SPORARETKI
Hyppäsin eilen ysin sporaan
ruhjotun Pasilan aseman kyljestä viiden mielenterveyskuntoutujan kanssa.
Sporakuski tiirasi kamerastaan, että pääsimme ehjinä sisään. Löysimme uuden
polven raitsikasta itsellemme vierekkäiset istumapaikat. Ysi nytkähti
liikkeelle. Raide kääntyi mäen päällä Itä-Pasilaan. Maaliskuinen aurinko sulatti
kaduilta talven viimeisiä kapinapesäkkeitä.
Spora ylitti Teollisuuskadun. Ympärille
oli syntynyt uusi Konepajan kaupunginosa. Läheisen Junatien varrelta olivat häipänneet
30 vuotta sitten maisemista Valkan tavara-asema, pienteollisuusalue
nyrkkipajoineen ja makasiineineen. Harjun ruumishuone oli säilynyt
nuorisotilana. Sen läheisyyteen oli noussut uuden ajan monumentti – burgeripalatsi.
Skuru veti henkeä
Traverssikujalle sähköjunahallien ja vanhojen veturitallien edessä. VR:n Pasilan
konepajassa valmistettiin vetureita ja junanvaunuja v. 1903–2001. Se tarjosi
parhaimmillaan 1 500 työpaikkaa. Konepajasta oli jäljellä yhä joukko
punatiilisiä teollisuusrakennuksia. Niiden seasta kohosi moderneja, lasitettuja
asuinlegotaloja. Kävin joskus 70-luvun puolivälissä jakamassa työväenlehtiä konepajan
pääportilla Aleksin Kiven kadulla.
Spora kolisteli Flemarille. Se ohitti Puukkobulevardina tunnetun Vasiksen. Se pysähtyi Aleksis Kiven ala-asteen luona. Ratikan keskiovesta hilautui ulos pyörätuolilla liikkuva vanha, rikkinäinen nainen. Hänellä ei ollut työntäjää matkassa. Hän lähti kelaamaan hitaasti ja heiluen kohti Hesaria. Hurstin valinnan leipäjono jatkui satojen metrien pituisena Hesarilla kohti Kurvia. Ysi kurvasi Kaarlenkadulle. Maahanmuuttajien asuntolan edusta oli tyhjä.
Spora kiiti kiskoillaan Karhupuiston,
Bärtsin kirjaston ja skolen ohitse. Se laskeutui Porthaninkatua alas Hagiksen
torille. Yksi keppanaa lipittävä katutsombi poistui öristen raitiovaunusta. Kerroin
oppilailleni käyneeni usein skidinä mutsin tai faijan kanssa torilla fisuja slumppaamassa.
Nykyisin dallaan sinne kundini kanssa. Safkaamme hallissa kimpassa lihikset.
Spora ylitti Pitkänsillan, sleppasi
Kaisista pitkin steissille ja stoppasi Saarisen stogekatedraalin eteen. Jätkän
terminaaliin meneviä Tallinnan ravaajia vetokärryineen liittyi messiin. Skuru
nousi Simonkatua pitkin mullistuneeseen Kamppiin. Matkahuollon rakennus oli
ainoa muisto lapsuuden dösäkyydeistä faijanfaijan luokse Matinkylään. Ysi
veivasi Urkin bilekadulle. Se sukelsi pian Ruoholahden villojen ohitse kohti
rantsua.
Spora vääntäytyi vihdoin Jätkäsaareen.
Makasiinit ja kaijat olivat tyhjentyneet. Yksinäinen kraana kurkotteli
kaulaansa muistona suurten kahvikippojen säkkien stydeistä lemppaajista.
Huutokonttorissa ei huudettu enää aamuisin satoja miehiä lastaamaan ja lossaamaan
paatteja. Botskien kipparit eivät dilkanneet enää lenssipulloja. Merellinen
kaupunginosa oli muuttanut luonnettaan ja asemakaavaansa.
Jäimme pois Bunkkerin pysäkillä.
Nousimme sähköportailla toiseen kerrokseen. Minä esittelin oppilailleni tarjolla
olevia pöytäkoneita, läppäreitä, tabletteja ja All-In-One –koneita. Yli donan
tai parin maksavissa tietsikoissa oli paras suorituskyky, eniten työmuistia ja
loistavat graafiset ominaisuudet. 700 eurolla sai aivan kelvollisen, kosketusnäytöllä
varustetun, kaikki yhdessä –myllyn. Karvahattukannettavia, joilla selvisi arjen
sähköisen viestinnän perusrutiineista, irtosi kolmella sadalla eurolla.
Langallinen hiiri tai 8 GT:n muistitikku maksoi lohdutukseksi alle viisi euroa.
Minä hankin itselleni kosketusnäyttökynän.
Nousimme hissillä tietotekniikka-
ja kodinkonetavaratalon näköalatasanteelle, josta näkyi Stadin keskustan
tärkeimmät maamerkit. Ihmisten eriarvoisuus, leipäjonot sekä vammaisten ja
vanhusten kelvoton kohtelu pääkaupungissa eivät erottuneet korkealle sijoitetulle
näköalatasanteelle asti. Stadi pihtaa. Helsingin kaupunkikonserni teki v. 2016
tulosta 464 miljoonan euron edestä.
Matti Laitinen
16.3.2017
