Suomen Työväenpuolue STP vaatii Johan Bäckmanin välitöntä vapautusta


Viron rajavartiosto on tänään 26.04.2009 pidättänyt puolueemme EU-vaaliehdokkaan, dosentti Johan Bäckmanin Tallinnan satamassa hänen tullessaan maahan lautalla Helsingistä.

Viron sisäministeri Jyri Pihl on määrännyt hänelle pysyvän maahantulokiellon perusteena Bäckmanin "Viron vastainen toiminta". Suomen Työväenpuolue pitää tätä Viron sisäministeriön temppua vakavana rikkeenä sananvapautta, yksilön oikeuksia ja EU:n vapaan liikkuvuudenperiaatetta vastaan.

Bäckmanin pidätys on osoitus siitä, ettei Viro halua käydä keskustelua omasta menneisyydestään ja että se haluaa vaientaa ne äänenpainot, jotka vaativat maassa asuvan ison venäläisvähemmistön oikeuksien parantamista.

Suomen Työväenpuolue vaatii eurovaaliehdokkaansa Johan Bäckmanin välitöntä vapautusta Viron rajavartioston huostasta sekä tapauksen perinpohjaista tutkimista. Samalla vaadimme Suomea EU-jäsenmaana ottamaan esille EU-maa Viron toimet tässä asiassa ja tuomaan sen esille kaikilla EU:n virallisilla foorumeilla.


Suomen Työväenpuolue STP rp.
PL 780 00101 Helsinki
tyovaenpuolue@suomi24.fi
www.tyovaenpuolue.org

Ohessa Johan Bäckmanin oma selvitys tapahtumien kulusta.

Näin minut karkotettiin Virosta

26.4.2009 22.41 Johan Bäckman

Tänään astuin Tallinnaan kello 12.30 saapuneella laivalla. Askel jäi lyhyeksi, koska kaksi rajavartijaa seisoi noin puolen metrin päässä Tallinnan D-terminaalin tuloaulan ovesta ja nappasi minut heti kiinni. He kysyivät dokumenttia ja päästivät eteeenpäin. Kävelin noin kaksi sekuntia, kun ainakin viiden miehen ryhmä pysäytti minut. Kyse oli kuulemma tullitarkastuksesta. Minut vietiin sivuhuoneeseen ja laukkuni avattiin. Kaikki tavarat tutkittiin piinallisen huolellisesti. Ympärilläni seisoi ainakin viisi miestä.

Muut sadat matkustajat, jotka purkautuivat laivasta satamaan, jatkoivat matkaansa normaalisti. Kontrolli koski vain minua.

Aavistin että asiassa oli jotakin mätää. Tullitarkastus oli selvää simputusta. Toisaalta voi olla, että he etsivät jotakin. Olin kuitenkin tullut vain muutamaksi tunniksi Tallinnaan, joten salkussani ei ollut matkalippujen lisäksi juuri muuta kuin kyniä ja jokunen paperilappu sekä vanhoja kuitteja. Ne levitettiin kuitenkin huolellisesti tullin pöydälle.

Yritin kuvata tapahtumaa videokameralla, mutta yksi miehistä esti. Sitten minut siirrettiin odottamaan lukittuun koppiin. Kopissa seuranani oli yksi tullimies. Katsoimme televisiosta tennistä. Välillä kopissa kävi pipopäinen hintelä mies, joka vaikutti operaation johtajalta.

Odottelu lukitussa kopissa alkoi käydä piinalliseksi. Minulle tarjottiin allekirjoitettavaksi paperi, jonka mukaan tullitarkastus on suoritettu ja että tavaroistani ei ole otettu mitään eikä sinne ole lisätty mitään. En kuitenkaan voinut allekirjoittaa, sillä tavarani puhelin mukaan luettuna olivat toisaalla. Mistä minä tiesin, mitä sinne oli lisätty tai mitä otettu. Halusin nähdä tavarani ja soittaa. Soittaminen kiellettiin.

Odotus lukitussa huoneessa jatkui. Pipopäinen selitti minulle, että ”me tiedämme kuka sinä olet”. Sitten hän selitti, että rajavartijat haluavat keskustella kanssani, koska kuulemma olen listalla, jolla minun ei pitäisi olla. Ymmärsin, että olen varmaankin maahantulokieltolistalla.

Aloin ajatella, että odotuksella lukitussa huoneessa oli jokin tarkoitus. Pipopäinen kävi välillä jossakin, tiedustelin milloin rajavartijat tulevat. Aikaa kului ainakin tunti. Lopulta uskalsin esittää pipopäiselle kysymyksen.

Vuoropuhelumme oli seuraava:

Minä: Oletko sinä Kaposta? (Kapo = Viron suojelupoliisi)
Pipopäinen: Ei, olen tullista. (Esittelee kaulassaan roikkuvaa tullin henkilökorttia.)
Minä: Hyvä. (Nostin peukun pystyyn merkiksi siitä, että asia on ok.)
Pipopäinen: Miten niin hyvä? Mitä tuo tarkoittaa? Onko Kapossa jotakin vikaa?

Jossakin vaiheessa pipopäinen toi kännykkäni huoneeseen, mutta en saanut koskea siihen. Tiedustelin, voisinko soittaa lähetystöön. Se kiellettiin minulta. En saisi soittaa mihinkään. Olin ainakin tunnin lukitussa kopissa ilman, että minulle esitettiin laillista syytä. Todennäköisesti ainakin kännykkäni tiedot otettiin sillä välin ylös.

Sitten lähdettiin. Rajavartijat todellakin tulivat ja ottivat minut mukaan. Yksi rajavartija johti kulkuetta, hänen apurinsa vartioi minua. Lisäksi oli autonkuljettaja. Menimme D-terminaalin alakertaan rappuset alas ja minun käskettiin nousta rajavartioston pakettiautoon. Aurinko paistoi, istuimme autoon. En tiennyt, mihin mentiin. Oletin, että ehkä Kapoon.

Ajoimme jonkin matkaa A-terminaaliin, joka ei ole aivan vieressä. Siellä minun käskettiin nousta autosta. Minut saatettiin rajavartioston tiloihin. Siellä minut istutettiin tiskin eteen mustalle pehmeälle penkille. Siinä minä istuin seuraavat neljä tuntia. Mitään juomaa ei tarjottu. Vessassa sain käydä kerran.

Rajavartijat olivat kyllä asiallisia. Heille oli annettu tehtävä. Heitä oli kaikkiaan kolme. Vaaletatukkainen rajavartijatar nimeltään Valve ilmoitti minulle, että minut käännytetään Virosta perusteena Viron sisäministerin Jüri Pihlin antama määräys. Kun tiedustelin perustetta, Valve vastasi: ”Viron vastainen toiminta”. Kun halusin tarkemman selvityksen asiasta, Valve ja hänen esimiehensä ilmoittivat, että saan sen kysyttäessä Viron suurlähetystöstä Helsingistä.
Tiedustelin, missä laissa ”Viron vastainen tominta” on määritelty. Sanoin Valvelle, että minä olen estofiili enkä Viron vastainen. ”En usko”, Valhe vastasi.
Sitten alkoi neljän tunnin odotus. Yritin nousta penkistä oikaistakseni jalkojani, mutta rajavartija käski minun istua alas. Uskalsin ottaa kännykän ja naputtelin ensimmäisen tekstiviestin Leena Hietaselle. Sitten huomasin, että kännykän käyttöön ei puututa. Pian minulle soitettiin Hesarista ja STT:stä. Minulle soitettiin myös kansalaisjärjestöistä ja Venäjän medioista. Minulle soittivat Venäjän television ykköskanava ja valtakunnallinen RTR-kanava. Puhuin lähinnä puhelimessa ja sain jo nousta penkiltäkin.

Martti Turtola vastasi tekstiviestiini: ”Tämä on siis virolaista demokratiaa! Uskomatonta, että Suomen kansalaista voidaan kohdella kuin rikollista. Toivotan kestävyyttä ja rohkeutta.”

Vastaanotin rajavartiostossa istuessani myös seuraavat tekstiviestit:
”Kylläpä ihmisoikeudet ovat kavenneet Virossa! Varmaankin Mallinen ja Oksanen valmistelevat jo Elitessä mielenosoitusta moista meininkiä vastaan. Tsemppiä”

”Huh huh! Tästä kuullaan vielä. Koita kestää!”

”Toihan nyt on jo aivan naurettavaa! Koita pärjätä siellä!”

”Kammottavaa! Yritä kestää. Viron valaanpitäjät viis veisaavat sananvapaudesta.”

”Uskomatonta.”

”Hulluja ne virolaiset.”

”Jumalauta! Tähänkö on tultu? Koita kestää, Johan.”

”Pidän meteliä tahoillani. Törkeää toimintaa EU- ja Schengen-maalta aivan maalaisjärjellä.”

”Kuulostaa kamalalta! Se siitä nk. vapaasta demokraattisesta Virosta. Semmoisia ihmisiä he ovat. Olemme todella pahoillamme puolestasi. Voimia sulle!”

”Miten taitamatonta onkaan virolaisten julkisuuden hallinta. Päästää nyt tämmöinen skandaali syntymään.”

Ajan kuluessa rajavartijat vähitellen lämpenivät. Ensin he puhuivat minulle viroa, sitten englantia. Tämän jälkeen he puhuttelivat minua jo suomeksi. Lopulta tunnelma lämpeni niin, että puhuimme toisillemme vain venäjää. Rajavartijat selvästi vähän pelkäsivät, että minulla olisi jotakin heitä vastaan. ”Teen vain työtäni”, operaation johtaja huomautti minulle. Sanoin hänelle, että ymmärrän sen hyvin.

Istuin noin metrin mittaisella sohvanpätkällä neljä tuntia. Jossakin vaiheessa alettiin puhua matkalipustani. Kuulin miten rajavartijat suputtivat toisilleen, että Bäckman matkustaa ensimmäisessä luokassa. Pomppasin ylös tiskille ja ilmoitin viroksi: ”Suomalaiset antifasistit matkustavat aina ensimmäisessä luokassa!” Rajavartijat alkoivat nauraa.

Soitin Uuteen Suomeen Koposelle ja selvitin asiaa. Koponen sanoi, että hauskaa, sillä Mikael Storsjö on samaan aikaan karkotettu Ukrainasta.

Odottelu jatkui. Minulle esitettiin erilaisia dokumentteja. Siinä oli selvä työnjako. Pomo esitti minulle karkotusmääräyksen. Se oli viroksi kirjoitettu dokumentti. Perusteeksi ilmoitettiin sisäministeri Jüri Pihlin antama määräys maahantulokiellosta ajalle 25.4.-10.5. Siis juuri tärkeimpien juhalllisuuksien ja mielenosoitusten ajaksi.

Simputus jatkui. Tyttö kirjoitti minulle sakon, koska matkustusasiakirjani oli kuulemma väärä. Minä kun luulin, että kuvallinen henkilötodistus kelpaa, mutta piti kuulemma olla passi. Sakko ei ollut pieni.

Välillä yritimme ostaa lipun aikaisempaa Eckerö Linen lauttaan, mutta se oli täynnä. Palasin mustalle penkille. Aika kului rattoisasti, kun raportoin tapahtuneesta toimittajille.

Soitin myös Suomen suurlähetystön päivystävälle konsulille. Hän ei oikein uskonut asiaani. Hänen mukaansa on Viron asia, ketä se karkottaa. Minun mielestäni oli kuitenkin selvää, että maahantulokieltoni on vakava ihmisoikeuksien loukkaus. Kysymys oli vain mielipiteistäni ja siitä, että olin aikeissa osallistua julkiseen tilaisuuteen puhujana, käydä mielenosoituksessa ja antaa toimittajille lausuntoja. Konsulin mielessä tässä ei ole mitään omituista. Virolla on hänen mielestään oikeus järjestää mielipidevainoja. Tämä on siis stubbilaista ulkopolitiikkaa. Suomi Natoon vaan ja heti, niin mielipidevainot ja kristalliyöt alkavat myös Suomessa.

Tiedän kyllä hyvin, miten ansiokkaasti Tarja Halonen ja Suomen nykyinen lähettiläs Virossa Kalela ovat tukeneet Viron apartheid-politiikkaa. Juuri sitä vastaanhan meidän oli tarkoitus osoittaa maanantaina mieltä. Nyt minä istuin pidätettynä Viron satamassa viisi tuntia, ehkä kiitos Kalelan. Ehkä Viron apartheidin harmaa eminenssi ei halunnut lähetystönsä eteen mitään suomalaisten mielenosoitusta.

Jossakin vaiheessa STT soitti ja tiedusteli, oliko tarkoitus järjestää mielenosoitus Suomen lähetystöä vastaan. Sanoin että kyllä. Mistäköhän STT oli kaivanut tämän tiedon? Sitä ei ollut julkisuudessa.

Leena Hietanen kertoi puhelimessa, että mutakin antifasisteja oli käännytetty ja että seminaarimme iltapäivällä oli peruttu. Latvian meppi Tatjana Zhdanoka, joka tukee Baltian venäläisten oikeuksia, oli viety poliisiasemalle.

Viiden tunnin pidätyksen päätteeksi minut saatettin laivaan rajavartijan toimesta. Kävelimme kaksin pitkiä käytäviä. Laivassa minulle järjestettiin uusi matkalippu, koska olin maksanut paluumatkan, mutta nyt minut laitettiinkin aikaisempaan laivaan.

Matkustelin takaisin ja kännykkä pirisi. Yritin päästä kännykällä nettiin ja luin uutisia.

Mietin, mitä Sofi Oksanen ja Iivi Masso tästä ajattelevat. Ehkä he eivät aivan tue ajatusta siitä, että jonkun ihmisen matkustus ulkomaille puhumaan estetään ja kielletään pelkkien mielipiteiden vuoksi. Kuka tietää Sofi ja Masso ovat seuraavat. Ehkä heidätkin jossakin sopivassa tilanteessa jollakin rajalla pidätetään tuntikausiksi ja matka perutaan.

Olisin toivonut, että Alexander Stubb ottaa asiaan kantaa. Eivätkö sananvapausasiat ole Suomelle tärkeitä? Miksi jonkun suomalaisen ilmaisun vapaus estetään sen takia, että hän Viron sisäministerin mielestä harrastaa ”Viron vastaista toimintaa”? Entä mitä tuo ”Viron vastainen tominta” mahtaa olla? Vääriä historian tulkintojako? Eikö historiasta pidä voida keskustella vapaasti?

Kaiken tämän jälkeen ymmärsin, että Viro on tullut tiensä loppuun. Lopulliseen romahdukseen on todennäköisesti hyvin vähän aikaa. Jumala armahtakoon Viron kansaa."