesti, jotka ihmiset kokevat hyödyllisiksi, tuottaviksi ja jotka ovat osa sosialistista taloutta ja yhteisöä.

6. Fossiiliset polttoaineet: Maan täytyy jatkaa investointeja, modernisoida tuotantovälineitä ja stabilisoida markkinoita, kunnes vuosikymmenellä 2020–2030 öljymarkkinat muodostuvat vakaammiksi ja ennustettaviksi.

7. Öljynjalostus: Tavoitteena on vahvistaa muovi- ja lannoitesektoria valuutan saamiseksi maahan.

8. Kaivosteollisuus: Orinocon kaivosalue koostuu 111 000 km2 laajuisesta alueesta, josta löytyy mm. timantteja, kultaa, rautaa, bauksiittia, kolumbiittia sekä muita mineraaleja kuten graniittia ja kaoliinia.

Guainimossa sijaitsee lupaava timanttialue. Venezuela on nykyisin maailman kuudenneksi suurin timantintuottajamaa 33 miljoonan karaatin timanttivarannoillaan. Maan kultavarannot ovat 4,1 tonnia. Orinocon kaivosalueelta arvioidaan löytyvän 7 000 tonnia kultaa. Alueella tulee työskentelemään 150 yhtiötä eri mantereilta sekä myös pieniä intiaaniväestön omia kaivosporukoita. Valtio jakaa osan voitoistaan lähikaupunkien tukisäätiöihin kaivosten ympäristöhaittojen korjaamiseksi.

9. Turismi: Viime vuosina Venezuela on kehittänyt matkailuun liittyviä palveluita ja paikallista matkailusektoria. Työvaliokunta hankkii kotimaisia ja kansainvälisiä investointeja maan sellaisten moninaisten maisemien, luonnonvarojen ja perintökohteiden käytön edistämiseksi, joilla on työllistävä vaikutus.

10. Rakennusteollisuus: Työvaliokunta kehittää kunnallistekniikkaa Venezuelan kansan sosialistisen asuttamisohjelman puitteissa.  Tämä kuuluu osana missioihin Gran Misión Vivienda Venezuela ja Gran MisiónBarrio Nueve.

11. Metsäteollisuus: Lyhyellä aikavälillä suunnittelukomitea keskittyy kutsumaan kansallisia ja ulkomaisia sijoittajia perustamaan maahan sahalaitoksia ja puukauppaa ulkomaanvaluutan virtaamiseksi maahan.  Samaten laajennetaan huonekalu-, paperimassa-, paperi- ja pakkausteollisuutta.

12. Puolustusvoimien hallinnoima teollisuus: Presidentti Maduro on vahvistanut 99 Kansallisen bolivaarisen armeijan hallinnoiman puolustus- ja integroidun talouden kehittämisalueen perustamisen.

13. Tieto- ja viestintätekniikka: Valtio tukee tietokoneohjelmien kehittämisen ja tietokoneiden sekä niiden oheislaitteiden tuotannon kasvun jatkumista.

14. Pankki- ja rahoitustoiminta: Hallitus myöntää julkiselle yksityiselle pankkisektorille uuden luototusvälineen rahoitusresurssien helpottamiseksi, jotta tämä synnyttäisi osaltaan lisää työpaikkoja ja tuotantomahdollisuuksia.

Venezuelan bolivaarinen tasavalta ahkeroi toimiakseen suuren elpymisihmeen, taloudellisen kehittymisen ja kasvun sekä kansallisen vaurauden puolesta.

Matti Laitinen

Lähde: Note II.2.F3.E1. 083–16 22.3.2016, Venezuelan bolivaarisen tasavallan presidentti Nicolás Maduro Moroksen bolivaarinen talousohjelma.