Antonio Gramscin mukaan marxilaisuus
ei pyri pitämään työväenluokkaa terveen järjen alkeellisessa filosofiassa eli arkiajattelussa,
vaan sen sijaan johtamaan sen korkeampaan maailmankatsomukseen. Kommunistisen
liikkeen julistaessa vaatimusta sivistyneistön ja työväenluokan yhteistyöstä se
ei tee sitä rajoittaakseen tieteellistä toimintaa eikä pitääkseen työläisiä alhaisella
tietoisuuden tasolla, vaan nimenomaan luodakseen älyllis-moraalisen
liittoutuman, joka mahdollistaisi poliittisesti työväenluokan sivistyksellisen
kehityksen. Tehtävänä on kohottaa sivistyksen keinoin työväenluokka
vaistonvaraisuudesta luokkatietoisuuteen niin, että yksittäinen työläinen kokee
olevansa osallinen toimija yhteiskunnallisessa muutoksessa.
Gramsci
tähdentää Vankilavihkoissaan poliittisten puolueiden tärkeää merkitystä ja
asemaa maailmankatsomusten muovaajina ja levittäjinä nykymaailmassa, koska ne
olennaisesti kehittävät katsomuksia vastaavaa etiikkaa ja politiikkaa eli
lähestulkoon toimivat noiden katsomusten historiallisina ”kokeilijoina”. Vaikka
kommunistisella liikkeellä ei ole Suomessa tällä hetkellä yhteiskunnallista
aloitetta käsissään, se on toki lisännyt ja syventänyt lehtiensä,
verkkojulkaisujensa, opintokerhojensa ja katutyönsä kautta ihmisten
tietoisuutta todellisuudesta. Toistaiseksi tämä ei ole kuitenkaan näkynyt
merkittävästi liikkeen poliittisessa kannatuksessa.
Kommunistinen
liike tarvitsee oman sivistyneistönsä ja toimintakulttuurinsa. Sen
sivistyneistön tehtävänä on kehitellä ja järjestää johdonmukaiseksi
kokonaisuudeksi niitä periaatteita ja ongelmia, joita työläisjoukot ja
kapitalismin vastaiset voimat nostavat esiin käytännön toiminnallaan. Tällainen
sivistyneistö luodaan opinto- ja sivistystoiminnan kautta sekä osallistumalla
käytännön puoluetyöhön ja kansalaisjärjestötoimintaan sekä vaikuttamalla omalla
opiskelu- ja työpaikalla. Henkilön, joka haluaa omistautua ja sitoutua tällaiseen
toimintaan, on opeteltava toimimaan ja ajattelemaan itsenäisesti. Vanhemmalle
sukupolvelle kertyneet tiedot, taidot ja kokemukset on siirrettävä uudelle
sukupolvelle.
Tieto-
ja viestintätekniikan avulla suoritettu yhteiskunnallisen tajunnan reaaliaikainen
muokkaaminen ja yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen on nykytodellisuudessa
ympärivuorokautista ja samanaikaista maailmanlaajuisesti. Toisaalta sama asia
mahdollistaa myös maailmanlaajuisen toisinajattelun ketjuuntumisen ja yhteisten
mielenilmaisujen samanaikaisuuden maailman eri kolkilla. Internetin käyttäjien
määrä maailmassa on kasvanut v. 2000–2012 361 miljoonasta 2,4 miljardiin.
Toistaiseksi tämän bittien valtatien tarjoamista palveluista nauttii vasta 34,3
% ihmiskunnan jäsenestä. Kolmannes käyttäjistä on joko eurooppalaisia tai
pohjoisamerikkalaisia (791 miljoonaa ihmistä). Näissä maanosissa netin
käyttöaste vaihtelee 63,2 % – 78,6 % väestöstä. Suomessa nettiä käytti
vastaavana aikana 89,9 % väestöstä.
Uuden
kommunistisen toimintakulttuurin luominen ei merkitse pelkästään uusien yhteiskunnallisten
paljastusten tekemistä, vaan myös jo saavutettujen totuuksien kriittistä tiedottamista.
Kapitalismista tehdyt paljastukset on saatava leviämään laajemmalle. Se, että
ihmiset saadaan ajattelemaan nykyistä todellisuutta johdonmukaisesti ja
yhtenäisesti sekä kyseenalaistamaan myös sen, on tärkeämpää kuin joku
yksittäinen neronleimaus, joka jää pyörimään vain jonkun pienen tutkijajoukon
mieliin. Tämän vuoksi on pohdittava, kuinka tieto- ja viestintätekniikan
tarjoamaa monikanavaista joukkoviestintää voitaisiin hyödyntää tehokkaammin,
mille kohderyhmälle se suunnattaisiin ja missä muodossa ja minkä sisältöisenä sitä
julkaistaisiin. Opintotoiminnassa voidaan hyödyntää verkko-opiskelua.
Gramsci
kysyy Vankilavihkoissaan, onko marxilaista liikettä pidettävä filosofisesti
merkittävänä vain silloin, kun se pyrkii kehittämään erikoistunutta kulttuuria
rajoitetuille sivistyneistöryhmille vai kehittäessään arkiajattelua ylittävää
ja tieteellisesti johdonmukaista ajattelua ei milloinkaan unohda yhteyttä
työväenluokkaan, vaan vieläpä löytää tuosta yhteydestä tutkittavien ja
ratkaistavien ongelmien lähteen? Päivi
Uljaan väitöskirjatutkimus ”Hyvinvointivaltion läpimurto” antaa tähän
kysymykseen oivallisen vastauksen. Päivi Uljas toteaa tutkimuksessaan, että ”Kansalaistoiminnan tutkiminen saattaa
syventää näkemystä yhteiskunnallisten muutosten syistä ja seurauksista, sillä
sosiaalinen todellisuus rakentuu ihmisten keskuudessa, heidän toiminnassaan ja
mielissään.”
Uuden
kommunistisen toimintakulttuurin rakentaminen edellyttää kommunistisen liikkeen
laajan sivistyneistön kasvattamista. Perusedellytyksenä tällaiselle
sivistykselle on edelleen marxilaisen filosofian, kansantaloustieteen ja
tieteellisen sosialismin perusteiden hallinta. Lisäksi ajan tasalla pysyminen
edellyttää elinikäistä oppimista kulttuurin, tieteiden ja useiden yhteiskuntaelämän
eri alueiden parissa sekä hyviä sosiaalisia taitoja. Yleissivistyksen ylläpitämiseksi
ja kehittämiseksi tarvitaan kriittistä medialukutaitoa. Käytännössä tämä
tarkoittaa tieto- ja viestintätekniikan perustaitojen hyvää hallintaa.
Nykyaikaisen agitpropin tuottajan pitäisi osata jalostaa netistä hakemansa
informaatio tiedoksi. Hänen pitäisi kyetä hyödyntämään tuloksellisesti verkkojulkaisuja
ja sosiaalista mediaa. Hänen on pystyttävä laatimaan nettiadresseja ja
multimediaesityksiä. Hänen olisi hallittava lisäksi digi- ja videokuvausta sekä
kuvan- ja tekstinkäsittelyä. Gramsci painotti Vankilavihkoissaan myös kielitaidon
merkitystä. ”Ellei ole mahdollista oppia
vieraita kieliä yhteyden saavuttamiseksi eri maiden kulttuurielämään, on
ainakin oma kansallinen kieli opittava hyvin.”
Elvi Sivervo totesi v. 1948
Mäntsälän kunnankirjastossa pitämässään puheessa. ”Kirjailijan on oltava selvillä yhteiskunnasta, jossa ihminen elää,
tajuttava, mistä yhteiskunnallisessa taistelussa on kysymys. Se on kaiken
suuren taiteen tunnus… Propaganda ei ole taidetta, mutta taide voi olla täyttää
saman tehtävän kuin propaganda, herättää, sytyttää, innostaa ja silloin siitä
ei voi sanoa mitään pahaa. Sinervo vetosi puheessaan kirjailijoita
osallistumaan työväen jokapäiväiseen poliittiseen taisteluun, koska tuolloin
tarvittiin joka päivä iskurirunoja, kisällilauluja ja propagandaa.
Oman
vastakulttuurin ja toisinajattelun julkituomiseksi kommunistisen liikkeen
tulisi perustaa maahamme kapitalismin vastainen ja arvomaailmaltaan
sosialistinen kulttuurijärjestö, joka vastustaisi ja kritisoisi toiminnallaan
avoimesti yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta kaikin kulttuurin suomin
ilmaisukeinoin. Kulttuurijärjestö voisi myös opettaa kommunistisen liikkeen
jäsenistöä tuottamaan uuden tieto- ja viestintätekniikan mahdollistamaa agitaatiota,
propagandaa ja työväenkulttuuria.
Gramscin
mukaan työväenluokan hegemonian (johtavan aseman) pystyttäminen yhteiskunnassa
vaatii työväenluokalta kykyjä ja taitoja johtaa, organisoida ja liittää yhteen
kansanjoukkoja. Henkisellä ja moraalisella vaikutuksella on valtava osuus
hegemonian saavuttamisessa. Kommunistisen liikkeen sivistyneistöä ja uutta toimintakulttuuria
tarvitaan työväenluokan hegemonian saavuttamiseksi, koska se on merkittävä osa
kapitalismin vastaista kansanrintamaa.
”Siinä,
miten laajat joukot sitoutuvat tai ovat sitoutumatta johonkin tiettyyn
ideologiaan, ilmenee ajattelutapojen järkiperäisyyden ja historiallisuuden
todellinen kritiikki.” (Antonio Gramsci)
Matti Laitinen
11.12.2013