ALISTUMINEN ON HUONO VALINTA

ALISTUMINEN ON HUONO VALINTA

Moraali on ihmisen tietty suhtautumistapa itseensä ja ympäristöönsä. Moraali sääntelee ihmisten käyttäytymistä ja elämäntapaa sekä yhteiskunnassa että myös pienemmissä yhteisöissä. Yhteiskunnallisen moraalin peruskysymyksiä ovat: Minkälainen yhteiskunta on ja millaisen sen tulisi olla? Voiko ihminen tiedostaa yksilönä ja ihmiskuntana, mikä on oikein ja väärin sekä myös toimia moraalisesti oikein? Yksilöllisen moraalin pulmia ovat mm. vastuu omista teoista, valinta oikean ja väärän välillä sekä vapaa tahto ja omatunto.

ONKO SUOMALAINEN YHTEISKUNTA OIKEUDENMUKAINEN?

Suomen valtiosäännön pitäisi turvata meille ihmisarvomme loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet. Sen pitäisi edistää lisäksi oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassamme. Minusta oikeistohallitus ei harjoita sellaista politiikkaa, että kaikki maassamme asuvat ihmiset voivat elää näiden arvojen mukaista elämää. Oikeistohallitus perustelee kurjistamispolitiikkaansa yhteisellä edulla. Onko kysymys sittenkin ainoastaan joidenkin eduista?

Tekojen moraalista oikeutusta on tapana perustella yleiseen tai yksityiseen hyötyyn, jumalan tahtoon, sopimuksellisuuteen (YK:n ihmisoikeuksien julistus) ja yleismaailmallisiin moraalinormistoihin vedoten. Kapitalistit perustelevat harvemmin julmia tekojaan vedoten oman luokka-asemansa säilyttämiseen.

MORAALI

Siveellisyydessä eli moraalissa on aina kyse yleisistä, kaikkiin ulottuvista periaatteista ja samalla joka kerta erikoisista, vastakkaisista asenteista. Kapitalismin suhteen tämän voisi käsittää siten, että markkinatalous on kaikkiin ulottuva periaate, mutta sen vallitessa ihmiset elävät hyvin eriarvoisessa asemassa. Tämän vuoksi osa pitää kapitalismia oikeudenmukaisena järjestelmänä osa taas epäoikeudenmukaisena. Meidän käsityksemme oikeasta ja väärästä ovat sidoksissa kasvatukseemme, johon vaikuttavat koti, koulu, kaverit ja media. Miksi minun pitäisi hyväksyä kapitalismi yhteiskuntajärjestelmänä, jos se toimii minun luokkaetujani vastaan? Minulla on oikeus tehdä omia valintojani.

”Siveysvaatimukset ovat aina objektiivisesti määräytyneet yhteiskuntahistoriallisista oloista ja saaneet niiltä mielekkyytensä, mutta samalla ilmenemistavaltaan ne ovat subjektiivisia. Ne heijastavat yhteiskunnan ja persoonallisuuden joitakin käytännöllisiä tarpeita samalla suhteutuvat eri lailla käytännöllisen tarkoituksellisuuden näkökohtiin.” (Moraalikäsite, O. Drobnitski, Progress 1980).

VAPAA TAHTO

Eettisen ajattelun historiassa inhimillisen tahdon vapaus on tavallisesti esitetty moraalin ontologiseksi edellytykseksi ja perusteeksi. Vapaa tahto on yksilön suhteellista itsenäisyyttä lähiympäristöönsä nähden, itsenäistä päätöksentekoa ulkopuolisiin käskyihin nähden, henkilökohtaista vastuun tunnetta ja teon vapauden tiedostamista. 

Uusliberalismia harjoittava oikeistohallitus loukkaa minun vapaata tahtoani, jonka suhteellinen itsenäisyys omaan lähiympäristööni nähden jää tämän vuoksi melko olemattomaksi. SOTE-ratkaisu heikentää entisestään maamme alueellista itsehallintoa ja keskittää valtaa yhä harvempien käsiin. Pakkolait ovat käskyttämistä. Taloudellisen omavaraisuuteni supistuessa myös vapaan tahtoni toteutuminen vähentyy.

”Tahtotoiminnan luonteenomainen erityispiirre on, että tahtoessaan ihminen aina toimii persoonallisuutena. Juuri siitä johtuu, että ihminen kokee tahtomisensa teoksi, josta hän on itse täysin vastuussa. Suurelta osalta tahtotoiminnan vuoksi ihminen tiedostaa itsensä yksilöksi ja tiedostaa ratkaisevansa itse elämäntiensä ja kohtalonsa. ” (Yleinen psykologia, Petrovski, 1974 Kansankulttuuri) 

OMATUNTO

O. Drobnitskin mukaan ”Omatunto on ihmiselle esitetyn normatiivisen vaatimuksen ja hänen vastuullisuutensa muoto. Ihmisen on sisäisissä näkemyksissään kohottava ”todellisen omatunnon” tasolle. Omatunto on ihmisen kyky arvioida täysin vastaavasti omia tekojaan; tämä kyky iskostetaan ihmiseen, hänen täytyy saada se. Se on vakaumus, jonka totuudellisuudesta hän on vastuullinen, mutta jota eivät takaa mitkään subjektiivisen elämyksen, varmuuden tai vakuuttuneisuuden antamat sisäiset selviöt.”

Omatunnon ulkosyntyistä luonnetta kuvaa hyvin se, että ihmiset voivat tehdä omaatuntoaan kyseenalaistamatta hirmutekoja sekä rauhan että sodan aikana. He voivat mieltää tekonsa oikeutetuiksi ja kykenevät elämään tuntematta tekojensa seurauksista syyllisyyttä. Vastaavasti ihminen voi toimia myös oikein. Ihmisen sisäinen näkemys, mitä hänen pitää tehdä, on hyvin riippuvainen häntä ympäröivästä todellisuudesta ja hänen uskalluksestaan kyseenalaistaa vallitsevaa todellisuutta. Mitä paremmin ihminen kykenee tiedostamaan objektiivista todellisuutta ja myös toimimaan subjektiivisesti sen mukaisesti, sitä paremmin hänen kykenee tekemään moraalisesti kestäviä valintoja ja ratkaisuja elämässään. 

YHTEINEN ETU

Minun omatuntoni kyseenalaistaa suomalaisen kapitalistisen yhteiskunnan ja sen valtaapitävien tekemät tietoiset valinnat maamme väestön valtaenemmistön aseman kurjistamiseksi. Perusturvaan kajoaminen ei ole oikeudenmukaista. Se kohdistuu heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Se loukkaa heidän ihmisarvoaan. Minä toteutan vapaata tahtoani vastustamalla nykyisen oikeistohallituksen toimia kaikin käytettävissä olevin keinoin. Minusta maamme poliittinen ja taloudellinen eliitti on asetettava vastuuseen teoistaan.

Yhteinen etu tarkoittaa hyötyjen ja haittojen jakamista tasapuolisesti kaikkien kesken. Minä olisin mielelläni sellaisen oikeudenmukaisen yhteiskunnan jäsen, jossa kaikki päätökset tehtäisiin ihmisen ja hänen elinympäristönsä sekä luonnon hyväksi, jossa kunnioitettaisiin vapautta ja ihmisoikeuksia, jossa oikeudet ja velvollisuudet koskisivat yhtäläisesti kaikkia sen jäseniä sekä jossa jokaisella ihmisellä olisi oikeus elää arvokas elämä. Ihmiskunnan tuhoavat kapitalistisen tuotantosuhteet minä korvaisin kernaasti osallistuvaan demokratiaan ja kansan itsehallintoon perustuvalla suunnitelmataloudella.

Yhteiskunta, joka kykenee tarjoamaan kaikille jäsenilleen yhtäläisen siedettävän ja oikeudenmukaisen elämän ja puhtaan luonnon, on eettisesti kestävä yhteiskunta.

Matti Laitinen

24.11.2015
 

VÄÄRYYKSIÄ EI PIDÄ HYVÄKSYÄ

Vääryys on annettujen lupausten rikkomista. Vääryys on toisen osapuolen etujen polkemista. Vääryys on sopimusten noudattamatta jättämistä. Oikeistohallitus harjoittaa aktiivisesti ja yhteisymmärryksessä näitä kaikkia vääryyden lajeja.

Lupauksiin sisältyy aina sitoumuksia ja velvollisuuksia, jotka lupauksenantajan kuuluu täyttää. Jos annettuja lupauksia ei täytetä, niiden luonne muuttuu harhaanjohtamiseksi ja huijaamiseksi.  Sitoumus on yksipuolinen oikeustoimi, jolla henkilö tai oikeushenkilö lupautuu varmasti tekemään tai tekemättä jättämään jotakin. Sitoumus on velvoittava lupaus. Lupausten tahallinen ja tietoinen täyttämättä jättäminen on vääryyttä.

Oikeistohallituksessa istuvat puolueet lupasivat eduskuntavaaleissa 2015 julkisesti tiedotusvälineissä säilyttävänsä suomalaisen hyvinvointivaltion, edistävänsä työllisyyttä ja etteivät he kajoa vähävaraisten ihmisten etuuksiin.

Keskustan vaaliohjelmassa luvattiin, että ”jokaisella on oikeus hyvään ja arvokkaaseen vanhuuteen. Siihen kuuluu itsemääräämisoikeus, osallisuus ja turvallisuus. Jokaisen ikäihmisen on saatava tukea ja palveluita tarpeidensa mukaan.”

Kokoomus lupasi tukea ikäihmisten terveyttä ja itsenäistä toimintakykyä hyvinvointia ja terveyttä edistävillä palveluilla. Puolueen mukaan ikäihmisten itsenäinen asuminen mahdollistetaan erilaisin asumismuodoin ja kehitetään kotiin vietäviä palveluja.

Persussuomalaiset lupasivat eduskuntavaaliohjelmassaan, että suomalaisista on huolehdittava: ”Miljoona suomalaista elää köyhyysrajalla tai sen alapuolella. Pienituloisuus vaikuttaa koko elämään ja sen valintoihin. Mielivaltaiset leikkaukset on loputtava ja 90-luvun laman virheitä ei tule enää toistaa. Suomalaisista on ryhdyttävä nyt huolehtimaan. Meidän ei kuulu olla koko maailman terveyskeskus tai sosiaalitoimisto.”

Oikeistohallitus harjoittaa julkista vääryyttä polkemalla maamme väestön enemmistön etuja. Sen kurjistamis- ja säästöpäätökset kohdistuvat pienituloisiin työläisiin, työttömiin, opiskelijoihin, lapsiin, vammaisiin ja vanhuksiin. Oikeistohallituksen toimet eivät uhkaa mitenkään hyvätuloisten ja varakkaiden ihmisten asemaa.

Sopimus on kahden tai useamman tahon välinen toimi, jolla luodaan tai muutetaan velvoitteita. Se sisältää aina suoritusvelvollisuuden. Lait ja erilaiset oikeudet, kuten ihmisoikeudet, ovat sopimuksia. Sopimuksen solmiminen edellyttää sitä, että sen solmijat tunnustavat toisensa sopimuksen osapuoliksi. Sopimukset eivät synny koskaan minkään sopijaosapuolen yksittäisestä tahdosta, vaan niiden kaikkien yhteisestä tahdosta. Mikään osapuoli ei omista yksin sopimusta. Se sitoo kaikkia sen sopijaosapuolia. Tämän vuoksi sopimusta ei voi rikkoa yksipuolisesti ilman seuraamuksia. Sopimusosapuolia voivat olla erilaiset toimijat, kuten ihmiset, yritykset ja julkisyhteisöt. Sopimuksen tekeminen edellyttää, että sopijapuolet ovat oikeustoimikelpoisia ja oikeuskelpoisia.

Oikeistohallituksen esittämä yhteiskuntasopimus oli sopimuksen irvikuva. Yksipuolinen sopimus eli sanelu ei velvoita muita kuin sen laatijoita. Oikeistohallitus ei piittaa muutenkaan yhteisestä tahdosta. Se ei noudata edes perustuslakia – sopimusta – johon heidän pitäisi olla sitoutuneita sekä yksityishenkilöinä että valtiovallan edustajina.

Yhteiskunnan tulee kohdella kaikkia jäseniään yhdenvertaisesti. Suomen perustuslain mukaan: ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Mitäpä muuta oikeistohallitus tekee, kuin asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan.

Perustuslakimme mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.

Nykyisen eduskunnan enemmistö ja sitä edustava oikeistohallitus eivät aja kansamme enemmistön etua. Ihmisen voi alistaa henkisellä ja fyysisellä väkivallalla tai huijaamalla. Hänen vapaata tahtoaan ei voi kuitenkaan pakottaa. G.W.F Hegelin mukaan ”vain sitä, joka tahtoo antaa itseään pakottaa, voi johonkin pakottaa.”

Valtio olemme me – vasta silloin – kun me otamme valtiollisen vallan ja tuotantovälineet omaan haltuumme. Niin kauan lait ovat yhteiskuntaa hallitsevan luokan tahdon ilmausta, jolla se toteuttaa rankaisevaa ja kostavaa oikeudenmukaisuuttaan meitä – alistamaansa yhteiskuntaluokkaa – kohtaan.

Matti Laitinen

3.9.2015

TOIMIIKO OIKEISTOHALLITUS OIKEUDENMUKAISESTI?

Oikeudenmukaisuuteen liittyviä käsitteitä ovat ihmisarvon kunnioittaminen, ihmisten kohtelu ja heidän osallisuutensa yhteiskunnassa sekä heitä koskevat yhteiset lait ja velvollisuudet. Valtiovarainministeri Stubbin mukaan oikeudenmukaisuutta on vaikea määritellä. "Mutta ymmärrän, että niille, jotka ovat riippuvaisia budjettirahoista, verrattuna vaikka ihmisiin, jotka käyvät töissä, oikeudenmukaisuus on kovin vaikea määritellä."

Ihmisyyteen kuuluu ihmisarvo. Se on ihmisoikeuksien perusta. Ihmisoikeuksien tarkoituksena on taata jokaiselle ihmiselle arvokas elämä. Ne ovat jokaiselle ihmiselle yhtäläisesti kuuluvia oikeuksia riippumatta etnisestä taustasta, ihon väristä, sukupuolesta, kielestä, uskonnosta, poliittisesta tai muusta mielipiteestä, kansallisesta tai yhteiskunnallisesta alkuperästä, omaisuudesta, syntyperästä tai muusta tekijästä. YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa todetaan: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”

Yhteiskunnan tulee kohdella kaikkia jäseniään yhdenvertaisesti. Perustuslain mukaan: ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Meitä Suomessa asuvia ihmisiä pitäisi koskea sama lainsäädäntö. Meillä on myös paljon yhteisiä velvoitteita. Miksi yli 20 % maassamme asuvista ihmisistä elää käytännössä köyhyydessä? Miksi oikeistohallitus kohdistaa säästö- ja kurjistamispäätöksiään vähätuloisiin, vammaisiin, vanhuksiin ja lapsiin? Oikeistohallitus on haluton puuttumaan maamme taloudellisen ja poliittisen eliitin ansiotuloihin tai heidän omaisuuteensa. Onko tällainen kohtelu oikeudenmukaista?

Osallisuus yhteiskunnassa. Suomen perustuslain mukaan ”valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. ”

Perustuslain mukaan oikeistohallituksen pitäisi kuunnella myös meitä kansalaisia tehdessään meitä ja meidän elinympäristöämme koskevia säästö- ja kurjistamispäätöksiä. Meidän kuuluisi olla osallisia meitä itseämme koskevia talous- ja sosiaalipoliittisia päätöksiä tehdessä. Oikeistohallituksen harjoittama politiikka on luonteeltaan rankaisevaa ja valikoivaa oikeudenmukaisuutta. Enemmistöä rangaistaan hyvinvointia kaventamalla ja vähemmistöä suositaan turvaamalla heidän asemansa säilyminen. Onko tällainen osattomuus oikeudenmukaista?

Oikeistohallitus ei piittaa oikeudestamme sosiaaliturvaan. Perustuslain mukaan: ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.”

Perusturvaan kajoaminen ei ole oikeudenmukaista. Se kohdistuu heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Se loukkaa heidän ihmisarvoaan. Onko tämä oikeudenmukaista?

Edes perustuslaki ei näytä olevan kaikille sama. Lait ovat yhteiskuntaa hallitsevan luokan tahdon ilmausta, jolla se toteuttaa rankaisevaa ja kostavaa oikeudenmukaisuuttaan alistamaansa yhteiskuntaluokkaa kohtaan. Jos et alistu palkanalennuksiin, tehtaat viedään ulkomaille ja sinut irtisanotaan. Valtion yhtiöiden, liikelaitosten ja kiinteistöjen yksityistämisen myötä on kadonnut vähintään jo satatuhatta työpaikkaa. Hallituksen pienituloisiin, lapsiperheisiin, nuorisoon, vammaisiin, työttömiin ja eläkeläisiin kohdistamat säästö- ja kurjistamistoimet eivät ole oikeudenmukaisia. Ne tähtäävät Suomen taloudellisen ja poliittisen eliitin hyvinvoinnin turvaamiseen.

Oikeistohallituksen vallankäyttö ei ole oikeudenmukaista, siksi minä osoitan mieltäni 22.8.2015.

Matti Laitinen

14.8.2015

IHMISARVOISEMPAAN YHTEISKUNTAAN

 

Ihminen on biologinen ja psykososiaalinen kokonaisuus, joka elää aktiivisessa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Hän muuttaa ympäristöään, mutta samalla hän on myös itse muutoksen kohde, koska hän on vain osa luontoa – ei sen herra. Ihminen on siitä merkillinen eläinlaji, että hän kykenee tuhoamaan sekä elinympäristönsä että myös itsensä lajina.

Ihminen kasvaa ihmiseksi vain ihmisyhteisössä. Hän oppii uusia asioita mallintamalla ja tekemällä oppien. L.S. Vygotskin mukaan: ”Ihminen omaksuu ihmisyhteiskunnan tiedolliset, taidolliset ja esteettiset saavutukset oman toimintansa kautta.” Ihmisäly on luonteeltaan yhteisöllistä. Tieto siirtyy sukupolvelta toiselle sosiaalisen perimän kautta. Ihmisen kasvatuksen neljä pääkanavaa ovat: koti, koulu, kaverit ja tiedotusvälineet. Jos media asettuu kasvatuksen pääkanavaksi, seuraukset ovat nykyisen kaltaiset.

Ihmiselle on ominaista tietoisuus ja tahto. Valta on ihmisten välinen suhde. Vallankäyttö on ihmisen tietoista valtaa hallita toista ihmistä, hänen tahattomien ja tahallisten tekojen valvomista ja tarpeen vaatiessa myös niiden tukahduttamista. Sama periaate on sovellettavissa myös yhteisöihin. Päämäärä ja keinot sanelevat tietoisen tahtotoiminnan arvolatauksen eli onko toimenpide oikein vai väärin.

Nykymaailmassa vallankäyttö on lähes järjestään yksisuuntaista vuorovaikutusta, jossa toinen alistaa ja toinen alistuu. Yksilöllisen vallan määrä on sidoksissa yhteiskunnalliseen luokka-asemaan, yksilön kykyihin ja taitoihin (sekä psyykkisiin että fyysisiin) sekä sukupuoleen, etniseen taustaan ja kuulumiseen johonkin marginaaliryhmään (vammaiset, lapset ja vanhukset). Yksilötasolla yksisuuntainen vallankäyttö ilmenee mm. koulu- ja työpaikkakiusaamisena.

Vastuu on ihmisen kiinnostusta ja etenkin halua vastata puheidensa ja tekojensa aiheuttamista seuraamuksista. Vastuullisuus liittyy suhtautumiseen toisiin ihmisiin, omaan itseensä, muihin elollisiin olentoihin, ympäristöön, työhön, esineisiin ja omaisuuteen. Rehellinen ja vastuunsa kantava ihminen seisoo puheidensa ja tekojensa takana. Jokaisella ihmisellä on eettinen vastuu tekemistään valinnoista. Nykymaailmassa kulutuksesta on tullut ihmisen elämän tärkein sisältö. Maamme kansallisomaisuuden yksityistäminen on teko, jonka tekijät pitäisi saattaa vastuuseen teoistaan.

Ihmisen luonteenpiirteet, kognitiiviset kyvyt, sosiaaliset taidot ja syntymätausta luovat perustan hänen itsetunnolleen. Itsetunto eli omanarvontunne on ihmisen subjektiivinen tunne hänen omasta toiminnallisesta suoriutuvuudestaan ja sosiaalisesta selviytyvyydestään sekä hänen itseluottamuksensa ja itsenäisyytensä määrästä. Itsetunto on minuuden kunto, joka sekä nousee että laskee inhimillisessä toiminnassa. Itsetuntoa on kahdenlaista, sitä mitä ihminen on itselleen ja sitä millaisen vaikutelman hän antaa itsestään muille. Itsetunto ei ole sukupuolisidonnainen.

Heikko itsetunto johtaa kalvavaan huonouden ja riittämättömyyden tunteeseen. Suomalainen yhteiskunnan synnyttämä kasvava yhteiskunnallinen eriarvoisuus tuottaa kansalaisilleen kasvavia itsetunnon ongelmia syrjäytymisen, osattomuuden ja työttömyyden myötä. Kun ihminen ei saa toteuttaa osallisuuttaan yhteiskunnassa oman toimintansa kautta, siitä aiheutuu mielenterveysongelmia, jotka ilmenevät mm. ahdistuksena, väkivaltaisina tekoina, itsetuhoisuutena ja masentuneisuutena.

Kapitalismi on osoittautunut ihmiskunnan ja luonnon kannalta tuhoisaksi yhteiskuntajärjestelmäksi, jossa osalle ihmiskuntaa ihmisarvoisen elämän ja itsekunnioituksen saavuttaminen on poissuljettua. Se on myös huono vallankäyttöympäristö, joka mahdollistaa yksityisen omistusoikeuden nimissä laillistetun riiston ja mielivallan käytön. Kapitalistit eivät pysty ottamaan vastuuta ihmiskunnan tulevaisuudesta. Kapitalismi on taloudellista narsismia, joka loukkaa vastuuttomuudellaan ihmiskunnan enemmistön ihmisarvoa ja jossa yhteiskunta on valjastettu vain tuotantoa varten.

Matti Laitinen

16.3.2015 Helsinki

STP:n VAALIVIDEO

STP:n vaaliohjelma YouTubessa.

Toteutus: Matti Laitinen
Teksti: Suomen Työväenpuolue
Valokuvat: Matti Laitinen, Heikki Männikkö ja AN
Musiikki: Tommi Lievemaa (cc)

http://youtu.be/DcU1HqzLjF4

VAMMAISLAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTUS

 Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on sovittaa yhteen nykyinen vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki uudeksi vammaispalveluja koskevaksi erityislaiksi sekä selvittää muut nykyisen vammaispalveluja koskevan lainsäädännön uudistamistarpeet. Työryhmän raportti lähtee valmistuttuaan keväällä 2015 lausunnoille, joiden perusteella tehdään tarvittavat muutokset. Uudistuksen jatkovalmistelusta päättää seuraava hallitus.

Vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmän 20.8.2014 julkaisemassa lakiluonnoksessa mainitaan ainoastaan yhdessä kohdassa käsite vaikeavammainen henkilö. Tämä on siitä merkillinen uudistus, että ihmisten vammaisuutta ei voi demokratisoida ja tasa-arvoistaa jättämällä huomiotta heidän vammansa vaikeusaste ja siitä aiheutuvat toiminnalliset rajoitteet. Kehitysvammaiset ihmiset ovat usein vaikeavammaisia ihmisiä, joiden terveydenhoito ja arjessa suoriutuminen edellyttävät erityistä asiantuntemusta ja erityisjärjestelyitä. Heidän vahvinta aluettaan ei ole lainsäädännön tuntemus ja omien etujensa puolustaminen. Minusta kaikkien eri vammaisryhmien niputtaminen yhdeksi ryhmäksi erityislakiin on vakava virhe.

Aikaisemmassa vammaispalvelulaissa (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380) vaikeavammaisuus oli olennainen osa tätä erityislakia.

VAIKEAVAMMAISUUS

 Edelleen voimassa olevan vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan vaikeavammaisuuden yleisenä edellytyksenä on, että henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vaikeavammaisuuden käsitteen sisältö määrittyy suhteessa vammaisen ihmisen elämäntilanteeseen ja elinympäristöön. Tämä merkitsee käytännössä runsasta ulkopuolisen avun sekä yhteiskunnan tarjoamien palveluiden ja tukitoimien tarvetta.  Vaikeavammaisella ihmisellä ilmenee ylitsepääsemättömiä ongelmia oman arjen itsenäisessä hallinnassa. 

Vaikeavammainen on siis sellainen henkilö, joka tarvitsee välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella. Vaikeasti kehitysvammainen poikamme tarvitsee apua päivittäisissä toimissaan kotonaan ja toimintakeskuksessa, harrastuksissaan, yhteiskunnallisessa osallistumisessaan ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessään. Meidän perheeseemme kuuluu vaikeasti kehitysvammainen – aikuinen vaikeavammainen ihminen. Hän tarvitsee osakseen ympärivuorokautista valvontaa ja ohjausta.

KUNTIEN VELVOLLISUUDET VAIKEAVAMMAISILLE

Kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, päivätoimintaa, henkilökohtaista apua sekä palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vaikeavammaiselle pojallemme myönnetyn henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa häntä toteuttamaan omia valintojaan. Tällä avustajatoiminnalla tuetaan hänen tavanomaista selviytymistään kotona ja kodin ulkopuolella asioiden hoitamisessa, opiskelussa, harrastuksissa, työssä ja yleensä yhteiskunnallisessa osallistumisessa.  Hän osallistuu myös kodin ulkopuolella järjestettyyn päivätoimintaan. Se on luonteeltaan kodin ulkoisessa elämässä selviytymistä tukevaa ja sosiaalisia taitoja edistävää toimintaa.

Omaishoitolain 3 §:n mukaan kunta voi myöntää omaishoidon tukea, jos henkilö alentuneen toimintakyvyn, sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn vuoksi tarvitsee kotioloissa hoitoa tai muuta huolenpitoa. Perheemme saa poikamme vaikeavammaisuuden vuoksi omaishoidontukea. Tämän vuoksi meille on myönnetty lisäksi oikeus saada poikamme kerran kuukaudessa neljän päivän lyhytaikaishoitojaksolle pienryhmäkotiin. Tämän hoitojakson tavoitteena on levähdystauon suominen meille vanhemmille sekä poikamme itsenäistymisen tukeminen kodin ulkopuolisessa maailmassa.

VAIKEAVAMMAISUUS ON HUOMIOITAVA UUDESSA VAMMAISPALVELULAISSA

Lakiluonnoksen mukaan sen tarkoituksena on ”edistää ja turvata vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa; ehkäistä ja poistaa esteitä, jotka rajoittavat vammaisen henkilön yhdenvertaisuuden saavuttamista; edistää vammaisen henkilön itsenäistä suoriutumista ja itsemääräämisoikeuden toteutumista sekä turvata vammaisen henkilön tarpeen mukaiset, riittävät ja laadukkaat palvelut.”

Meidän perheemme mielestä on perusteltua, että vaikeavammaisuus huomioidaan edelleen uudessakin vammaispalvelulaissa, koska muutoin kehitysvammaisten puolustuskyvytön erityisryhmä jää helposti varjoon, kun Suomessa toteutetaan – jo vallitsevaksi käytännöksi tullutta – tiukkaa säästölinjaa sosiaali- ja terveyspolitiikassa.

Kaikille vaikeavammaisille henkilöille on turvattava vammaispalvelulaissa yhteiskunnan tarjoamien palvelujen ja tarvitsemiensa tukitoimien kautta mahdollisuus päästä samaan asemaan muiden yhteiskunnan jäsenten kanssa sekä toimia ikänsä, kehitystasonsa ja yksilöllisen suorituskykynsä mukaisesti yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä.

Matti Laitinen

vaikeasti kehitysvammaisen,

vaikeavammaisen aikuisen pojan isä

 

EUROOPPALAINEN KÖYHYYSSTANDARDI

Sveitsiläisen Credit Suisse –pankin tutkimuksen mukaan rikkain 1 % maailman kansalaisista omistaa 48 % maailman varallisuudesta. Vastaavasti puolet ihmiskunnasta omistaa vain 1 % maailman vaurauksista. Maailman mammonasta keskittyy 34,7 % Pohjois-Amerikkaan ja 32, 3 % Eurooppaan. Loput siitä jakautuu pääosin Aasiaan. Maailman 100 suurimmasta taloudesta 51 on yrityksiä ja vain 49 valtioita. Maailman 200 suurinta yritystä tuottaa yhteensä suuremman liikevaihdon kuin maailman kaikkien maiden bruttokansantuote on poislukien 10 suurinta maata. Monikansallisten suuryritysten taloudellinen etu ajaa kansallisvaltioiden etujen ylitse. Kansallisvaltioiden johtava rooli taloudessa hiipuu Euroopassa pikkuhiljaa historiaan.

Credit Suissen selvityksen mukaan 10 % briteistä hallitsee yli puolta maansa varallisuudesta. Eriarvoisuus kukoistaa Yhdistyneissä kuningaskunnassa. Joseph Rowntree Foundation –ajatushautomon selvityksen mukaan saarivaltiossa asuu 13 miljoonaa köyhää ihmistä. Tämä käsittää 21,7 % väestöstä. Iso-Britanniassa on harjoitettu Margaret Thatcherin ajoista alkaen määrätietoisesti uusliberalistista talouspolitiikkaa. Saari on jakautunut sen seurauksena pohattojen ja perseaukisten valtakunnaksi. Matalapalkka-alojen työntekijät eivät tule toimeen heikolla palkallaan.

Saksan taloustutkimusinstituutti DIW arvioi saksalaisten yhteisen omaisuuden arvoksi 6 000 miljardia euroa. Vauraus jakautuu maassa epätasaisesti. Rikkain 10 % saksalaisista omistaa 60 % kaikesta omaisuudesta. Kansasta 20 % ei omista yhtään mitään. Eniten varallisuuttaan ovat menettäneet työttömät. Työttömäksi joutuneiden netto-omaisuus on huvennut 10 vuodessa n. 30 000 eurosta 18 000 euroon. Lähes 8 000 000 saksalaista joutuu turvautumaan sosiaaliapuun kyetäkseen suoriutumaan arjen menoistaan. Saksassa köyhyys ja huono-osaisuus keskittyvät entisen DDR:n alueelle.

Saksa on keskeinen vaikuttaja ja suunnannäyttäjä Euroopan unionissa. Saksassa aiotaan kiristää työttömien asemaa entisestään. Uudistuksen keskeisiin ideoihin kuuluu, että pitkäaikaistyöttömän on kulutettava ennen avustuksen saamista oma omaisuutensa ja myytävä yksityinen eläkevakuutuksensa, jos sellainen sattuu olemaan. Saksassa astui voimaan juuri laki 8,5 euron minimituntipalkasta. Sitä ei kuitenkaan tarvitse maksaa alaikäisille, harjoittelijoille ja vasta työllistyneille pitkäaikaistyöttömille.

Saksaan on luotu minijob-työmarkkinat, joilla työskentelee jo n. seitsemän miljoonaa ihmistä. Etenkin palvelusektorilla tarjotaan työpaikkoja, joista maksetaan palkkaa 400 – 450 euroa/kk. Verottomasta ansiosta ei kerry eläkettä, jos työntekijä anoo siitä vapautuksen. Työnantaja maksaa omat osuutensa sosiaaliturvamaksuista. Kapitalistien ei tarvitse viedä enää tehtaitaan Aasiaan, koska halpatyövoimaa löytyy jo Euroopastakin.

Suomen tuhat suurituloisinta tienasi v. 2013 kukin yli 600 000 euroa. Miljoonakerhoon heistä kuului 443 henkilöä. Kuinka paljon vaurautta ja valtaa tälle kotimaiselle kultatonnistolle on keskittynyt? Suomessa yli miljoona kansalaista elää köyhyysrajan alapuolella ja sen liepeillä (20 %). Suomessakin toimivat omat minijob-työmarkkinat. Kuntouttavassa työtoiminnassa, työkokeilussa ja työharjoittelussa olevan henkilön toimeentulo koostuu yleensä työmarkkina- ja asumistuesta. Ansiokertymä jää alle Suomen köyhyysrajan.

Euroopan unionissa näyttää olevan suotavaa jopa toivottavaa, että sen jäsenvaltioissa 20 % kansasta elää köyhyydessä ja että eriarvoisuus rehottaa yhteiskunnassa. Jos yhteiskunnalliseen demokratiaan ei liity taloudellista ulottuvuutta, on naurettavaa puhua mistään kansanvallasta ja kaikkia koskevista perusoikeuksista, koska taloudellinen valta määrittää viime kädessä yhteiskunnan luokkasuhteet, vallanjaon ja tuotantotavan. Euroopan unionissa kaikki päätökset tehdään kapitalistisen järjestelmän elossa säilymisen ehdoilla – ei kansalaisten ihmisarvoisen elämän ehdoilla.

Matti Laitinen

6.1.2015