Ydinvoima Fukusiman jälkeen -kirjan esittely
Risto Isomäki (s. 1961) kirjoitti vaimonsa, Jaana Airaksisen kehotuksesta nopeasti jo toukokuussa ilmestyneen pamfletin Fukushiman tapahtumista. Japanin rannikolla sattui 11.3.2011 suuri maanjäristys. Sen voimakkuudeksi määriteltiin tasan 9 Richterin asteikolla (täydellinen tuho, vakavia vaurioita tuhansien kilometrien alueella).
Oman mannerjäätikkömme sulaminen kesti tuhansia vuosia, mutta se synnytti silti joukon vähintään 8,5 Richterin yksikön suuruisia maanjäristyksiä. Ruotsalaiset tutkijat ovat löytäneet todisteita ainakin 19 mannerjäätikön sulamiseen Itämeren alueella aikoinaan synnyttämästä tsunamista. Osa hyökyaalloista on ollut 20–30 metrin korkuisia. Ilmaston lämpeneminen kasvattaa tsunamiriskiä. Mannerjäätikön sulaessa nopeammin suurimmat syntyvät maanjäristykset voivat olla vielä paljon tätä rajumpia.
Polonium 210
Kirjassaan Isomäki kertoo myös yllättävää tietoa tupakan sisältämästä radioaktiivisesta polonium 210- isotoopista, joka on kenties lisännyt keuhkosyöpiä maailmassa paljon vasta atomiaikaan siirryttäessä Hiroshimasta lähtien. Tupakan sisältämästä poloniumista suurin osa on peräisin uraania sisältävistä fosforilannoitteista, joiden käyttö kasvoi räjähdysmäisesti viime vuosisadan aikana. Lisäksi tupakkapellot ovat saaneet oman osansa ydinkokeiden ja Tšernobylin laskeumista.
Meidän pitäisi myös vähentää radioaktiivisen kiven murskaamista ja jauhamista pölyksi. Ranskassa syntyi iso skandaali, kun selvisi, että valtionyhtiö Areva – Olkiluodon 3-reaktorin valmistaja – oli toimittanut 300 miljoonaa tonnia radioaktiivista kaivoskiveä rakennusaineeksi. Arevan vastuuttomuuden vuoksi radioaktiivista kaivoskiveä on Ranskassa päätynyt tuhansiin eri kohteisiin kuten asuinrakennusten, koulujen, sairaaloiden ja päiväkotien seiniin ja pihoille, urheilustadioneille sekä teille levitettyyn asfalttiin.
Pohdintojensa tuloksena Isomäki esittelee 22 keskeistä suositusta, joista esittelen muutamia:
- Eduskunnan on säädettävä laki, joka kieltäisi radioaktiivista poloniumia sisältävän tupakan ja uraania sisältävien fosforilannoitteiden myynnin ja maahantuonnin.
- Kaikki maailman ydinvoima-alueet varustetaan hätätilanteiden varalta suurin vesitornein, joista saadaan tarvittaessa nopeasti vettä lisää haluttuihin paikkoihin, myös ilman verkkovirtaa tai dieselgeneraattoreita.
- Mahdolliset uudet voimalat valtamerien rannikoilla tulee rakentaa vähintään 50, mutta mieluummin yli 100 metriä nykyistä merenpintaa ylemmäs.
Onkalon ongelma
Lopuksi pitempi esimerkki, miten suhtautua Onkalon (= Olkiluotoon rakennettavaan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusluolasto) turvallisuuteen ja miten säilötty plutonium pitkän päälle käyttäytyy? Suorat lainaukset ovat Isomäen kirjasta.
”Voimme tietysti lähteä siitä oletuksesta, että ihmiskunta tulee seuraavat 240 000 vuotta elämään ruusuista onnen, auvon ja rauhan tilaa. Voimme olettaa, että maailmaa ei enää koskaan näe yhtään sotaa, nälänhätää tai pahantahtoista diktaattoria. Toisaalta jos me oletamme näin aina, kun on puhe ydinvoimasta, miksi me emme tee samaa oletusta minkään muun asian yhteydessä? Miksi meillä on esimerkiksi oma armeija, laivasto ja ilmavoimat?”
Sotainen historiamme
“Jos katsomme omaa historiaamme taaksepäin, näkymät eivät ole kovin lupaavia. Vuonna 1941 me hyökkäsimme Hitlerin rinnalla Neuvostoliittoon ja osallistuimme enemmän tai vähemmän aktiivisesti Leningradin piiritykseen. 1939–940 me kävimme Neuvostoliittoa vastaan talvisotaa. Vuonna 1918 meillä oli vakava sisällissota, jossa kuoli ehkä 40 000 ihmistä, vankileirillä kuolleet mukaan lukien. Vuosina 1919–22 me osallistuimme Venäjän sisällissotaan ja lähetimme sotilasretkikuntia vähän sinne sun tänne. 1900-luvun lopulta 1700-luvun alkupuolelle me olimme keskeinen osa Euroopan aggressiivisinta sotilasvaltiota ja poltimme yhdessä ruotsalaisen kanssa ison osan Euroopasta tuhkaksi. 1800-luvulla me olimme osa Venäjän lähes yhtä aggressiivista siirtomaaimperiumia. Ja niin edelleen. Sitä paitsi sodan käynti hyväksyttävänä ulkopolitiikan jatkeena on viimeisten viidentoista vuoden aikana hiipinyt salakavalasti takaisin myös suomalaiseen politiikkaan. Me olemme käytännössä jo mukana kahdessa uudessa sodassa: Afganistanissa ja Somaliassa (Miinalaiva Pohjanmaa)."
Mistä me voimme tietää?
“Mistä me voimme tietää mitä kaikkea seuraavien 20, 50, 100, 500, 1000 tai 100 000 vuoden aikana tapahtuu?”
"Ydinaseongelma on sen sijaan yhä jäljellä 100 00 vuoden päästä. Jos loppusijoitus toteutetaan Posivan ehdotusten mukaisella tavalla, plutoniumia riittäisi esimerkiksi vuonna 102 011 edelleen noin 1500 Nagasakin pommiin tai paljon suurempaan määrään isojen pommien sytyttimiä ja se olisi tuolloin jo lähes puhdasta plutonium 239:ää.
"Olen itse sitä mieltä, että käytettyä ydinpolttoainetta ei missään tapauksessa saisi loppusijoittaa Onkalon kaltaisiin varastoihin. Parempi ratkaisu olisi piilottaa se merenpohjan suolakerrostumiin. Jos päällä olisi ensin muutama kilometri vettä, sitten satoja metrejä liejua ja sitten kilometri suolaa päällä ja toinen kilometri alapuolella, tulevaisuuden stalinien ja hitlerien olisi hyvin vaikea löytää kätköjämme. Suola ei läpäise ääniaaltoja eikä sähkömagneettista säteilyä. Suolapatjan läpi ei pääsisi edes radioaktiivisia jalokaasuja, jotka voisivat paljastaa kätkön sijainnin. Tämä olisi Onkaloa kalliimpi mutta verrattomasti parempi ratkaisu loppusijoituksen ongelmaan."
Isomäen kirjan soisi päätyvän myös päättäjien luettavaksi ja herättävän huolta Suomen ja koko maailman tulevaisuudesta.
Antero Nummiranta
