13.12.2013

SIVISTYSTYÖSTÄ

Antonio Gramscin mukaan marxilaisuus ei pyri pitämään työväenluokkaa terveen järjen alkeellisessa filosofiassa eli arkiajattelussa, vaan sen sijaan johtamaan sen korkeampaan maailmankatsomukseen. Kommunistisen liikkeen julistaessa vaatimusta sivistyneistön ja työväenluokan yhteistyöstä se ei tee sitä rajoittaakseen tieteellistä toimintaa eikä pitääkseen työläisiä alhaisella tietoisuuden tasolla, vaan nimenomaan luodakseen älyllis-moraalisen liittoutuman, joka mahdollistaisi poliittisesti työväenluokan sivistyksellisen kehityksen. Tehtävänä on kohottaa sivistyksen keinoin työväenluokka vaistonvaraisuudesta luokkatietoisuuteen niin, että yksittäinen työläinen kokee olevansa osallinen toimija yhteiskunnallisessa muutoksessa.

Gramsci tähdentää Vankilavihkoissaan poliittisten puolueiden tärkeää merkitystä ja asemaa maailmankatsomusten muovaajina ja levittäjinä nykymaailmassa, koska ne olennaisesti kehittävät katsomuksia vastaavaa etiikkaa ja politiikkaa eli lähestulkoon toimivat noiden katsomusten historiallisina ”kokeilijoina”. Vaikka kommunistisella liikkeellä ei ole Suomessa tällä hetkellä yhteiskunnallista aloitetta käsissään, se on toki lisännyt ja syventänyt lehtiensä, verkkojulkaisujensa, opintokerhojensa ja katutyönsä kautta ihmisten tietoisuutta todellisuudesta. Toistaiseksi tämä ei ole kuitenkaan näkynyt merkittävästi liikkeen poliittisessa kannatuksessa.

Kommunistinen liike tarvitsee oman sivistyneistönsä ja toimintakulttuurinsa. Sen sivistyneistön tehtävänä on kehitellä ja järjestää johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi niitä periaatteita ja ongelmia, joita työläisjoukot ja kapitalismin vastaiset voimat nostavat esiin käytännön toiminnallaan. Tällainen sivistyneistö luodaan opinto- ja sivistystoiminnan kautta sekä osallistumalla käytännön puoluetyöhön ja kansalaisjärjestötoimintaan sekä vaikuttamalla omalla opiskelu- ja työpaikalla. Henkilön, joka haluaa omistautua ja sitoutua tällaiseen toimintaan, on opeteltava toimimaan ja ajattelemaan itsenäisesti. Vanhemmalle sukupolvelle kertyneet tiedot, taidot ja kokemukset on siirrettävä uudelle sukupolvelle.

Tieto- ja viestintätekniikan avulla suoritettu yhteiskunnallisen tajunnan reaaliaikainen muokkaaminen ja yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen on nykytodellisuudessa ympärivuorokautista ja samanaikaista maailmanlaajuisesti. Toisaalta sama asia mahdollistaa myös maailmanlaajuisen toisinajattelun ketjuuntumisen ja yhteisten mielenilmaisujen samanaikaisuuden maailman eri kolkilla. Internetin käyttäjien määrä maailmassa on kasvanut v. 2000–2012 361 miljoonasta 2,4 miljardiin. Toistaiseksi tämän bittien valtatien tarjoamista palveluista nauttii vasta 34,3 % ihmiskunnan jäsenestä. Kolmannes käyttäjistä on joko eurooppalaisia tai pohjoisamerikkalaisia (791 miljoonaa ihmistä). Näissä maanosissa netin käyttöaste vaihtelee 63,2 % – 78,6 % väestöstä. Suomessa nettiä käytti vastaavana aikana 89,9 % väestöstä.

Uuden kommunistisen toimintakulttuurin luominen ei merkitse pelkästään uusien yhteiskunnallisten paljastusten tekemistä, vaan myös jo saavutettujen totuuksien kriittistä tiedottamista. Kapitalismista tehdyt paljastukset on saatava leviämään laajemmalle. Se, että ihmiset saadaan ajattelemaan nykyistä todellisuutta johdonmukaisesti ja yhtenäisesti sekä kyseenalaistamaan myös sen, on tärkeämpää kuin joku yksittäinen neronleimaus, joka jää pyörimään vain jonkun pienen tutkijajoukon mieliin. Tämän vuoksi on pohdittava, kuinka tieto- ja viestintätekniikan tarjoamaa monikanavaista joukkoviestintää voitaisiin hyödyntää tehokkaammin, mille kohderyhmälle se suunnattaisiin ja missä muodossa ja minkä sisältöisenä sitä julkaistaisiin. Opintotoiminnassa voidaan hyödyntää verkko-opiskelua.

Gramsci kysyy Vankilavihkoissaan, onko marxilaista liikettä pidettävä filosofisesti merkittävänä vain silloin, kun se pyrkii kehittämään erikoistunutta kulttuuria rajoitetuille sivistyneistöryhmille vai kehittäessään arkiajattelua ylittävää ja tieteellisesti johdonmukaista ajattelua ei milloinkaan unohda yhteyttä työväenluokkaan, vaan vieläpä löytää tuosta yhteydestä tutkittavien ja ratkaistavien ongelmien lähteen? Päivi Uljaan väitöskirjatutkimus Hyvinvointivaltion läpimurtoantaa tähän kysymykseen oivallisen vastauksen. Päivi Uljas toteaa tutkimuksessaan, että ”Kansalaistoiminnan tutkiminen saattaa syventää näkemystä yhteiskunnallisten muutosten syistä ja seurauksista, sillä sosiaalinen todellisuus rakentuu ihmisten keskuudessa, heidän toiminnassaan ja mielissään.”

Uuden kommunistisen toimintakulttuurin rakentaminen edellyttää kommunistisen liikkeen laajan sivistyneistön kasvattamista. Perusedellytyksenä tällaiselle sivistykselle on edelleen marxilaisen filosofian, kansantaloustieteen ja tieteellisen sosialismin perusteiden hallinta. Lisäksi ajan tasalla pysyminen edellyttää elinikäistä oppimista kulttuurin, tieteiden ja useiden yhteiskuntaelämän eri alueiden parissa sekä hyviä sosiaalisia taitoja. Yleissivistyksen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan kriittistä medialukutaitoa. Käytännössä tämä tarkoittaa tieto- ja viestintätekniikan perustaitojen hyvää hallintaa. Nykyaikaisen agitpropin tuottajan pitäisi osata jalostaa netistä hakemansa informaatio tiedoksi. Hänen pitäisi kyetä hyödyntämään tuloksellisesti verkkojulkaisuja ja sosiaalista mediaa. Hänen on pystyttävä laatimaan nettiadresseja ja multimediaesityksiä. Hänen olisi hallittava lisäksi digi- ja videokuvausta sekä kuvan- ja tekstinkäsittelyä. Gramsci painotti Vankilavihkoissaan myös kielitaidon merkitystä. ”Ellei ole mahdollista oppia vieraita kieliä yhteyden saavuttamiseksi eri maiden kulttuurielämään, on ainakin oma kansallinen kieli opittava hyvin.”

Elvi Sivervo totesi v. 1948 Mäntsälän kunnankirjastossa pitämässään puheessa. ”Kirjailijan on oltava selvillä yhteiskunnasta, jossa ihminen elää, tajuttava, mistä yhteiskunnallisessa taistelussa on kysymys. Se on kaiken suuren taiteen tunnus… Propaganda ei ole taidetta, mutta taide voi olla täyttää saman tehtävän kuin propaganda, herättää, sytyttää, innostaa ja silloin siitä ei voi sanoa mitään pahaa. Sinervo vetosi puheessaan kirjailijoita osallistumaan työväen jokapäiväiseen poliittiseen taisteluun, koska tuolloin tarvittiin joka päivä iskurirunoja, kisällilauluja ja propagandaa.

Oman vastakulttuurin ja toisinajattelun julkituomiseksi kommunistisen liikkeen tulisi perustaa maahamme kapitalismin vastainen ja arvomaailmaltaan sosialistinen kulttuurijärjestö, joka vastustaisi ja kritisoisi toiminnallaan avoimesti yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta kaikin kulttuurin suomin ilmaisukeinoin. Kulttuurijärjestö voisi myös opettaa kommunistisen liikkeen jäsenistöä tuottamaan uuden tieto- ja viestintätekniikan mahdollistamaa agitaatiota, propagandaa ja työväenkulttuuria.

Gramscin mukaan työväenluokan hegemonian (johtavan aseman) pystyttäminen yhteiskunnassa vaatii työväenluokalta kykyjä ja taitoja johtaa, organisoida ja liittää yhteen kansanjoukkoja. Henkisellä ja moraalisella vaikutuksella on valtava osuus hegemonian saavuttamisessa. Kommunistisen liikkeen sivistyneistöä ja uutta toimintakulttuuria tarvitaan työväenluokan hegemonian saavuttamiseksi, koska se on merkittävä osa kapitalismin vastaista kansanrintamaa.

”Siinä, miten laajat joukot sitoutuvat tai ovat sitoutumatta johonkin tiettyyn ideologiaan, ilmenee ajattelutapojen järkiperäisyyden ja historiallisuuden todellinen kritiikki.” (Antonio Gramsci)


Matti Laitinen
11.12.2013