ALISTUMINEN ON HUONO VALINTA
Moraali on ihmisen tietty suhtautumistapa itseensä ja
ympäristöönsä. Moraali sääntelee ihmisten käyttäytymistä ja elämäntapaa sekä
yhteiskunnassa että myös pienemmissä yhteisöissä. Yhteiskunnallisen moraalin
peruskysymyksiä ovat: Minkälainen yhteiskunta on ja millaisen sen tulisi olla?
Voiko ihminen tiedostaa yksilönä ja ihmiskuntana, mikä on oikein ja väärin sekä
myös toimia moraalisesti oikein? Yksilöllisen moraalin pulmia ovat mm. vastuu
omista teoista, valinta oikean ja väärän välillä sekä vapaa tahto ja omatunto.
ONKO SUOMALAINEN YHTEISKUNTA
OIKEUDENMUKAINEN?
Suomen valtiosäännön pitäisi turvata meille ihmisarvomme
loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet. Sen pitäisi edistää lisäksi
oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassamme. Minusta oikeistohallitus ei harjoita sellaista
politiikkaa, että kaikki maassamme asuvat ihmiset voivat elää näiden arvojen
mukaista elämää. Oikeistohallitus perustelee kurjistamispolitiikkaansa yhteisellä
edulla. Onko kysymys sittenkin ainoastaan joidenkin eduista?
Tekojen moraalista oikeutusta on tapana perustella yleiseen
tai yksityiseen hyötyyn, jumalan tahtoon, sopimuksellisuuteen (YK:n
ihmisoikeuksien julistus) ja yleismaailmallisiin moraalinormistoihin vedoten. Kapitalistit
perustelevat harvemmin julmia tekojaan vedoten oman luokka-asemansa säilyttämiseen.
MORAALI
Siveellisyydessä eli moraalissa on aina kyse yleisistä,
kaikkiin ulottuvista periaatteista ja samalla joka kerta erikoisista,
vastakkaisista asenteista. Kapitalismin suhteen tämän voisi käsittää siten,
että markkinatalous on kaikkiin ulottuva periaate, mutta sen vallitessa ihmiset
elävät hyvin eriarvoisessa asemassa. Tämän vuoksi osa pitää kapitalismia
oikeudenmukaisena järjestelmänä osa taas epäoikeudenmukaisena. Meidän
käsityksemme oikeasta ja väärästä ovat sidoksissa kasvatukseemme, johon
vaikuttavat koti, koulu, kaverit ja media. Miksi minun pitäisi hyväksyä
kapitalismi yhteiskuntajärjestelmänä, jos se toimii minun luokkaetujani vastaan?
Minulla on oikeus tehdä omia valintojani.
”Siveysvaatimukset ovat aina objektiivisesti määräytyneet
yhteiskuntahistoriallisista oloista ja saaneet niiltä mielekkyytensä, mutta
samalla ilmenemistavaltaan ne ovat subjektiivisia. Ne heijastavat yhteiskunnan
ja persoonallisuuden joitakin käytännöllisiä tarpeita samalla suhteutuvat eri
lailla käytännöllisen tarkoituksellisuuden näkökohtiin.” (Moraalikäsite, O.
Drobnitski, Progress 1980).
VAPAA
TAHTO
Eettisen ajattelun historiassa inhimillisen tahdon vapaus on
tavallisesti esitetty moraalin ontologiseksi edellytykseksi ja perusteeksi.
Vapaa tahto on yksilön suhteellista itsenäisyyttä lähiympäristöönsä nähden,
itsenäistä päätöksentekoa ulkopuolisiin käskyihin nähden, henkilökohtaista
vastuun tunnetta ja teon vapauden tiedostamista.
Uusliberalismia harjoittava oikeistohallitus loukkaa minun
vapaata tahtoani, jonka suhteellinen itsenäisyys omaan lähiympäristööni nähden jää
tämän vuoksi melko olemattomaksi. SOTE-ratkaisu heikentää entisestään maamme alueellista
itsehallintoa ja keskittää valtaa yhä harvempien käsiin. Pakkolait ovat
käskyttämistä. Taloudellisen omavaraisuuteni supistuessa myös vapaan tahtoni
toteutuminen vähentyy.
”Tahtotoiminnan luonteenomainen erityispiirre on, että
tahtoessaan ihminen aina toimii persoonallisuutena. Juuri siitä johtuu, että
ihminen kokee tahtomisensa teoksi, josta hän on itse täysin vastuussa. Suurelta
osalta tahtotoiminnan vuoksi ihminen tiedostaa itsensä yksilöksi ja tiedostaa
ratkaisevansa itse elämäntiensä ja kohtalonsa. ” (Yleinen psykologia,
Petrovski, 1974 Kansankulttuuri)
OMATUNTO
O. Drobnitskin mukaan ”Omatunto on ihmiselle esitetyn
normatiivisen vaatimuksen ja hänen vastuullisuutensa muoto. Ihmisen on
sisäisissä näkemyksissään kohottava ”todellisen omatunnon” tasolle. Omatunto on
ihmisen kyky arvioida täysin vastaavasti omia tekojaan; tämä kyky iskostetaan
ihmiseen, hänen täytyy saada se. Se on vakaumus, jonka totuudellisuudesta hän
on vastuullinen, mutta jota eivät takaa mitkään subjektiivisen elämyksen,
varmuuden tai vakuuttuneisuuden antamat sisäiset selviöt.”
Omatunnon ulkosyntyistä luonnetta kuvaa hyvin se, että
ihmiset voivat tehdä omaatuntoaan kyseenalaistamatta hirmutekoja sekä rauhan
että sodan aikana. He voivat mieltää tekonsa oikeutetuiksi ja kykenevät elämään
tuntematta tekojensa seurauksista syyllisyyttä. Vastaavasti ihminen voi toimia
myös oikein. Ihmisen sisäinen näkemys, mitä hänen pitää tehdä, on hyvin
riippuvainen häntä ympäröivästä todellisuudesta ja hänen uskalluksestaan
kyseenalaistaa vallitsevaa todellisuutta. Mitä paremmin ihminen kykenee
tiedostamaan objektiivista todellisuutta ja myös toimimaan subjektiivisesti sen
mukaisesti, sitä paremmin hänen kykenee tekemään moraalisesti kestäviä
valintoja ja ratkaisuja elämässään.
YHTEINEN ETU
Minun omatuntoni kyseenalaistaa suomalaisen kapitalistisen
yhteiskunnan ja sen valtaapitävien tekemät tietoiset valinnat maamme väestön
valtaenemmistön aseman kurjistamiseksi. Perusturvaan kajoaminen ei ole
oikeudenmukaista. Se kohdistuu heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Se
loukkaa heidän ihmisarvoaan. Minä toteutan vapaata tahtoani vastustamalla
nykyisen oikeistohallituksen toimia kaikin käytettävissä olevin keinoin. Minusta
maamme poliittinen ja taloudellinen eliitti on asetettava vastuuseen teoistaan.
Yhteinen etu tarkoittaa hyötyjen ja haittojen jakamista
tasapuolisesti kaikkien kesken. Minä olisin mielelläni sellaisen oikeudenmukaisen
yhteiskunnan jäsen, jossa kaikki päätökset tehtäisiin ihmisen ja hänen
elinympäristönsä sekä luonnon hyväksi, jossa kunnioitettaisiin vapautta ja
ihmisoikeuksia, jossa oikeudet ja velvollisuudet koskisivat yhtäläisesti kaikkia
sen jäseniä sekä jossa jokaisella ihmisellä olisi oikeus elää arvokas elämä. Ihmiskunnan
tuhoavat kapitalistisen tuotantosuhteet minä korvaisin kernaasti osallistuvaan
demokratiaan ja kansan itsehallintoon perustuvalla suunnitelmataloudella.
Yhteiskunta, joka kykenee tarjoamaan kaikille jäsenilleen
yhtäläisen siedettävän ja oikeudenmukaisen elämän ja puhtaan luonnon, on eettisesti
kestävä yhteiskunta.
Matti Laitinen
24.11.2015
