KÖYHYYDELLÄ LEIKITÄÄN

”Lapsiasiavaltuutettuna joudun usein todistamaan, miten eriytyneissä todellisuuksissa maassamme eletään. Yhteisen taju on tiukassa.” (Tuomas Kurttila) Pelastakaa Lapset ry:n selvityksen mukaan köyhien perheiden lapsista 90 % koki, että poliitikot ja päätöksentekijät eivät kuuntele lasten ja nuorten mielipiteitä tarpeeksi – vastaava luku muilla oli 54 %. Tuomas Kurttila on rehellinen ja periaatteen mies.

Lapsiasiavaltuutetun Tuomas Kurttilan mukaan v. 2018 viimeisimmät tulonjakotilastot kertovat lapsiperheiden köyhyyden lisääntyneen Suomessa. Noin joka kymmenes lapsi Suomessa elää köyhässä perheessä. Huoli painaa vanhempaa, kun lapselle ei saa koulukirjoja. Huoli painaa myös opettajaa, kun lapsen täytyy valita matematiikan kirjan ja aapisen väliltä. Lapsi kokee surua, kun rakas harrastus päättyy perheen vähävaraisuuden takia.

KAIKKI EDUSKUNNAN HALLITUSPUOLUEET OVAT LISÄNNEET VUOSINA 1995–2018 LAPSIPERHEIDEN KÖYHYYTTÄ SUOMESSA

”Viime vuosina tehdyt sosiaaliturvan leikkaukset ovat lisänneet lapsiperheköyhyyttä. Vuosina 2012–2015 sosiaalietuuksiin tehdyt muutokset olivat pienituloisia suosivia. Sen sijaan vuoden 2015 jälkeen tehdyt muutokset ovat heikentäneet pienituloisten asemaa. Erityisesti pienituloisten lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt vuoden 2015 jälkeen… Sosiaaliturvan varassa elävien lapsiperheiden toimeentuloon ovat vaikuttaneet ennen kaikkea vuoden 2015 alusta voimaan tullut lapsilisien leikkaus ja sosiaalietuuksien indeksitarkistusten jäädytykset. Vuoden 2018 helmikuussa Kelasta maksettiin perustoimeentulotukea 30 807 lapsiperheelle, joista alle 25-vuotiaiden talouksia oli 3 656…” (LAVVK s. 22 ja 29)

Lapsilisä tuli Suomen lainsäädäntöön v. 1948 SKDL:n aloitteesta. Se oli ensimmäinen laaja toimeentuloturvan muoto ja nosti sosiaalimenojen osuuden noin 10–12 % bruttokansantulosta. Lapsilisän ostovoima heikkeni 20 % v. 1995–2010 Paavo Lipposen ja Matti Vanhasen hallituskausilla. Sen heikkeneminen aiottiin pysäyttää v. 2011 sitomalla lapsilisät elinkustannusten muutoksia seuraavaan kansaneläkeindeksiin. Syksyllä 2012 Jyrki Kataisen hallitus antoi kuitenkin uuden lakiesityksen v. 2013–2015 indeksikorotusten perumisesta. Vuonna 2014 vuorostaan Juha Sipilän hallitus päätti leikata lapsilisistä noin 110 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä tarkoitti vielä noin 7,4 % supistusta lapsilisiin.

Lapsiasiavaltuutettu Kurttila vetoaa suomalaisiin päättäjiin: ”Meidän suomalaisten on otettava sydämellemme ja lujalle yhteiskuntapolitiikalle maassamme oleva köyhyys. Lapsille köyhyys ei näyttäydy vain taloudellisena asemana, vaan erityisesti sosiaalisena ilmiönä, osattomuutena; pääsenkö mukaan luokkaretkelle, pystynkö harrastamaan, onko minulla mahdollisuutta tehdä koulun vaatimia tehtäviä tietoverkoissa, kiusataanko minua köyhyyden takia? Nämä ovat tosikysymyksiä Suomen lasten elämässä vuonna 2018.” (LAVVK 2018 s. 5)

ERIARVOISUUS TUNKEUTUU ELÄMÄÄN JO LAPSUUDESSA

Kävelin huhtikuun alussa sunnuntaiaamuna Vallilanlaaksossa. Futiskentällä oli meneillään poikien jalkapalloturnaus. Kentän laidalla pienituloisen oloinen, nuori iskä kauhtuneissa verkkareissaan kehui nuorelle yksinhuoltajaäidille syöttäneensä omalle pojalleen aamulla vahvistavaa riisipuuroa. Nuoren äiskän poika oli saanut aamiaisekseen vain teetä ja paahtoleipää. Treenaava poika tarvitsee kehittyäkseen myös monipuolista ja energiapitoista ravintoa. Kamppailuareenan ympärillä seisoi ottelua seuraamassa monta kertaa enemmän kotijoukkojen autoilevia aikuisia kuin itse juniorifutaajia.

”Ravitsemus on indikaattori, jonka kautta eriarvoistuminen tulee ilmi. Osa ihmisistä syö huonommin ja voi huonommin. Se näkyy myös kehon painossa ja yleiskunnossa. Sillä on jo nyt vakavia kansanterveydellisiä vaikutuksia.” Valtion ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtaja Sebastian Hielm (HeSa 10.10.2017).

Mietin, kuinka näiden nuorten vanhempien varat riittävät poikiensa aktiivisen harrastuksen ylläpitämiseen? Pelaajavakuutus, pelivarusteet, monipuolinen ravinto, kuljetukset ja seuran jäsenyys maksavat paljon. Entäpä ne lapset, joiden vanhemmilla ei ole lainkaan varaa kustantaa lastensa ryhmätyötaitoja, oman kehon hallintaa tai myöhempää ammatillista kehitystä edistävää harrastustoimintaa? Kuka hankkii opiskelussa tarvittavat tietotekniikkalaitteet? Lapsuudessa syntyvät myös tärkeät ystävyys- ja yhteistyöverkostot. Sosiaalisten verkostojen niukkuus edesauttaa yhteiskunnasta syrjäytymistä myöhemmällä iällä. Kilpailu jalkapallojoukkueiden edustuspaikoista on kovaa. Suomalaisten lasten toimintakyky asetetaan kilpailutuksen kohteeksi lähes välittömästi heidän syntymisensä jälkeen. Jos vanhemmat kanavoivat lisäksi oman menestymättömyytensä ja riittämättömyyden tunteensa omiin perillisiinsä, näiden elämästä saattaa tulla helvetillistä. Meillä on kuulemma oikeus omaan lapsuuteen.

ASIOIHIN EI VÄLITETÄ PUUTTUA

Lasten asema on sidoksissa heidän vanhempiensa yhteiskunnalliseen asemaan ja yhteiskuntaluokkaan. Köyhyys on sosiaalisesti periytyvää. Lapsena ja nuorena saatu koulutus vaikuttaa yksittäisen ihmisen elämässä ratkaisevasti tulevaisuuteen. Riski jäädä työttömäksi on suuri pelkän peruskoulun käyneillä ja ammattikoulutuksensa keskeyttäneillä. Ihmisen kasvatus on sidoksissa aina perheeseen, kouluun, kavereihin ja mediaan. Seura tekee liian usein kaltaisekseen. Kasvatukseen kannattaisi satsata. Ihmisarvo on enemmän kuin vain merkkituotteisiin kääriytymistä. Elämä on tappavan stressaavaa kohdusta hautaan.

”Varhaislapsuus on tehokkain ja kustannustehokkain aika varmistaa, että kaikki lapset voivat kehittyä täyteen potentiaaliinsa. Lasten varhaiskehitykseen investointi niukkojen voimavarojen perheissä kannattaa, jotta näiden perheiden lapsilla on yhtäläiset edellytykset menestykselliseen varhaiskehitykseen kuin muissakin perheissä. Lasten kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen varhaista kehitystä tulee ruokkia syntymästä alkaen noin viiden vanhaksi ja sen jälkeen varhaista kehitystä tulee kannatella laadukkaalla koulutuksella aina aikuisuuteen asti.  Oppimaan oppimisen esteiden purkaminen tulee aloittaa varhain.” (LAVVK s. 21)

LAPSET KULUTUKSEN JA KILPAILUTUKSEN KOHTEINA

Lapsiasiavaltuutetun kartoituksen mukaan: ”Olemme siirtyneet yhteiskuntaan, jossa lapset ovat yhä varhemmin kuluttajina markkinoinnin ja mainonnan kohteita. Tämän mukana tulevat paineet ja vertailu, kiusaamistakin. Puhutaan kuluttajakansalaisista. Lapsiasiavaltuutettuna toivon meidän ymmärtävän seuraavan: köyhälle tämä kulutusyhteiskunta on kalliimpi kuin rikkaalle. Maksukykyinen saa pitkäkestoiset palvelusopimuksensa huokeammin kuin päivän kerrallansa elävä köyhä.” (LAVVK s. 5)

Lapsiasiavaltuutetun tekemä johtopäätös Suomen valtioneuvostolle on yksiselitteinen: Suomi tarvitsee köyhyyspolitiikkaa valtakunnallisella, maakunnallisella ja paikallisella tasolla. Tämä kansallinen köyhyyspolitiikka on rakennettava viiteen lähtökohtaan:

1. Lapset ovat olennainen yhteiskunnallinen ryhmä.

2. Köyhyys kohdistuu lapsiin osin eri tavoin kuin aikuisiin.

3. Hyvä lapsuus on yhteiskunnallinen arvo, jota köyhyys uhkaa.

4. Lasten köyhyydellä on tuhoisat vaikutukset pitkälle tulevaisuuteen.

5. Köyhyysilmiön sisälle on päästävä ja kohdattava yksilölliset tilanteet, joihin etsitään ratkaisuja.

(LAVVK s. 5)

Lapsiasiavaltuutetun selvityksen mukaan ”Suomi voi edelleen toimia mallina muulle maailmalle monessa lasten köyhyyden torjuntaan liittyvässä asiassa: kattava neuvolajärjestelmä, laadukas perusopetus ja tulonsiirrot lapsiperheille ovat osa niistä toimivista rakenteista, joilla lasten köyhyyttä on maassamme saatu vähennettyä. Näistä päättäjien olisi viisasta pitää kiinni. Muutoinkin kuin juhlapuheissa.” (LAVVK s. 6)

KUN YHTEISKUNTA PALVELEE ELIITTIÄ, KÖYHÄT KÄRSIVÄT

Elinkeinoelämän valtuuskunnan Hannu Leinonen totesi v. 2016 ylimielisesti, että ”modernissa markkinataloudessa valtion omistus pitäisi aina perustella erikseen. Sen tulisi olla tarkkaan harkittua ja väliaikaista, eikä itseisarvo. Nykyisenlaajuinen valtio-omistaminen syrjäyttää yksityistä yritteliäisyyttä ja alentaa koko talouden suorituskykyä.” Leinosen mukaan valtio on huono ja laiska omistaja, koska valtiollinen omistus on politisoitunutta, jäykkää ja siirtää liiketoimintariskejä turhaan veromaksajille. Leinonen vaikeni tuolloin veroparatiiseista ja veronkierrosta, vaikka joustava veronkierto näyttää olevan olennainen osa modernia kapitalismia. Nykyhallituksen uusliberalistisessa strategiassa yhteiskunnan omistama liike- ja tuotantotoiminta vinouttaa markkinoita sekä aiheuttaa vääristymiä kilpailuun. Sen vuoksi kaikki kannattava yhteiskunnan omistama tuotanto- ja liiketoiminta pitäisi yksityistää. Valtion olennaisin tehtävä on sen mielestä palvella kapitalisteja eikä kilpailla heidän kanssaan voitoista.

Edellä esitetyistä ajatuksista voi päätellä, ettei suomalainen yhteiskunta ole enää tarkoitettu väestömme enemmistöä varten, koska se on olemassa vain tuotanto- ja liike-elämän omistavaa eliittiä varten.

OIKEISTOHALLITUS PAHENTAA KÖYHYYTTÄ SUOMESSA – SEN ON EROTTAVA!

Keskustalaisen Juha Sipilän oikeistohallitusten koulutukseen, sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon kohdistamat säästöt, leikkaukset ja työttömille suunnattu aktiivimalli on kohdistettu tietoisesti pienituloiseen ja puolustuskyvyttömään kansanosaan. Lapsiperheköyhyys on Suomen hallituksissa v. 1995–2018 istuneiden eduskuntapuolueiden yhdessä aiheuttamaa. Tämä porukka pitäisi saattaa vastuuseen köyhien lapsiperheiden aseman kurjistamisesta ja niiden ihmisarvon loukkaamisesta. Jos hallituksen sote-puuhastelu toteutuu, se johtaa julkisten palveluiden yksityistämiseen ja ulkoistamiseen kansainvälisten suuryhtiöiden käsiin. Tämän seurauksena köyhien lapsiperheiden asema heikkenee vielä entisestään.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on hallituksen vastainen toisinajattelija todetessaan: ”Koulutus ja työpaikka ovat edelleen keskeiset tekijät köyhyyden ehkäisemisessä. Jokaisen nuoren opinpolku ammattiin ja työhön on turvattava. Perusopetuksen on oltava aidosti maksutonta, myös oppimiseen kuuluvien välineiden osalta.” (LAVVK s. 21)

Pääministeri varjelee aina asemaansa, kavereitaan, omaisuuttaan ja sukuaan. Ajatteleeko, tunteeko pääministeri mitään? Sitä ei tiedä kukaan.

Matti Laitinen

Lähde: Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2018: Köyhyydellä ei leikitä, Wikipedia ja ML:n omat artikkelit.