VÄÄRYYKSIÄ EI PIDÄ HYVÄKSYÄ

Vääryys on annettujen lupausten rikkomista. Vääryys on toisen osapuolen etujen polkemista. Vääryys on sopimusten noudattamatta jättämistä. Oikeistohallitus harjoittaa aktiivisesti ja yhteisymmärryksessä näitä kaikkia vääryyden lajeja.

Lupauksiin sisältyy aina sitoumuksia ja velvollisuuksia, jotka lupauksenantajan kuuluu täyttää. Jos annettuja lupauksia ei täytetä, niiden luonne muuttuu harhaanjohtamiseksi ja huijaamiseksi.  Sitoumus on yksipuolinen oikeustoimi, jolla henkilö tai oikeushenkilö lupautuu varmasti tekemään tai tekemättä jättämään jotakin. Sitoumus on velvoittava lupaus. Lupausten tahallinen ja tietoinen täyttämättä jättäminen on vääryyttä.

Oikeistohallituksessa istuvat puolueet lupasivat eduskuntavaaleissa 2015 julkisesti tiedotusvälineissä säilyttävänsä suomalaisen hyvinvointivaltion, edistävänsä työllisyyttä ja etteivät he kajoa vähävaraisten ihmisten etuuksiin.

Keskustan vaaliohjelmassa luvattiin, että ”jokaisella on oikeus hyvään ja arvokkaaseen vanhuuteen. Siihen kuuluu itsemääräämisoikeus, osallisuus ja turvallisuus. Jokaisen ikäihmisen on saatava tukea ja palveluita tarpeidensa mukaan.”

Kokoomus lupasi tukea ikäihmisten terveyttä ja itsenäistä toimintakykyä hyvinvointia ja terveyttä edistävillä palveluilla. Puolueen mukaan ikäihmisten itsenäinen asuminen mahdollistetaan erilaisin asumismuodoin ja kehitetään kotiin vietäviä palveluja.

Persussuomalaiset lupasivat eduskuntavaaliohjelmassaan, että suomalaisista on huolehdittava: ”Miljoona suomalaista elää köyhyysrajalla tai sen alapuolella. Pienituloisuus vaikuttaa koko elämään ja sen valintoihin. Mielivaltaiset leikkaukset on loputtava ja 90-luvun laman virheitä ei tule enää toistaa. Suomalaisista on ryhdyttävä nyt huolehtimaan. Meidän ei kuulu olla koko maailman terveyskeskus tai sosiaalitoimisto.”

Oikeistohallitus harjoittaa julkista vääryyttä polkemalla maamme väestön enemmistön etuja. Sen kurjistamis- ja säästöpäätökset kohdistuvat pienituloisiin työläisiin, työttömiin, opiskelijoihin, lapsiin, vammaisiin ja vanhuksiin. Oikeistohallituksen toimet eivät uhkaa mitenkään hyvätuloisten ja varakkaiden ihmisten asemaa.

Sopimus on kahden tai useamman tahon välinen toimi, jolla luodaan tai muutetaan velvoitteita. Se sisältää aina suoritusvelvollisuuden. Lait ja erilaiset oikeudet, kuten ihmisoikeudet, ovat sopimuksia. Sopimuksen solmiminen edellyttää sitä, että sen solmijat tunnustavat toisensa sopimuksen osapuoliksi. Sopimukset eivät synny koskaan minkään sopijaosapuolen yksittäisestä tahdosta, vaan niiden kaikkien yhteisestä tahdosta. Mikään osapuoli ei omista yksin sopimusta. Se sitoo kaikkia sen sopijaosapuolia. Tämän vuoksi sopimusta ei voi rikkoa yksipuolisesti ilman seuraamuksia. Sopimusosapuolia voivat olla erilaiset toimijat, kuten ihmiset, yritykset ja julkisyhteisöt. Sopimuksen tekeminen edellyttää, että sopijapuolet ovat oikeustoimikelpoisia ja oikeuskelpoisia.

Oikeistohallituksen esittämä yhteiskuntasopimus oli sopimuksen irvikuva. Yksipuolinen sopimus eli sanelu ei velvoita muita kuin sen laatijoita. Oikeistohallitus ei piittaa muutenkaan yhteisestä tahdosta. Se ei noudata edes perustuslakia – sopimusta – johon heidän pitäisi olla sitoutuneita sekä yksityishenkilöinä että valtiovallan edustajina.

Yhteiskunnan tulee kohdella kaikkia jäseniään yhdenvertaisesti. Suomen perustuslain mukaan: ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Mitäpä muuta oikeistohallitus tekee, kuin asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan.

Perustuslakimme mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.

Nykyisen eduskunnan enemmistö ja sitä edustava oikeistohallitus eivät aja kansamme enemmistön etua. Ihmisen voi alistaa henkisellä ja fyysisellä väkivallalla tai huijaamalla. Hänen vapaata tahtoaan ei voi kuitenkaan pakottaa. G.W.F Hegelin mukaan ”vain sitä, joka tahtoo antaa itseään pakottaa, voi johonkin pakottaa.”

Valtio olemme me – vasta silloin – kun me otamme valtiollisen vallan ja tuotantovälineet omaan haltuumme. Niin kauan lait ovat yhteiskuntaa hallitsevan luokan tahdon ilmausta, jolla se toteuttaa rankaisevaa ja kostavaa oikeudenmukaisuuttaan meitä – alistamaansa yhteiskuntaluokkaa – kohtaan.

Matti Laitinen

3.9.2015