KUNTAVAALIT
2021: KANSANRINTAMAN YHTEISKUNTAOHJELMA
Kansanrintama
osallistuu vuoden 2021 kuntavaaliin, että äänestäjillä on
mahdollisuus vaatia kansan etujen mukaista talous- ja
yhteiskuntapolitiikkaa. Tähän rakennustyöhön osallistuvia
ehdokkaita on eri puolue- ja yhteislistoilla. Haluamme esittää
tuhoisalle uusliberalistiselle suuntaukselle vaihtoehdon, jossa
ihmisen ja luonnon hyvinvointi sekä kansojen välinen tasa-arvoon
perustuva yhteistyö ovat tärkeämpiä arvoja kuin liikevoitot ja
pörssikurssit. Monet väittävät, että kuntavaalissa olisivat
kärjessä aivan eri asiat kuin valtiollisissa vaaleissa. Tämä on
äänestäjien sumutusta. Lähiajan valtiollisella tasolla tehtävillä
ratkaisuilla on historiallinen merkitys kansan elämään. Pian
ratkaistaan, säilyykö meillä vuosisatojen aikainen kunnallinen
itsemääräämisoikeus, säilyykö asukkailla päätösvalta
alueensa terveydenhuoltoa ja kaikkia palveluita koskevissa asioissa.
Niiden perusteella ratkaistaan, mitä me yleensä enää voimme
asuinalueillamme ja kunnissa päättää. On taisteltava sen
puolesta, että ratkaisuvalta ei siirry kauas kuntalaisista suurille
markkinamekanismeille ja ylikansallisille sijoittajille.
Hyvinvointivaltion
puolesta politiikan suunta käännettävä
Euroopan
Unioni on ”kovan ja puhtaan” markkinatalouden toteuttamisen
väline - uusliberalistisen politiikan synonyymi. Sen toteuttajaksi
ovat alistuneet kaikki eduskuntapuolueet, myös ”perinteiset
työväenpuolueet”. Pettämällä kannattajiensa edut ne hyväksyvät
ilman vaihtoehtoa toimintansa lähtökohdaksi EU-raamit ja näin
lunastavat eliitiltä paikkansa ”yhteiskunnallisina toimijoina”.
Nykykomennossa ihmisten perusturvan ja hyvinvoinnin leikkaamisesta on
tullut pääomapiireille kilpailukykyä lisäävä tekijä. Tämä on
tänään valtiovallan keskeisin tehtävä. Siksi vaadimme ja ajamme
politiikan muutosta.
Elintarviketuotannon
omavaraisuus ja paikallinen tuotanto on turvattava.
Maataloustuotteiden
omavaraisuus on itsenäisen kansakunnan keskeinen ominaispiirre.
EU:ssa Suomesta ollaan tekemässä puuraaka-aineen tuotantoaluetta.
Maataloustuotantoa keskitetään ”suotuisimmille alueille” Keski-
ja Etelä-Eurooppaan. Tämä merkitsee oman tuotantomme korvaamista
suurten maatalousjättien (Saksa, Ranska, USA, Monsanto) ylivallalla
ja tuonnilla. Elintarviketuotannon kansallisen omavaraisuuden
säilyttämiseen näyttää EU:n puitteissa olevan hyvin vaikea
vaikuttaa. EU säätelee maataloustukia. Viennistä ja tuonnista
päättää kansainvälinen suurpääoma. Maataloustuotannon
hiipuminen ja omavaraisuuden häviäminen tarkoittaa sitä, että
Suomen on yhä vaikeampaa kivuta takaisin itsenäisten kansakuntien
joukkoon. Meidän tulee vahvistaa omaa maatalouspolitiikkaa ja tehdä
päätös maataloustuotannon omavaraisuudesta siksikin, että
maailmassa elintarvikkeet eivät riitä, jos tuotantoa rakennetaan
vain kannattavimmilla alueilla. Koko maa on pidettävä asuttuna ja
hyvät elämisen olosuhteet ja korkea työllisyys turvattava kaikissa
osissa maata. Tämän johdosta myös kansallinen maatalouden tuki on
säilytettävä.
EU:n
kilpailudirektiivi tulee purkaa
Kuntatalouden
ja elinympäristömme kannalta olisi välttämätöntä, että
kuntien ja muiden julkisyhteisöjen kaikissa hankinnoissa
suosittaisiin painotetusti paikallisia toimijoita. Suomen jäsenyys
EU:ssa kuitenkin estää kuntalaisten kannalta järkevien ja
ekologisesti viisaiden hankintojen tekemisen. EU-lainsäädäntö ja
uusliberaalia politiikkaa ajavat kotimaiset kuntapäättäjät ovat
ajaneet kotimaisen lähituotannon ja -palvelut ahtaalle. Lähituotanto
ja lähipalvelut on kaikissa kuntien hankinnoissa asetettava
mahdollisuuksien mukaan etusijalle suhteessa kuntalaisten kannalta
vahingolliseen kapitalistisen kilpailulainsäädännön vaatimaan
kilpailutukseen.
Kuntapalvelut
on tuotettava julkisina palveluina
Hyvinvointivaltion
ytimeen kuuluvia hyvin toimivia julkisia palveluja ei tule ulkoistaa
eikä yksityistää. Muutaman viime vuosikymmenen aikana on
porvarillisten kuntapäättäjien toimesta yhä enemmän kunnallisia
palveluita kilpailutettu, ulkoistettu ja pahimmassa tapauksessa
yksityistetty. Tämä on johtamassa palveluverkon rapistumiseen ja on
merkittävänä osasyynä esimerkiksi maatamme ravistelevissa
vanhusten hoivaskandaaleissa. Suomalainen hyvinvointivaltio on
joutunut hoiva- ja terveysalan suuryhtiöiden riistämäksi.
Erityisesti
kaikki sosiaali- ja terveydenhoidon palvelut ja ikäihmisten palvelut
tulee toteuttaa kuntien omana tuotantona. Kilpailutus ja
erityisesti yksityistäminen johtaa siihen, että palvelut
suoritetaan entistä vähemmällä työvoimalla ja huonommin.
Terveydestä tulee yhä selkeämmin kauppatavaraa. Kuntien
verorahoilla hankkimista yksityisistä palveluista katoaa rahaa
kotimaisen verotuksen ulottumattomiin ulkomailla oleville
omistajatahoille. Tavallisella kuntalaisella ei ole mitään
vaikutusmahdollisuuksia yksityisesti tuotettujen palveluiden
sisältöön tai laatuun, mikä on jo sinänsä ristiriidassa
Kuntalain kanssa, jonka mukaan tarkoituksena on luoda edellytykset
kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja
vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle kunnan toiminnassa.
”Sote-uudistus”
tulee peruuttaa ja sote-palvelut siirrettävä julkisten yhteisöjen
hoidettaviksi
Sanna
Marinin hallituksen valmistelema sote- ja kuntauudistusesitysesitys
21 sote-alueen (maakunnan) sekä HUS-alueen muodostamiseksi, joka
mitätöisi kuntien vuosisataisen perinteen itsehallinnollisina
alueina, tulee peruuttaa. Sote-suunnitelmalla tavoitellaan ainoastaan
terveyspalvelujen yksityistämistä ja terveydenhoitoon suunnattujen
varojen ohjaamista alan yksityisten kapitalistien liikevoiton
kasvattamiseen. Kuntalaiset menettävät mahdollisuuden valvoa
terveydenhoidon laatua ja hinnoittelua. Kansanrintamavoimat vaativat,
että kaikki jo yksityistetyt palvelut on otettava takaisin
yhteiskunnan haltuun ja korvauksetta.
Julkisen
sektorin yksityistäminen on pysäytettävä ja terveydenhuoltoa
kehitettävä yhteiskunnallisena toimintona
Vuonna
1972 tuli voimaan kansanterveyslaki. Sen säätäminen oli
sodanjälkeisen ajan ehkä merkittävin terveydenhuollon uudistus.
Kunnanlääkärijärjestelmä purettiin ja jokainen kunta
velvoitettiin huolehtimaan perusterveydenhuollosta perustamalla
terveyskeskus yksin tai yhdessä naapurikuntien kanssa. Kymmenessä
vuodessa toteutettiin uudenaikainen järjestelmä, johon tehtiin
suuri kansantaloudellinen panostus. Terveyskeskuksissa yhdistettiin
saman katon alle monet terveyspalvelut. Sinne tulivat
yleislääkäritoiminta, neuvolatoiminta, koululääkäritoiminta,
hammashoito ja vanhustenhoiva sekä pitkäaikaishoiva.
Peruslähtökohtana oli saatavuus, maksuttomuus ja ensiluokkaiset
terveyspalvelut. Valitettavasti lakia on jatkuvasti vesitetty. SOTE:n
kehittämisessä tulee palata kansanterveyslain peruslähtökohtiin
ja samalla kehittää erikoissairaanhoidon ja perusterveyshoidon
välille joustava ja katkeamaton hoitoketju.
Kansanrintamajärjestöt
esittävät, että maassamme tulee rakentaa hyvin varustettu
kunnallinen terveyskeskus keskimäärin jokaista 10 000 asukasta
kohti. Terveydenhuolto tulee säilyttää julkisena palveluna,
jolloin demokraattinen valvonta takaa sen laadun.
Asumiskustannukset
alas
Asumiskustannukset
ovat – laajamittaisen kaupungistumisen vuoksi –
kasvupaikkakunnilla karanneet pieni- ja keskituloisen palkansaajan
maksukyvyn ulottumattomiin. Asumisen hinta on viimeisten
vuosikymmenten ajan noussut vuokra-asuntotuotannon muututtua yhä
enemmän kovan rahan liiketoiminnaksi. Sotien jälkeen valtion tukema
asuntotuotanto, aravajärjestelmä, oli oleellinen osa suomalaista
asutuspolitiikkaa. Valtio ei enää lainoita omistusasumista.
Asuntomarkkinat on pyhitetty kovan rahan pankkilainoitukselle.
Nykyään
valtion asuntorahaston kautta rahoitetaan vain
vuokra-asuntotuotantoa. Tämän tuetun asuntokannan vuokrien taso
asetetaan asuntoministeriön ohjeistuksen mukaan kunkin paikkakunnan
yleistä vuokratasoa vastaavaksi. Tämä pitää etenkin
ruuhka-Suomen asumiskustannuksia sietämättömän korkeina. Tämä
hintatasojen kytkös on purettava, ja muuttovoittopaikkakuntien on
aloitettava oma, Ara-rahoitteinen vuokra-asuntotuotanto.
Kohtuullisen
voimakaskaan vuokra-asuntojen uudistuotanto – etenkin
kasvukeskuksissa – ei ole vaikuttanut asumiskustannuksia
alentavasti. Tämä johtuu kansainvälisten sijoittajien tulosta
Suomen vuokra-asuntomarkkinoille, koska merkittävä osa
vuokra-asuntojen uudistuotannosta päätyy nykyään suoraan
ulkomaisille sijoitusrahastoille.
Kasvukeskuksiin
työn perässä muuttavien, usein matalapalkkaisten
työntekijöiden tulotaso ei yllä kattamaan kohtuuttoman korkeita
asumisen kustannuksia. Alipalkattujen työntekijöiden matalaa
tulotasoa korvataan verovaroista maksettavalla asumistuella. Asumisen
tuki julkisista varoista on muodostunut hyvin useille vakiintuneeksi
ja välttämättömäksi osaksi kuukausittaista tuloa. V. 2019
Kela maksoi ylihinnoitellun asuntokannan asukkaille asumistukina noin
2300 miljoonaa euroa. Tämän voidaan katsoa olevan suoraa tukea sekä
alhaista palkkatasoa yllä pitäville työnantajille, että
kansainvälisille sijoittajille.
Palkankorotuksilla
turvattava reaaliansiotaso ja ostovoima. Päämääräksi
täystyöllisyys
Hyvinvointi
luodaan työllä. Siksi korkea työllisyys ja alhainen työttömyys
ovat keskeinen perusta hyvinvoinnille. Kunnallisten sosiaali- ja
terveyspalveluiden turvaaminen on keskeinen osa korkeaa työllisyyttä
samalla, kun korkea työllisyys koko yhteiskunnassa turvaa
rahoituspohjan kunnallisille palveluille kuten myös muulle
sosiaaliturvalle.
Säädettäessä
Suomeen minimipalkkalakia tulee varmistaa, että se ei korvaa
työehtosopimuksiin perustuvaa yleissitovuutta, joka on alakohtainen
vähimmäispalkka. Euroopan ammatillinen yhteistyöjärjestö katsoo,
että minimipalkka tulee olla 60% mediaanipalkasta. Suomessa
mediaanipalkka oli vuonna 2020, 3140€/kk, joka tarkoittaisi 1884
euron minimipalkkaa. Samalla tulee säätää, että
työehtosopimuksilla tai työsopimuksella ei tätä alemmasta
palkasta saa sopia.
Työsuhteen
tulkintaetuoikeus on siirrettävä työntekijälle
Nykyisellään
Työnantajalla on oikeus tulkita mitä tahansa työsuhteen
normilähdettä, kuten lain, työehto- ja työsopimuksen sisältöä.
Työntekijällä on velvollisuus noudattaa työnantajan tulkintaa,
kunnes asia on ratkaistu viime kädessä tuomioistuimessa. Jos
työntekijä ei ryhdy selvittämään asian oikeaa tulkintaa, voi
työnantajan väliaikainen tulkinta jäädä pysyväksi.
Työnjohto-oikeudesta johdettua tulkintaa tulee muuttaa niin, että
työtekijän erimielistä tulkintaa tulee toteuttaa ensisijaisesti,
johon työnantaja voi hakea muutosta.
Maankäyttö
ja asuminen
Kuntien
määrän pienentyessä alueellinen itsehallinto supistuu. Yhä
pienempi joukko ihmisiä Suomen kunnanvaltuustoissa päättää
kuntansa maan- ja luonnonvarojen käytöstä. Maankäytön
suunnittelussa on ensisijaisesti huomioitava ympäristökysymykset ja
alueiden viihtyisyys. Kuntalaiset tarvitsevat virkistysalueita,
puistoja ja rantoja sekä erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Näistä
asioista kunnissa käydään päättäjien ja asukkaiden välillä
kärjekästä kamppailua.
On
pidettävä huolta aluepolitiikasta ja koko maan tasa-arvoisesta
kohtelusta
Väen
pakkautuminen muutamaan kasvukeskukseen merkitsee vain sitä, että
nykypolitiikassa aluepolitiikka on epäonnistunut. Se merkitsee
maaseudun autioitumista. Lainsäädännöllisesti on turvattava, että
koko maan alueella on kaikissa kunnissa mahdollisuus asua. Siksi on
tuettava syrjäseutujen tuotantoa, säilytettävä maataloustuki ja
pidettävä sähkö- ja tieverkko yhteiskunnallisessa omistuksessa.
Ilmastonmuutoksen
torjuminen suurimpia haasteitamme
Ihmiskunnan
kehitys ja oleminen rakentuvat meitä ympäröivän biosfäärin ja
ekosysteemin varaan. Tämä puolestaan luo vankan perustan sille,
että tehtävämme on turvata ympäröivän luonnon ja kaikkien
eläinlajien säilyminen puhtaana ja toimivana kauas tulevaisuuteen.
Suurimpia
yhteiskunnallisia haasteitamme on ilmastonmuutoksen torjuminen.
Ilmaston lämpenemisen syynä ovat ilmakehässä lisääntyvä
hiilidioksidi ja muut kasvihuonekaasut, joita sinne tuottavat
kivihiilen ja öljyn polttaminen sekä metsien hävittäminen.
Kansanrintaman järjestöt katsovat, että kasvihuonekaasujen määrä
ilmakehässä voidaan jo nyt kääntää laskuun, mutta se vaatii
uusliberalismille vaikeaa yhteiskuntasuunnittelua.
Ympäristökatastrofin
torjumiseksi kasvihuonekaasujen päästöjä tulee vuoden 1990
tasosta vuoteen 2050 mennessä alentaa 95 %. Suomen tulee olla
hiilidioksidipäästöjen suhteen täysin hiilineutraali vuoteen 2035
mennessä. Tämä tulee merkitsemään tutkimuksen,
innovaatiokehittelyn ja ympäristöteknologian kilpailukyvyn osalta
hyppäyksellistä edistystä. Kaivostoiminta on siirrettävä
kotimaiseen omistukseen ja annettava toimiluvat vain saasteettomalle
kaivannaisteollisuudelle. Ympäristövalvonta tulee tehdä
toimivaksi eikä sitä tule alistaa millekään elinkeino- eikä
liikennetoiminnoille. Ympäristöministeriötä ei tule yhdistää
maa- ja metsätalousministeriöön.
Jätehuolto
ja kierrätys suunniteltava tuotantoketjun alkupäässä
Jätteen
määrän vähentäminen on jätehuollon keskeisin päämäärä.
Lähtökohtana tulee olla, että teollisuus itse pyrkii tuottamaan jo
tuotantoketjun alkupäässä mahdollisimman vähän luonnossa
hajoamatonta pakkaus- ym. ympäristöjätettä. Kierrätyksellä
säästetään rajallisia raaka-aineita ja vähennetään luonnon
jätekuormitusta.
Turpeesta
ja ydinvoimasta on luovuttava ja suunta otettava kohti uusiutuvia
energiamuotoja. Keskeinen keino fossiilisista polttoaineista
aiheutuvien haittojen vähentämiseksi on uusiutuvan energian käyttö.
Se on taloudellisesti edullista ja ympäristön kannalta oikea
vaihtoehto. Bioenergian käyttö piristää aluetaloutta, mikäli
tarvittava biomassa hankitaan lähialueilta. Turpeen noston ja
polton kielteiset ympäristövaikutukset tekevät siitä tuhoisimman
energialähteen. Voimaloiden turvekattiloissa voidaan turpeen sijaan
polttaa uusiutuvaa puuta ja muita biopolttoaineita. Maalämpö on
edullista energiaa. Riskialttiille ydinvoimalle ei tule myöntää
uusia periaate- eikä rakennuslupia, koska se on muuttunut
tappiolliseksi. Suomi on energiavaroiltaan rikas maa ja luopumalla
ydinvoimasta ja kivihiilen tuonnista Suomi saavuttaa varsin nopeasti
energiantuotannon omavaraisuuden. Vetytalouden käynnistäminen ja
kehittäminen on välttämätöntä ja se ratkaisee myös säätövoiman
saatavuuden.
On
perustettava kansallinen sähköyhtiö ja toteutettava kuluttajille
samansuuruiset sähkötariffit
Ilman
voitontavoittelua tuotetun kohtuuhintaisen energian tulee olla
tasapuolisesti saatavissa ympäri maata. Energiayhtiöiden tulee olla
yhteiskunnallisessa omistuksessa.
Energian
tuotannon ja jakelun yksityistäminen on johtanut tilanteisiin,
joissa harvaan asutuilla alueilla sähkön siirtohinnat ovat
yleisesti suurempia kuin itse sähkön hinta. Tämä johtaa
alueelliseen eriarvoisuuteen. Energia- ja sähkön siirtoyhtiöt
hamuavat kansalaisten perusoikeuksien ja turvallisuuden
kustannuksella suurvoittoja. Tämä tapahtuu maamme huoltovarmuuden –
mihin kategoriaan kohtuuhintaisen sähkön saaminen myös kuuluu –
kustannuksella. Siksi maassamme koko energia-ala ja siihen kuuluva
infrastruktuuri on saatettava julkiseen valvontaan ja perustettava
yksi kansallinen valtion omistama energiayhtiö, joka hoitaa sähkön
siirron, -tuotannon ja -myynnin.
Laajakaista
on kansalaisen perusoikeus
Yhteiskunnan
monet palvelut ja toiminnot on siirretty kokonaan verkkoon.
Selviytyäkseen yhteiskunnassa kansalainen tarvitsee enenevässä
määrin tietokonetta ja verkkoyhteyttä. Maksuton laajakaistayhteys
kuuluu ihmisen perusoikeuksiin. Tietoliikenneyhteys jokaisen
kansalaisen oikeutena tulee varmistaa luomalla sitä varten
yhteiskunnan omistama tietoliikenneverkko. Jokaiselle kansalaiselle
on turvattava oikeus maksuttomaan tietotekniikan koulutukseen ja
tukeen.
Vahva
tunnistautuminen
Palveluiden
siirtyminen nettiin on tosiasia, joka tulee lisääntymään. Myös
manuaalisessa asioinnissa tarvitaan vahvaa henkilödokumenttia.
Kaikkien palveluiden (pankkipalvelut, Kela, työttömyysturva,
terveystiedot ym.) käyttö on mahdollista vain vahvan henkilö-
tunnistautumis-järjestelmän ja -asiakirjan kanssa. Valtiovallan
tulee korvauksetta taata ja hallita järjestelmää, jolla jokaiselle
kansalaiselle järjestetään asiakirja sekä sähköisessä että
manuaalisessa muodossa, jolla saa oikeuden käyttää ja hallita
kaikkia itselleen tarvittavia palveluita. Asiakirja tulisi toimia
myös matkustusasiakirjana, joka korvaa nykyisen passin.
Riskitön
talletus kansalaisten perusoikeus
Tänään
politiikkaa mukautetaan kaikkien sopivaksi osalta kapitalistiselle
riskinotolle. Keinottelun ja riskinoton piiriin saatetaan myös
pienet eläke- ja ansiotulot. Tavallisella ihmisellä ei ole keinoa
säilyttää turvallisesti ja riskittömästi pieniä eläke- ja
palkkatulojaan sekä säästöjään. Tämän tulee sisältyä
Ihmisen perusoikeuksiin. Siksi vaadimme, että maahamme tulee
perustaa yksi valtion omistama kansallinen säästöpankki, jossa
palkansaajat ja eläkeläiset voivat riskittömästi säilyttää
palkka ja eläketulojaan sekä säästöjään. Samoin tulee siirtää
kansaneläkelaitoksen piiriin kaikki työeläkkeet, jossa
työeläkkeiden maksuun kerätyt varat talletetaan riskittömästi.
Tarvitaan
uusia ratkaisuja – kansanrintama uuden maailman puolesta
Maksimivoittoja
tavoitteleva uusliberalistinen harvainvalta on tuottanut
ympäristöongelmien ja hyvinvoinnin alasajon lisäksi
ennennäkemättömän yhteiskunta- ja talouskriisin, jolle ei näy
loppua. Tilalle tarvitaan uutta talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa,
joka asettaa työn ja sen tekijät suurten pääomien etujen edelle.
Pääomien
rajaton toiminta tuleekin saattaa yhteiskunnallisen kontrollin
piiriin. Uusliberalistinen yhteiskuntapolitiikka on hylättävä.
Kansanrintamajärjestöt haluavat rakentaa laajan kansalaisten ja
järjestöjen yhteisen rintaman poliittisen vaihtoehdon luomiseksi
nykymenolle. Ainoastaan tällä tavalla voidaan luoda perusta suurten
edessä olevien ongelmien ratkaisulle.
Kansan
äänen järjestöjen kuntatyöryhmä
Kuvateksti:
Kansan
ääni pitää soten kaatamista kuntapolitiikan ykkösasiana. Tulee
säilyttää kunnallinen itsehallinto ja estää päätösvallan
siirtyminen maakunnille ja kunnallisten toimintojen yksityistäminen.
On estettävä terveydenhoitoon ja sosiaaliturvaan tarkoitettujen
varojen ohjautuminen markkinavoimien taskuihin. Sote kaatoi Sipilän
hallituksen, mutta työ julkisen terveydenhuollon, kunnallisen
itsehallinnon puolesta jatkuu. Monet suuret kuntalaisille tärkeät
asiat odottavat ratkaisua.