Suomalaisen
kapitalismin edunvalvoja Jyri Häkämiehen
mukaan Suomella on kolme haastetta: kilpailukyvyn palauttaminen, julkisen
talouden kohottaminen ja uusien työpaikkojen luominen. Ministerikaudellaan
Häkämies oppi tekemällä oppien, kuinka valtiota hyödynnetään luokkaherruuden
välineenä. Hänen nykyiseen toimenkuvaansa kuuluu kapitalistien omaisuuden
turvaaminen ja yksityisomistukseen perustuvan tuotantotavan edistäminen
Suomessa.
Ensinnäkin Häkämiehen mukaan pääsyy
maamme vientiteollisuuden kilpailukyvyn heikkenemiseen ovat kohonneet
palkkakustannukset. Kuinka vientiteollisuuden palkkakustannukset ovat voineet
kasvaa kohisten, kun merkittävä osa Suomen vientiteollisuudesta on lakkautettu,
myyty ulkomaisille sijoittajille tai siirtynyt toimimaan Aasiaan? EU:n neljän
perusvapauden – pääomien, työvoiman, tavaroiden ja palveluiden liikkuminen – on
toteutettu lakkauttamalla ja yksityistämällä valtion liikeyrityksiä ja
valtioenemmistöisiä osakeyhtiöitä, luopumalla valtion kannattavista
tytäryhtiöistä sekä antamalla maan luonnonvarat kansainvälisten sijoittajien käyttöön.
Valtion tuotantosektorin tuhoaminen on kasvattanut olennaisesti pysyvää
pitkäaikaistyöttömyyttä Suomessa. Keiden palkkoja pitäisi alentaa ja työaikoja
pidentää?
Toiseksi Häkämies narisee
väestömme ikääntymisestä aiheutuvista kustannuksista. Häntä eivät huolestuta kuitenkaan
vanhuspalvelujen huono tola ja vanhusväestön elämän vähäinen kunnioitus. Julkista kestävyysvajetta voisi hänen
mukaansa lieventää työntekijöiden työuria ja viikkotyöaikaa pidentämällä. Ylijohtaja
Juhana Vartiaisen mukaan ikääntyville
työntekijöille voisi maksaa lisäksi heikompaa palkkaa. Eläkevaroja halutaan
sijoittaa mieluummin yritystoiminnan tukemiseen ja pörssitoimintaan kuin eläköityvien
työntekijöiden toimeentulon turvaamiseen. Kapitalistit eivät soisi
eläkerahastoista muodostuvan tuottamattomien kansalaisten eurovarastoja.
Kolmanneksi Häkämies haluaisi
yksityistää julkisen palvelutuotannon sosiaali- ja terveysalalla. Näin
luotaisiin uusia työpaikkoja ja yrityksiä. Yhteiskunnan suomia palveluita
lakkautettaessa näitä tuottavat työntekijät irtisanotaan. Kuinka työpaikkojen
ja työntekijöiden määrä voi kasvaa, jos kyseiset palvelut toteutetaan tämän jälkeen
entistä harvemman yrityksen toimesta ja entistä pienemmällä työvoimalla.
Uusliberalismiin
olennaisesti kuuluva valtion tarjoamien peruspalveluiden supistaminen ja
sosiaalipolitiikan tiukat säästöohjelmat ovat jo synnyttäneet maahamme yli
900 000 köyhyysrajan alapuolella elävän ihmisjoukon. Markkinatalouden
elementtejä on tuotu mukaan julkishallintoon kuntakonserneina. Maamme
alueellisen itsehallinnon tuhoaminen kuntateurastuksen avulla saattaa tämän
uusliberalismi-projektin vallitsevaksi olotilaksi.
Häkämies
haaveilee sosiaalisten markkinoiden luomisesta Suomeen. Tämä tarkoittaisi sitä,
että terveyspolitiikassa siirryttäisiin säätiöiden ylläpitämiin sairaaloihin,
julkiset terveysasemat siirtyisivät yhteiskunnallisten yritysten haltuun,
vapaaehtoistoiminnan osuutta lisättäisiin sosiaalipalveluissa,
ympäristövastuuta vyörytettäisiin asukkaille ja yhdistyksille. Poliisin ylin
johto, oikeuslaitos, puolustuslaitos ja pakolliset viranomaispalvelut jäisivät
julkisen sektorin haltuun. Muista palveluista huolehdittaisiin – mikäli niistä
ylimalkaan huolehditaan – sosiaalisten markkinoiden ja vapaaehtoisvoimien
toimesta.
Neljänneksi Suomen voimassa
oleva perustuslaki ei kiellä valtiota harjoittamasta omaa kannattavaa yritystoimintaa
ja hyödyntämästä maamme luonnonvaroja. Omistajaohjauslain mukaan eduskunta päättää,
missä yhtiöissä valtio voi luopua yksinomistuksestaan tai määräysvallastaan.
Eduskunta myös päättää määräysvallan hankkimisesta valtiolle, jos kysymyksessä
on merkittävä yritys. Valtioneuvosto päättää valtionomistuksesta eli osakkeiden
ostamisesta ja myymisestä ja omistajaohjauksesta vastaava ministeriö useimmista
omistajaohjaukseen ja omistajavallan käyttöön liittyvistä kysymyksistä.
Jyri
Häkämiestä tällainen vaihtoehto ei kiinnosta, koska hän ajaa kapitalistien
hyvinvointivaltiota. Aikai-semmin valtion omistamilla yrityksillä ja
tuotantolaitoksilla liikenteen, kuljetuksen, tieteen ja tutkimuksen, metalli-,
kemian- ja kaivosteollisuuden, laivanrakennuksen ja energiatuotannon parissa
oli suuri merkitys maamme taloudessa ja työllisyydessä.
Häkämies
on hajuton, mauton ja väritön kaasumies, jonka toiminta tappaa monelta tulevaisuuden.
Matti Laitinen
Helsinki
