Olen stadilaisena mieltänyt
stadilaiset reiluiksi, rehellisiksi ja suvaitsevaisiksi ihmisiksi. Pienempiin
ja heikompiin ei kajota, eikä löytyä lyödä.
Vaikeasti kehitysvammaisella
pojallani on käytössään henkilökohtainen avustaja, joka mahdollistaa hänen
käymisensä mm. konserteissa, uimassa ja elokuvissa. Tämän ammattitaitoisen ja
empaattisen nuoren miehen isä on afrikkalainen ja äiti suomalainen. Hän itse on
asunut koko ikänsä Suomessa.
Poikani avustaja joutui jokunen
päivä sitten kotimatkallaan rasistisen hyökkäyksen kohteeksi. Tuntematon
kantasuomalainen mies löi häntä kotimatkalla bussissa selän takaa leukaan.
Liikennevälineen kamerat tallensivat väkivallan teon. Hän kävi lääkärissä ja
tekemässä rikosilmoituksen tapahtuneesta. Poliisit eivät olleet kiinnostuneita
avustajan tarjoamista tiedoista. Mikäli poikani olisi istunut avustajansa
kanssa tuossa bussissa, rasisti olisi poiminut samalla kertaa kaksi marjaa.
Saamme kasvatuksemme neljästä
eri väylästä: perheestä, koulusta, kavereista ja mediasta. Meidän
persoonallisuutemme muodostuu näiden väylien vuorovaikutuksesta. Ihmisen omilla
valinnoilla on tässä hyvin merkittävä rooli. Miksi suomalainen kasvatus tuottaa
tällaisia väkivaltaisia rasisteja?
Minusta tämä ei ole aikuisen
ihmisen käyttäytymistä. Aikuistuminen on kasvutapahtuma, jossa hyödynnetään
muiden ja omaa elämänkokemusta sekä havainnoidaan aktiivisesti ympäröivää
todellisuutta. Käytännössä aikuisuus tarkoittaa sitä, että ihmisellä on
ammattikoulutus, vakituinen työpaikka, asunto, elämiseen riittävä toimeentulo,
perhe (sinkku, parisuhde tai yhteisö) ja vanhemmuus.
Aikuisuuteen liittyy paljon
vastuuta. Tämä tarkoittaa ihmisen kiinnostusta ja etenkin halua vastata
puheidensa ja tekojensa aiheuttamista seuraamuksista. Vastuullisuus liittyy
suhtautumiseen toisiin ihmisiin, omaan itseensä, muihin elollisiin olentoihin,
ympäristöön, työhön, esineisiin ja omaisuuteen. Rehellinen ja vastuunsa kantava
ihminen seisoo puheidensa ja tekojensa takana.
Lisääntyvä koulu-, virasto- ja
katuväkivalta osoittavat, että asiat Stadissa ovat huonolla tolalla. Kaikki
eivät opi elämään ja pärjäämään itsenäisesti tässä yhteiskunnassa. Osa
nuorisosta syrjäytyy siitä eikä kasva koskaan aikuisiksi.
Matti Laitinen
kehitysvammaisen pojan isä
