VAMMAISLAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTUS

 Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on sovittaa yhteen nykyinen vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki uudeksi vammaispalveluja koskevaksi erityislaiksi sekä selvittää muut nykyisen vammaispalveluja koskevan lainsäädännön uudistamistarpeet. Työryhmän raportti lähtee valmistuttuaan keväällä 2015 lausunnoille, joiden perusteella tehdään tarvittavat muutokset. Uudistuksen jatkovalmistelusta päättää seuraava hallitus.

Vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmän 20.8.2014 julkaisemassa lakiluonnoksessa mainitaan ainoastaan yhdessä kohdassa käsite vaikeavammainen henkilö. Tämä on siitä merkillinen uudistus, että ihmisten vammaisuutta ei voi demokratisoida ja tasa-arvoistaa jättämällä huomiotta heidän vammansa vaikeusaste ja siitä aiheutuvat toiminnalliset rajoitteet. Kehitysvammaiset ihmiset ovat usein vaikeavammaisia ihmisiä, joiden terveydenhoito ja arjessa suoriutuminen edellyttävät erityistä asiantuntemusta ja erityisjärjestelyitä. Heidän vahvinta aluettaan ei ole lainsäädännön tuntemus ja omien etujensa puolustaminen. Minusta kaikkien eri vammaisryhmien niputtaminen yhdeksi ryhmäksi erityislakiin on vakava virhe.

Aikaisemmassa vammaispalvelulaissa (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380) vaikeavammaisuus oli olennainen osa tätä erityislakia.

VAIKEAVAMMAISUUS

 Edelleen voimassa olevan vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan vaikeavammaisuuden yleisenä edellytyksenä on, että henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vaikeavammaisuuden käsitteen sisältö määrittyy suhteessa vammaisen ihmisen elämäntilanteeseen ja elinympäristöön. Tämä merkitsee käytännössä runsasta ulkopuolisen avun sekä yhteiskunnan tarjoamien palveluiden ja tukitoimien tarvetta.  Vaikeavammaisella ihmisellä ilmenee ylitsepääsemättömiä ongelmia oman arjen itsenäisessä hallinnassa. 

Vaikeavammainen on siis sellainen henkilö, joka tarvitsee välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella. Vaikeasti kehitysvammainen poikamme tarvitsee apua päivittäisissä toimissaan kotonaan ja toimintakeskuksessa, harrastuksissaan, yhteiskunnallisessa osallistumisessaan ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessään. Meidän perheeseemme kuuluu vaikeasti kehitysvammainen – aikuinen vaikeavammainen ihminen. Hän tarvitsee osakseen ympärivuorokautista valvontaa ja ohjausta.

KUNTIEN VELVOLLISUUDET VAIKEAVAMMAISILLE

Kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, päivätoimintaa, henkilökohtaista apua sekä palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vaikeavammaiselle pojallemme myönnetyn henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa häntä toteuttamaan omia valintojaan. Tällä avustajatoiminnalla tuetaan hänen tavanomaista selviytymistään kotona ja kodin ulkopuolella asioiden hoitamisessa, opiskelussa, harrastuksissa, työssä ja yleensä yhteiskunnallisessa osallistumisessa.  Hän osallistuu myös kodin ulkopuolella järjestettyyn päivätoimintaan. Se on luonteeltaan kodin ulkoisessa elämässä selviytymistä tukevaa ja sosiaalisia taitoja edistävää toimintaa.

Omaishoitolain 3 §:n mukaan kunta voi myöntää omaishoidon tukea, jos henkilö alentuneen toimintakyvyn, sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn vuoksi tarvitsee kotioloissa hoitoa tai muuta huolenpitoa. Perheemme saa poikamme vaikeavammaisuuden vuoksi omaishoidontukea. Tämän vuoksi meille on myönnetty lisäksi oikeus saada poikamme kerran kuukaudessa neljän päivän lyhytaikaishoitojaksolle pienryhmäkotiin. Tämän hoitojakson tavoitteena on levähdystauon suominen meille vanhemmille sekä poikamme itsenäistymisen tukeminen kodin ulkopuolisessa maailmassa.

VAIKEAVAMMAISUUS ON HUOMIOITAVA UUDESSA VAMMAISPALVELULAISSA

Lakiluonnoksen mukaan sen tarkoituksena on ”edistää ja turvata vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa; ehkäistä ja poistaa esteitä, jotka rajoittavat vammaisen henkilön yhdenvertaisuuden saavuttamista; edistää vammaisen henkilön itsenäistä suoriutumista ja itsemääräämisoikeuden toteutumista sekä turvata vammaisen henkilön tarpeen mukaiset, riittävät ja laadukkaat palvelut.”

Meidän perheemme mielestä on perusteltua, että vaikeavammaisuus huomioidaan edelleen uudessakin vammaispalvelulaissa, koska muutoin kehitysvammaisten puolustuskyvytön erityisryhmä jää helposti varjoon, kun Suomessa toteutetaan – jo vallitsevaksi käytännöksi tullutta – tiukkaa säästölinjaa sosiaali- ja terveyspolitiikassa.

Kaikille vaikeavammaisille henkilöille on turvattava vammaispalvelulaissa yhteiskunnan tarjoamien palvelujen ja tarvitsemiensa tukitoimien kautta mahdollisuus päästä samaan asemaan muiden yhteiskunnan jäsenten kanssa sekä toimia ikänsä, kehitystasonsa ja yksilöllisen suorituskykynsä mukaisesti yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä.

Matti Laitinen

vaikeasti kehitysvammaisen,

vaikeavammaisen aikuisen pojan isä

 

EUROOPPALAINEN KÖYHYYSSTANDARDI

Sveitsiläisen Credit Suisse –pankin tutkimuksen mukaan rikkain 1 % maailman kansalaisista omistaa 48 % maailman varallisuudesta. Vastaavasti puolet ihmiskunnasta omistaa vain 1 % maailman vaurauksista. Maailman mammonasta keskittyy 34,7 % Pohjois-Amerikkaan ja 32, 3 % Eurooppaan. Loput siitä jakautuu pääosin Aasiaan. Maailman 100 suurimmasta taloudesta 51 on yrityksiä ja vain 49 valtioita. Maailman 200 suurinta yritystä tuottaa yhteensä suuremman liikevaihdon kuin maailman kaikkien maiden bruttokansantuote on poislukien 10 suurinta maata. Monikansallisten suuryritysten taloudellinen etu ajaa kansallisvaltioiden etujen ylitse. Kansallisvaltioiden johtava rooli taloudessa hiipuu Euroopassa pikkuhiljaa historiaan.

Credit Suissen selvityksen mukaan 10 % briteistä hallitsee yli puolta maansa varallisuudesta. Eriarvoisuus kukoistaa Yhdistyneissä kuningaskunnassa. Joseph Rowntree Foundation –ajatushautomon selvityksen mukaan saarivaltiossa asuu 13 miljoonaa köyhää ihmistä. Tämä käsittää 21,7 % väestöstä. Iso-Britanniassa on harjoitettu Margaret Thatcherin ajoista alkaen määrätietoisesti uusliberalistista talouspolitiikkaa. Saari on jakautunut sen seurauksena pohattojen ja perseaukisten valtakunnaksi. Matalapalkka-alojen työntekijät eivät tule toimeen heikolla palkallaan.

Saksan taloustutkimusinstituutti DIW arvioi saksalaisten yhteisen omaisuuden arvoksi 6 000 miljardia euroa. Vauraus jakautuu maassa epätasaisesti. Rikkain 10 % saksalaisista omistaa 60 % kaikesta omaisuudesta. Kansasta 20 % ei omista yhtään mitään. Eniten varallisuuttaan ovat menettäneet työttömät. Työttömäksi joutuneiden netto-omaisuus on huvennut 10 vuodessa n. 30 000 eurosta 18 000 euroon. Lähes 8 000 000 saksalaista joutuu turvautumaan sosiaaliapuun kyetäkseen suoriutumaan arjen menoistaan. Saksassa köyhyys ja huono-osaisuus keskittyvät entisen DDR:n alueelle.

Saksa on keskeinen vaikuttaja ja suunnannäyttäjä Euroopan unionissa. Saksassa aiotaan kiristää työttömien asemaa entisestään. Uudistuksen keskeisiin ideoihin kuuluu, että pitkäaikaistyöttömän on kulutettava ennen avustuksen saamista oma omaisuutensa ja myytävä yksityinen eläkevakuutuksensa, jos sellainen sattuu olemaan. Saksassa astui voimaan juuri laki 8,5 euron minimituntipalkasta. Sitä ei kuitenkaan tarvitse maksaa alaikäisille, harjoittelijoille ja vasta työllistyneille pitkäaikaistyöttömille.

Saksaan on luotu minijob-työmarkkinat, joilla työskentelee jo n. seitsemän miljoonaa ihmistä. Etenkin palvelusektorilla tarjotaan työpaikkoja, joista maksetaan palkkaa 400 – 450 euroa/kk. Verottomasta ansiosta ei kerry eläkettä, jos työntekijä anoo siitä vapautuksen. Työnantaja maksaa omat osuutensa sosiaaliturvamaksuista. Kapitalistien ei tarvitse viedä enää tehtaitaan Aasiaan, koska halpatyövoimaa löytyy jo Euroopastakin.

Suomen tuhat suurituloisinta tienasi v. 2013 kukin yli 600 000 euroa. Miljoonakerhoon heistä kuului 443 henkilöä. Kuinka paljon vaurautta ja valtaa tälle kotimaiselle kultatonnistolle on keskittynyt? Suomessa yli miljoona kansalaista elää köyhyysrajan alapuolella ja sen liepeillä (20 %). Suomessakin toimivat omat minijob-työmarkkinat. Kuntouttavassa työtoiminnassa, työkokeilussa ja työharjoittelussa olevan henkilön toimeentulo koostuu yleensä työmarkkina- ja asumistuesta. Ansiokertymä jää alle Suomen köyhyysrajan.

Euroopan unionissa näyttää olevan suotavaa jopa toivottavaa, että sen jäsenvaltioissa 20 % kansasta elää köyhyydessä ja että eriarvoisuus rehottaa yhteiskunnassa. Jos yhteiskunnalliseen demokratiaan ei liity taloudellista ulottuvuutta, on naurettavaa puhua mistään kansanvallasta ja kaikkia koskevista perusoikeuksista, koska taloudellinen valta määrittää viime kädessä yhteiskunnan luokkasuhteet, vallanjaon ja tuotantotavan. Euroopan unionissa kaikki päätökset tehdään kapitalistisen järjestelmän elossa säilymisen ehdoilla – ei kansalaisten ihmisarvoisen elämän ehdoilla.

Matti Laitinen

6.1.2015