7.8.2008



Kehitysvammaisuudesta

Kävimme poikamme kanssa kesäkuussa erään viikonlopun aikana Kumpulan kyläjuhlilla, syömässä armenialaisessa ravintolassa ja Maailma kylässä –festivaaleilla. Kohtasimme tuhansia ihmisiä. Kuuntelimme bändikoulun rokkia ja kansainvälistä musiikkia. Haistelimme etnisten ruokien tuoksuja sekä tutustuimme kansalaisjärjestöjen esittelypisteisiin. Aurinko paistoi ja ilma huokui solidaarisuutta.

Poikamme on vaikeasti kehitysvammainen. Perheensä keskuudessa hän on ensisijaisesti sen jäsen ja vasta toissijaisesti kehitysvammainen ihminen. Hänen tietoyhteiskuntataitonsa ovat olemattomat. Viikonlopun aikana me näimme vain muutaman poikamme kaltaisen henkilön. Kätkevätkö suomalaisten kehitysvammaisten omaiset lapsensa niin syvälle sydämiinsä, että heidän olemassaoloaan on lähes mahdoton havaita?

Suomen puolustusvoimat lähettivät alkuvuodesta pojallemme kirjeen, jossa häntä kehotettiin käymään kutsuntoja varten lääkärintarkastuksessa ja saapumaan sakon uhalla syksyllä 2008 kutsuntoihin. Me lähetimme kutsuntaviranomaisille B-lausunnon ja ilmoitimme poikamme soveltuvan huonosti tykistöön, panssarivoimiin, lennostoon ja laivastoon.

Suomi sijoittuu YK:n ylläpitämän Inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna 11. sijalle. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on eräs kehnoimpia Euroopan uniosissa. Maastamme löytyy yli 600 000 köyhyydessä elävää ihmistä. Mielenterveyden häiriö on yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen/pääsemisen syy.

Ihminen ihmistyy ihmisyhteisössä. Kehitysvammainen ei poikkea tässä muista ihmisistä. Suomessa elää yli 30 000 kehitysvammaista. Markkinataloudessa ihmisen tärkeimmät ominaisuudet ovat tuottavuus ja näyttävyys. Ihmisen menetettyä ensin mainitun attribuuttinsa hän tulee tarpeettomaksi. Suomessa perusturvan karsinta- ja säästölinjaa edustaneet hallitukset ovat tukeneet toimillaan tehokkaasti tämän asian toteutumista.

Matti Laitinen
Helsinki