Kansalle oikeus torjua EU:n perussopimus kansanäänestyksessä
Eduskunnassa käytiin lähetekeskustelu 10.4.2008 EU:n uuden ns. perussopimuksen ratifioinnista.
Ensimmäinen esitys EU:n perustuslaki kaatui Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä v. 2005, jonka jälkeen se vedettiin "tuumaustauolle". Suomen hallitus ei halunnut antaa kansalle oikeutta sanoa kansanäänestyksessä mielipidettään asiasta. Murheellisimpia sivuja maamme 100-vuotisen kansanedustuslaitoksen historiassa oli, kun eduskuntamme 5.12.2006 äänin 125–39 ratifioi jo hylätyn perustuslakisopimuksen ja sen voimaansaattamisasiakirjan. Hyväksyminen EU:lle olisi merkinnyt luopumista maamme täysivaltaisuudesta ja itsenäisyydestä. Siksi se olisi tullut ratkaista perustuslain säätämisjärjestyksessä, jolloin hyväksymiseen olisi tarvittu 5/6 enemmistö. Tämä oli eduskunnan enemmistön kansanvastainen mielenilmaus, koska 70 % Suomen kansasta eli suuri enemmistö selkeästi vastusti EU:n perustuslain hyväksymistä.
Maamme EU-jäsenyyden aikana maastamme on viety pääomia ulos yhtä paljon, kuin mitä meillä oli tuotanto-omaisuutta Suomessa 90-luvun alussa, yht. 258 miljardia euroa. Investoinnit kotimaahan ovat tänään vähäisempiä, kuin mitä on tuotantovälineiden kuluminen. EU-jäsenyyden aikana sosiaaliturvasta, palkoista ja julkisesta taloudesta on leikattu 25 miljardia euroa ja tämä kaikki on siirtynyt pääomapiirien voittoihin. Tämän haluttiin jatkuvan ja se voitiin varmistaa vain uudella EU:n perussopimuksella.
Saksan puheenjohtajakaudella alettiin valmistella uutta perussopimusta. Hylättyä perustuslakiluonnosta muutettiin siten, että eri valtioiden osalta vaikeuksia aiheuttaneita kohtia pehmennettiin, asiakirja koottiin monimutkaiseksi "jättipalapeliksi", joka nimettiin "EU:n perussopimukseksi". Se hyväksyttiin EU:n huippukokouksessa kesällä 2007 Lissabonissa. Lakien sijaan siinä puhutaan asetuksista ja direktiiveistä. Mutta vanha perustuslakiluonnos on sisällytetty lähes sellaisenaan uuteen ns. "perussopimukseen”.
Unionin lainsäädäntö on ensisijainen jäsenvaltioiden kaikkiin lakeihin nähden. Perussopimus tekee EU:sta militaristisen ja hyökkäävän. Edelleen perussopimuksessa suuntaudutaan Unionin yhteiseen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaan ja jäsenmaat sitoutuvat asteittain parantamaan sotilaallisia voimavarojaan. Kun sitten todetaan EU:n operoivan YK:n peruskirjan periaatteiden mukaisesti, merkitsee se sitä, että EU itse tulkitsee nämä periaatteet, eikä YK:n hyväksyntää tarvita. EU:n perussopimus on tehty Nato-yhteensopivaksi määrittämällä, että kaikkien puolustukseen ja varusteluun liittyvien sopimusten on oltava Naton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia. Tämä merkitsee painetta siihen suuntaan, että kaikkien EU-maiden tulee olla Naton jäseninä. Määräykset pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä ymmärretään yhteisiin sotatoimiin EU:n rajojen ulkopuolella. Tämä kaikki merkitsee suuntautumista taisteluun maailman luonnonvarojen hallinnasta myös sotilaallisin keinoin.
Perussopimuksella EU:sta tulee oikeushenkilö, joka voi tehdä kansainvälisiä sopimuksia omissa nimissään. Sitä aletaan johtaa keskusvallan lainsäädännöllä, mikä ratkaisevasti kaventaa kansallisvaltioiden omaa päätäntävaltaa.
Eduskunnassa 10.4.2008 käyty lähetekeskustelu osoitti kolmen suurimman eduskuntapuolueen kannattavan EU:n ns. "perussopimuksen" hyväksymistä. Myös SDP; Vihreät ja RKP olivat hyväksymisen kannalla. Ainoastaan Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset vastustivat. On tapahtumassa sama, mikä tapahtui v. 2006. Kansan enemmistön mielipiteistä huolimatta eduskunta aikoo hyväksyä militaristisen ja epädemokraattisen perussopimuksen.
EU:n perussopimuksen hyväksyminen tekee maastamme osallisen maailman taloudellisista voimavaroista käytäviin valloitussotiin. Hyväksymällä perussopimuksen me käytännössä olemme tehneet kaikki toimenpiteet mitä Nato-jäsenyyteen tarvitaan ilman, että olemme virallisesti liittyneet sen jäseneksi. Tällä "hivutustaktiikalla" meistä on tullut osa kansainvälistä imperialismia. Suhteessa naapurimaahamme Venäjään emme ole enää puolueettomia, vaan osa Venäjän vastaista sotilasliittoa.
STP esittää kantanaan, että tällainen seikkailupolitiikka tulee torjua. Suomen kansalle tulee antaa oikeus kansanäänestyksessä hylätä ns. Lissabonin sopimus, joka perusasettamuksiltaan on yhteneväinen jo hylätyn EU:n perustuslakiesityksen kanssa.
STP:n liittokokous 18.4.2008 Helsinki
