PERUSSUOMALAISUUS
ASTINLAUTANA VALTAAN
Perussuomalaiset sai ennen viime eduskuntavaaleja paljon
julkisuutta mediassa. Puolue lupasi puolustaa kantaväestöön kuuluvien
suomalaisten vanhusten, vammaisten, lasten ja pienituloisten ihmisten
perusturvaa. Päästyään hallitukseen se kesyyntyi nopeasti Suomen taloudellisen
ja poliittisen eliitin etua ajavaksi, kuuliaiseksi oikeistopuolueeksi. Se petti
oman kannattajakuntansa. Tämä ilmeni pienituloisten ja vähäosaisten ihmisten
syventyvänä kurjistamispolitiikkana. Uusliberalistinen talouspolitiikka ei aja koskaan
pienituloisten asiaa. Oikeistopopulismi on siitä merkillistä protestia, että se
kääntyy aina kannattajakuntansa enemmistöä vastaan, kun se pääsee osalliseksi
valtaan.
Perussuomalaiset, kuinka te kehtaatte höpistä radiossa
edelleen? ”Kansalle kyllä ja eliitille ei.” Tehän ajatte hallituksessa vain
eliitin asiaa. ”Kansalle kyllä” tarkoittaa teidän politiikassanne – kansalle
kurjuutta ja maamme eliitille lisäetuja. Teidän oikeistolainen
työväenpuolueenne eroaa jyrkästi vasemmistolaisesta työväenpuolueesta siinä,
ettei se vastusta koskaan kapitalismia. Te ainoastaan sumennatte toiminnallanne
yhteiskunnallisia luokkaeroja ja juovutatte nationalismillanne tietämättömien
ihmisten päät. Kuinka tällainen vedätys voi mennä Suomessa yhä lävitse? Onko
rehellisyys saanut uuden ulottuvuuden?
SANOJEN KORTTITALOT
Miksi ihmiset uskovat saarnamies Timo Soinin
sanoihin? Hän lupaa sellaista, mitä hänellä ei ole tarkoitustakaan toteuttaa.
Hän vain luo toivon illuusioita, joiden todellisen luonteen tajuaa vasta, jos
niitä tarkastelee luokkanäkökulmasta. Hänen tarjoamissaan sanojen
korttitaloissa on läpinäkyvät seinät. Niiden hajoamista ei huomaa, koska niitä
ei ole ollut koskaan olemassakaan. Vaaleissa hän on kansan puolella ja jyrkästi
EU-kriittinen. Vaalien jälkeen päästyään ulkoministeriksi hän unohti kansan,
kadotti EU-kriittisyytensä ja toi Nato-myönteisyytensä vahvasti esille. Tämä
tuuliviiri pyörii oman vain etunsa mukaisesti. Isojen poikien kerhoon pääsy
kiihottaa tätä miestä. Röhkeys on nykyisin suurempi hyve kuin pyyteettömyys.
Perussuomalaiset on oikeistolainen herätyssosiaalinen liike,
jonka arvomaailma koostuu miesvaltaisesta konservatismista, nationalismista ja
kristillisestä fundamentalismista. Puolueen kannatus perustuu karismaattiseen
johtajaan, herravihaa potevien syrjäytyneiden ihmisten mielistelyyn,
turhautuneisiin poliiseihin, katkeroituneisiin pienyrittäjiin sekä paljon
mediajulkisuutta nauttiviin omiin, äärikansallisiin asiantuntijoihin. Näistä
aineksista koostuva keitos maistuu kritiikittä puolueen kannattajille.
NATIONALISMI
Perussuomalaisten ohjelmateksti on muodoltaan
maahanmuuttokriittistä, mutta sisällöltään se on rasistista. Johonkin
väestöryhmään kohdistuvan parjaamisen, nöyryyttämisen ja syrjinnän
arkipäiväistyttyä ihmiset alkavat hyväksyä tällaisen käyttäytymisen
luonnolliseksi olotilaksi etenkin, jos se ei koske heitä itseään. He jopa
katsovat kyseisen kohderyhmän itsensä aiheuttaneen ja ansainneen oman huonon
kohtelunsa. Seuraavassa vaiheessa kyseinen väestöryhmä syyllistetään kaikkien vallitsevien
yhteiskunnallisten ongelmien aiheuttajiksi. Nationalismi on osoittautunut
hyväksi kylvöalaksi vihanpidolle. Kun sortoa aletaan perustella
”tieteellisesti” tai kansalliseen turvallisuuteen vedoten ja kun se ottaa
itselleen järjestäytyneen väkivallan muodon ja lisäksi kun yhteiskunnan eliitti
hyväksyy sen, tie fasismiin aukenee.
PETTÄJÄN TIE
Timo Soini kirjoitti v. 1988 enteellisesti pro gradu
–tutkielmassaan ”Populismi – politiikka – poltinmerkki”: ”Populistien
argumentaatio nähdään heikkona ja teesit iskulauseenomaisina. Populistit
nähdään demagogeina, kansankiihottajina. Nämä demagogit käyttävät
”yksinkertaista” tavallista kansaa omien etujensa astinlautana. Kerran
yhteiskunnan kyydistä pudonnutta kansanosaa petetään siis vielä kerran. Petetty
pettyy siis jälleen kerran?” (T. Soinin gradu s. 7)
Matti Laitinen
19.12.2016
