Yksityiset sosiaalipalvelut 2010

Yksityisiä sosiaalipalveluja tuottavien toimintayksiköiden määrä on lisääntynyt tasaisesti koko 2000-luvun ajan. Vuonna 2000 toimintayksiköitä oli vajaa 2 700 ja v. 2010 niitä oli 4 350. Vuonna 2010 yksityisten toimintayksiköiden määrä kasvoi edellisestä vuodesta 78 (1,8 %). Samalla palveluntuottajalla voi olla useampia toimintayksiköitä. Vuonna 2010 palveluntuottajia oli 2 922.

Kunnat ostavat merkittävän osan yksityisten sosiaalipalvelutoimintayksiköiden tuottamista palveluista. Toimintayksiköistä noin 73 % myi vähintään puolet palveluistaan kunnille joko ostopalvelusopimusten perusteella tai maksusitoumuksilla. Kuntien ostopalveluosuudessa ei ole 2000-luvun alun aikana tapahtunut suurta muutosta. Erityisesti kehitysvammaisten laitos- ja asumispalveluissa sekä lasten ja nuorten laitos- ja perhehoidossa kunnat ostavat lähes kaikki yksityisien toimintayksiköiden tuottamista palveluista.

Yleisin toimiala yksityisissä sosiaalipalveluissa vuonna 2010 oli ikääntyneiden palveluasuminen, joka oli pääpalveluna vajaalla viidenneksellä toimintayksiköistä (812 toimintayksikköä). Toiseksi eniten oli kotipalvelua ikääntyneille ja vammaisille tarjoavia yksiköitä (694). Yleisiä toimialoja olivat myös lasten ja nuorten laitokset ja ammatillinen perhehoito (614 toimintayksikköä) ja lasten päiväkodit (615 toimintayksikköä).

Yksityisissä sosiaalipalveluissa työskenteli yhteensä noin 41 700 henkilöä. Suurimmat asiakasmäärät olivat päivähoidossa, asumispalveluissa ja kodinhoitoavussa.

Lähde: Yksityiset sosiaalipalvelut 2010 −
Privat social service 2010.
Tilastoraportti 25/2011, 27.9.2011
Suomen virallinen tilasto, Sosiaaliturva 2011. THL.

Rajaton ahneus hämärtää yksityisen vanhustenhuollon  

STTK:lainen Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer on käynnistänyt kampanjan Mitta täynnä? sosiaali- ja terveydenhuollon yksityissektorin haasteiden korjaamiseksi. Yhteydenotot liittoon ovat kasvaneet yksityissektorin ongelmien vuoksi. Suurimpana ongelmana ovat hoitohenkilökunnan jaksamisongelmat sekä huoli hoidon tasosta. Keskeisimpänä haasteena on henkilöstömitoituksen kuntoonsaattaminen. Yksityissektori jakaa haasteen julkisen sektorin kanssa. SuPer on tarttunut havaittuihin epäkohtiin tapaus kerrallaan ja mm. Attendo MedOnen ylläpitämä Keinukamarin hoivakoti Hämeenlinnassa joutuu aluehallintoviraston (AVI) tekemällä päätöksellä lisäämään henkilökuntaa reippaasti.

” Kovasti yksityiset kiristävät työtahtia, tulosta pitäisi tulla, mutta miten vanhuksilla tulosta tehdään? ”

Hämeenlinnan kaupunki tilaa Attendo MedOnelta tehostettua palveluasumista ja dementiahoivaa 0,50–0,60 koulutettua hoitajaa ja avustavaa henkilökuntaa 0,10 henkilöä asukasta kohden ympärivuorokautiseen hoitoon. Hämeenlinnan kaupunki on ostanut palvelut minimihenkilöstömäärällä. Attendo MedOne palvelun tuottajana ei palkkaa hoitotyöhön ostajan tilaamaa henkilöstömäärää. MedOne laskee mitoitukseen myös hallintohenkilöitä, jotka eivät työskentele toimintayksikössä, tämä vääristää hoitohenkilökunnan määrän. Avustavaksi henkilökunnaksi on palkattu vain puolen työntekijän työpanos. Alhainen henkilöstömitoitus vaarantaa asukkaiden turvallisuuden ja työntekijöiden työturvallisuuden varsinkin yövuoroissa.

Hämeenlinnan kaupunki on todennut, että Keinukamarin ryhmäkoteihin tullaan valitsemaan asukkaiksi vaikeasti muistihäiriöisiä asiakkaita ja muihin asuntoihin fyysiseltä toimintakyvyltään runsaasti apua ja hoivaa tarvitsevia asukkaita. Lisäksi yksikkö järjestää selvitysten mukaan saattohoitoa.

AVI kiinnittää päätöksessään Hämeenlinnan ikäihmisten lautakunnan huomiota vastaisen varalle yksityisten palvelutuottajien kanssa tehtyjen ostopalvelusopimusten riittävään ja asianmukaiseen valvontaan.

Ostopalvelujen valvonta kunnissa on puutteellista

Kunnissa ja kuntayhtymissä ei ole riittävästi sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen tilaajaosaamista. Lisäksi omavalvonta on puutteellista. Palveluja ostetaan liian alhaisella henkilöstömitoituksella. Palvelujen tarjoajat syyllistyvät sopimusrikkomuksiin.

Tällä hetkellä käytössä ovat vain suositukset henkilöstömitoituksista. Suosituksia ei ole noudatettu. Lisäksi ne ovat liian alhaiset nykyisessä tilanteessa, jossa asiakkaat ovat usein monisairaita ja huonokuntoisia. Vanhuspalvelulakiin on ehdottomasti saatava henkilöstömitoitus ja sanktiot lain rikkomisesta.

Vanhustenhoidossa on valitettavasti tilanne, jossa palveluntarjoajat joko noudattavat minimisuositusta tai menevät jopa sen alle. Hoito ei lähde asiakkaan tarpeista. Hoitohenkilökunta uupuu hallitsemattomasta työmäärästä ja riittämättömyyden tunteesta, kun ei ole mahdollisuuksia toteuttaa hyvää hoitoa.