SUOMALAISTA SOSIAALIPOLITIIKKAA
”Köyhyysriski
kasvoi Suomessa 1990-luvun laman jälkeen. Köyhyys on aiempaa pysyvämpää ja
köyhyysjaksot ovat pitkittyneet. Eläkeläisten, työttömien ja vain perusasteen
suorittaneiden alttius päätyä köyhäksi on kasvanut erityisen paljon.” (HS
20.11.2013)
Euroopan
komission käyttämä köyhyysraja on 60 % mediaanitulosta. Ihminen on köyhä, jos
hänen tulonsa ovat alle 60 % mediaanitulosta. Mediaani tarkoittaa, että
puolessa kotitalouksista tulot olivat sitä pienemmät ja puolessa sitä
suuremmat. Suomessa oli v. 2011 tilastojen mukaan pienituloisia henkilöitä eli köyhyysrajan
alle jääviä henkilöitä 706 000 henkeä. Asumistukea saavissa
ruokakunnissa asui samaan aikaan 661 000 henkeä. Vuonna 2009 siivoojien
keskiansiot kuukaudessa olivat 1 578 €, matkailu- ja ravintola-alan
työntekijöiden 1 949 €, vartijoiden 2 005 € ja myyjien 2 056 €.
Matalapalkat ovat pysyneet matalapalkkoina.
Kuluttajatutkimuskeskuksen v. 2010 julkaiseman ”Mitä eläminen maksaa” –tutkimuksen
mukaan alle 45-vuotiaan yksinäisen henkilön kohtuullinen eläminen maksoi
pääkaupunkiseudulla 1 240 euroa kuukaudessa. Laaditussa viitebudjetissa oli
huomioitu ruoka, vaatetus, kodin tavarat ja laitteet, sähkö, kotivakuutus,
vapaa-aika ja harrastukset, terveys, hygienia, asuminen ja liikkuminen.
Vastaavasti nelihenkisen, autottoman lapsiperheen elinkustannukset olivat
2 869 euroa kuukaudessa.
Veronmaksajain Keskusliiton mukaan yhteensä 4 222 344
henkilöä maksoi Suomessa v. 2012 tuloveroja. Heistä 28,2 % kuului
veroluokkaan (1–14999 €/v) ja 22,9 % veroluokkaan 15 000–24 999 €/v).
Veronmaksajista 51 % tienasi verotettavaa tuloa alle 2 100 euroa
kuukaudessa. Kun 2 000 euron bruttopalkasta vähennetään verot ja maksut,
käteen jää n. 1 500 euroa. Tällä rahasummalla ei mällätä pääkaupunkiseudulla.
Varovaisenkin
arvion mukaan Suomessa elää tällä hetkellä yli miljoona ihmistä joko köyhyydessä
tai sen lähimaastossa. Tämä vähäosaisten joukko koostuu mm. työttömistä,
yhteiskunnan ulkopuolella olevista ihmisistä, työkyvyttömistä (vammat, fyysiset
sairaudet ja mielenterveys), vammaisista, osasta vanhuksia, osa-aikaisista
työntekijöistä, heikosti koulutetuista, pätkätyöläisistä, velkaantuneista,
maahanmuuttajista, osasta opiskelijoita sekä pienituloisten perheiden lapsista.
Keitä paljon puhuttu hyvinvointivaltion puolustaminen ja ylläpitäminen itse
asiassa koskee? Onko hyvinvointivaltio tarkoitettu vain n. 80 % suomalaisista,
joiden elämä on siedettävää tai jopa yltäkylläistä?
Suomi
sijoittui v. 2013 YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) mitattuna 21.
sijalle maailman valtioiden joukossa. Maamme HDI-indeksi on vajonnut v. 2007
tilanteesta 10 sijaa alaspäin. HDI:ssä 47 ensimmäistä valtiota lukeutuvat Hyvin korkean inhimillisen kehityksen
–ryhmään. HDI on YK:n luoma mittari, joka koostuu odotettavissa olevasta
elinajasta, terveydestä, lapsikuolleisuudesta, koulutuksesta ja elintasosta.
Suomen sijoittuminen HDI-tilastossa
v.
2007-08 sijoitus 11.
v.
2009 sijoitus 12.
v.
2010 sijoitus
16.
v.
2011 sijoitus 22.
v.
2013 sijoitus 21.
Suomessa
viime vuosina harjoitettu uusliberalistinen talouspolitiikka sekä siitä
johtuvat perusturvan kurjistamisohjelmat korreloivat hyvin maassamme
tapahtunutta inhimillisen kehityksen taantumaa. Voimme havaita YK:n HDI-mittarista,
kuinka nykyinen oikeistohallitus on tuhonnut jo nyt varsin tehokkaasti
hyvinvointivaltiota.
On
hyvin itseriittoista ja kyynistä todeta, että vähävaraisuus ei kosketa suomalaisten
enemmistöä, vaan se on 20 % suuruiseen vähemmistön oma syy. Jos havainnoi ympäristöään, vähäosaisuus näkyy
selkeästi katukuvassa ja julkisissa liikennevälineissä. Todellisuuden voi
sulkea silmistään piiloutumalla kalliin katumaasturin uumeniin. Köyhyys
koskettaa ankarasti myös keskituloista kansalaista, jos hän menettää äkillisesti
terveytensä tai työpaikkansa.
Matti Laitinen
15.1.2013
