VEIKKO ILMARI HUUSKOSEN
MUISTOKSI 21.9.2013
Ilmari
Huuskonen – kirjailija, lehtimies ja luennoitsija, kuului työväenluokan
lukeneistoon. Hän oli monipuolisesti sivistynyt mies, vapaa-ajattelija ja
kommunisti. Häntä kiinnosti erityisesti filosofia. Hän oli myös kulttuurimies,
joka oli perustamassa Koiton Nuorisokuoroa. Hän piti v. 1969–1994 yhteensä 380
muistopuhetta uskonnottomien ihmisten hautajaisissa.
Immu
oli jo nuorena lahjakas kirjoittaja. Hän osallistui 1930-luvulla sosiaalidemokraattisen
nuoriso-osaston kirjoituskilpailuun jutullaan ”Kun TUL:n pojat kilpailevat”.
Elämä vei miehen myöhemmin tiukemmin vasemmalle. Hän oli aina periaatteellinen
toveri.
Käytyään
kansakoulun Immu siirtyi työelämään, jossa hän ehti toimia muutaman vuoden,
kunnes joutui v. 1939 suorittamaan asevelvollisuuttaan. Hän osallistui
seuraavat viisi vuotta hänelle itselleen vastenmieliseen sotaan Neuvostoliittoa
vastaan. Hän haavoittui sodassa. Sodan jälkeen hän työllistyi postilaitoksen
palvelukseen postinkantajaksi. Hän oli lopun elämäänsä rauhanliikkeen mies.
Immu
liittyi v. 1944 Suomen Demokraattiseen Nuorisoliittoon ja seuraavana vuonna
Suomen Kommunistiseen Puolueeseen. Nuorisoliitossa hän toimi jonkin aikaa sen
liittohallituksessa ja kulttuuritoimitsijana. Hän täydensi marxismin
tuntemustaan v. 1947–48 Sirola-opistossa. Opintojensa ohessa hän veti opiston
näytelmäkerhoa. 1980-luvulla hän kuului Sosialismin opiston johtokuntaan. Elämänsä
myöhemmissä vaiheissa hän oli Kommunistisen Työväenpuolueen ja Kommunistien Liiton
jäsen.
Immu
perusti v. 1967 Helsingin työväenopiston yhteyteen Kulttuuriryhmä Horsman. Hän
toimi ryhmän vetäjänä/tuntiopettajana v. 1991 asti. Hän hyödynsi
valistustyössään kattavaa marxilais-leniniläisen filosofian tietämystään. Hän
julkaisi v. 1980 kolme laajaa tutkielmaa – Luonto
ja yhteiskunta, Maailman ja tiedon kehitys sekä Tiede – Vapaa-ajattelijain
liiton kustantamana.
Hän
totesi Maailman ja tiedon kehitys
–aineistossaan mm. seuraavaa: ”Tieteellinen
käsitys maailman synnystä ja kehityksestä vie pohjan uskonnolta, joka selittää
kaiken kaikkivaltiaan, yliluonnollisen persoonan, luomaksi. Tiede etsii
tutkimuksissaan maailman synnylle ja kehitykselle luonnollisia ja järjellisiä
syitä, jolloin se sulkee huomiostaan pois yliluonnollisen luojakäsitteen…
Elämä on materian erityinen
olotila, sen liikunnan erityinen muoto. Se on mahdotonta ilman valkuaisaineiden
ja nukleiinihappojen toimintaa. Elämä on maan vesivaipan, sen hydrosfäärin
johdannainen. Se on maailmankaikkeuden päättymätöntä liikettä, luonteenomaisena
erikoisuutena aineenvaihdunta ulkoisen ympäristön kanssa, itsensä kaltaisten tuottaminen
sekä jatkuva kehitys.”
Ilmari
Huuskosen panos Helsingin Vapaa-ajattelijat ry:n toiminnassa sekä aktivistina
että työntekijänä vuosikymmenten ajan oli merkittävä. Hän ilmaisi
siviilirohkeuttaan vaatiessaan julkisesti Helsingin yliopiston promootiokulkueen
saapuessa Suurkirkkoon: ”Kirkko eroon
valtiosta!”
Bertrand Russel kirjoitti v. 1927
julkilausumassaan ”Miksi
vapaa-ajattelija ei voi olla kristitty” seuraavaa: ”Me haluamme seistä omilla jaloillamme ja katsella rehellisesti ja
suoraan maailmaa – sen hyviä asioita, sen huonoja asioita, sen kauneuksia ja
sen rumuuksia; nähdä maailma sellaisena kuin se on eikä olla peloissamme siitä.
Valloittaa maailma älyn avulla eikä ainoastaan olemalla orjamaisesti maailmasta
nousevan pelon hillitsemä. Koko Jumala-mielikuva on muinaisesta itämaisesta
despotismista peräisin oleva käsitys. Se on aivan arvoton käsitys vapaalle
miehelle… Meidän pitäisi olla pää pystyssä ja katsella maailmaa ystävällisesti
kasvoihin. Meidän pitäisi tehdä maailmasta niin hyvä kuin kykenemme…”
ELÄMÄ
Elämä alkaa
jakamalla
ja
jakautumalla.Elämä jatkuu
jakautumalla sukupolviin.
Elämä päättyy
kuolemaan.
Atomit
palautuvat ikuiseen kiertoon.
Hyvyys ja pahuus periytyvät
sosiaalisesti.
Suru taittuu
suremalla.
Muistot
lohduttavat.Niiden jakaminen
auttaa palautumista arkeen.
Yö lannistuu,
aurinko
nousee.
Jää hyvästi Ilmari – ystävä
ja toveri.
Matti Laitinen 21.9.2013
