Osavoitto asukkaille

Asukastalojen käyttäjien ja työntekijöiden mielipide huomioitava päätöksenteossa.

Tiistaina, 21.1.2014, oli monikymmenpäinen joukko asukastalojen aktivisteja kerääntynyt Kallion virastotalon eteen odottamaan Helsingin terveys- ja sosiaalilautakunnan kokousta. Asukkaat kertoivat lautakunnan jäsenille huolestaan, että 11 kaupungin omaa asukastaloa säästöjen nimessä ajetaan alas 2015. Joka vuosi asukastalot ovat luoneet työpaikan 200 vaikeasti työllistettävälle, puhumattakaan kymmenistä vakituisista työntekijöistä.

Asukkaat olivat huolestuneita ehdotuksesta, jonka mukaan Helsinki luopuisi asukastalojen ylläpitämisestä ja vastuu niiden toiminnan jatkumisesta jätettäisiin asukkaille ja kolmannen sektorin järjestöille.  Asukastalojen monipuolinen toiminta ei ole mahdollista ilman palkattuja työntekijöitä. Yhdistyksillä ei ole varoja vuokriin, palkattuihin työntekijöihin, työllistämiseen, ruokapalveluihin eikä moniin muihin sosiaali- ja terveysviraston ylläpitämien asukastalojen nyt tarjoamiin palveluihin.  Asukastaloilla on myös tärkeä merkitys ehkäisevässä sosiaalis-terveydellisessä toiminnassa, kuntoutuksessa sekä perheiden ja vanhusten hyvinvoinnissa. Huolestuttavaa on myös eläkeläisjärjestöjen sote-virastolta saamien  toiminta-avustusten lopettaminen. Senkin takia asukastalojen säilyttäminen nykymuodossaan on entistäkin tärkeämpää.


Evästystä sos.terv.-lautakunnalle!

Näin valisti eräs 55-vuotias työkyvyttömyyseläkkeellä oleva nainen mm. Vihreiden Hannu Tuomista ja Vasemmistoliiton  Anna Vuorjokea:
"Löysin Pihlajamäen lähiöaseman ja koin paikan heti turvalliseksi kohtaamispaikaksi. Omaa kiinnostusta ja osaamista saa tuoda vapaaehtoisena voimiensa mukaan yleiseen käyttöön. Saa arvostusta, tuntee olevansa hyödyksi ja kuuluu joukkoon. Olin perustamassa Tukiyhdistys PIHLAa lähiöaseman tueksi ja saimme lyhyessä ajassa yli 150 jäsentä, jotka kaikki ovat huolissaan asukastilan alasajosta.
Jos tälläiset matalan kynnyksen tilat ajetan alas, oma elämäni kapenee. Pelkään jääväni ulkopuoliseksi. Pienellä eläkkeelläni en juurikaan voi lähteä mukaan maksullisiin harrastuksiin. Jo matkakulut tekevät tiukkaa, siksi lähellä oleva asukastila on todella arvokas!
Lähiöasemalta voi saada Kotilähettiläät - hankkeen palveluja, kuten kauppa- ja siivousapua sekä kotitalkkarit- hankeelta pieniä korjaustöitä. Eri tavoin työllistetyt ihmiset saavat näin työkokemusta ja myös potkua elämäänsä. Kaikki toiminta on ennaltaehkäisevää, varmasti tulevaisuuden kannalta tärkeää.
Toivon päättäjiltä viisautta ratkaisuissaan. Asukastalot ovat tärkeitä. Myös vähävaraiset ja heikommassa asemassa olevat tulee ottaa huomioon."

Turhaan eivät  asukastalojen aktiivit pakkasessa lautakunnan jäseniä valistaneet. Anna Vuorjoki teki  vastaehdotuksen, jonka mukaan: ”Sosiaali- ja terveysvirasto omalta osaltaan huolehtii, että asian valmistelussa kuullaan aluetyön asukastalojen työntekijöitä ja käyttäjiä, selvitetään myös vaihtoehto säilyttää asukastalot kaupungin omana toimintana sekä tuodaan asiasta päättävälle taholle selvästi esille ne perusteet, jotka puoltavat asukastalojen omana toimintana säilyttämistä."
Vain kokoomuslaiset äänestivät tyhjää, muiden vastustaessa 10-0 alunperin Pajusen virkamiestyönä teettämää kaupungin asukastalojen alasajoa. Tämä on osavoitto viivytystaistelussa ja antaa lisäaikaa. Kamppailu jatkuu.

Kuvat ja teksti
Mämmiveikko

 

RAUKKAMAISUUS REHOTTAA HELSINGISSÄ

 

”Helsingin kaupungin Sote-lautakunta siunasi 21.1.2014 äänin 6-5 ratkaisun, jolla lain nojalla kuljetuspalveluun oikeutetuilta vammaisilta ja vanhuksilta poistetaan maksuton HSL-matkakortti. Päätös on käsittämätön, se tulee nimittäin HSL-kortin säilyttämistä kalliimmaksi sekä vammaisille ja ikäihmisille että kaupungille, kun matkat pitää tehdä vain taksilla. Tämä päätös syntyi lautakunnan sosialidemokraattisen puheenjohtajan, kokoomuksen, vihreiden ja keskustan äänin.” (Yrjö Hakasen blogi)

Sote-lautakunnan päättäjät eivät ole tainneet ymmärtää, että ihmisoikeudet koskevat myös vammaisia ihmisiä. Ei kukaan valitse itse synnynnäistä vammaisuuttaan. Kuka tahansa meistä, työikäinenkin, voi vammautua pysyvästi ja päästä nauttimaan pientä työkyvyttömyyseläkettä, mikäli hän työskentelee matalapalkka-alalla tai hänen työuransa jää lyhyeksi.

Aikuisen, vaikeasti kehitysvammaisen, pojan isänä tiedän poikani kansaneläkkeen – 777,63 euroa/kk  – olevan hyvin pieni. Euroopan komission käyttämä köyhyysraja on 60 % mediaanitulosta. Poikani tulot jäävät reilusti alle köyhyysrajan, joka on Suomessa 1 080 euroa kuukaudessa. Hän ei edes ymmärrä, mitä köyhyysraja tarkoittaa. Hän osaa laskea neljään.

Kehitysvammainen aikuinen, joka asuu kaupungin ylläpitämässä pienryhmäkodissa, maksaa asumisestaan 27,10 euroa/vrk. Tästä kertyy kuukaudessa yhteensä 813 euroa. Kotona asuvan kehitysvammaisen ihmisen lyhytkestoisen tilapäishoidon päivähinta on myös samaiset 27,10 euroa/päivä. Yleensä pienryhmäkodissa asuvat kehitysvammaiset ihmiset ylläpitävät päivittäistä aktiviteettiaan jossakin kaupungin toimintakeskuksessa. Toimintakeskukset luokittelevat Helsingissä ateriointikustannuksen hinnaksi 4,85 euroa/päivä (97 euroa/kk). Kun tähän lisätään vielä vaatetuksesta, kodin tavaroista ja laitteista, vapaa-ajasta ja harrastuksista, terveydestä, hygieniasta ja liikkumisesta kehitysvammaiselle aiheutuvat kustannukset, tuhat euroa kuukaudessa ylittyy helposti.

Kuinka helvetissä tässä kävikään näin? Pienryhmäkodissa asuvan vähäosaisen ihmisen talous meni laskemieni mukaan pakkasen puolelle. Elokuvissa käymiset ja muut kulttuuririennot jäävät tässä tuloluokassa kovin vähäisiksi. Taksimatkojen omavastuuosuus kaksi euroa/matka saattaa osoittautua monelle esteeksi matkustamiselle. Esteettömäksi pyrkivällä yhteiskunnalla suurimmat esteet näyttävät löytyvän vammaisten ja vanhusten talouksista. Merkillinen etuus tuo kansaneläke, kun kansalainen ei edes elä sillä Suomessa.

Poikani asuu toistaiseksi kotona vanhempiensa luona. Hän käy päivittäin kotoa käsin toimintakeskuksessa. Tämä järjestely takaa hänelle paremmat mahdollisuudet olla osallisena yhteiskunnassa ja nauttia sen tarjolla olevista kulttuuripalveluista, omista harrastuksista sekä matkailusta oman perheen kanssa. Tästä lähtien mekin matkustamme vain taksilla.

Helsingin Sote-lautakunnan päätös, jolla lain nojalla kuljetuspalveluun oikeutetuilta vammaisilta ja vanhuksilta poistetaan maksuton HSL-matkakortti, osoittaa vertaansa vailla olevaa raukkamaisuutta. Kaikilla ihmisillä pitäisi olla oikeus osallistua tasavertaisena jäsenenä yhteiskunnan toimintaan niin, että heidän yksilöllinen avuntarpeensa huomioidaan.

Ihmisarvoisempaa elämää kehitysvammaisille

Matti Laitinen

SUOMALAISTA SOSIAALIPOLITIIKKAA

 

”Köyhyysriski kasvoi Suomessa 1990-luvun laman jälkeen. Köyhyys on aiempaa pysyvämpää ja köyhyysjaksot ovat pitkittyneet. Eläkeläisten, työttömien ja vain perusasteen suorittaneiden alttius päätyä köyhäksi on kasvanut erityisen paljon.” (HS 20.11.2013)

 

Euroopan komission käyttämä köyhyysraja on 60 % mediaanitulosta. Ihminen on köyhä, jos hänen tulonsa ovat alle 60 % mediaanitulosta. Mediaani tarkoittaa, että puolessa kotitalouksista tulot olivat sitä pienemmät ja puolessa sitä suuremmat. Suomessa oli v. 2011 tilastojen mukaan pienituloisia henkilöitä eli köyhyysrajan alle jääviä henkilöitä 706 000 henkeä. Asumistukea saavissa ruokakunnissa asui samaan aikaan 661 000 henkeä. Vuonna 2009 siivoojien keskiansiot kuukaudessa olivat 1 578 €, matkailu- ja ravintola-alan työntekijöiden 1 949 €, vartijoiden 2 005 € ja myyjien 2 056 €. Matalapalkat ovat pysyneet matalapalkkoina.

 

Kuluttajatutkimuskeskuksen v. 2010 julkaiseman ”Mitä eläminen maksaa” –tutkimuksen mukaan alle 45-vuotiaan yksinäisen henkilön kohtuullinen eläminen maksoi pääkaupunkiseudulla 1 240 euroa kuukaudessa. Laaditussa viitebudjetissa oli huomioitu ruoka, vaatetus, kodin tavarat ja laitteet, sähkö, kotivakuutus, vapaa-aika ja harrastukset, terveys, hygienia, asuminen ja liikkuminen. Vastaavasti nelihenkisen, autottoman lapsiperheen elinkustannukset olivat 2 869 euroa kuukaudessa.

 

Veronmaksajain Keskusliiton mukaan yhteensä 4 222 344 henkilöä maksoi Suomessa v. 2012 tuloveroja. Heistä 28,2 % kuului veroluokkaan (1–14999 €/v) ja 22,9 % veroluokkaan 15 000–24 999 €/v). Veronmaksajista 51 % tienasi verotettavaa tuloa alle 2 100 euroa kuukaudessa. Kun 2 000 euron bruttopalkasta vähennetään verot ja maksut, käteen jää n. 1 500 euroa. Tällä rahasummalla ei mällätä pääkaupunkiseudulla.

 

Varovaisenkin arvion mukaan Suomessa elää tällä hetkellä yli miljoona ihmistä joko köyhyydessä tai sen lähimaastossa. Tämä vähäosaisten joukko koostuu mm. työttömistä, yhteiskunnan ulkopuolella olevista ihmisistä, työkyvyttömistä (vammat, fyysiset sairaudet ja mielenterveys), vammaisista, osasta vanhuksia, osa-aikaisista työntekijöistä, heikosti koulutetuista, pätkätyöläisistä, velkaantuneista, maahanmuuttajista, osasta opiskelijoita sekä pienituloisten perheiden lapsista. Keitä paljon puhuttu hyvinvointivaltion puolustaminen ja ylläpitäminen itse asiassa koskee? Onko hyvinvointivaltio tarkoitettu vain n. 80 % suomalaisista, joiden elämä on siedettävää tai jopa yltäkylläistä?

 

Suomi sijoittui v. 2013 YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) mitattuna 21. sijalle maailman valtioiden joukossa. Maamme HDI-indeksi on vajonnut v. 2007 tilanteesta 10 sijaa alaspäin. HDI:ssä 47 ensimmäistä valtiota lukeutuvat Hyvin korkean inhimillisen kehityksen –ryhmään. HDI on YK:n luoma mittari, joka koostuu odotettavissa olevasta elinajasta, terveydestä, lapsikuolleisuudesta, koulutuksesta ja elintasosta.

 

Suomen sijoittuminen HDI-tilastossa

 

v. 2007-08       sijoitus 11.

v. 2009           sijoitus 12.

v. 2010           sijoitus 16.

v. 2011           sijoitus 22.

v. 2013           sijoitus 21.

 

Suomessa viime vuosina harjoitettu uusliberalistinen talouspolitiikka sekä siitä johtuvat perusturvan kurjistamisohjelmat korreloivat hyvin maassamme tapahtunutta inhimillisen kehityksen taantumaa. Voimme havaita YK:n HDI-mittarista, kuinka nykyinen oikeistohallitus on tuhonnut jo nyt varsin tehokkaasti hyvinvointivaltiota.

 

On hyvin itseriittoista ja kyynistä todeta, että vähävaraisuus ei kosketa suomalaisten enemmistöä, vaan se on 20 % suuruiseen vähemmistön oma syy.  Jos havainnoi ympäristöään, vähäosaisuus näkyy selkeästi katukuvassa ja julkisissa liikennevälineissä. Todellisuuden voi sulkea silmistään piiloutumalla kalliin katumaasturin uumeniin. Köyhyys koskettaa ankarasti myös keskituloista kansalaista, jos hän menettää äkillisesti terveytensä tai työpaikkansa.

 

Matti Laitinen

15.1.2013