Juha Kieksi, STP
Työväen ja Nuorison vappujuhlassa Helsingin Tokoinrannassa Vappuna 2013
Työväen ja Nuorison vappujuhlassa Helsingin Tokoinrannassa Vappuna 2013
Hyvät Toverit,
Britannian entinen pääministeri Margaret Thatcher kuoli viime kuussa. Thatcher muistetaan ankarana
hyvinvointivaltion kriitikkona ja suurpääoman etujen puolustajana. Julkisesta
keskustelusta voisi kuvitella, että liki 20 vuotta Thatcherin valtakauden
jälkeen thatcherilainen uusliberalismi ei enää olisi ajankohtaista. Näin ei
kuitenkaan ole. Uusliberalistista talouspolitiikkaa on systemaattisesti
edistetty koko ajan. Tämän politiikan seurauksena on romutettu pikku hiljaa
työväestön ankaralla taistelulla hankkimia saavutuksia. Eipä ihme, että
kokoomuspoliitikot antoivat Thatcherista niin ylistäviä lausuntoja. Augusto
Pinochetin ja Ronald Reaganin ohella Thatcher onkin uusoikeistolaisen
vallankumouksen keskeisin vaikuttaja.
Uusiliberalismi on korkeimpaan, imperialistiseen vaiheeseen
edennyttä kapitalismia. Sen ominaispiirre on, että suupääoma pyrkii
muodostamaan monopoleja voittojensa turvaamiseksi. Tähän politiikkaan kuuluu
että valtio ottaa kriisiaikoina vastattavakseen pankkien ja muun suurpääoman
velat. Tähän valtio tarvitsee rahaa ja se raha otetaan julkisista palveluista
kuten terveydenhuollosta, vanhusten huollosta ja koulutuksesta.
Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995. Tämän jälkeen
suomalaista yhteiskuntaa on systemaattisesti muutettu siihen suuntaan, että se
turvaa suurpääoman edut kansalaisten etujen kustannuksella. Riippumatta siitä,
millainen eduskunta ja hallitus meillä on ollut, meno on ollut saman
suuntaista.
Otetaanpa jokunen esimerkki. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa
järjestellään uudelleen yhä suurempiin kokonaisuuksiin. Suurissa
kokonaisuuksissa tavallisen sairaan ihmisen mahdollisuudet saada tasa-arvoisia,
joustavia ja oikea-aikaisia palveluita heikkenevät. Moni ehtii kuolla ennen
hoitoa. Samalla tutkimukset osoittavat, että suuremmat kokonaisuudet eivät
välttämättä pysty järjestämään palveluita halvemmalla. Miksi sitten suunta on
kuitenkin suuriin kokonaisuuksiin? Muodostamalla suuria SOTE-alueita
palveluiden yksityistäminen käy helpommin. Niistä tulee houkuttelevia
kokonaisuuksia kansainvälisille terveysyrityksille. Kohta sinuakin voi hoitaa
intialainen lääkäri puhelimen välityksellä.
Toinen esimerkki on jätehuoltolain säädännön uudistaminen,
jossa jätehuollon järjestämisvastuu siirtyi kunnille. Tämä saattaa kuulostaa
hyvältä, varsinkin jos jätteenkeräilystä vastaisivat kunnan omistamat yhtiöt.
Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että kunta voi kilpailuttaa jätteen
keräilyn yhtenä kokonaisuutena niin, että siitä voi vastata vain suuri, monesti
kansainvälinen yritys, jolla on riittävästi kapasiteettiä. Pienet yritykset on
pelattu pois markkinoilta ja bisnes siirtyy kansainvälisille suuryrityksille.
Tällä tavoin yhteiskuntaa muokataan osa kerrallaan
vastaamaan kansainvälisen suurpääoman tarpeisiin tavallisen ihmisen
kustannuksella. Tämä kaikki liittyy kiinteästi EU -politiikkaan ja EU onkin
uusliberalistisen politiikan ilmenemismuoto.
Entäpä sitten NATO. Suomea viedään hivuttamalla NATOn
jäseneksi. Käytännössä kaikki sotilaalliset järjestelmät on muutettu jo
NATO-yhteensopiviksi ja olemme jo melkein NATOn jäseniä. Mihin NATOa sitten
tarvitaan? NATO-jäsenyyttä yritetään myydä Suomen kansalle ainakin epäsuorasti
Venäjän uhalla. Todellisuudessa Venäjä ei kuitenkaan muodosta minkäänlaista
uhkaa Suomelle. NATOon liittyminen ja ns. siviilikriisinhallinnan tavoitteet
ovat ihan toisaalla. NATO varmistaa uusliberalistisen talouspolitiikan
etenemisen kaikkialla maailmassa, riistää edulliset luonnonvarat kansainvälisen
suurpääoman käyttöön ja viimekädessä varmistaa, että Suomessa tai muualla
Länsi-Euroopassa ei pääse muodostumaan EU:n ja uusliberalismin vastaista
kansannousua. NATO edustaa kaikkea sitä, mitä vastaan työväenluokka taistelee
kaikkialla maailmassa. Suomen osalta ulkopolitiikassamme edelleenkin ainoa
oikea linja on puolueettomuus ja pysyttäytyminen sotilasliittojen ulkopuolella.
Työväenluokan tieteellinen maailmakatsomus syntyi työn ja
taistelun myötä 150 vuotta sitten. Keskeisenä tavoitteena oli: kaikkien
maailman työläiset liittykää yhteen. Työväenluokka on muuttunut paljon tämän
jälkeen. Yhä suurempi osa työväestöstä saa toimeentulonsa muusta kuin
tehdastyöstä. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut. Vain pieni osa ihmistä
omistaa tuotantovälineet, joilla lisäarvo tuotetaan. On harhaanjohtavaa
väittää, että työväenluokka olisi pienentynyt ja että olisi muka muodostuvassa
yhä suurempi keskiluokka. Edelleenkin 98 % maailman ihmistä kuuluu luokkaan,
joka ei omista tuotantovälineitä. Ja näiden ihmisten edut ovat yhteneväiset.
Tämän vuoksi iskulause ”kaikkien maiden työläiset liittykää
yhteen” on yhä ajankohtaisempi. Porvaristo on yhdentynyt jo ajat sitten EU:n ja
erilaisten muiden talous- ja sotilasliittojen myötä. Pääomat liikkuvat
vapaasti.
Samaan aikaan sosiaalidemokratia ja sitä myötäilevä
vasemmisto liittoutuu oman asemansa säilyttääkseen porvariston kanssa ja
on osoittautunut kykenemättömäksi puolustamaan ja turvaamaan kansalaisten
tasa-arvoisia palveluita ja hyvinvointia. Työväestön ja porvariston etuja ei
voi sovittaa yhteen. Tämä on jo tieteellinen mahdottomuus mikä näkyy myös
käytännössä joka päivä.
Vasemmisto sekä meillä että muualla on jakautunut useisiin
ryhmiin ja puolueisiin mikä palvelee vain porvariston etuja. Tänään meidän on
yhdistettävä voimamme ja muodostettava suurpääoman vastainen yhteistyörintama,
jossa kaikki järjestöt toimivat tasa-arvoisuuden pohjalta yhteisen tavoitteen
puolesta. Meidän on yhdessä luotava uskottava poliittinen ja
vallankumouksellinen vaihtoehto uusoikeistolaiselle pääoman vallalle. Vain
tällä tavalla muodostamme riittävän voimakkaan rintaman suurpääomaa vastaan, ja
voimme puolustaa tavallisen kansan oikeutta oman työnsä tuottamaan lisäarvoon
ja sen myötä oikeutta tasa-arvoiseen terveydenhuoltoon, koulutukseen ja
puhtaaseen ympäristöön.