Tapahtui 17.10.2012 Eduskuntatalon portailla

 

Hei, peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson, katsotko vähän tänne päin! Me ollaan lähi- ja perushoitajia ja ollaan kerätty yli 43 000 nimeä vetoomukseen Riittävästi hoitajia vanhuksille, huutelee Superin puheenjohtaja Silja Paavola.

Ministeri: "Ai kun kiva!"

Vetoomuksen allekirjoittajina on sekä hoitajia että hoidettavia. Lähi- ja perushoitajista 98 % on sitä mieltä, että henkilöstömitoituksesta on säädettävä laissa. Suurin ongelma vanhustenhoidossa on riittämätön koulutetun hoitohenkilökunnan määrä. Lakiin on saatava henkilöstömitoitus ja sanktiot sen noudattamatta jättämisestä.

Ministeri: Mä arvostan kovasti teidän arvokasta työtänne!

Erityisen haastava tilanne vanhustenhuollossa on tulevina vuosina kotihoidossa. Laitospaikkojen järjestelmällinen vähentäminen ja samanaikainen asiakasmäärän voimakas kasvu kotihoidossa vaativat merkittäviä lisäresursseja kotihoitosektorille. Jotta palveluiden laatu kotihoidossa pystyttäisiin turvaamaan, se edellyttää koulutetun hoitohenkilöstön lisäämistä. Asiakkaiden palvelutarpeista lähtevät hoitosuunnitelmat on laadittava siten, että niissä huomioidaan myös annettavan palvelun laatu. Hyvää laatua ei ole mahdollista tuottaa ilman riittävää aikaa ja riittävää henkilöstöä. Kunnat eivät tule vapaaehtoisesti nostamaan kotihoitosektorin vaatimaa henkilöstömäärää niin paljon, että asiakkaiden tarpeet tulisivat tyydytetyiksi. Henkilöstömitoitus, joka määräytyy asiakkaiden tarvitseman hoidon perusteella, on myös kotihoidossa oltava sitova.

Ministeri: Voih, te olette niin oikealla asialla...blaa laa... samaa mieltä ollaan.

Kaikki poliittiset tahot ovat viime aikoina olleet kanssamme samaa mieltä siitä että vanhustenhoitoa on parannettava, kysymys on ollut miten. Tässä polveilevassa keskustelussa monet ovat tuoneet julki, että vanhusten hoitoa on parannettava mm. palvelujen laadun varmistamisella, johtamisella, kiinnittämällä huomiota työhyvinvointiin tai hoitajien työnkuvan selkiyttämämiseen. Hienoja ajatuksia, mutta jos ole tarpeeksi hoitajia potilaiden päivittäisten tarpeiden tyydyttämiseen, miten silloin laatu varmistetaan,  miten työtä kehitetään ja selkiytetään, miten työhyvinvointi turvataan.. Kaikki kulminoituu aina hoitajamäärään vähyyteen.

Ministeri: Työtä tehdään koko ajan...liirun laarum....anna nyt sit tänne se pumaka....on vähän kiire, kun äänestys alkaa juuri....kaipa se vetoomus johonkin hyllyn kulmalla mahtuu... liirun laarum...heippa!

 

Käytössä olevia suosituksia ei ole noudatettu ja henkilökunta on huolissaan asiakkaiden hoidosta sekä omasta ja työtoverien jaksamisesta. Tähän huoleen SuPer on vastannut ja puuttunut työpaikoilla epäkohtiin. Hyvän hoidon turvaaminen ja työn tekemisen edellytysten luominen on kuitenkin kuntien ja työnantajien vastuulla. Jos kunnat eivät velvoitteistaan selviydy, on valtion huolehdittava siitä, että vanhusten hyvä hoito turvataan. 

Kansanedustajilla on nyt mahdollisuus osoittaa teoilla vanhusten arvostus. Pelkät puheet ja hyvä tahto eivät auta. Asialle on tehtävä jotakin. Laki on konkreettinen ratkaisu ja lainsäätäjän mahdollisuus vaikuttaa asiaan.

 

Kannattaa muistaa, että kunnan järjestämisvastuulle kuuluu vanhustenhoito ja hoiva, jolloin viimeisintä päätösvaltaa käyttävät kuntapoliitikot.
NYT ovat kuntavaalit, jolloin me äänestäjät voimme osaltamme vaikuttaa.

Toimittaja: Mämmiveikko

Kuva: A. N.