Älä alistu, vaan toimi!

MIELENTERVEYSKUNTOUTUJAT

Mielestäni kunnan tärkein tehtävä on edistää asukkaidensa – ei liike-elämän – hyvinvointia. Jokaisella mielenterveyden häiriöistä kärsivällä ihmisellä tulisi olla myös oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan, työikäisenä työllistymiseen, kohtuulliseen toimeentuloon ja huolenpitoon koko elämänsä ajan. Meistä kenelle tahansa voi jossain elämämme vaiheessa ilmaantua mielenterveyden ongelmia.

Olen työskennellyt koko 2000-luvun ammatillisessa kuntoutuksessa mielenterveyskuntoutujien parissa. Olen havainnut tuona aikana, kuinka kuntoutuspalvelut ovat yksityistyneet ja keskittyneet. Tarjotut palvelut ovat tuotteistettu viime vuosina kiihtyvässä tahdissa markkinataloushenkisiksi. Yhteiskunnan tarjoamaa tukea kolmannen sektorin toimijoille on karsittu myös ankarasti. Kilpailutus on tappanut monen pienen palveluntuottajan. Kansallinen ja kansainvälinen yksityissektori himoitsee jo osuuttaan sosiaalisista markkinoista. Tärkeintä uusissa kuntoutustehtaissa näyttävät olevan mahdollisimman suuret kävijämäärät ja kuntoutuspäivien paljous. Kuntoutustehtaiden tarjoama suuri ryhmäkoko soveltuu oman kokemukseni mukaan huonosti mielenterveyskuntoutujien kuntoutukseen. Päättäjät eivät ole kiinnostuneita alan ammattilaisten ja kuntoutujien mielipiteistä kilpailutuksen tarpeellisuuden suhteen.

Työssäni kohtaamani helsinkiläiset mielenterveyskuntoutujat saavat toimeentulonsa työmarkkinatuesta, sairauspäivärahasta, kuntoutustuesta tai työkyvyttömyyseläkkeestä. He ovat usein yhteiskunnasta ja sen sosiaalisista verkostoista syrjäytyneitä tai syrjäytymisuhan alla eläviä ihmisiä. Yli puolet heistä on naimattomia. Heidän toimeentulonsa jää alhaiseksi vähäisen työkokemuksen tai ammattitaidottomuuden vuoksi. Nämä kaksi seikkaa todentuvat heidän elämässään niukkana toimeentulona, harrastusten vähyytenä ja yksinäisyytenä.

Useimmat kohtaamistani mielenterveyskuntoutujista kärsivät vakavista mielenterveydenhäiriöistä kuten skitsofreniasta, vakavasta masennuksesta, psykooseista ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Heistä useimpien fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja tiedollinen toimintakyky on sairaudesta johtuen varsin rajoittunut. Tämä vaikeuttaa olennaisesti heidän hakeutumistaan ammattikoulutukseen ja työelämään sekä heidän itsenäistä suoriutumistaan omassa arjessaan. Moniongelmaisten ihmisten kuntoutuminen onnistuu kokemukseni mukaan tuloksekkaimmin turvallisessa yhteisössä pienryhmätyöskentelynä, jossa vallitsee tasa-arvo ja jossa on mahdollisuus saada riittävästi yksilöllistä ohjausta ja tukea osakseen. Keskinäinen solidaarisuus on paljon väkevämpi voima kuin lumoutuminen kaiken kattavaan – ihmisiä erottelevaan – kilpailuun.

Kansainvälisen Internet-tilaston (Internet Live Stats) mukaan maassamme asui v. 2016 yhteensä 416 501 ihmistä, jotka eivät käyttäneet lainkaan Internetin verkkopalveluita. Mielenterveyskuntoutujien suuri joukko lukeutuu myös tähän ryhmään. Selviytyäkseen arjessaan jokainen kansalainen tarvitsee nykyisin enenevässä määrin tietokonetta ja verkkoyhteyttä. Jokaiselle kansalaiselle olisi turvattava näin ollen oikeus maksuttomaan tietotekniikan koulutukseen ja tukeen. En pahoittaisi mieltäni, jos kaikille Suomen mielenterveyskuntoutujille tarjottaisiin kotikunnan toimesta tietotekniikkakoulutusta ja taloudellista tukea oman tietokoneen hankkimiseksi. Näin tämä väestönosa ei syrjäytyisi entistä enemmän suomalaisesta yhteiskunnasta. Havaintojeni mukaan uusien asioiden oppimisella on myös myönteinen vaikutus ihmisen psyykkiseen ja tiedolliseen toimintakykyyn.

Kuinka mielenterveyskuntoutujille mahtaa käydä, jos heille kohdistetut kunnalliset, tuetut asumispalvelut, päiväkeskukset, toiminnallisen kuntoutuksen yksiköt kilpailutuksen myötä yksityistetään ja psykiatrian poliklinikat sulautetaan jättisotekeskuksiin? Mehiläinen omisti jo v. 2016 yhteensä 112 asumispalveluyksikköä, joista 63 ikääntyneille, 40 mielenterveyskuntoutujille ja yhdeksän vammaisille. Sananvaltaa Mehiläisessä käyttivät saksalainen sijoitusyhtiö Triton ja yhdysvaltalainen sijoitusyhtiö KKR.

Minä en pidä siitä, että yhteiskunnan mielenterveyskuntoutujille suuntaamia asumis-, kuntoutus- ja lääkäripalveluita kilpailutetaan ja lakkautetaan. Yksityistämisen myötä tähän toimintaan kohdistetut verovarat siirtyvät yksityisten palveluntuottajien liiketoiminnan ylläpitämiseen. Uusliberalistit perustelevat kilpailutusta sillä, että julkisen sektorin elinkeinotoiminta, julkinen rahoitus tai tuki yrityksille sekä kunnallisten liikelaitosten höllempi verokohtelu vääristävät kilpailutilannetta. Minusta tällainen on liike-elämän sekaantumista kunnalliseen itsehallintoon.

Matti Laitinen

13.2.2017

KUNTAVAALIT 2017

SUUNTA UUSLIBERALISMIN VASTAISEEN KANSANRINTAMAAN

STP:n osallistuminen v. 2017 kuntavaaliin tarjoaa äänestäjille mahdollisuuden vaatia kansan etuja puolustavaa talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa. Esitämme tuhoisalle, uusliberalistiselle EU-suuntaukselle vaihtoehdon, jossa ihmisen ja luonnon hyvinvointi sekä kansojen tasavertainen yhteistyö asetetaan etusijalle suhteessa liikevoittoihin ja pörssikursseihin. Me olemme vaihtoehto kaikkien eduskuntapuolueiden edustamalle uusliberalistiselle EU-komennolle.

Eroon EU:sta ja EU:n uusliberalismista

Avain yhteiskunnan uudistamiseen sekä kunnallisella että valtiollisella tasolla on luopuminen uusliberalistisesta sosiaali- ja talouspolitiikasta. Tämä tarkoittaa tulonjaon muutosta pääomatulojen ja suurituloisten kustannuksella työtulojen ja perusturvan hyväksi. Siksi pääomien viennin ja globaalin keinottelun sijaan yritysten voittoja tulee ohjata kansallisiin investointeihin. Leikkausten ja yksityistämisen sijaan tulee luoda työpaikkoja kehittämällä julkisen alan palveluja. On irtauduttava EU:n yhteiskuntapolitiikasta ja korvattava se koordinoidulla taloudella ylisuurten voittojen ja tulojen sekä pääomien viennin ja keinottelun säätelemiseksi. Ylikansallisen lainsäädännön sijaan tarvitaan demokraattisen yhteistyön Eurooppaa ja Suomen kansallinen valuutta on palautettava.

Poikani

 

Kuntalain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on luoda edellytykset kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle kunnan toiminnassa.

 

Mielestäni kunnan tärkein tehtävä on edistää asukkaidensa – ei liike-elämän – hyvinvointia. Jokaisella ihmisellä sekä terveellä että vammaiselle tulisi olla oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan, kohtuulliseen toimeentuloon ja huolenpitoon koko elämänsä ajan. Kuntien itsehallinnon kaventaminen vähentämällä kuntien määrää johtaa vallan keskittymiseen yhä harvempien käsiin.  Kuntakonsernimiehet ja -naiset eivät vaivaudu välittämään vähävaraisista ja -osaisista ihmisistä, koska heille se, mitä piika pissii, on liian vähäarvoista. Onko päättäjillä subjektiivinen oikeus kusipäisyyteen?

 

Poikani on vaikeasti kehitysvammainen nuori mies, joka käy päivittäin ylläpitämässä aktiviteettejaan ja harjoittamassa työtoimintaa Helsingin kaupungin ylläpitämässä Pasilan toimintakeskuksessa. Kuinka ihmeessä liike-elämästä tuodut kuntien hallinto- ja talousmallit voisivat parantaa hänen osallisuuttaan yhteiskunnassa? Nykyisin voimassa oleva helsinkiläinen konsernimalli näyttää vievän häneltä, mikäli kunnallinen vammaisten päivätoiminta, tilapäishoito ja kehitysvammaklinikka kilpailutetaan ja yksityistetään, pohjan elämältä. Se riekaloisi hänen sosiaalisen turvaverkkonsa. Miettivätkö konsernimiehet ja -naiset koskaan tekojensa seurauksia?  

 

Kehitysvammaiset ihmiset valittavat kovin harvoin henkilökohtaisesti heihin kohdistuneista vääryyksistä mediassa, koska heidän kognitiiviset taitonsa eivät riitä lakien tulkintaan. Heidän kykynsä ilmaista itseään sähköisesti tai muuten on varsin rajallinen. Kuinka toteutuvat heidän kohdallaan kuntalaissa mainitut vaikuttamismahdollisuudet? Ihmettelen tosissani, kuinka valinnanvapaus todentuu poikani kohdalla, kun tämä ei ymmärrä edes, mitä sosiaaliturvatunnus tai perusturva tarkoittavat.

 

Minusta liike-elämästä tuodut kuntien talousmallit ovat johtaneet siihen, että enemmistö kunnanvaltuutetuista ajaa vain omaa tai liike-elämän etuja.  Konsernimalli puolustaa huonosti fyysisesti tai mentaalisesti vammaisten ihmisten perusturvaa. Minä en pidä siitä, että minun maksamiani verorajoja käytetään yksityissektorin palveluntuottajien liiketoiminnan ylläpitämiseen. Kuntien markkinaehtoisuus on korvattava ihmisehtoisuudella.

 

Matti Laitinen

2.2.2017