Suomi ajaa ”NATOa YK:n tilalle”?

Suomen hölynpölytiedemaakarit ajavat "YK:n korvaamista NATOlla", vaikka kuinka vannottaisiin ei-jäsenyyden nimiin (olematonta "optiota" tietysti kuitenkaan unohtamatta). Ohessa kommentoin Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Vilho Harlen alakerta-artikkelia Aamulehdessä 07.04.2008 aiheesta otsikolla

” Ei aivan tuulesta temmattu ajatus

Nato ei vielä palvele koko kansainvälistä yhteisöä, mutta lupaus YK:ta toimivammasta turvallisuusjärjestelmästä ei ole täysin tuulesta temmattu, kirjoittaja arvioi.

Naton retoriikan mukaan Nato on siirtynyt "joidenkin puolustamisesta monien turvaamiseen" eli muuttunut "puolustusliitosta turvallisuusmanageriksi".

Tuo väite pitää Natoa uuden kansainvälisen sotilaallisen järjestyksen toteutusmuotona, yhteisöllisen turvallisuuden takaajana. "

RK: Tuon "suuren ajatuksen" todellinen idea on, että NATO ajaa siirtymistä kansainvälisestä POLIITTISESTA järjestyksestä, jota YK edustaa, "kv." SOTILAALLISEEN JÄRJESTYKSEEN, eli USA:n avoimeen pyssyvaltaan.

" On ymmärrettävää, että tämä ajatus on alkanut innoittaa monia, ei vain Nato-myönteisiä kannanottoja myös Suomessa. Kysymyksessä on poikkeuksellisen tärkeä ja kiinnostava mahdollisuus.

Jos Nato nimittäin olisi yhteisöllisen turvallisuuden edistäjä, kysymyksessä olisi historiallisesti ainutlaatuinen tilanne. Sotilaallinen voima olisi siirtynyt palvelemaan kansallisen turvallisuuden sijasta koko kansainvälisen yhteisön turvallisuutta. "

RK: Tämä tarkoittaisi kansainvälistä SOTILAALLISTA NATO-JÄRJESTYSTÄ JOKA EI OLISI MINKÄÄN POLIITTINEN KONTROLLIN ALAINEN, eli MAAILMANLAAJUISTA SOTILASDIKTATUURIA.

" Tätä mahdollisuutta on syytä pohtia avoimin mielin. "

RK: Tämä "mahdollisuus" torjuttava kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin. Ihan niin kuin Saksan-Japanin "uusi järjestyskin" II maailmansodassa.

" Mahdollisuus näyttäisi yhdistävän ikuista rauhaa haaveilevan idealismin ja sotilaallisen voiman realismin yhdeksi rintamaksi sotaa vastaan. "

RK: SELLAINEN "rauha" ilman demokratiaa on haudan "rauhaa". Ei kiinnosta.

" Sotilaallinen voima ja sodankäynti on historian valossa valtioiden toiminnan peruspiirre. "

RK: Näin on, mutta valtiot tulevat lakkaamaan olemasta tuossa ominaisuudessa, kuten Marxkin ennusti.

" Sotilaallis-strateginen aspekti on ollut kansainvälisen yhteisön kehityksessä kuitenkin enemmän kansallisen kuin yhteisöllisen turvallisuuden perustana.

Ihmiskunnan historia on kansallisen turvallisuuden historiaa. Sodan tuhovoiman kasvu on kuitenkin nostanut esiin yhteisöllisen turvallisuuden tarpeen. "

RK: Juuri siihen tarpeeseen vastaa YK, jossa Turvallisuusneuvoston edustaman "sotilaallisen järjestyksen" yläpuolella on Yleiskokouksen edustama poliittinen järjestelmä, ja sotilaallisen järjestyksen pitää perustua laeille.

Tämän järjestelmän esimerkiksi Harle haluaa hävittää.

" YK:n perustamissanasto pyrki rajoittamaan valtioiden keskinäisiä sotia korostamalla maailmanykseyttä. YK otti vallan myös ei-jäsenvaltioiden yli. Hyökkäyssodan kielto koski kaikkia, ei vain järjestön jäseniä.

Käytännössä YK jäi heikoksi toimijaksi. Hyökkäyksen torjuminen oli YK:n oikeus ja velvollisuus. Maailmanjärjestö ei saanut siihen tarvittavaa sotilaallista voimaa. "

RK: Tuota asiaa ei suinkaan ole myöhäistä korjata!

" Valtioiden oikeus itsepuolustukseen jätti sotilaallisen voiman edelleen kansalliseen käyttöön. Valtiot eivät osoittaneet halua aseidenriisuntaan. "

RK: JA NATOKO MUKA SELLAISTA OSOITTAISI saatuaan ensin muidenkin kuin jäsenmaidensa joukot oman yhden komentonsa alle!!???

Voiko enää järjettömämpiä "rauhantutkija" möläyttää....

" YK:n turvallisuusneuvosto ei kylmän sodan alettua muutenkaan kyennyt siihen yhteistoimintaan, mitä olisi tarvittu.

Toiveet kansallisten armeijoiden muuttamisesta YK:n poliisivoimaksi säilyivät silti elinvoimaisina 1980-luvun Palmen komission raporttiin asti. YK-armeijan epärealistisuus on kuitenkin ajan myötä muodostunut vallitsevaksi totuudeksi. "

RK: Ei YK yhtä pysyvää armeijaa välttämättä tarvitsekaan. Se voi koota tarvitsemansa joukot projektikohtaisesti puolueettomista mieluiten kaukaa kriisialueelta kootuista jäsenmaiden joukoista.

" YK oli varsin pitkälle amerikkalaisten (ja heitä tukeneiden brittien) luomus. Sodan voittanut Yhdysvallat valitsi viisaan politiikan ja asetti itselleen toiminnallisia rajoituksia, sellaisia joihin sodan voittajat eivät ole yleensä ryhtyneet. "

RK: YK:ta oli valmisteltu erilaisilla sopimuksilla Liittoutuneiden kesken jo II maailmansodan kestäessä. Se ei ole mikään "suvereeni amerikkalaisten luomus".

" Presidentti George W. Bush irrotti Yhdysvallat näistä rajoitteista aloittaessaan sodan Irakia vastaan vuonna 2003. Irtautuminen epäonnistui: Yhdysvallat tarvitsee YK:ta Irakin-sodan jälkihoitoon ja sen kunnialliseen lopettamiseen. "

RK: YK ei "anna kunniaa" päätöstensä rikkomisesta ja kintaalla viittaamisesta kansainväliselle oikeudelle.

" Nato-retoriikka edustaa amerikkalaisten yritystä palata YK-ruotuun heidän omilla ehdoillaan. Natoa ei tarjota YK:n syrjäyttäjäksi vaan sen täydentäjäksi. YK:n rauhanturva- ja kriisinhallintatoiminta on edelleen aktiivista. "

RK: Ainakin Harle tarjoaa NATOa nimenomaan YK:n syrjäyttäjäksi, samoin Ahtisaari, ja Halosen kultapoika Raimo Väyrynen, joten viime kädessä sitä Halonenkin lopulta kuitenkin ajaa. (Epäselvää on ehkä virkapaikkojen jako "Maailman-NATO:ssa" EU:n Sosialistisen Internationaalin ja USA:n Republikaanien kesken... Noiden molempien tähti on kuitenkin vakaassa laskussa, ja ideologia objektiivisesti romahtanut...)

" Tällä hetkellä näyttää siltä, että puhe yhteisöllisestä turvallisuudesta ja Naton pyrkimys tuon tehtävän toteuttamiseen vastaavat toiveeseen, joka osoittautui YK:n osalta varsin epärealistiseksi.

Naton lupaus YK:ta toimivammasta turvallisuusjärjestelmästä ei ole ihan tuulesta temmattu. Naton yhteisöllisen turvallisuusroolin kehityksen puolesta voidaan esittää ainakin kolme argumenttia.

Ensinnäkin näyttäisi olevan syntymässä uusi normi, joka syventävää kansainvälisen yhteisön normi- ja instituutiorakennetta. Se vaatii valtiota osallistumaan yhteisen kansainvälisen turvallisuuden tuottamiseen ja ylläpitämiseen.

Tämä normi ei ole Naton keksimä. Tuo normi palvelee koko kansainvälistä yhteisöä, erityisesti heikkoja ja pieniä maita. Nato tavallaan tarjoutuu yhdeksi välineeksi tämän normin toimeenpanossa. "

RK: Tuohon ei tarvita NATOa. (Eikä sen puoleen mihinkään muuhunkaan...)

Jäsenmaat voivat osallistua YK:n rauhanturvajoukkoihin.

Kansallinen armeija voi myös olla kollektiivisen turvallisuuden ylläpitämistä. Ja NATOn touhu taas voi aivan hyvin olla sen uhkaamista.

Huomattavasti vaikeampaa on kattavan demokraattisen poliittisen organisaation YK:n toiminta olla rauhaa uhkaavaa, vaikka kuinka jotkut munisivat.

" Toiseksi: Nato ei ole liikkeellä yksin. Kansainvälisen yhteisön uuden sotilaallisen järjestyksen kehityksessä on havaittavissa myös muita vastaavia elementtejä, kuten YK:n, EU:n, Etyjin ja muiden kansainvälisten järjestöjen kriisinhallintatoiminnan kehittyminen sekä yhä useamman maan halu osallistua yhteisöllisen turvallisuuden kehittämiseen. "

RK: EU:n ETYJin jne "rauhanturvaaminen" (vierailla mailla) on tasan yhtä turhaa ja pysyvänä "instituutiona" demokraattisen YK:n kilpailijana vahingollistakin kuin NATOnkin vastaava...

"Rauhanturvaamisen" etiketin alla kulkee silloin helposti ihan muita asioita, esimerkiksi "turvaajan" ikiomia etuja...

" Joskaan Suomi ei ole Norjan tapaan tämän kehityksen kärkimaita, myös Suomessa yhteisöllisen turvallisuuden rakentaminen on alettu ymmärtää kansallisen turvallisuuden perusehdoksi. "

RK: SELLAINEN "yhteisöllinen turvaaminen" EI OLE Suomen turvallisuuden edellytys.

" Kolmanneksi: edellisten tekijöiden vaikutuksesta syntyvä paine on aidosti nostamassa kansainvälisen yhteisön yhteisen turvallisuuden kansallisen turvallisuuden yläpuolelle ohjaamaan ja rajoittamaan valtioiden kansallisten sotilaallisten toimien raameja. "

RK: YK rajoittaa "maiden sotilaallisten toimien raameja" DEMOKRAATTISESTI, silloin kun sellaiseen ilmenee tarvetta!

Siihen nimenomaan EI TARVITA enää "ylimääräisiä välitasoja"!

" On kuitenkin kokonaan eri asia, ollaanko kehityksessä todella näin pitkällä. Naton kehittyminen YK:n sotilaalliseksi elementiksi on vielä valitettavan kaukainen haave. "

RK: YK EI TARVITSE NATOA, ei "omaksi sotilaalliseksi elementikseen" ("sotilaalliseksi isäntärengiksi"...) eikä mihinkään muuhunkaan tarkoitukseen.

NATO ei tuo mitään "lisäarvoa" siihen, että sen jäsenmaat toimivat YK:n johdolla. Päin vastoin: se LUO UHKIA tuollaisessa tilanteessa, ja asettaa YK:n jäsenmaat eriarvoiseen asemaan.

" YK:n oma kehitys kaatui suurvaltojen itsekkäisiin etuihin ja kylmään sotaan. "

RK: YK:n oma kehitys ei ole "kaatunut", vaan jatkuu...

" Myös Nato nojaa liiaksi yhden supervallan, Yhdysvaltojen, ja sitä tukevien valtioiden etujen varaan. "

Juuri niin!

Miksi siis tuollainen epädemokraattinen NATO demokraattisen YK:n tilalle!?

" Tällä hetkellä eletään vielä itsekkäiden kansallisten etujen reaalimaailmassa. Yhdysvaltojen ylivoima taistelukentällä on kiistaton, mutta sekä Irakin että myös Afganistanin tapaukset osoittavat, että sodan voittaminen ja päättäminen on edelleen vaikeaa. Kriisinhallinta näyttää johtavan ikuisen rauhan sijasta ikuiseen sotaan. "

RK: Eli se onkin USA, joka tarvitsee apua aloittamiensa kriisien saattamiseen mieleiseensä päätökseen, eikä niiden kriisien uhrit!

" Jos sotilaallinen voima moninapaistuu edelleen ja uudelleen, on mahdollista, että mukaan tulevat myös uudet poliittis-sotilaalliset eturistiriidat.

Ideologisen kylmän sodan vastakohtaisuus on korvautumassa suuralueiden kamppailulla, jossa uusliberalistiset ja uusimperialistiset talousintressit voivat johtaa jopa uuteen maailmansotaan. "

RK: Eli USA:n (kuviteltu) "voimamonopoli" rapistuu! Hui kun kamalaa....

YK:n tehtävä on estää sodat, mieluiten demokratiaa ja kaikinpuolista tasa-arvoa laajentamalla.

" Johtopäätös: Jotta Nato-retoriikan lupaus koko kansainvälisen yhteisön turvallisuudesta voisi toteutua, maailmanpolitiikan ja Naton pitäisi muuttua varsin paljon. "

RK: NATO ei voi "luvata" sellaista, mitä se ei pysty toteuttamaan. Eikä sitä pidä uskoa, vaikka se "lupaisikin" paljon...

" Maailmanpolitiikassa tulisi tapahtua voimakas muutos kansainvälisen yhteistyön ja kansainvälisen yhteisön normiston vahvistumisen suuntaan. "

RK: Se on YK, joka SÄÄTÄÄ kansainvälisen normiston, ja DEMOKRAATTISESTI.

Sen syrjäyttäminen ei tuollaista normistoa missään tapauksessa voi "vahvistaa"!!!

" Tai sitten Naton jäsenyyspohjan pitäisi muuttua yhtä kattavaksi kuin YK:n. ”

RK: Tämä on samaa kuin että "NATOn pitäisi tehdä YK:ssa sotilasvallankaappaus"!

NATOsta on kaikkein viimeksi kansainvälisen oikeuden takuumieheksi: se on sen yksi uhkaaja, ja se on lakkautettava YK:n "kilpailijana".

Eli jos ja kun jompikumpi on lakkautettava, olkoon se silloin NATO!

Risto Koivula, Tampere