YKSITYISTÄMINEN NAKERTAA JULKISIA PALVELUITA

 

Julkiset palvelut ovat valtava potentiaalinen bisnes yksityisille firmoille. Siksi ne ovat erittäin innokkaasti tunkeneet itseään mukaan palveluiden tuottajiksi. Suomen suuntautuminen Euroopan unioniin ja uusliberalismin suuntaan 1990-luvulta alkaen on mahdollistanut yksityisen voitontavoittelun mukaantulon  julkisiin palveluihin. Yksityisten firmojen mukaantuloa on puolusteltu valinnanvapauden lisääntymisellä.

Käytännössä on kuitenkin käynyt niin, että jokin suuri kansainvälisten pääomasijoittajien omistama yhtiö esimerkiksi MedOne on kaapannut leijonanosan kilpailutetuista terveyspalveluista.

TERVEYS EI OLE KAUPPATAVARAA

 

Niin sanottu vapaa kilpailu onkin johtanut yksityisen monopolin tai sitä muistuttavan tilanteen syntymiseen. Terveydenhuoltobisnes onkin ollut erityisen tuottoisaa alan yksityisille toimijoille. Terveyspalveluita pyörittävien firmojen nokkamiehet ovat killuneet kärkisijoilla erilaisissa ansaintatilastoissa. Myös lääkärit ovat voineet nostaa ison osan tuloistaan pääomatuloina näissä yhtiöissä, mikä on houkutellut lääkäreitä pois julkisesta terveydenhuollosta. Yksityisbisnes syö tälläkin tavoin julkisia palveluita.

SUURYHTIÖT EIVÄT MAKSA VEROJA

Viime aikoina on paljastunut, että terveys- ja muita palveluita pyörittävät monikansalliset yhtiöt ovat siirrelleet rahojaan veroparatiiseihin verottajan jäädessä nuolemaan näppejään. Samaan aikaan

näiden yhtiöiden pyörittämissä laitoksissa ollaan säästetty kaikesta mahdollisesta vanhusten vaipoista alkaen. Asian tekee erityisen sietämättömäksi se, että valtio, joka muissa yhteyksissä väittää taistelevansa harmaata taloutta vastaan, tukee käytännössä veronkiertoa, kun se mahdollistaa tällaisen toiminnan avaamalla palvelut yksityiselle voitontavoittelulle.

PERUSPALVELUIDEN YKSITYISTÄMINEN ON UHKA MYÖS DEMOKRATIALLE

Yksityiset osakeyhtiöt eivät näet ole avoimia kansalaisten valvonnalle toisin kuin julkiset toimijat. Euroopan unionin linjaus koskien kuntien liikelaitoksia on niin ikään pahaenteinen. EU:n mielestä kuntien liikelaitokset saavat kilpailuetua verrattuna yksityisiin yhtiöihin. Paine liikelaitosten muuttamiseksi osakeyhtiöiksi on siten kova. Tämä merkitsee, että esim. Helsingin Energia-liikelaitoksen kaltaista liikevoittojen tulouttamista kaupungin kassaan yhteisten palveluiden hyväksi ei voitane jatkossa harjoittaa.

 KUNTAUUDISTUKSELLA HEIKENNETÄÄN PALVELUITA

 On täysin selvää, että kuntauudistusta ei tehdä palveluiden turvaamiseksi, kuten hallitus väittää virallisessa liturgiassaan. Uudistuksella pyritään päinvastoin karsimaan palveluita. Onhan päivänselvää, että jos 10 pientä kuntaa yhdistyy suureen maakunnalliseen keskukseen, niin näistä pienistä kunnista lakkautetaan monia palveluita. Eihän koko operaatiosta synny muuten minkäänlaisia säästöjä. Ja säästöthän ovat kuitenkin kuntauudistuksen taustalla. Jos esimerkiksi pääkaupunkiseudun kunnat liitettäisiin yhteen, niin terveydenhoidon puolella koko alueen päivystystoiminta siirtyisi todennäköisesti Meilahteen ja Espoon ja Vantaan päivystykset lopetettaisiin. Tämänsuuntaisia kaavailuja on jo nyt ilmassa ja kuntaliitos varmasti vauhdittaisi päivystysten keskittämistä yhteen suuryksikköön.

KUNTAUUDISTUS VAARANTAA PERUSTUSLAIN TAKAAMAT PERUSOIKEUDET

Voin myös kertoa esimerkin omalta alaltani. Aiemmin pienten kuntien kulttuurisihteerit järjestivät kouluissa lastenkonsertteja kussakin kunnassa erikseen. Tänä päivänä yhdistetyissä kunnissa, joissa esim. viisi kuntaa on liittynyt yhteen, koko alueesta vastaa yksi kulttuurisihteeri eikä hän välttämättä järjestä enää lainkaan konsertteja rahan puutteen vuoksi. Kuntauudistus merkitsee siis muillakin aloilla kuin terveydenhoidossa palveluiden keskittämistä keskuskuntaan reuna-alueiden kustannuksella. Tämä vaarantaa jo perustuslain takaamat perusoikeudet. Kuntauudistus saattaa hyvinkin olla perustuslain vastainen jo senkin takia, että valtio ylhäältä sanelemalla puuttuu kuntien itsehallintoon.

On erikoista, että hallitus ei kuuntele asiantuntijoita, joiden mukaan ihanteellinen kuntakoko palveluiden tuottamisen tehokkuuden kannalta on 20–50 000 asukkaan kunta. Asia selviää myös sitä kautta, että Suomen 170 pienintä kuntaa vastaavat vain 3 % kuntien kokonaismenoista. Kuntauudistus onkin selvästi ideologinen hanke palveluiden karsimiseksi ja keskittämiseksi sekä kunnallisen lähidemokratian heikentämiseksi.

TARVITAAN POLITIIKAN SUUNNAN MUUTOSTA

Kunnat vastaavat tärkeimmistä peruspalveluista kuten terveys-, opetus- ja päivähoitopalveluista. Julkisten palveluiden karsiminen ja julkisen sektorin supistaminen ovat osa sitä uusliberalistista politiikan suuntausta, jossa Suomikin on ollut mukana jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Uusliberalismin myötä tuloerot ovat kasvaneet. Palkkatulojen osuus yhteisestä kakusta on supistunut, kun taas pääomatulojen osuus on kasvanut voimakkaasti. Erityisesti rikkaiden verotusta on jatkuvasti kevennetty, mikä on heikentänyt valtiontalouden tulopuolta huomattavasti. Tästä on seurannut paradoksaalinen tilanne: Vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan ennen, törmää kaikkialla samaan hokemaan: rahaa ei ole. Sanotaan, ettei meillä ole jatkossa enää varaa ylläpitää nykyisenkaltaista hyvinvointivaltiota.

 Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kyse on siitä, että rahaa kylläkin on, mutta se ei kantaudu yhteiseen kassaan. Lipposen hallitusten aikoihin hävitettiin monia valtionyhtiöitä eli kuten siveästi sanotaan niiden ”omistuspohjaa laajennettiin”. Tämän seurauksena pelkästään Fortumin tuloksesta maksetaan vuosittain satoja miljoonia euroja osinkoina ulkomaisille sijoittajille pois omasta kansantaloudestamme.

 

Muun muassa tästä johtuu se erikoinen hokema, että julkisiin palveluihin ”ei ole varaa”. Eihän sitä ole, kun rahat valuvat ulkomaisten osakkeenomistajien taskuihin. Julkiset, kunnalliset palvelut voidaan turvata, jos saamme aikaan politiikan suunnan perusteellisen muutoksen. Yhteiskunnallista varallisuutta on kerättävä ja ohjattava kansalaisten hyväksi muun muassa varmistamalla peruspalveluiden riittävän rahoituksen.

Uusliberalistisesta, yksityistä bisnestä palvelevasta ja demokratiaa heikentävästä politiikasta on siirryttävä tavallisten ihmisten edut etusijalle asettavaan kansanvaltaiseen politiikkaan.

Tommi Lievemaa KÄ 4/2012