Aikuinen,
kotona asuva poikamme on vaikeasti kehitysvammaisen. Vaikeavammaisuudella
tarkoitetaan sitä, että henkilö tarvitsee välttämättä ja toistuvasti toisen
henkilön apua suoriutuakseen arjen toiminnoistaan. Hän käy kerran kuukaudessa lähihoidossa
Pihlajiston pienryhmäkodissa. Pihliksen henkilökunta hallitsee hyvin ammattinsa.
Hoitojakso alkaa torstaisin klo 18.00 ja päättyy sunnuntaisin klo 15.00. Sen
tavoitteina ovat levon ja virkistäytymisen suominen meille työssäkäyville omaishoitajille
sekä edistää poikamme itsenäistymistä kodin ulkopuolisessa maailmassa. Poikani
kustantaa lähihoitonsa pienestä kansaneläkkeestään. Aikooko Helsingin hallintoon
pesiytynyt vammaisten valvonta- ja kyykytyskomissio iskeä lihapiikkinsä jälleen
puolustuskyvyttömiin?
Helsingin
kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi 21.1.2014 kokouksessaan äänin
6–5 kaupunginvaltuuston hyväksymän talousarvioraamin mukaisena
sopeuttamistoimenpiteenä sen, että vammaisuuden perusteella järjestettävistä
palveluista ja tukitoimista annetun lain ja sosiaalihuoltolain nojalla
kuljetuspalvelua saaville henkilöille annettavien maksuttomien Helsingin seudun
liikenteen (HSL) matkakorttien käytöstä luovuttiin. Helsingin päättäjät olivat julmia napatessaan
vaikeavammaisilta tuplaedun nimissä oikeuden maksuttomaan joukkoliikenteeseen.
On epäoikeudenmukaista karsia puolustuskyvyttömien ja niukkaa
kansaneläkettä saavien ihmisten etuja. Heidän tulotasonsa jää
reilusti alle Suomen köyhyysrajan.
Maksuttoman
HSL-matkakortin poistaminen merkitsi poikani kohdalla matkakustannusten
moninkertaistumista. Jouduimme anomaan tämän vuoksi hänen taksimatkojensa
tuplaamista. Tämä on tarkoittanut käytännössä kaupungille aiheutuvien
matkakulukorvausten merkittävää nousua.
Joulukuun
toisella viikolla kävin poikani kanssa oopperassa. Meillä on tapana istua
kolmannella parvella 14 euron paikoilla. Tilasin taksin Helsingin
matkapalvelukeskuksesta. Saimme menomatkalle taksin. Paluumatkalle se ei enää
onnistunut, koska matkapalvelukeskus oli lopettanut tolppalupien myöntämisen
linja-auto- ja rautatieasemien ja oopperan taksitolpille.
Kunnan
on järjestettävä henkilökohtaista apua vaikeavammaiselle henkilölle
päivittäisten toimien, työn ja opiskelun lisäksi myös muihin toimintoihin.
Näitä muita toimintoja ovat harrastukset, yhteiskunnallinen osallistuminen ja
vuorovaikutuksen ylläpitäminen. Niitä nimitetään yhteisnimityksellä vapaa-ajan
toiminnot. Järjestettävän avun minimimäärä on 30 h/kk. Todellinen tarvittava
tuntimäärä selviää avuntarpeen kartoituksen ja palvelusuunnitelman avulla sekä vammaisen
tekemän hakemuksen pohjalta. Kunnalla on velvollisuus myöntää tarvittaessa myös
minimimäärää suurempi tuntimäärä. Oikeus henkilökohtaiseen apuun vapaa-ajalle
on subjektiivinen. Kunta ei siis voi määrärahoihin vedoten olla myöntämättä
riittävää määrää henkilökohtaista apua siihen oikeutetuille.
Pojallemme
on myönnetty 30 h/kk henkilökohtaista apua, jotka hän käyttää uimahallissa ja
rumputunneilla käymiseen. Aiheutuneet käyntimaksut hän kustantaa itse pienestä
eläkkeestään. Poikani henkilökohtaisen avustajan selvityksen mukaan usean hänen
tuntemansa kehitysvammaisen henkilökohtaisen avun tuntimäärä on supistettu v.
2014 alle 30 h/kk -minimitason.
Henkilökohtaisen
avun hankinta muutettiin syyskuussa 2014 ostopalvelusta palveluseteliin
perustuvaksi. Tällöin Helsingissä palveluja tarjoavassa Med Group Oy:ssä avustajien
palkkaus aleni roimasti. Tämän yrityksen
suurin omistaja oli tuolloin Terveysrahasto Oy (38 %). Se on sosiaali- ja
terveydenhuollon palveluyritysten rahoittamiseen erikoistunut
yhteiskuntavastuullisesti toimiva pääomarahasto. Terveysrahasto myi osuutensa
11.11.2014 Adelis Equity Partners Fund I –rahastolle, joka on pohjoismainen
pääomasijoitusyhtiö.
Helsingin hallintoon pesiytynyt
vammaisten valvonta- ja kyykytyskomissio tuntee heikosti YK:n yleissopimuksen vammaisten
oikeuksista. Valtioneuvosto käsitteli
4.12.2014 hallituksen esitystä eduskunnalle kyseisen sopimuksen hyväksymisestä
ja sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista. Keskeisin
ajatus sopimuksessa on syrjinnän kieltäminen ja vammaisten tasapuolisen
kohtelun takaaminen kaikilla elämänalueilla.
Matti Laitinen
Stadilaisen kehitysvammaisen
pojan isä