Ihminen on biologinen ja psykososiaalinen kokonaisuus, joka
elää aktiivisessa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Hän muuttaa
ympäristöään, mutta samalla hän on myös itse muutoksen kohde, koska hän on vain
osa luontoa – ei sen herra. Ihminen on siitä merkillinen eläinlaji, että hän
kykenee tuhoamaan sekä elinympäristönsä että myös itsensä lajina.
Ihminen kasvaa ihmiseksi vain ihmisyhteisössä. Hän oppii
uusia asioita mallintamalla ja tekemällä oppien. L.S. Vygotskin mukaan:
”Ihminen omaksuu ihmisyhteiskunnan tiedolliset, taidolliset ja
esteettiset saavutukset oman toimintansa kautta.” Ihmisäly on luonteeltaan
yhteisöllistä. Tieto siirtyy sukupolvelta toiselle sosiaalisen perimän kautta.
Ihmisen kasvatuksen neljä pääkanavaa ovat: koti, koulu, kaverit ja
tiedotusvälineet. Jos media asettuu kasvatuksen pääkanavaksi, seuraukset ovat nykyisen
kaltaiset.
Ihmiselle on ominaista tietoisuus ja tahto. Valta on
ihmisten välinen suhde. Vallankäyttö on ihmisen tietoista valtaa hallita toista
ihmistä, hänen tahattomien ja tahallisten tekojen valvomista ja tarpeen
vaatiessa myös niiden tukahduttamista. Sama periaate on sovellettavissa myös
yhteisöihin. Päämäärä ja keinot sanelevat tietoisen tahtotoiminnan
arvolatauksen eli onko toimenpide oikein vai väärin.
Nykymaailmassa vallankäyttö on lähes järjestään
yksisuuntaista vuorovaikutusta, jossa toinen alistaa ja toinen alistuu. Yksilöllisen
vallan määrä on sidoksissa yhteiskunnalliseen luokka-asemaan, yksilön kykyihin
ja taitoihin (sekä psyykkisiin että fyysisiin) sekä sukupuoleen, etniseen
taustaan ja kuulumiseen johonkin marginaaliryhmään (vammaiset, lapset ja
vanhukset). Yksilötasolla yksisuuntainen vallankäyttö ilmenee mm. koulu- ja
työpaikkakiusaamisena.
Vastuu on ihmisen kiinnostusta ja etenkin halua vastata
puheidensa ja tekojensa aiheuttamista seuraamuksista. Vastuullisuus liittyy
suhtautumiseen toisiin ihmisiin, omaan itseensä, muihin elollisiin olentoihin,
ympäristöön, työhön, esineisiin ja omaisuuteen. Rehellinen ja vastuunsa kantava
ihminen seisoo puheidensa ja tekojensa takana. Jokaisella ihmisellä on eettinen
vastuu tekemistään valinnoista. Nykymaailmassa kulutuksesta on tullut ihmisen
elämän tärkein sisältö. Maamme kansallisomaisuuden yksityistäminen on teko,
jonka tekijät pitäisi saattaa vastuuseen teoistaan.
Ihmisen luonteenpiirteet, kognitiiviset kyvyt, sosiaaliset
taidot ja syntymätausta luovat perustan hänen itsetunnolleen. Itsetunto eli
omanarvontunne on ihmisen subjektiivinen tunne hänen omasta toiminnallisesta
suoriutuvuudestaan ja sosiaalisesta selviytyvyydestään sekä hänen
itseluottamuksensa ja itsenäisyytensä määrästä. Itsetunto on minuuden kunto,
joka sekä nousee että laskee inhimillisessä toiminnassa. Itsetuntoa on
kahdenlaista, sitä mitä ihminen on itselleen ja sitä millaisen vaikutelman hän
antaa itsestään muille. Itsetunto ei ole sukupuolisidonnainen.
Heikko itsetunto johtaa kalvavaan huonouden ja
riittämättömyyden tunteeseen. Suomalainen yhteiskunnan synnyttämä kasvava
yhteiskunnallinen eriarvoisuus tuottaa kansalaisilleen kasvavia itsetunnon
ongelmia syrjäytymisen, osattomuuden ja työttömyyden myötä. Kun ihminen ei saa
toteuttaa osallisuuttaan yhteiskunnassa oman toimintansa kautta, siitä aiheutuu
mielenterveysongelmia, jotka ilmenevät mm. ahdistuksena, väkivaltaisina
tekoina, itsetuhoisuutena ja masentuneisuutena.
Kapitalismi on osoittautunut ihmiskunnan ja luonnon kannalta tuhoisaksi
yhteiskuntajärjestelmäksi, jossa osalle ihmiskuntaa ihmisarvoisen elämän ja
itsekunnioituksen saavuttaminen on poissuljettua. Se on myös huono
vallankäyttöympäristö, joka mahdollistaa yksityisen omistusoikeuden nimissä laillistetun
riiston ja mielivallan käytön. Kapitalistit eivät pysty ottamaan vastuuta
ihmiskunnan tulevaisuudesta. Kapitalismi on taloudellista narsismia, joka
loukkaa vastuuttomuudellaan ihmiskunnan enemmistön ihmisarvoa ja jossa
yhteiskunta on valjastettu vain tuotantoa varten.
Matti Laitinen
16.3.2015 Helsinki
